Arvostelu: Chord Mojo 2

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Valmistusmaa: Iso-Britannia
• Hinta: 599 € (nykyään saatavilla hintaan 499 €)
• Tyyppi: DAC & kuulokevahvistin
• DAC-piiri: Chord Electronics custom coded FPGA
• Tap length: 40 960 taps
• Tuloliitännät: USB-C, Micro-USB, Optical Toslink ja Coaxial 3,5 mm / Dual Data Coaxial (Chord M-Scaler-laitetta varten)
• Lähtöliitännät: 3,5 mm
• Kuulokeliittimet: 2 x 3,5 mm
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (PCM): 768 kHz (32 bit)
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (DSD): DSD256 (natiivi)
• Dynamic Range: 125 dB
• THD: 0,0003 % @ 2,5 V / 300 ohm
• Kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi: 0,06 ohm
• Kuulokevahvistimen ilmoitettu antoteho: 600 mW @ 30 ohm / 90 mW @ 300 ohm
• Akunkesto: noin 8 h
• Latausliitin: Micro-USB
• Ominaisuuksia: Sisäänrakennettu taajuuskorjain ja Crossfeed
• Ulkoiset mitat: 8,3 x 6,2 x 2,3 cm
• Paino: 185 g
• Varusteet: Lyhyt micro-USB –> USB-A -kaapeli ja pikaopas

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan jälleenmyyjältä

Kuulokenurkassa tutustuttiin marraskuussa 2023 brittiläisen Chord Electronics:in Qutest-DAC:iin ja Anni-vahvistimeen, jotka asettuvat valmistajan tuotevalikoimassa hinnaltaan keskiluokkaan ja käyttötarkoitukseltaan kotikäyttöön. Tällä kertaa arvioitavana oleva Mojo 2 -yhdistelmälaite (DAC & kuulokevahvistin) sen sijaan on nykyisellä 500 euron hinnallaan Chord:in edullisin tuote. Se on suunnattu pienen kokonsa ja akkunsa myötä mobiilikäyttöön (linkki valmistajan esittelysivulle). Myyntiin Mojo 2 tuli alkuvuodesta 2022, jolloin se korvasi alkuperäisen vuonna 2015 julkaistun Mojon, joka oli jo auttamatta vanhentunut niin liitännöiltään kuin akkuteknologialtaankin. Turhauduin aikanaan Mojo 1:n omistaessani sen micro-USB-liittimiin ja äärimmäisen hitaaseen latausnopeuteen. Laite lämpeni myös kuumaksi, joten sen taskussa pitäminen ei ollut erityisen miellyttävää. Näiden heikkouksien vuoksi kuluttajien keskuudessa vaikuttaakin olleen tilausta uudistuksille, joita Mojo 2:een on tehty.

Koska uusi Mojo on kiinnostavuudestaan huolimatta jäänyt itseltäni vielä tähän mennessä testaamatta, Mareksoundin tarjottua sellaista lainaan minun ei tarvinnut epäröidä hetkeäkään. Kiitos jälleen yhteistyöstä! Katsotaanpa, josko kokemukseni olisivat positiivisempia kuin alkuperäisen mallin kohdalla.

Tuotepakkauksen sisältö

Lähdetään tälläkin kertaa liikkeelle tuotepakkauksen sisällöstä, jota ei kuitenkaan Mojo 2:n tapauksessa ole paljoa. Laitteen mukana toimitetaan vain tärkeimmistä toiminnallisuuksista kertova pikaopas sekä lyhyt micro-USB-lataus-/audiokaapeli. Tämä on luultavasti tarkoitettu kannettavaan tietokoneeseen liitettäväksi, sillä sen pituus ei riitä pistorasiaan kiinnitetyn laturin kanssa käytettäväksi. Matkapuhelimeenkaan kaapelia ei voida suoraan kiinnittää toisessa päässä olevan USB-A-liittimen vuoksi.

Mojo 2:n laajempi käyttöopas löytyy valmistajan verkkosivuilta ja modernimpaan USB-C-tuloliittimeen täytyy hankkia kaapeli erikseen – muutaman euron säästö valmistajalle ja suurempi lisäkulu laitteen ostajalle. Minkäänlaista säilytyspussukkaa Chord ei myöskään Mojo 2:lle toimita, mutta laitteelle on ostettavissa erikseen 90 euron hintainen nahkakotelo. Niukan varustelun myötä myyntipakkaus on sentään saatu pidettyä näppärän kokoisena.

Rakenne ja liitännät

Mojo 2 ei edeltäjänsä tapaan lukeudu kooltaan kaikkein pienimpiin mobiilivahvistimiin, eikä sen 185 gramman painokaan ole kevyimmästä päästä. Positiivisena puolena laitteen metallirunko on kuitenkin todella jämäkkä ja laadukas. Mukana kuljettaminenkaan ei lopulta ole hankalaa, sillä Mojo 2 mahtuisi edelleen helposti esimerkiksi taskuun. Hieman tavallista suurempi paino muuttuu eduksi, mikäli laitteen on tarkoitus korvata jokin suurempi työpöytälaite. Esimerkiksi Qudelix 5K ja monet dongle-laitteet, kuten iFi Go Link, ovat mielestäni liian pieniä ja kevyitä pysyvästi pöydällä pidettäviksi, sillä ne eivät pysy kunnolla paikoillaan. Mojo 2:n sen sijaan näkisin eräänlaisena välimuotona työpöytä- ja mobiililaitteista. Sen pohjaan on myös asennettu sopivan tahmeat kumijalat.

Mojo 2 kykenee toimimaan noin 8 tuntia akkuvirralla, mikä tukee omalta osaltaan mobiilikäyttöä. Tällöin laite täytyy kuitenkin kiinnittää äänilähteeseen, kuten matkapuhelimeen, kaapelilla. Chord luultavasti olettaa ihmisten käyttävän puhelimen mukana toimitettavaa pitkää kaapelia tai ostavan lyhyemmän kaapelin erikseen – konsepti olisi ollut selkeytettävissä kattavammalla varustelulla. Vaihtoehtoisesti langattomiin yhteyksiin päästäisiin käsiksi ostamalla 500 euroa maksava Poly-striimeri, joka telakoituu siististi Mojo 2:n kylkeen. Näin laitteen hinta ja koko kasvaa kuitenkin jo melko suureksi, joten sen käyttö liikkeellä ollessa vaatii “hifiasennetta”.

Alun perin Mojo 1:lle suunniteltu Poly ja sen kaksi micro-USB-liitintä ovat itseasiassa syy sille, miksi myös Mojo 2:ssa käytetään edelleen näitä vanhentuneita liittimiä sekä latausliittimenä että toisena USB-sisääntulona. Onneksi Chord on kuitenkin tajunnut lisätä laitteeseen myös uudemman USB-C-liittimen, joten Poly-yhteensopivuuden takaamiseksi tehdyt ratkaisut eivät häiritse minua älyttömästi. Kaikesta huolimatta USB-C-liitin vaikuttaa huvittavasti ikään kuin päälle liimatulta, koska se on mahtunut nipin napin piirilevyn alapuolelle ja sille on tehty 3D-tulostetta muistuttavat kuoret.

Muina digitaalisina sisääntuloina tarjolla on optinen Toslink-liitin ja 3,5 millimetrin koaksiaaliliitin. Jälkimmäiseen voitaisiin kiinnittää erikoiskaapelilla valmistajan M-Scaler-laite, jolle Chord pyrkii tarjoamaan yhteensopivuuden suurimmassa osassa D/A-muuntimistaan. Mojo 2 tunnistaa automaattisesti käytössä olevan tuloliittimen priorisoiden USB-liitäntöjä ennen koaksiaaliliitintä ja Toslink-liitintä tilanteessa, jossa useita kaapeleita on kiinnitettynä samanaikaisesti. Huomionarvoista on myös se, että kahdesta USB-liittimestä voidaan käyttää vain yhtä kerrallaan siten, että micro-USB menee tärkeysjärjestyksessä USB-C:n edelle.

Mojo 2:n toisesta reunasta löytyy puolestaan kaksi 3,5 millimetrin kuulokeliitintä, joita voitaisiin käyttää yhtä aikaa, vaikkei äänenvoimakkuuden säätäminen olekaan mahdollista erikseen molemmille. Jos laitetta käytetään pelkkänä DAC:ina, jompi kumpi 3,5 millimetrin liittimistä toimii lähtöliittimenä vahvistimelle. Kuulokkeita varten olisin toivonut näkeväni toisen liittimen tilalla esimerkiksi 4,4 millimetrin vaihtoehdon, vaikkei sitä oltaisikaan johdotettu balansoiduksi (Chord tekee vain single ended -vahvistimia). Tämä olisi tuonut joustoa kaapelivalintoihin, sillä olen viime aikoina hankkinut useille paremmille kuulokkeilleni 4,4 millimetrin liittimellä varustetun kaapelin. Olenkin joutunut turvautumaan Mojo 2:n kanssa hurjiin adapterivirityksiin. Chord:in laite-ekosysteemi alkaa tuntua hieman vanhanaikaiselta, koska markkinat kulkevat sen kanssa liittimien osalta eri suuntaan. Toisaalta asia tuskin häiritsee niitä, jotka ovat omistaneet valmistajan laitteita aiemminkin.

Alkuperäistä Mojoa ei ollut mahdollista käyttää järkevästi työpöytälaitteena, koska se kulutti koko ajan akkuaan, eikä sitä ollut suositeltavaa ladata käytön aikana. Mojo 2:n kohdalla tilanne on kuitenkin korjattu. Nyt laite voidaan jättää jatkuvasti lataukseen, jolloin se menee akun täyttymisen jälkeen eräänlaiseen älykkääseen työpöytätilaan, joka pidentää akun käyttöikää säätelemällä sen käyttöä ja latautumista. Osa virransyötästä hoidetaan luultavasti suoraan kaapelin kautta. Hieman harmillista on ainoastaan se, että Mojo 2:n käyttäminen työpöytätilassa vaatii kahta USB-kaapelia, sillä virta ja data on erotettu toisistaan.

5 voltin latausliittimenä käytetään vanhaa micro-USB:tä, joten laitteen ostajan täytyy suurella todennäköisyydellä hankkia pidempi kaapeli erikseen, ellei sellaista satu löytymään ennestään laatikon pohjalta. Akun varaustaso ilmaistaan latausliittimen alapuolelle asennetulla ledillä ja latausnopeus virtapainikkeen värillä. Olen todennut lataamisen onnistuvan tavallisella puhelimen laturilla etenkin, jos sellainen tarjoaa Chord:in suositusten mukaisesti virtaa 2 ampeerin edestä. Latausaika näin asettuu lähelle 4 tuntia, joten latausnopeuteen ei valitettavasti ole tullut juurikaan parannusta. On melko käsittämätöntä, että 8 tunnin käyttöaika 2020-luvulla vaatii 4 tuntia lataamista. Akkua ei toki ole pakko ladata joka kerta täyteen ja hidas lataaminen saattaa pidentää sen käyttöikää. Aiemmasta Mojosta poiketen uusi malli ei enää juurikaan lämpene ladatessa tai käytön aikana. Sen akku ei myöskään tyhjene itsestään muutamassa päivässä, mikäli laitetta ei käytetä. Nämä ovat tärkeitä parannuksia.

Painikkeet ja ominaisuudet

Chord Mojon persoonallisin ja helpoiten tunnistettava piirre ovat aina olleet sen värikkäät pallopainikkeet. Alkuperäisessä mallissa näitä oli kolme kappaletta ja niitä oli mahdollista pyöritellä sormilla. Mojo 2:ssa pallot eivät enää pyöri ja niiden kokoa on pienennetty, jotta riviin mahtuu neljäskin painike. Tämän lisätyn valikkopainikkeen myötä laitteesta löytyy nyt uusina ominaisuuksina 4-kanavainen taajuuskorjain ja säädettävä crossfeed-toiminto.

Yksi painikkeista on puhtaasti virtapainike (väri ilmaisee kuunnellessa näytteenottotaajuuden) ja kaksi keskimmäistä säätävät äänenvoimakkuutta. Valittu äänenvoimakkuus käy ilmi pallojen väristä, mutta todellisuudessa kaikki on hieman arpapeliä etenkin, jos laitteella kuunnellaan vuorotellen useita erilaisia kuulokkeita. Säätäminen on kuitenkin helppoa ja laite voidaan myös asettaa mute-tilaan kahta keskimmäistä painiketta samanaikaisesti painamalla.

Muut asetukset ja lisäominaisuudet aukeavat valikkopainiketta painelemalla. Tässä vaiheessa eri painikkeiden väristä tulee tulkita, mitä ollaan säätämässä ja mihin suuntaan säätöjä tuli tehtyä tai mitä asetuksia valittua. Oletin laitteen käyttämisen olevan hankalaa, mutta ohjekirjan lukemisen ja pienen opettelun jälkeen se onkin ollut yllättävän sujuvaa – värisokeat saattaisivat kuitenkin olla kanssani täysin eri mieltä. Arvostan itse sitä, että taajuuskorjaaminen ja crossfeed-toiminnon käyttäminen onnistuu lennosta ilman minkäänlaista erillistä sovellusta. Muina toimintoina laitteen valojen kirkkautta voidaan himmentää ja näppäimet lukita, jottei esimerkiksi äänenvoimakkuus säädy vahingossa Mojo 2:ta taskussa pitäessä. Hyödyllisiä ominaisuuksia molemmat.

Crossfeed-toiminnosta on tarjolla kolme eri voimakkuutta. Jokainen näistä sekoittaa entistä enemmän vasenta ja oikeaa kanavaa toistensa sekaan, minkä seurauksena äänikuva kääntyy enemmän silmien eteen ja kuulokkeet alkavat muistuttaa hieman kaiuttimia. Mojo 2:n pienin asetus on pääsääntöisesti sopinut hyvin useimmille kokeilemilleni kuulokkeille, kun taas tätä suuremmat asetukset alkavat kaventaa äänikuvaa turhan paljon sivuttaissuunnassa. Myös äänten erottelun selkeys alkaa kärsiä esitystavan pehmentyessä. En silti tyrmää, etteivätkö suuremmatkin asetukset toimisi hyvin joidenkin kuulokkeiden kanssa tai joissakin käyttötilanteissa. Crossfeed on ylipäätään mukava lisäominaisuus, joka alkaa pikkuhiljaa yleistyä kuulokevahvistimissa.

Taajuuskorjain Mojo 2:ssa on puolestaan 4-kanavainen ja se on toteutettu vallan erinomaisesti. Jokaista kanavaa voidaan säätää enintään 9 desibeliä ylös- tai alaspäin, joten säätövaraa on runsaasti. Ääripäissä 20 hertsin ja 20 kilohertsin asetukset soveltuvat esimerkiksi avoimien kuulokemallien alabasson lisäämiseen tai vaikkapa säihkyvän kirkkaiksi tuunattujen Hifimanien rauhoittamiseen. Lisäksi 125 hertsin asetuksella voidaan nostaa tai laskea basson tasoa hyllymäisesti, mikäli sitä on kuulokkeissa omaan makuun liikaa tai liian vähän. Säätö ulottuu loivasti aina 3 kilohertsiin saakka, joten sillä päästään tehokkaasti eroon esimerkiksi kuulokkeiden ylikorostuneesta keskibassosta ja paksuista alakeskitaajuuksista 200–500 hertsin välillä. 3 kilohertsin asetus puolestaan nostaa tai laskee hyllymäisesti keskitaajuuksien energiatasoa ja vaikutusalue ulottuu 125 hertsistä aina 20 hertsiin saakka.

Kanavien tarkkuus ei varsinaisesti riitä kapea-alaiseen hienosäätämiseen, mutta neljää asetusta yhdessä käyttämällä voidaan korjata tehokkaasti kuulokkeiden yleisimpiä ongelmakohtia. Taajuuskorjaaminen on myös helposti omaksuttavaa, koska jokaisen asetuksen aikaansaamat muutokset ovat helposti kuultavissa ilman että taajuusvasteeseen tulee kapeita korostumia tai vaimentumia. Rohkealla kokeilemisella aloittelijatkin voivat päästä taajuuskorjaamisessa nopeasti pitkälle. Ominaisuus lisääkin mielestäni tuntuvasti laitteen arvoa ja se on USB-C-liittimen ja työpöytätilan ohella merkittävin parannus edeltävään Mojo-malliin verrattuna.

DAC- ja kuulokevahvistin

Chord hyödyntää Mojo 2:n D/A-muuntimen toteutuksessa muiden laitteidensa tapaan FPGA-piiriä eli ohjelmoitavaa mikroprosessoria. Tämän myötä käytössä on tavallisiin DAC:eihin verrattuna enemmän laskentatehoa, joten digitaalinen filtteröinti ja oversampling-filtteröinti on voitu suunnitella vapaammin parasta mahdollista äänenlaatua tavoitellen. Valmistajalla on tapana ilmoittaa digitaaliseen filtteröintiin liittyvien kertoimien eli “tapsien” määrä. Perinteisissä Delta-sigma-DAC:eissa näitä “tapseja” on enimmillään muutama sata, kun taas Chordin laitteissa niiden määrä yltää useisiin kymmeniin tuhansiin. Mojo 2:n tap-määrä on tarkalleen ottaen 40 960 eli niitä on tullut noin 2000 lisää alkuperäiseen Mojoon verrattuna. Suuremmassa ja kalliimmassa Qutest-DAC:issa tapseja olisi puolestaan 49 152, joten määrä vaikuttaa kasvavan laitteen hinnan mukana. Tällaisen mitattavan suureen vaikutusta äänenlaatuun on jokseenkin vaikeaa todentaa, mutta Chord suunnittelee joka tapauksessa DAC:insa hyvin eri tavalla kuin muut valmistajat.

Mojo 2 tukee korkeita näytteenottotaajuuksia sekä PCM- (Max 768 kHz @ 32 bit) että DSD-formaateissa (Max DSD256). Hintavammasta Qutest:ista poiketen valittavissa ei ole erilaisia ääni-filttereitä. Mojon USB-liitännöissä ei myöskään ole galvaanista erotinta torjumassa PC:n kautta mahdollisesti läpi tulevia häiriöääniä (ei sillä, että olisin minkäänlaista häiriötä kuullutkaan). Tietokonekäytöstä puheen ollen laite tunnistuu Windows-käyttöjärjestelmässä automaattisesti, eikä vaadi manuaalista ajureiden asentamista. Mielenkiintoisesti nimenä näkyy kuitenkin äänilaitelistalla Qutest, joten Chord käyttänee samoja ajureita molemmissa laitteissa.

Mojo 2:n kuulokevahvistin on akkukäyttöisyys huomioon ottaen varsin tehokas, sillä se tarjoaa antotehoa 30 ohmin kuormalle 600 milliwattia ja 300 ohmin kuormallekin mukavat 90 milliwattia. Tämä riittää helposti kaikenlaisille dynaamisille kuulokemalleille, mutta laitteen on väitetty suoriutuvan hieman huonommin planaarikuulokkeiden kanssa. Lähtökohtaisesti en hankkisi itsekään laitetta hankalimmille Hifiman-malleille (Susvara ja HE-6), Abyss AB1266:lle tai Modhouse Audio Tungsten:ille, mutta edullisempien planaarikuulokkeiden, kuten Hifiman Sundara Silverin, kanssa en havaitse äänenlaadussa mitään kummallista tehokkaampiin laitteisiin verrattuna. Lujalla äänenvoimakkuudella jonkinlainen raja voi tulla vastaan, kun taas 75-90 desibelissä pysytellessä vahvistusteho on oikein riittävä. USB-donglet eivät yllä samaan, kuten ei myöskään paljon käyttämäni Qudelix 5K. Toisaalta Mojo 2:n kanssa vastaavan hintainen iFi xDSD Gryphon olisi balansoidun kuulokeliittimensä kautta jonkin verran tehokkaampi.

Lähtöimpedanssi Mojo 2:n kuulokevahvistimessa on lähellä nollaa, joten se ei muuta epätasaisen impedanssikäyrän omaavien kuulokemallien taajuusvastetta suuntaan tai toiseen. Tämä on pääsääntöisesti hyvä ja toivottu asia. Laitteen mittaustulokset ovat lisäksi erinomaiset, joten se on suunniteltu laadukkaasti. Käytön aikana ei kuulukaan minkäänlaista kohinaa tai poksahtelua, joten myös herkät in-ear-kuulokkeet sopivat Mojo 2:lla kuunneltaviksi.

Äänenlaatu

Olen kuunnellut Mojo 2:lla reilun kuukauden ajan monia erilaisia kuulokkeita, joiden vahvistusvaatimukset ja impedanssi eroavat toisistaan. Valikoimaan on sisältynyt useita 300 ohmisia kuulokkeita, kuten ZMF:iä ja Sennheiser HD 600. Lisäksi käytössäni on ollut planaarikuulokkeita, kuten Hifiman Sundara Silver, Modhouse T60RP Argon, ZMF Caldera ja Yamaha YH-5000SE. Käyttöaikaa ovat saaneet myös ZMF Bokeh, Kaiku Tone ja edulliset in-ear-mallit. Olen vertaillut Mojo 2:n äänenlaatua niin ikään useisiin muihin laitteisiin ja ottanut selvää, miten se toimii D/A-muuntimen roolissa.

Aloitetaan äänenlaadun käsittely laitteen pääasiallisessa käyttötarkoituksesta eli siitä, miten se toimii mobiilikäyttöön suunnattuna yhdistelmälaitteena. Näin olen ollut kuulemaani erittäin tyytyväinen. Mojo 2:n ääniprofiili on hyvällä tavalla normaali ja jopa huomiota herättämättömän tasapainoinen. Äänessä ei ole kireyttä tai terävyyttä, muttei myöskään liikaa lämpöä tai pehmeyttä, vaikka terävimpien äänten reunat toistuvatkin hieman pyöristetysti. Musiikki rullaa eteenpäin luonnollisesti ja tilavaikutelmakin on laitteen teholukemiin ja luonteeseen nähden miellyttävän avara. Juuri tilavalta tuntuva äänikuva ja tietynlainen toiston sulavuus jäävät Mojo 2:sta parhaiten mieleeni. Jos kuuntelukokemuksesta halutaan hieman jännittävämpi, crossfeed-toiminto ja taajuuskorjain tarjoavat siihen erinomaiset eväät. Joku voisi jopa sanoa, että laajojen säätömahdollisuuksien vuoksi Mojo 2:n omalla äänenlaadulla ei edes ole lopulta suuremmin merkitystä. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että sellaisenaankin laite kuulostaa erinomaiselta.

Pidän Mojo 2:sta enemmän kuin esimerkiksi Yamahan 4000 euroa maksavasta HA-L7A:sta, joka on selvästi terävämmän ja jonkin verran ahtaamman kuuloinen. Kun verrokkina on Cayin iHA-6 ja Aune S17 Pro paritettuna Schiit Audio Bifrost 2 -DAC:in kanssa, Mojo 2 osoittautuu puolestaan ääneltään aavistuksen pehmeäksi. Se on kuitenkin silti yleisääneltään hieman neutraalimpi, koska mainitsemani laiteyhdistelmät tuottavat tuhdimpaa ääntä. Äänikuvan koossa ja kerrostuneisuudessa Mojo 2 jää jonkin verran jälkeen, mutta ero ei kuitenkaan ole valtava suuntaan tai toiseen. Tilava äänikuva onkin selvästi yksi laitteen vahvoista puolista. Erityisen särmikästä ääntä ei kannata odottaa, mutta täytyy huomioida, että kyseessä on pienikokoinen mobiilivahvistin, jota olen verrannut täysin eri kokoluokan laiteyhdistelmiin.

Muistikuvieni mukaan Chord:in hintavampaan Qutest & Anni -yhdistelmään verrattuna Mojo 2:n äänessä on enemmän lämpöä ja rotevuutta, mikä voisi johtua hieman rauhallisemmin toistuvasta diskantista. Samalla tuntemus toiston yksityiskohtaisuudesta toki pienenee, mutta uskoisin monien pitävän Mojo 2:ta jopa tasapainoisemman ja hauskemman kuuloisena kahteen muuhun mainitsemaani Chord:in laitteeseen nähden.

Edullisempiin yhdistelmälaitteisiini, Topping DX1:een (hinta 100 €) ja SMSL DL200:aan (hinta noin 200 €), verrattuna Mojo 2:n esitystapa on puolestaan hieman avarampi ja rennompi. Ylätaajuudet toistuvat sillä sulavammin ja miellyttävämmin, minkä lisäksi äänessä on myös enemmän tunnetta. DL200 on ohuemman ja särmikkäämmän eli tavallaan kliinisemmän kuuloinen, kun taas DX1 muistuttaa äänensävyltään enemmän Mojo 2:ta jääden kuitenkin äänikuvaltaan ahtaammaksi. Chord:in laite kuulostaa mielestäni luonnollisimmalta ja se rajaa yksittäiset äänet tarkimmin erilleen toisistaan. Esimerkiksi laulaja kuulostaa eniten oikealta ihmiseltä ja soittimien ympärillä on eniten tyhjää tilaa, mikä on yleisesti hyvän laitteen merkki. Toivonkin juuri tällaisia muutoksia hintaluokan kasvaessa. Kannattaa silti huomioida, että näin kuvailtuna laitteiden väliset erot vaikuttavat herkästi suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat. Ilmiselvien erojen sijaan puhutaan pikemminkin vivahde-eroista.

Mobiilikäyttöön suunnatuista laitteista Mojo 2 ei ole yhtä monipuolinen ja näppärä kuin Qudelix 5K (mikään laite ei toistaiseksi päihitä Qudelixia ominaisuuksissa), mutta olen todennut Chord:in laitteen kuulostavan äänikuvaltaan hieman syvemmältä ja kolmiulotteisemmalta sekä erottelukyvyltään vaikuttavammalta (äänet rajautuvat selkeämmin erilleen toisistaan). Sen ääni on myös painavampaa ja sitä myötä hauskempaa Qudelixiin verrattuna. Koska vahvistustehoakin on tarjolla enemmän, Mojo 2 voisi olla hyvä valinta hieman parempaa mobiilivahvistinta etsiville. Toisaalta Qudelix voisi olla edullisen hintansa ja kattavamman taajuuskorjaimensa ansiosta houkutteleva heräteostos niille, jotka eivät aiemmin ole omistaneet vastaavaa pienikokoista laitetta. Mojo 2 vaatisi suuremman rahallisen panostuksen ja luultavasti myös selkeämmän käyttötarpeen.

Mojo 2:n äänenlaadusta on kaiken kaikkiaan hyvin vaikeaa keksiä negatiivisia puolia. Se tuntuu ääneltään tasapainoiselta juuri siten kuin mielestäni olisi useimpiin käyttötilanteisiin optimaalista. Jos laitteen antoteho riittää omiin tarpeisiin, se ei jätä mitään hampaan koloon edes suurempiin työpöytälaitteisiin verrattuna. Tämä lienee hyvä uutinen niille, joita epäilyttää hankkia hintava mobiilivahvistin.

Mojo 2:lle sopivia kuulokkeita

Esittelen seuraavaksi esimerkin omaisesti, miten olen todennut erilaisten kuulokkeiden sopivan Mojo 2:lle. Vain harvat kuulokkeet ovat niin täydellisiä, etteivätkö ne hyötyisi edes hieman laitteen taajuuskorjaimesta. Tätä mahdollisuutta hyödyntäessä Mojo 2 tarjoaakin sopivilla kuulokkeilla paremman kuuntelukokemuksen verrattuna hintavampiin vahvistimiin, joissa ei taajuuskorjainta ole.

Edullisemmista kuulokkeistani totesin ensinnäkin Hifiman Sundara Silverin olevan hyvä pari Mojo 2:lle. Äänikuva on sopusuhtainen ja laite rauhoittaa hieman kuulokkeiden diskantin kirkkautta. Kokemus paranee vielä entisestään, kun lisään kuulokkeisiin taajuuskorjaimella pari napsua alabassoa ja otan puolestaan pari napsua pois diskantista. Sundara Silverin mukana toimitetaan myös kaapeli (pitkä sellainen), joka sopii suoraan vahvistimen 3,5 millimetrin liittimeen.

Sennheiser HD 600 ei sen sijaan tuottanut yhtä hyvää lopputulosta, koska se jää erikoisen pehmeän ja vaisun kuuloiseksi, ellen lisää keskitaajuuksiin energiaa taajuuskorjaimella. Diskanttikaan ei kuulosta erityisen erotellulta, vaan se on pikemminkin sulavaa ja hieman yhteen sulautuvaa. HD 600 osaa toisinaan olla kinkkinen vahvistettava, mutta Mojon crossfeed-toiminto sentään parantaa kuulokkeiden äänikuvaa.

Hifimanin suljetun HE-R9:n uskoin hyötyvän Mojo 2:n taajuuskorjaimesta, mikä pitikin paikkansa. Kuulokkeiden taajuusvaste on silti niin epätasainen, etten saanut siitä millään täysin normaalin kuuloista. Tällaisissa tapauksissa tarvittaisiin Qudelix 5K:n tapainen parametrinen taajuuskorjain tarkemilla säätömahdollisuuksilla.

Modhouse Audio T60RP Argonin taajuusvaste sen sijaan on tasaisempi, joten sain kuulokkeista Mojo 2:lla tasapainoisen kuuloiset. Niin kumahteleva keskibasso, aavistuksen verhoutuneet keskitaajuudet kuin lievä sibilanssikin oli korjattavissa tehokkaasti. Toisaalta kuulokkeissa on sellaisenaankin oma viehätyksensä ja ne tuntuvat paranevan tehokkaalla vahvistimella, jollainen Mojo 2 ei varsinaisesti ole. T60RP Argon ei tällä hetkellä kuulu arvostelulistalleni, mutta harkitsen kirjoittavani siitä jossakin vaiheessa.

ZMF:n Bokeh-uutuusmalli kuulostaa Mojo 2:lla sellaisenaan oikein hyvältä ja tasapainoiselta. Kuulokkeissa on melko tukeva ja lämmin ääni, joten pienistä hienosäädöistäkään ei toisaalta ole haittaa, mikäli keskitaajuuksiin halutaan lisää räväkkyyttä. Bokeh on muuhun ZMF-mallistoon nähden kooltaan hieman pienempi, joten sitä olisi mahdollista kuljettaa joten kuten mukana paikasta toiseen. Tällöin Mojo 2:n tapainen laite olisi sille lähestulkoon optimaalinen pari etenkin, kun tuotteiden välinen synergia on mielestäni toimiva.

Ehkäpä laitteen mobiilikäyttöön sopivasta luonteesta johtuen olen huomannut kuuntelevani sillä enemmän suljettuja kuin avoimia kuulokkeita. Kuunteluaikaa sai testijaksoni aikana paljon myös ZMF Verite Closed, koska totesin Mojo 2:n olevan sille fantastisen hyvä pari. Laite kontrolloi erinomaisesti kuulokkeiden tuhtia bassontoistoa ja tilavaikutelma erityisesti Veriten vakiopehmusteilla (Auteur Lambskin) on mahtavan tilava ja avara. Pidän niin ikään diskantin rasittamattomuudesta ilman että se vaikuttaisi millään tapaa erottelun selkeyteen. Kuulokkeiden keskitaajuudet tuntuvat jopa tavallista elävämmiltä ja läpinäkyvimmiltä. Verite Closed on erikoinen kuuloke, koska se on selvästi värittynyt, mutta se imaisee niin voimakkaasti mukaansa, ettei sitä tulisi mieleenkään taajuuskorjata. Synergian täytyykin olla kunnossa, koska en malttaisi lopettaa kuuntelua Mojo 2:lla.

Vaikka useista eri ZMF-malleista kertominen tuntuukin jo hieman puuduttavalta, mainitsen myös Atriumista sen vuoksi, ettei se mielestäni kuulosta Mojo 2:lla kovinkaan erikoiselta. Toisto on todella pehmeää ja sulavaa jopa tylsyyteen saakka. Äänessä ei ole oikein minkäänlaista tarttumapintaa ja erottelukykykin jää puutteelliseksi. Havaitsin oikeastaan samoja asioita Sennheiser HD 600:n kohdalla, joten nämä kaksi kuuloketta eivät jostakin syystä toimi optimaalisesti Chordin laitteella, ellei tavoitteena ole kesy lopputulos.

Kokeilin myös hintavampia planaarikuulokkeita, jotka eivät ole vahvistustarpeeltaan erityisen haastavia. Yamahan YH-5000SE:stä saadaan Mojon taajuuskorjaimella huomattavasti lähtötilannetta paremman kuuloinen. Ellei lopputulosta olisi mahdollista hienosäätää vieläkin tarkemmin Qudelix 5K:n parametrisella säätimellä, olisi Mojo 2 itseasiassa omasta laitevalikoimastani Yamahan kuulokkeille kaikkein sopivin vahvistin. Ilman taajuuskorjaamistakin laitteen sulava ja avara ääni lieventää hieman YH-5000SE:n heikkouksia.

Viimeiseksi mainitsen ZMF Calderan, jonka elävät keskitaajuudet voivat paikoin lähestyä rajaa, jolla ne olisivat turhankin särmikkäät. Jos kuulokkeista halutaan kuitenkin hieman rasittamattomammat ja rennommat, Mojo 2:n tarjoama äänen sulavoitus ei ole pahitteeksi. Koen tosin Calderan erottelukyvyn ja toiston läpinäkyvyyden kärsivän, joten yhdistelmä sopisi parhaiten rennompaan fiilistelyyn. Mitään varsinaista vikaa äänessä ei silti ole, koska laite ei saa aikaan mitään sellaista, jonka kokisin ärsyttäväksi.

Miten Mojo 2 soveltuu DAC:iksi työpöytälaitteille?

Tässä osiossa käyn läpi, miten Mojo 2 toimii pelkkänä DAC:ina Cayin iHA-6 -vahvistimen kanssa (käytössä balansoitu kuulokeliitin). Verrokki-DAC:eina testausvaiheessa toimivat alkuperäinen Schiit Audio Bifrost 2 (hinta aikanaan noin 800 €) ja S.M.S.L VMV D1SE (hinta noin 750 €) siten, että äänenvoimakkuus oli tasattuna identtiseksi mittauslaitteella. Vertailutilanteessa vaihdoin aina lennossa DAC:ista toiseen käytössäni olevalla RCA-valitsinboksilla. Käytin RCA-lähtöliittimiä jokaisessa laitteessa, koska tarkastelun kohteena olleesta Mojo 2:sta saadaan ulos vain balansoimatonta signaalia. Tämän vuoksi verrokkilaitteet voisivat potentiaalisesti kuulostaa hieman erilaisilta (ehkä paremmilta?) balansoitujen ulostulojensa kautta, vaikka pääsääntöisesti liittimien väliset erot lienevätkin vähintään osittain placeboa. Testikuulokkeiksi valitsin ZMF Eikonin ja Hifiman Sundara Silverin. Eikonin muhkea basso, räväkän neutraalit keskitaajuudet ja aavistuksen epätasainen diskantti paljastavat hyvin eroja laitteiden välillä. Sundara Silver puolestaan reagoi hyvin äänikuvassa ja diskantin kirkkaudessa tapahtuviin muutoksiin.

Mojo 2 vs. Bifrost 2 (OG)

Mojo 2 kuulostaa DAC:ina ilahduttavasti yllättävänkin samankaltaiselta kuin pitämäni Bifrost 2, koska molempien ääni on rasittamatonta ja sulavaa. Tällä tarkoitan pääasiassa sitä, että toisto ei tunnu reunoiltaan kireältä ja terävöitetyltä, kuten joillakin tavanomaisemmilla delta-sigma-laitteilla. Bifrost 2:n tapauksessa tietynlaiseen pehmeyteen voisivat vaikuttaa tavallista korkeammat säröarvot, kun taas Mojo 2 toistaa lähinnä diskanttia hieman tavallista rennommin. Molemmat sopisivat mielestäni pitkälti samanlaiseen makuun, mutta tarkemmassa vertailussa löytyy myös joitakin eroja. Tästä eteenpäin kannattaa pitää koko ajan mielessä, että DAC:it eroavat aina toisistaan vähemmän kuin kuulokevahvistimet ja kuulokkeet.

Koen Bifrost 2:n kaksikosta aavistuksen lämpimämmän kuuloiseksi, ja basso toistuu sillä hitaammin ja paksummin muristen. Mojo 2 puolestaan on kontrolloidumpi ja neutraalimpi ja sitä myötä ääneltään läpinäkyvämpi. Sen diskantti on ilmavampaa ja se tuo muutoinkin pieniä tehosteääniä täsmällisemmin tietoisuuteeni. Esimerkiksi laulusuorituksissa on myös enemmän särmää ja vokalisti sijoittuu hieman lähemmäs. Uskaltaisin sanoa ääntä Mojo 2:n kanssa perinteisessä mielessä hieman tarkemmaksi ja yksityiskohtaisemmaksi, koska Bifrost 2 jättää diskantin soimaan rauhallisemmin taka-alalle kokonaisuudessa.

Bifrost 2 tasoittaa kuitenkin tilannetta uskottavammalla äänikuvallaan. Koen sen toistavan ääntä laajemmalle hajautettuna ja useammassa kerroksessa. Tämän myötä vokalisti rajautuu Mojo 2:ta onnistuneemmin ihmisen kokoiseksi ja muutkin musiikin elementit lokeroituvat hieman selkeämmin toisistaan erotettaviksi. Yleinen esitystapa on kuitenkin Mojo 2:een verrattuna rauhallisempi, joten ylätaajuuksia ja kaikenlaisia pienempiä ääniä täytyy kuunnella tarkemmin.

Kun unohdan kahden laitteen välillä pomppimisen ja jään kuuntelemaan vain toista, erot unohtuvat melko nopeasti. Havaitsemani erot ovat ylipäätään sellaisia, etten ole varma, kumpi DAC:eista lopulta olisi parempi. Neutraalimpaa, mutta edelleen rasittamatonta toistoa tavoitteleva valitsisi todennäköisesti Mojo 2:n, kun taas hieman vaikuttavampaa äänikuvaa ja muhkeampaa bassontoistoa arvostava pitäisi luultavasti hieman enemmän Bifrost 2:sta. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin huomioida Mojo 2:n taajuuskorjain ja crossfeed, sillä niillä tilanne kääntyisi nopeasti sen eduksi. Koska Mojo on myös kaksikosta edullisempi ja selvästi pienikokoisempi, olen aidosti yllättynyt sen D/A-muuntimen erinomaisuudesta. Tämä kertoo varmasti myös siitä, että pidän yleisesti sen ja Bifrost 2:n tyylisestä äänestä. Kuunteluketjussa samankaltaiseen lopputulokseen päästäisiin vaihtoehtoisesti sopivan kuulokevahvistimen ja ylipäätään omien mieltymysten kanssa täsmäävien kuulokkeiden avulla, joten Mojo 2 olisi DAC:iksi hieman yleispätevämpi vaihtoehto värittäessään ääntä vähemmän kuin Bifrost 2.

Mojo 2 vs. VMV D1SE

En ole vielä kirjoittanut arvostelua S.M.S.L VMV D1SE:stä, vaikka tulin jo aiemmin vertailleeksi sitä Chord Qutest:iin. Syynä arvostelun lykkääntymiseen ovat olleet aikataulullisesti kiireellisemmät tuotearviot, mutta myös se, ettei VMV D1SE:stä olisi valtavasti kirjoitettavaa. Laite sisältää ominaisuuksien osalta kaiken tarpeellisen ja se on toteutettu ESS:n lippulaiva-DAC-sirulla. Äänenlaatukin on käytännössä täydellisen tasapainoista mahdollisimman neutraalia DAC:ia etsiville, joten häiritseviä piirteitä tai heikkouksia ei ole löydettävissä.

Chord Mojo 2 asettuu tyylillisesti Bifrost 2:n ja VMV D1SE:n välimaastoon sisältäen yhtäläisyyksiä molemmista. Suurimman eron havaitsen diskantin esitystavassa, koska VMV D1SE on hieman energisempi ja säihkyvämpi, kun taas Mojo 2 rauhoittaa toistoa siihen verrattuna. VMV D1SE on mukavan sähäkkä olematta kireän tai keinotekoisen kuuloinen, mutta huomaan sen silti olevan yleisääneltään levottomampi. Laite aktivoi aistejani kuuntelun aikana enemmän, kun taas Mojo 2:n toistossa on tietynlainen rauha, jonka myötä asiat tapahtuvan vähemmän pakotetusti. Väittäisin jopa, että äänillä on Mojo 2:lla kuunnellessa enemmän tyhjää tilaa ympärillään, vaikka VMV D1SE:n diskantin ilmavuus tekeekin sen äänikuvasta avaramman tuntuisen.

Rennomman diskantin vuoksi Mojo 2:n ääni on sävyltään hieman lämpimämpää ja pehmeämpää. Toisto ei tunnu aivan yhtä yksityiskohtaiselta ja voimakkaalta kuin VMV D1SE:llä, mutta esimerkiksi laulu kuulostaa täyteläisemmältä. VMV D1SE:n keskitaajuudet ovat sen sijaan tyyliltään hieman ohuemmat ja ilmavammat. Mojo 2:ta voisi kuvailla kärjistäen hieman luonnollisemmaksi ja rasittamattomammaksi, kun taas VMV D1SE on kaksikosta energisemmän, ja parhaimmillaan hieman vaikuttavamman, kuuloinen. Erot ovat kuitenkin jälleen kerran suhteellisen pieniä ja niitä täytyy lähestulkoon etsiä sen sijaan, että ääni muuttuisi radikaalisti DAC:ista toiseen vaihtaessa.

Vaikka VMV D1SE onkin ääneltään todella tasapainoinen ja molemmissa laitteissa on omat etunsa, moni saattaisi kokea Mojo 2:n äänen subjektiivisesti hieman miellyttävämmäksi. Toisaalta S.M.S.L:n laitteen säröprofiilia asetuksista muuttamalla senkin äänestä voidaan muokata hitusen lämpimämpää ja sulavampaa, joten lopulta merkittävimmiksi eroiksi jäävät Mojo 2:n taajuuskorjain, crossfeed ja kolmasosan edullisempi hinta. VMV D1SE puolestaan on liitännöiltään kattavampi, vaikkei se toki kuulokevahvistinta sisälläkään. Tässäkin yhteydessä voitaneen todeta, että Mojo 2 kilpailee tasaväkisesti täysikokoista työpöytä-DAC:ia vastaan. Sen pienen koon ei kannatakaan antaa hämätä.

Yhteenveto

Mojo 2 ei mielestäni tarvitse venytettyä yhteenvetoa, koska osittain vanhanaikaisia liitäntöjä ja turhauttavan pitkää latausaikaa lukuun ottamatta pidän siitä paljon. Laitteessa on hintaan nähden erinomainen DAC, mutta vahvistimenakin se kuulostaa tyyliltään pitkälti siltä kuin haluaisin hyvien vahvistimien kuulostavan. Sulavan neutraali ääni ei välttämättä voita palkintoja ensivaikutelmassa, mutta valtaosa kuulokkeistani kuulostaa miellyttävän tasapainoiselta ja avaralta. Laitteen laadukas rakenne, taajuuskorjain, crossfeed-toiminto ja tyydyttävä antoteho edesauttavat sitä, että nykyinen 500 euron hinta tuntuu perustellulta. Uusi Mojo on selkeä parannus edeltäjäänsä verrattuna.

Chord onkin tehnyt monia asioita oikein, koska sen edullisimmasta laitteesta on nyt jopa helpompaa tykätä kuin aiemmin testaamastani Qutest & Anni -yhdistelmästä. Vaikka etsinnässä olisikin mobiilivahvistimen sijaan perinteinen kuulokekuuntelulaitteisto 1000 euron budjetilla, suosittelisin silti harkitsemaan yhtenä vaihtoehtona Mojo 2:ta etenkin, kun sitä voidaan käyttää pysyvämmin myös työpöytätyyppisenä laitteena.

Vaikka Chord tuskin suomenkielisiä arvosteluita lukeekaan, mainitsen vielä valmistajalle loppuun pari asiaa, joita toivoisin näkeväni tulevaisuudessa mahdollisessa Mojo 3:ssa. Poly-striimeristä tulisi ensinnäkin ehdottomasti julkaista uusi versio, jotta kivikautisista micro-USB-liittimistä päästään lopullisesti eroon. Jos Mojon akunkestoa ei ole mahdollista parantaa, toivoisin vähintään latausajan nopeuttamista. Lisäksi käytettävyyden näkökulmasta laitteeseen olisi järkevää lisätä 4,4 millimetrin kuulokeliitin, koska balansoiduille kuulokekaapeleille on haastavaa löytää järkeviä 3,5 millimetrin adaptereja. Näiden muutosten jälkeen Mojosta tulisi omaan makuuni lähes täydellinen. Toisaalta jo tälläkin hetkellä Verite Closed -kuulokkeeni katsovat Mojo 2:ta toivoen, että ne voisivat olla kavereita jatkossakin.

Plussat ja miinukset:

+ Tasapainoinen ja avara ääni
+ Toiston tarkkuuden ja rasittamattomuuden suhde kohdallaan
+ Hintaan nähden erinomainen DAC
+ Laadukas rakenne ja sopiva koko palvellakseen sekä mobiili- että työpöytäkäyttöä
+ Reippaasti antotehoa akkukäyttöiseksi laitteeksi
+ Pieneen kokoon nähden kattavat tuloliitännät (vihdoin USB-C!)
+ Voidaan käyttää pysyvästi laturiin kiinnitettynä
+ Helppokäyttöinen taajuuskorjain ja crossfeed
+ Mitatut suoritusarvot kunnossa
+ Hinta tuntuu perustellulta

– Aavistuksen pehmennetty ääni ei välttämättä sovi kaikille kuulokkeille tai ihmisille
– Vain 3,5 millimetrin kuulokeliittimet
– Micro-USB-latausliitin
– Hidas latausaika
– Laitteen mukana ei toimiteta riittävän pitkää latauskaapelia tai matkapuhelimeen sopivaa audiokaapelia
– Käyttö vaatii jonkin verran opettelua ja voi olla hankalaa värisokeille