Arvostelu: Cayin HA-3A

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 1600 USD (Euroopassa 1600–2300 €)
• Tyyppi: Päätemuuntajalla varustettu putkikuulokevahvistin
• Sisääntuloliittimet: XLR ja RCA
• Kuulokeliitin: 6,35 mm, 4,4 mm ja 4-pin-XLR (kaksi jälkimmäistä balansoituja)
• Putket: 1 x RCA 25AX4GT (tasasuuntaaja), 2 x JJ 12AU7 (ajuri) ja 2 x Electro Harmonix 6V6GT (pääte)
• 3 lähtöimpedanssiasetusta erilaisille kuulokkeille: L = 8–64 ohm, M = 65–250 ohm ja H = 251–600 ohm
• Antoteho (6,35 mm): 0,4 W (L), 0,6 W (M) ja 0,7 W (H)
• Antoteho (4-pin-XLR): 0,6 W (L), 0,75 W (M) ja 0,85 W (H)
• Antoteho (4,4 mm): 0,23 W (L), 0,35 W (M) ja 0,4 W (H)
• Paino: 12 kg
• Mitat (L x P x K): 30,6 x 26 x 17 cm
• Virrankulutus: 80 W

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Kuulokenurkassa tutustuttiin muutama kuukausi takaperin laadukkaaseen ja monipuoliseen Cayin iHA-6 -transistorivahvistimeen. Mainitsin tuolloin jutussani kiinalaisen valmistajan täyttäneen juuri 30 vuotta, ja että kirjoittaisin vielä lähiaikoina toisesta sen myymästä vahvistimesta. Tämä laite on HA-3A-niminen putkikuulokevahvistin (hinta Euroopassa edullisimmillaan noin 1600 €), jonka tulin hankkineeksi jokin aika sitten Ebay-huutokaupasta eräänlaisena heräteostoksena. Koska olen pitänyt iHA-6:sta, kiinnostuin ottamaan selvää, miltä Cayin:in valmistama putkivahvistin kuulostaisi erityisesti ZMF:n kuulokkeiden kanssa. Cayin tunnetaan laitteidensa korkeasta laadusta, joten siirrytäänpä pidemmittä sanoitta tarkastelemaan, mitä valmistaja on tällä kertaa saanut aikaiseksi.

Ulkoinen rakenne & toiminnot

HA-3A on suhteellisen edulliseksi putkilaitteeksi (hinnat voivat kohota hyvin korkeiksi) todella laadukkaan ja viimeistellyn oloinen. Yleinen laatuvaikutelma yltää mielestäni vähintään Feliks Audio Euforian tasolle, ellei jopa sen yläpuolelle. HA-3A:n monikerroksinen kiiltävä maalipinta näyttää vaikuttavalta ja kaikkien osien sovitus on ensiluokkaista. Hankkimassani hopeisessa laiteversiossa perusrunko on väriltään siniharmaa, kun taas musta versio olisi nimensä mukaisesti kokomusta, jolloin se keräisi enemmän sormenjälkiä. Ulkoasu on mielestäni tyylikäs ja moderni, mutta tämä voisi toisaalta karkottaa osan DIY-henkisistä harrastajista, jotka pitävät eksoottisemman näköisistä putkilaitteista. Tällainen olisi esimerkiksi aiemmin arvostelemani Tor Audio Roger sekä sen balansoitu sisarmalli.

Yksi HA-3A:n vahvuuksista on käyttökelpoinen koko, sillä laitteen pohjapinta-ala vastaa suurin piirtein A4-paperiarkkia. Moniin huomattavasti suurempiin putkivahvistimiin verrattuna HA-3A mahtuisikin melko helposti esimerkiksi työpöydälle. Toisaalta järeiden muuntajien ja paksujen metallikuorien myötä vahvistin painaa peräti 12 kiloa, joten mistään höyhensarjalaisesta ei edelleenkään ole kyse.

Laitteen mukana toimitetaan helposti irrotettavissa oleva metallinen kehikko putkien suojaksi ja mikrofonisuutta vähentämään. Olen kuitenkin käyttänyt vahvistinta pääasiassa ilman kehikkoa, koska tykkään pitää putket täysin näkyvillä. Jos vahvistimeen vaihdetaan suurempikokoiset takarivin putket, kehikon käyttäminen ei välttämättä ole enää mahdollista.

Vahvistimessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä viiteen putkeen ja suuriin muuntajabokseihin, mutta on siinä paljon muutakin katseltavaa. Etupaneelin keskelle on sijoitettu kaksi VU-mittaria, joissa on valkoinen taustavalaistus samoin kuin virtapainikkeen ympärillä sekä äänenvoimakkuudensäätimen osoittimessa. Jotkut varmasti toivoisivat VU-mittareiden valaistuksen olevan oranssi, mutta valkoinenkin toimii hyvin etenkin hopeisessa laiteversiossa.

HA-3A:ssa on peräti kolme kuulokeliitintä, joista käytössä oleva voidaan valita yläpuolella sijaitsevan kytkimen avulla. Perinteisen 6,35 millimetrin liittimen lisäksi valmistaja on lisännyt mukaan balansoidun 4-pin-XLR-liittimen, joka tarjoaa enemmän antotehoa vaikeammin toistettaville kuulokkeille. Toinen balansoiduista liittimistä eli 4,4 millimetrin liitin sen sijaan on melkoinen erikoisuus, sillä sen kautta antoteho jää kaikkein matalimmaksi. Liitin onkin suunnattu ensisijaisesti herkkille kuulokkeille, kuten in-ear-malleille, joissa saattaisi muutoin esiintyä liikaa taustakohinaa. Myös äänenvoimakkuuden säätövara saadaan näin tarvittaessa käyttökelpoisemmalla tasolle.

Jokaisen kuulokeliittimen antotehoon vaikuttaa vielä lisäksi valittu lähtöimpedanssiasetus, jota voidaan vaihtaa erillisellä kytkimellä. Cayin ei kerro tarkkaan lähtöimpedanssin suuruutta, mutta Low-asetus on oletettavasti lähellä nollaa, koska sen kerrotaan sopivan matalan impedanssin (8–64 ohm) omaaville kuulokemalleille. Medium-asetus sopisi puolestaan 65–250 ohmin kuulokkeille ja High-asetus tästä ylöspäin. HA-3A:n antoteho on mielenkiintoisesti kaikkein suurin High-asetuksella.

Laitteen etureunan kolmas kytkin vaihtaa äänen tuloliitäntää RCA- ja XLR-liittimien välillä. Nämä liittimet ovat virtaliittimen ohella käytännössä ainoa vahvistimen takaa löytyvä asia. Lähtöliittimiä HA-3A ei sisällä, joten sitä ei harmillisesti voida käyttää esivahvistimena, vaan se on puhtaasti kuulokevahvistin.

Putket ja toimintaperiaate

Käyn seuraavaksi läpi HA-3A:n toimintaperiaatteen sikäli kun oma ymmärrykseni siihen riittää. Cayin:in verkkosivuilta löytyy onneksi selkeähkö kuvaus vahvistimen toteutuksesta, ja valmistaja on kertonut siitä muutamaan otteeseen myös keskustelufoorumeilla. HA-3A:sta on tähän mennessä ehditty myydä kahta erilaista versiota, sillä alkuperäisestä viidestä putkesta kolme on jouduttu korvaamaan saatavuushaasteiden vuoksi hieman erilaisilla. Tasasuuntaajaputken kohdalla putkityyppi vaihtui kokonaan, kun taas pääteputket ovat vain eri merkkiset alkuperäisiin verrattuna. Ääneenlaatuun muutoksilla ei pitäisi olla vaikutusta, mutta kannattaa huomioida, että arvostelemani laite on uudempaa mallia, jota myydään tämän jutun kirjoitushetkellä.

Vahvistimeen valitun RCA 25AX4GT -tasasuuntaajaputken tehtävänä on muuntaa pistorasiasta tuleva vaihtovirta tasavirraksi, joten tämän putken mahdollisen vaihtamisen tulisi vaikuttaa lopulliseen äänenlaatuun suhteellisen vähän. Äänisignaalin vahvistus HA-3A:ssa tehdään kaksivaiheisesti. Ensin kaksi 12AU7/ECC82-ajuriputkea (valmistaja JJ Electronic) hoitavat sisääntulevan audiosignaalin jännitevahvistuksen. Tämän jälkeen vahvistuksessa hyödynnetään kahta 6V6-pääteputkea (Electro Harmonix 6V6GT), ja niiden jälkeen vielä kahta Cayin:in itse kehittämää päätemuuntajaa, joiden kautta saadaan kuulokkeille sekä balansoitu että balansoimaton signaali. HA-3A ei ole balansoitu vahvistin perinteisessä mielessä, mutta valmistaja käyttää toteutuksesta termiä “Balanced driven”, koska kahden päätemuuntajan käyttämisellä on omat etunsa. Kaikki johdotukset laitteen sisällä on tehty käsityönä pisteestä pisteeseen, jotta signaalitie on mahdollisimman lyhyt.

HA-3A:n putkiparit ovat “mätsättyjä” eli kaksi putkea ovat keskenään mahdollisimman identtiset, jolloin ne myös toimivat optimaalisesti yhdessä. Valmistajan mukaan vahvistimen pitäisi kuitenkin toimia normaalisti myös mätsäämättömillä putkilla auto bias -ominaisuuden ansiosta. Tästä ominaisuudesta löytyvä informaatio on jokseenkin ristiriitaista, mutta luotan valmistajan sanaan, enkä ole havainnut HA-3A:n toiminnassa tai äänenlaadussa mitään erikoista, vaikka kaikki kokeilemani putkiparit eivät olekaan olleet mätsättyjä. Toisaalta olen käyttänyt vain melko hyväkuntoisia putkia, joten tilanne saattaisi muuttua, mikäli toinen kahdesta putkesta olisi selvästi kuluneempi.

Käyttöön liittyviä huomioita

Putkivahvistimissa voi monesti olla erilaisia pieniä oikkuja varmatoimisempiin transistorilaitteisiin verrattuna, mutta Cayin HA-3A:n käyttöön ei onneksi liity mitään poikkeuksellisempaa. Kun laitteeseen kytketään virta, siinä on 60 sekunnin käynnistymisvaihe, jonka aikana äänen toistaminen ei ole mahdollista. Tämä takaa käytön turvallisuuden, eikä kuulokkeiden kiinnittämisestäkään seuraa minkäänlaista poksumista tai muita sivuääniä. Vaikka kuuntelu onnistuukin heti käynnistymisvaiheen jälkeen, äänenlaatu kohenee vielä hieman putkien lämmettyä lisää. Itse odottelen yleensä käytön aloittamista noin 15 minuuttia ja loppu mahdollisesta äänenlaadun parantumisesta tapahtuu muutaman kuunnellun kappaleen aikana.

Putkivahvistimille tyypillisesti HA-3A:n putkista kantautuu kuulokkeisiin pieni helähdys/kumahdus, jos vahvistimen runkoa tökitään käytön aikana. Omalla kohdallani tämä vaikuttaisi olevan Electro Harmonix -merkkisten pääteputkien ominaispiirre, koska ne vaihtamalla pääsisin mikrofonisuudesta lähes kokonaan eroon. Toisaalta myös erillisen metallikehikon asentaminen poistaa valtaosan “ongelmasta”. Oletustilannekaan ei ole erityisen häiritsevä, koska laitetta ei ole tarpeellista tökkiä käytön aikana. Korkean painonsa ja tukevien jalkojensa ansiosta vahvistin ei myöskään pääse heilumaan pöydällä itsestään.

Toinen putkilaitteissa monesti ilmenevä ominaispiirre on taustakohina, jota kuuluu myös jonkin verran HA-3A:sta, mikäli sen kanssa käytetään herkkiä kuulokkeita suurimmilla impedanssiasetuksilla tai 4-pin-XLR-liitäntään kiinnitettynä. Antoteholtaan maltillisempaa 4,4 milimetrin liitäntää käyttämällä kohinasta on kuitenkin mahdollista päästä useimpien over-ear-kuulokkeiden kanssa lähes kokonaan eroon, joten Cayin on selvästi tiedostanut liittimen tarpeellisuuden. Herkille in-ear-kuulokkeille vahvistin ei silti ole näinkään erityisen sopiva, koska taustalla kuuluu koko ajan tasainen suhina.

Kuuntelen yleensä ZMF:n dynaamisia kuulokemalleja 4,4 millimetrin liittimestä, koska valmistajan kuulokkeet ovat 300 ohmin impedanssistaan huolimatta melko herkkiä ja tykkään käyttää niiden kanssa HA-3A:n korkeita impedanssiasetuksia, jotka lisäävät antotehoa ja sitä myötä myös kohinaa. Saan pidettyä kohinan poissa 4,4 millimetrin liittimellä, kun taas 6,35 millimetrin liittimen kautta se olisi jo selkeämmin kuultavissa. Antoteholtaan suurinta XLR-liitintä olen käyttänyt lähinnä planaarikuulokkeilla, koska niistä ei ole kuulunut minkäänlaista kohinaa.

Antotehosta puheen ollen se vaihtelee kuulokeliittimestä ja impedanssiasetuksesta riippuen 230-850 milliwatin välillä. Täten HA-3A:ta ei voida pitää hintaansa nähden erityisen tehokkaana vahvistimena, mutta toisaalta olen pystynyt kuuntelemaan sillä äänenvoimakkuuden näkökulmasta riittävän hyvin jopa Hifiman Susvaraa ja HE-6:ta. Näillä hankalammilla planaarikuulokkeilla ääni jää kuitenkin pehmeäksi ja bassontoisto melko kesyksi, joten vahvistimen rajat tulevat selvästi vastaan. Jos HA-3A:n käyttö rajoittuu kuitenkin tavanomaisempiin kuulokkeisiin, suuremmille teholukemille ei ole varsinaista tarvetta. Cayin:in mukaan vahvistinta ei olekaan suunniteltu tarjoamaan maksimaalisia teholukemia, vaan ennen kaikkea laadukasta ääntä. Äänenvoimakkuudensäätimen toiminnasta hyvä kuuntelukokemus ei ainakaan jää kiinni, koska säädin on tukeva ja liikeradaltaan äärimmäisen sulava. Valmistajan edullisemmassa iHA-6-vahvistimessa ei ole yhtä laadukasta potentiometria.

Äänenlaatu

Huomioitavaa äänenlaadun arvioinnissa

HA-3A on ollut itselläni käytössä olohuoneessa siten, että äänilähteenä toimii iFi:n Zen Stream -verkkosoitin ja D/A-muuntimena ääntä värittämätön S.M.S.L VMV D1SE, jonka kaukosäätimellä pystyn säätämään helposti kuulokkeiden äänenvoimakkuutta sohvalta käsin. Striimaan musiikkia FLAC-laatuisena Tidal-suoratoistopalvelusta ohjaten toistoa puhelimella. Tämä kuunteluketju on myös ollut pääasiallinen tapani arvioida HA-3A:ta vahvistimena.

En ota tällä kertaa huomioon erilaisia D/A-muuntimia, koska vahvistimen putkia vaihtamalla saavutetaan mielestäni pääsääntöisesti suurempia äänenlaadullisia muutoksia kuin DAC:ia vaihtamalla. Eräänlaisena verrokkivahvistimena olohuoneen pöydällä on vieraillut valmistajan oma iHA-6-transistorivahvistin. Aloitan äänenlaadun arvioimisen valmistajan valitsemilla moderneilla putkilla ja kerron sen jälkeen, miten lopputulos muuttuu iäkkäämmillä putkilla. Kokemukseni ovat tuttuun tapaan täysin subjektiivisia, joten en voi taata kaikille samanlaista kuuntelukokemusta.

Vahvistimella testaamiani kuulokkeita:

• Sennheiser HD 600
• Sennheiser HD 660 S2
• Focal Utopia (2017)
• Meze Audio 109 Pro
• Moondrop Venus
• Hifiman Sundara Silver
• Hifiman HE-6
• Hifiman Susvara
• Modhouse T60rp Argon
• ZMF Atrium
• ZMF Auteur Classic
• ZMF Eikon
• ZMF Caldera
• ZMF Verite Closed

Sulavaa ääntä vakioputkilla

Cayin on suunnitellut HA-3A:n siten, että se kuulostaa miellyttävän sulavalta ja tasapainoiselta. Kuuntelusessioni venähtävät helposti useiden tuntien mittaisiksi, koska vahvistin saa onnistuneesti ohjattua huomioni itse musiikkiin sen sijaan, että tulisin ajatelleeksi käyttämääni laitteistoa ja korvillani olevia kuulokkeita. Tämä on mielestäni yksi putkivahvistimien vahvuus kuivemman ja kireämmän kuuloisiin transistorilaitteisiin nähden.

HA-3A:lla ääni toistuu useimpiin transistorivahvistimiin verrattuna hieman täyteläisempänä ja rennompana, mutta putkivahvistimeksi se on silti melko neutraali. Putkisoundi ei niin sanotusti ole erityisen voimakas esimerkiksi aiemmin arvostelemaani Tor Audio Rogeriin verrattuna, eikä äänessä ole ilmiselviä värittymiä suuntaan tai toiseen. Tämä tekee HA-3A:sta hienostuneen kuuloisen ja todella yleispätevän vahvistimen. Sitä on rasittamatonta kuunnella ja samaan aikaan millään osa-alueella ei oikeastaan anneta tasoitusta vastaavan hintaisille transistorivahvistimille. Ääni on läpinäkyvää ja erottelu selkeää. Tätä tukee myös se, ettei bassontoisto ole liian muhkeaa ja lämmintä, vaan HA-3A kontrolloi voimakasbassoisia kuulokkeita, kuten ZMF Verite Closed:ia, sopivan tiukasti.

HA-3A:n suurin ero iHA-6:n tapaiseen transistorivahvistimeen verrattuna löytyy toiston läsnäolevuudesta ja realistisuudesta. HA-3A:n tuottama tilavaikutelma on uskottavampi ja se toistaa vokalistin elävämmän oloisena. Esitystapa on putkilla toteutettuna hieman lämpimämpi ja rauhallisempi, muttei varsinaisesti pehmeämpi. iHA-6 erottelee kyllä ääniä balansoitua kuulokeliitintä käyttäessä jonkin verran terävämmin ja täsmällisemmin, mutta sillä keskitaajuudet toistuvat hieman etäisempinä ja vähemmän mukaansa tempaavina. Vastaavasti balansoimattomien liittimien kautta ääneen tulee HA-3A:n tapaan lisää täyteläisyyttä ja tunnetta, mutta iHA-6 on tällöin kaksikosta pehmeämpi. HA-3A tarjoaakin tavallaan parhaat puolet iHA-6:n molemmista liitännöistä.

Kaikki yllä mainitsemani tuntuisi pätevän ainakin korkean impedanssin omaaviin dynaamisiin kuulokkeisiin, kuten Sennheiser HD 600:aan, HD 660 S2:een sekä ZMF Verite Closed:iin, Atriumiin ja Auteur Classiciin. Olen myös todennut Meze Audio 109 Pro:n ylätaajuuksien toistuvan HA-3A:lla tavallista tasapainoisemmin ja rasittamattomammin. Planaarikuulokkeiden kanssa lopputulos vaihtelee puolestaan enemmän riippuen siitä, miten ne käyttäytyvät putkivahvistimen rajoittuneemmalla virranantokyvyllä. Totesin Hifiman Susvaran ja HE-6:n kuulostavan HA-3A:lla jokseenkin pehmeältä ja bassoltaan kevyeltä. Modhouse T60RP Argon puolestaan kuulostaa tavallista terävämmältä, eikä myöskään Hifimanin Sundara Silver ole diskantiltaan yhtä laadukas kuin kokeilemillani transistorivahvistimilla. Moondrop Venus sen sijaan kuulostaa eräänlaisena poikkeuksena juuri sopivalta. Myös helpommin toistettava ZMF Caldera on HA-3A:lla tasapainoisen ja elävän kuuloinen, minkä perusteella niin ikään Audezen helppokuormaiset planaarikuulokkeet saattaisivat toimia vahvistimella hyvin.

Impedanssiasetuksen vaikutus ääneen

HA-3A:n ääntä voidaan hienosäätää impedanssiasetuksen avulla. Pienimmällä asetuksella laite kontolloi kuulokkeiden elementtejä tiukasti kuulostaen mahdollisimman täsmälliseltä ja läpinäkyvältä. Korkeampien asetusten voisi sanoa rentouttavan toistoa ja lisäävän ääneen tunnetta, koska esitystavasta tulee etenkin dynaamisia kuulokkeita käyttäessä täyteläisempi ja läsnäolevampi. Lisäksi äänikuva avartuu hieman. Suoraa vertailua asetusten välillä on kuitenkin vaikeaa tehdä, koska vahvistimen antoteho ja sitä myötä äänenvoimakkuus kasvaa impedanssiasetusta nostaessa. Pidemmässä käytössä olen havainnut HA-3A:n olevan pienimmällä impedanssiasetuksellaan enemmän transistorivahvistimien kaltainen, kun taas korkeammat asetukset tekevät siitä enemmän putkivahvistimen kuuloisen.

300 ohmisia kuulokkeita on mielestäni miellyttävintä käyttää medium- ja high-asetuksilla. Myös 80 ohmiselle Focal Utopialle sopii hyvin medium-asetus, joka tekee äänestä omaan makuuni juuri sopivasti lämpimämpää ja painavampaa. Näin kuunneltuna alkuperäinen Utopia muistuttaa hieman vuonna 2022 julkaistua Utopiaa, jossa vastaavaa täyteläisyyttä on haettu diskanttia rauhoittamalla. Focalin kuulokkeiden kohdalla kannattaa huomioida, että niiden epätasainen impedanssikäyrä yhdistettynä vahvistimen lähtöimpedanssin kasvattamiseen lisää keskibasson määrää taajuusvasteessa. Esimerkiksi Utopia ja Clear ovat näin tavallista enemmän muunneltavissa HA-3A:n impedanssiasetusten avulla. Jos taas käytössä olevan kuulokemallin impedanssikäyrä on tasainen, korkeammat impedanssiasetukset eivät muuta ääntä erityisen lämpimäksi tai bassovoittoiseksi. Tällöinkin tuhdimpaa ja lämpimämpää ääntä on toki mahdollista tavoitella putkia vaihtamalla.

Putkien vaihtaminen

En tullut vielä varsinaisesti kritisoineeksi HA-3A:ta mistään, mutta minulla on sitä vakioputkilla kuunnellessa tunne, että laite voisi kuulostaa vieläkin paremmalta. Se on putkivahvistimeksi hieman hillitty, joten jotkut saattaisivat jopa kutsua kuuntelukokemusta melko tavanomaiseksi. Äänikuvakaan ei avaudu koskaan erityisen laajaksi, vaan paketti tuntuu aavistuksen kireältä aivan kuin vahvistimen menohaluja hieman rajoitettaisiin. En oikeastaan pysty moittimaan laadukasta lopputulosta, mutta HA-3A jätti ainakin itseni uteliaaksi sen osalta, millaisia uusia äänenlaadullisia ulottuvuuksia putkia vaihtamalla voitaisiin saavuttaa.

25AX4GT-tasasuuntaajaputkityyppiä ei ole saatavilla Euroopasta kovinkaan järkevään hintaan, joten olen tyytynyt sen osalta valmistajan toimittamaan RCA-merkkiseen putkeen, jonka pitäisi olla enemmän kuin kelvollinen. Pienten 12AU7-putkien ja 6V6-putkien valikoima sen sijaan on parempi, joten olen kokeillut HA-3A:ssa muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Harvinaisemmat putkimallit maksavat mansikoita, mutta esimerkiksi Ebay:sta löytyy myös varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja putkia.

Ajuriputket: Philips E80CC

Ajuriputkiksi olen vaihtanut hieman poikkeuksellisesti Philipsin E80CC-NOS-putket, joiden Cayin on vahvistanut toimivan erilaisista spekseistään huolimatta HA-3A:ssa pienempien 12AU7-putkien tilalla. Philipsin putkien sanotaan olevan yhdet parhaista omassa luokassaan ja kotimainen Uraltone sattui myymään niitä suhteellisen edulliseen 45 euron kappalehintaan. E80CC-putkityyppi on mielenkiintoinen vaihtoehto siinäkin mielessä, että se nostaa HA-3A:n gain-tasoa ja luultavasti myös antotehoa. Vahvistin tuntuisi ainakin soveltuvan entistä paremmin planaarikuulokkeille, mutta negatiivisena lieveilmiönä taustakohina voimistuu herkempiä dynaamisia kuulokkeita käyttäessä. Esimerkiksi in-ear-kuulokkeille E80CC-putkia ei kannata hankkia.

Jos HA-3A kuulostaa oletuksena hieman hillityltä, Philipsin putket lisäävät toistoon voimaa ja energiaa. Yhtenä selkeänä erona JJ:n 12AU7-vakioputkiin verrattuna soittimien yksityiskohdat toistuvat Philipsin putkilla särmikkäämmin ja äänillä on enemmän tyhjää tilaa ympärillään. Äänikuva muuttuu lisäksi avarammaksi ja kerrostuneemmaksi, eikä se tunnu enää rajoitetulta. Toisto on hauskan elävää ja immersiivistä, minkä rinnalla vakioputket tuntuvat ääneltään hieman pehmeiltä – ne ovat toki myyntihinnaltaan selvästi edullisemmat ja niiden saatavuuskin on parempi. Yhtenä mielenkiintoisena muutoksena diskantti ei enää tunnu joillakin planaarikuulokkeilla terävältä tai pistävältä, vaan siitä tulee Philipsin putkilla täysin sulavaa ilman, että ääni muuttuisi vakioputkiin nähden varsinaisesti tummemmaksi. Bassokaan ei oikeastaan korostu aiempaa enemmän, mutta se potkii silti räjähtävämmin. Esimerkiksi ZMF Eikon muuttuu Philipsin putkilla suorastaan bassotykiksi.

Philipsin putket ovat mielestäni äänenlaadullisesti kattava parannus ja ne tekevät erinomaisesta vahvistimesta vieläkin paremman. Putket tarjoavat myös hyvän pohjan erilaisten 6V6-pääteputkien kokeilemiseen. Toisaalta kaikki testaamani kuulokkeet ovat kuulostaneet Philips & Electro Harmonix -yhdistelmällä niin hyviltä, ettei 6V6-putkia välttämättä tarvitsisi edes vaihtaa. Sitäkin on kuitenkin tullut kokeiltua.

Pääteputket: Reflektor 6n6c (1972) ja Zenith 6V6GT (1941)

6V6-putkien osalta olen kokeillut tähän mennessä vakioputkien lisäksi neuvostoliittolaisia Reflektor-putkia sekä 1940-luvulla valmistettuja, tavallista korkeampia, Zenith-putkia. Näistä jälkimmäiset eivät olleet noin 100 euron yhteishintaan kovinkaan järkiperäinen hankinta, vaan pidin niitä hienon näköisinä ja halusin tietää, miltä “muinaiset” 1940-luvun putket kuulostavat. Ääni on Zenith-putkilla entistä ilmavampaa, mutta harmillisesti myös jokseenkin muhjuista, ellei putkia lämmitetä huolella. Planaarikuulokkeita kuunnellessa bassontoisto jää pääsääntöisesti tavallista kevyemmäksi, joten Zenith:in putket taitavat olla nykymittapuulla jokseenkin vanhentuneet. Rennossa kuuntelussa tai kevyempää musiikkia kuluttaessa lopputuloksessa ei silti ole mitään suurempaa vikaa, vaan toisto on luonnollista ja avaraa. Esitystapa on myös yleisesti ottaen Electro Harmonix:in putkiin verrattuna entistä “putkimaisempi”, jos tämä tarkoittaa joillekin jotakin.

Jos HA-3A:lta halutaan tuhdimpaa ja lämpimämpää putkisoundia, esitystapaa voidaan ohjata siihen suuntaan Reflektor-putkilla. Näitä myydään 10–20 euron kappalehintaan NOS-statuksella, joten kokeileminen ei maksa paljoa. Itse ostin putkiparin Ebay:n kautta ukrainalaiselta myyjältä. Yksi Reflektoreiden yllättävä piirre on ollut se, ettei vahvistimen tökkimisestä seuraa enää minkäänlaista putkien helinää tai muita sivuääniä. En tosin tiedä, olenko vain onnekas, koska neuvostoliittolaisissa putkissa voi ilmeisesti olla melko suurta laatuvaihtelua.

Reflektorit tarjoavat joka tapauksessa erityisesti Philipsin E80CC-putkien kanssa sävyltään miellyttävää ääntä, johon jää sopivilla kuulokkeilla suorastaan koukkuun. Toisto on lämmintä, intiimiä ja rentoa, mutta kuitenkin samaan aikaan yllättävänkin menevää ja mielenkiintoista. Esimerkiksi sähkökitaroiden särö toistuu hauskan muhkeasti ja rapsakasti, kun taas bassokitara murisee aiempaa painavammin. Philips & Reflektor -yhdistelmä onkin mielestäni hauska erityisesti rock-musiikille.

Tuhti ja tummahko ääni ei välttämättä sovi kriittisempään kuunteluun tai ole optimaalista ennestään lämpimille kuulokkeille, kuten ZMF Atriumille, mutta esimerkiksi Sennheiser HD 600 kuulostaa vahvistimen korkeimmalla impedanssiasetuksella todella hyvältä ja luonnolliselta. En ole luultavasti koskaan kuullut kuulokkeiden äänikuvaa yhtä syvänä ja uskottavana tai äänten erottelua yhtä tarkkana, joten kuulokkeita voisi helposti luulla itseään kalliimmiksi.

Tällä putkiyhdistelmällä pidän HD 600:aa parempana kuin Hifimanin Sundara Silveriä, jonka asetan Sennheisereiden edelle, mikäli molempia kuunnellaan transistorivahvistimella. Toisaalta myös Sundara kuulostaa Philips & Reflektor -yhdistelmällä ihan hyvältä, koska kuulokkeiden kirkkaan puoleinen diskantti toistuu sopivasti tummempana ja pehmeämpänä. Tilavaikutelma ei kuitenkaan yllä uskottavuudessa HD 600:n tasolle. 300 ohmisissa dynaamisissa kuulokkeissa, kuten Sennheisereissa, on selvästi parhaimmillaan jonkinlaista maagista synergiaa putkivahvistimien kanssa. Kokeilemistani planaarikuulokkeista ZMF Caldera toimii myös Reflektor-putkilla erinomaisesti, koska lisälämpö sopii kuulokkeille hyvin, eivätkä tuhdimmat alataajuudet heikennä äänen yleistä selkeyttä. Muista tätä arvostelua varten kokeilemistani kuulokkeista Verite Closed on alataajuuksiltaan törkeän hauska, mutta ehkäpä jo monien makuun turhankin värittynyt. Itse en kuitenkaan sanoisi tällaiselle viihdyttävälle kuuntelukokemukselle koskaan ei.

Lisää erilaisia putkia hankkimalla voisin varmasti kirjoittaa HA-3A:sta lähestulkoon päiväkirjamaisesti, mikä lienee osoitus putkivahvistimien yleisestä muunneltavuudesta. Putkien ostamisen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, koska niihin voi kulua nopeasti huomattavia summia rahaa, eivätkä kaikki niistä automaattisesti paranna ääntä, vaikka hieman erilainen lopputulos voikin aina alkuun tuntua uudelta ja innostavalta. Putkia on myös melko hidasta vaihtaa, joten niiden vertailukin on hankalaa, elleivät äänenlaadulliset erot satu olemaan päivänselviä. Itsekin olen välillä joutunut toteamaan, että HA-3A kuulostaa edelleen erinomaiselta myös vakioputkillaan. Näenkin putkien vaihtamisen näinkin hyvän vahvistimen kohdalla tietyllä tapaa harrastuksen jatkeena. Äänenlaadullisia parannuksia ja sopivia synergioita tiettyjen kuulokemallien kanssa on saavutettavissa, mutta asian suhteen on järkevää pitää jalat maanpinnalla. Voin suositella erilaisten putkien kokeilemista HA-3A:ssa, mutta täysin välttämätöntä se ei kuitenkaan olisi etenkään, jos laitteen halutaan kuulostavan transistorivahvistimien tapaan melko neutraalilta.

Yhteenveto

Olen omistanut HA-3A:n tähän mennessä noin 9 kuukauden ajan todeten sen mainioksi putkivahvistimeksi erityisesti Sennheiserin ja ZMF:n kuulokkeiden kanssa. Laite ei tarjoa maksimaalista antotehoa tai eksoottisimpia putkivariantteja, vaan ennen kaikkea helppokäyttöisyyttä ja hiottua ääntä laadukkaissa kuorissa. Tällä on melko korkea hintalappu, mutta HA-3A:ta käyttäessä tunnen saavani rahalle hyvin vastinetta. Äänen sulavuus ja tietynlainen analoginen aitous ovat selkeitä hyveitä useimpiin transistorivahvistimiin verrattuna. Toisaalta vakioputkilla saavutettu hienostunut lopputulos ei ole erityisen “putkimainen” tai jännittävä. Jos tämä alkaa häiritä, voin suositella joidenkin perushyvien NOS-putkien hankkimista. Esimerkiksi kokeilemani Philips E80CC:t tuovat vahvistimeen uutta eloa. Putkilla on toki aina oma hintansa, mutta noin 100 euron lisäinvestoinnilla pääsee jo pitkälle.

Koska valitut putket vaikuttavat merkittävästi äänenlaatuun, HA-3A:ta ei ole kovinkaan helppoa verrata kilpailijoiden vahvistimiin etenkään kun en ole kuullut niitä 1000–2000 euron hintaluokassa. Markkinoilta löytynee yleisesti ottaen monia hyviä vaihtoehtoja, joista kuluttaja voi valita mieleisensä laitteen niin ulkonäön, ominaisuuksien kuin käytettyjen putkityyppienkin perusteella. Jokaisella erilaisella putkitoteutuksella vaikuttaisi olevan tietynlainen ominaisääni, jota itseäni harjaantuneemmat harrastajat pystyvät varmasti hyödyntämään vahvistimen valintaperusteena. Aloitteleville kuulokeharrastajille suosittelisin edelleen transistorivahvistimen hankkimista, mutta putkivahvistimissa on oma taikuutensa sekä äänen miellyttävän sävyn että käyttökokemuksen muodossa. Cayin HA-3A:lla ja omilla lempikuulokkeillani musiikin kuuntelu tuntuu erityiseltä hetkeltä arjen keskellä.

Plussat ja miinukset:

+ Sulava ja kaikin puolin laadukas ääni
+ Ääntä voidaan säätää monipuolisesti putkia vaihtamalla
+ 3 erilaista kuulokeliitintä ja impedanssiasetusta
+ Siisti ulkonäkö ja suhteellisen kompakti koko
+ Laadukas potentiometri
+ Riittävästi antotehoa useimpiin käyttötilanteisiin

– Vakioputket eivät tarjoa kaikkein jännittävintä putkisoundia
– Ei välttämättä optimaalinen valinta kaikille planaarikuulokkeille
– Mahdollinen lievä taustakohina herkkiä over-ear-kuulokkeita käyttäessä
– Melko voimakas taustakohina herkkiä in-ear-kuulokkeita käyttäessä
– 12AU7-putkikannat ovat uutena todella kireät, joten putkien irrottaminen on hankalaa