Arvostelu: ZMF Eikon (Camphor)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Julkaisuvuosi: 2016
• Hinta: edullisimmillaan noin 1600 euroa (säännöllinen valmistus lopetettu vuonna 2022)
• Rakenne: suljettu, over-ear
• Dynaaminen bioselluloosa-elementti (sama kuin Auteur-mallissa)
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 97 dB/mW
• Paino: kevyimmillään 470 g (kamferipuulla ja alumiinirakenteella 491 g)
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin-mini-XLR
• Mukana tulee: Seahorse-salkku, vapaavalintaiset korvapehmusteet, 165 cm pitkä kaapeli vapaavalintaisella liittimellä ja kaapelipussukka
• Takuu: elinikäinen elementtitakuu ja 2 vuoden takuu ulkoisille osille

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Olen tähän mennessä kirjoittanut arvostelun useimmista ZMF:n itse kehittämistä kuulokemalleista, mutta uuden Auteur Classic-mallin ja Calderan lisäksi vuonna 2016 julkaistu Eikon (hinta uutena noin 1600 euroa) on vielä puuttunut listalta. Eikon (linkki valmistajan info-sivulle) saattaa näyttää monista ulkoisesti tutulta, koska sen puukupit ovat samanlaiset kuin hieman edullisemmassa Atticus-mallissa. Näissä kahdessa suljetussa kuulokemallissa on kuitenkin erilainen tuunaus ja erilaiset elementit, koska Eikon pitää sisällään samat bioselluloosa-elementit, jotka löytyvät avoimesta Auteurista.

ZMF:n Zach Mehrbach on itse sanonut, että Eikon oli julkaisuhetkellään sellainen kuuloke, jonka hän oli aina halunnut tehdä. Erilaisia elementtejä testaillessaan hän kuitenkin totesi Atticukseen valikoituneen elementin tuottaneen niin uniikkia ja hauskaa ääntä, että molemmat mallit näkivät lopulta päivänvalon. Mielenkiintoisesti Atticusta myydään edelleen, kun taas Eikonin säännöllinen valmistus lopetettiin vuonna 2022 pitkälti sen vuoksi, että aikanaan tilattu elementtierä alkoi olla kokonaan käytetty. Tämä on myös yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi Auteur-mallista julkaistiin uusi Classic-versio, jossa käytetään hieman erilaista bioselluloosa-elementtiä. Pidän siitä, että valmistaja kertoo avoimesti toiminnastaan ja tekemiensä valintojen taustoista.

Eikon toimitetaan tukevassa muovisalkussa valmistajalle tyypillisten lisävarusteiden kanssa. Nämä ovat jo varmasti tulleet tutuksi kaikille aiempia ZMF-arvostelujani lukeneille.

Rakenne ja mukavuus

Eikonin alumiinista tehty tukeva sankarakenne on samanlainen kuin valmistajan muissakin kuulokemalleissa. Käytettynä ostamani kuulokkeet on valmistettu vuonna 2021, joten niissä on vielä vanhemman mallinen pääpanta ilman paksumpia pehmustenystyjä. Tämä ei kuitenkaan tee kuulokkeiden käyttömukavuudesta yhtään heikompaa, koska alkuperäinen omistaja oli valinnut pantaan nahkaosan sijaan paksumman ja pehmeämmän keinomokkapehmusteen (suede).

Suuren koon ja kauas pään sivuille ulottuvien kuppien vuoksi Eikonin käyttäminen on varsin erikoinen kokemus, mutta istuvuuden puolesta käyttömukavuus on erinomainen. Tarvittaessa esimerkiksi puristusvoiman lujuus olisi säädettävissä pannan metalliosaa käsin taivuttamalla.

Omat kuulokkeeni on valmistettu vaaleasta, upeasti viimeistellystä, kamferipuusta, joka on varsin kevyttä. Suurista puukupeista huolimatta Eikon onkin testaamistani ZMF-malleista yksi kevyimmistä, sillä se painaa “vain” 491 grammaa monien muiden mallien ollessa 600 gramman painoisia. Vaikka lähes 500 gramman paino kuulostaakin edelleen suurelta, uskoisin kuulokkeiden tuntuvan erinomaisen istuvuutensa ansiosta useimpien mielestä mukavalta. Esimerkiksi Audezen suljetut LCD-sarjan kuulokkeet painavat 150–200 grammaa enemmän.

Eikon on rakenteeltaan suljettu, mutta se ei eristä ympäristömelua yhtä paljoa kuin esimerkiksi valmistajan Verite Closed -malli, jonka kupeissa on vähemmän ilma-aukkoja. Eikonin kupeissa olevat aukot on suljettu kumityyppisellä materiaalilla, joka laskee kuitenkin jonkin verran ääntä läpi molempiin suuntiin. Kutsuisin silti kuulokkeita enemmän suljetuiksi kuin puoliavoimiksi, jos tällä luokittelulla on joillekin merkitystä.

Korvapehmusteet:

Eikon-mallissa käytetään oletuksena vastaavan nimisiä korvapehmusteita, jotka on tehty lampaannahasta. Hieman neutraalimpaa toistoa tavoitellessa kuulokkeisiin voidaan vaihtaa vastaavat keinomokkapehmusteet (suede), mutta yleisesti ottaen muita pehmustemalleja suositellaan vähemmän.

Eikon-pehmusteet ovat muodoltaan melko kallistetut, koska niiden takaosa on etuosaa paksumpi. Pehmustemallissa on ZMF:n mittapuulla kapeahko korva-aukko, mutta korkeus ja syvyys riittää hyvin suurillekin korville. Pehmusteiden osalta kuulokkeiden käyttömukavuus on erinomainen. Äänenlaadullisesti en osaa päättää, pidänkö enemmän pehmusteiden nahka- vai mokkaversiosta, joten käsittelen myöhemmin niitä molempia.

Kaapeli:

Kuulokkeiden mukana toimitetaan samanlainen noin 165 cm pitkä kaapeli kuin muidenkin ZMF-mallien kanssa. Kaapeli kiinnittyy kuulokkeisiin kahdella 4-pin-mini-XLR-liittimellä, ja vahvistimeen kiinnittyvä liitin on valittavissa ostovaiheessa. Koska Eikon ei ole enää listattuna ZMF:n kaupassa, en pääse tarkistamaan, toimitettiinko kuulokkeiden mukana oletuksena myös toinen kaapeli.

Äänenlaatu

Vahvistimella on suuri vaikutus Eikonin ääneen

Kuulokkeiden arviointi on ollut jokseenkin rasittavaa puuhaa sen vuoksi, että niiden ääni muuttuu poikkeuksellisen paljon riippuen käytetystä vahvistimesta. Tämä on mielestäni sekä hyvä että huono asia. Sopivalla vahvistimella Eikon on ZMF:n valikoimasta yksi lempikuulokkeistani, kun taas toisenlaisilla laitteilla pidän sitä jokseenkin tasapaksun ja kolkon kuuloisena.

Modernilla, neutraalin kuuloisella ja nollaa hipovalla lähtöimpedanssilla varustetulla, transistorivahvistimella kuunneltuna Eikonissa ei ole mielestäni 1600 euron hintaan nähden mitään erityisempää moniin edullisempiin kuulokkeisiin verrattuna. Ääni on tyyliltään kireää ja energiatasoltaan osittain hillittyä, vaikka pidänkin tuunausta yleisesti ottaen melko neutraalina ja luonnollisena. Eikon tuntuu vahvasti siltä kuin jokin pidättelisi sitä.

Tilanne muuttuukin välittömästi, kun kuulokkeita kuunnellaan putkivahvistimella tai korkeamman lähtöimpedanssin transistorivahvistimella. Esitystyyli rentoutuu todella luonnollisen ja miellyttävän kuuloiseksi, minkä lisäksi äänikuvasta tulee suljettu rakenne huomioon ottaen ihailtavan avara ja kerrostunut. Yksittäiset äänet ja soittimet soivat huomattavasti enemmän toisistaan irrallaan verrattuna “perusvahvistimiin”. Vaikka eri tyyppisten vahvistimien välillä ei olisikaan tavallisesti suurta eroa, Eikonin kohdalla eroja on lähes mahdotonta olla huomaamatta. En voi suositella kuulokkeiden hankkimista, mikäli niitä ei aiota kuunnella esimerkiksi putkivahvistimella.

Muutamia sopivia vahvistimia:

Omasta vahvistinvalikoimastani olen todennut kuulokkeille sopiviksi Cayin IHA-6:n (10 ja 120 ohmin liittimet), Garage1217 Project Polariksen (35 ohmin liitin) ja Tor Audio Roger -putkivahvistimen. Myös arvostelua varten lainassa ollut Feliks Audio Euforia 20th Anniversary OTL-putkivahvistin kuulosti Eikonin kanssa erinomaiselta. Kaikilla näillä laitteilla kuulokkeista tulevat ilmi ZMF-kuulokkeiden parhaat piirteet, kuten painava bassontoisto, luonnolliset keskitaajuudet ja mielenkiintoinen äänikuva. Jokin ZMF:n kuulokkeiden tuunauksessa, elementtivalinnassa ja puisessa rakenteessa tekee äänestä todella orgaanisen ja kutsuvan kuuloista, mihin ei törmää vastaavalla tavalla minkään muun valmistajan tuotteissa.

Muita huomioita äänenlaadun arvioinnista:

• DAC: Schiit Audio Bifrost 2
• Kuulokevahvistimet: Cayin IHA-6, Tor Audio Roger, Feliks Audio Euforia 20th Anniversary, Garage1217 Project Polaris ja monia muita
• Korvapehmusteet: Eikon Lambskin ja Eikon Suede
• Kaapeli: Viking Weave Cables Raido

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla raakamittauksina (lisää tietoa Taajuusvastemittaukset-sivulla). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä.

Taajuusvastekuvaajia tulkitessa kannattaa huomioida, että Harmanin tavoitekäyrä on voimakkaasti pyöristetty, kun taas kuulokkeiden taajuusvastetta käsitellään mahdollisimman tarkkana. Tämän vuoksi yksittäisten kohoumien ja kuoppien sijaan huomiota kannattaa kiinnittää enemmän taajuusvasteen yleiseen muotoon tavoitekäyrään verrattuna.

Vaikka mittaukset tuottavatkin hyödyllistä tietoa kuulokkeiden äänestä, mitattuun taajuusvasteeseen kannattaa suhtautua siten, että siinä on todennäköisesti mittaustilanteeseen liittyviä virheitä. Lopputulos vaihtelee hieman muun muassa mittauskertojen, eri mittaajien ja erilaisten mittauslaitteiden välillä. Mittauslaitteen korvilla mitattu taajuusvaste ei myöskään välttämättä kerro täysin oikein sitä, miltä kuulokkeet kuulostavat ihmisen päässä. Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi myös jokaisen henkilökohtainen korvien anatomia ja kuuloaisti, joissa voi olla ihmisten välillä suurtakin vaihtelua.

Eikonin taajuusvaste nahka- ja mokkapehmusteilla:

Voit vertailla kuulokkeiden taajuusvastetta muiden kuulokkeiden kanssa Kuulokenurkan uudella vertailusivustolla

Äänessä tuttuja piirteitä useista eri kuulokkeista

Miellän Eikonin eräänlaiseksi kunnianosoitukseksi omaa aikaansa edeltäneille tunnetuille kuulokkeille, sillä sen äänessä yhdistyvät Fostexin Biodyna-mallien (esim. TR-X00 PH) tyylinen voimakas basso, avarampi toteutus Sennheiser HD600:n tapaisista luonnollisista keskitaajuuksista sekä Sennheiser HD800:aa muistuttava sähäkkä ja eräällä tapaa raaka diskantti. Nämä piirteet on saatu sovitettua tunnelmaltaan kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Eikonin bioselluloosa-elementissä on miellyttävää täyteläisyyttä, ja ääni on myös erottelultaan varsin tarkkaa, koska puukuppien muodostama jälkikaiku ole yhtä voimakasta kuin ZMF:n Atticus-mallissa.

Eikonin esitystapa muistuttaa myös yllättävän paljon ZMF:n tasapainoista ja luonnollista Auteur-mallia sillä erotuksella, että suljettu rakenne tekee taajuusvasteesta epätasaisemman. Auteur on ääneltään neutraalimpi, kun taas Eikon on mielestäni hauskempi, koska sen bassossa ja yläkeskitaajuuksissa on enemmän energiaa. Eikon on lisäksi diskantiltaan ZMF:n kuulokemalliston kirkkaimmasta päästä, vaikka suurempia ylilyöntejä ei tapahdukaan.

Kuulokkeet sopivat mielestäni parhaiten hieman rauhallisemman ja oikeilla soittimilla soitetun musiikin kuunteluun sekä upeiden laulusuoritusten fiilistelyyn, minkä lisäksi hieman yllättäen myös bassomusiikki kuulostaa vaivattomasti toistuvan alabasson ansiosta hauskalta. Eri rock- ja hevigenreissä on miellyttävää raakuutta ja räväkkyyttä, mutta taajuusvasteen muutamat vaimentuvat syövät pois osan pois esimerkiksi sähkökitaran särmikkyydestä. Lopputuloksen toimivuudessa on nahkapehmusteilla selvää vaihtelua, minkä lasken yhdeksi Eikonin suurimmista heikkouksista.

Esitystyyli voi vaihdella uskottavan avarasta ja kerrostuneesta äänestä jokseenkin kolkkoon ja epämääräiseen toistoon. Tämä johtunee nähdäkseni pitkälti taajuusvasteen epätasaisuuksista, jotka eivät aina sovi yhteen kuunnellun musiikin kanssa. Positiivisena puolena Eikonista on kuitenkin mahdollista tehdä myös tasapainoisemman, joskin vähemmän mielenkiintoisen, kuuloinen mokkapehmusteilla (punainen jana taajuusvastekuvaajassa). Kaksi pehmustemallia tarjoavat erinomaista vaihtelua toisilleen.

Basso:

Eikonin bassontoisto on suljetuksi dynaamiseksi kuulokkeeksi melko perinteistä siinä mielessä, että toistoa tukevoittaa reipas keskibassokorostus. Basso on tyyliltään melko tuhtia ja turvonnutta, ja se rytmittää toistoa hauskalla tavalla. Erityisen voimakkaasti iskevää bassoa kuulokkeet eivät kuitenkaan tarjoa, vaan toisto on voimakkuudestaan huolimatta varsin pyöristynyttä ja pehmeää.

Aistin tällaisen tyylin luonnollisena akustisille soittimille, joten siltä osin Eikon muistuttaa jonkin verran Atticus-mallia. Eikonissa ylempiä bassotaajuuksia on kuitenkin vähemmän, ja energisemmät keskitaajuudet estävät toistoa olemasta koskaan liian paksua – basso ja keskitaajuudet pysyvät riittävän erillään toisistaan. Lisäksi alabasso tulee Atticusta enemmän esille, joten elektroninen musiikki kuulostaa Eikonilla mainiolta. Alimmilla taajuuksilla on vastaavaa vaivattomuutta kuin monissa Fostexin kuulokkeissa, vaikka vertailun vuoksi esimerkiksi Denon AH-D9200 ja Focal Radiance iskevätkin tiukemmin ja räjähtävämmin kuin Eikon.

Pidän Eikonin bassontoistosta eniten vahvistimilla, joiden lähtöimpedanssi on 10–35 ohmin välillä. Tämä tuntuisi yleisesti ottaen siirtävän alataajuuksia juuri sopivasti kauemmas äänikuvassa verrattuna matalan impedanssin vahvistimiin, joilla basso on tyyliltään jokseenkin kovaa ja liian etualalla kumahtelevaa. En yleensä aisti kuulokkeiden bassontoistossa yhtä merkittävää tyylillistä eroa erilaisilla vahvistimilla, joten Eikon on erikoinen tuttavuus.

Mikäli Eikonin bassontoisto tuntuu nahkapehmusteilla liialliselta, siitä on mahdollista tehdä todella lineaarista mokkapehmusteisiin vaihtamalla. Tällöin keskibassokorostus poistuu lähes kokonaan, jolloin kuulokkeiden alabasso tulee entistä selkeämmin esiin. Bassomusiikki kuulostaakin edelleen hyvältä, vaikkakin vähemmän muhkealta. Objektiivisesti arvioituna basso on laadultaan parempaa, kun se pysyy tiukemmin kontrollissa.

Keskitaajuudet:

Keskitaajuudet ovat sekä kuulokkeiden ehdoton vahvuus että osittain myös heikkous. Eikon kuulostaa parhaimmillaan todella luonnolliselta siten, että ääni on selkeää, elävää ja avaraa. Toistossa on tietynlainen rento ja täyteläinen ote esitystyylin ollessa kuitenkin ohuempi ja energisempi kuin useimmissa muissa ZMF:n kuulokkeissa. Tämän vuoksi koen Eikonin varsin neutraaliksi ja helposti omaksuttavaksi esimerkiksi Atticukseen ja suljettuun Verite-malliin verrattuna. Yhtenä Eikonin parhaista puolista luonnollisen avarasti toistuvat laulusuoritukset nostavat herkästi ihokarvani pystyyn, mihin törmään harvemmin kuulokekuuntelussa. En aisti äänessä laisinkaan sibilanssia, joten myös kaikenlaisen puheen kuuntelu on miellyttävää.

Kuulokkeiden keskitaajuudet kuulostavat mielestäni tasaisemmilta kuin miltä ne näyttävät taajuusvastemittauksissani. Epätasaisuus tulee silti toisinaan ilmi siten, että ääneen jää eräänlaisia tyhjiä kohtia, jotka sotkevat äänikuvaa. Kaukana ja lähellä kuuluvat äänet eivät aina muodosta optimaalista kokonaisuutta, vaan minusta tuntuu siltä, että osa äänestä jää etäiseksi ja tukkoiseksi. Jos ylemmät bassotaajuudet sattuvat korostumaan samaan aikaan kokonaisuudessa liikaa, lopputulos on harmillisen tasapaksu ja tylsä. Näin ei käy onneksi usein, mutta Eikon ei ole silti erityisen tasainen suoriutuja nahkapehmusteillaan.

Keskitaajuuksien merkitys musiikissa on niin suuri, että taajuusvasteen yksittäiset poikkeamat ovat väkisinkin kuultavissa tavalla tai toisella. Eikonin kohdalla tilanne korjaantuu joiltakin osin lineaarisemman taajuusvasteen tarjoavilla mokkapehmusteilla, mutta esimerkiksi 1,5–2,5 kHz:n väliin jää edelleen epätavallinen kolo, joka on toisinaan kuultavissa. Mokkapehmusteet tekevät mielenkiintoisesti äänestä hieman täyteläisempää kuin nahkapehmusteet, sillä 400–800 hertsin välille tulee lisää energiaa. Nahkapehmusteet ovat edelleen parhaimmillaan mielenkiintoisempaa kuunneltavaa, kun taas mokkapehmusteilla vältetään kuulokkeiden heikoimmat hetket.

Diskantti:

Monet ovat kuvailleet Eikonin alempaa diskanttia räväkän ja rosoisen kuuloiseksi, mistä minun on helppo olla samaa mieltä – ZMF itse kuvailee diskanttia sanalla “impactful”. Itse en kuitenkaan koe ominaispiirrettä laisinkaan ärsyttäväksi tai raskaaksi kuunnella, vaan nautin etenkin energisen kuuloisista rumpukapuloiden iskuista. Eikon muistuttaa diskantin sähäkkyydeltään Sennheiserin HD800-mallia (taajuusvasteet varsin samankaltaiset 2–6 kHz:n välillä), vaikkei ZMF-mallin ääni olekaan yhtä kirkasta tai varsinkaan yhtä ilmavaa.

Joidenkin makuun ilmavuutta saisi todennäköisesti olla enemmänkin, koska ylimmät diskanttitaajuudet toistuvat Eikonilla ZMF:lle tyypillisesti melko maltillisesti ja rennosti. Kuulokkeet eivät mielestäni olekaan varsinaisesti kirkkaat, sillä jälkiäänet eivät sihise tai säihky epäluonnollisella tavalla, eikä toistossa ole myöskään minkäänlaista pistävyyttä.

Alemman diskantin tietynlainen raakuus ja siloittelemattomuus ovat mielestäni mukavia piirteitä kuulokkeiden muutoin rennossa äänessä. Selvän epätasaisuuden vuoksi joku toinen saattaisi kuitenkin aivan perustellusti kokea lievän räiskyvyyden myös ärsyttäväksi. Eikon on joka tapauksessa ylätaajuuksiensa vuoksi riskiostos ihmisille, joiden kuuloaisti sattuu korostamaan lisää ennestään korostuneita taajuuksia. Itselleni esitystyyli toimii onneksi hyvin, koska en ole kokenut 6 kHz:n korostusta ongelmalliseksi muissakaan ZMF:n kuulokkeissa.

Mokkapehmusteet lisäävät diskantin energiaa entisestään, mutta koska ylätaajuudet ovat samalla aiempaa tasaisemmat, lopputulos on objektiivisesti arvioituna laadukkaampi. Toisto on mokkapehmusteilla ilmavampaa osittain myös siitä syystä, että kevyempi bassontoisto kääntää taajuustasapainoa ylätaajuuksia kohti.

Äänikuva, erottelukyky ja dynamiikka:

Eikon on suljetuksi kuulokkeeksi pääsääntöisesti tilavan ja avaran kuuloinen, mikä on varmastikin suurten puukuppien ja niiden muodostaman jälkikaiun ansiota. Koen äänen sijaitsevan useimmiten hieman pääni ulkopuolella, mistä se tulee kohti voimalla. Epätasaisen taajuusvasteen vuoksi äänikuva vaihtelee kuitenkin biisien välillä, joten toisinaan musiikki voi kuulostaa myös intiimiltä tai ikävänä puolena varsin epämääräiseltäkin.

Äänten erottelu ja äänikuvan tarkkuus on oikein kelvollista etenkin rauhallisempaa musiikkia kuunnellessa. Suljettu rakenne huomioon ottaen toistossa on parhaimmillaan yllättävän selkeää jäsentyneisyyttä ja jopa realismia, jota hyviltä kuulokkeilta odotan. Äänikuva on toisaalta tällainen vain korkean lähtöimpedanssin vahvistimella, kuten Cayin IHA-6:lla, sillä tiukemmin elementtiä kontrolloiva vahvistin työntää oman kokemukseni mukaan äänen räikeämmin yhtenä kasana päin näköä.

Dynamiikaltaan Eikon on jokseenkin verkkaisen ja pyöristyneen kuuloinen esimerkiksi Focalin kuulokkeisiin verrattuna. Bioselluloosaelementin hitaus viivyttää jokaista ääntä hieman tavallista pidempään, mikä tukee mielestäni hyvin kuulokkeiden luonnollista ja “puumaista” esitystyyliä. Eikon luo musiikkiin mukavan tunnelman, joka tuntuu orgaaniselta ja eräällä tapaa vanhanaikaiselta ja analogiselta. Esimerkiksi hyvä laulaja akustisilla soittimilla säestettynä on Eikonilla kuunneltuna erittäin hyvä ja mieltä lämmittävä kokemus.

Monimutkaisemmassa musiikissa äänten tiukkuus ja tempon muutosten täsmällisyys eivät kuitenkaan tee suurempaa vaikutusta, vaan sekä erottelu että äänikuvan tarkkuus jäävät heikommaksi. Tämä ei ole yhtä dramaattista kuin jotkut ovat kuvailleet, mutta nopeatempoisempaan musiikkiin esimerkiksi Focal Radiance tuntuu kyvykkäämmältä ja yksityiskohtaisemmalta kuulokkeelta. Vaikka Eikon onkin edelleen hyvä, 1600 euron hintalappuun nähden nykymittapuulla olisi lupa odottaa parempaakin. Vuonna 2016 tilanne olisi toisaalta ollut varsin hyvä.

Eikon suoriutuu mokkapehmusteilla hieman paremmin, mutta niillä toisto on taustaltaan levottomampaa ja suttuisempaa, sillä nahkapehmusteilla yksittäiset äänet pomppaavat terävämmin ja voimakkaammin esiin kokonaisuudesta. ZMF suunnittelee ja tuunaa kuulokkeensa aina nahkapehmusteille, mikä kuuluu myös selvästi Eikonin kohdalla. Nahkapehmusteilla äänessä on kiehtovuutta, jota taajuusvasteeltaan paremman ja tasapainoisemman kuuloiset mokkapehmusteet eivät pysty täysin tarjoamaan.

Eikon ZMF:n suljettujen mallien joukossa

Eikon on ZMF:n suljetuista malleista tuunaukseltaan kaikkein normaalein ja neutraalein (ainakin ennen tulevaa Atrium Closed -mallia), joten sen kuuntelu ei vaadi juurikaan totuttelua. Atticuksella ja Verite Closed -mallilla on oma persoonallinen ja värittynyt tyylinsä, minkä vuoksi pidän Eikonia parempana yleiskäyttöön. Eikonista onkin tullut suljettuna kuulokkeena yksi suosikeistani puhtaasti sen perusteella, että tulen käyttäneeksi sitä eniten.

Omistan edelleen valmistajan kaksi muutakin suljettua mallia, joten pieni vertailu on tässä jutussa paikallaan. Olen kirjoittanut kuulokkeista aikanaan omat arvostelut, jotka pitävät edelleen varsin hyvin paikkansa, vaikka kokemukseni erilaisista kuulokkeista onkin sittemmin kasvanut, ja pystyn mittaamaan nykyään myös tarkkoja taajuusvasteita.

Arvostelu: Atticus
Arvostelu: Verite Closed

Eikon vs. Atticus

Hinnat: 1600 € vs. 1250 €

Taajuusvasteet:

Atticus on hiomaton rock-kuuloke isolla R:llä, joten se saa aina jalkani vipattamaan tavalla, johon muut ZMF:n kuulokkeet eivät pysty vastaavassa musiikissa. Tuhti basso, täyteläiset ja särmikkäät keskitaajuudet, sekä räväkästi helähtävä diskantti ovat äärimmäisen innostava yhdistelmä. Kuulokkeiden äänikuva on lisäksi vieläkin tilavamman tuntuinen kuin Eikonissa, mikä lienee seurausta kokonaisuudessa kauas jäävistä yläkeskitaajuuksista. Tämä tekee Atticuksen korostuneesta keskibassosta entistä dominoivampaa, ja se selittänee myös sen, miksi diskantin pari korostumaa tulevat ilmi melko säihkyvinä, elleivät jopa paikoin lievästi korvaan särähtävinä.

Atticus on hauskan omaperäinen yhdistelmä aggressiivisuutta ja rauhallisuutta, mutta perinteisemmässä mielessä siinä on hyvin vähän objektiivisia hyveitä. Basso on selvästi kumisevaa, keskitaajuudet yhtä aikaa hyökkäävät ja vaimentuneet, ja diskantti epätasaista. Myös äänten erottelu on epämääräistä 1250 euron hinta huomioon ottaen. Eikon sen sijaan kuulostaa hiotummalta ja aikuismaisemmalta. Sen yläkeskitaajuuksissa on tavanomaisempi ja läsnäolevampi määrä energiaa, ja diskantti on tasaisempaa. Bassontoistokin pysyy selkeämpänä ja kontrolloidumpana. Koska myös äänikuvan tarkkuus ja erottelukyky ovat huomattavasti paremmalla tasolla Atticukseen verrattuna, Eikon on kaksikosta parempi valinta monipuolisempia ja yksityiskohtaisempia kuulokkeita etsiville. Aina se ei silti saa minua innostumaan yhtä paljoa kuin Atticus, jossa on oma viehätyksensä.

Silloin kun kuuntelen Atticusta, en keksi mitään yhtä hauskaa ja rentouttavaa – kuulokkeet estävät minua ajattelemasta tylsiä asioita. Lisäksi lievästi aggressiiviset, mutta rennot laulusuoritukset kuulostavat omalla tavallaan lumoavilta, vaikkei Atticus toistakaan ihmisen ääntä yhtä luonnollisesti kuin Eikon. Kaksikko täydentää hyvin toisiaan, joten molempien kuulokkeiden yhtäaikainen omistaminen ei tunnu turhalta. ZMF tekikin mielestäni oikein julkaistessaan vuonna 2016 molemmat mallit. Kumpaakaan en välttämättä ostaisi enää nykyään täyteen hintaan uutena, mutta käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla ne ovat kiinnostavia vaihtoehtoja ihmisille, jotka haluavat kuulokekokoelmaansa jotakin erilaista.

PS Atticus on taajuusvasteeltaan lähempänä Eikonia, kun siihen vaihdetaan Eikonin mokkapehmusteet

Eikon vs. Verite Closed

Hinnat: 1600 € vs. 2800 €

Taajuusvasteet:

Eikonilla on suljettua Verite-mallia vastaan samoja vahvuuksia kuin Atticukseen verratessa: ääni on energiatasoltaan läsnäolevampaa ja yleisesti neutraalimpaa enemmän esillä olevien yläkeskitaajuuksien ansiosta. Eikon on Veriteä kirkkaampi, ohuempi ja ilmavampi kuuloke. Sen äänessä on enemmän särmää taajuusvasteen puolesta, mikä sopii hyvin muun muassa rock-musiikille.

Verite kuulostaa vakiopehmusteillaan Eikonin rinnalla tummemmalta ja keskitaajuuksiltaan selvästi rauhallisemmalta, mutta samalla myös kiehtovalla tavalla tilavammalta. Molempien Verite-kuulokkeiden ominaispiirre on 3–5 kHz:n välillä sijaitseva suurehko vaimentuma, joka rentouttaa ääntä ja osittain myös sen yksityiskohtaisuutta. Kuulokkeet eivät kuitenkaan mielestäni kuulosta liian tukkoisilta, koska taajuusvaste nousee sopivasti koholle 2–3 kHz:n välillä sekä preesensalueella 5–6 kHz:n välillä. Toistossa on aina rentoutta, mutta samaan aikaan se pitää minut tiukasti otteessaan.

Veriteä kuunnellessa ääni tulee kohti hurjalla voimalla, joka saa lähestulkoon pitämään penkistä kiinni. Bassontoisto on iskevyydeltään ihan eri maailmasta Eikoniin verrattuna, mitä voin sanoa dynamiikasta yleisemminkin. Verite erottelee yksittäisiä ääniä selväpiirteisemmin, ja säilyttää toiston selkeämpänä ja tiukempana nopeatempoista musiikkia kuunnellessa. Veriten äänikuvassa on lisäksi enemmän syvyyttä jokaiseen suuntaan, ja ääni leviää mielenkiintoisesti laajemmalle alueelle pään ympärille. Eikonin eduksi lasken kuitenkin sen, että ilmavampi diskantti tekee kuulokkeista Veriteä avoimemman ja raikkaamman kuuloiset. Läsnäolevampi keskitaajuuksien tuunaus on myös helpommin lähestyttävä, kun taas Verite vaatii jokaisella kuuntelukerralla hetken totuttelua ennen kuin se alkaa kuulostaa hyvältä.

Yleisesti ottaen Eikonia voisi jopa sanoa objektiivisesti arvioituna neutraalimman kuuloisen taajuusvasteen perusteella paremmaksi kuulokkeeksi, mutta toisaalta jokaisella ZMF-mallilla on tarkoituskin olla omat vahvuutensa, joita muut mallit eivät tarjoa. Veriten korkeampi hinta tulee selvästi ilmi äänen selkeydessä ja täsmällisyydessä – jokainen yksittäinen ääni on helpompaa kuulla ja rajata muiden äänten seasta. Eikon on neutraalimman ja läsnäolevamman kuuloinen, kun taas Verite on teknisesti kyvykkäämpi, ja mielestäni myös painavamman ja 3D-tyylisemmän äänensä ansiosta mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Yleiskuulokkeeksi jonkinlainen kaksikon välimuoto olisi luultavasti optimaalinen vaihtoehto, joten on mielenkiintoista nähdä, miten pian julkaistava Atrium Closed on tuunattu, ja miten selkeää ääntä se tulee tarjoamaan.

Pidän Eikonista eniten korkean lähtöimpedanssin laitteilla, kun taas pehmeillä ja jokseenkin kaikuvilla puukupeilla varustetulle Verite Closed:ille sopii mielestäni paremmin toistoa tiukemmin kontrolloiva vahvistin. Esimerkiksi Cayin IHA-6 kuulostaa erinomaiselta balansoidusta liittimestä, jonka lähtöimpedanssi on lähellä nollaa. Eikonille sopii puolestaan saman vahvistimen 10 ohmin balansoimaton liitin, joka avartaa selvästi äänikuvaa balansoituun liittimeen verrattuna.

Välillä toivon, että kuulokeharrastaminen olisi yksinkertaisempaa, koska optimaalisen vahvistimen omistaminen tai ostaminen on osittain tuurista kiinni. Onneksi on kuitenkin olemassa myös kuulokkeita, joiden kanssa laitevalinnoilla ei ole juurikaan merkitystä. ZMF:n kaltaiset omaperäisemmät kuulokkeet vaativat hieman enemmän harrastamista, mutta toisaalta ne myös palkitsevat äänellä, joka eroaa selvästi kaikista kilpailijoistaan.

Vertailua muiden valmistajien kuulokkeisiin

Minulla ei ole tällä hetkellä käytössäni muita yli 1000 euroa maksavia suljettuja kuulokkeita, joten suora vertailu muiden valmistajien malleihin ei ole valitettavasti mahdollista. Kuuntelin kuitenkin aiemmin Joensuun High End -messuilla mukanani ollutta Eikonia jonkin aikaa peräkkäin 1300 euroa maksavan Focal Radiancen kanssa.

Radiance on ääneltään Eikonia tiukempi, erottelevampi ja selkeämpi. Sen äänikuva on kuitenkin ahtaampi, eikä toisto ole muutoinkaan tyyliltään yhtä luonnollista tai mukaansa imaisevaa kuin Eikonia kuunnellessa. Tilanne saattaisi toisaalta muuttua, mikäli Radiancea kuunneltaisiin jollakin sille sopivalla vahvistimella. Tämän vuoksi näkisin sen lopulta kaksikosta hieman järkevämpänä kuulokkeena etenkin, kun se maksaa Eikonia vähemmän. Molempia kuulokkeita on myyty käytettynä alle 1000 eurolla, mutta Eikon on huomattavasti vaikeampaa löytää nyt, kun sen valmistus on lopetettu.

Vertailin aiemmin Eikonia myös japanilaisen Denonin AH-D9200-kuulokkeisiin. Nämä kaksi kuulokemallia ovat kuitenkin siinä määrin erilaisia, ettei vertailu ollut näin jälkikäteen ajateltuna kaikkein järkevintä. Itse en pitänyt D9200:n äänestä, joten jo osittain siitäkin syystä Eikon oli mielestäni kaksikosta huomattavasti miellyttävämpi kuuloke. Mikäli kyseinen vertailu kaikesta huolimatta kiinnostaa, se löytyy Denon-mallin arvostelun loppupuolelta.

Yhteenveto

ZMF Eikon sopii hyvin valmistajan kuulokevalikoimaan ollen ääneltään tarpeeksi uniikki muihin malleihin verrattuna. Suljettujen mallien joukossa se on siinä määrin normaalin ja neutraalin kuuloinen, ettei se säikäyttäisi suuremmin ZMF:n kuulokkeisiin aiemmin tottumattomia. Alkuperäiseen 1600 euron hintaansa nähden Eikon on silti mielestäni laajemmin ajateltuna kallis kuuloke siihen nähden, mitä se tarjoaa. Toisaalta en tiedä toisia ääneltään vastaavia kuulokkeita, joten hinta-laatusuhdetta on lopulta vaikeaa mitata. Iso osa hinnasta selittyy myös laadukkaalla käsityöllä ja pienellä valmistusmäärällä. Itse nautin Eikonin luonnollisesta äänestä, jota on helppoa ja riittävän mielenkiintoista kuunnella.

Noin 1500 euroa suljetuista kuulokkeista maksavia ihmisiä lienee melko vähän, joten kaikki tähän tuotekategoriaan kuuluvat kuulokemallit ovat tietyllä tapaa pienen harrastajajoukon juttu. Vastaavalla hinnalla saa erinomaisia avoimia kuulokkeita, kun taas niitä lähemmäs yltävistä suljetuista kuulokkeista täytyy maksaa yli 2000 euroa. Eikon haastaa korkeintaan 600–1000 euron avoimia malleja erottelukyvyssä ja äänikuvan realistisuudessa. Esimerkiksi hyvällä OTL-putkivahvistimella, kuten Feliks Audio Euforialla, koen sen tosin olevan kilpailukykyinen reilun 1000 euron hintaluokassa. Näkisinkin Eikonin noin 1000 eurolla käytettynä ostettuna oikein hyvänä vaihtoehtona sen tyylisiä suljettuja kuulokkeita etsiville. Mikään muu kuulokemalli ei kuulosta täysin vastaavalta, joten uskoisin, että Eikonista voisi jopa tulla monien suosikkikuulokkeet.

Plussat ja miinukset:

+ Melko neutraali ja helposti omaksuttava tuunaus tuhdilla bassontoistolla
+ Keskitaajuudet ja etenkin ihmisen ääni toistuu luonnollisesti
+ Täysin vaimentumatta toistuva alabasso sopii bassomusiikille
+ Diskantissa on hauskaa energisyyttä ja se on silti helposti kuunneltavaa
+ Äänikuva on suljettu rakenne huomioiden tilava ja keskimääräistä tarkempi
+ Käyttömukavuus on korkeasta painosta ja koosta huolimatta kohdallaan
+ Laadukas rakenne ja käsityön jälki
+ Ääntä voidaan muokata korvapehmusteita vaihtamalla
+ 300 ohmin impedanssi tarjoaa vaihtoehtoja laitevalintoihin
+ Elinikäinen elementtitakuu ensimmäiselle omistajalle

– Taajuusvasteessa on epätasaisuutta, jonka vuoksi lopputulos ei ole aina hyvä
– Alemmat diskanttitaajuudet voivat toistua joidenkin makuun turhan rosoisesti
– Erottelukyky heikkenee musiikin muuttuessa nopeammaksi ja monimutkaisemmaksi
– Ei kuulosta erityisen hyvältä moderneilla transistorivahvistimilla, joten voi vaatia erikoisemman vahvistimen hankkimisen
– Kuulokkeet näyttävät päässä huvittavan leveiltä ja ovat ylipäätään suuret ja painavat
– Alkuperäinen 1600 euron hinta on korkea