Arvostelu: Meze Audio 109 Pro

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Valmistusmaa: Romania
• Hinta: 800 €
• Rakenne: avoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: 50 mm (W-kirjaimen muotoinen kalvo, jonka reunus beryllium-pinnotettua polymeeria ja keskikohta selluloosa-hiilikuitu-komposiittia)
• Impedanssi: 40 ohm
• Herkkyys: 112 dB/mW
• Paino: 375 g ilman kaapelia (omat kuulokkeeni 370 g)
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Mukana tulee: Kuljetuskotelo, kaksi kaapelia 3,5 mm:n liittimillä (pituudet 1,5 m ja 3 m) ja 6,35 mm:n adapteri
• Takuu: 2 vuotta

Kuulokkeet saatiin lainaan Youtubeen arvosteluvideoita tekevältä Kuulokehemmolta

Kuulokenurkalle tarjoutui mahdollisuus saada testattavaksi romanialaisen Meze Audion avoimet 109 Pro -uutuuskuulokkeet (linkki valmistajan tuotesivulle), joilla on hintaa 800 euroa. Kuulokkeet ovat jo ehtineet saada kehuja upean ulkonäkönsä lisäksi äänenlaadustaan. Toisaalta osa on pitänyt 109 Pro:ta jokseenkin kirkkaan ja rasittavan kuuloisena. Pyrin antamaan lyhyehkön testijaksoni pohjalta yleisen näkemyksen siitä, millaiset kuulokkeet omasta mielestäni ovat.

Meze Audiosta on tullut viime vuosina jopa hieman yllättäen varsin tunnettu kuulokevalmistaja. Sen tuotteet ovat päätyneet Suomessakin maahantuojan kautta monien hifiliikkeiden pysyvämpään valikoimaan, mikä ei ole uudemmalle tuotemerkille täysin itsestään selvää. Vaikka osa voisikin selittyä ahkeralla markkinoinnilla, valmistajan laadukkaasti tehdyt ja ulkonäöltään kauniit kuulokkeet herättävät ihmisten kiinnostuksen helposti täysin itsestäänkin.

Äänenlaadun osalta tilanne on mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi Kuulokenurkassakin aiemmin esillä olleesta Empyrean-mallista joko pidetään todella paljon tai sitä suorastaan inhotaan. Tämä johtunee pitkälti siitä, että Meze Audion kuulokkeet ovat yleisesti ääneltään varsin omaperäisiä. Uusi 109 Pro -malli tuo kuitenkin tähän muutoksen, sillä se noudattaa läheisemmin yleisesti hyvänä pidettyä tuunauslinjaa.

Meze Audio on kehittänyt uutuusmalliaan varten oman dynaamisen elementin, joka vaikuttaa monilta ominaisuuksiltaan mielenkiintoiselta. Elementin kalvo on W-kirjaimen muotoinen ja siinä käytetään useita erilaisia materiaaleja. Keskikohta on selluloosa-hiilikuitu-komposiittia ja reunat berylliumilla pinnotettua polymeeria. Elementtiä on kallistettu, jolloin ääni tulee korvaa kohti luonnollisemmassa kulmassa. Myös rakenne elementin takana vaikuttaa tarkkaan harkitulta ja säädetyltä.

Tuotepakkaus

109 Pro:n pakkaus herättää välittömästi tunteen siitä, että luottokorttia on tullut vingutettua johonkin tavallista erityisempään tuotteeseen. Mustaan magneetilla sulkeutuvaan pahvilaatikkoon on painettu kultaisena katseen vangitseva geometrinen kuvio, joka lisää mielenkiintoa myös sisällä olevia kuulokkeita kohtaan.

Kuulokkeet löytyvät mustasta kovapintaisesta kuljetuskotelosta, jossa on samettipintainen sisus. Kaksi tuotepakkaukseen sisältyvää kaapelia on pakattu erilliseen keinonahkapussukkaan, minkä lisäksi ostaja saa myös kuulokkeita esittelevän suurehkon vihkon. Vaikka samat tiedot ja hienot valokuvat ovatkin nähtävissä myös valmistajan verkkosivuilla, esitteen toimittaminen kuulokkeiden mukana on mukava lisä.

Rakenne ja mukavuus

Mezen 109 Pro on äärimmäisen tyylikkään näköinen kuuloke. Laadukkaasti viimeistellystä pähkinäpuusta tehdyt kupit yhdistyvät saumattomasti klassiseen muotokieleen ja katseen vangitseviin ruusukultavivahteisiin metalliosiin (myynnissä on myös erikoisversio mustalla puulla ja mustilla metalliosilla). Jokainen pieni yksityiskohta tuntuu tarkkaan harkitulta jopa avoimen kuppirakenteen sisäpuolella. Esimerkiksi elementin takaosan reunat ovat valoa vasten katsottuna metallinhohtoiset, mikä ei liene sattumaa. Korvapehmusteen sisälle kurkistaminen puolestaan paljastaa upean ruusukultaisen suojaritilän ja uniikin näköisen dynaamisen elementin. Pehmusteissa ei ole pohjakangasta, joten kaikki on jätetty tarkoituksella näkyviin. Rakenteessa ei ole ainoatakaan rumaa kohtaa, ja laatuvaikutelma on täydet 10/10 myös käytettyjen materiaalien osalta.

Sama linja jatkuu käytettävyyden ja käyttömukavuuden kohdalla. Kuulokkeita on helppoa pidellä käsissä ja automaattisesti säätyvän pääpannan ansiosta ne sujahtavat päähäni täydellisesti. Pääpannan metallikaari on laaja, joten valmistaja on pystynyt säätämään puristusvoiman optimaaliseksi. Kupit kiinnittyvät sankaan pallonivelillä, jotka hoitavat vaaka- ja pystysuuntaisen liikeradan. 109 Pro istuu päässä tukevasti tuntuen samalla lempeältä. Sen käyttäminen on itselleni niin mukavaa, että sitä tekisi melkeinpä mieli pitää päässä huvin vuoksi.

Päätä vasten asettuva keinonahkapehmuste ei paina, eikä purista, koska sen venymisliikkeen vastus on järkevä verrattuna esimerkiksi Moondrop Venuksen huomattavasti jäykempään ratkaisuun. Myös 375 gramman paino tuntuu 109 Pro:ssa sopivalta, koska se jakautuu tasaisesti. Ainoa moitteeni rakenteessa liittyy siihen, että sangan metallikaari kolahtaa (tuottaa ääntä soittimen tavoin) ikävän kuuloisesti, mikäli kuulokkeita tökkäistään tai kopautetaan käytön aikana. Myös kuulokkeet päässä kävely aiheuttaa kolahtelua, sillä askeleiden aiheuttama tömähtely resonoi metalliosissa. Kuulokkeita kuunnellessa kannattaakin istua kiltisti paikoillaan.

Pehmeällä veluurikankaalla päällystetyt korvapehmusteet ovat paksut ja ylellisen tuntuiset. Suuren korva-aukon ansiosta korvani saavat olla pehmusteiden sisällä rauhassa osumatta mihinkään. Pehmusteet ovat irrotettavissa ja vaihdettavissa, mutta Meze Audio ei käsittääkseni vielä myy 109 Pro -malliin vaihtopehmusteita.

Mukana tulevat kaapelit:

Kuulokkeet tuottavat itselleni lievän pettymyksen kahden kumipintaisen ja varsin geneerisen kaapelinsa osalta. Niissä molemmissa on 3,5 mm:n liitin ja rakenne on identtinen, joten eroksi jää vain pituus. Lyhyempi kaapeleista on 1,5 metrinen ja pidempi 3 metrinen. Mukana toimitetaan 6,35 mm:n adapteri vahvistimille, joissa on suurempi kuulokeliitin.

Kaapeleissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa ulkonäöllisesti, sillä pidän Meze-brändäyksestä ja metallisista liittimistä. Käytettävyydessä olisi kuitenkin parantamisen varaa, sillä kevyen painonsa ja kimmoisuutensa vuoksi kaapelit tahtovat vääntyillä oman tahtonsa mukaan minne sattuu. Niitä ei saa asettumaan siististi, vaan ne menevät helposti sotkuun. Kaapeleista kantautuu myös käytön aikana vaatteita vasten hankautuessa jonkin verran rahisevaa ääntä kuulokkeisiin. Esimerkiksi Hifimanin uusimmat kaapelit ovat mielestäni käytettävyydeltään parempia, koska ne pysyvät korkeamman painonsa ansiosta paremmin aloillaan. Kaikesta huolimatta Meze Audion tarjoamat kaapelit ajavat kuitenkin asiansa ja haluan edelleen käyttää kuulokkeita niilläkin.

Kaapeli kiinnittyy 109 Pro:hon kahdella 3,5 mm:n liittimellä, joten kuulokkeisiin voitaisiin toki hankkia varsin edullisesti parempi vaihtokaapeli. Tähän liittyy kuitenkin rajoitteita, koska kupeissa olevat liittimet on upotettu syvälle kapeaan aukkoon, jolloin leveämmillä kuorilla varustetut 3,5 mm:n liittimet eivät välttämättä ole sopivia. Esimerkiksi itselläni olevan Tripowin Granvia -kaapelin kutistesukalla päällystetyt kapeat liittimet menevät kiinni asti vain voimalla työntämällä. Meze Audio vaikuttaakin ajatelleen kuulokkeiden liittimien upotusta suunnitellessaan ensisijaisesti ulkonäköä ja omien kaapeleidensa yhteensopivuutta.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa tekemistäni mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. 109 Pro:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mittaamieni kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeiden taajuusvaste:

Meze Audio 109 Pro:n äänessä yhdistyvät täyteläinen bassontoisto, Hifiman-tyyliset avarat ja selkeät keskitaajuudet sekä huomiota voimakkaasti itseensä vetävä kirkas diskantti. Kuulokkeet ovat esitystavaltaan lievästi V-tyyliset, sillä ne korostavat sekä bassoa että ylätaajuuksia samaan tapaan kuin monet suuremmille kuluttajaryhmille suunnatut kuulokemallit. Tällaista toistoa voitaisiin luonnehtia hauskaksi sen sijaan, että lopputulos olisi vakavan neutraali tai äänitteille mahdollisimman uskollinen. Loppujen lopuksi 109 Pro on kuitenkin edelleen tuunaukseltaan varsin normaali, mikä on valmistajalta tervetullutta vaihtelua kaikkien erikoisempien kuulokemallien jälkeen. Monet tuntuvatkin pitävän 109 Pro:ta Meze Audion parhaiten tuunattuna kuulokkeena.

Koska äänikuva on lisäksi selkeästi jäsentynyt ja äänten erottelukin on dynaamiseksi kuulokemalliksi todella tarkkaa, valmistaja on ollut lähellä tehdä erinomaiset kuulokkeet. Valitettavasti kuuntelukokemus jää kuitenkin omalla kohdallani suurimman osan ajasta kehnoksi ärsyttävän etualalla toistuvan diskantin vuoksi. 109 Pro terävöittää ääntä aivan liikaa ikään kuin julistaakseen olevansa hifikuuloke, jonka on tarkoitus tehdä normaalista musiikista kuuntelukelvotonta – liioittelen hieman, mutta mukana on valitettavasti myös paljon totuutta. Aggressiiviset ylätaajuudet sopivat mielestäni huonosti muutoin rentoon esitystapaan. Mikäli kuunnellussa kappaleessa on valmiiksi jonkinlainen korkeataajuuksinen terävähkö ääni tai hiemankin sibilanssia, 109 Pro iskee nämä korviini puukon lailla hellittämättä hetkeksikään.

Muiden taajuusalueiden jääminen terävän diskantin varjoon on harmillista, sillä havaitsen kuulokkeissa muutoin valtavasti potentiaalia. Jotta tämä saadaan esiin, ääntä täytyy muokata itse tasapainoisemmaksi. Kuulokkeita voitaisiin ensinnäkin taajuuskorjata tai niissä voitaisiin kokeilla erilaisia korvapehmusteita. Pysyvämpi korjaus saadaan aikaan asettamalla pehmusteiden pohjalle vaahtomateriaalia (esim. AKG K-240-mallin vaahtopala), joka imee osan ylätaajuuksista itseensä samaan tapaan kuin Dan Clark Audion Aeon 2 -kuulokkeissa.

Sain tehtyä 109 Pro:sta riittävän tasapainoisen putkivahvistimella, joten ääni vaikuttaisi olevan muovattavissa myös laitevalinnoilla. Etenkin Cayin HA-3A -vahvistimella ja luonnollisen kuuloisella VMV D1SE -DAC:illa kuulokkeet ovat mielestäni pitkälti saamansa hypetyksen arvoiset ja kuuntelukokemuksena parhaasta päästä, kun puhutaan testaamistani alle 1000 euron kuulokkeista. En voi kuitenkaan täysin sivuuttaa diskanttiongelmaa, vaan joudun pitämään sen koko ajan mielessäni myös tästä eteenpäin.

Basso:

Yksi kuulokkeiden hyvistä puolista on hauskan täyteläinen ja painava bassontoisto, joka vastaa määrältään yllättävän läheisesti ZMF Atriumia. 109 Pro korostaa dynaamisille kuulokkeille tyypillisesti ylempiä bassotaajuuksia, mutta toistossa ei esiinny juurikaan negatiivisia lieveilmiöitä, kuten kumahtelua, puuroutumista tai monotonisuutta. Basso onkin tiukempaa ja selkeämpää kuin esimerkiksi valmistajan omassa Empyrean-planaarimallissa. Myös 109 Pro:n alabasso toistuu poikkeuksellisen voimakkaasti ja vaimentumatta ottaen huomioon, että kyseessä on dynaaminen kuulokemalli todella avoimella kuppirakenteella. Suoritus ansaitsee kehut.

Vertailun vuoksi ylempiä bassotaajuuksia korostamattomat planaarikuulokkeet, kuten Hifiman HE6se V2 ja Moondrop Venus, voittavat 109 Pro:n hienoisesti alataajuuksien erottelevuudessa ja kontrollissa, kun taas Meze-mallin pehmeämpi esitystapa lisää bassonuottien ympärille miellyttävää rotevuutta ja lämpöä. Kuulokkeiden tuhti basso saa jalkani vipattamaan ollen edelleen laadukasta. Koska olen kuunnellut viime aikoina paljon planaarikuulokkeita, dynaamisen elementin tuottama basso tuntuu erityisen miellyttävältä.

Keskitaajuudet:

109 Pro:n keskitaajuudet muistuttavat Hifimanin kuulokkeita, koska 1,5–2,5 kHz:n väli toistuu vastaavalla tavalla hieman vaimennetusti äänen ollessa silti energisten yläkeskitaajuuksien ansiosta selkeää. Tällaisella tuunauksella ääneen on saatu tietynlaista avaruutta ja syvyyttä esimerkiksi Sennheiserin HD600-sarjaan verrattuna. Toisaalta samalla monien soittimien yksityiskohdat ja laulusuoritukset toistuvat pehmennetysti ja aavistuksen voimattomasti. Lopputuloksessa ei kuitenkaan ole mitään erityisen outoa, joten uskoisin 109 Pro:n olevan useimpien mielestä helposti omaksuttavan kuuloinen. Koska basso toistuu esimerkiksi Hifiman Edition XS -mallia tuhdimmin, 109 Pro:n esitystapa on lämpimämpi ja vähemmän kliininen. Ilman räikeää diskanttia ääni olisikin mielestäni rentoa ja miellyttävää kuunneltavaa samaan tapaan kuin monissa ZMF:n kuulokkeissa.

109 Pro:ssa ylimääräinen energia 10 kHz:n yläpuolella ikään kuin tarttuu kiinni äänen pintaan, jolloin musiikki on kauttaaltaan rosoista ja aggressiivista. Esimerkiksi useat naispopparit ovat lähes kuuntelukelvottomia terävän sibilanssin vuoksi. Joku voisi väittää sen olevan tarkoituksenmukaista huonommin tuotetun musiikin kohdalla, mutta vastaavaa ongelmaa ei kuitenkaan esiinny tasapainoisilla kuulokkeilla. Diskantin määrää onkin mielestäni pakko vähentää, jottei kuuntelu ole ärsyttävää. Esimerkiksi sopivalla putkivahvistimella diskantti siirtyy äänikuvassa kauemmas, jolloin keskitaajuudet kiinnittävät oikeaoppisesti eniten huomiota kokonaisuudessa. Sen jälkeen koen 109 Pro:n huomattavasti innostavammaksi kuulokkeeksi yliturvallisen kuuloiseen Empyrean-malliin verrattuna.

109 Pro kuulostaa rennolta, mutta sitä kuunnellessa ei tarvitse pinnistellä saadakseen musiikista selvää. Aavistuksen korostuvat alataajuudet tuovat ääneen miellyttävää muhkeutta, jonka koen äänikuvan tilavuuden kanssa yllättävänkin mahtipontisena. Kuulokkeet sopivat mielestäni musiikin rentoon fiilistelyyn ollen kuitenkin samaan aikaan tavallista hauskemmat ja ylätaajuuksiltaan yksityiskohtaisemmat – on harmi, että tämä toteutuu vain sopivissa olosuhteissa.

Diskantti ja sen tasapainottaminen:

Voisin kutsua kuulokkeiden ylätaajuuksia kaunistellen raikkaiksi, ilmaviksi ja eloisiksi. Itselleni ne menevät kuitenkin siinä liian pitkälle. Esimerkiksi rumpujen lautaset kuulostavat usein rasittavan räikeiltä ja energisempi pop-musiikki on liian karkeaa ja hyökkäävää ollakseen miellyttävää. Toisaalta ongelmat ovat hieman vähemmän häiritseviä laadukasta tai tummemmaksi tuotettua musiikkia kuunnellessa, eikä diskantti ole välttämättä ärsyttävää kaikenikäisten kohdalla.

Vaikka mittauslaitteeni mittaakin diskanttiin korostumia 5–8 kHz:n välille, kokemani ongelmat johtuvat pääasiassa voimakkaista korostumista 10 kHz:n yläpuolella. Vastaavat taajuudet korostuvat myös Empyrean-mallissa sillä erotuksella, että se on omalla kuuloaistillani ilmavan sihisevä, kun taas 109 Pro on selvästi terävämpi. Iäkkäämmät ihmiset saattavat kokea ylimpien taajuuksien voimistamisen jopa hyvänä asiana, kun taas nuoremmille korostus voi olla myrkkyä. Alan epäillä, etten kuulu 33 vuotiaana kuulokkeille suunniteltuun kohderyhmään.

Monet muut vaikuttaisivat kuitenkin kokevan ylimmiltä taajuuksiltaan voimakkaasti korostetun diskantin positiivisena asiana, joten se voi olla myös mieltymyskysymys. Ainakin toisto tuntuu avoimelta ja yksityiskohtaiselta, koska korkeataajuuksiset äänet pomppaavat aina kokonaisuudesta esiin irrallisena ja reunoiltaan terävänä elementtinä. Meze Audio on tavallaan vaihtanut diskantin ja keskitaajuuksien tärkeysjärjestyksen päinvastaiseksi kuin se normaalisti on. Täten kuulokkeiden mahdollisen ostajan tulee tykätä kirkkaasta toistosta.

Valmistaja olisi voinut lisätä korvapehmusteisiinsa pohjakankaan, joka hillitsisi diskantin määrää. Tämä toimenpide olisi kuitenkin peittänyt hienot elementtien suojaritilät, joten suunnittelussa on saatettu mennä tarkoituksella ulkonäkö edellä. Itselläni ei valitettavasti ollut jutun kirjoitushetkellä sopivia vaahtopaloja pehmusteiden pohjalle asetettavaksi, mutta havaitsin ZMF:n titaanista tehtyjen verkkojen madaltavan diskantin määrää 109 Pro:ssa juuri sopivasti ilman muille taajuusalueille yltäviä haittavaikutuksia. Äänestä poistuu ärsyttävä sibilanssi ja räikeys, joten voin suositella noin 20 dollaria verottomana maksavien titaaniverkkojen ostamista erittäin lämpimästi, mikäli kuulokkeiden taajuuskorjaaminen tai sopivan vahvistimen etsiminen ei innosta.

Erottelukyky ja äänikuva:

109 Pro on kyvykäs kuuloke, mitä tulee äänten erotteluun ja äänikuvan tarkkuuteen. Äänikuvassa on miellyttävää syvyyttä ja tilavuuden tunnetta, ja äänet jäsentyvät omiin lokeroihinsa täsmällisesti ja toistensa läpi kuuluen. Musiikista on helppoa poimia pienempiä yksityiskohtia ja keskittyä kuuntelemaan yksittäistä instrumenttia kerrallaan. Etenkin äänikuvan keskikohta on todella tarkka verrattuna esimerkiksi Moondrop Venukseen, jonka äänikuvan koen jokseenkin epätarkaksi vastaavan hintaisiin kilpailijoihin nähden. 109 Pro:n äänikuva ei tunnu yhtä suurelta kuin esimerkiksi Hifiman Edition XS:ssä tai Sennheiser HD800:ssa, mutta kokonaisuus on mielestäni sopusuhtaisempi ja äänitteille uskollisempi.

Vaikka monet 500–1000 euron hintaiset planaarikuulokkeet erottelevatkin ääniä hieman selväpiirteisemmin ja teräväreunaisemmin, 109 Pro yltää dynaamisella elementillä toteutetuksi kuulokkeeksi melko lähelle ollen samalla lämpimämmän äänensä ansiosta luonnollisemman kuuloinen ja dynaamisesti innostavampi. Sen vuoksi pidänkin 800 euron myyntihintaa melko perusteltuna, kunhan diskanttiongelma on ensin ratkaistu tavalla tai toisella. Sen jälkeen 109 Pro on mielestäni tasapainoinen yhdistelmä kuuntelun miellyttävyyttä ja toiston yksityiskohtaisuutta. Vastaavan hintaisista dynaamisista kuulokkeista näkisin vain käytettynä ostetun Sennheiser HD800(S):n ja alkuperäisen Focal Clearin kilpailevan erottelukyvyssä ja äänikuvan selkeydessä Meze Audion uutuusmallin kanssa.

Vahvistimen vaikutus ääneen

Kuulokkeet on suunniteltu korkean herkkyytensä (112 dB/mW) myötä helposti toistettaviksi. Äänenvoimakkuutta irtoaa riittävästi lähestulkoon mistä tahansa 3,5 mm:n kuulokeliittimestä, kunhan sen takana oleva laite on suurin piirtein tältä vuosituhannelta. Esimerkiksi 10 euron Apple Dongle (USB-C -> 3,5 mm) on vahvistusteholtaan riittävä. Hyvänä puolena 109 Pro:n impedanssi ei kuitenkaan ole “ylimatala”, vaan 40 ohmia tekee siitä käyttökelpoisen hieman tehokkaammillakin vahvistimilla ilman, että käyttäjä joutuu kuuntelemaan voimakasta taustakohinaa. Esimerkiksi hyvin mittautuvissa Toppingin ja SMSL:n laitteissa ei toki taustakohinaa olisi muutoinkaan, mutta monilla saattaa edelleen olla käytössään jokin iäkkäämpi ja herkemmin kohiseva vahvistin.

Kuulokkeiden räikeän diskantin vuoksi en ole havainnut suurempia eroja perinteisten transistorivahvistimien välillä. Ääni on omaan makuuni liian kirkasta niin Cayin IHA-6:lla, Topping DX1:llä, iFi Zen DAC:illa kuin myös Qudelix 5K:lla. Optimaalisen vahvistimen tulisikin mielestäni toistaa ylätaajuuksia tyyliltään tavallista rauhallisemmin tai sijoittaa ne äänikuvassa sivummalle. Tämä vaikuttaisi toteutuvan putkivahvistimilla sen perusteella, että sekä Cayin HA-3A että Tor Audio Roger tuottavat toivomani lopputuloksen.

Myös aiemmin arvostelemani Garage1217 Project Polaris sopii 109 Pro:lle hyvin, koska sen Bandwidth-asetuksella voidaan leikata pois ylintä diskanttia. Tämän jälkeen toisto on täysin rasittamatonta. Koska vahvistin kuulostaa särömäärältään hieman putkilaitteelta, se lisää myös kuulokkeiden keskitaajuuksiin hieman lämpöä ja rotevuutta. Vaikka Project Polaris kohiseekin yleensä herkillä kuulokkeilla, 109 Pro:n kanssa se ei syystä tai toisesta aiheuta kohinaa juuri laisinkaan.

Parhaalta kuulokkeet ovat kuulostaneet hiljattain hankkimallani sulavan ja rasittamattoman kuuloisella Cayin HA-3A -putkivahvistimella. Se korjaa diskanttiongelman yllättävänkin tehokkaasti, minkä jälkeen toisto on luonnollista, avaraa ja uskottavaa. Diskantti on edelleen eloisaa, mutta se ei enää dominoi tai terävöitä keskitaajuuksia liikaa. Parannus on huomattava siihen nähden, ettei kuulokkeiden taajuusvasteeseen tule vahvistimen pienimmällä impedanssiasetuksella muutoksia. Lopputulos on toivomani kaltainen, enkä koe samanaikaisesti tarvetta muille diskantin tasapainottamiseen tähtääville toimenpiteille. HA-3A onkin ainoa vahvistin, joka saisi minut harkitsemaan 109 Pro:n ostamista. Toisaalta diskantin tasapainottaminen muilla keinoin on huomattavasti edullisempaa.

Kuulokkeiden 40 ohmin impedanssi vaikuttaisi olevan tasainen eri taajuusalueilla, koska vahvistimen lähtöimpedanssin kasvattaminen ei muuta juurikaan taajuusvastetta. Basso ei esimerkiksi voimistu ja korostu 120 ohmin laitteella samaan tapaan kuin Focalin kuulokkeissa, vaan 109 Pro:hon tulee vain 0,5–1 desibelin muutos. Tältä osin 109 Pro kuulostaa taajuusvasteen näkökulmasta pitkälti itseltään myös iäkkäämmillä laitteilla, eikä myöskään putkivahvistimien käyttämistä kannata arastella.

Pikaista vertailua muihin kuulokkeisiin

Rajallisen testijakson keston vuoksi en ehtinyt vertailla 109 Pro:ta perusteellisemmin muihin kuulokemalleihin etenkään, kun suurin osa ajasta meni diskantin kesyttämiseen. Listaankin vain muutamia tekemiäni havaintoja samaan aikaan käytössäni olleisiin kuulokkeisiin nähden.

Meze Audio 109 Pro vs. SASH Tres (45 ohm):

• Tres:in diskantti on huomattavasti rennompaa ja tummempaa
• Tres:in keskitaajuudet ovat vähemmän pehmeät
• Tres:in planaarielementti on lisäksi hieman erottelukykyisempi
• Diskantiltaan “korjattuna” 109 Pro kuulostaa neutraalimmalta
• 109 Pro on äänikuvaltaan syvempi ja avarampi
• 109 Pro:n basso on muhkeampaa, mutta hieman löysempää

Meze Audio 109 Pro vs. Moondrop Venus:

• Venus on eri tavalla kirkkaan kuuloinen, muttei terävä tai rasittava samoin kuin 109 Pro
• Venus tuo musiikin yksityiskohdat enemmän etualalle, muttei sijoittele niitä äänikuvaan läheskään yhtä täsmällisesti kuin 109 Pro
• 109 Pro on äänikuvaltaan selvästi tarkempi ja jäsentyneempi
• 109 Pro:ssa on täyteläisempi ja miellyttävämpi basso
• Molempien keskitaajuudet ovat rennot sillä erotuksella, että Venus on täyteläisempi ja läsnäolevampi, kun taas 109 Pro on avarampi ja pehmeämpi

Meze Audio 109 Pro vs. Hifiman Edition XS:

• 109 Pro on lämpimämmän kuuloinen tuhdimman bassonsa myötä
• Edition XS kuulostaa kliinisemmältä ja varauksin neutraalimmalta
• Molempien mallien keskitaajuuksissa on avaruuden tunnetta ja pehmeyttä
• Molempien diskantti on kirkasta ja terävää, mutta hieman eri tavalla
• Edition XS on äänten erottelussa hieman tarkempi ja terävämpi
• Edition XS:n äänikuva tuntuu suuremmalta ja kaiutinmaisemmalta

Meze Audion 109 Pro on lopulta varsin tasapainoinen paketti, eikä siinä ole ylikorostuvaa diskanttia lukuun ottamatta varsinaisia heikkouksia muihin hieman edullisempiin tai vastaavan hintaisiin kuulokemalleihin nähden. Esimerkiksi Moondrop Venus ei ole mielestäni yhtä hyvä kuuloke, eikä Hifiman Edition XS yhtä innostavaa kuunneltavaa. SASH Tres (45 ohm) sen sijaan vertautuu 109 Pro:hon melko tasaväkisesti, joten en pystyisi valitsemaan kaksikon väliltä lyhyellä kuuntelulla selkeää voittajaa.

Muista kuulokkeistani SDR-modattu Sennheiser HD800 kuulostaa melko erilaiselta vaisumman bassonsa ja suuremman äänikuvansa vuoksi. Esitystapa on 109 Pro:hon nähden kevyempi ja ilmavampi, joten kuulokkeet sopivat erilaisille ihmisille ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mikäli korjaan 109 Pro:n diskantin tasapainoisemmaksi, pidän sitä kaksikosta hauskempana ja monipuolisempana kuulokkeena. Molemmissa malleissa on tarkka äänikuva, joten ne soveltuisivat hyvin esimerkiksi pelaamiseen.

Yhteenveto

Meze Audion 109 Pro on yksi hienoimmista ja ulkoiseen rakenteeseen eniten panostetuista kuulokkeista alle 1000 euron hintaluokassa. Kyseessä on mielestäni kaunis tuote, jonka käyttäminen on lisäksi erittäin mukavaa. Odotin myös äänenlaadun olevan ulkonäön mukaisesti miellyttävää, joten yllätyin siitä, miten karkeaa ja ärsyttävää kuulokkeiden diskantti on. 109 Pro ei ole missään nimessä lähelläkään kirkkaimpia kuulemiani kuulokkeita, mutta se korostaa harmillisesti ainoaa heikkouttaan säännöllisesti. En koe kuulokkeita erityisen monipuolisiksi, ellei niiden diskanttia korjata ehdottamillani tavoilla tasapainoisemmaksi. Toisaalta iäkkäämmät kuuntelijat tai sopivaa musiikkia kuuntelevat eivät välttämättä kokisi ylätaajuuksia liian kirkkaiksi.

Loppujen lopuksi tilanne kääntyy pienillä diskantin muokkauksilla huomattavasti positiivisemmaksi myös itselleni, minkä jälkeen kuulokkeiden kuuntelu on rentoa ja mukavaa. Tämä sopii mielestäni hyvin 109 Pro:n näköiselle tuotteelle, mutta on se myös hintaansa nähden yksityiskohtainen ja äänikuvaltaan tarkka. Mistään on oikeastaan vaikeaa keksiä moitittavaa, ellei äänen lievä pehmeys ole joillekin negatiivinen asia.

Meze Audion kannattaisi mielestäni julkaista kuulokkeille diskanttia rauhoittavat korvapehmusteet, jotta ääni soveltuisi monipuolisemmin eri ihmisille. Jo yksinään sopivan pohjakankaan lisääminen pehmusteisiin saattaisi tehdä äänestä tasapainoisempaa. Sellaisenaan en uskalla lähteä 109 Pro:ta yleisemmin suosittelemaan, mutta kuulokkeet koekuuntelemalla itselle sopiviksi toteamalla tai vähintäänkin mainitsemani riskit tiedostaen ja niihin ratkaisu etsimällä 800 euroa voisi käyttää paljon huonomminkin.

Koska myös suurimmassa osassa kilpailijoiden kuulokkeista on jonkinlaisia heikkouksia, ei ole mielestäni täysin väärin sanottu, että 109 Pro olisi jopa hintaluokkansa parhaimmistoa. Mikäli 109 Pro ei kuulosta jonkun mielestä rasittavalta, se tarjoaa kauttaaltaan hyvää äänenlaatua ollen samalla taide-esine.

Plussat ja miinukset:

+ Kuulostaa miellyttävältä ja luonnolliselta sopivalla vahvistimella tai diskanttia muulla tavoin tasapainottamalla
+ Täyteläinen ja alimmille taajuuksille ulottuva bassontoisto
+ Tarkka ja tilava äänikuva
+ Hyvä erottelukyky dynaamiseksi kuulokemalliksi
+ Erinomainen käyttömukavuus
+ Upea ulkonäkö ja laadukas rakenne
+ Voidaan purkaa osiin huoltamista varten
+ Ei vaadi juuri yhtään vahvistustehoa

–/+ Mukana tulevat kaapelit eivät ole käytettävyydeltään parhaasta päästä, mutta kahden kaapelin sisältyminen tuotepakkaukseen on positiivinen asia

– Räikeä diskantti ja sibilanssi vetävät liikaa huomiota itseensä
– Keskitaajuudet voivat olla joidenkin makuun hieman pehmeät ja voimattomat
– Äänten erottelu ei ole hieman edullisempien planaarikuulokkeiden tasolla
– Liittimien upotus estää joidenkin kaapeleiden käyttämisen
– Sangan metallikaari resonoi herkästi tärähtelyn seurauksena