Arvostelu: Hifiman Susvara

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2017
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 7000 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Elementtityyppi: Planaari
• Impedanssi: 60 ohm
• Herkkyys: 83 dB/mW
• Paino: 450 g ilman piuhaa
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: 3 metriä pitkä kaapeli 4-pin-XLR-liittimellä ja toinen vastaava 6,35 mm:n liittimellä
• Varustelu: Pussukka, kovakantinen ohjekirja ja säilytyslaatikko

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Kiinalaisella Hifimanilla on tapana tuoda markkinoille uusia kuulokkeita tiheään tahtiin. Myös vanhat mallit saavat päivityksiä lähestulkoon vuosittain, sillä esimerkiksi HE1000- ja Arya malleista on julkaistu jo neljä erilaista versiota. Vuonna 2017 esitelty Susvara onkin pitkäikäisyytensä vuoksi erikoinen poikkeus Hifimanin mallistossa. Kuulokkeet ovat myös säilyttäneet asemansa valmistajan planaarimalliston lippulaivana. Susvaraa varten kehitetyt teknologiat kuten Stealth-magneetit ja Window Shade -ritilät on myöhemmin otettu käyttöön useissa edullisemmissa kuulokemalleissa.

Vaikka Susvara maksaakin nykyään hinnankorotuksen jälkeen hurjat 7000 euroa, se ei edes ole valmistajan kallein kuulokemalli. Varsinaisena lippulaivana voitaneenkin pitää 18 000 euron hintalapulla varustettua Shangri La SR -elektrostaattikuuloketta. Harva on kuitenkaan päässyt kuulemaan Shangri La:ta, kun taas Susvarasta on kirjoitettu lähes kaikki mahdollinen. Kuulokkeet ovat olleet sekä arvostelu- että myyntimenestys, ja ne ovat vakiinnuttaneet vuosien saatossa asemansa high-end-referenssinä. Vaikka uusia kalliita kuulokkeita julkaistaankin vuosittain, vieläkään ei ole mahdollista käydä keskustelua maailman parhaista kuulokkeista mainitsematta Susvaraa.

Itselleni se on kuitenkin varsin uusi tuttavuus, koska pääsin kuuntelemaan kuulokkeita ensimmäistä kertaa puolisen vuotta sitten ostettuani vanhemman mallin käytettynä. Myöhemmin päivitin sen tässä arvostelussa esillä olevaan uudempaan Susvaraan. Osa valokuvistani on vanhasta kuulokeparista, mikä käy ilmi parhaiten repsottavasta pääpannan pehmusteesta.

Tuotepakkaus ja varustelu

Kuulokkeet toimitetaan hienossa keinonahkalla päällystetyssä laatikossa, jonka metalliseen levyyn on painettu mallinimi. Pakkaukseen sisältyy kuulokkeiden lisäksi kaksi kaapelia, pussukka ja ohjekirjan virkaa toimittava kovakantinen opus. Kirja on kieltämättä varsin hieno, mutta olisin arvostanut enemmän esimerkiksi vaihtopehmusteita tai kuuloketelinettä. Lisävarusteiden puute 7000 euron tuotteessa onkin pettymys.

Rakenteen laatu ja käyttömukavuus

Ulkonäöltään Susvaran tunnistaa helposti Hifimanin kuulokkeiksi. Se on kooltaan ja muodoltaan eräänlainen välimuoto pyöreäkuppisista malleista ja suuremmista, kananmunan muotoisilla kupeilla varustetuista, malleista. Deva ja HE5XX on muotoiltu hieman samaan tapaan. Muulta ulkoasultaan Susvara on lähimpänä HE1000-sarjan kuulokkeita. Susvara istuu pienehköön päähäni valmistajan isokokoisia malleja mukavammin, sillä esimerkiksi HE1000:n ja Arya:n pehmusteiden alareuna asettuu kasvoillani turhankin alas.

Osa Susvaran ja HE1000-sarjan kuulokkeiden suuresta hintaerosta selittyy erilaisella valmistusprosessilla. Susvaran kupit on valmistettu alumiinista CNC-koneistuksella ja ne on viimeistelty käsin hiomalla. HE1000-sarja valmistetaan alumiini muottiin valamalla, mikä on valmistajan mukaan kuusi kertaa halvempaa kuin CNC-koneistaminen. Monimutkaisempi valmistusprosessi ei kuitenkaan juurikaan näy Susvaran ulkonäössä. En ole metallinkäsittelyn asiantuntija, mutta hieman röpelöisten kulmien vuoksi osat näyttävät enemmän valetuilta kuin laadukkaasti jyrsityiltä tai laserleikatuilta.

Pikkuvioistaan huolimatta Susvara näyttää kuitenkin ihan hyvältä, vaikka odottaisinkin tässä hintaluokassa parempaa. Myönnän olevani pinnallinen, mutta mielestäni 7000 euron kuulokkeiden tulisi näyttää hyvältä ja kalliilta, minkä lisäksi materiaalien tulisi olla parhaita mahdollisia. Edullisemmista Hifiman-malleista tuttu halvan näköinen ja huonosti viimeistely puuviilu ei juuri paranna laatuvaikutelmaa.

Susvaran sankarakenne on samanlainen kuin HE1000:ssa ja Aryassa. Pannan korkeudessa on reilusti säätövaraa, joten kuulokkeet saa aseteltua päähän kuin päähän. Korville muodostuva puristusvoima on maltillinen, mutta riittävän napakka. Rakenne onkin kaiken kaikkiaan toimiva. Pahvisen tuntuinen ja heikkolaatuisesta nahkasta valmistettu pääpanta sen sijaan on surkea. Koska kuulokkeeni ovat uudet, panta tuntuu vielä melko jämerältä. Vanhemmassa kuulokeparissani panta lerpatti velttona heiluen puolelta toiselle. Kyseessä on valmistajan kuulokkeiden tyyppivika, sillä Kuulokenurkassa arvostellussa HE1000 V2:ssa oli myös sama ongelma.

Huono panta olisi pienempi ongelma 50 euron kuulokkeissa, kun taas 7000 euron tuotteessa sellainen on täysin naurettava asia. Onneksi sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta käyttömukavuuteen, kunhan mahdollisesti lerpattava panta asetellaan käsin sopivaan kohtaan päälaella.

Korvapehmusteet:

Hifiman kutsuu kuulokkeiden pehmusteita Harmony-pad-nimellä. Niiden ihoa vasten tuleva osa on kangasta, sisäreunat rei´itettyä nahkaa ja ulkoreuna kiinteää nahkaa – en löytänyt asiaan varmistusta, mutta oletan nahkan olevan keinotekoista. Lähes kaikkien Hifiman-kuulokkeiden pehmusteet on valmistettu näistä samoista materiaaleista. Susvaran pehmusteissa on korville varsin hyvin tilaa, mutten panisi pahakseni, jos syvyyttä olisi hieman enemmän.

Pehmusteiden pohjapuolella on kiinteä muovirengas, joka kiinnittyy kuulokkeisiin hakasilla. Susvarassa voidaan käyttää myös muiden valmistajien pehmusteita, kunhan sitä varten hankitaan sopivat kiinnitysrenkaat esimerkiksi Ebaysta. Monet käyttävätkin Susvarassa ZMF:n pehmusteita, jotka toki myös muuttavat ääntä.

Erilaisten pehmusteiden kokeileminen voisi olla mielenkiintoista, mutten toistaiseksi ole uskaltanut irrottaa Susvaran omia pehmusteita. Vaikka se olisikin helppoa, muovirenkaat voivat vääntyä irrottamisen tai kiinnittämisen aikana, jolloin pehmusteiden ja kuulokkeiden väliin jäisi ääntä muuttava ilmarako.

Vanhemmissa Susvara-kuulokkeissa pehmusteet olivat vielä ohuemmat kuin nykyisessä versiossa, mikä aiheutti erikoisen ongelman. Korvien osuessa elementtien magneetteihin niiden musta maali alkoi irtoilla ja jäädä kiinni planaarikalvon pintaan. Maalimuruset hiusta ohuemman kalvon päällä voivat varmasti vaikuttaa äänenlaatuun. Iäkkäämpiä käytettyjä kuulokkeita ostaessa kannattaakin pyytää myyjältä valokuva elementeistä. Maalia täynnä oleva kalvo ei välttämättä ilmene kuuntelemalla, joten visuaalinen tarkastus on tarpeen. Nykyään tuotannossa olevissa malleissa ongelman pitäisi olla korjattu.

Vanhoissa kuulokkeissa myös pehmusteiden liima oli muiden Hifiman-mallien tapaan heikkolaatuista, minkä vuoksi pehmusteet saattoivat revetä liitoksistaan. Onneksi tämäkin ongelma on korjattu kaikissa nykyään valmistettavissa kuulokemalleissa.

Kaapelit:

Monien muiden pienten laatuongelmien lisäksi Hifiman tunnetaan surkeista kirurgista letkua muistuttavista kaapeleistaan. Susvaran mukana näitä toimitetaan kaksi (liittimet 4-pin-XRL ja 6,35 mm). Kaapeleihin tulee helposti taitteita, joiden seurauksena kosketushäiriöt ovat ajan saatossa melko todennäköisiä. Kaapeleita on myös lähes mahdotonta saada suoraksi, koska ne pyrkivät pitämään muodon, johon ne on tehtaalla pakattu. Lisäksi kaapelien liikuttelusta aiheutuva epämiellyttävä rapina välittyy selkeästi kuulokkeisiin saakka. On käsittämätöntä, ettei Hifiman ole vieläkään katsonut tarpeelliseksi vaihtaa mukana toimitettavaa kaapelityyppiä paremmaksi. Ei olekaan ihme, että lähes kaikki Susvaran omistajat käyttävät jonkun toisen valmistajan tekemiä kaapeleita.

Noin 450 grammaa painava Susvara on käyttömukavuudeltaan varsin hyvä. Surkeat kaapelit, suppea varustelu ja hintaan nähden melko vaatimaton rakenne eivät kuitenkaan tee vaikutusta. On hyvä, että valmistaja on korjannut vanhempien mallien laatuongelmat, mutta Susvaraa on silti mahdotonta kutsua 7000 euron arvoiseksi yleisen laatuvaikutelman osalta.

Hifiman tuntien tämä ei toisaalta ole yllätys, koska sen kuulokkeita ostetaan ainoastaan äänenlaadun (ja varauksin myös käyttömukavuuden) vuoksi. Äänenlaatu on myös itselleni kriteereistä tärkein, mutta kuulokkeiden ulkonäölläkin on suuri merkitys. Minulla on aikaa kuunnella musiikkia vähemmän kuin haluaisin. Laitteiden paikoilleen virittely ja kuunteluiltaan valmistautuminen on jo tapahtuma itsessään, joten silloin on väliä myös sillä, minkä näköiset ja tuntuiset kuulokkeet käsiini otan. Esimerkiksi Abyss AB1266 Phi TC ja ZMF:n kuulokkeet saavat minut jo valmiiksi positiivisesti virittäytyneeseen tilaan.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Susvaran taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeiden taajuusvaste:

Basso:

Susvara on bassontoistoltaan erittäin tasapainoinen, mihin neutraalia tai aavistuksen niukkaa bassoa arvostavat lienevät tyytyväisiä. Hifimanin omassa mallistossa ainakin HE1000 V2 ja Edition XS tarjoavat aavistuksen runsaammin bassoa. Oma makuni on muovautunut yhä enemmän Harmanin tavoitevastetta mukailevaksi, joten kaipaisin Susvaraan hieman enemmän voimaa alimmille taajuuksille. Voimakkaaseen bassontoistoon nojaava pop-musiikki, EDM ja rap kuulostaa harmillisen tylsältä.

Susvara korostaa muiden Hifiman-mallien tapaan bassontoistossa voiman sijaan tarkkuutta. Nuotit erottuvat toisistaan erinomaisesti, mutta iskut jäävät turhan kevyiksi. Kuulokkeet eivät myöskään kunnolla ”ravistele” kuuntelijaa pidempikestoisilla matalataajuuksisilla jyrinöillä. Ote onkin varsin hentoinen – basso kuuluu, muttei juuri tunnu miltään. Esimerkiksi useissa Audezen kuulokkeissa ei ole bassoa määrällisesti sen enempää kuin Susvarassakaan, mutta ne tuntuvat huomattavasti fyysisemmiltä.

Keskiäänet:

Keskiääniltään Susvara on yksinkertaisesti paras koskaan kuulemani kuuloke. Sen toisto on selkeää, mutta esitystapa pysyy hieman silotellusti soivan preesensalueen ansiosta myös varsin rentona. Vaikka Susvaran taajuusvaste ja taajuustasapaino vastaakin pitkälti muita Hifimanin avoimia planaarikuulokkeita, jokainen malli kuulostaa hieman erilaiselta. Susvara soi elektrostaattimaisen eteerisesti ja sen ääntä kehystää lämpö ja pehmeys. Esitystapa on viettelevän kuuloinen.

Piano ja jousisoittimet kuulostavat uskomattoman hyvältä. Parhaimmillaan kuulokkeet ovat kuitenkin laulua toistaessaan. Susvaran tapa korostaa laulajan tulkintaa ja tunnetilaa on vertaansa vailla. Käytän sanaa ”korostaa”, koska lopputulos ei ole täysin luonnollinenkaan. Kuulokkeet eivät olekaan välttämättä mahdollisimman aitoa sointiväriä hakevalle keskiäänten osalta napakymppi, mutta kuuntelunautinnon kannalta lopputulos on omaan makuuni lähes täydellinen. Hifiman HE1000 V2 on keskiääniltään hyvin samankaltainen, mutta Susvara vie saman esitystyylin uudelle tasolle.

Jos jotakin haluaisin parannettavan, toisto voisi olla aavistuksen tukevampaa, jolloin raskaampi musiikki kuulostaisi pontevammalta. On kuitenkin todennäköistä, että hieman tukevammalla äänellä Susvara ei enää toistaisi laulusuorituksia yhtä maagisella tavalla.

Diskantti:

Moni saattaa kokea Susvaran ylemmiltä taajuuksiltaan hieman kirkkaaksi. Omaan makuuni diskantin tasapaino on kuitenkin täydellinen. IEC711-standardin mukaisella laitteistolla mitattua taajuusvastetta tulkitessa kannattaa huomioida, että 10 kHz:n kohdalla sijaitseva kuoppa on laitteiston tunnettu ominaispiirre, eikä ääni kuulosta todellisuudessa vaimentuneelta ihmisen korvaan.

Susvara on itseasiassa ylätaajuuksiltaan hyvin lähellä tasapainoista Sundara-mallia. HE1000 V2, Arya V2, Ananda ja Edition XS taas ovat hieman kirkkaampia. Diskantin laadusta en voi lausua poikkipuolista sanaa, sillä Susvara lukeutunee erottelukyvyltään maailman parhaisiin kuulokkeisiin. Peltien harmoniat toistuvat selkeästi ja todella luonnollisesti. Myös kuulokynnykseni äärirajoilla sijaitsevat äänet toistuvat selkeydellä, josta useimmat kuulokkeet voivat vain haaveilla. Susvaran diskantti ei suhahtele epämiellyttävästi, kahise luonnottomasti tai aiheuta keskitaajuuksiin sibilanssia.

Äänikuva:

Kuulokkeiden äänikuva on keskimääräistä suurempi, muttei poikkeuksellisen vaikuttava. HE1000 V2 ja ehkä jopa Arya V2 kuulostavat avarammalta. Muistikuvieni mukaan myös Meze Empyrean levittää äänet laajemmalle alueelle kaiutinmaisesti soivasta Abyss AB-1266 Phi ja Phi TC kuulokkeista puhumattakaan. Voi olla, että myös vanha klassikko Sennheiser HD800 on äänikuvaltaan Susvaraa suurempi.

Susvara sijoittelee kuitenkin ääniä erittäin tarkasti. Äänikuvan kerrostumilla ja äänten mahdollisilla sijainneilla ei tunnu olevan minkäänlaisia rajoitteita. On kuitenkin pakko myöntää, että Susvaran odotettua pienempi äänikuva on silti pettymys. Oletin, että kuulokkeet päihittäisivät vähintään valmistajan omat edullisemmat mallit. Toisaalta Susvaraa kuunnellessa en edes kaipaa isompaa äänikuvaa. Äänessä on riittävästi tilavuuden tunnetta ja kokonaisuus on todella eheä. Äänikuvan sopusuhtaisuuden osalta Susvara onkin lopulta paras kuulemani Hifimanin kuuloke.

Erotteluky ja soinnin läpinäkyvyys:

Susvara on soinniltaan erittäin tarkka ja erottelukykyinen. Pienet äänenpaineen muutokset ja kaiut toistuvat selkeästi. Toisinaan huomaan kappaleessa olevan esimerkiksi eri verran taustalaulajia kuin olin aiemmin muilla kuulokkeilla päätellyt. Musiikista saattaa paljastua muitakin uusia ääniä jotka tavallisesti ovat saattaneet jäädä itseltäni huomaamatta, koska ne ovat hukkuneet esimerkiksi syntikan ujellukseen. Tämä kaikki on vähintä, mitä 7000 euron kuulokkeilta tulee odottaa.

Kriittisesti arvioiden Susvaran ääni on kuitenkin aavistuksen verhoutunutta, mikä selittyy ainakin osittain hillitysti soivalla 1–2,5 kHz:n alueella. Ulkomuistista arvioiden Susvara ei olekaan merkittävästi erottelukykyisempi tai vähemmän verhoutunut kuin selvästi halvempi HE1000 V2. Yksityiskohtaista ja erottelevaa toistoa kaipaava ei toki Susvaraan tule pettymään, mutta mielestäni rahalle ei saada täyttä vastinetta. Näillä prioriteeteilla kuulokkeita etsivän kannattaakin harkita myös muiden valmistajien huippumalleja.

Dynamiikka:

Monien Hifimanin kuulokkeiden Akilleen kantapää on mielestäni valju dynamiikka. Valmistajan valikoimasta klassikkoasemaan noussut HE-6 (ja kuulokkeiden hieman heikompi uusintaversio HE6se) on ainoa kuuloke, joka erottuu edukseen poikkeuksellisen räjähtävällä makrodynamiikalla. Hifimanin sukupuussa Susvara on seuraaja HE-6:lle ja HE1000 V1:lle. Sukulaisuudesta HE-6 malliin kertoo kultaisten elementtien lisäksi se, että Susvaran nimeksi piti alun perin tulla Edition 6. Valitettavasti Susvara on kuitenkin hillityn dynamiikkansa osalta enemmän sukua HE1000:lle.

Hifimanin kuulokemallistossa sijoittaisin Susvaran kutakuinkin samaan sarjaan Aryan ja HE1000:n kanssa. Susvaran ääni voi olla aavistuksen iskevämpää edellä mainittuihin verrattuna, mutta parannus jää pieneksi. Susvara on kyllä transienteiltaan todella nopea, mutta toisto on turhankin kevyttä ja aineettoman tuntuista. Susvara muistuttaakin yllättävän paljon elektrostaattikuulokkeita niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikki eivät toisaalta kaipaa kuulokkeilta kovin räväkkää sointia.

Itselleni voimakas dynamiikka on yksi kuulokkeiden tärkeimmistä kriteereistä. Kaikki muu on turhaa, jos kuulokkeet eivät saa jalkoja vipattamaan tai vedä itseensä huomiota musiikin huippuhetkinä. Susvaran kuunteluun joutuu keskittymään, koska sen dynamiikka ei puhuttele, vaan ajatukset meinaavat harhailla muihin asioihin. Ääni kyllä rullaa rytmikkäästi menevälläkin musiikilla, mutta lopputulos jää makuuni liian kevyeksi. Hitaammin muodostuvat musiikin huippukohdat toistuvat Susvaralla kuitenkin varsin hyvin. Makrodynamiikka ei siis missään nimessä ole kelvotonta, eikä kuulokkeiden pehmeä ja siloteltu esitystapa estä minua nauttimasta musiikista. Ainoaksi omistamakseni kuulokemalliksi en silti voisi Susvaraa ajatella.

Vahvistus

Hifiman Susvara ja HE-6 ovat todennäköisesti maailman vaikeimmin vahvistettavia kuulokkeita. Muut haasteellisiksi kuulokkeiksi mielletyt mallit, kuten Abyss AB-1266 Phi ja HEDDphone, eivät ole läheskään yhtä vaativia. Koen itse HE-6:n vielä aavistuksen Susvaraa hankalammaksi, koska sen äänenväri muuttuu enemmän vääränlaisella vahvistimella.

Susvara vaatii vahvistimelta joka tapauksessa poikkeuksellisen reilusti tehoa. Monet käyttävätkin kuulokkeita kaiuttimille tarkoitettuun vahvistimeen kytkettynä. Kyse ei näiden ihmisten mukaan ole pelkästä äänenvoimakkuudesta, vaan siitä, että Susvaran dynamiikka ja bassontoisto ei herää henkiin tavallisilla kuulokevahvistimilla. Suhtaudun itse asiaan hieman skeptisesti, mutta näkemys on varsin yleinen Susvaran omistajien keskuudessa.

Olen käyttänyt Susvaran kanssa enimmäkseen Ferrum OOR (1995 €) -kuulokevahvistinta. Paritus on mielestäni erinomainen, mikä ei ole varsinainen yllätys, sillä laite on yksi suosituimmista kuulokevahvistimista Susvaran omistajien keskuudessa. Yleensä OOR:in omistajat hankkivat myös Hypsos-virtalähteen, joka nostaa setin hintaa tuhannella eurolla. Monien mielestä OOR+Hypsos-yhdistelmää parempaan lopputulokseen päästään ainoastaan huomattavasti kalliimmilla vahvistimilla, kuten Enleum AMP-23R:llä (7500 €) ja Zähl HM1:llä (8000 €).

Kuuntelin Susvaraa Ferrum OOR:in lisäksi Original OPA 4A (850 €) -putkivahvistimella. Sen ilmoitettu antoteho on peräti 4 wattia 32 ohmin kuormalle, joten putkivahvistin ei ole hintaluokassaan aivan tavanomainen. OPA 4A kuulostaa Susvaran kanssa pääsääntöisesti erinomaiselta, mutta kovemmalla äänenvoimakkuudella se “hyytyy” ja kuulokkeiden bassontoisto säröytyy. Testasin myös Hifiman EF6-vahvistinta, joka ei äänenlaadullisesti yltänyt aivan OOR:in tasolle, vaikka hoitikin homman antotehonsa puolesta mainiosti.

Susvaran vahvistaminen on jo itsessään oma skenensä. Maailman parhaiden (tai ainakin kalleimpien) kuulokevahvistimien omistajat käyttävätkin yleensä juuri Susvaraa. Olisi hienoa päästä joskus kuulemaan, miltä kuulokkeet kuulostaisivat esimerkiksi Woo Audio WA234:n (18 000 €), Trafomatic Primaveran (12 000 €) tai Viva Egoista 845:n (16 000 €) kanssa. Myös Hifimanilla itsellään on Susvaralle suunniteltu high-end vahvistin, EF1000, joka maksaa noin 15 000 euroa. Normaalimman budjetin omaavien keskuudessa suosittuja vahvistimia ovat esimerkiksi Topping A90 (500 €), Schiit Audio Jotunheim 2 (550 €) ja Cayin iHA-6 (700 €).

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Tulen palaamaan Susvaraan vielä tulevissa arvosteluissa. Siksipä vertaan sitä tällä kertaa vain varsin lyhyesti Focal Utopiaan ja Abyss AB-1266 Phi:hin. Koska verrokkikuulokkeista on jo julkaistu Kuulokenurkassa erikseen tarkemmat arvostelut, en käsittele tässä yhteydessä rakenteellisia ominaisuuksia tai käyttömukavuutta.

Aiemmat arvostelut:

• Focal Utopia
• Abyss AB-1266 Phi

Hifiman Susvara vs. Focal Utopia 2017

Hinnat: 7000 € vs. 4000 € (valmistus lopetettu ja korvaava malli maksaa 5000 €)

Ranskalaisen Focalin entinen lippulaivamalli ja yksi suosikkikuulokkeistani, Utopia, julkaistiin vuonna 2017, kuten Hifiman Susvarakin. Monien mielestä juuri Hifiman ja Focal ovat pääsyyllisiä käsistä karanneeseen kuulokkeiden hinnoitteluun. Focal toi Utopiasta vuonna 2022 markkinoille uuden version, joka maksaa 5000 euroa. Hifiman sen sijaan ei ole julkaissut korvaajaa Susvaralle, mutta Euroopassa kuulokkeiden hintaa nostettiin 1000 eurolla nykyiseen 7000 euroon.

Taajuusvasteet:

Susvaran äänessä on Utopiaan verrattuna lämpöä, joka tekee keskiäänistä lähes hunajaiset. Utopia ei erinomaisuudestaan huolimatta saa Susvaran tavoin musiikkia kuulostamaan kauniimmalta kuin se todellisuudessa on. Toisinpäin käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että Utopia soi värittymättömämmin. Susvaran hillitty 1–2,5 kHz:n välinen taajuusalue saa sen kuulostamaan hieman verhoutuneelta. Vaikutus on lievä, mutta se korostuu verrattuna Utopiaan, joka on samalla taajuusalueella läsnäolevampi. Omiin korviini ero on suurempi kuin taajuusvasteista olisi pääteltävissä. Utopian keskitaajuudet ovatkin hieman selkeämmät ja läpinäkyvämmät.

Tavallisesti suosin mahdollisimman verhoutumatonta toistoa, mutta tässä tapauksessa Susvara kuulostaa Utopiaa mielenkiintoisemmalta ja miellyttävämmältä. Pahoitteluni kaikille epämääräisten termien vihaajille, mutta mielestäni Susvara on musikaalisempi kuin Utopia. Se toistaa keskialueen vivahteikkaammin ja on etenkin monimutkaista musiikkia kuunnellessa melko selkeästi Utopiaa edellä.

Susvara on alabassoltaan parempi, kun taas keskibasso iskee Utopialla huomattavasti lujempaa. Erot dynamiikassa eivät rajoitu ainoastaan basson iskuääniin, vaan Utopia on koko taajuuskaistalla iskevämpi, suoraviivaisempi ja räjähtävämpi. Susvara on puolestaan on rytmikkäämpi, rauhallisempi ja polveilevampi – kuulostaa jo lähes viinien makutestiltä.

Äkkiseltään Utopia saattaa kuulostaa erottelevammalta kuin pehmeämmin soiva Susvara. Pidemmässä kuuntelussa kuitenkin selviää, että Susvara tuo esiin taustalla kuuluvia pieniä asioita, jotka jäävät Utopialla helpommin huomaamatta. Susvaran äänikuva on myös selvästi vaikuttavampi – ei välttämättä tarkempi, mutta avarampi.

Pidän Utopiasta todella paljon ulkonäön, rakenteen ja ennen kaikkea innostavan toiston ja uskomattoman dynamiikan ansiosta. Kokonaisuutena Susvara on kuitenkin vakuuttavampi kuuloke. Sen uskomattomat keskiäänet yhdistettynä Utopiaa parempaan erottelukykyyn on yhdistelmä, jota on vaikeaa päihittää. En voi silti lopulta sanoa, että kaksikon välinen 3000 euron hintaero olisi täysin perusteltu. Niin paljoa parempi Susvara ei sentään ole. Kuulokkeet ovat myös esitystavaltaan todella erilaiset. Omistaisin mieluusti molemmat, koska ne täydentävät toisiaan erinomaisesti. Vaikka pidänkin Susvarasta enemmän, saattaisin valita Utopian, mikäli en kuuntelisi ollenkaan klassista, akustista tai vokalistipainotteista musiikkia.

Hifiman Susvara vs. Abyss AB-1266 Phi

Hinnat: 7000 € vs. 6000–8000 € varustelutasosta riippuen (valmistus lopetettu / korvaavan AB1266 Phi TC:n hinnat alkavat 6800 eurosta)

Susvaran ja Utopian tapaan myös Abyss AB-1266 Phi julkaistiin vuonna 2017. Omistin kuulokkeet yli vuoden ajan, joten niiden ääni tuli varsin tutuksi. En koskaan lämmennyt hieman keinotekoiselle äänenvärille, mutta huikea erottelukyky ja loistava bassontoisto tekivät aina vaikutuksen. AB-1266 Phi:n valmistus on jo lopetettu, mutta monet kuulokeharrastajat tekevät valintansa uudemman Phi TC-mallin ja Susvaran väliltä. AB1266 Phi TC ja Susvara lienevätkin maailman suosituimmat yli 6000 euroa maksavat kuulokkeet. Koska omistan nykyään molemmat, vertailen kaksikkoa myöhemmin kirjoittaessani arvostelun Abyss-mallista.

Taajuusvasteet:

Huom. Taajuusvasteet on mitattu erilaisilla silikonikorvilla, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoiset 3 kHz:stä eteenpäin. Alabasson määrä AB-1266-malleissa riippuu täysin siitä, miten suuri ilmarako pään ja korvapehmusteiden väliin on jätetty. Yllä näkyvä taajuusvaste kuvastaa tilannetta maltillisella ilmaraolla, jota valmistaja itsekin suosittelee.

Kun vaihdan Susvarasta AB1266 Phi:hin, huomioni kiinnittyy ensimmäisenä Abyss-mallin todella omituiseen keskitaajuuksien tuunaukseen. Erikoiseen ääneen tottuu jotenkuten ajan kuluessa, mutta pikaisesti vertailtuna ero Susvaraan on huomattava. AB-1266 Phi on soinniltaan kolkko, ohut, hyökkäävä ja luonnoton. Susvara puolestaan on kertakaikkisen upea tarjoten parhaat kuulemani keskiäänet.

Kunhan kummallisten keskitaajuuksien aiheuttamasta ensijärkytyksestä toivutaan, alkaa myös Abyss-mallia esiintyä edukseen. Sen bassontoisto on osa-alueena kaikkein selkeimmin Susvaraa parempi. Vaikka Susvaran bassontoisto onkin laadukasta, se ei ole samaan tapaan iskevän tuntuista ja tarkkaa kuin AB-1266 Phi:ssä. Susvaralla alataajuudet jäävätkin sivurooliin, kun taas AB-1266 Phi vetää niihin huomiota poikkeuksellisen laadukkaalla esityksellään. Kuulokkeissa on myös hieman enemmän bassoa kuin Susvarassa, mutta ero sijaitsee kaikkein alimmilla taajuuksilla, eikä toiston iskevyyden tunnetta lisäävässä keskibassossa. Kokemani erot alataajuuksien dynamiikassa eivät selitykään pelkästään taajuusvasteella.

Nyt kun dynamiikka tuli puheeksi, kerrottakoon, että Abyss vie sillä saralla Hifimania kuin litran mittaa. AB-1266 Phi toistaa innostavammin niin nopeat ja suuret tempon muutokset kuin aivan pienet vivahteetkin. Se on myös yleiseltä soinniltaan tarkempi piirtäen musiikista terävämpää kuvaa. Susvara, vaikka ehdottomasti referenssitason huippukuuloke onkin, kuulostaa suorassa vertailussa lähes utuiselta. Abyss-mallin eduksi on laskettava myös Susvaraa suurempi äänikuva.

Susvara ja AB-1266 Phi ovat siis varsin erilaisia kuulokkeita. Niiden välisen paremmuuden ratkaisee tälläkin kertaa se, millaista musiikkia kuulokeilla on tarkoitus kuunnella. Pop, rock ja EDM kuulostavat erinomaiselta Abyssin kuulokkeilla. Susvara puolestaan loistaa kaikenlaisella musiikilla, jossa laulusuoritukset ovat pääosassa. Yleiskuulokkeena Susvara on mielestäni parempi, koska heikoimmillaankin se on varsin vakuuttava. AB-1266 Phi sen sijaan on enemmän rakasta-vihaa-tyylinen kuuloke, joka olisi tärkeää koekuunnella ennen ostopäätöstä.

Yhteenveto

Hifiman Susvaraa ei suotta pidetä yhtenä maailman parhaista kuulokkeista. Sen taajuusvasteessa ei ole mitään negatiivista sanottavaa, kunhan Hifimanin kuulokkeille tyypillinen, tasapainoinen, mutta aavistuksen kirkas, toisto sattuu miellyttämään. Värittyneempään esitystapaan tottuneelle Susvara saattaa sen sijaan kuulostaa tylsältä ja turhankin yksityiskohtaiselta. Itselleni kuulokkeet ovat mahtava yhdistelmä musikaalisuutta ja erottelukykyä hipoen parhaimmillaan täydellisyyttä. Erityisesti keskiäänet tekevät vaikutuksen. Joillakin kuulokkeilla on tapana muokata kuuntelijan musiikkimakua, koska ne saavat itselle vieraan musiikin kuulostamaan poikkeuksellisen upealta. Susvara sai minut innostumaan a cappellasta, vaikken aiemmin ole kyseisestä musiikkityylistä välittänytkään.

Pelkkiä kehuja ei toki Susvarankaan kaltainen kuuloke itseltäni ansaitse. Kuulokkeiden laatuvaikutelma ei vastaa mielestäni korkeaa myyntihintaa. Vaikka ne ovatkin varsin komeat, toivoisin niiden erottuvan selkeämmin edullisemmasta HE1000-sarjasta. Susvarassa on myös ollut vuosien varrella todella paljon erilaisia laatuongelmia, jotka heittävät ikävän varjon tuotteen ylle siitäkin huolimatta, että vikojen pitäisi olla nykyään korjattu tuotantovaiheessa. Surkeat kaapelit ja lerpattava pääpanta ovat kuitenkin edelleen olemassa. Myös kuulokkeiden poikkeuksellinen epäherkkyys eli tehokkaan vahvistimen tarve voitaneen laskea nykymittapuulla jonkinlaiseksi viaksi.

Äänenlaadullisia ongelmia Susvarasta ei kuitenkaan varsinaisesti löydy. Ainoat heikkoudet ovat vaimeahko makrodynamiikka ja hieman hento bassontoisto. Toisinaan esitystapa on omaan makuuni turhan hillitty, joten siitä on vaikeaa innostua etenkään bassovoittoisella musiikilla. Ärhäkämpään rymistelyyn kannattaakin harkita joitakin toisia kuulokkeita.

Susvara edustanee monelle lähes täydellistä kuuloketta erottelukyvyn ja soinnin läpinäkyvyyden osalta. Omia ylikorkeita odotuksiani se ei silti aivan täyttänyt. 7000 eurolla pitäisi pystyä vieläkin tarkempaan, läpinäkyvämpään ja nopeampaan toistoon. Siksi onkin hankalaa perustella, miksi Susvarasta kannattaisi maksaa kolme kertaa enemmän kuin valmistajan edullisemmista malleista tai tuhansia euroja enemmän kuin esimerkiksi Focal Utopiasta. Harva toki Susvarasta täyttä hintaa maksaakaan, koska valmistaja myy asiakaspalautuskappaleita melko “edullisesti”, ja tiettävästi useilta jälleenmyyjiltäkin saattaa saada kysymällä melko tuntuvan alennuksen. Susvaraa olisikin lopulta huomattavasti helpompaa suositella vaikkapa 5000 eurolla.

Plussat ja miinukset:

+ Tasapainoinen taajuusvaste
+ Keskitaajuuksien toisto parasta kuulemaani
+ Äänen selkeys ja yksityiskohtien erottelukyky
+ Tarkka ja hyvin jäsentynyt äänikuva
+ Käyttömukavuus ja keveys verrattuna muihin suuriin planaarikuulokkeisiin

+/- Toistossa on miellyttävää rentoutta, mutta sen kustannuksella menetetään jonkin verran äänen läpinäkyvyyttä
+/- Ulkonäkö on komea ja käytetyt materiaalitkin varsin hyviä, mutta kuulokkeet eivät tunnu hintaiseltaan premium-tuotteelta

– Vaimeahko makrodynamiikka
– Bassontoisto saisi olla runsaampaa
– Vaatii tehokkaan ja laadukkaan vahvistimen kuulostaakseen hyvältä
– Surkeat kaapelit
– Suppeat lisävarusteet
– Todella korkea myyntihinta