10 000 euron kuulokesetti Yamahalta: YH-5000SE & HA-L7A

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Japanilainen Yamaha teki vuonna 2023 kauan odotetun paluun high-end-kuulokevalmistajaksi julkaisemalla YH-5000SE-kuulokemallin ja sen pariksi suunnitellun HA-L7A-kuulokevahvistimen – sama tiimi on suunnitellut molemmat. Kuulokkeet maksavat meillä Suomessa 5700 euroa ja vahvistin 4000 euroa eli pyöristetysti voidaan puhua hulppeasta 10 000 euron kuulokesetistä. Tämä on Yamahalta todella rohkea veto, sillä se on valmistanut toistaiseksi lähinnä edullisia studiokuulokkeita sekä varsin tavanomaisia Bluetooth-vastamelukuulokkeita. Yritys tunnetaankin paremmin muusta kodinelektroniikastaan, laadukkaista soittimistaan ja moottoriajoneuvoistaan, kuten moottoripyöristä. Monilta on kuitenkin saattanut unohtua, että vielä 1970-luvulla Yamaha oli yksi suurimmista tekijöistä planaarikuulokkeiden saralla. Itse se tosin kutsui kuulokkeitaan orthodynaamisiksi, koska niiden pyöreä planaarielementti poikkesi rakenteeltaan kilpailijoiden tuotteista.

Nyt useita vuosikymmeniä myöhemmin valmistaja on historialleen uskollisena herättänyt tämän elementtityypin uudestaan eloon kehitettyään siitä modernin version YH-5000SE:hen. Kuulokkeiden kehitystyö aloitettiin jo vuonna 2016, joten mistään hetken päähänpistosta ei voida puhua. Hintava kuulokevahvistin puolestaan lienee eräänlainen lisäosoitus siitä, että Yamahan kokoinen yritys voi halutessaan tehdä ihan mitä se haluaa. Vanhoja orthodynaamisia kuulokemalleja nostalgisoivat harrastajat vaikuttivatkin olleen uutuustuotteista ja valmistajan paluusta innoissaan. Toisaalta moderneilla kuulokemarkkinoilla Yamahalla on paljon näytettävää, sillä sekä YH-5000SE:n että HA-L7A:n tulisi kestää korkean hintansa vuoksi vertailua muihin erinomaisina pidettyihin huipputuotteisiin.

En olisi reilu 2 vuotta sitten Kuulokenurkan perustaessani uskonut pääseväni jokin päivä käsiksi tämän hintaluokan hifiin, mutta tässä sitä ollaan. Kolmisen viikkoa testaamani kuuloke & vahvistin -yhdistelmä saapui lainaan suoraan Yamahalta ja kyseessä oli pohjoismaissa kiertävä demosetti. Tämän arvostelun mahdollistamisesta voimme lähettää yhteiset kiitokset sekä Yamahan edustajalle Suomessa että lainaamisessa välikätenä toimineelle Joensuun Kuvalle ja Äänelle. Katsotaan, kuinka Yamaha on mielestäni onnistunut. Aloitan kuulokevahvistimen käsittelystä ja siirryn sitten kuulokkeisiin.

HA-L7A-vahvistin

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Malesia
• Hinta: 4000 €
• Tyyppi: DAC & kuulokevahvistin & esivahvistin
• DAC-piiri: ESS ES9038PRO
• Tuloliitännät: USB-B, Optical Toslink, Coaxial ja RCA
• Lähtöliitännät: XLR ja RCA
• Kuulokeliittimet: 4-pin-XLR, 4,4 mm ja 6,35 mm
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (PCM): 384 kHz (32 bit)
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (DSD): DSD256 (natiivi)
• Dynamic Range: > 120 dB
• THD: < 0,003 % (300 mW, 32 ohm)
• Kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi: Ei ilmoitettu
• Kuulokevahvistimen ilmoitettu antoteho (kaikki liittimet): 1 W @ 32 ohm
• Kuusi valittavissa olevaa äänikenttätilaa: Cinema, Drama, Music video, Concert hall, Outdoor live ja Background music + Pure Direct / Straight
• Muita ominaisuuksia: OLED-näyttö ja 8 erilaista DAC-filtteriä
• Virrankulutus: 19 W (valmiustilassa 0,2 W)
• Ulkoiset mitat: 33,3 x 13,3 x 18,9 cm
• Paino: 5,3 kg
• Varusteet: USB-kaapeli, virtakaapeli ja kaukosäädin
• Takuu: 2 + 3 vuotta

HA-L7A on kiinnostava kuulokevahvistin, eikä vähiten ulkoisen olemuksensa vuoksi. Yamaha ei ole jättänyt kiviä kääntämättä laitetta viimeistellessään, sillä sen alumiinirakenne on äärimmäisen tukeva ja laadukas – tästä kertoo myös suuri 5,3 kilon paino. Ulkonäöstä täytyy antaa plussaa, sillä L-kirjaimen muotoinen runko ja yläreunan koteloidut kaksi toroidimuuntajaa ovat uniikki näky. Juuri poikkeuksellinen ulkonäkö lieneekin yksi pääsyistä HA-L7A:n ostamiselle, koska siitä saataisiin Yamahan kuulokkeiden kanssa katseenvangitseva kuuntelusetti. Valmistaja kertoo jämäkän rakenteen ja korkean painon olleen tärkeitä suunnitteluvalintoja, jottei laitteen tärähtelystä kantaudu häiriöääntä kuulokkeisiin – jo tästä voidaan päätellä, että tavoiteltuna kohderyhmänä ovat totisimmat hifiharrastajat.

HA-L7A on tyypiltään niin sanottu yhdistelmälaite, koska se sisältää samoissa kuorissa D/A-muuntimen, kuulokkeille tarkoitetun transistorivahvistimen sekä esivahvistimen. DAC-osio on rakennettu ES9038PRO-delta-sigma-sirun ympärille (valmistajana ESS Sabre), minkä myötä laitteen käyttäjälle on tarjolla 8 erilaista DAC-filtteriä. Nämä eroavat toisistaan pääasiassa 20–30 kHz:n välillä, joten en huomaa niiden välillä tavanomaisissa käyttötilanteissa eroja. Joku toinen saattaisi kuitenkin kokea filtterit hyödylliseksi lisäominaisuudeksi.

Olisin odottanut 4000 euron hinta huomioiden jonkinlaista hieman erikoisempaa DAC-toteutusta, sillä sama siru löytyy nykyään monista 600–1000 euron laitteista. Toisaalta se on kelvannut pohjaksi myös 3000 euron hintaiseen Matrix Audio X-Sabre 3:een, joten yleinen piiritoteutus määrittäneekin lopulta sen, minkä hintainen laite samasta sirusta syntyy. Delta-sigma-sirujen osalta ES9038PRO on myös markkinoiden parhaimmistoa, joten se on siinä mielessä täysin perusteltu valinta HA-L7A:n kaltaiseen laitteeseen. Yamahan tapauksessa kysymyksiä herättää silti hieman se, miksei laite tue USB-liitännän kautta 768 kHz:n PCM-näytteenottotaajuutta, vaan tuettuna on “vain” 384 kHz / 32 bit. Myöskään DSD256-tuki ei ole markkinoiden kärkeä, mutta käytännössä vain hyvin harvat ihmiset tulevat kuitenkaan tarvitsemaan tätä suurempia näytteenottotaajuuksia.

HA-L7A:n tuloliitännät ovat varsin tavanomaiset, koska USB-B, Toslink ja Coaxial sekä analogiset RCA-liitännät ovat tuttuja lähes missä tahansa laitteissa. Yamahan olisikin mielestäni kannattanut harkita esimerkiksi ylimääräistä USB-C-liitäntää (matkapuhelimia tai muita mobiililaitteita varten) tai ammattimaisempia digitaalisia liitäntöjä, kuten AES tai IIS LVDS. Olisin toivonut näkeväni myös Bluetooth-vastaanottimen, vaikka harva maksimaalista äänenlaatua tavoitteleva sitä varmasti olisikaan käyttänyt. HA-L7A:ssa ei ole lopulta varsinaisia puutteita, mutta se ei myöskään ole täysin optimaalinen valinta mahdollisimman monipuolista laitetta etsiessä. Kriittisyyteni johtuu siitä, että 4000 euron laitteen ostaja haluaisi varmasti pärjätä sillä niin sanotusti koko loppuelämänsä ajan.

Analogisina lähtöliittiminä HA-L7A:ssa on XLR- ja RCA-liitännät, joiden myötä sitä voidaan käyttää D/A-muuntimena jollekin toiselle vahvistimelle tai esivahvistimena esimerkiksi aktiivikaiuttimille. Mikäli HA-L7A:n äänenvoimakkuudensäädölle ei tällöin ole tarvetta, laite voidaan asettaa takareunan pienestä kytkimestä line out -tilaan, jolloin signaali siirtyy eteenpäin 100 prosentin voimakkuudella.

Laitteen etureunassa on puolestaan kolme kuulokeliitintä: balansoitu 4-pin-XLR ja 4,4 mm sekä balansoimaton 6,35 mm. Jokainen näistä tarjoaa saman verran antotehoa, vaikka balansoidut liitännät ovatkin Yamahan mukaan rakenteeltaan aidosti balansoituja, jolloin niiden olettaisi kasvattavan vahvistusta.

Vahvistusteho saattaa itseasiassa tuottaa yllätyksen, sillä 1 watti 32 ohmin kuormalle on vaatimaton lukema nykyaikaiselle kuulokevahvistimelle. Monien putkivahvistimien ja mobiilikäyttöön suunnattujen laitteiden antoteho on toki tätä pienempi, mutta tehokkaampia transistorivahvistimia on mahdollista ostaa niinkin edullisesti kuin 200 eurolla. Onneksi Yamahan YH-5000SE on kuitenkin suhteellisen helppo kuorma, joten HA-L7A riittää sen tarpeisiin. Useimmille käyttäjille tärkeintä lieneekin tämän yksittäisen watin tarjoama äänenlaatu, johon päästään perehtymään hieman tuonnempana.

Lisäominaisuuksien osalta HA-L7A:n suurin erikoisuus ovat sen DSP-teknologialla toteutetut äänikenttätilat, joita on totuttu näkemään myös valmistajan kotiteatterivahvistimissa. Käyttäjän valittavissa on kuusi asetusta: Cinema, Drama, Music video, Concert hall, Outdoor live ja Background music. Nämä muuttavat nimensä mukaisesti tilavaikutelmaa lisäämällä ääneen kaikua ja sekoittamalla oikeaa ja vasenta kanavaa toistensa sekaan (ominaisuudesta käytetään perinteisesti nimeä crossfeed). Jos äänisignaali halutaan puolestaan säilyttää puhtaana ja koskemattomana, vahvistin voidaan asettaa erillisestä painikkeesta “Pure Direct” -tilaan. Tällöin HA-L7A lukitsee asetusvalikkonsa, jolloin edes kuulokevahvistimen gain-taso ei ole vaihdettavissa. Tarjolla on kuitenkin ääneltään vastaava “Straight”-äänitila, jota käyttäessä DAC-filtteri ja muut asetukset ovat edelleen muutettavissa. Tätä kautta asetettuna korkeampi gain-taso on voimassa myös Pure Direct -tilaan siirtyessä.

Äänikenttätilaa voidaan vaihtaa laitteen etummaista säätökiekkoa pyörittämällä. Takimmainen kiekko säätää puolestaan äänenvoimakkuutta 0,5 desibelin välein. Säätö on täysin digitaalinen, joten kanavatasapaino pysyy täydellisenä. Valittu äänenvoimakkuus ilmoitetaan sekä ylöspäin osoittavalla OLED-näytöllä että äänenvoimakkuudensäätimen ympärille asennetuilla valkoisilla ledeillä, joita syttyy lisää volumen kasvaessa – tykkään! HA-L7A:n käyttäminen onnistuu myös mukana toimitettavalla suurikokoisella kaukosäätimellä. Kauempana vahvistimesta istuessa näyttö jää kuitenkin piiloon, joten esimerkiksi äänikenttätilaa täytyy vaihtaa sokkona tai liikkua kurkistamaan, mitä näytöllä lukee. Käytettävyys jättää tältä osin hieman toivomisen varaa.

HA-L7A:n asetusvalikon kautta voidaan muuttaa DAC-filtteriä, kuulokevahvistimen gain-tasoa (low/high), vasemman ja oikean kanavan välistä äänenvoimakkuuden tasapainoa sekä muutamia muita perusasetuksia. Olisin toivonut gain-asetukselle erillisen painikkeen, mutta valikkoon kätkettynä vähemmän harjaantuneet käyttäjät eivät toisaalta tule vaihtaneeksi sitä vahingossa. Pidän siitä, että aktiiviseksi valittu kuulokeliitin käy ilmi sen yläpuolella palavasta ledistä – pieni, mutta miellyttävä yksityiskohta. On toki hieman erikoista, etteivät kaikki kuulokeliittimet ole aktiivisina yhtä aikaa.

Erikseen aktiiviseksi valittavat pre-out-liittimet ovat sen sijaan erinomainen asia HA-L7A:n esivahvistimena käyttämistä varten. Monet muut laitteet toistavan samanaikaisesti kuulokkeita ja kaiuttimia, mikä voi olla ärsyttävää. Pienenä miinuksena HA-L7A ei kuitenkaan tallenna valittua äänenvoimakkuutta erikseen kuulokeliittimille ja pre-out-liittimille, joten esimerkiksi kaiutinkuuntelusta kuulokekuunteluun vaihtaessa äänenvoimakkuus saattaa olla aivan liian lujalla. Olisiko kuulokevahvistimen tehottomuus jopa tarkoituksellinen valinta turvallisuuden takaamiseksi?

Yamahan vahvistimessa on lopulta paljon hyvää, mutta myös selkeitä vihjeitä siitä, ettei valmistajalla ole paljoa kokemusta kuulokevahvistimien suunnittelusta. Ehkä tietynlainen laatikon ulkopuolelta ajattelu on kuitenkin myös positiivinen asia, sillä sisäänrakennetut äänikenttätilat erottavat HA-L7A:n kilpailijoistaan. Tältä osin Yamaha on tuonut markkinoille aidosti jotakin uutta. Vahvistin vaikuttaa myös mittaustulosten perusteella kaikin puolin laadukkaalta ainakin, jos valmistajan itse ilmoittamat tiedot pitävät paikkansa normaaleissa käyttötilanteissa.

Korkeasta 4000 euron hinnasta voidaan luultavasti olla montaa eri mieltä, mutta ajattelen asian itse seuraavasti. Koska valmistajan kuulokkeet on hinnoiteltu 5700 euroon, on varsin perusteltua, että myös HA-L7A:n suunnittelubudjetti on ollut lähes rajaton. Laitteen toteutus on varmasti Yamahan parhaan tietotaidon mukainen, vaikkei rahaa välttämättä olekaan käytetty erityisen säästeliäästi. Olettaisin HA-L7A:n olevan suunnattu nimenomaan YH-5000SE:n omistajille, jolloin korkea hinta tuskin muodostuu hankinnan esteeksi, vaan saattaa jopa lisätä laitteen kiinnostavuutta. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ole vielä maininnut mitään HA-L7A:n äänenlaadusta, vaan jätän sen tarkoituksella jutun loppupuolelle. Otetaankin seuraavaksi selvää, mitä Yamaha on saanut aikaan kuulokerintamalla lähes 50 vuoden odotuksen ja 7 vuoden kehitystyön jälkeen.

YH-5000SE-kuulokkeet

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Japani
• Hinta: 5700 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• 50 mm:n orthodynaaminen elementti
• Impedanssi: 34 ohm
• Herkkyys: 98 dB/mW
• Paino: 320 g
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: 2 hopeapinnoitettua OFC-kaapelia (pituus 2 m), joista yhdessä balansoitu 4,4 mm:n liitin ja toisessa perinteinen 3,5 mm:n liitin 6,35 mm:n adapterilla
• Lisävarusteet: Metallinen kuuloketeline ja toiset erilaiset korvapehmusteet (materiaalina mokkakangas)
• Takuu: 2 + 3 vuotta

Alkuun haluan mainita olevani hieman huvittunut siitä, ettei Yamaha ole antanut huipputuotteelleen selkeämpää ja helpommin muistettavaa nimeä, vaan tekniseltä tuntuvan mallinumeron. Nimeämiskäytäntö liittynee kuitenkin tapaan, jolla suuret japanilaiset yritykset tuotevalikoimaansa hallinnoivat – esimerkiksi Sony ja Audio-Technica tekevät samoin. Itse toivoisin kalliiden kuulokkeiden kohdalla jotakin persoonallisempaa, mutta eipä asia lopulta sen suuremmin jää häiritsemään etenkään, kun ihailen japanilaisten tapaa tehdä monia asioita täysin omalla tavallaan. Tämä konkretisoituu harvinaisen hyvin YH-5000SE:n kohdalla sekä rakenteellisissa että äänenlaadullisissa ratkaisuissa.

Tuotepakkaus

Kuulokkeet toimitetaan suuressa monikerroksisessa pahvilaatikossa. Ylimmästä kerroksesta löytyvät itse kuulokkeet ja ensimmäinen mukana tulevista kaapeleista. Seuraavassa kerroksessa ovat toiset korvapehmusteet sekä toinen kaapeli. Pohjimmaiseen osioon on puolestaan pakattu tukeva alumiininen kuuloketeline, joka täytyy kasata itse. Teline on tyylikäs ja erittäin käyttökelpoinen, joten Yamaha on selvästi kiinnostunut tuotteensa esillepanosta.

Useammat korvapehmusteet ja kaapelit eivät ole enää nykyään poikkeuksellisia lisävarusteita, mutta jopa hieman yllättäen keskimääräistä harvinaisempia useiden tuhansien eurojen hintaluokassa. Tämän vuoksi Yamaha ansaitsee perustellusti kehut siitä, että se on panostanut varusteluun riittävästi. Jonkin verran yleisvaikutelmaa parantaa myös tieto siitä, että mukana tulevat kaapelit on hinnoiteltu erikseen ostettuna kukin noin 1000 euroon eli kuulokkeiden ostaja saa laskennallisesti 2000 euron edestä kaapeleita.

Rakenne ja käyttömukavuus

Eivätpä kuulokkeet itsekään jätä kylmäksi, sillä niiden rakenne on mielestäni erinomainen sekä käytettävyyden että käyttömukavuuden näkökulmasta. YH-5000SE näyttää myös hienolta etenkin, jos steampunk-henkinen look sattuu miellyttämään silmää, eivätkä erikoiset keltaiset yksityiskohdat herätä vastareaktioita. Kuppirakenteesta tulee mieleeni eräänlainen Focal Utopian (Alkuperäisen Utopian arvostelu) ja Sennheiser HD 800S:n välimuoto. Ulkonäössä on myös selviä yhtäläisyyksiä Sonyn Qualia-mallin kanssa, koska YH-5000SE:n kaapeli kiinnittyy samaan tapaan kuppien takaosaan. Ulkonevan liitinrakenteen sisällä on upotetut 3,5 millimetrin liittimet, joihin sopii kiinni vain tietynlainen kaapeli, jossa on liittimen kärkeä seuraa kapea jatkeosa. Lisäkaapeleiden hankkiminen ei ole erityisen hankalaa, mutta liittimien ulkomuodon kanssa kannattaa olla ostovaiheessa tarkkana.

Valtaosa YH-5000SE:n kupista rakentuu ääntä läpi päästävästä metalliverkosta samaan tapaan kuin Sennheiserin HD 800-malleissa. Elementtikin on asennettu Yamahan kuulokkeissa samaan tapaan aivan kupin ulkoreunaan mahdollisimman kauas korvasta. YH-5000SE:tä lujemmalla äänenvoimakkuudella kuunnellessa elementin kalvon värähtelyn voi itseasiassa nähdä kupin ulkopuolelta. Kuulokkeet vuotavat myös ääntä todella voimakkaasti ulospäin. Tämä kannattaa huomioida, jos YH-5000SE:tä on tarkoitus kuunnella muiden ihmisten lähettyvillä. Ympäristömelun vaimennus jää vastaavasti lähes olemattomaksi, mikä ei tosin ole rakenteeltaan avoimissa kuulokkeissa poikkeuksellista.

Yamaha on saanut pidettyä kuulokkeensa pyöreän planaarielementin ansiosta suhteellisen sirona ja pienikokoisena. Runko on valmistettu erittäin kevyestä magnesiumista, jota on paikoin vaikeaa erottaa muovista, josta korkeussäädön kotelointi on tehty. Nämä muoviosat vaikuttavat rakenteen heikoimmalta kohdalta, joten YH-5000SE:tä kannattaakin käsitellä varoen (kukapa ei niin tekisi 5700 euron tuotteen kohdalla). Onneksi valmistaja myöntää tuotteelleen pitkän 5 vuoden takuun (vaatii rekisteröinnin). Kuulokkeiden pääpannan kaari on perinteiseen tapaan terästä. Kaaren keskelle painettu sarjanumero luo lisää mielleyhtymiä Sennheiser HD 800-sarjaan.

Pienehkö koko ja kevyet materiaalit pysäyttävät vaa’an 320 gramman kohdalle, joten YH-5000SE on Dan Clark Audio Ether 2:n (290 g) jälkeen toiseksi kevyin tietämäni huippukuuloke. Koska myös istuvuus on tasainen ja säätömahdollisuudet kunnossa, käyttömukavuus hipoo omalla kohdallani täydellisyyttä. Yleensä tilanne tahtoo olla hintavien kuulokemallien kohdalla päinvastainen, joten Yamaha on onnistunut rikkomaan tämän kaavan. Sen kuulokkeiden keveyttä ei myöskään ole saavutettu rakenteen jämäkkyyden kustannuksella, vaan YH-5000SE tuntuu käsissä melko tukevalta, eikä siitä kuulu päähän venyttäessä suurempaa nitinää tai natinaa. Portaaton korkeussäätö säilyttää myös hyvin asentonsa ja säätöjen tekeminen on ylipäätään helppoa.

Kuulokkeiden pitkä kehitysaika ja oletettavasti suurehko budjetti näkyvätkin parhaiten juuri rakenteellisten ratkaisujen toimivuudessa. Lopullinen viimeistely on niin ikään korkealuokkaista erityisesti kuppirakenteen osalta. YH-5000SE valmistetaan käsityönä samalla tehtaan linjastolla, jolla kasataan myös Yamahan parhaat pianot. Uskon valtaosan ihmisistä olevan tyytyväisiä yleiseen laatuvaikutelmaan, vaikka osa saattaisi toki odottaa kalliin kuulokkeen painavan selvästi enemmän. Koska kuulokkeita on kuitenkin tarkoitus pitää päässä, keveys on omasta mielestäni ainoastaan positiivinen asia hintaluokasta riippumatta.

YH-5000SE:n pehmusteosat on tehty pehmeän tuntuisesta nahasta. Myös toiset mukana tulevat mokkakankaiset korvapehmusteet ovat yhtälailla miellyttävän tuntuiset. Pääpannan pehmusteosa eli niin sanottu “comfort strap” on kiinnitetty sankaan pienillä ruuveilla, joten se vaikuttaisi olevan helposti vaihdettavissa. Korvapehmusteet puolestaan on venytetty muovisten kiinnitysrenkaiden ympärille. Nämä renkaat kierretään neljän hakasen avulla kiinni kuulokekupeissa oleviin kiskoihin.

Toimintaperiaatteeltaan melko vastaavaa kiinnitysmenetelmää hyödynnetään myös Fostexin ja Denonin kuulokkeissa, joten japanilaiset valmistajat ottavat selvästi mallia toisistaan. Yamahan ratkaisu on kuitenkin mielestäni paras, koska pehmusteiden reunuksesta tulee kiinnityshakasten ympärille pienet lenkit, jotka pitävät käyttöasennon aina oikeana. Tämä onkin melko olennaista, koska YH-5000SE:n pehmusteet ovat edestä ja takaa eri paksuiset, eikä korva-aukkokaan ole pyöreä. Kuulokkeissa voidaan toki edelleen kokeilla myös muita pehmusteita, kunhan niiden reunukseen tehdään hakasten läpivientiä varten pienet reiät.

Vaikka Yamahan suunnittelemat pehmusteet saattavatkin näyttää litteiltä, lisäpaksuudelle ei ole minkäänlaista tarvetta. Syvällä kuppien pohjalla sijaitsevat elementit varmistavat sen, että käyttäjät korvat eivät tule koskaan osumaan mihinkään pehmusteiden sisällä. Kupit ovat itseasiassa niin tilavat, että kuulokkeiden käyttäminen onnistuisi huvittavasti myös ilman pehmusteita. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomioon, kuinka pienikokoinen YH-5000SE on.

Ainoat moitteeni kuulokkeissa liittyvät mukana tuleviin kaapeleihin. Muovisen tuntuisessa materiaalissa, poikkeuksellisen paksussa punoksessa tai käytetyissä osissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta kaapeli rutisee voimakkaasti 3,5 millimetrin liittimien läheisyydessä. Tästä seuraa päätä kääntäessä ja kaapelin liikkuessa ärsyttävää ääntä, joka alentaa mielestäni hieman kokonaispaketin laatuvaikutelmaa.

Positiivisena puolena kaapelit näyttävät kuitenkin hienoilta, eivätkä ne ole mikrofonisia vaatteisiin hankautuessaan. Paksuus puolestaan estää “solmuun menemisen” ja sotkeutumisen, minkä lisäksi 2 metrin pituuskin on käytettävyyden kannalta sopiva. Pidän myös hyvänä asiana sitä, että kuulokkeiden mukana toimitetaan sekä balansoimaton (3,5 mm:n liitin 6,35 mm:n adapterilla) että balansoitu (4,4 mm) kaapeli. Erikseen ostettavissa olisi myös vastaava kaapeli 4-pin-XLR-liittimellä, mutta siitä täytyisi maksaa noin 1000 euroa.

Mikä ihmeen orthodynamic?

Vaikka YH-5000SE:n rakenteessakin oli jo useita mielenkiintoisia piirteitä, Yamahan trademarkkaama orthodynamic-elementtiteknologia on ollut kuulokkeiden suunnittelussa kaikkein tärkein asia. Siksi haluankin käsitellä sitä hieman tarkemmin etenkin, kun valmistaja kertoo halunneensa kunnioittaa uutuuskuulokkeillaan vuonna 1976 julkaistua HP-1-kuulokemallia.

Nykyään planaarielementeissä käytetään pääsääntöisesti tankomaisia magneetteja ja edestakaisin mutkittelevia johtimia, vaikka Meze Audion Empyrean-mallit (Empyrean 2:n arvostelu) sekä Final Audion D8000-sarja rikkovatkin hieman tätä perinnettä. Aikanaan 1970- ja 1980-luvuilla optimaalisesta elementti- ja magneettirakenteesta ei vielä sen sijaan ollut täyttä selvyyttä, joten planaarikuulokkeissa oli enemmän vaihtelua. Tänä aikana Yamaha keskittyi muodoltaan pyöreisiin elementteihin (pyöreä kalvo ja johtimet ja kiekkomaiset magneetit) ja alkoi kutsua kuulokkeitaan orthodynaamisiksi.

Samanlaista elementtiä käytetään myös YH-5000SE:ssä, joskin modernisoituna. Kalvon paksuutta on pienennetty sitten 1970-luvun, eikä johtimien kiinnittäminen kalvolle tapahdu myöskään täysin samalla tavalla. Etupuolen magneetissa on myös suuremmat aukot, joten ääni pääsee virtaamaan kalvolta vapaammin korvaa kohti. Lisäksi elementin vaimentaminen hoidetaan paksun huovan sijaan pieniä reikiä sisältävillä metallikiekoilla. Elementin keskellä ei myöskään ole enää kiinnityspinniä, joten kalvon liikerata on laajempi. Näillä muutoksilla vanhasta teknologiasta on luultavasti saatu puristettua irti kaikki tarjolla ollut potentiaali. Kehitystyö ei kuitenkaan Yamahan omin sanoin ollut helppoa, koska valmistaja oli 50 vuoden aikana hukannut kaikki tekniset tiedot vanhoista orthodynaamisista elementeistään. YH-5000SE:n kohdalla jouduttiinkin lopulta kokeilemaan yli tuhatta erilaista kalvoprototyyppiä (What Hi-Fi:lle annettu haastattelu), minkä täytynee näkyä pitkän kehitysajan lisäksi myös YH-5000SE:n lopullisessa myyntihinnassa. Moni muu valmistaja olisi saattanut luovuttaa, mutta Yamahan insinööritiimi sai lopulta kuulokkeensa valmiiksi.

Yamahan elementin etuna tavanomaisempiin planaarielementteihin verrattuna tulisi olla kalvon suurempi liikerata, jonka on yleisesti ottaen arveltu johtavan kuulokkeissa voimakkaampana koettuun dynamiikkaan – täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole. Toisaalta orthodynaamisella rakenteella magneettikentän voimakkuuden on sanottu vaihtelevan kalvon eri osissa, joten elementti ei liiku täysin tasaisesti. Teknologian vanhanaikaisuudesta huolimatta Yamaha on kuitenkin päättänyt kunnioittaa menneisyyttään, mikä on omalla tavallaan ihailtavaa.

YH-5000SE:n orthodynaamisten elementtien ilmeisimmät heikkoudet löytyvät poikkeuksellisen korkeista säröarvoista ala- ja keskitaajuuksilla. Yleensä planaarikuulokkeet tunnetaan nimenomaan matalasta säröstä, mutta YH-5000SE ei lukeudu tähän joukkoon. Toisaalta sen särö on pääasiassa 2nd order harmonic -säröä, jota on myös putkivahvistimissa. Koska ihmiskorva aistii yleensä tämän tyyppisen särön miellyttävänä, YH-5000SE kuulostaa itseasiassa valmiiksi hieman siltä kuin sitä kuunneltaisiin putkivahvistimella. Tämä on saattanut kuulua Yamahan tavoitteisiin tai se on voinut olla puhdas elementtien sivutuote. Basson osalta säröarvot ovat joka tapauksessa 20–200 hertsin välillä niin korkeat, ettei kuulokkeita kannata kuunnella erityisen lujalla äänenvoimakkuudella. Alataajuuksien voimistaminen taajuuskorjaamalla olisi niin ikään huono idea, koska se lisäisi säröä entisestään. Myös yläkeskitaajuudet säröilevät 1–3 kHz:n välillä kuultavalla tasolla. Yamaha on kuitenkin saattanut todeta tämän hyväksi asiaksi.

Tässä yhteydessä mainitsen vielä, että YH-5000SE on varsin helppo kuuloke vahvistustarpeen osalta, sillä sen impedanssi on matala 34 ohmia ja herkkyyskin tavanomainen 98 dB/mW. HA-L7A:n maltillinen antoteho riittääkin kuulokkeille, vaikka Yamaha ei olekaan jättänyt paljoa pelivaraa niille, jotka tykkäävät kuunnella lujalla äänenvoimakkuudella. Muita vahvistimia käyttäessä kannattaa huomioida, että YH-5000SE:n impedanssikäyrä ei ole täysin tasainen, vaan impedanssi nousee ilmoitettua arvoa korkeamaksi bassotaajuuksilla. Tämä on yleensä tyypillisempää dynaamisille kuulokemalleille. YH-5000SE:n tapauksessa impedanssi kohoaa hieman ylöspäin 65 hertsin kohdalla, joten korkealla lähtöimpedanssilla toteutettua vahvistinta käyttäessä tämän taajuuden ympäristö saattaa voimistua 1–3 desibelin verran. Merkittävämpää muutosta taajuusvasteeseen ei kuitenkaan synny.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-tyylisillä silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisen kuuloisten kaiuttimien kuuntelua hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. YH-5000SE:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Koska sain yhtä aikaa testattavaksi sekä kuulokkeet että niille suunnitellun vahvistimen, olen keskittynyt käyttämään niitä yhdessä tätä osiota kirjoittaessani. Tarkemmin ottaen kuunteluketju on ollut seuraava:

iFi Zen Stream –> USB –> HA-L7A –> 4,4 mm:n kuulokeliitin Pure Direct -tilassa

Käsittelen vielä erikseen vahvistimesta löytyviä erilaisia äänikenttätiloja. Käyn myös lyhyesti läpi, miltä YH-5000SE kuulostaa erilaisiin laitteisiin kiinnitettynä, ja miltä HA-L7A-vahvistin itsessään kuulostaa riippumatta siitä, millaisia kuulokkeita sen kanssa käytetään.

Taajuusvaste molemmilla korvapehmusteilla:

Yamahan YH-5000SE-kuulokkeisiin tutustuminen on ollut erittäin mielenkiintoinen kokemus, sillä se ei muistuta ääneltään mitään muuta tähän mennessä testaamaani kuulokemallia, eikä siinä ole oikeastaan muutoinkaan mitään normaaliksi luokiteltavaa. Erityisesti keskitaajuuksien epätasaisuus on niin huomattavaa, että kuulokkeiden suunnitteluun on täytynyt liittyä joitakin haasteita tai Yamaha on hakenut tarkoituksella mahdollisimman omaperäistä äänentoistoa. Tasapainoista ja tutkimustiedon perusteella luonnollista kuuntelukokemusta (Harmanin tavoitekäyrä) tavoitellessa YH-5000SE:n värittynyt ääni tuottaisi todennäköisesti useimmille pettymyksen. Toisaalta kyseessä on pitkän kehitystyön lopputulos, joten Yamahan kuulokkeita tuskin onkaan tarkoitettu normaaleiksi yleiskuulokkeiksi, vaan mahdollisimman erilaisiksi kilpailijoiden tuotteisiin nähden.

Juuri tässä on mielestäni onnistuttu, sillä YH-5000SE kuulostaa täysin uniikilta. Tiettyjen taajuuksien tuominen kokonaisuudessa etualalle ja toisten vaimentaminen tuo musiikista esiin uusia puolia. Tuttu musiikki kuulostaa todella tuoreelta ja erilaiselta, mikä voi olla virkistävää vaihtelua kaiken muun arjessa tapahtuvan täydellisyyden tavoittelun keskellä. Kuulokkeiden vahvuudeksi voidaan laskea ylös-alas sahaavan taajuusvasteen myötä toiston eloisuus. Äänessä on hyvinä hetkinä tietynlaista musikaalisuutta ja hauskaa hiomattomuutta. Parhaimmillaan tilavaikutelmakin muistuttaa onnistuneesti live-keikkaa, koska 20 desibelin ero 1,25 kHz:n ja 3 kHz:n välillä luo suurta vaihtelua eri äänten voimakkuuteen. Osa äänestä soi myös poikkeuksellisen etäisenä ja tilavana ikään kuin kaikuen kuuntelutilassa – tässä on toisinaan oma viehätyksensä. Myös elementtien tuottamasta säröstä muodostuva orgaanisen pehmeä äänensävy on pääsääntöisesti miellyttävä piirre ja se saa jopa kuvittelemaan, että kuunteluketjuun sisältyisi jonkinlainen putkivahvistin. Sopivaan makuun YH-5000SE voikin olla todella mielenkiintoinen kuuloke, jollaista ei ole markkinoilta aiemmin löytynyt.

Harmillisesti kuulokkeet ovat kuitenkin samalla todella herkät sille, millaista musiikkia niillä kuunnellaan. Genrestä ja artistista riippumatta lopputulosta on vaikeaa arvata etukäteen. Jotkin kappaleet eivät säikähdä suuremmin YH-5000SE:n tuunausta, kun taas toiset kuulostavat hämmentävän epäluonnollisilta. Yleisin vaihtelua aiheuttava ominaispiirre on keskitaajuuksissa 1–1,5 kHz:n välille sijoittuva voimakas korostuma, jonka aistin tekevän äänestä herkästi liian kailottavaa ja päälle puskevaa. Kun tämä yhdistyy 2–4 kHz:n välisiin syviin vaimentumiin ja epätasaiseen diskanttiin, lopputulos muistuttaa harmillisesti usein sitä kuin musiikki soisi kolkossa luolassa. Keskitaajuuksien jyrkälle korostumalle ei ole olemassa järkeviä perusteita, koska valtaosa ihmisistä vaikuttaa kokevan siitä aiheutuvan kailotuksen ärsyttäväksi, eikä ihmisten kuulossa ylipäätään ole merkittäviä eroja kyseisellä taajuusalueella lieventämässä asiaa – mieltymyksiä voi silti olla perustellusti erilaisia, eivätkä kaikki kuuntele samanlaista musiikkia.

Yamahan valitsemalle tuunaukselle on ominaista, että soittimien terävät alkuäänet, diskantin sihahtelu ja laulusuoritusten sibilanssi toistuvat tavallista voimakkaammin etualalla kokonaisuudessa, kun taas jälkimmäinen osa äänestä jää melko vaikeasti kuultavaksi ikään kuin korostumien varjoon. Kuulokkeet eivät ole räväkkyytensä vuoksi perinteisessä mielessä verhoutuneet, mutta erityisesti ihmisen äänen toistamisessa on haasteita. Osa laulajista kailottaa terävän puoleisesti, kun taas toiset kuulostavat hillityiltä ja vaimentuneilta aivan kuin ääni tulisi veden alta. Koen myös erikoisiksi tilanteet, joissa vokalisti toimii ikään kuin taustalaulajana itselleen. Äänen muodostumiseen liittyvät taajuudet soivat niin erilaisella äänenvoimakkuudella, että vokalisti voi sijaita kahdessa paikassa yhtä aikaa kuulostaen lähes kahdelta eri ihmiseltä.

Välillä YH-5000SE kuulostaa myös positiivisessa mielessä melko normaalilta etenkin matalammalla äänenvoimakkuudella, joten antamani esimerkit kannattaa mieltää ääritapauksiksi. Vaihtelua on joka tapauksessa poikkeuksellisen paljon jopa kappaleiden sisällä, sillä jotkin kohdat saattavat kuulostaa YH-5000SE:llä todella hyvältä, kun taas toiset toistuvat vain oudosti. Tämä on epätasainen taajuusvaste huomioon ottaen varsin odotettua. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen musiikin kuunteluun Yamahan insinöörit ovat kuulokkeensa suunnitelleet. En usko, että 7 vuoden kehitystyön myötä tällainen taajuusvaste syntyisi vahingossa, vaan tekijöillä on täytynyt olla jonkinlainen tarkkaan harkittu visio lopputuloksesta. Markkinointimateriaali ei harmillisesti tätä paljasta, vaan YH-5000SE:n sanotaan olevan tasapainoinen ja luonnollinen.

Kuulokkeiden ääntä voidaan kuitenkin onneksi myös muokata, koska mokkakankaasta valmistetut korvapehmusteet tasaavat jonkin verran keskitaajuuksien energiatasoa ja poistavat noin puolet 1 kHz:n jälkeisestä korostumasta. Alataajuuksille tulee myös hieman lisää lämpöä ja tukevuutta, joten moni vaikuttaakin pitävän ääntä mokkapehmusteilla miellyttävämpänä. Itse kallistun kuitenkin enemmän nahkapehmusteiden suuntaan, koska niillä esitystapa on ongelmakohdistaan huolimatta raikkaampi ja vähemmän vaimean kuuloinen. Mokkapehmusteet eivät “piilota” vaimentunutta 2–4 kHz:n taajuusaluetta yhtä tehokkaasti, joten aistin äänen olevan verhoutuneempaa. Toisaalta positiivisena puolena kuulokkeita olisi rennompaa kuunnella pidempiä aikoja kerrallaan.

Valituista pehmusteista riippumatta yläkeskialue ja osa diskantista pysyy poikkeuksellisen hillittynä, mikä on ongelmallista äänikuvan toimivuuden kannalta. YH-5000SE:n äänikuva ei aukea juurikaan pääni ulkopuolelle, vaan aistin äänen jäävän alas ja osittain niskani taakse. Tilavaikutelma on kyllä omalla tavallaan ilmava ja tilava, mutta äänten sijaintien hahmottaminen on hankalaa. Välillä kuulokkeita kuunnellessa tunnen seisovani parvella seuraamassa alapuolellani esiintyvää artistia. Yksittäiset äänet erottuvat silti yllättävänkin selvärajaisesti toisistaan, joten erottelukyky kuulokkeissa on sijoitteluun liittyvistä haasteista huolimatta kunnossa. Koska ääni on myös varsin vaivattoman ja dynaamisen oloista, YH-5000SE:ssä kokemani eriskummallisuudet linkittyvät pitkälti taajuusvasteen epätasaisuuksien ympärille. Tutustutaanpa seuraavaksi muutamiin eri osa-alueisiin hieman tarkemmin.

Basso:

En vielä maininnut mitään kuulokkeiden bassontoistosta, mutta siinäkin on mielenkiintoisia piirteitä. Yamahan orthodynaaminen elementti ja erittäin avoin kuppirakenne toimivat hieman eri tavalla kuin planaarikuulokkeet yleensä. Tämän myötä YH-5000SE:ssä on dynaamisia kuulokemalleja muistuttava bassokumpu, jonka huippu asettuu noin 80 hertsin kohdalle. Kuulokkeiden bassontoisto onkin avoimien planaarikuulokkeiden mittapuulla tavallista rotevampaa ja hauskempaa, jos sitä verrataan esimerkiksi Hifiman Susvaraan. Toisaalta YH-5000SE:n alabasso jää aavistuksen vaimeaksi, joten sen äänestä puuttuu lopulta hieman voimaa bassomusiikkia kuunnellessa. Osittain tämä selittyy myös korkealla säröllä, joka pehmentää toistoa. Särön myötä bassoa on myös tavallaan määräänsä enemmän ja se on tyyliltään paksua ja täyteläistä, eikä erityisen tiukasti iskevää.

Kuulokkeiden orgaaninen ja tietyllä tapaa vanhanaikaiselta tuntuva bassontoisto voi olla henkilöstä ja mieltymyksistä riippuen sekä hyvä että huono asia. Kuuntelukokemus muistuttaa mielestäni hieman dynaamisia kuulokemalleja putkivahvistimella kuunneltuna, minkä monet varmasti kokisivat miellyttäväksi. Harmillisesti YH-5000SE:n basso on kuitenkin aavistuksen kumahtelevaa ja monotonista, joten kuulokkeet eivät mielestäni yllä alataajuuksien selkeydessä ja yksityiskohtaisuudessa aivan muiden hintavien planaarikuulokkeiden tasolle. Silti YH-5000SE onnistuu olemaan basson osalta miellyttävää kuunneltavaa ja se tarjoaisi erilaisen kokemuksen esimerkiksi Hifiman Susvaraan ja Focal Utopiaan verrattuna.

Mokkapehmusteisiin vaihtaminen kasvattaa hieman alataajuuksien määrää keskitaajuuksiin nähden, minkä myötä kuulokkeista tulee entistä lämpimämmän ja tukevamman kuuloiset. Tällöin HA-L7A:lla kuunnellessa toisto pysyy vielä riittävän kontrolloituna, mutta monilla muilla vahvistimilla basso alkaa puuroutua omaan makuuni liikaa. Tämänkin vuoksi suosin itse nahkaisia korvapehmusteita.

Keskitaajuudet:

Tulin jo kertoneeksi kuulokkeiden vuoristoratamaisista keskitaajuuksista, mutta haluan vielä nostaa esiin muutamia huomioita. Omaperäisesti tuunatuissa kuulokkeissa ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään väärää, sillä pidänhän itsekin monista erilaisista kuulokkeista, jotka eivät ole ääneltään Harmanin tavoitekäyrän mukaisia. Huippukuulokkeista puhuttaessa esimerkiksi Hifiman Susvara ja Focal Utopia eivät ole täysin neutraaleja kuulokkeita, mutta kuitenkin yleispäteviä ja hyvällä maulla omanlaisiaan. Yamaha puolestaan on ottanut YH-5000SE:n kanssa tietoisen riskin, sillä musiikkia tuotetaan vain harvoin yhtä eksoottisille keskitaajuuksille optimaalisesti sopivaksi. Koska valmistaja tekee myös monenlaisia soittimia ja sen vuonna 1976 julkaistu HP-1-kuulokemalli muistetaan nimenomaan luonnollisista keskitaajuuksistaan, YH-5000SE:n kohdalla tehdyt valinnat ovat yllättäviä. Itselleni luonnollinen äänenväri on tärkeä asia, joten Yamahan valitsema esitystapa ei lähtökohtaisesti sovi erityisen hyvin mieltymyksiini. Joillekin toisille erilaisuus saattaisi puolestaan olla vahvasti positiivinen asia, mitä Yamaha varmasti toivookin.

Kuulokkeita testatessa olen havainnut, että ne sopivat melko hyvin instrumentaalisen musiikin kuunteluun. Epärealistisimmaksi kokemani osa-alueen eli laulun puuttuminen pitää kokonaisuuden yhtenäisempänä ja pelkkiä soittimia kuunnellessa äänikuvakin toimii mielestäni hieman paremmin. Äänen tietynlainen raakuus puolestaan tuo toistoon korostettua elävyyttä. Vastaavasti elokuvien soundtrackit ja muu tunnelmallinen musiikki sopii YH-5000SE:lle tavallista paremmin. Jos en ole kuullut tiettyä kappaletta aiemmin, en havaitse äänessä yhtä ilmiselvästi kuulokkeiden aiheuttamia muutoksia. Esimerkiksi voimakkaasti käsitelty pop-musiikki saattaa myös toisinaan yllättää positiivisesti, koska YH-5000SE:n erilainen esitystapa ei ole enempää “vääränlainen” kuin kappale lähtökohtaisestikaan. Jos en olisi kuullut tasapainoisempia kuulokkeita tai kuuntelisi sellaisia YH-5000SE:n omistaessani, saattaisin ajan kanssa tottua tuunaukseen. Toisaalta lähtökohtaisesti näkisin Yamahan kuulokkeet edelleen vaihteluna muille kuulokemalleille. Niitä kannattaa ehdottomasti koekuunnella, jos poikkeuksellinen tuunaus sattuisi vaikka osumaan omiin mieltymyksiin.

Diskantti:

Koen YH-5000SE:n diskantin keskitaajuuksien tapaan harmillisen epätasaisena. Vajaaksi jäävä 2–4 kHz:n taajuusalue saa 5–9 kHz:n välin kuulostamaan korostuneelta, vaikkei se siltä taajuusvastemittausten perusteella suoraan vaikutakaan. Diskantti ei varsinaisesti särähdä korvaani, mutta se tuntuu rosoiselta. Kuulokkeet toistavat puheen ja laulun korostuneen terävästi ja esimerkiksi rumpujen lautaset erikoisen sihisevinä. Vuorottaiset korostumat ja vaimentumat tekevät toistosta yhtä aikaa terävää ja pehmeää ja saavat keskittymään sellaisiin ääniin, joihin en tavallisesti kiinnitä juurikaan huomiota. Tietyt äänet, kuten kitaran kielten näppäilyt toistuvat niin energisesti, että muut kuulokkeet kuulostavat YH-5000SE:n jälkeen suorastaan vaisuilta. Elävää ja hieman terävöitettyä esitystapaa tavoittelevat saattaisivatkin nauttia Yamahan kuulokkeiden diskantista. Tässä vaiheessa mainitsen spoilerina, että HA-L7A-vahvistin tuo diskanttia entistä enemmän esille kokonaisuudessa, sillä YH-5000SE kuulostaa rennommalta esimerkiksi putkivahvistimella tai lämminsävyisellä transistorivahvistimella.

Äänikuva ja erottelukyky:

Äänikuva Yamahan kuulokkeissa on hyvin omalaatuinen, koska puolet äänestä tulee todella lähelle ja toinen puolikas toistuu niin etäisenä, että toisinaan osa musiikin informaatiosta katoaa kaukaisuuteen ennenaikaisesti. Tavallisesti laulu ja yksittäiset soittimet ulottuvat sekä lähellä että kaukana toistuville taajuusalueille, joten äänten todellisia sijainteja on vaikeaa hahmottaa. Aistin äänen toistuvan aina keskellä ja alaviistossa sen sijaan, että se aukeasi avarasti silmien eteen tai pään ulkopuolelle. Kaikki eivät kuitenkaan aisti kuulokkeiden äänikuvaa samalla tavalla tai pidä sitä välttämättä erityisen tärkeänä asiana muihin osa-alueisiin nähden.

YH-5000SE erottelee erilaisia ääniä melko selkeästi toisistaan, mutta yksityiskohtaisuus ei tunnu täysin luonnolliselta, koska kuulokkeet päättävät kuuntelijan puolesta, mikä osa äänestä toistetaan ja mikä jätetään taka-alalle. Toisaalta on viihdyttävää kokeilla, miltä tutut kappaleet kuulostaisivat, jos ne olisi miksattu eri tavalla. YH-5000SE:llä esiin nousee aina jotakin uutta ja erikoista. Tämä saa jopa toisinaan oivaltamaan, millaisia soittimia ja tehosteääniä kappaleiden taustalle on “piilotettu”. Sen ansiosta olen oppinut arvostamaan joitakin artisteja ja levyä entistä enemmän ja tiedostan taustaäänet jatkossakin paremmin, vaikka käyttäisinkin muita kuulokkeita.

HA-L7A:n eri äänikenttätilat

Ehdin kokeilla kolmen viikon testijakson aikana myös HA-L7A-vahvistimen erilaisia äänikenttätiloja, jotka muuttavat voimakkaasti yleistä tilavaikutelmaa. Asetukset tekevät tavallaan, mitä lupaavatkin, sillä ääni siirtyy enemmän keskelle ja silmien eteen. Tämä on seurausta siitä, että vasenta ja oikeaa kanavaa toistetaan osittain toistensa seassa. Yamaha on lisännyt prosessointiin mukaan myös erilaisia kaikuefektejä, joten esimerkiksi Concert Hall ja Outdoor Live kuulostavat kirjaimellisesti siltä kuin ääni kaikuisi ympärillä sijaitsevista rakenteista – kaikuaika ja efekti on melko yliampuva. Back Ground Music -asetus poistaa äänikuvan käytännössä kokonaan ja tekee äänestä tukkoista eli se luultavasti yrittää saada keskittymään kuunteluun vähemmän. Music Video ja Drama puolestaan ovat itselleni lähinnä ahtaan kuuloisia, kun taas Cinema kuulostaa kyllä kaikkein avarimmalta, mutta tekee samalla äänestä ohutta ja suhisevaa. Lopputuloksessa voi toki olla kuulokekohtaista vaihtelua jokaisen asetuksen kohdalla.

Näkisin äänikenttätilojen tuovan vaihtelua perinteiseen kuulokekuunteluun, kun niitä käytetään elokuvia tai muuta videosisältöä katsoessa. Musiikkia kuunnellessa takaisin Pure Direct -tilaan palaaminen osoittaa kuitenkin nopeasti sen, etteivät Yamahan määritykset ole optimaalisia stereoäänitteille. Kaikenlaiset prosessoinnit tekevät äänestä ohutta, suhisevaa ja epätarkkaa, ja poistavat valtaosan bassontoistosta. Onkin harmi, ettei HA-L7A:sta löydy pelkkää Crossfeed-toimintoa, koska se voisi olla musiikkia kuunnellessa aidosti käyttökelpoinen ilman ylimääräisiä efektejä.

Äänikenttätilat ovat joka tapauksessa mielenkiintoinen ominaisuus ja ne osoittavat, mitä kaikkea uutta kuulokevahvistimiin voitaisiin sisällyttää. Alemmissa hintaluokissa tällainen äänen prosessointi saattaisikin olla myyntivaltti, koska Yamahan kotiteatterivahvistimia omistaneet ovat siihen tottuneet. HA-L7A sen sijaan lienee suunnattu hintansa puolesta mahdollisimman laadukasta äänentoistoa tavoitteleville, joten en ole varma, kuinka moni sen kohderyhmästä todella kaipaa ääntä täysin erilaiseksi muuttavia äänikenttätiloja. Ne kun eivät varsinaisesti ole millään tapaa hifiä, vaan pikemminkin hauska leikkikalu. Jos etsinnässä on kuitenkin eräänlainen kotiteatterivahvistin kuulokkeille, HA-L7A täyttäisi ehdot ja tarjoaisi samansuuntaisen kokemuksen kuin Yamahan muutkin vahvistimet.

Erilaiset vahvistimet YH-5000SE:n kanssa

Koska Yamahan kuulokkeet ja vahvistin on mahdollista ostaa erikseen ja ne julkaistiin myös eri aikaan, monia saattaa kiinnostaa, miltä YH-5000SE kuulostaa muilla laitteilla. Useampia huippukuulokkeita omistavilla harrastajilla saattaa olla jo ennestään kotona laadukas kuuntelulaitteisto. Toisaalta YH-5000SE ei tarvitse tehokasta vahvistinta, joten sille voisi aivan hyvin riittää myös jokin edullisempi ja pienikokoisempi laitteisto esimerkiksi mobiilimpaa käyttöä ajatellen. Pyrin ottamaan nämä tilanteet huomioon kuulokkeita muilla vahvistimilla kokeillessani. Lisäksi itseäni kiinnosti, voisivatko erilaiset laitteet tehdä YH-5000SE:stä hieman tasapainoisemman kuuloisen.

Totesin ensinnäkin, että ääneltään hieman tavallista rennommat ja lämpimämmät transistorivahvistimet, kuten Cayin iHA-6 ja Aune S17 Pro saavat YH-5000SE:n kuulostamaan avarammalta ja rasittamattomammalta. Erityisesti Schiit Audio Bifrost 2 -DAC:in kanssa sibilanssia on vähemmän ja diskantin kirkkaus ja rosoisuus herättää vähemmän huomiota kuin HA-L7A:lla kuunnellessa. Kahdesta kokeilemastani alle 1000 euron vahvistimesta iHA-6 sopii rauhallisemman kuuloisten 6,35 millimetrin liittimiensä (erityisesti 120 ohmin liitin) ansiosta YH-5000SE:lle hieman paremmin, mutta myös S17 Pro:lla olen huomannut pystyväni nauttimaan kuuntelusta tavallista enemmän, vaikka kuulokkeiden taajuusvasteen erikoisuudet ovatkin edelleen koko ajan läsnä.

Melko toimivaksi tavaksi kuunnella YH-5000SE:tä osoittautui myös aiemmin arvostelemani Cayin HA-3A-putkivahvistin, jonka orgnaaninen äänensävy istuu hyvin yhteen sen kanssa, mitä Yamaha on kuulokkeiltaan korkeiden säröarvojen avulla nähdäkseni tavoitellut. Putkivahvistin tekee kuulokkeista mainitsemieni transistorivahvistimien tapaan luonnollisemman ja avaramman kuuloisen. Diskantti ei ole enää yhtä etualalle puskevaa kuin HA-L7A:lla. HA-3A:n (molempien mallinimi alkaa huvittavasti “HA”-lyhenteellä) impedanssiasetusta nostamalla YH-5000SE:n bassontoistoa voitaisiin myös hieman voimistaa, vaikka alataajuudet alkavatkin tällöin puuroutua epäselviksi. Kumma kyllä en ole havainnut puuroutumista vastaavalla tavalla Cayin iHA-6:n 120 ohmin liittimellä, mutta kuulokkeille lienee silti turvallisinta hankkia matalan lähtöimpedanssin omaava vahvistin.

Kokeilin kuulokkeita myös muutamilla edullisemmilla vahvistimilla. Räväkämpi Nitsch X Schiit Audio Magni Piety ei sovi YH-5000SE:lle erityisen hyvin, koska se voimistaa sibilanssia ja taajuusvasteen korostumia. Bassontoistosta tulee kuitenkin hauskan muhkeaa, joten voisin kuvitella kuuntelevani tällä yhdistelmällä bassomusiikkia, kun tahdon paljon bassoa laadusta niin välittämättä.

Sain kuulokkeet kuulostamaan lopulta kaikkein parhaimmalta mobiilivahvistimilla, joista löytyy taajuuskorjain. Olen arvioinut Yamahan tuotteiden kanssa samaan aikaan Chord Mojo 2:ta, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi YH-5000SE:tä mokkapehmusteilla käyttäessä. Tällöin laitteen taajuuskorjainta voidaan käyttää voimistamaan kuulokkeiden yläkeskitaajuuksia oikeasta kohtaa vaikuttamatta samalla 1–2 kHz:n välille yhtä paljoa kuin nahkapehmusteiden kanssa. Muutamalla napin painalluksella YH-5000SE:n äänestä tuleekin selkeämpää ja tasapainoisempaa ja myös Mojo 2:n crossfeed pienimmällä asetuksella sopii kuulokkeille hyvin. Oletusasetuksillaankin Mojo 2 kuulostaa hieman rennommalta ja avarammalta kuin HA-L7A, mutta laitteen taajuuskorjainta ei ole järkeä olla hyödyntämättä.

Vieläkin parempaan lopputulokseen pääsin noin 130 euroa maksavalla Qudelix 5K:lla, jossa on sisäänrakennettu parametrinen taajuuskorjain. Sen kanssa pystyn hyödyntämään tekemiäni taajuusvastemittauksia ja Squiglink-sivustolta löytyvää taajuuskorjaustyökalua. Jo 5 minuutin työllä YH-5000SE muuntuu erinomaisen kuuloiseksi ja Qudelix 5K:n vahvistusteho on myös edelleen balansoidun kuulokeliittimen kautta riittävä, kunhan tavoitteena ei ole valtavan luja äänenvoimakkuus. YH-5000SE:n helppo toistettavuus osoittaakin mobiililaitteiden kanssa etunsa. Toisaalta suurten säröarvojen vuoksi totesin alabasson voimistamisen olevan lähes mahdotonta ilman, että basso muuttuu nopeasti erittäin pehmeäksi.

Taajuuskorjaamisesta puheen ollen YH-5000SE:ssä on mielestäni oikeaoppisella ja tasapainoisella taajuusvasteella aidosti potentiaalia. Äänessä on sekä miellyttävän pehmeä sävy että elävyyttä, joka tempaa mukaansa. Äänikuva on myös mahdollista saada melko tarkaksi. Kaukana korvista sijaitsevat elementit tuovat itseasiassa ääneen suuren ja avoimen tilan tuntua, minkä lisäksi toisto on myös yllättävän dynaamista. Totesin Qudelix 5K:n crossfeed-toiminnon parantavan maltillisesti käytettynä (asetus 15/50) tilavaikutelmaa entisestään. Näin kuunneltuna Qudelix 5K päihitti kaikki muut kokeilemani vahvistimet siitäkin huolimatta, että käytin sitä Bluetooth-yhteydellä. Tämä osoittaa sen, että LDAC-koodekki on etenkin suoratoistopalveluiden kanssa riittävän hyvälaatuinen, ja että oikeaoppinen taajuusvaste menee edelle hintavampien laitteiden mukanaan tuomista parannuksista.

Onkin harmi, ettei Yamaha ole sisällyttänyt HA-L7A-vahvistimeensa taajuuskorjainta, koska laitteessa hyödynnetään jo valmiiksi edistynyttä DSP-teknologiaa. Toisaalta olen myös yllättynyt siitä, ettei valmistaja ole suunnitellut kuulokkeilleen sopivaa putkivahvistinta, joka voisi tasapainottaa kuuntelukokemusta. Ehkä HA-L7A:n neutraali ääni on lopulta istunut paremmin kuulokesetin suunnittelutavoitteisiin. Seuraavaksi on vihdoin aika ottaa tarkemmin selvää siitä, miltä HA-L7A itsessään kuulostaa.

Yleisiä havaintoja HA-L7A:n äänenlaadusta

Kun kuuntelin HA-L7A:ta ensimmäisen kerran itselleni ennestään tutuilla kuulokkeilla, koin suoranaisen ahaa-elämyksen. Vahvistimen sielunelämää oli helppo ymmärtää, koska sen ominaisääni toimisi lähes täydellisenä esimerkkinä siitä, millaiseksi monet kuvailevat ESS:n DAC-sirulla toteutettuja laitteita. Koen toisin sanoen HA-L7A:n tarkan ja energisen kuuloiseksi. Se toistaa ääntä puhtaasti ja todella tarkkarajaisesti siten, että lähes jokaiseen yksittäiseen ääneen tulee kiinnitettyä huomiota. Ääni soi myös fokusoituneesti lähellä, joten äänikuva jää jokseenkin ahtaan tuntuiseksi ja tuo yksityiskohtia entistä enemmän läsnä. ESS:n siruista tuttu piirre on myös diskantissa esiintyvä tietynlainen digitaalinen säihke, jonka vuoksi kuuntelu on tavallista kuormittavampaa, vaikkei ääni varsinaisesti liian kirkasta tai terävää olekaan. Esitystapa tuntuu analyyttiselta ja aktivoivalta, mutta samalla myös voimakkaalta.

HA-L7A sopisi mielestäni hyvin kriittiseen kuunteluun ja musiikin yksityiskohtien metsästämiseen. On myös varmasti olemassa kuulokkeita, jotka hyötyisivät vahvistimen ominaisäänestä. Esimerkiksi ZMF Caldera kuulostaa yllättävänkin tasapainoiselta, joten toisinaan lopputulosta on vaikeaa arvata etukäteen. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, ettei YH-5000SE ole mielestäni Yamahan vahvistimelle optimaalinen pari, sillä laite korostaa juuri niitä piirteitä, jotka koen kuulokkeissa ärsyttäviksi. Valtaosa tästä vaikuttaisi olevan DAC-osion aikaansaannosta, koska ääni rentoutuu ja avartuu käyttäessäni HA-L7A:n vahvistinosiota Schiit Audio Bifrost 2:een tai Chord Mojo 2:een kiinnitettynä. Vastaavasti HA-L7A:n DAC tekee muista vahvistimistani hieman kirkkaampia ja äänikuvaltaan pienempiä.

Nämä ovat kuitenkin tyylillisiä muutoksia, eivätkä yksiselitteisesti positiivisia tai negatiivisia piirteitä. Osa ihmisistä pitää avarammasta äänestä ja osa intiimimmästä äänestä. Vastaavasti osa nauttii energisestä diskantista, kun taas toiset haluavat kuunnella kuulokkeitaan rennommalla otteella. Kuulokevahvistinpuoli HA-L7A:ssa vaikuttaisi olevan siinä määrin neutraali, etten lähtenyt vertailemaan sitä tarkemmin muihin vahvistimiini. Yhdistelmälaitteena esimerkiksi Chord Mojo 2 tarjoaa hyvin erilaisen kuuntelukokemuksen avaramman tilavaikutelmansa ja vähemmän kireiden ylätaajuuksiensa ansiosta. YH-5000SE:n kanssa hyviksi toteamani iHA-6 ja S17 Pro ovat Bifrost 2:n kanssa niin ikään avaramman ja rennomman kuuloisia HA-L7A:han verrattuna. Yamaha lienee tavoitellut laitteellaan mahdollisimman selkeää ja yksityiskohtaista toistoa, missä ei ole lähtökohtaisesti mitään moitittavaa. HA-L7A on kuitenkin lisäosoitus siitä, etten jostakin syystä edelleenkään täysin ymmärrä, millaista kokonaisuutta valmistaja on kuulokesettinsä kohdalla tavoitellut.

Haluan vielä lopuksi mainita, että HA-L7A:n vahvistusteho näyttäisi riittävän useimmille kuulokkeille korkeammalla gain-tasolla. Lujemmalla äänenvoimakkuudella pelivaraa ei kuitenkaan välttämättä jää paljoa jäljelle esimerkiksi hiljaisemmaksi äänitettyä klassista musiikkia kuunnellessa. HA-L7A ei jaksanut toistaa kunnolla omistamaani Hifiman HE-6:ta, joten se ei oletettavasti sovi myöskään Hifiman Susvaralle tai Abyss AB1266:lle (AB-1266 Phi:n arvostelu). Tällaisia reippaammin vahvistustehoa vaativia kuulokkeita ei kuitenkaan ole monia, joten niiden omistajat tietävät varmasti hankkia niille riittävän tehokkaan vahvistimen. Ehkä Yamaha olisi voinut puristaa HA-L7A:sta ulos enemmän vahvistustehoa 4000 euron hinta huomioiden, mutta tilanne on mikä on. Tavanomaisten kuulokkeiden ja terveellisen kuunteluvoimakkuuden kanssa ongelmia ei pitäisi ilmetä äänenvoimakkuuden riittävyydessä.

Yhteenveto

Yamahan kuulokkeiden arviointi on ollut tavallista haastavampaa, koska en ota koskaan tavoitteekseni olla ylikriittinen, vaan yritän ymmärtää erilaisia tuotteita etsien niistä kaikista jotakin hyvää. Nähdäkseni löysin hyviä puolia myös YH-5000SE:stä, eikä se ole mielestäni missään nimessä huono kuuloke. Koen silti tehtäväkseni kertoa rehellisesti myös kuulokkeiden heikkouksista, koska se on ainoa tapa tarjota valmistajalle luotettavaa palautetta jatkossa hyödynnettäväksi. YH-5000SE:n rakenteelliset ratkaisut ja käyttömukavuus yltävät huipputasolle (olisivatpa kaikki huippukuulokkeet yhtä kevyitä), mutta poikkeuksellisen omaperäinen ääni ei ole harmillisesti oma juttuni, vaikka kovasti haluaisinkin kuulokkeista pitää.

Yksi YH-5000SE:n suurimmista ongelmista on mielestäni lopulta sen korkea hinta. Kun hintalappu lähestyy 6000 euroa, odottaisin saavani kuulokkeet, joilla kaikenlainen musiikki kuulostaa tajunnanräjäyttävän hyvältä. Näin ei valitettavasti tapahdu YH-5000SE:n kohdalla, koska sen taajuusvaste on liian epätasainen valtaosalle musiikista. Harmillisesti toiset mukana tulevat korvapehmusteet tai valmistajan HA-L7A-vahvistinkaan eivät onnistu omalla kohdallani pelastamaan tilannetta, mutta toimivaksi vaihtoehdoksi jäisi toki taajuuskorjaaminen. Toisaalta myös lämminäänisillä vahvistimilla YH-5000SE kuulostaa mielestäni jonkin verran miellyttävämmältä. Yamaha on kaikesta huolimatta tehnyt hienon kuulokesetin, josta monet tulevat varmasti edelleen koekuuntelun pohjalta pitämään riippumatta siitä, mitä itse tuotteista ajattelen. Valmistajan tarjoaman 5 vuoden takuun ansiosta ostos tuntuisi myös turvalliselta.

Näkisin YH-5000SE:n tarjoavan ensisijaisesti uniikin ja erilaisen kuuntelukokemuksen vaihtelunnälkäisille harrastajille, joilla on varaa ja halua hankkia useampia kalliita kuulokkeita. Jos raha ei olisi esteenä, saattaisin ostaa itse samassa tilanteessa myös HA-L7A-vahvistimen, koska miksipäs ei. Yamahan kuulokesettiä olisi mielenkiintoista esitellä muille ja ääneltään tasapainoisempia huippukuulokkeitakin omistaisin todennäköisesti jo ennestään. Tämän sanoessani en halua olla vähättelevä, vaan yritän korostaa sitä, että Yamahan kuulokesetille on varmasti oma kohderyhmänsä, vaikka lähes 10 000 euron kokonaishinta voikin tuntua monista hullulta. Joillekin YH-5000SE voi aivan perustellusti olla maailman paras kuuloke, koska mikään muu tietämäni kuulokemalli ei tarjoa vastaavaa ääntä.

Kuulokkeiden korkea hinnoittelu voisi kieliä siitä, että Yamaha on halunnut tehdä mahdollisimman näyttävän paluun hifi-kuulokemarkkinoille. Sen kuulokesetti muistuttaa tavallaan automerkkien konseptimalleja, joiden on tarkoitus kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota, vaikkei niitä koskaan saisikaan ostettua. Yamahan tuotteet ovat hintansa perusteella samaan tapaan monien ulottumattomissa. Valmistajasta kuitenkin jälleen puhutaan huippukuulokkeiden yhteydessä, mikä voi hyvinkin lisätä sen muiden tuotteiden myyntiä.

Erikoisesta äänestään huolimatta YH-5000SE on mielestäni edelleen yksi kiinnostavimmista kuulokeuutuuksista parin viime vuoden aikana. Vastaavalla tavalla HA-L7A:n äänikenttätilat ovat mielenkiintoinen kokeilu kuulokevahvistimessa, vaikka asetuksissa olisikin vielä hienosäätämistä. Näen kuitenkin mieluummin juuri tällaisia uudenlaisia tuotteita kuin että valmistaja tyytyisi kopioimaan kilpailijoitaan. Annankin Yamahalle pisteet rohkeudesta ja siitä, että se on kulkenut omia polkujaan. Vielä en ole täysin vakuuttunut 1970-luvulta henkiin herätetyn elementtiteknologian toimivuudesta nykypäivän olosuhteissa, mutta toivon valmistajan julkaisevan jatkossa lisää orthodynaamisia kuulokkeita. Hieman suuremmille kuluttajaryhmille säädettynä ja helpommin lähestyttävästi hinnoiteltuna niistä voisi hyvinkin tulla menestys. Tervetuloa takaisin Yamaha ja tsemppiä jatkoon!

Plussat ja miinukset:

HA-L7A

+ Puhdas ja tarkka ääni
+ Mielenkiintoiset äänikenttätilat videosisällön kuluttamiseen
+ Laadukas rakenne
+ Hyvä äänenvoimakkuudensäätö
+ Uniikki ulkonäkö
+ Mukana tulee kaukosäädin
+ Pitkä takuu

– Kuormittavan säihkyvä diskantin toistotapa
– Ahtaan puoleinen äänikuva
– Äänikenttätilat eivät optimaalisia musiikin kuunteluun
– Matalahko antoteho
– Hintaan nähden tavanomaiset liitännät
– Näyttöä ei ole mahdollista nähdä edestä tai sivulta päin
– Äänenvoimakkuus ei erikseen säädettävissä kuulokeliittimille ja pre-out-liittimille
– Korkea hinta

YH-5000SE

+ Tarjoaa erilaisen kuuntelukokemuksen muihin kuulokkeisiin verrattuna
+ Parhaimmillaan hauskan eloisa ja miellyttävän pehmeä ääni
+ Tavallista enemmän bassoa avoimeksi planaarikuulokkeeksi
+ Kuulostaa taajuuskorjattuna hyvältä
+ Massasta poikkeava planaarielementti
+ Kevyt paino ja erinomainen käyttömukavuus
+ Mielenkiintoinen ulkonäkö ja rakenne
+ Ääni säädettävissä korvapehmusteita vaihtamalla
+ Helppo kuorma vahvistimelle
+ Hyvä varustelu
+ Pitkä takuu

– Epätasainen taajuusvaste
– Epäluonnolliset keskitaajuudet
– Rosoinen diskantti
– Epätarkka ja pään sisään jäävä äänikuva
– Poikkeuksellisen korkeat säröarvot ovat huono asia taajuuskorjaamisen näkökulmasta
– Rakenteen muoviosien kestävyys herättää kysymysmerkkejä
– Kaapeli rutisee päätä kääntäessä
– Erittäin korkea hinta