Arvostelu: ZMF Verite Closed

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2019
• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Hinta: 2700–3200 € riippuen puulaadusta
• Dynaaminen elementti: PEN + Vapor deposed Beryllium
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 99 dB/mW
• Paino: 455 g ilman piuhaa (oma parini 471 g)
• Mukana tulee: Seahorse-salkku, 2 paria pehmusteita (toinen pari vapaasti valittavissa), 2 piuhaa (peruspiuha 6,35 mm:n liittimellä ja 100 € arvoinen OFC-piuha vapaavalintaisella liittimellä) 
• Takuu: elinikäinen elementtitakuu

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

On tullut aika kirjoittaa ZMF:n kalleimmasta suljetusta kuulokemallista, Verite C:stä (Closed), jota kuunnellessa tämä arvostelu ei olisi koskaan valmistunut. Nyt kun olen malttanut pitää kuulokkeet hetken pois päästäni, lienee syytä lähteä purkamaan sitä, mistä tällainen positiivinen ongelma syntyy.

Aluksi kuitenkin ostovinkki kaikille ZMF:n kuulokkeita harkinneille: valmistaja myy aina marras-joulukuussa ZMF November -kampanjan aikaan alennettuun hintaan B-stock -malleja sekä hieman kalliimmalla erikoismalleja eksoottisemmilla puulaaduilla tai erikoisemmilla pintakäsittelyillä. Verite C maksaa normaalisti halvimmillaan noin 2700 euroa, mutta ostin lähes täydellisessä kunnossa olleet B-stock-kuulokkeeni 2200 eurolla joulukuussa 2020.

Taustaa

ZMF:n kuulokkeet tähtäävät rentoon ja nautittavaan kuuntelukokemukseen. Valmistajan 1200–1800 euroa maksavat kuulokemallit eivät kuitenkaan varsinaisesti loista yksityiskohtaisuudellaan toisin kuin syyskuussa 2019 julkaistu Verite Closed (sekä vuonna 2018 julkaistu Verite Open), joka kilpailee tasaväkisemmin markkinoiden parhaita kuulokkeita vastaan – tämä näkyy myös kuulokkeiden 2700 euron lähtöhinnassa.

Veriten dynaamisiin PEN-elementteihin on suihkutettu kerros berylliumia siten, että se muodostaa 20 prosenttia kalvon paksuudesta. Tämä kuulokkeissa harvinaisempi materiaali tekee elementistä jäykän ja kevyen, ja koska se muodostaa vain osan kalvosta, toisto pysyy edelleen luonnollisen kuuloisena. Vertailun vuoksi kokonaan berylliumista valmistettuja kalvoja käytetään Focal Utopiassa ja Stelliassa, joista jälkimmäinen on hinnaltaan suora kilpailija Verite C:lle. Tätä arvostelua varten minulla olikin sopivasti mahdollisuus päästä vertailemaan keskenään omaa Veriteäni ja Stelliaa, jonka sain lainaan sivuston toiselta kirjoittajalta, Roderickilta.

Rakenne

Verite C on valmistajan eniten suljettu kuulokemalli, sillä kupeissa on vain yksittäiset ilma-aukot. Nahkaisten korvapehmusteiden kanssa kuulokkeiden äänieristys on erinomainen, ja niitä pystyy kuuntelemaan todella lujaa ilman, että vieressä istuva henkilö kuulee juuri mitään.

Omat kuulokkeeni on valmistettu pehmeästä monkeypod-puusta, joka oli vuoden 2021 kesään saakka ZMF:n peruspuulaatu Verite C -kuulokkeissa. Koska ostamieni B-stock kuulokkeiden tiedoissa luki ”sisältää puun työstöjälkiä/repeämiä”, olin etukäteen hieman huolissani kuppien ulkonäöstä. Lopputulos oli kuitenkin lähes täydellinen – mielestäni monkeypod on kauniin väristä ja vahattu pinta korostaa mukavasti puun huokoista rakennetta. Kupit ovat erittäin siistin näköiset, koska niissä on yhtenäinen tasainen pinta.

Verite C:ssä käytetään ZMF:n uudempaa pääpantarakennetta, jossa on Audeze-tyyliset paikoilleen lukittuvat tapit korkeussäädölle. Toisin kuin valmistajan halvemmissa malleissa, Veriten pääpanta on valmistettu oletuksena magnesiumista, joka on kevyempää kuin alumiini. Materiaalivalinnalla on myös heikkoutensa, sillä mustaksi maalatut osat kuluvat herkemmin kolhuista anodisoituun alumiiniin verrattuna. Pääpannan koriste- ja pehmusteosat ovat lampaannahkaa, mutta niiden tilalle olisi ollut mahdollista valita myös kangasmateriaali.

Veriten mukana toimitetaan oletuksena kaksi piuhaa: litteä ja leveä peruspiuha (nykyään parempi kankaalla päällystetty piuha) ja OFC upgrade -piuhan nimellä erikseenkin myytävä (hinta noin 100 €) paksu muovinen piuha ZMF-brändäyksellä. Itselläni peruspiuha on balansoidulla XLR-liittimellä ja OFC-piuha 6,35 mm:n liittimellä – kuulokkeisiin piuhat kiinnittyvät tuttuun tapaan mini-XLR-liittimillä. Molemmat piuhat ovat käytettävyydeltään hieman kehnoja, koska ne ovat painavia ja jäykkiä. Etenkin sähkökaapelimainen OFC-piuha tuntuu jopa heikennykseltä peruspiuhaan verrattuna. Näin kalliisiin kuulokkeisiin kannattaa ehdottomasti hankkia ulkonäöllisesti hienompi piuha!

Mukavuus

Kuulokkeiden mukana toimitetaan kahdet pehmusteet: Auteur-lampaannahkapehmusteet ja toiset vapaavalintaiset pehmusteet (valitsin Universe-nahkapehmusteet, joita valmistajakin suosittelee). Itselläni on melko isot korvat, jotka osuvat Auteur-pehmusteilla hieman elementtien suojuksiin. Näissä pehmusteissa on suuri korva-aukko, joten pehmustettu osa tulee kauas korvista, eikä tue kuulokkeita optimaalisesti kasvojen muotoja mukaillen.

Molemmat pehmusteet ovat paksut ja niiden sisällä on melko tukevaa vaahtoa, joka kestää kokemusteni mukaan hyvin käyttöä. Minulla oli alkuun ongelmia Veriten mukavuuden kanssa, koska uuden pääpannan puristusvoima oli liian suuri etenkin korvien yläpuolelta ja niskan kohdalta. Pääpantaa taivuttamalla sain kuitenkin mukavuuden enemmän kuin kohdalleen, ja nyt kuulokkeet katoavat päähän useammaksikin tunniksi. Näin isoiksi kuulokkeiksi 471 gramman paino on kohtuullinen – kädessä Verite C tuntuu suorastaan kevyeltä 100 g painavampaan ZMF Atticukseen tai 200 g painavampiin Audezen kuulokkeisiin verrattuna.

Tiivistettynä Verite C:llä on potentiaalia olla erittäin mukava, mutta pään muodosta riippuen omistaja voi joutua tekemään pieniä säätöjä mukavuuden saavuttamiseksi.

Äänenlaatu

Verite C tasapainoilee äänensä osalta yksityiskohtaisuuden ja musikaalisen nautittavuuden välillä. Toisto ei ole täysin neutraalia tai realististakaan, vaan pikemminkin hauskalla tavalla hieman värittynyttä ja tavallista eloisampaa – tyyli on silti siinä määrin tasapainoinen, että se sopii laajasti eri musiikkigenreille. Kuulokkeet ovat monipuoliset myös siinä mielessä, että niiden ääntä on mahdollista muokata merkittävästi korvapehmuste- ja laitevalinnoilla.

Kuvaukseni kuulokkeiden äänenlaadusta pohjautuu seuraavaan kokoonpanoon:

1. Korvapehmusteet: Auteur-nahkapehmusteet (kuulokkeet tuunataan näille pehmusteille)
2. DAC: Schiit Bifrost 2
3. Vahvistin: RebelAmp Class A solid state (lähtöimpedanssi 0,1 ohm, tyyliltään melko neutraali ja kirkas pienellä keskibassokorostuksella + tavallista laajempi äänikuva)
4. Piuha: Hart Audio Cables kuparipiuha

Verite C:n tunnistaa ZMF:n kuulokkeiksi hieman korostettujen alataajuuksien, rungoltaan tukevien keskitaajuuksien sekä helposti kuunneltavan diskantin ansiosta – myös ZMF:n kuulokkeista tuttu luonnollisuus ja ”musiikki ensin” -periaate ovat vahvasti läsnä. Kyvykkäämmän elementin ansiosta toiston yksityiskohtaisuus ja nopeus ovat kuitenkin esimerkiksi Atticukseen (linkki arvosteluun) ja Auteuriin (linkki arvosteluun) verrattuna huomattavasti paremmalla tasolla.

Verite C:n toistossa huomio kiinnittyy eniten bassoon, alempiin keskitaajuuksiin ja preesensalueeseen (5,5 kHz). Kuulokkeiden ääni on voimakas ja lämmin sekä melko intensiivinen ja läsnä oleva. Verite C pitää kuuntelijansa koko ajan otteessaan niin, että kuunnellessa on hyvin vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun, kuten esimerkiksi kuulokearvostelun kirjoittamiseen. Rentoihin ZMF-malleihin verrattuna tyyli on täysin erilainen.

Kuulokkeet olivatkin itselleni alkuun hieman vaikeahkot omaksua, koska niitä täytyi opetella kuuntelemaan aktiivisesti. Tämän opetteluvaiheen jälkeen kuulokkeista on ollut vaikeaa päästää irti – huomaan monesti kuunnelleeni kuulokkeita monta tuntia putkeen, vaikka minun oli tarkoitus kuunnella niillä vain muutama kappale. Aina kun suunnittelen lopettavani kuuntelun, tekee mieli kuunnella vielä yksi kappale lisää. Kuulokkeet ovat toisinaan jopa ärsyttävän addiktoivat!

Erottelukyky, dynamiikka, nopeus:

Mielestäni Verite C:tä olisi helppo suositella keskivertokuulokeharrastajan ”endgame-kuulokkeiksi”, koska ne suoriutuvat subjektiivisesti arvioituna jokaisella teknisellä osa-alueella hyvin ja ennen kaikkea tasaisesti – varsinaisia heikkouksia on vaikeaa keksiä. Kuulokkeet erottelevat yksityiskohdat ja äänien sijainnin todella tarkasti; makrodynamiikka on erinomaisella tasolla, joten alataajuudet iskevät suorastaan raivokkaasti; ja toisto sekä transientit ovat nopeita (lähes planaarikuulokkeiden tasolla).

Erinomaisen erottelukyvyn ja toiston nopeuden ansiosta kuulokkeiden ääni pysyy koko ajan selkeänä, vaikka tuunaus onkin näin yksityiskohtaisille kuulokkeille tavallista lämpimämpi ja tummempi. Koska tuunausvalinnoilla on otettu hieman takapakkia maksimaalisesta yksityiskohtaisuudesta, Verite C ei puske kaikkein pienimpiä yksityiskohtia yhtä etualalle kuin kirkkaammat kuulokkeet.

Äänikuva:

Verite C:n mielenkiintoisin piirre on niiden laaja ja syvä äänikuva, joka saa puukupeista miellyttävän, kontrolloidun resonanssin ja kaiun. Kuulokkeita kuunnellessa tuntuu hieman siltä kuin niiden sisällä olisi menossa livekeikka. Monet kutsuvat Verite C:n äänikuvaa 3D-tyyppiseksi tai monidimensionaaliseksi. Kuulokkeiden tilalliset ominaisuudet ovat oletuksena sellaisia, joita saavutetaan yleensä vain putkivahvistimilla. Tämä tekee kuulokkeiden kuuntelusta todella hauskaa, mutta voi säikäyttää neutraalia toistoa tavoittelevat.

Verite C asettaa kuuntelijan keskelle musiikkia kuitenkin niin, että väliin jää reilusti tilaa jokaiseen suuntaan. Kuulokkeita kuunnellessa tuntuu siltä kuin ääni leijuisi suurena joka puolella päätä. Osa äänistä kuuluu 3D-tyyppisesti eri paikoissa kuin tavallisesti aivan kuin ne matkaisivat kuppien sisällä. Toisto pysyy silti koko ajan kontrolloituna ja selkeänä, joten nämä resonanssit on saatu sovitettua erinomaisesti osaksi kokonaisuutta. Kaiken tämän lisäksi Verite C kuulostaa perinteisessä mielessä vain vähän suljetulta kuulokkeelta.

Basso:

Verite C:n alataajuudet ovat yhdet parhaista koskaan kuulemistani – niissä yhdistyy planaarimainen nopeus ja dynaamisen elementin tarjoama painava, fyysinen iskevyys. Kuulokkeet onnistuvat kaivamaan alataajuuksista esiin sellaisia yksityiskohtia, joita en ole kuullut muilla kuulokkeilla. ZMF-tyyppisesti Veriten keskibassoissa on lievä korostus, joka vahvistaa entisestään rumpujen iskuja ja tekee bassolinjojen seuraamisesta helppoa ja hauskaa. Koska tämä korostus on vain 2–3dB luokkaa, ja Veriten toisto on nopeaa ja kontrolloitua, alataajuudet eivät lämmitä ääntä yhtä paljoa kuin esimerkiksi Atticus-mallissa. Verite C:n alataajuudet ulottuvat myös hyvin alimmille taajuuksille, joten elektroninen musiikki kuulostaa erinomaiselta.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeiden keskitaajuuksissa on sekä hyvää että tuunauksen osalta myös hieman moitittavaa. Alemmat keskitaajuudet ovat melko lämpimät, mikä sopii omaan makuuni lähes täydellisesti. Soittimiin ja laulusuorituksiin syntyy miellyttävän tuhti runko, joka tuo esimerkiksi akustiseen musiikkiin uskottavuutta.

Ylemmät keskitaajuudet puolestaan ovat tyyliltään yhtä aikaa rauhalliset ja hyvin läsnä olevat. Verite C:ssä 3–4 kHz:n välinen taajuusalue soi kuoppamaisesti hiljempaa rauhoittaen toistoa. Tätä aluetta seuraa preesensalueella (5,5 kHz) kapeahko piikki, joka voimistaa toiston yksityiskohtiin keskittymistä ja pitää kuuntelijan huomiotason koko ajan korkeana. Tämän taajuusalueen korostaminen toimii kokonaisuuden kannalta hyvin, mutta tekee toisinaan joidenkin kappaleiden ja levyjen kuuntelusta hieman rasittavaa etenkin kirkkaammilla kuuntelulaitteilla.

Tällainen tuunaus eroaa muista ZMF-malleista, ja kriittisesti arvioituna pidän Atticuksen ja Auteurin tasaisempia yläkeskitaajuuksia hieman parempina tuunauksen osalta. Verite C:hen totuttelun jälkeen olen kuitenkin oppinut arvostamaan niiden omaperäistä, yhtä aikaa helposti kuunneltavaa ja intensiivistä keskitaajuuksien tuunausta. Berylliumia sisältävän elementin äänenväri on saatu pidettyä luonnollisena.

Verite C:llä vokalisti toistuu rauhallisten yläkeskitaajuuksien johdosta hieman taka-alalla – tältä osin kuulokkeita voisikin kuvailla erityisesti Auteur-nahkapehmusteilla hieman v-tyylisiksi. Laulusuoritukset ovat silti edelleen yksi kuulokkeiden vahvuuksista, sillä ne toistuvat todella yksityiskohtaisesti, ja niihin on helppo keskittyä. Äänessä ei myöskään esiinny sibilanssia eli ärsyttävästi suhisevia s- ja t-kirjaimia. Tarvittaessa laulaja on mahdollista tuoda enemmän etualalle esimerkiksi Auteur-hybrid- ja Universe-pehmusteilla.

Kokonaisuutena Verite C:n keskitaajuudet ovat omaperäisestä tyylistään huolimatta onnistuneet, mutteivat mielestäni täysin optimaaliset. Kuulokkeista välittyy paikoin tunne, että niiden menohaluja ja kyvykkyyttä hillitään hieman liikaa kuunteluväsymystä vältellen – esimerkiksi kitarasoolot jäävät omaan makuuni hieman hillityiksi purevuutensa osalta, eivätkä rumpujen lautasten iskutkaan ole kaikkein terävimpiä. Osa tästä selittyy myös diskantin tuunauksella.

Diskantti:

Verite C on yksityiskohtaiseksi kuulokkeeksi diskantiltaan tumma 5,5 kHz:n taajuusalueelta eteenpäin. Diskantti on tuunattu helposti kuunneltavaksi, ja se jää etenkin Auteur-pehmusteilla hieman taustalle. Kuulokkeet tuovat erottelukykynsä ansiosta esiin korkeiden taajuuksien yksityiskohdat erinomaisesti, mutta koska diskantti toistuu melko maltillisella äänenvoimakkuudella, yksityiskohtiin ei kiinnitä huomiota yhtä paljon kuin kirkkaammilla kuulokkeilla. Kaikkein ylimmät taajuudet toistuvat kuitenkin riittävän kuuluvasti, joten esimerkiksi rumpujen lautasissa on vaimeammista iskuäänistän huolimatta ihan mukavasti ilmavuutta.

Moniin muihin huippukuulokkeisiin verrattuna Veriten diskantti ei kuitenkaan välttämättä miellytä vakiopehmusteilla kirkkaampiin kuulokkeisiin ja korkeilla taajuuksilla toistuvien yksityiskohtien helpompaan havainnointiin tottuneita. Tarvittaessa asia on osittain korjattavissa vaihtamalla vakiopehmusteet esimerkiksi Auteur-hybrid-pehmusteisiin.

Korvapehmustevertailu

Verite C:n ääni muuttuu varsin merkittävästi sen mukaan, mitä korvapehmusteita niissä käytetään. Olen kuunnellut kuulokkeita tätä arvostelua varten neljällä eri pehmustemallilla, jotka eroavat toisistaan materiaaliltaan, paksuudeltaan, kallistukseltaan ja korva-aukon kooltaan. Esittelemieni pehmusteiden lisäksi valmistajalla on myös Verite-nimiset pehmusteet, joilla Verite C:n pitäisi muuttua mahdollisimman neutraalin kuuloiseksi – näitä en kuitenkaan ole päässyt kuulemaan.

Auteur-lambskin:

Mielestäni keskimäärin parhaat, mutta epämukavimmat pehmusteet. Mielenkiintoinen, laaja ja syvä äänikuva sekä loistava erottelukyky ja äänten paikantaminen. Toisto on tyyliltään lämpimintä ja diskantti rauhallisinta. Hauskan iskevä basso, vaikka jääkin jälkeen Universe-lambskineista. Myös transientit ja dynamiikka ovat hieman pehmeämmät Universe-pehmusteisiin verrattuna. Eräänlainen kompromissi eri osa-alueista, joten eivät välttämättä säväyttävimmät pehmusteet. Pehmusteilla 5,5 kHz:n alueen korostuma toistuu pehmeämmin kuin Universe-pehmusteilla. Ääni pitää kuuntelijan jatkuvasti otteessaan.

Universe-lambskin:

Tuovat parhaiten esiin kuulokkeiden teknisen kyvykkyyden. Äänikuva on Auteur-pehmusteita intiimimpi, mutta erottelukyky ja äänten paikantaminen ovat asteen verran paremmat. Äänikuvan 3D-efekti on tallella, vaikka presentaatio onkin normaalimpi Auteur-pehmusteisiin verrattuna. Basso iskee todella lujaa ja makrodynamiikka on pehmusteista parasta. Vokalisti tulee enemmän etualalle ja laulu toistuu eniten päin naamaa. Diskantti kuuluu selkeämmin kuin Auteur-lambskineilla, mutta jokin taajuus korostuu toisinaan hieman liian terävänä. Intensiivisin ja eniten wow-hetkiä tuottava ääni, mutta hieman väsyttävämpää kuunnella pidempiä aikoja. Itselleni mukavammat kuin Auteur-pehmusteet, koska jakavat pääpannan puristusvoiman tasaisemmin.

Auteur-hybrid:

Ääneltään välimuoto Auteur- ja Universe-nahkapehmusteista. Edelleen iso äänikuva ja hyvä, mutta vähemmän korostunut basso. Eniten ilmavuutta ja selkeyttä kuuluvamman diskantin ansiosta. Vokalisti tulee enemmän etualalle Auteur-nahkapehmusteisiin verrattuna. Toiston intensiteetti pienenee hieman nahkapehmusteisiin verrattuna, joten Verite C on hybrideillä rennompaa kuunneltavaa. Erinomaiset, taajuusvasteeltaan tasapainoisimmat, pehmusteet, joten laiteparituksesta riippuen joko lempparini tai kakkossijalla. Mukavan tuntuiset, koska päätä vasten tuleva osa on miellyttävää suede-materiaalia. Äänieristys on kuitenkin selkeästi huonompi kuin nahkapehmusteilla.

Eikon-suede:

Presentaatioltaan ilmavimmat, rennoimmat ja pehmeimmät pehmusteet. Transientit toistuvat löysästi ja toiston terävyys vähenee. Epäselvin erottelu ja äänten paikantaminen, mikä muistuttaa hieman ZMF Atticusta. Keskibasso jää iskuiltaan muihin pehmusteisiin verrattuna vaimeaksi, mutta elektroninen musiikki kuulostaa edelleen hyvältä. OK vaihtoehto rennon ja tasapainoisen toiston ystäville, mutta suede-pehmusteilla menetetään suurin osan Veriten teknisistä vahvuuksista.

Pehmusteet tuovat laulusuorituksiin hieman samanlaista rauhoittavaa vaikutusta kuin Atticus-malli. Suede-pehmusteilla ääni muistuttaa ilmavuudeltaan eniten avoimia kuulokkeita. Etenkin kaukana kuuluvat äänet saavat monesti katsomaan selän taakse, koska luulen äänten kuuluvan toiselta puolelta asuntoa. Pehmusteet ovat mukavat päässä, mutta niillä kuulokkeiden äänieristys heikkenee eniten.

Laiteparitus

Vaikka Verite C:n impedanssi onkin 300 ohm, niitä on helppo toistaa korkeahkon herkkyyden (99 dB/mW) ansiosta. Suljetun rakenteen ansiosta kuulokkeita ei myöskään tarvitse kuunnella kovalla äänenvoimakkuudella kuunteluympäristön ääniä peittääkseen.

Verite C tuo herkästi esiin erot kuuntelulaitteiden välillä, joten kuulokkeiden toistoa voidaan hienosäätää monipuolisesti korvapehmusteiden lisäksi myös laitevalinnoilla. Kuulokkeet tuskin kuulostavat huonolta millään laitteella, mutta kokemusteni mukaan yksityiskohtaisuudesta, äänikuvan koosta ja alataajuuksien toistosta saadaan irti enemmän paremmilla laitteilla.

Muihin ZMF-malleihin verrattuna Veriten toisto ja äänikuva muistuttavat jo valmiiksi putkivahvistimia, joten kuulokkeet eivät tarvitse sellaista kuulostaakseen hyvältä. Nopeat, tiukat ja neutraalit solid state -vahvistimet sopivat kuulokkeille hyvin. Itse pidän hieman lämpimämmästä ja hauskemmasta toistosta, joka saavutetaan esimerkiksi Rebel Audion RebelAmpilla: 1) diskantin toisto on melko kirkas, mikä sopii erityisesti Auteur-pehmusteille 2) bassokitara ja bassolinjat korostuvat hieman tavallista enemmän 3) vahvistin myös antaa Verite C:n äänikuvan pysyä suurena.

Omistamani Tor Audio Roger -putkivahvistin Psvane CV181-T mk2 ja Sylvania 6X5GT -putkilla puolestaan tekee kuulokkeiden toistosta niin luonnollisen ja miellyttävän, että niitä voisi kuunnella sohvan nurkassa koko päivän.

DAC:ien osalta olen havainnut, että toiston yksityiskohtien selkeys laskee halvemmilla laitteilla, kuten esimerkiksi Topping E30:llä tai IFI Zen DAC:illa, kuunnellessa. Myös kuulokkeiden alataajuudet ovat tällaisilla laitteilla enemmän ”yhtä massaa” ja äänien sijainneista tulee epätarkempi. Omassa käytössäni Soncoz SGD1 oli selkeä parannus tilanteeseen ja Schiit Bifrost 2 niin sanotusti räjäytti pankin. Bifrost 2 sopii itseasiassa Verite C:lle erinomaisesti, koska se on itsekin eräänlainen yksityiskohtaisuuden ja kuuntelunautinnon välimuoto. Kerron laitteesta enemmän erillisessä arvostelussa.

Vertailu Focal Stellia -kuulokkeisiin

Kuuntelin Focal Stelliaa samoilla laitteilla kuin Verite C:tä – RebelAmp on hieman kirkas, ja vaikka Stellia kuulostaakin sillä hyvältä, rauhallisempi vahvistin sopisi kuulokkeille mielestäni paremmin.

Uutena ostettuna 3000 euroa maksava Focal Stellia tarjoaa ZMF Verite C:lle tiukan vastuksen niin ulkonäöltään, mukavuudeltaan kuin äänenlaadultaankin. Molemmat ovat suljettuja kuulokkeita ja niiden paino on 40 gramman sisällä toisistaan – mukavuudessakaan ei ole suurta eroa, mutta suoraan paketista otettuna Stellia on hieman mukavampi, koska sen pääpantaa ei tarvitse taivutella. Kun säädöt ovat kohdallaan, molempia pystyy pitämään päässä vaivatta useita tunteja. Stellian kohdalla täytyy mainita erikseen, että sen mukana tulevat ”hienot” piuhat ovat käytettävyydeltään yhdet hirveimmistä (kevyet ja tönköt), joihin olen törmännyt.

Molempien kuulokkeiden vahvuuksiin lukeutuu toiston nopeus, erinomainen dynamiikka sekä yksityiskohtien erottelukyky. Kaksikko on tuunattu valmistajalleen ominaiseen tyyliin, mutta kuulokkeille on yhteistä korostetut alataajuudet ja maltillinen diskantintoisto. Suurimmat erot sen sijaan löytyvät keskitaajuuksista ja äänikuvan koosta. Molempien vahvuuksia korostavia sanoja käyttäen Verite C on voimakas, lämmin, luonnollinen, eloisa – Focal Stellia puolestaan on iskevä, tiukka, nopea ja energinen.

Kummassakin on todella iskevät ja fyysiset alataajuudet. Veriten alataajuudet ovat täyteläisemmät, lämpimämmät ja luonnollisemmat, koska kuulokkeiden tuunauksessa korostuvat lievästi myös alemmat keskitaajuudet. Stellian alakeskitaajuudet sen sijaan ovat hieman kuopalla pitäen bassotaajuudet niistä erillään. Tämän vuoksi Stellian basso kuulostavaa monesti korostuksestaan huolimatta yllättävän neutraalilta. Tähän vaikuttaa myös toiston nopeus, joka häivyttää iskut nopeasti. Stellia osoittaa kuitenkin kyvykkyytensä välittömästi musiikissa, josta löytyy korostetusti bassoa – kuulokkeet iskevät esimerkiksi elektronisessa musiikissa vielä Veriteäkin tiukemmin ja lujemmin.

Veriten lämpimiin ja hieman rauhallisiin keskitaajuuksiin verrattuna Stellia korostaa selvästi enemmän ylempiä keskitaajuuksia tuoden niiden yksityiskohdat Veriteä selkeämmin ja energisemmin kuuntelijan tietoisuuteen. Stellian vahvuus ovat välittömät yksityiskohdat esimerkiksi kitarassa, pianossa sekä jousi- ja lyömäsoittimissa. Kuulokkeet ovat kuitenkin toistoltaan niin nopeat, että äänet haipuvat nopeasti, eikä niistä ehdi kuulla kunnolla ilmavaa vaihetta. Verite puolestaan antaa muun muassa pianon ja rumpujen lautasten soida pidempään ja luonnollisemmin tuoden esiin sellaisia yksityiskohtia, joita on hyvin vaikeaa erottaa Stellialla.

Hyvistä puolistaan huolimatta Stellian yläkeskitaajuuksissa ja alemmassa diskantissa on mielestäni liikaa energiaa kuulokkeiden ohuisiin alakeskitaajuuksiin verrattuna. Toiston tyyli on melko päällekäyvä ja äänessä on kylmä ja metallinen vivahde – soittimet kuulostavat mukavan selkeiltä, mutta samaan aikaan epäluonnollisilta. Elektronista musiikkia kuunnellessa tällä ei kuitenkaan ole niinkään merkitystä. Vaikka Verite C ei olekaan luonnollisimman kuuloinen ZMF-malli, sen äänenväri on Stelliaan verrattuna niin paljon aidompi, että vertailu tuntuu melkein siltä kuin vertailisi ihmistä ja robottia.

Diskantti on molemmissa kuulokkeissa kaikella kuuntelumateriaalilla tummahko ja helposti kuunneltava. Ero kuulokkeiden väliltä löytyy kuitenkin kaikkein korkeimmista ilmataajuuksista, jotka toistuvat Veritellä kuuluvammin tehden kuulokkeista ilmavammat ja avoimemmat kuin Stellia. Saman suuntainen ero löytyy myös kuulokkeiden äänikuvaa vertaillessa.

Stellian äänikuva on valitettavasti todella pieni ja intiimi. Kuulokkeet eivät varsinaisesti kuulosta suljetuilta, vaan eräällä tapaa pieneltä, hyvin akustoidulta studiokopilta – toisto pysyy tiukasti rajattujen seinien sisällä, vaikka yltääkin hieman kuppien ulkopuolelle. Stellia kuulostaa itseasiassa siltä, että niistä on vaimennettu erittäin tehokkaasti pois kaikki kuppien aiheuttamat resonanssit. Tämä selkeyttää omalta osaltaan musiikin yksityiskohtia, mutta pieni äänikuva yhdistettynä päällekäyviin yläkeskitaajuuksiin on hiemankin energisemmissä kappaleissa jokseenkin rasittava ja raskas yhdistelmä. Verite C:n äänikuva on huomattavasti suurempi, hauskempi ja kuuntelusta nauttimisen näkökulmasta miellyttävämpi.

Stellia sopisi teoriassa hyvin liikkuvaan käyttöön matalan 35 ohmin impedanssinsa ja suuren herkkyytensä (106 dB/mW) ansiosta. Kuulokkeet ovat kuitenkin niin suuret, ettei niiden mukana kuljettaminen ole helppoa – itseäni myös pelottaisi pitää mukana 3000 euron arvoisia kuulokkeita. Stelliaa markkinoidaan kaikesta huolimatta tällaiseen käyttöön ja sen v-tyylinen tuunauskin kosiskelee suurempia kuluttajaryhmiä. Tältä osin Stellia ja Verite C on suunnattu melko erilaisille käyttäjille. Totesin Stellian olevan parhaimmillaan modernissa mainstream-musiikissa, jossa yläkeskitaajuuksien epäluonnollisuudesta ei ole haittaa, vaan energisestä toistosta on pikemminkin hyötyä. Kaikkeen muuhun valitsisin henkilökohtaisesti edelleen Verite C:n, koska se imaisee kuuntelijansa tunnetasolla voimakkaammin mukaansa.

Yhteenveto

ZMF:llä on valikoimassaan erinomaiset huippukuulokkeet, jotka ovat eräänlainen huipentuma kaikesta yrityksen aiemmin tekemästä työstä. Valmistaja kulkee edelleen omia polkujaan siltä osin, ettei se matki tuunauksessaan kilpailijoitaan, vaan toteuttaa omaa toimivaksi todettua visiotaan hyvistä kuulokkeista – tämä on mielestäni ihailtavaa. ZMF-kuulokkeet eroavat muista kuulokkeista myös siinä, että niiden tilausvaihe ja useamman kuukauden odotus ovat osa palkitsevaa prosessia, jonka jälkeen kuljetussalkun avaaminen tuntuu erityisen hienolta.

Verite C voi hyvinkin olla viimeinen kuulokehankinta niille, jotka pitävät yhtä aikaa yksityiskohtaisesta ja luonnollisesta äänestä sekä rauhallisista yläkeskitaajuuksista. Suljettu rakenne luo kuulokkeisiin uniikin ja mielenkiintoisen äänikuvan, ja mahdollistaa niiden kuuntelun täysin omassa rauhassa suojassa ulkopuolisilta häiriöääniltä – muutoin kuulokkeet eivät muistuta ääneltään juurikaan perinteisiä suljettuja kuulokkeita.

Verite C ei ole yksittäisiltä ominaisuuksiltaan maailman paras tai täydellinen, mutta tasaisesti niin lähellä, että se paljastaa monien muiden kuulokkeiden heikkouksia. Vaikka Veriten vahvuus onkin tavallaan heikkouksien puuttuminen, kuulokkeiden omaperäinen tuunaus voi jakaa mielipiteitä. Arvelisin, että kuulokkeet eivät välttämättä miellytä kirkkaammista huippukuulokkeista tai enemmän Harmanin tavoitekäyrää mukailevasta keskitaajuuksien tuunauksesta pitäviä. Tämäkin on osittain korjattavissa erilaisilla korvapehmusteilla, koska kuulokkeet on suunniteltu niiden avulla muokattaviksi.

Verite C ei tee mielestäni halvemmista ZMF-malleista ”turhia”, sillä ne tarjoavat edelleen rennompaa ja paikoin tasapainoisempaa toistoa erilaisiin kuuntelutilanteisiin. Atticus- ja Auteur-mallit omistavana pystyn kuitenkin toteamaan, että Verite C sisältää parhaat palat molemmista kuulokkeista ollen samalla erottelukyvyltään, dynamiikaltaan ja nopeudeltaan huomattavasti kyvykkäämpi.

Kuulokkeiden suora kilpailija, Focal Stellia, tarjoaa energisemmän tuunauksensa ja hieman paremman resonanssien vaimennuskykynsä ansiosta paikoin selkeämmin erottuvaa yksityiskohtaisuutta. Stellian V-tyylinen, omasta mielestäni epäluonnollinen tuunaus ja pieni äänikuva ovat silti sellaisia heikkouksia, joiden vuoksi kuulokkeet jäävät omalla kohdallani kuuntelunautinnon näkökulmasta melko selvästi jälkeen Verite C:stä.

Aiemmin arvostelemiini Audeze LCD-R-kuulokkeisiin verrattuna tilanne on hieman vastaava, sillä Verite C jää jälkeen resoluutiossa (Audeze onnistuu esittämään pienimmät muihin ääniin helposti sekoittuvat yksityiskohdat huomattavasti selkeämpinä ja erotellumpina) ja nopeudessa – LCD-R:ää kuunnellessa jään kuitenkin kaipaamaan erityisesti Veriten mielenkiintoista äänikuvaa, fyysisemmin iskeviä alataajuuksia ja luonnollisempaa keskitaajuuksien äänenväriä.

Vaikka ostaisinkin mieluusti näin hyvät kuulokkeet halvalla, 2700 euron lähtöhinta tuntuu melko perustellulta esimerkiksi 3000 euroa maksavaan Focal Stelliaan verrattuna. B-stock-kuulokkeet 2200 eurolla ovat erinomainen vaihtoehto niille, jotka haluavat saada kuulokkeet hieman halvemmalla.

Jos arvostelusta ei vielä tähän mennessä käynyt ilmi, Vérité Closed on mielestäni erinomainen kuuloke riippumatta siitä, puhutaanko avoimista vai suljetuista kuulokkeista. Jos ihmeitä ei tapahdu, kuulokkeet tulevat pysymään omistuksessani todella pitkään. Hyvää työtä ZMF!

Plussat ja miinukset:

+ Tasaisen vahva kokonaisuus: erottelukyky, yksityiskohtaisuus, dynamiikka, nopeus
+ Lämmin, eloisa ja kuunteluväsymystä tuottamaton toisto, joka sopii kaikentyyppiselle musiikille
+ Erinomaisen painava bassontoisto
+ Mielenkiintoinen, suuri ja hauska 3D-äänikuva
+ Ääni on muokattavissa monipuolisesti korvapehmuste- ja laitevalinnoilla
+ Hienot puiset kuulokekupit
+ Elinikäinen elementtitakuu

+ / – Hinta on korkea, mutta silti kohtuullinen muihin huippukuulokkeisiin verrattuna

– Paikoin turhankin tumma diskantin toisto vakiopehmusteilla
– Yläkeskitaajuuksien tuunaus voisi olla hieman tasaisempi ja energisempi
– Korostuma 5,5 kHz:n taajuusalueella voi rasittaa joidenkin korvia
– Eivät sopivimmat kuulokkeet värittymättömän äänen ystäville
– Käyttömukavuus ei ole välttämättä optimaalinen ennen pääpannan taivuttamista

– / + Aktivoi ja addiktoi kuuntelemaan pitkiä aikoja