Arvostelu: Sennheiser HD 600

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tiedot:

• Julkaisuvuosi: 1997
• Hinta: 299 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: 40 mm
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Paino: 260 g
• Liitintyyppi: Sennheiser 2-pin
• Kaapeli: 3 metriä pitkä kaapeli 3,5 mm:n liittimellä ja 6,35 mm:n adapterilla
• Takuu: 2 vuotta

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Lyhyt historia

Vuonna 1997 julkaistu Sennheiser HD 600 (linkki valmistajan sivuille) on yksi vanhimmista edelleen myynnissä olevista kuulokkeista. Kuulokkeet korvasivat aikanaan vuonna 1993 julkaistun HD 580-mallin. HD 600:n itsensä rinnalle julkaistiin vuonna 2003 hieman lämpimämmän ja rennomman kuuloinen HD 650. Vaikka HD 650-mallia pidettiinkin eräänlaisena päivityksenä edeltäjälleen, molemmissa kuulokkeissa on omat hyvät puolensa. Niillä on myös omat faninsa.

Molemmat HD 600-sarjan (en laske HD 660S-mallia mukaan alkuperäiseen HD 600-sarjaan) kuulokkeet tunnetaan luonnollisesta äänestään ja erinomaisista keskitaajuuksistaan. HD 600 ei ole noussut suotta klassikkokuulokkeen asemaan, sillä se kuulosti 1990-luvun lopussa pitkälti siltä kuin kuulokkeiden oletetaan nykyään 25 vuotta myöhemmin kuulostavan. Kuulokkeiden suunnittelija Axel Grell on itsekin yksi kuulokemaailman suurimmista julkkiksista, vaikka hän osallistuukin nykyään hieman erikoisempiin projekteihin, kuten esimerkiksi Heavys-kuulokkeiden suunnitteluun.

Alkuperäinen HD 600 muistetaan omaperäisestä marmorikuvioinnistaan, mutta kuulokkeista julkaistiin vuonna 2019 hillitympi tummanharmaa versio. Vuonna 2021 Sennheiser vaihtoi myös kuulokkeiden korvapehmusteet hieman erilaisiin ilmeisesti alihankkijaa vaihtaessaan. Ääneen kerrotaan tulleen enintään 1 desibelin suuruisia muutoksia samalla kun pehmusteiden kestävyyden pitäisi olla hieman parempi. Itselläni on testattavana kuulokkeista uusi versio ja uudet pehmusteet.

HD 600 maksaa nykyään Suomessa noin 300 euroa HD 650 mallin maksaessa noin 50 euroa enemmän. Jälkimmäisestä on ollut vuodesta 2016 eteenpäin tarjolla myös Sennheiserin ja Drop-sivuston yhteistyönä julkaisema HD 6XX-malli, jota myydään Yhdysvalloissa 240 dollarin hintaan. Omat HD 600-kuulokkeeni ostin varsin edullisesti Verkkokauppa.com:in outlet-osastolta, jossa myydään asiakaspalautuksina tulleita kuulokkeita jopa puoleen hintaan. Sivustoa kannattaa käydä seuraamassa säännöllisin väliajoin, koska tuotteiden hinnat tippuvat parin päivän välein, mikäli ne eivät mene sillä välin kaupaksi. Kaikki ostamani outlet-tuotteet ovat olleet kunnoltaan kuin uusia, ja niillä on myös normaalit palautusehdot ja lähes täysi takuu.

Rakenne ja mukavuus

HD 600 on ulkoisesti hillityn näköinen muovinen kuuloke, joka tuntuu kuitenkin tukevalta ja laadukkaalta. Kuulokkeet tunnetaan kestävyydestään, minkä lisäksi ne ovat 260 grammaa painavina myös erittäin kevyet. Kuppirakenne on metalliritilöineen täysin avoin, joten ympäristön äänet kuuluvat sen läpi aivan kuin päässä ei olisi kuulokkeita laisinkaan. Yksi kuulokkeiden parhaista puolista on mielestäni niiden käsittelyn helppous ja huolettomuus – tämä on tietyllä tapaa unohdettu ominaisuus monissa kuulokkeissa. HD 600:sta on muotonsa ansiosta helppoa tarttua kiinni, ja se on nopeaa heittää pöydän reunalta päähän tai päästä takaisin pöydälle. Kuulokkeet soveltuvat tämän ansiosta erinomaisesti arkipäiväiseen käyttöön.

Kuulokkeet istuvat hyvin päähän, koska niiden kupit kääntyvät sankarakenteessa riittävästi sekä pysty- että vaakasuunnassa. Käyttökorkeutta säädetään suuremmaksi vetämällä kuppeja pykälittäin ulospäin pääpannan sisältä. Tämä rakenne on tehty metallista, joten se kestää hieman kovempaakin kohtelua. Kalliimman HD 800-mallin tapaan HD 600 on mahdollista purkaa osiin ilman erikoistyökaluja – se onnistuu itseasiassa elementtiä lukuun ottamatta paljain käsin.

HD 600:n pääpannassa on mukavan paksu pehmuste, jonka keskellä oleva kolo takaa sen, ettei päälaen korkeimpaan kohtaan synny paineen tunnetta. Kuulokkeet puristavat sen sijaan ensimmäisten käyttöviikkojen aikana hämmentävän voimakkaasti korvien ympäriltä. Puristusvoima heikkenee kuitenkin hieman kuulokkeita käyttämällä, joten tilannetta kannattaa sietää. Tarvittaessa pääpannan metalliosia on myös mahdollista taivuttaa ulospäin tilanteen helpottamiseksi. Kun kuulokkeet on niin sanotusti ajettu sisään, niistä tulee keveytensä ansiosta erittäin mukavat.

Korvapehmusteet:

Itselleni HD 600:n käyttömukavuudessa on ongelmallista vain uudet korvapehmusteet, joissa on aiempaa kapeampi korva-aukko. Korvani osuvat koko ajan hieman pehmusteiden reunoihin, mikä on jokseenkin häiritsevää. Tähän kuitenkin tottuu pidemmässä käytössä. Pehmusteet on tehty miellyttävän tuntuisesta velour-materiaalista, joten sen osalta ne ovat mukavat. Myös korva-aukon korkeus on tarpeeksi suuri esimerkiksi Hifiman Sundaran pyöreisiin pehmusteisiin verrattuna.

Sennheiser kertoo parantaneensa vuonna 2021 uusittujen pehmusteiden kestävyyttä, mikä jää nähtäväksi. Valmistajan kaikkien velour-pehmusteiden heikkoutena on ollut niiden nopeahko kasaan painuminen. Joidenkin mukaan HD 600-sarjan pehmusteet alkavat litistyä jo muutaman viikon käytössä, minkä jälkeen kuulokkeiden taajuusvasteeseen tulee muutoksia. Pehmusteita pitäisikin olla vaihtamassa melko usein, mikäli kuulokkeiden ääni halutaan säilyttää ennallaan.

Sennheiserin vaihtopehmusteet ovat melko kalliita maksaessaan noin 40 euroa. Nykyään asialla ei kuitenkaan näyttäisi olevan merkitystä, koska vaihtopehmusteita ei ole enää ollut saatavilla vuoden 2022 maaliskuun jälkeen. Kaikki muiden valmistajien HD 600-sarjalle tarkoittamat pehmusteet muuttavat harmillisesti ääntä huonompaan suuntaan, joten tilanne on tietyllä tapaa lohduton siihen asti, kunnes Sennheiser tuo taas omat pehmusteensa saataville.

Liittimet ja kaapeli:

HD 600-sarjan kuulokkeissa on 2-pinninen liitin, jota ei tietoni mukaan käytetä vastaavasti johdotettuna minkään muun valmistajan kuulokkeissa – Fostex käyttää samaa liitintä pinnit päinvastoin käännettynä. Sennheiserin epätavallisen liitinvalinnan pelastaa se, että sitä on käytetty jo 30 vuotta. Erilaisia kaapeleita on hyvin tarjolla, mikäli valmistajan omat kaapelit eivät miellytä. Irrotettava kaapeli oli ylipäätään hieman harvinaisempi ominaisuus 1990-luvulla, joten otan sen ilolla vastaan.

HD 600:n mukana nykyään tuleva kaapeli on käytettävyydeltään vain ok-tasoa, koska se on peräti 3 metriä pitkä, ja se menee tahmean kumipintansa vuoksi helposti sotkuun. Kuppeihin haarautuvien osien haaroitin (splitter) on kaiken lisäksi liian ylhäällä, jolloin kaapeli osuu päätä liikuttaessa ikävästi kaulaan ja leukaan. Oudointa kaapelissa on silti lyhyet liittimet, jotka uppoavat niin syvälle kuppien sisälle, ettei niitä pysty irrottamaan muutoin kuin kaapelin varresta vetämällä. Vaikka tähän onkin varauduttu vedonpoistolla, irrottamistapa sotii kaikkia oppeja vastaan. Miksei liitin voi olla muutamaa millimetriä pidempi?

Äänenlaatu

Huomioitavaa äänenlaadun arvioinnissa:

• DAC: Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun)
• Kuulokevahvistin: Burson Audio Soloist 3 X Performance (linkki arvosteluun)

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty MiniDSP EARS -laitteella, jonka käytöstä on mahdollista lukea tarkemmin erillisestä artikkelista.

Taajuusvaste:

Normaaliääninen klassikko

HD 600 kuulostaa ensimmäisistä sekunneista lähtien normaalilta ja luonnolliselta – tämä on yhä nykyään harvinainen vahvuus edullisissa kuulokkeissa. HD 600 esittää erityisesti musiikin tärkeimmän osan eli keskitaajuudet hyvin pitkälti äänitteille uskollisesti ollen samaan aikaan miellyttävästi hieman lämpimän kuuloinen. Kuulokkeiden taajuusvaste on erittäin tasainen ja tasapainoinen alimpia bassotaajuuksia lukuun ottamatta. Kuulokkeiden alkuperäinen julkaisuajankohta alkaakin kuulua negatiivisessa mielessä eniten juuri bassontoistossa.

HD 600 on mielestäni yksi parhaista kuulokkeista sekalaisessa arkikäytössä. Sitä kuunnellessa voi luottaa siihen, että kaikki kuulostaa niin sanotusti oikealta. Esimerkiksi puheen kuuntelu videoita katsoessa on todella miellyttävää, koska puhuja kuulostaa oikealta ihmiseltä. Äänen esitystapa on myös siinä määrin rasittamaton ja huomiota herättämätön, että kuulokkeita kuunnellessa pystyy tekemään samalla esimerkiksi töitä. Koska HD 600 on samalla mukavan tuntuinen päässä, sitä kuuntelee helposti huomaamattaan useita tunteja putkeen.

Sennheiserin HD 600 ja HD 650 malleille ei löydy mielestäni toiston luonnollisuudessa haastajaa alle 1000 euron hintaluokassa. Kaksikosta etenkin selkeämmän ja ilmavamman kuuloinen HD 600 on eräänlainen referenssi neutraalille äänelle. Kriittisemmin arvioituna monet modernit kuulokkeet ovat kuitenkin ajaneet siitä ohi erityisesti bassontoiston voimakkuudessa. Kuulokkeissa on lisäksi varsin ahtaan kuuloinen ja epätarkka äänikuva, eikä yksittäisten äänten erottelu ole muutoinkaan kaikkein selkeintä. Nämä ovat kuitenkin varsin pieniä ongelmia, koska kuulokkeet on hinnoiteltu kilpailukykyisesti.

Basso:

Bassontoisto on selkeästi HD 600:n suurin heikkous. Kuulokkeissa on mukava määrä ylempiä bassotaajuuksia, mutta vaimeasti kuuluvan alabasson vuoksi kaikki bassovoittoinen musiikki jää kevyen ja eräällä tapaa tyhjän kuuloiseksi. Tällainen bassontoisto oli normaalia vielä 1990-luvulla, mutta nykyään monipuolisilta kuulokkeilta odotetaan enemmän.

Uudemmista kuulokkeista poiketen HD 600:n bassontoistoa ei voida korjata täysin taajuuskorjaamalla, koska bassotaajuuksien säröarvot ovat valmiiksi korkeat. Basso kuulostaa myös laadullisesti erikoisen pehmeältä, mihin vaikuttaa varmasti myös kuulokkeissa käytetyn elementin ikä. Kunhan kuulokkeilla kuunnellaan vähemmän alabassoa sisältävää musiikkia, bassontoisto herättää kuitenkin itsessäni vain harvoin suurempia negatiivisia tunteita. Basso toistuu neutraalisti ja varsin unohdettavasti.

Keskitaajuudet:

HD 600:n äärimmäisen tasapainoiset ja miellyttävät keskitaajuudet puolestaan ovat se osa-alue, josta kuulokkeet laajalti tunnetaan. Soittimet kuulostavat aidoilta ja laulu tulee intiimisti lähelle kuuntelijaa – toisaalta kaikki eivät pidä tällaisesta esitystavasta. Vertailun vuoksi HD 650-malli kuulostaa itsestäni tummemman äänensä vuoksi jokseenkin tukkoiselta, joten olin iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon selkeämmän kuuloinen HD 600 on. Minulla ei ole taajuusvasteen näkökulmasta sen keskitaajuuksien toistosta mitään negatiivista sanottavaa.

Keskitaajuudet ovat pitkälti Harmanin tavoitekäyrän mukaiset, mikä käy ilmi myös MiniDSP EARS -laitteen HEQ-kompensaatiota mukailevasta taajuusvasteesta. Mikään muu testaamani kuulokemalli ei mittaudu laitteella 300–4000 Hz:n väliltä yhtä suorana viivana, mikä ei toki ole suoraan tae hyvästä äänenlaadusta ottaen huomioon, että tavoitekäyrä on vain karkea yleistys. Esimerkiksi vastaavaa taajuusvastetta tavoitteleva AKG:n K371 kuulosti mielestäni erittäin epäluonnolliselta aivan kuin kukaan ei olisi kuunnellut kuulokkeita niiden suunnitteluvaiheessa. Siihen verrattuna HD 600:n ääni on äärimmäisen luonnollista ja vaivatonta.

Diskantti:

Diskanttia kuulokkeissa on mielestäni määrällisesti juuri sopivasti. Pidän siitä, että korkeat taajuudet kuuluvat hieman ilmavammin kuin HD 650-mallissa olematta kuitenkaan juurikaan raskaammat kuunnella. HD 600:n diskantista tuleekin ensimmäisenä mieleen oikein toteutettu neutraalius, koska korkeat äänet toistuvat tyyliltään luonnollisesti. Näiden taajuuksien laatu tai erottelukyky ei vedä vertoja esimerkiksi Hifiman Sundaralle, mutta rennommassa tyylissä ei ole suurempaa vikaakaan. Sundara kuulostaa usein analyyttisemmalta, kun taas HD 600 tuo ylätaajuuksia esiin liikaa vain, jos kuunneltu kappale on kirkkaan kuuloinen.

Äänikuva:

HD 600:n yhdeksi heikkoudeksi voidaan laskea sen pieni ja varsin epätarkka äänikuva. Ääni pysyttelee kuulokkeilla lähestulkoon kokonaan kuuntelijan pään sisällä, mikä voi häiritä joitakin. Esitystapa on kuitenkin samaan aikaan avoin ja ilmava, joten kuulokkeet eivät kuulosta itsestäni liian ahdistavalta.

Äänikuvan suurempi ongelma onkin se, että ääntä kuuluu pistemäisesti vain suoraan keskellä ja suoraan sivulla korvieni kohdalla. Esitystapa on tietyllä tapaa täysin valmiiksi pureskeltu, eikä äänikuvassa ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Toisaalta kuulokkeita on vaivatonta kuunnella, koska kaikki on niin helposti esillä.

Osa kuulokkeiden äänikuvan pienuudesta johtuu voimakkaasti läsnäolevasta keskitaajuuksien tuunauksesta. Intiimi toistotapa on mielestäni yhtä aikaa sekä HD 600:n vahvuus että heikkous riippuen siitä, keneltä asiaa kysytään. Itse en koe sitä liian häiritseväksi, mutta toivoisin äänten paikantuvan äänikuvassa hieman tarkemmin. Esimerkiksi Hifiman Sundara on äänikuvan tarkkuuden ja syvyyden osalta huomattava parannus.

Teknisyydet:

HD 600 ei ole omassa hintaluokassaan teknisesti parasta A-luokkaa, mikä johtuu pitkälti lukuisista Hifimanin planaarikuulokkeista, jotka toistavat ääntä selkeämmin ja yksityiskohtia enemmän toisistaan erottelevasti. HD 600 kuulostaa esimerkiksi Sundaraan verrattuna iäkkäältä ja tavanomaiselta. Kuulokkeet ovat kuitenkin mielestäni edelleen parannus moniin alle 200 euron dynaamisiin kuulokkeisiin verrattuna, joten nykyinen 300 euron hinta tuntuu kokonaisuutta ajatellen varsin perustellulta.

Vaikka kuulokkeet eivät pystykään pilkkomaan musiikkia pienempiin osiin Sundaran tapaan, ne ovat yksityiskohtaiset erinomaisen taajuusvasteensa ansiosta – mitään äänitteille tarkoituksella sisällytetyistä asioista ei jää toistumatta. HD 600 on osoitus siitä, että myös edullisemmista kuulokkeista saadaan yksityiskohtaisia, vaikkei elementin nopeus ja erottelukyky olisikaan kalliimpien kuulokkeiden tasolla. Noin 50 euroa kalliimpi Sundara tarjoaa silti huomattavasti paremman maistiaisen siitä, miltä teknisesti hyvät kuulokkeet kuulostavat.

Vahvistus

Sennheiserin HD 600 ja HD 650 on määritelty 300 ohmin kuulokkeiksi, mutta niiden impedanssi nousee bassotaajuuksilla jopa 500 ohmiin saakka. Tämän vuoksi kuulokkeiden kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää vahvistinta, joka pystyy syöttämään niille tarpeeksi jännitettä. Matalatehoiset mobiililaitteet eivät tähän välttämättä kykene, jos tavoitteena on korkeahko äänenvoimakkuus. Myös bassontoisto ja dynamiikka voivat jäädä vaisummaksi, mitä voi tosin olla vaikeaa havaita maltillisemmilla äänenvoimakkuuksilla.

Impedanssin vaihtelu selittää myös sen, miksi HD 600:n ääni muuttuu voimakkaasti putkivahvistimilla. Lopputulos on todella erilainen esimerkiksi Burson Audio Soloist 3XP -transistorivahvistimen ja Tor Audio Roger -putkivahvistimen välillä. Ensin mainitulla kuulokkeet ovat tyyliltään neutraalit, mutta miellyttävät referenssikuulokkeet, kun taas putkilla äänestä tulee todella hauskaa. Toisto (erityisesti basso) muuttuu paksummaksi ja äänikuva mielenkiintoisemmaksi. Tor Audio Roger paikkaa hyvin kuulokkeiden heikkouksia, mutta toistoa ei voi enää kutsua neutraaliksi. Tämän perusteella putkivahvistimet tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja äänen hienosäätämiseen.

Totesin kuulokkeiden kuulostavan hyvältä myös pienellä Qudelix 5K -bluetooth-DAC-vahvistin-yhdistelmälaitteella, josta löytyy sisäänrakennettu crossfeed-toiminto. Kun asetan tämän asetuksen arvolle 25/50, ääni siirtyy HD 600:ssa juuri sopivasti pään sisältä etuviistoon silmien eteen. Tämä täyttää äänikuvan tyhjät kohdat, jolloin en kiinnitä sen pienuuteen enää yhtä paljoa huomiota. Qudelix sisältää myös taajuuskorjaimen, joten sitä käyttäessä lisään kuulokkeisiin hieman alabassoa. Tässä on mielestäni kaikki, mitä HD 600 tarvitsee kuulostaakseen modernimmalta.

Monet lähestyvät HD 600/HD 650-mallia niin, että kuulokkeiden hankintahinta on edullinen, mutta niistä saadaan kaikki irti vasta paremmilla laitteilla, joiden hankintahinta kannattaa laskea mukaan kokonaishintaan. Kuulokkeet tuovatkin edullisesta hinnastaan huolimatta hyvin esiin laitteistomuutokset, joten niiden kuuntelu huomattavasti itseään kalliimmalla kuunteluketjulla ei ole naurettavaa etenkään, jos laitteisto löytyy jo omasta takaa. Aloittelevan kuulokeharrastajan ei kuitenkaan kannata panostaa laitteistoon älyttömästi pelkästään HD 600:n takia, koska siinä vaiheessa jonkin modernimman kuulokemallin hankkiminen olisi järkevämpi vaihtoehto.

Vertailua muihin malleihin

Sennheiser HD 600 vs. HD 650

Hinnat: 300 € vs. 350 € (HD 6XX saatavilla hieman halvemmalla)

HD 600 ja HD 650 (tai HD 6XX) ovat ulkoiselta rakenteeltaan identtisiä kuulokkeita, eikä niiden äänessäkään ole suurta eroa. HD 650:ssa on hieman enemmän bassoa ja vähemmän diskanttia, koska Sennheiser on lisännyt sen elementin taakse enemmän ilmavirtaa rajoittavaa vaahtoa. Tämä tekee kuulokkeista ääneltään lämpimämmät, mutta verhoutuneemmat kuin HD 600.

Omasta mielestäni HD 600 kuulostaa kaksikosta paremmalta, koska se on selkeämmän, ilmavamman ja neutraalimman kuuloinen. HD 650:n tuhdimpi keskibasso ja rennompi diskantti soveltuvat periaatteessa paremmin raskaamman musiikin kuunteluun, mutta toisto on varsin tukkoisen kuuloista hiemankin nopeatempoisemmassa musiikissa. HD 600:n lisäselkeys tekee myös sen äänikuvasta vähemmän ahdistavan, vaikka molemmat kuulokkeet pieneltä kuulostavatkin. Ymmärrän silti HD 650:n suosion, koska sen äänessä on miellyttävää lämpöä hieman samaan tapaan kuin ZMF:n kuulokkeissa.

Sennheiser HD 600 vs. HD 580 Precision

Hinnat: 300 € vs. 50–400 € (käytettyjen kuulokkeiden hinta vaihtelee kysynnän mukaan)

Vuonna 1993 julkaistu HD 580 Precision on vuonna 1997 julkaistun HD 600:n edeltäjä, vaikka niiden välissä julkaistiinkin vielä HD 580 Jubilee (Drop-sivuston HD 58X Jubilee on saanu nimensä tästä), joka on sekä ulkonäöltään että ääneltään lähempänä HD 600-mallia. HD 580 Precision on rakenteeltaan lähestulkoon identtinen HD 600:n kanssa, mutta sen kupeissa on metallisten ritilöiden sijaan mielenkiintoisesti kuvioidut muoviritilät. Kuulokkeet on myös valmistettu halvemman tuntuisesta muovista, joten ne eivät tunnu yhtä laadukkaalta tuotteelta kuin HD 600. Toiminnoiltaan ja mukavuudeltaan kuulokemallit ovat kuitenkin samanlaiset.

Itselläni on HD 580:sta vuosien 1995–96 tienoilla valmistettu niin sanottu kolmas versio, jossa elementin ympärillä oleva kangas on valmistettu mustasta keinokuidusta. Myös sangassa koholla oleva nimikyltti eroaa vanhemmista valmistuseristä.

HD 580:n eri versiot kuulostavat kuulokeharrastajien mukaan keskenään hieman erilaisilta, joten harvinaisempien hinnat käytettyjen markkinoilla ovat varsin korkeita – kuulokkeista maksetaan toisinaan jopa enemmän kuin uudesta HD 600:sta. Tämä johtuu myös osittain siitä, että HD 580 nähdään ikänsä vuoksi eräänlaisena vintage-tuotteena, johon yhdistetään nostalgisia mielikuvia. Monet ajattelevat vanhojen kuulokkeiden kuulostavan uusia paremmilta, mutten ota siihen itse rajatulla kokemuksellani kantaa.

Taajuusvasteet samoilla pehmusteilla: HD 600 (turkoosi) ja HD 580 (oranssi)

Kuulokkeet ovat yleiseltä ääneltään lähes identtiset, joten HD 600:n voi nähdä taajuusvasteen osalta pienenä hienosäätönä vanhempaan HD 580 Precision -malliin nähden. HD 580 kuulostaa peräkkäin vertailtuna pääasiassa hieman kirkkaammalta ja terävämmältä, mikä on pääteltävissä myös MiniDSP EARS -mittauksistani. Keskitaajuudet ja bassontoisto molemmissa kuulokkeissa on hyvin samanlaista.

HD 580:n lisäkirkkaus tekee siitä hieman raikkaamman ja äänikuvaltaan suuremman kuuloisen, mutta diskantin laatu on heikennys HD 600-malliin verrattuna – ääni on rosoisempaa. HD 600 kuulostaa muutoinkin tarkemmalta, koska sen ääni on vähemmän utuista. Joka osa-alueella on saavutettu pientä parannusta aiempaan malliin verrattuna, joten HD 580 on parempi vain, jos sen kirkkaampi ääni miellyttää enemmän. Jokin muu versio HD 580:sta saattaa tosin kuulostaa erilaiselta, minkä lisäksi myös käytetyt pehmusteet vaikuttavat lopputulokseen.

Edullisesti ostettu HD 580 on erinomainen vaihtoehto HD 600-sarjan kuulokkeille, koska se tarjoaa pohjimmiltaan hyvin vastaavan kuuntelukokemuksen. Useita satoja euroja kuulokkeista ei kuitenkaan kannata maksaa muuten kuin harrastusmielessä. Kiehtovaa HD 580:ssa on mielestäni se, miten hyvältä se kuulostaa lähes 30 vuotta vanhaksi kuulokemalliksi.

Sennheiser HD 600 vs. Hifiman Sundara (2020)

Hinnat: 300 € vs. 350 €

Olemme jo aiemmin todenneet Kuulokenurkassa Hifiman Sundaran (linkki kattavaan arvosteluun) eräänlaiseksi 2020-luvun versioksi Sennheiserin HD 600-sarjasta. Sundara maksaa nykyään suunnilleen saman verran ja siinä on erittäin tasapainoinen ja oikeaoppinen taajuusvaste. Kuulokkeet paikkaavat lisäksi lähes kaikki HD 600-mallin heikkoudet bassontoistossa, äänikuvassa ja erottelukyvyssä. Kaksikko kuulostaa kuitenkin siinä määrin erilaiselta, että niiden voi jopa nähdä täydentävän toisiaan tilanteissa, joissa toisen ääni ei miellytä.

Ennen äänenlaadun tarkempaa arviointia mainitsen vielä kuulokkeiden ulkoisesta olemuksesta sen verran, että HD 600 tuntuu muovisesta rakenteestaan huolimatta laadukkaammin tehdyltä tuotteelta. Eri osien kiinnitys ja toleranssit ovat tiukemmat, kun taas Sundara vikisee ja kolisee sitä liikutellessa. Sundaran metallirakenne tuntuu tosin muutoin tukevammalta ja enemmän luottamusta herättävältä.

Käyttömukavuus molemmissa kuulokkeissa on hyvä, mikäli kuuntelijan korvat sopivat korvapehmusteiden sisälle. HD 600:ssa on hieman liian kapeat pehmusteet ja Sundarassa hieman liian matalat pehmusteet. Sennheiser-malli puristaa päätä lujemmin, joten Sundaran päässä pitäminen voi olla monille hieman rennompaa. Myös Sundaran leveämpi pantaosa tuntuu päätä vasten miellyttävämmältä kuin HD 600:n kapea pehmusteosa. Sennheiserin kuulokkeet painavat kuitenkin 100 grammaa vähemmän, joten niiden olemassaolo on helpompaa unohtaa pidemmissä kuuntelusessioissa.

Taajuusvasteet: HD 600 (turkoosi) ja Sundara (violetti)

Sundara on HD 600:aan verrattuna parannus kaikessa muussa paitsi toiston luonnollisuudessa. Sundara toistaa huomattavasti paremmin alabassoa ja myös ylemmillä bassotaajuuksilla on enemmän voimaa ja tiukkuutta. Keskitaajuudet Sundarassa puolestaan ovat vieläkin selkeämmät ja menevämmät, joten kuulokkeet aktivoivat kuuntelijaa enemmän kuin HD 600.

Sundaran esitystapa on myös avarampi, koska keskitaajuudet toistuvat 1–3 kHz:n välillä ohuemmin ja vähemmän päin naamaa. Tältä osin HD 600 kuulostaa kuitenkin omasta mielestäni peräkkäin kuunneltuna miellyttävämmältä ja elävämmältä, kun taas Sundara jää jokseenkin tunteettomaksi. Sundaran esitystapaan tottuu silti melko nopeasti, minkä jälkeen asia häiritsee vähemmän.

Suurin yksittäinen ero kaksikon välillä on diskantintoistossa, koska Sundara toistaa ylätaajuuksia erittäin erottelevasti ja huomiota herättävästi. Kuulokkeet tekevät välittömästi vaikutuksen osoittamalla sen, mistä HD 600:lla jäädään yksityiskohtaisuudessa paitsi. Sundara on muillakin taajuusalueilla teknisemmän ja erottelevamman kuuloinen, joten pienempien yksityiskohtien havainnointi on huomattavasti helpompaa kuin HD 600:lla. Sundarassa on myös avarampi ja tarkempi äänikuva, joten se muistuttaa kaiken kaikkiaan enemmän huippukuulokkeita. Kaikki tämä on tarjolla 50 euron lisähintaan, joten Sundara tarjoaa objektiivisesti arvioituna enemmän vastinetta rahalle.

HD 600:n etuna on toisaalta lämpimämpi ja miellyttävämpi ääni, joka muistuttaa enemmän oikeaa maailmaa. Sundara jättää erinomaisuudestaan huolimatta itseni monesti kylmäksi, koska musiikki toistuu sillä ohuempien keskitaajuuksien ja enemmän korostuvan diskantin vuoksi sävyltään viileänä ja analyyttisena. Olen varma, ettei asia häiritse monia muita, mutta itse en pysty kunnolla hyppäämään mukaan kuunteluun. Tämän vuoksi en usko, että Sundarasta muodostuu koskaan HD 600:n tapaista klassikkoa.

Eri musiikkigenrejen osalta Sundara on kaikesta huolimatta monipuolisempi kuuloke, koska myös moderni enemmän bassoa sisältävä musiikki kuulostaa sillä hyvältä. Myös hyvälaatuisesta musiikista saadaan Sundaralla enemmän irti. HD 600 sen sijaan on parhaimmillaan oman aikakautensa musiikilla ja esimerkiksi hieman vanhemmalla rock-musiikilla.

Loppuhuomiot:

Molemmat kuulokemallit tarjoavat lopulta sitä, mitä toisesta jää puuttumaan. Sundara on erinomainen maistiainen siitä, miltä kalliimpien hintaluokkien kuulokkeet kuulostavat teknisesti. Tämän ansiosta se on nähdäkseni useimmille järkevämpi valinta kuin iäkkäämpi HD 600. Sennheiserit kuulostavat kuitenkin mielestäni miellyttävämmältä, joten niille on helpompi löytää käyttöä, vaikka omistan jo huomattavasti parempiakin kuulokkeita. Sundara sen sijaan jää hienoisen sieluttomuutensa vuoksi herkästi turhaksi paremmat kuulokkeet hankkiessa.

Yhteenveto

HD 600 on yhä nykyään referenssikuuloke oikeaoppisille keskitaajuuksille. Bassontoisto ja yksityiskohtien erottelukyky puolestaan ovat jääneet eniten jälkeen modernimmista kuulokemalleista, eikä äänikuvaakaan voi kehua kummoiseksi. Kokonaispaketti on silti melko vahva 300 euron myyntihintaan nähden.

Kuulokkeet eivät tee kuunnellessa nykymittapuulla suurta vaikutusta, mutta niitä on miellyttävää ja rasittamatonta kuunnella. Tämän ansiosta ne ovat sopivaan käyttötarkoitukseen erinomaiset kuulokkeet – mikäli HD 600:n vahvuudet sopivat omiin mieltymyksiin, paremmille kuulokkeille ei välttämättä ole edes tarvetta. HD 600 on myös korkean impedanssinsa ansiosta mielenkiintoinen hankinta putkivahvistimen omistajille. Monet uudemmat matalan impedanssin kuulokkeet soveltuvat vastaavaan käyttöön huonommin.

Itselläni HD 600 on käytössä eräänlaisena jokapaikanhöylänä, joka on helppo heittää pöydältä päähän tilanteessa kuin tilanteessa. Kuulokkeet ovat kevyet päässä ja tiedän niiden olevan myös kestävät, vaikken säilyttäisikään niitä aina oikeaoppisesti. Voisin jopa olla HD 600-malliin tarvittaessa melko tyytyväinen (etenkin putkivahvistimella), mikäli minulta vietäisiin pois kaikki paremmat kuulokkeeni. Esimerkiksi Hifiman Sundara olisi monilla mittareilla parempi kuuloke, mutta satun pitämään enemmän HD 600:n luonnollisemmasta esitystavasta – monet muut saattaisivat tehdä valinnan toisinpäin. Yksittäisen arvostelijan mielipiteen noudattamisen sijaan kuulokkeista kannattaakin aina muodostaa oma mielipide.

Plussat ja miinukset:

+ Miellyttävästi toteutettu neutraali taajuusvaste (sopii referenssikuulokkeeksi)
+ Tasapainoiset ja luonnolliset keskitaajuudet
+ Yksi parhaista kuulokkeista intiimien laulusuoritusten ystäville
+ Määrältään sopiva diskantintoisto
+ Sopii erinomaisesti rentoon kuunteluun
+ Keveys, käytettävyys ja käyttömukavuus
+ Kestävyys muovisesta rakenteesta huolimatta
+ Voidaan purkaa helposti osiin huoltamista ja varaosien asentamista varten
+ Järkevä hinta ja hyvä saatavuus

+/- Reagoi 300 ohmin impedanssin ansiosta hyvin laitteistomuutoksiin, mutta hyvän kuulokevahvistimen tarve nostaa hankintakustannuksia verrattuna kuulokkeisiin, joita voidaan kuunnella suoraan mobiililaitteilla

– Heikko ja vanhanaikainen bassontoisto
– Ahdas ja epätarkka äänikuva
– Erottelukyky ei vedä vertoja vastaavan hintaisille planaarikuulokkeille
– Pehmusteet kuluvat nopeasti
– Kuulokkeet puristavat voimakkaasti päätä, mikä voi olla joistakin häiritsevää
– Mukana tuleva kaapeli on turhan pitkä ja liitintä on vaikeaa irrottaa kuulokkeista
– Varaosien saatavuus on heikentynyt (periaatteessa lähes olematonta) vuoden 2022 aikana