Arvostelu: Hifiman Sundara Silver

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 450 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Planaarielementit (kalvoissa yhtäläisyyksiä Ananda-mallin kanssa)
• Impedanssi: 32 ohm (mustassa Sundarassa 37 ohm)
• Herkkyys: 92 dB/mW (mustassa Sundarassa 94 dB/mW)
• Paino: 342 g (musta Sundara noin 385 g)
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: 3 metrinen kaapeli 90 asteen kulmassa olevalla 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo ja 6,35 mm:n adapteri

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Hifiman Sundara Silver on hiljaisin äänin vuonna 2023 julkaistu sisarmalli monien tuntemalle mustan väriselle Sundara-planaarikuulokkeelle. Uutuusmallin nimeksi piti kuulemani mukaan tulla Sundara 2, mutta Hifiman ei lopulta halunnutkaan korvata sillä täysin alkuperäistä Sundaraa. Sen sijaan kuulokkeet päätettiin tuoda myyntiin Euroopan markkina-alueelle eräänlaisena välimallina Sundaralle ja hintavammalle Anandalle. Sundara Silverin uusitut planaarielementit ovat itseasiassa saaneet vaikutteita Anandasta, minkä lisäksi ääntä on hienosäädetty eurooppalaisten kuuntelijaryhmien palautteen ja toiveiden pohjalta. Silver-mallia myydään Suomessa ainakin toistaiseksi 450 eurolla eli noin 50 euroa kalliimmalla kuin mustaa Sundaraa (kuulokkeiden hinta noussut 50 eurolla 400 euroon).

Edellisen kerran vuonna 2020 päivitetty Sundara tunnetaan yhtenä eniten suositelluista kuulokkeista alle 500 euron hintaluokassa, joten se voi hyvinkin olla jopa Hifimanin suosituin ja eniten myyvä tuote. Onkin ollut mielenkiintoista päästä ottamaan selvää, miten kyseistä kuulokemallia on lähdetty parantamaan meille eurooppalaisille. Itselläni on ollut samaan aikaan vertailtavana musta Sundara vuosimallia 2020 (aiempi kattava arvostelu), joten tuon arvostelussani esille näiden kahden mallin eroja.

Uutta sisältöä tuotepakkauksessa

Äänen lisäksi Hifiman on uudistanut Sundara Silverin kohdalla tuotepakkauksen sisältöä. Kuulokkeiden mukana tulee suuri kuljetuskotelo ja peräti 3 metriä pitkä kaapeli, jossa on kuitenkin mobiilikäyttöön suunnattu 90 asteen kulmaliitin (3,5 mm). Kaapeli on jokseenkin erikoinen ratkaisu, vaikka sen saakin muunnettua adapterilla 6,35 millimetrin liitäntään sopivaksi. Kotelokin on melko laiskaa suunnittelua, koska sitä ei ole muotoiltu millekään tietylle kuulokemallille, vaan Sundara Silverin toivotaan pysyvän paikoillaan suuressa tyhjässä tilassa yksittäisellä kuminauhalla. Kotelon arvoa lisää kuitenkin se, että siinä voitaisiin säilyttää monia muitakin kuulokemalleja.

Lisävarusteet viittaavat siihen, että Hifiman yrittää suunnata Sundara Silverin sekä mukana kuljetettavaksi, että esimerkiksi olohuoneessa kauempana vahvistimesta istuskeluun. Arvelisin kuitenkin kotelon jäävän useimmilla suuren kokonsa ja kuulokkeiden avoimen rakenteen vuoksi vähälle käytölle, eikä 3 metrinen kaapelikaan olisi kätevä reissukäytössä. Joillekin pitkä kaapeli lienee erikoisesta liittimestään huolimatta hyödyllinen, kun taas useimpia pöydän ääressä lähellä vahvistinta istuvia se lähinnä ärsyttänee. Toisaalta Hifimania on moitittu vähäisistä lisävarusteista, joten nyt asiaa on lähdetty korjaamaan. Annan tästä pienen peukun.

Rakenne ja käyttömukavuus

Sundara Silverin hopeinen väritys ja kuppien tiheämpi metalliverkko tuovat ulkonäköön uuden vivahteen. Kuulokkeet muistuttavat nyt valmistajan HE400se:tä ja Deva Pro:ta – myös uusi Ananda Nano on väritykseltään hopeinen. Pohjimmiltaan Sundaran rakenne on silti säilynyt lähes muuttumattomana, koska sanka, kuppien muotoilu ja korvapehmusteet ovat vastaavat kuin mustassa mallissa.

Silver-malli voi vaikuttaa Hifimanin tuotekuvien perusteella jokseenkin muoviselta, mutta kupit ovat edelleen täysin metalliset. Kuulokkeet näyttävätkin mielestäni paremmalta luonnossa. Uusi hopeaa ja mustaa yhdistelevä väriteema on todella yhtenäinen, koska sangasta ennestään löytyneet hopeiset yksityiskohdat tuntuvat nyt tarkoituksenmukaisilta. Laatuvaikutelmakin on ainakin oman kuulokeyksilöni perusteella parantunut, koska sangan metalliosat on hiottu reunoiltaan selvästi aiempaa sileämmiksi ja kuppien pyörimisliikkeestä on saatu sulavampi. Lisäksi korkeudensäädön jatkeosa pääsee heilumaan vähemmän pääpannan sisällä, mikä tukevoittaa rakennetta huomattavasti. Jää kuitenkin nähtäväksi, löystyykö rakenne pidemmän käytön myötä.

Kuulokkeet istuvat päähäni hyvin, vaikka Sundaran sankarakenteesta puuttuukin edelleen kuppien sivuttaissuuntainen liikerata. Tätä on toisaalta kompensoitu onnistuneesti kallistetuilla korvapehmusteilla. Sundara Silver painaa kohtuulliset 342 grammaa eli paino on pudonnut noin 40 grammaa mustaan Sundara-malliin nähden – tämä lienee pääasiassa kevyempien metalliritilöiden ansiota. Kuulokkeet eivät varmasti säikäyttäisi esimerkiksi 250 grammaa painaviin vastamelukuulokkeisiin tai Sennheiserin HD 600-sarjaan tottuneita, sillä keinonahkainen pääpanta jakaa painon tasaisesti ja tuntuu lisäksi hyvältä päätä vasten.

Melko voimakkaaseen puristusvoimaan kannattaa silti varautua, koska Hifiman on lisännyt Silver-mallissa sangan jäykkyyttä. Etsin tähän pitkään selitystä, mutta keksin lopulta mitata pääpannan metallisen kaariosan pituuden: se on Silver-mallissa 0,5–1 senttimetriä pidempi mustaan malliin nähden. Näinkin pieni metallin määrän lisäys saa kupit puristumaan voimakkaammin toisiaan kohti. Tähän mennessä kokeilemissani kolmessa mustassa Sundarassa puristusvoima on ollut heikompi, joten en usko puhtaaseen sattumaan eli toisin sanoen laadunvaihteluun. En olisi myöskään yllättynyt, jos hieman muunneltua sankaa aletaan käyttää aikanaan myös toisessa Sundara-mallissa. Ananda Nano on itseasiassa kokenut vastaavan muutoksen vanhempiin Ananda-versioihin nähden. Itse totun voimakkaampaan puristukseen suhteellisen nopeasti, mutta mieltymyksistä riippuen mustan Sundaran käyttömukavuus saattaa jopa olla hieman parempi.

Jos rakenteen lisäjäykkyys parantaa Sundara Silverin yleistä laatuvaikutelmaa, pieneksi kauneusvirheeksi voidaan puolestaan laskea korkeuden säätämisestä tuttuun tapaan naarmuuntuva sangan sisäreuna. Kuluminen näkyy kuitenkin onneksi hopeisessa pinnassa vähemmän kuin mustassa anodisoinnissa. En enää jaksakaan moittia Hifimania asiasta tämän enempää.

Kuulokkeiden korvapehmusteet ovat yhä pyöreät ja vaikuttavat melkolailla identtisiltä mustaan Sundara-malliin nähden. Pehmusteiden päätä vasten asettuva osa on tehty kangasmateriaalista ja reunat keinonahasta. Kiinnitys kuulokkeisiin tapahtuu neljällä muovihakasella, joten pehmusteet olisivat vaihdettavissa. Hifiman vaikuttaa käyttävän nykyään pehmusteissaan vahvempaa liimaa, koska reunat eivät enää repeä aivan yhtä nopeasti kuin aikanaan. Voikin olla, että pehmusteita tarvitsee vaihtaa harvemmin kuin menneinä vuosina. Käyttömukavuus Hifimanin pehmusteissa on oikein kohdallaan, vaikka omille korvilleni sentti lisää korva-aukon korkeuteen parantaisikin tilannetta entisestään.

Mukana toimitettava 3 metrinen kumikaapeli on Hifimanin mittapuulla keskimääräistä parempi, koska sen käyttäminen ei ole varsinaisesti ärsyttävää, jos 3 metrin pituus ei tuota haasteita. Kaapelissa on hieman painoa, joten se pysyy käytön aikana melko siististi paikoillaan taipuilematta eri suuntiin. Olisinkin ollut tyytyväinen, jos valmistaja olisi toimittanut vastaavan kaapelin myös puolet lyhyempänä. Olen testannut viime aikoina useita alle 200 euron studiokuulokkeita, joiden mukana tulee yleensä vähintään kaksi, ellei jopa kolmekin eri pituista kaapelia. Pidän hieman erikoisena sitä, miten lisävarusteiden määrä putoaa kuulokkeiden hintatason noustessa.

Tätä hämmästelyäni lukuun ottamatta Sundara Silveristä on lopulta vaikeaa keksiä rakenteen osalta valitettavaa, koska se tuntuu hintansa mukaisesti 300–500 euron kuulokkeelta ja sitä on mukavaa käyttää pidempiäkin aikoja. Vertailun vuoksi valmistajan monista muista kuulokemalleista, kuten HE400se:stä ja Edition XS:stä, tuttu sankarakenne ei ole laatuvaikutelmaltaan yhtä hyvä. Näissä kuulokkeissa on myös kovempi ja epämukavampi pääpanta sekä muoviset kupit.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Sundara Silverin taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeiden arvioinnissa pääasiallisesti käytetty kuuntelulaitteisto:

• Äänilähde: PC | Tidal ja FLAC-tiedostot
• DAC: Schiit Audio Bifrost 2
• Kuulokevahvistin: Cayin iHA-6 (balansoituna)
• Kaapeli: Tripowin Granvia

Olen kuunnellut kuulokkeita myös muutamilla muilla laitteilla, joiden aikaansaamista eroista mainitsen tarkemmin hieman tuonnempana.

Käytössäni on ollut verrokkina musta Sundara-malli vuodelta 2020, mutta kyseisen kuulokeparin kohdalla on huomionarvoista tavallista suurempi oikealle puolelle painottuva kanavaepätasapaino. Toisen puolen soiminen pari desibeliä lujempaa ilman muita eroja ei varsinaisesti vaikuta kuulokkeiden yleisääneen, mutta vääristää hieman kokemustani esimerkiksi äänikuvasta. Tämän myötä olen saattanut kokea Silver-malli joiltakin osin paremmaksi kuin se välttämättä johonkin toiseen kuulokeyksilöön verrattuna olisi. Edustavamman verrokin puuttuminen jääkin hieman harmittamaan itseäni, mutta se ei toisaalta vaikuta siihen, millaisena pidän Sundara Silveriä itseään.

Taajuusvaste:

Hopeisen ja mustan Sundaran väliset erot:

Sundaran päivitetty Silver-versio ei eroa taajuusvasteeltaan valtavasti sisarmallistaan, mutta pieniä eroja on havaittavissa jokaisella taajuusalueella. Näitä ja muita kokemiani muutoksia on helpointa lähteä tarkastelemaan suoraan osa-alueittain.

Basso:

Mustassa Sundarassa on elementtien reunoilla pienet ilmaraot, jotka voimistavat keskibassoa 1–2 desibeliä sen kustannuksella, että alabasso jää hieman vaimeammaksi. Sundara Silverissä tästä rakenteellisesta ratkaisusta on selvästi luovuttu, koska se toistaa bassoa lineaarisemmin, mutta vähemmän muhkeasti esimerkiksi rock-musiikkia kuunnellessa. Vaikkei uutuusmallin bassontoisto olekaan erityisen rotevaa, siinä on enemmän alabassoa sisältävässä musiikissa uudenlaista menevyyttä, jota en havaitse mustassa Sundarassa. Erityisesti alataajuuksien selkeys ja tietynlainen välittömyys tekee itseeni vaikutuksen. Myös dynamiikka vaikuttaisi parantuneen. Valmistajan hintavammista malleista esimerkiksi Edition XS:n basso toistuu jonkin verran pehmeämmin.

Osa kokemastani parannuksesta voi johtua Sundara Silverin alakeskitaajuuksissa sijaitsevasta pienestä notkosta, joka saa basson pysymään täydellisesti omalla reviirillään. Basso pomppaa aina miellyttävän selkeästi esiin muiden taajuuksien seasta, eikä se sotke missään tilanteessa musiikin selkeyttä. Vastaava piirre on havaittavissa myös Hifimanin muissa uutuuskuulokkeissa, Ananda Nanossa ja Arya Organicissa. Vaikka Sundara Silver jääkin vielä basson räjähtävyydessä selvästi jälkeen HE-6-malleista (HE-6 ja HE6se V2) ja toiston tukevuudessa kakkoseksi esimerkiksi SASH Tres:ille, olen kaiken kaikkiaan alataajuuksiin tyytyväinen. Sundaran basso ei ole koskaan pääroolissa, mutta siinä ei ole oikeastaan mitään häiritsevääkään. Avoimella kuppirakenteella on yhä vaikeaa toteuttaa Harmanin tavoitekäyrän mukaista alabassokorostusta, vaikka sellainen useimpien mielestä hauskalta kuulostaisikin. Tarvittaessa bassoa olisi toki helppo lisätä Sundaraan taajuuskorjaamalla.

Keskitaajuudet:

Keskitaajuuksien erot kahden Sundara-mallin taajuusvasteissa voisivat mennä mittaamieni kuulokeparien yksilöllisen vaihtelun piikkiin, mutta koen kuitenkin Silver-mallin ääneltään luonnollisemmaksi ja läsnäolevammaksi. Tämä käy ilmi esimerkiksi vokalistia kuunnellessa. Monet soittimet, kuten vaikkapa sähkökitarat toistuvat myös aiempaa energisemmin ja selkeämmin. Uudessa mallissa onkin enemmän energiaa ja särmikkyyttä 1–1,5 kHz:n välillä ja sen voisi jopa sanoa hieman korostavan tätä taajuusaluetta useimpiin muihin Hifiman-malleihin verrattuna.

Jos aiempi Sundara sai helposti jalat vipattamaan tietynlaisella räväkkyydellään, Silver-malli on mielestäni vieläkin innostavampi. Musta malli kuulostaa sen rinnalla jopa hieman pehmeältä ja verhoutuneelta. Etenkin vokalistin ääni jää ohuemmaksi ja äänikuvassa vähemmän tarkasti rajatuksi ikään kuin tilaan leijumaan. Sundara Silver puolestaan toistaa laulusuoritukset äärimmäisen realistisesti ja luonnollisesti. Saan usein kylmiä väristyksiä toisin kuin mustalla Sundaralla. Naislaulajat kuulostavat pääsääntöisesti vieläkin paremmilta, mutta mieslaulajissakaan ei ole mitään vikaa. Mikään soitin ei myöskään kuulosta tukkoiselta tai vaimentuneelta, vaan esitystapa on musiikkigenrestä riippumatta uskottava.

Lopputulos on aiempaa lähempänä Sennheiserin HD 600-sarjan kuulokkeita sillä erotuksella, että Sundara Silver toistaa äänen vieläkin puhtaampana ja piirtää äänikuvan hieman etupuolelleni sen sijaan, että se ääni toistuisi täysin pääni sisällä. Poissa on itseäni mustassa Sundarassa häirinnyt toiston lievä ohuus, sillä Silver-malli kuulostaa mustaan sisarmalliinsa verrattuna hyvällä tavalla keskitaajuuspainotteisemmalta. Jotenkin ääneen on saatu lisättyä myös lämpöä ilman, että se kävisi ilmi suoraan mitatusta taajuusvasteesta.

Äänikuva ja diskantti:

Uutuusmallin äänikuva ei ole edelleenkään valtava vaan pikemminkin intiimi, mutta siinä on uudenlaista syvyyttä ja suurempien Hifiman-mallien tapaista suuruuden tuntua myös pystysuunnassa. Koen äänen avautuvan paremmin jokaiseen suuntaan mustaan Sundaraan verrattuna. Osa tästä voi selittyä Silver-mallin kirkkaammilla ylätaajuuksilla. Muutokset diskantin osalta ovat itseasiassa kiehtovia, koska ennen kuin sain mustan Sundaran verrokiksi, muistelin sen kuulostavan kaksikosta kirkkaammalta. Todellisuudessa se on kuitenkin ääneltään hieman tummempi ja rennompi, ja sitä myötä mahdollisesti anteeksiantavampi heikkolaatuisille äänitteille. Siitäkin huolimatta mustaa Sundaraa kuunnellessa diskantti herättää tavallisesti enemmän huomiota kokonaisuudessa ollen omaan makuuni jokseenkin irrallisen, levottoman ja metallisen kuuloista. Ylätaajuuksissa on aina itselleni jotakin hieman häiritsevää, mikä rikkoo kuunteluun uppoutumista. Yhdessä äänen lievä kylmyys ja räiskähtelevyys tekevät esitystavasta tyyliltään jokseenkin analyyttisen, vaikkei se olekaan automaattisesti negatiivinen piirre tai vähennä merkittävästi kuulokkeiden erinomaisuutta.

Sundara Silverin ylätaajuudet ovat räväkämmät, joten esimerkiksi rumpukapuloiden iskut napsahtavat kirkkaammin ja tiukemmin. Toisto on lisäksi kauttaaltaan vaivattomamman ja ilmavamman kuuloista. Lisääntynyt kirkkaus ei kuitenkaan häiritse itseäni juuri ollenkaan, koska Silver-mallissa diskantti linkittyy kiinteämmäksi osaksi muita taajuusalueita, jolloin se ei vedä huomiota pois esimerkiksi luonnollisista keskitaajuuksista. Juuri tämän vuoksi uskoin kuulokkeiden olevan mustaan malliin nähden vähemmän kirkkaat, mikä osoittaa sen, että muistikuviin ei voi täysin luottaa, vaikka tässä tapauksessa kokemukseni olikin tietyllä tapaa oikea. Silver-mallissa ylätaajuudet ovat omaan makuuni aiempaa tasapainoisemmat sulavammat. Vertailun vuoksi mustassa Sundarassa 10 kHz:n yläpuoliset taajuudet toistuvat voimakkaammin kuin taajuudet 5–10 kHz:n välillä. Ylätaajuudet ovatkin kuulokkeissa ylipäätään melko monimutkainen kokonaisuus ottaen huomioon, että myös ihmisten kuuloaistin erot ovat samoilla taajuuksilla kaikkein suurimmillaan.

Sundara Silver on kirkkaan puoleiseksi kuulokkeeksi itselleni yllättävänkin rento ja rasittamaton, ellen kuuntele sitä kirkkautta korostavilla laitteilla. Tällöin joillakin äänitteillä aletaan olla sibilanssin rajamailla etenkin äänenvoimakkuutta enemmän nostaessa. Hifiman leikittelee ylipäätään avoimissa kuulokemalleissaan sen kanssa, miten kirkasta äänestä voidaan tehdä ennen kuin se alkaa muuttua rasittavaksi. Sundara Silver on kuitenkin mielestäni tältä osin onnistunut, koska sopivilla laitteilla pystyn keskittymään täysillä musiikkiin ilman pelkoa siitä, että ääni särähtäisi korvaani. Ainoastaan S-kirjaimet voivat toistua paikoin hieman tavallista suhahtavampina (eivät kuitenkaan terävinä) ja vain vähän bassoa sisältävä musiikki voi jäädä kevyehkön kuuloiseksi, koska taajuustasapaino on kallellaan ylätaajuuksia kohti.

Vertailun vuoksi valmistajan hintavampi Edition XS on itselleni paikoin pistävämmän kuuloinen ja myös HE1000 V2 korostaa toisinaan diskanttia Sundara Silveriä enemmän. Saatan olla Sundara Silverin kohdalla kuuloaistini kanssa onnekas, joten muiden kannattaa pyrkiä kokeilemaan, tuntuuko kuulokkeiden diskantti yhtä tasapainoiselta kuin itsestäni.

Lisää äänikuvasta ja äänten erottelusta:

Sundara Silver on mustan Sundaran tapaan erottelukykyinen ja selkeä-ääninen kuuloke. Yksittäisistä äänistä on helppoa saada selvää ja ne on myös vaivatonta paikantaa äänikuvassa toistensa lomasta. Silver-malli tuntuu tältä osin vieläkin fokusoituneemmalta ja sopusuhtaisemmalta. Toisto on miellyttävän läsnäolevaa, mutta se tuntuu myös hieman avarammalta esimerkiksi Sennheiserin HD 600-sarjalaisiin ja Focalin kuulokkeisiin verrattuna. Tilavaikutelma on alle 500 euron hintaluokassa tavallista toimivampi ja aidosti mukaansa tempaava. Tästä ei oikeastaan kuulokekuuntelu äänikuvan osalta valtavasti parane, ellei tavoitteena ole saavuttaa vastaavaa lopputulosta avarampana ja laajemmalle pään ulkopuolelle levittäytyvänä. Siinä tapauksessa Hifimanilta itseltään löytyy valikoimastaan monia hyviä vaihtoehtoja, kuten Edition XS, Ananda tai Arya Organic. Myös Sundara Silverin kanssa melko vastaavan hintainen SASH Tres (45 ohm) kuulostaa hieman avarammalta.

Dynamiikka:

Musta Sundara on Hifimanin mallistossa dynamiikaltaan paremmasta päästä, mutta se tuntuu hieman yllättäen Silver-mallin rinnalla jokseenkin tasapaksulta. Musiikin tempo ei muutu yhtä räjähtävästi, eikä esimerkiksi rumpujen iskuvoima pomppaa erityisen paljoa esiin kokonaisuudessa. Äänenvoimakkuus ja äänenpaine vaihtelevat vähemmän eri äänten välillä, mikä johtaa siihen, että mikään yksittäinen soitin tai musiikin elementti ei saa innostumaan kuuntelusta yhtä voimakkaasti kuin Sundara Silverillä. Uutuusmallilla yksittäiset äänet voivat kuulostaa voimakkailta toisistaan eristettyinä. Tämän ansiosta toisto on automaattisesti hieman kerrostuneempaa ja mielenkiintoisempaa. Esimerkiksi laulajat saavat suuremmat keuhkot, kun taas vanhalla mallilla äänen voimistaminen ei muuta yhtä paljon tunnelatausta.

Osa tai jopa valtaosa Sundara Silverin parannuksista voi juontaa juurensa taajuusvasteessa tapahtuneisiin muutoksiin, mutta tällöin ero paremman ja keskinkertaisemman dynamiikan välillä olisi kiinni hämmästyttävän pienistä asioista. Olipa kyseessä lopulta muuttunut taajuusvaste tai uudistetut elementit, tärkeintä on se, että Hifiman on vihdoin löytänyt keinon tehdä kuulokkeistaan fyysisemmän ja innostavamman kuuloisia. Arya Organic kuulostaa niin ikään tällaiselta aiempina vuosina nähtyihin Hifiman-malleihin verrattuna.

Asiaa vahvistimista

Hifimanin Sundara-kuulokkeet eivät ole koskaan olleet kaikkein helpoimmin toistettavat vahvistuksen näkökulmasta, koska niiden herkkyys on keskimääräistä matalampi alle 95 dB/mW. Silver-mallissa sekä impedanssi (32 ohm) että herkkyys (92 dB/mW) on pudonnut hieman mustaan Sundaraan nähden, mutta tämä on lähinnä vahvistus planaarielementteihin tehdyistä muutoksista sen sijaan, että asialla olisi merkitystä kuulokkeita käyttäessä. Suosittelisin Sundara Silverille vähintään jonkinlaista melko tehokasta donglea, kuten iFi Go Link tai mobiilivahvistinta, kuten Qudelix 5K. Vastaavasti pienistä yhdistelmälaitteista Topping DX1 tai iFi:n Zen-sarja olisivat riittäviä vahvistusteholtaan. Suoraan puhelimen tai kannettavan tietokoneen kuulokeliittimestä en kirkasäänisiä planaarikuulokkeita ensisijaisesti kuuntelisi, koska toisto on herkästi hieman karkeaa ja ponnetonta.

Edullisista laitteistani esimerkiksi Topping DX1 sopii Sundara Silverille hyvin, koska lopputulos kuulostaa menevältä, eikä ole liian kirkas. Tarkemmin kuunneltuna S-kirjaimet suhahtavat kuitenkin hieman terävämmin kuin Schiit Audio Bifrost 2 & Cayin iHA-6 -yhdistelmällä, eikä äänikuvakaan ole aivan yhtä avara tai eroteltu. Hintaeroon nähden DX1 pärjää silti oikein hyvin ja saa Sundaran kuulostamaan mainiolta. iFi Zen DAC ei ole oletuksena yhtä jännittävää kuunneltavaa pehmeämmän ja tietyllä tapaa kevyemmän äänensä vuoksi, mutta diskantti sillä on rasittamatonta. iFi:n laitteilla voitaisiin myös käyttää X-Bass-ominaisuutta voimistamaan Sundara Silverin bassontoistoa. Näin esitystavasta on mahdollista saada tuhdimpi ja hauskempi bassomusiikin kuunteluun, vaikka tällöin keskibasso toistuukin jokseenkin kumahtelevasti.

Kokeilin Sundara Silveriä myös räväkän kuuloisella Nitsch X Schiit Audio Magni Pietyllä sekä Mareksoundilta lainassa olevalla Chord Qutest & Anni -laiteyhdistelmällä. Näistä Chordin laiteyhdistelmä ei mielestäni ole kuulokkeille optimaalinen, koska se tuo esiin diskantin ilmavuutta ja säihkettä turhankin voimakkaasti. Muutoin ääni on kyllä hifimäisen puhdasta. Annin parittaminen rennomman ja täyteläisemmän Bifrost 2:n kanssa tai Qutest:in käyttäminen Cayin iHA-6:n kanssa tasapainottaa ääntä, minkä perusteella diskanttitaajuuksien ylimääräinen huomiohakuisuus muodostuu Chordin laitteiden parittamisesta keskenään. Qutest & Anni -yhdistelmä vaikuttaisi muutenkin sopivan paremmin kuulokkeille, joiden ääni on rentoa ja lämmintä. Laitteissa riittää kuitenkin vielä testattavaa ennen erillisen arvostelun kirjoittamista.

Magni Piety Bifrost 2:n kanssa paritettuna sen sijaan ylitti odotukseni, sillä kuvittelin vahvistimen olevan Sundaran kanssa liiankin energisen kuuloinen. Lopputulos on kuitenkin laitteen korkeammalla gain-asetuksella äärimmäisen hauska ja dynaaminen. Toistoon tulee lisää lämpöä ja bassoon potkua, minkä lisäksi diskantti pehmenee juuri sopivasti. Samalla äänikuva on miellyttävän tilavan tuntuinen ja kerrostunut. Vokalisti tuntuu harvinaisen aidolta ja selkeästi muista äänistä irralleen rajatulta. Yksittäiset äänet pomppaavat myös esiin todella realistisesti aivan kuin katsoisin musiikin sisään. Kuuntelukokemus ylittää mielestäni heittämällä sen, mitä yleensä odotamme 500 euron hintaluokassa. Magni Piety on toki hieman harvinaisempi vahvistin, joten vain harvoilla on mahdollisuus hankkia sellainen. Kaikille kuulokkeille putkivahvistinta muistuttava ääni ei myöskään sovi yhtä hyvin, mutta Sundara Silverin kanssa lopputulos on omaan makuuni likipitäen täydellinen, mitä uskallan sanoa vain harvoin.

Yhteenvetona laitekokeiluistani voitaneen todeta, että Sundara Silverille sopii todennäköisesti parhaiten dynaaminen ja tiukkaääninen vahvistin, jonka ääni saisi olla mieluummin lämpimään päin kallellaan kuin kirkasta. Valtaosa DAC:eista ei muuta tilannetta paljoakaan, mutta esimerkiksi tyyliltään rennompaa toistoa tarjoava Schiit Audio Bifrost 2 toimii Sundara Silverin kanssa todella hyvin etenkin, jos käytetty vahvistin on hieman kirkasäänisempi. Antotehon osalta maltillisetkin laitteet ovat riittäviä, kunhan kuunnellessa pysytellään inhimillisessä äänenvoimakkuudessa.

Vertailuja muihin kuulokemalleihin

Koska Sundara Silver on parannuksistaan huolimatta melko samankaltainen kuin vuoden 2020 Sundara, aiemman arvostelun kattavat vertailut pätevät edelleen hyvin myös uutuusmalliin. Silver-malli ei olisi suurella todennäköisyydellä pärjännyt samoissa vertailuissa ainakaan mustaa mallia heikommin.

Tällä kertaa teen pientä yhteenvetoa siitä, miten koen Sundara Silverin vertautuvan muutamiin melko hiljattain omistamiini ja kuulemiini 300-600 euron kuulokemalleihin. Tarkempaa vertailua olen pystynyt tekemään Sennheiserin HD 600-malliin sekä ukrainalaisen SASH:in Tres-planaarikuulokkeisiin (45 ohmin malli). Muiden mallien kohdalla turvaudun aiempiin arvosteluihini sekä taajuusvastemittauksiin.

Sennheiser HD 600-sarja:

Eräänlaisena neutraalin äänen referenssinä käyttämäni Sennheiser HD 600 jää mielestäni nyt varsin selkeästi jälkeen Sundara Silveristä, kun taas mustan Sundaran kohdalla nautin päin vastoin enemmän Sennheiser-mallin luonnollisemmasta äänestä. Sundara Silver onkin tietyllä tapaa äänellisesti sopiva askel Sennheisereiden suuntaan, mikä on Hifimanilta fiksu peliliike ajatellen eurooppalaisia kuluttajia. Bassontoisto, erottelukyky ja äänikuva on Hifimanin planaarikuulokkeissa vaikuttavammalla tasolla kuin HD 600:ssa. Yllätyin myös siitä, miten räiskähtelevää HD 600:n diskantti on paikoin Sundara Silveriin verrattuna. Tämä johtunee omassa kuulokeparissani korostuvasta 6 kHz:n ympäristöstä. Sundara Silver täyttäisi vastaavan roolin neutraalina kuulokkeena ollen samalla hauskempaa kuunneltavaa.

Sennheiserin kuulokkeista voisin sen sijaan nähdä HD 650:n pysyvän Sundaralle riittävän erilaisena vaihtoehtona lämpimämmän ja intiimimmän äänensä sekä rauhallisemman diskantin myötä. Uudempi HD 660S2 olisi bassoltaan hieman tukevampi kuin Sundara Silver, mutta se toistaa ääntä omaan makuuni ylempien taajuuksien osalta melko hillitysti ja tylsästi innostavamman Sundaran rinnalla. Toisaalta Sundara Silver on puolestaan melko räväkkä, joten on hyvä, että rauhallisemmasta toistosta pitäville on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. HD 660S2 ei kuitenkaan saisi mielestäni maksaa enempää kuin 400-450 euroa ollakseen kilpailukykyinen tuote.

Moondrop Venus:

Sama hintahaaste koskee oikeastaan myös reilu 600 euroa maksavaa Moondrop Venusta, joka on uuden Sundaran tapaan melko luonnollisen, mutta säihkyvämmän kuuloinen. Venuksen keskitaajuudet toistuvat hieman rauhallisemmin ja täyteläisemmin, kun taas ylin diskantti (10 kHz:n yläpuoliset taajuudet) on Sundaraan verrattuna suhisevampaa ja sihisevämpää. En koe Venuksen diskanttia erityisen ärsyttäväksi, mutta se voisi jakaa huomiohakuisuudellaan voimakkaasti mielipiteitä. Sundara Silver onkin kaksikosta hiotumpi. Sen äänikuva on myös tarkka verrattuna siihen, ettei Venus tehnyt koskaan itseeni suurempaa vaikutusta äänikuvallaan. On harmi, ettei itselläni ole enää Venusta kuulokehyllyssäni, koska minun olisi tehnyt mieli ottaa selvää, tekeekö se jotakin selvästi paremmin. Moondrop julkaisi hiljattain 300 dollaria maksavan Para-kuulokemallin, joka vaikuttaa taajuusvasteeltaan Venukseen nähden tasapainoisemmalta. Se voisikin olla Sundara Silverille tasaväkisempi haastaja.

Hifiman Edition XS:

Hifimanin 550 euron hintaisessa Edition XS-mallissa on Sundara Silveriin verrattuna avarampi ja kaiutinmaisempi äänikuva sekä jonkin verran tukevampi, mutta pehmeämpi bassontoisto. Uusi Sundara on puolestaan läsnäolevamman ja menevämmän kuuloinen, koska Edition XS:n ääni jää hieman ohuemmaksi, ja se on myös diskantiltaan pistävämpi. Tämä selittyy pitkälti sillä, että Hifimanin suuremmalla planaarielementillä varustetuissa kuulokemalleissa 1–2 kHz:n taajuusväli toistuu etäisempänä ja 3–4 kHz:n taajuusalue puolestaan Sundara-malleja energisempänä. Myös Edition XS:n diskanttikorostumat pomppaavat enemmän esille kokonaisuudessa, kun äänen runko on alempien keskitaajuuksien osalta kevyt. Esitystapa on kuitenkin selvästi optimoitu tietynlaista avaraa tilavaikutelmaa silmällä pitäen, joten siinä on myös hyviä puolia esimerkiksi klassista musiikkia kuunnellessa. Yleiskuulokkeeksi Sundara Silverin suosittelu olisi selvästi helpompaa, kun taas suuremman tuntuiseen äänikuvaan mieltyneet voisivat valita melko turvallisin mielin Edition XS:n.

Tästä budjettia hieman kasvattaessa Hifimanin 700 euron hintainen Ananda Nano voisi mahdollisesti olla jonkinasteinen parannus, eikä Meze Audion 800 euron hintainen 109 Pro liene myöskään useimpien ulottumattomissa 450 euron hintaiseen Sundara Silveriin nähden. Alle 1000 euron hintaluokassa alkaa ylipäätään olla entistä enemmän kilpailua, jossa Sundara Silver pärjää kuitenkin mielestäni erinomaisesti. Tutustutaanpa vielä lopuksi tarkemmin Suomessakin melko paljon puhuttuun SASH Tres:iin, joka on yksi varteenotettava vaihtoehto uudelle Sundaralle.

Sundara Silver vs. SASH Tres (45 ohm)

Hinnat: 450 € vs. noin 500 €

Ukrainalaisista SASH Tres -kuulokkeista on jo kirjoitettu Kuulokenurkassa muutamaankin otteeseen, mikä lienee yksi syy sille, että niistä on tullut suomalaisten harrastajien keskuudessa melko suositut. Tres on 500 euron hintaluokassa sekä kiinnostavan omaperäinen että ääneltään erinomainen. Kuulokkeiden ulkonäkö on lisäksi kustomoitavissa tilausvaiheessa, mikä on erittäin harvinaista näinkin edullisen tuotteen kohdalla. Koska Sundara Silver ja Tres asettuvat hinnaltaan lähelle toisiaan, moni saattaa jatkossa valita uudet kuulokkeensa kaksikon väliltä. Haluankin tarjota tietoa kuulokkeiden eroista mahdollista valintaa varten.

Fyysisesti kaksikko on melkolailla eri puusta veistetty (vaikkei Sundara puuta sisälläkään), koska Sundara Silver on suhteellisen siro ja kevyt, kun taas Tres selvästi suurikokoisempi ja painavampi (560 g vs. 340 g). Sundaran rakenne on pääasiassa alumiinia ja terästä. Tres puolestaan sisältää hieman kaikkea mukaan lukien hienot käsintehdyt puukupit. Sundara vie omalla kohdallani voiton käytettävyydessä ja käyttömukavuudessa, mutta käsityöstä pitävä puoleni osaa arvostaa Tres:in fyysistä olemusta hieman enemmän. Tres ei tunnu geneeriseltä ja massatuotetulta, vaan sillä olisi suurempaa tunnearvoa.

Myös äänenlaadun osalta kaksikko on ilahduttavan erilainen siihen nähden, että kutsuisin molempia tasapainoisiksi kuulokkeiksi. Sundara Silver kuulostaa energisempien ylätaajuuksiensa myötä raikkaammalta ja räväkämmältä, kun taas Tres on tuhdimman ja tummemman kuuloinen. Tres tuntuu itsestäni eräänlaiselta Audezen LCD-sarjan ja Hifimanin kuulokkeiden välimuodolta. Ääni on Hifimaneihin verrattuna täyteläisempää ja rauhallisempaa, mutta ylemmät taajuudet toistuvat kuitenkin 3–6 kHz:n välillä Audezen kuulokkeita läsnäolevampina, jolloin toisto ei tunnu energiatasoltaan vaimentuneelta. Hifiman-tyylisesti hieman vähemmän esillä oleva 1–2 kHz:n taajuusalue puolestaan avartaa miellyttävästi Tres:in äänikuvaa esimerkiksi Anandan ja Aryan tapaisesti. Yhdistelmä on todella toimiva, eikä siinä ole suurempia haittapuoliakaan äänen lievää pehmeyttä lukuun ottamatta. Bassoa Tres toistaa Sundara Silveriä tuhdimmin, mikä käy ilmi myös mittaamistani taajuusvasteista.

Kaksikkoa vuorotellen kuunnellessa ilmeisin ero löytyy toiston energialatauksesta. Tres toistaa sekä suuren osan keskitaajuuksista että diskantista rauhallisemmin, joten musiikki kuulostaa sillä aina tummemmalta, rennommalta ja jonkin verran pehmeämmältä. Koska Tres:in äänikuva on Sundara Silveriä suurempi, tunnen voivani keskittyä paremmin äänten liikkeiden seuraamiseen ja tunnelman fiilistelyyn. Tres:iä olisi myös helpompaa kuunnella ikään kuin taustamusiikkina, kun taas Sundara Silver tuo ääntä voimakkaammin kuuntelijaa kohti ja aktivoi sitä myötä aisteja enemmän kuuntelun aikana.

Sundara onkin ääneltään kaikin puolin energisempi, särmikkäämpi ja vaivattomampi. Se toistaa pienemmät yksityiskohdat kuuluvammin ja terävämmin, joten sanoisin sitä yksityiskohtaisemman kuuloiseksi. Tres:iä kuunnellessa havainnoin musiikkia pikemminkin avarana ja melko rentona kokonaisuutena. Tyylillinen ero on varsin merkittävä, mutta molempien tarkan erottelukyvyn ja sopusuhtaisen äänikuvan ansiosta kumpaakaan kuuloketta ei voi oikeastaan sanoa toistaan paremmaksi. Sundara Silver on kaksikosta neutraalimman ja menevämmän kuuloinen, kun taas Tres olisi hyvä vaihtoehto niille, jotka pitävät hieman avarammasta, tukevammasta ja rauhallisemmasta äänestä. Jopa hieman yllättäen Sundaraa tekisi mieli sanoa kaksikosta dynaamisemman kuuloiseksi, vaikka Tres onkin ääneltään tietyllä tapaa painavampi. Hifiman on uusien kuulokemalliensa kanssa selvästi jännän äärellä, koska ne alkavat vihdoin saada jalat vipattamaan fyysisyydellään.

Vertailemani kaksikko tarjoaa ennen kaikkea erilaisen rakenteen ja eri tyylistä ääntä, joten ne sopisivat erilaiseen makuun tai voisivat jopa täydentää hyvin toisiaan. Kummankaan kuulokemallin valinnassa ei mielestäni mennä metsään, vaan ne ovat hintaluokkansa ehdotonta parhaimmistoa. SASH aikoo pysyä kilpailukykyisenä jatkossakin, sillä se julkaisi juuri uuden Tres SE-mallin, jonka tulemme aikanaan testaamaan Kuulokenurkassa. Otetaan Sundara Silver sitten uudestaan vertailuun ja annetaan Roderickin kertoa mahdollisesti hieman erilainen näkemys molemmista.

Yhteenveto

Alkuperäinen Sundara vuoden 2020 versiona on edelleen hintaansa nähden erinomainen kuuloke, mutta se ei ole koskaan varsinaisesti saanut itseäni innostumaan kuuntelusta. Uusi Silver-malli korjaa kuitenkin tämän omalla kohdallani. Sen keskitaajuuksiltaan ja diskantiltaan luonnollisempi ääni sekä parantunut tilavaikutelma ja dynamiikka tempaavat itseni kunnolla mukaansa. Esitystapa on aiempaa fyysisempi ja vaikuttavampi. Pohjimmiltaan muutokset eivät ole valtavia, mutta ne voivat olla yllättävänkin merkittäviä niille, jotka eivät ole aiemmin syttyneet Sundaran äänelle.

Vaikka Sundara Silver onkin Hifimanille tietyllä tapaa varsin epätyypillinen kuuloke, kannattaa kuitenkin huomioida, että se on edelleen valmistajan muiden mallien tapaan melko kirkasääninen. Tämä vuoksi kuulokkeet eivät välttämättä miellytä kaikkia tai kuulosta hyvältä jokaisella vahvistimella. Hieman räväkämmästä äänestä pitäville Sundara Silver ansaitsisi kuitenkin heittämällä jonkinlaisen “Kuulokenurkka suosittelee” -leiman. Hintaluokassa tulee harvoin vastaan yhtä kokonaisvaltaisia kuulokkeita. Myös laatuvaikutelma on kohentunut ja paino tippunut mustaan Sundara-malliin nähden. Lisäarvoa voitaisiin laskea niin ikään kuljetuskotelolle ja pidemmälle kaapelille, jolloin 50 euron hintaero kahden Sundara-mallin välillä olisi perusteltu. Hifimanilla on kuitenkin tapana tiputtaa hintojaan nopealla aikataululla ja täysin yllättäen, joten en oikeastaan uskalla spekuloida, mitä Sundara Silver maksaa esimerkiksi puolen vuoden päästä tai myydäänkö sitä muuallakin kuin Euroopassa.

Olin kuulokkeista vaikuttunut jo Hifimessuilla, ja nyt niihin tarkemmin perehdyttyäni joudun miettimään tosissaan, mitä monet muut kuulokkeeni tekevät paremmin oikeuttaakseen selvästi korkeamman hintansa. Ehkä tämä kertoo jotakin Sundara Silverin ja omien mieltymysteni kohtaamisesta, mutta aiempi Sundara ei ole koskaan tehnyt itseeni samanlaista vaikutusta. Vaikka kalliimmat ja erikoisemmat tuotteet ovatkin edelleen kiinnostavia harrastuksen näkökulmasta, on mukavaa huomata, että myös järkevämmällä budjetilla voi saada todella erinomaisia kuulokkeita.

Plussat ja miinukset:

+ Tuttu räväkkä ääni entistä luonnollisempana ja tasapainoisempana
+ Toiston selkeys ja äänten erottelu yhä erinomaisella tasolla
+ Äänikuvaan on tullut lisää syvyyttä ja dynamiikka on kohdentunut
+ Perushyvä käyttömukavuus
+ Painaa 40 grammaa vähemmän kuin aiempi Sundara
+ Laatuvaikutelma on parantunut
+ Varustelu on aiempaa kattavampi kotelon myötä
+ Hyvä hinta-laatusuhde

– Diskantti voi olla edelleen joidenkin makuun turhan kirkasta
– Kuuntelunautinnon näkökulmasta bassoa saisi olla enemmänkin
– Sangan lisääntynyt puristusvoima ei välttämättä ole kaikille toivottu muutos käyttömukavuuden näkökulmasta
– 3 metrinen kaapeli on turhan pitkä muualla kuin olohuoneessa käytettäväksi