Arvostelu: Sennheiser HD 660S2

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Irlanti (suunniteltu Saksassa)
• Hinta: 599 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Elementtityyppi: Dynaaminen 38 mm
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 104 dB/mW
• Paino: 260 g ilman piuhaa
• Liitintyyppi: 2 x 2-pin
• Kaapeli: Kaksi 1,8 metriä pitkää kaapelia (liittimet 4,4 mm balanced ja 6,35 mm)
• Varustelu: Suojapussi ja 6,35 mm -> 3,5 mm -adapterikaapeli (pituus 25 cm)

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan harrastajalta

Taustaa

Saksalainen Sennheiser tunnetaan hifipiireissä HD 600-, HD 650-, HD 6XX- ja HD 800(S)-kuulokkeistaan, joista kutosella alkavat mallit ajoittuvat suunnittelultaan noin 25 vuoden päähän, kun taas HD800 on sekin jo lähes 15 vuotta vanha. Nämä myyvät edelleen ilmeisen hyvin, joten valmistajalla ei ole ollut suurempaa intoa kehittää ja julkaista vastamelukuulokkeidensa rinnalla uusia avoimia kuulokemalleja. On se toisaalta sitä yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä.

Edullisemman pään HD 560S vaikuttaa onnistuneelta tuotteelta, kun taas itseltäni toistaiseksi kuulematta jäänyttä, HD 600-sarjan uudistajaksi vuonna 2017 kaavailtua, HD 660S:ää pidetään yleisesti erikoisena julkaisuna. Se oli 500 euron hintaisena aiempia HD 600-sarjalaisia kalliimpi, mutta monin paikoin taajuusvasteeltaan epätasaisempi. HD 660S:n elementti muistuttaa rakenteeltaan epäonnistunutta HD 700-mallia, ja kuulokkeista oli yritetty tehdä 150 ohmin impedanssin myötä mobiilikäyttöön aiempaa sopivammat.

Vuoden 2023 alussa Sennheiser julkaisi kuulokkeista uudistetun S2-mallin, joka paikkaa ennen kaikkea edeltäjänsä heikkouksia. Samalla hintakin on noussut 500 eurosta 600 euroon eli kyseessä on tähän mennessä kallein HD 600-sarjan kuulokemalli. HD 660S2:ssa (linkki valmistajan tuotesivulle) on uudistettu elementti ja impedanssin osalta on palattu jälleen tutumpaan 300 ohmiin. Taajuusvasteen näkökulmasta sekä bassoa että diskanttia on lisätty edeltäjään nähden. Tämän osalta markkinointitiimi on innostunut jopa liikaakin, koska se hehkuttaa uutuusmallissa olevan tuplasti alabassoa. Todellisuus on kuitenkin hieman tylsempi, koska äänenpaineen kaksinkertaistuminen tarkoittaa maltillista 3 desibelin muutosta alimmilla taajuuksilla.

Tehdyt muutokset vaikuttavat joka tapauksessa paperilla lupaavilta, joten olenkin halunnut päästä ottamaan selvää, olisiko HD 660S2 vihdoin parannus iäkkäisiin Sennheiser-malleihin verrattuna, ja toisiko se HD 600-sarjan nykypäivään bassontoiston osalta. Sain testaamani kuulokkeet lainaan pariksi viikoksi kanssaharrastajalta. Suuret kiitokset hänelle!

Tuotepakkaus

HD 660S2 toimitetaan Sennheiserille tyypillisessä pelkistetyssä pahvilaatikossa, johon ei ole painettu edes tuotteen teknisiä tietoja. Nykyään ollaan kuitenkin siirtymässä entistä minimalistisempiin pakkauksiin ja pakkausmateriaaleihin, joten siihen nähden valmistaja on asiassa pitkällä.

Kuulokkeiden mukana tulee positiivisena yllätyksenä sekä balansoitu (4,4 millimetrin liitin) että balansoimaton (6,35 millimetrin liitin) kaapeli. Nämä eivät ole 1,8 metrisinä myöskään ylipitkiä. Lisävarusteisiin sisältyy kankainen suojapussukka sekä 25 senttimetriä pitkä adapterikaapeli, jolla suurempi 6,35 millimetrin liitin saadaan muunnettua perinteiseksi 3,5 millimetrin liittimeksi.

Rakenne ja käyttömukavuus

HD 660S2 istuu saumattomasti valmistajan HD 600-sarjaan, sillä se on muoviselta ja kevyeltä rakenteeltaan sekä säädöiltään identtinen nykyään myytävän kulmikkaamman HD 600-mallin kanssa. Uutuusmalli ei itseasiassa eroa paljoa myöskään 30 vuotta vanhasta HD 580:sta. Monet varmasti odottaisivat näkevänsä 600 euron tuotteessa jonkinlaista premium-henkisyyttä mallisarjan edullisempiin tuotteisiin nähden, mutta HD 660S2 ei sitä valitettavasti tarjoa. Itse en kuitenkaan näe tuttua rakennetta varsinaisesti huonona asiana, koska se on osoittautunut vuosikymmenten aikana äärimmäisen kestäväksi, minkä lisäksi kuulokkeet ovat myös helposti huollettavissa valmistajan myymien varaosien avulla.

Muovisuudestaan huolimatta HD 660S2 on mielestäni mustan värityksensä ja pronssisten yksityiskohtiensa (tekstit ja valmistajan logo kuppien ritilöissä) ansiosta melko tyylikkään ja arvokkaan näköinen. Se on myös 260 gramman painollaan äärimmäisen kevyt muihin 500–1000 euroa maksaviin kuulokkeisiin verrattuna. Käyttömukavuus on kuitenkin edelleen hieman kaksipiippuinen juttu, sillä sangan hevosenkenkää muistuttava muoto aiheuttaa voimakasta puristusta korvien alapuolelle. Kuulokkeet puristuvat muutoinkin uusina päähän aivan liian tiukasti. Sanka löystyy kuitenkin käytössä ja korvapehmusteet antavat hieman periksi, minkä jälkeen HD 660S2:n olemassaoloa ei enää pienen totuttelun jälkeen huomaa lähes laisinkaan. Kuulokkeita on mahdollista pitää päässä vaikkapa koko päivä, mikä tuskin on mahdollista esimerkiksi lähes 600 grammaa painavan Moondrop Venuksen kohdalla.

Sennheiserin uutuusmallissa käytetään muista malleista tuttuja kankaisia korvapehmusteita ja muodoltaan vastaavaa pääpannan pehmustetta. Nämä osat ovat pehmeät ja mukavat, mutta kuluvat totuttuun tapaan käytössä melko nopeasti, jolloin ne täytyy vaihtaa uusiin. Korvapehmusteet eivät ole itselleni kapean korva-aukkonsa vuoksi täysin optimaaliset, koska korvani osuvat herkästi pehmusteen reunoihin. Tarkalla asettelulla saan silti kuulokkeet päähäni siten, ettei niiden käyttäminen ole häiritsevää. Korkeutta ja syvyyttä pehmusteissa on varmasti useimmille riittävästi.

Sennheiser luottaa edelleen kaapeleiden kiinnityksessä omaan 2-pinniseen liittimeensä, jota ei käytetä vastaavalla tavalla minkään muun valmistajan kuulokkeissa. Vaihtokaapeleita on kuitenkin nykyään ostettavissa edullisimmillaan alle 20 eurolla, mikäli joku sellaista tarvitsee esimerkiksi erilaisella liittimellä. Sennheiserin omat kumipäällysteiset kaapelit ovat perushyviä ja niitä tulee HD 660S2:n mukana kaksi. Balansoidun kaapelin liittimeksi on valittu moderni 4,4 millimetrin liitin, joka voi vielä aiheuttaa monille harmaita hiuksia laiteyhteensopivuutensa osalta. 4-pin-XLR-adapteri olisikin voinut olla tuotepakkauksessa hyödyllinen lisä.

Elementtiin tehdyt päivitykset:

Sennheiser on palannut HD 660S2-mallissa jälleen 300 ohmin impedanssilla varustettuun dynaamiseen elementtiin (halkaisija 38 millimetriä). Valmistaja kertoo kehittäneensä uuden puhekelan, jossa on HD 660S-mallissa käytettyyn elementtiin nähden enemmän magneettitehoa ja aiempaa suurempi sähköinen vaimennus. Lisäksi resonanssitaajuus on saatu pudotettua 70 hertsiin, millä on positiivinen vaikutus alabasson kuuluvuuteen. Paljon aikaa on käytetty ilmeisesti myös elementin taustarakenteen ja ilmavirtauksen optimointiin.

Rakenteellisten muutosten vuoksi kuulokkeiden elementti näyttää takapuolelta katsottuna melko erilaiselta esimerkiksi HD 600-mallin elementtiin verrattuna. Osa HD 660S2:n selvästi korkeammasta julkaisuhinnasta voikin selittyä kehitystyön kustannuksilla. Vertailun vuoksi HD 600:n ja HD 650:n elementit ovat hyvin samankaltaiset sillä erotuksella, että jälkimmäisen takapuolelle on lisätty paksumpi kerros ilmavirtausta rajoittavaa vaahtomateriaalia.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. HD 660S2:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Koska oletan valmistajan HD 600-mallin olevan monille ennestään tuttu kuuloke ja itselläni on sellainen käytettävissä, vertaan HD 660S2:n äänenlaatua läpi arvostelun siihen. Oma HD 600-yksilöni on uusinta mallia sekä rakenteeltaan että korvapehmusteiltaan, joten iäkkäämmät marmorikuvioiset kuulokkeet voivat olla ääneltään jonkin verran erilaisia. Kuulokkeista on ylipäätään liikkeellä hieman erilaisella taajuusvasteella varustettuja yksilöitä, mutta ne lienevät silti yleisääneltään melko samankaltaisia. Kun puhun tästä eteenpäin yleisesti aiemmasta HD 600-sarjasta, en laske siihen mukaan HD 660S-mallia, jota en tähän mennessä ole kuullut.

HD 660S2:n taajuusvaste:

Taajuusvaste verrattuna HD 600-malliin:

Sennheiserin uutuuskuulokkeista tulee mieleeni kaksi sanaa, kiva ja kesy. HD 660S2 kuulostaa tasapainoiselta ja lämpöisen luonnolliselta eli lähes aina hyvältä. Sen energiatasoltaan hillitty toisto ei kuitenkaan tee itseeni suurempaa vaikutusta etenkään 600 euron myyntihintaan nähden. Esitystapa onnistuu olemaan sellainen, että haluaisin siihen hieman lisää niin bassoa, keskitaajuuksia kuin diskanttiakin. Toisaalta kuulokkeet sopivat hyvin rentoon kuunteluun ja niiden ääni on edelleen riittävän selkeää ja yksityiskohtaista.

HD 660S2 vaikuttaa olevan suunniteltu ensisijaisesti niille, jotka pitävät HD 600:n ja HD 650:n yläkeskitaajuuksia liian etualalla kuuluvina ja hyökkäävinä. Kaikki muut markkinoilla olevat vaihtoehdot sivuuttaen en usko monien muidenkaan olevan Sennheiserin uutuusmalliin pettyneitä. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vain erilainen ja kalliimmaksi hinnoiteltu vaihtoehto HD 600-sarjassa, joten valmistajan edullisemmat mallit tarjoavat sille todella kovan vastuksen. Joissakin asioissa on menty eteenpäin ja toisissa hieman taaksepäin.

Basso:

Sennheiserin mainitsema kehitystyö elementin resonanssitaajuuden madaltamisessa ja alabasson kuuluvuuden voimistamisessa näkyy taajuusvastemittauksissani HD 600-malliin verrattuna. Ero basson määrässä ei ole kaksikon välillä useimmissa kuuntelutilanteissa valtava, mutta HD 660S2:n äänessä on vankempi pohja ja enemmän syvyyttä. Esimerkiksi bassokitara murisee tuhdimmin ja elektronisessa musiikissa on jopa hieman iskevyyttä. Koen myös laadun parantuneen, koska basso on nyt tyyliltään kohtuullisen tiukkaa, eikä yhtä pehmeää kuin HD 600:ssa. Totuuden nimissä on silti mainittava, että odotin vieläkin lineaarisempaa toistoa, koska moniin muihin kuulokemalleihin verrattuna alimpien taajuuksien määrä määrä jää nykymittapuulla edelleen harmillisen maltilliseksi.

Muhkeampaa bassoa haluaville HD 650 lieneekin yhä parempi valinta, koska sen keskibassokorostus nostaa basson tasoa myös 100 hertsin tuntumassa HD 660 S2:n yläpuolelle. Mielenkiintoisesti uutuusmalli on kuitenkin korostumattomasta bassostaan huolimatta omalla tavallaan tuhdin kuuloinen, koska sen alataajuudet ovat eri taajuusalueiden muodostamassa kokonaisuudessa varsin hyvin edustettuna rauhallisempiin ylätaajuuksiin nähden. Tämä voikin lopulta olla bassontoiston osalta merkittävämpi muutos kuin pieni parannus kaikkein alimmilla taajuuksilla.

En yleensä julkaise kuulokkeiden särömittauksia, koska mittauslaitteeni edullinen mikrofoni lisää tuloksiin jonkin verran omaa säröä, enkä ole ylipäätään varma tulosten tarkkuudesta. Tällä kertaa mittasin kuitenkin sekä HD 660S2:n että HD 600:n säröarvot nähdäkseni, onko uutuusmallissa vähemmän säröä bassotaajuuksilla.

Vaikka säröä onkin mittausteni perusteella edelleen alimmilla taajuuksilla runsaasti, tilanne vaikuttaa kohentuneen jonkin verran. Esimerkiksi 2nd Harmonic -säröä 50 hertsin taajuudella HD 660S2:ssa noin 1 prosentti, kun sitä on HD 600:ssa 2 prosenttia. Vastaavasti pienempi särön määrä 20–40 Hz:n välillä on tervetullut parannus ottaen huomioon, että HD 660S2:ssa alabasson määrä on samaan aikaan HD 600-mallia suurempi. Myös ylemmillä taajuuksilla on tapahtunut pientä parannusta, joka oli toistettavissa useilla peräkkäisillä mittauksilla. Tein mittaukset asettamalla äänenvoimakkuudeksi 100 desibeliä 1000 hertsin taajuudelle, joten hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella säröä olisi vähemmän.

Keskitaajuudet:

HD 660S2 onnistuu olemaan keskitaajuuksien tyyliltään likimain yhtä luonnollinen kuin muut HD 600-sarjan mallit, mutta sen esitystapa on rauhallisempien yläkeskitaajuuksien myötä energiatasoltaan kesympi ja etäisempi. Taajuusvasteessa on erityisesti 4–5 kHz:n välillä kuoppa, joka näkyy entistä selkeämmin valmistajan omissa B&K 5128 -laitteella tehdyissä mittauksissa. Kuulokkeet eivät kuulosta varsinaisesti vaimentuneilta, mutta toisto on tavallista pehmeämpää ja rennompaa. Tämä voi sopia niille, joilla on herkkä kuulo 2–4 kHz:n välillä. HD 660S2 kuulostaa myös yllättävän lämpimältä ja täyteläiseltä, vaikka siitä puuttuukin HD 650-mallin keskibassokorostus. Taajuusvaste tulee aina mieltää kokonaisuutena, joten energian ottaminen pois ylätaajuuksista tuo paremmin esiin alataajuuksia. Sama on kuultavissa esimerkiksi Audezen perinteisissä LCD-sarjan kuulokkeissa.

HD 660S2:n rauhalliset yläkeskitaajuudet vaikuttavat lisäksi äänikuvaan, sillä tavallisesti lähelle tulevat elementit, kuten vokalisti ja useimpien soittimien yksityiskohdat, pysyttelevät kokonaisuudessa kauempana muihin HD 600-sarjan malleihin verrattuna. HD 660S2:n toistossa on tilavuuden tuntua ja kuulokkeet antavat kuuntelijalle paremmin aikaa keskittyä myös pienempiin taustalla kuuluviin ääniin. Toisaalta nämä äänet kuuluvat kauttaaltaan vaimeammin kuin selkeämmällä ja energiatasoltaan läsnäolevammalla HD 600:lla.

Uutuusmallin muutokset voivatkin jakaa mielipiteitä etenkin, kun niiden myötä menetetään samalla osa intiimiydestä, josta muut mallit tunnetaan. Minut HD 660S2 jättää harmillisesti HD 600-mallin rinnalla hieman kylmäksi, koska sen toistosta puuttuu intoa ja tarttumapintaa. Toisaalta en voi sanoa, etteikö HD 660S2:n tyyliltään painavampi ja äänikuvaltaan tilavampi esitystapa kuulostaisi osan ajasta myös paremmalta. Kuulokkeet tuntuvatkin olevan ennen kaikkea erilaiset, joten ne loistavat eri tilanteissa. Itselleni HD 600 kuulostaa jo valmiiksi tasapainoiselta ja lievästä hyökkäävyydestään huolimatta suhteellisen rennolta, joten HD 660S2 jää jo paikoin turhankin kesyksi. Erilaisuus voi kuitenkin olla monien muiden mieleen, joten en näe vaihtoehtojen lisääntymistä mallisarjassa lähtökohtaisesti huonona asiana.

Diskantti:

Kuulokkeiden ylätaajuudet ovat 6–9 kHz:n välillä varsin tummat, joten valtaosa kirkkaista äänistä kuuluu tavallista vaimeammin ikään kuin muiden osa-alueiden taustalla. Riittävä ilmavuus 10 kHz:n yläpuolella estää kuitenkin toistoa olemasta liian tukkoista. HD 660S2:n kuuntelu on helppoa, koska se on melko anteeksiantava musiikin virheille ja liialliselle terävyydelle. Harmillisesti diskantissa on silti ainakin omalla kohdallani toisinaan jonkinlaista epätasaisuutta, koska esimerkiksi rumpujen lautasten helinässä voi olla hieman kahiseva vivahde ja tietyt äänet tuntuvat jokseenkin terävöitetyiltä. Ääni ei särähdä korvaani, eikä laulusuorituksissa ole korostunutta sibilanssia, mutta olen kuullut huomattavasti tasapainoisempaakin diskantintoistoa.

Muistikuvieni perusteella HD 650:ssä vastaavalla tavalla rauhalliset ylätaajuudet onnistuvat olemaan luonnollisemmat. Sennheiser lienee tavoitellut uutuusmallin kohdalla diskantin osalta erilaista kuuntelukokemusta, joka olisi eräänlainen välimuoto HD 600:sta ja HD 650:sta. Mikäli joku ei pidä kirkkaasta toistosta, HD 660S2 on mielestäni edelleen varsin turvallinen valinta. Esimerkiksi lähes kaikki Hifimanit ja Meze Audion 109 Pro ovat selvästi uuvuttavamman kuuloisia pidemmässä käytössä. Myös Sennheiserin oma HD 600 tuo ylätaajuudet selvästi enemmän etualalle kokonaisuudessa, minkä tosin koen positiivisena asiana äänen selkeyden näkökulmasta.

Äänikuva:

HD 660S2:n äänikuva ei levittäydy varsinaisesti laajemmalle kuin muissa HD 600-sarjalaissa, mutta mainitsemani rauhallisempi yläkeskitaajuuksien toisto tuo esitystapaan tilavuuden tuntua. Pidän vaihteluna sitä, ettei toisto tule täysin naamalle, vaan pystyn havainnoimaan paremmin äänten liikkeitä tilassa. Koen myös äänikuvan melko tarkaksi ja täsmälliseksi, joten elementin rakenteen kehitystyö on voinut tuoda sille saralle pientä parannusta, vaikka vaimeammin toistuvat ylätaajuudet vähentävätkin jonkin verran avoimuuden tunnetta ja äänen yleistä selkeyttä.

Kuuntelukokemus on muutoksista huolimatta edelleen todella kuulokemainen, mikä tarkoittaa sitä, että ääni soi fokusoituneesti ikään kuin pään ja kuulokekuppien sisällä. Toistoa on helppoa seurata, mutta monien muiden saman hintaluokan kuulokkeiden tarjoama mielenkiintoinen tilavaikutelma jää puuttumaan. Kaikesta päätellen HD 600-sarjan esitystavasta kuitenkin pidetään, koska Sennheiser osaa hyödyntää sitä myös markkinoinnissaan. Tietyllä tapaa tällainen esitystapa voikin olla keino erottautua massasta.

Dynamiikka ja erottelukyky:

HD 660S2:n ääni on aina kontrolloitua, muttei koskaan varsinaisesti voimakasta tai räjähtävää. Vain harvat kuulokkeet erottuvat kuitenkaan edukseen dynamiikan osalta, joten en oikeastaan koe Sennheiserin uutuusmallia millään tapaa poikkeuksellisena suuntaan tai toiseen. Tietyllä tapaa dynamiikka voidaan mieltää myös kontrastina ala- ja ylätaajuuksien välillä, jolloin V-tyylisesti tuunatut kuulokkeet ovat automaattisesti hieman räväkämpiä. HD 660S2:n tapainen rauhallisempi ääni on harvoin kaikkein dynaamisinta, mutta siinä ei kuitenkaan mielestäni ole mitään vikaa, kuten ei muissakaan HD 600-sarjalaisissa.

HD 660S2 voi vaikuttaa alkuun jonkin verran erottelukykyisemmältä kuulokkeelta kuin esimerkiksi HD 600, koska uutuusmalli kiinnittää enemmän huomiota bassoon ja alempiin keskitaajuuksiin sekä äänten sijainteihin äänikuvassa. HD 600 puolestaan tuo energisempien ylätaajuuksiensa ansiosta terävämmin esiin pieniä yksityiskohtia, joten luontaisessa erottelukyvyssä ei lienekään mallien välillä taajuusvastetta lukuun ottamatta merkittävää eroa. HD 600:sta saisi luultavasti melko vastaavan taajuuskorjaamalla, minkä vuoksi HD 660S2:n huomattavasti korkeampaa myyntihintaa onkin vaikeaa täysin ymmärtää.

Vastaavalla rahasummalla on ostettavissa monia erottelukykyisempiä planaarikuulokkeita, kuten Hifiman Edition XS tai SASH Tres. Väittäisin myös puolet halvempaa Hifiman Sundaraa musiikin yksityiskohtien esilletuonniltaan vaikuttavamman kuuloiseksi, vaikka HD 660S2:n ääni voikin edelleen muutoin olla monien mielestä miellyttävämpää ja sitä myötä lisähinnan arvoista. Huomattavaa parannusta edullisempiin HD 600-sarjan malleihin nähden ei kuitenkaan kannata odottaa. Toisaalta pettynytkään ei tarvitse olla, koska HD 660S2 on edelleen yksityiskohtainen hifi-tason kuuloke, jonka vahvuus vaan on pikemminkin äänen rasittamattomuus.

Vahvistus

Vahvistustarpeen osalta HD 660S2 ei ole 300 ohmin impedanssistaan huolimatta erityisen vaativa, koska sen herkkyys on korkeampi kuin esimerkiksi HD 600-mallissa (104 vs. 100 dB/mW). Riittävä äänenvoimakkuus onkin helppoa saavuttaa jo edullisilla dongle-laitteilla, kuten iFi:n 60 euron hintaisella GO Link:illä. Kuulokkeiden kohdalla kannattaa kuitenkin huomioida, että niiden impedanssivaste ei ole tasainen, vaan impedanssi nousee alataajuuksilla jopa moninkertaiseksi. Siitä syystä alataajuuksien optimaalinen vahvistus ei välttämättä onnistu esimerkiksi mobiililaitteen tai kannettavan tietokoneen kuulokeliittimen kautta.

HD 660S2 kuulostaa ihan hyvältä, mutta jokseenkin elottomalta matalaimpedanssisilla transistorivahvistimilla, kuten Topping DX1:llä. Putkivahvistimella kuulokkeista tulee kuitenkin mielenkiintoisemmat ja tarkoituksenmukaisemmat miellyttävää kuuntelukokemusta tavoitellessa. Esimerkiksi Cayin HA-3A:lla laulusuorituksissa on enemmän tunnetta, jolloin niiden rauhallisuus toimii hyvin. Myös basso potkii hieman muhkeammin, mikä tukee Sennheiserin tavoittelemaa lämpimän kuuloista esitystapaa. HD 660S2 kuulostaa mukavan täyteläiseltä myös lämminäänisellä Tor Audio Roger -vahvistimella, mutta se pehmentää toistoa HA-3A:han verrattuna.

Transistorilaitteista Cayin IHA-6:lla (10 ja 35 ohmin liittimet) ääni jää energiatasoltaan jokseenkin hillityksi, vaikka pidänkin laitteen tuottamasta avarasta tilavaikutelmasta. Räväkämpi Nitsch X Schiit Audio Magni Piety sen sijaan tuo ääneen kaipaamaani menevyyttä ja särmikkyyttä. Sennheiserin mallistossa HD 600 kaipaa mielestäni kuuntelunautinnon näkökulmasta pientä rentoutusta ja “lämmitystä”, kun taas HD 660S2 vaikuttaisi hyötyvän tyyliltään energisemmästä kuunteluketjusta. Toisaalta sopivalla putkivahvistimella uutuusmallin kanssa voidaan päästä lähemmäs HD 650:n tapaista intiimiä ja täyteläistä toistoa. Ääntä voidaankin hienosäätää melko monipuolisesti laitevalinnoilla, koska 300 ohmin impedanssin ansiosta erilaisten vahvistimien käyttäminen on ylipäätään mahdollista ilman suurempia haittavaikutuksia.

Sennheiser HD 660S2 vs. muut 500–1000 euron kuulokemallit

HD 660S2:n hintaluokassa kuulemani planaarimallit, Hifiman Edition XS, Hifiman HE6se V2, SASH Tres ja Moondrop Venus, erottelevat ääniä tarkkarajaisemmin toisistaan ja tarjoavat vaikuttavamman, enemmän pään ulkopuolella kuuluvan, äänikuvan. Myös Meze Audion 109 Pro on 800 eurolla sekä hauskemman (menevämmän) että yksityiskohtaisemman kuuloinen. HD 660S2 ei silti lopulta jää merkittävästi jälkeen millään osa-alueella, vaan se tarjoaa tasapainoisen ja rennosti kuunneltavan kokonaisuuden ennen kaikkea niille, jotka pitävät Sennheiserin HD 600-sarjasta. Monet eivät välttämättä koskaan harkitsisi selvästi painavampia planaarikuulokkeita, ja useimmissa niissä on kaiken lisäksi kirkkaampi ja mahdollisesti enemmän kuunteluväsymystä aiheuttava diskantti. HD 660S2 on melko anteeksiantava musiikin virheille ja ylienergisiksi tuotetuille äänitteille.

Myös rauhallisempi yläkeskitaajuuksien toisto voi olla monien toivelistalla niin muihin HD 600-sarjan malleihin kuin myös niiden kilpailijoihin nähden. Mikäli energisempi toisto kuitenkin maistuu ja diskantissa saa olla sähäkkyyttä, Hifimanin Sundara on mielestäni HD 660S2:lle todella kova vastus. Tämä asettaakin Sennheiserin uutuuden hinnaltaan hankalahkoon rakoon. Esimerkiksi 400 eurolla se olisi varteenotettavampi vaihtoehto kilpailijoihinsa nähden. Luulen silti, että kuulokkeita kyllä myydään jo puhtaasti Sennheiserin hyvällä maineella kuulokevalmistajana.

Yhteenveto

Sennheiserin HD 660S2 jättää lopulta itselleni hieman ristiriitaisen fiiliksen. Sen on selvästi tarkoitus olla vähemmän keskitaajuuspainotteinen vaihtoehto HD 600-sarjan edullisemmille malleille, missä se onnistuukin hyvin. Alataajuudet tulevat enemmän esille kokonaisuudessa ja äänikuvassa on uudenlaista tilavuuden tunnetta. Pidän muutoksia suotuisina rentoa kuuntelukokemusta tavoitellessa, mutta samaan aikaan lopputulos on jo omaan makuuni turhankin hillitty. Itselleni olisikin riittänyt mallisarjan uudistuksena HD 600-malli voimakkaammalla bassontoistolla ja esimerkiksi alumiinista tai magnesiumista valmistetulla sankarakenteella.

En sanoisikaan uutuusmallia merkittäväksi parannukseksi HD 600-sarjan edullisempiin vaihtoehtoihin nähden, enkä myöskään maksaisi sen erilaisuudesta kovin mieluusti 600 euroa. Sen sijaan 350–400 euroa olisi mielestäni sopivampi hinta kilpailijoiden tuotteet huomioon ottaen, millä HD 660S2:n todennäköisesti saakin ostettua, kunhan julkaisun jälkeinen pöly alkaa hieman laskeutua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuulokkeita on jo myyty alennuksessa 400 dollarilla. Sopivaan hintaan HD 660S2:n ääniprofiili istuu mielestäni hyvin HD 600-sarjaan, koska kuulokkeissa on tuttuja hyviä piirteitä, mutta ne ovat kuitenkin riittävän erilaiset muihin malleihin nähden. Rakenteen keveys ja käyttömukavuus ovat edelleen selviä vahvuuksia monien kilpailijoiden tuotteisiin nähden. HD 660S2:lle löytyykin varmasti oma ostajakuntansa.

Plussat ja miinukset:

+ Rasittamaton ja melko tasapainoinen ääni
+ Tilavamman tuntuinen äänikuva muihin HD 600-sarjan malleihin nähden
+ Keskitaajuuksien täyteläinen ja sitä myötä luonnollinen tyyli
+ Alabasso on enemmän esillä kuin muissa HD 600-sarjalaisissa
+ Korkea impedanssi tarjoaa vaihtoehtoja laitevalintoihin
+ Kevyt paino ja sisäänajon jälkeen hyvä käyttömukavuus
+ Mukana tulee kaksi kuulokekaapelia ja harvinaisempi adapterikaapeli
+ Huollettavuus varaosien avulla

+/- Äänikuva on edelleen ahdas ja intiimi kilpailijoiden tuotteisiin verrattuna
+/- Rennot yläkeskitaajuudet ovat mieltymyksistä riippuen joko hyvä asia tai selvä heikennys HD 600:aan ja HD 650:een verrattuna
+/- Sama rakenne ja materiaalit kuin valmistajan edullisemmissa kuulokemalleissa

– Ääni jättää energiatasoltaan jokseenkin kylmäksi
– Bassontoisto on edelleen nykymittapuulla maltillista
– Diskantti on hieman epätasaista ja paikoin turhankin vaimentuneen kuuloista
– Erottelukyky ei vedä vertoja vastaavan hintaisille planaarikuulokkeille
– Pehmusteosat kuluvat nopeasti käytössä
– Julkaisuhinta tuntuu liian suurelta