Arvostelu: Moondrop Venus

Kirjoittaja: Sword of Damocles

“Moondrop Presents Venus”

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 600 USD (Euroopassa 600–670 €, muttei toistaiseksi myynnissä Suomessa)
• Rakenne: avoin, over-ear
• Planaarielementti: 100 mm (hopeajohtimet ja kaksipuoleiset N52-magneetit)
• Impedanssi: 18 ohm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Paino: 615 g (omat kuulokkeeni 575 g ilman kaapelia)
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Mukana tulee: Kaksi 1,2 metristä kaapelia (liittimet 3,5 mm ja 4,4 mm), 6,35 mm:n adapteri ja animekortti

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Moondrop on varsin laajalti tunnettu kiinalainen in-ear-kuulokkeiden valmistaja, jolla on valikoimassaan monia omassa hintaluokassaan erinomaisina pidettyjä tuotteita. Heinäkuussa 2022 yritykseltä nähtiin kuulokemaailmassa varsin poikkeuksellinen livenä striimattu julkaisutilaisuus, jossa se ilmoitti laajentavansa tuotevalikoimaansa myös over-ear-kuulokkeisiin. Suunnitelmiin sisältyy aluksi kolme erilaisilla elementeillä toteutettua kuulokemallia, joista on jo ehditty julkaista 200 euron hintainen Void (dynaaminen elementti) ja tällä kertaa käsittelemäni 600 euroa maksava Venus-planaarikuuloke. MoonZero-nimiset elektrostaattiset kuulokkeet odottavat edelleen julkaisuaan tämän jutun kirjoitushetkellä.

Moondropin panostuksesta over-ear-kuulokkeisiin kertoo jotakin se, että elementit ja kuulokkeiden fyysinen rakenne on suunniteltu monista muista kiinalaisvalmistajista poiketen täysin itse. Monet ovatkin tulkinneet Moondropin lähteneen haastamaan tosissaan toista suurta kiinalaisvalmistajaa, Hifimania. Varmaa on ainakin se, että Venus-malli pyrkii olemaan omassa hintaluokassaan kilpailukykyinen vaihtoehto Hifimanin Edition XS -kuulokkeille, joita käytän tässä arvostelussa verrokkina.

Tuotepakkaus

Venus toimitetaan siistissä pakkauksessa, jonka kuoria koristaa terävät kasvonpiirteet omaava animehahmo – vaatteita naishahmolla on sentään päällä riittävästi, mutta kuulokkeiden pääpanta asettuu kuvassa hassusti takaraivolle. Sekä pakkauksessa että kuulokkeissa lukee juhlallisesti ”Moondrop Presents Venus”, joten valmistaja on selvästi tosissaan uuden tuotejulkaisunsa kanssa. Laatikon takaa löytyy mitattu taajuusvaste Diffuse Field -tavoitekäyrään suhteutettuna. Omat mittaukseni vahvistavat Moondropin mittausten pitävän paikkansa.

Pakkaus onnistuu olemaan kaikessa mielenkiintoisuudessaan myös äärimmäisen turhauttava, sillä pahvikuoret ovat nurkistaan niin tiukat, ettei niitä meinaa saada liu’utettua pois varsinaisen mustan pahvilaatikon päältä. En halunnut rikkoa kuoria, joten käytin avaamiseen valehtelematta ainakin 10 minuuttia. Tämän jälkeen olin aavistuksen kauhistunut huomatessani, että toinen kuulokekupeista oli irronnut kuljetuksen aikana sangasta. Se oli kuitenkin onneksi helppoa kiinnittää paikoilleen, koska irti lähtevät kupit ovat yksi Venuksen erikoisista ominaispiirteistä.

Pakkauksen kuorien tiukkuus ja kuljetuksen aikana irronnut kuppi kertovat siitä, että Moondrop on over-ear-kuulokkeiden valmistajana ja myyjänä vielä kokematon aloittelija. Annan pakkaamiseen liittyvät virheet toistaiseksi anteeksi, mutta seuraavissa tuotteissa ensivaikutelman tulisi jo olla parempi.

Venuksen mukana toimitetaan balansoitu ja balansoimaton kaapeli sekä jälkimmäiselle 6,35 mm:n adapteri. Jotkut saattavat myös ilahtua saadessaan aiemmin mainitsemani animehahmon erilliseen korttiin painettuna.

Rakenne

Kuulokkeet ovat suurikokoiset ja noin 600 grammaisina todella painavat. Tämä on seurausta laadukkaasta ja suorastaan yliampuvan tankkimaisesta rakenteesta, joka on tehty pehmusteosia ja ruuveja lukuun ottamatta täysin alumiinista. Hifimanin halvan tuntuisiin kuulokkeisiin tottuneena 600 eurolla ei olettaisi saavansa laadultaan mitään Venuksen kaltaista. En tiedä, millaisiksi Moondrop mahdolliset asiakkaansa mieltää, mutta se on selvästi halunnut varmistaa, etteivät Venuksen omistajat saa rikottua sitä.

Kuulokkeet poikkeavat massasta myös ulkonäöllisesti hopeisen värityksensä ja insinöörimäisesti esiin jätettyjen ruuviensa ansiosta. Rakenne on myös täysin symmetrinen molemmin päin, joten esimerkiksi kuulokeliittimet osoittavat suoraan alaspäin. Tämä suunnitteluvalinta on ärsyttävä, sillä pidemmillä liittimillä varustetut kaapelit osuvat käytön aikana herkästi hartioihin päätä kääntäessä. Monet muut valmistajat ovat ymmärtäneet sijoittaa liittimet etuviistoon, joten ehkä myös Moondrop oivaltaa saman asian seuraavissa kuulokemalleissaan.

Venuksen rakenteen hienoin piirre ovat mielestäni kuppien metalliritilät. Jotkut ovat valittaneet ohuiden metallisten kaistaleiden reunoja teräviksi, mutta koen moitteen jokseenkin liioitelluksi. Ritilät tuntuvat sormia niitä vasten hieroessa hieman epämukavilta, mutta ilman kovempaa painamista ja sormien tarkoituksellista raastamista niillä ei saa revittyä ihoa rikki. Ritilät ovat mielenkiintoisesti rakenteeltaan yllättävänkin suljetut siihen nähden, että Venus on avoin kuulokemalli. Ääni vuotaa kuitenkin lujaa sekä sisään- että ulospäin, minkä lisäksi käsien asettaminen kuuntelun aikana ritilöiden lähelle muuttaa selvästi ääntä (tämä johtuu siitä, että ääni kimpoaa käsistä takaisin korvia kohti).

Kuulokekupit lähtevät irti varsin helposti, koska alumiinista valmistetun kapean haarukkaosan taivuttaminen ulospäin ei vaadi paljoa voimaa. Moondropin insinöörit ovat kuitenkin todennäköisesti todenneet kiinnitysratkaisun riittäväksi, sillä kupit eivät vaikuttaisi irtoavan kuulokkeita heiluttaessa tai kädessä roikottamalla. Venuksen huoltaminen on tehty helpoksi, ja kuppi irrottamalla on mahdollista päästä ihastelemaan läheltä upeaa 100 mm:n planaarielementtiä. Hopeisena hohtava elementti täysin alumiinisen rakenteen keskellä on todella vaikuttava näky 600 euron tuotteessa – mielestäni elementti kelpaisi ulkonäöltään sellaisenaan myös 5000 euroa maksaviin planaarikuulokkeisiin.

Teknisesti elementti vaikuttaa paperilla pätevältä, sillä siinä on hopeajohtimet, ohut kalvo ja kaksipuoleiset N52-magneetit. Magneetteja on lisäksi pyöristetty kulmistaan samaan tapaan kuin Hifiman tekee Stealth-magneettiensa kanssa. Tämä auttaa ääniaaltoja kulkemaan vapaammin magneettien välistä. Uusia laadukkaiden planaarielementtien valmistajia ei synny joka päivä, joten on hienoa, että Moondrop on lähtenyt leikkiin mukaan.

Mukavuus

Venuksen sankarakenne on säädöiltään hyvä, koska kupit kääntyvät käyttäjän pään muodon mukaan sekä vaaka- että pystysuunnassa. Kääntöliikkeissä on hieman vastusta, joten rakenne tuntuu mukavan jämäkältä. Korkeussäätö hoituu käytön aikana itsestään säätyvällä leveällä keinonahkapannalla, joka on ainakin uutena varsin jäykkä. Sen seurauksena panta vetää koko ajan itseään turhankin voimakkaasti päälakea kohti, mikä voi tuntua joistakin epämukavalta.

Sangan puristusvoima sen sijaan on löysähkö, joten Venus tuntuu painavana kuulokkeena päässä hieman kiikkerältä. Tästä ei ole suurempaa haittaa paikoillaan istuessa, mutta kuulokkeet heiluvat pään liikkeiden mukana, ja putoavat herkästi päätä eteen- tai taaksepäin kallistamalla. Istuvuudessa olisi siis parantamisen varaa, mutta käyttömukavuus on kuitenkin kokonaisuutena luokkaa ”ihan hyvä”. Korkea paino tosin alkaa tuntua pidemmässä käytössä ikävältä esimerkiksi vastaavan painoisiin, mutta paremmin istuviin ZMF-malleihin verrattuna. En voi täten suositella Venusta kevyisiin kuulokkeisiin tottuneille.

Keinonahkaisten korvapehmusteiden vaahto on tavallista rapisevampaa ja napakampaa, joten kevyestä puristusvoimasta huolimatta korvien ympärille muodostuu jonkin verran paineentunnetta. Tämä johtuu osittain myös siitä, että pehmusteiden kontaktipinta päätä vasten on 110 mm:n halkaisijasta huolimatta kapea. Tämä puolestaan on seurausta valtavasta 75 x 75 mm:n korva-aukosta, jonka ansiosta kuulokkeita on mahdollista liikuttaa päässä useita senttejä ilman, että korvat osuvat pehmusteisiin.

Pehmusteet ovat korvan takaa hieman paksummat kuin korvan etuosasta, mikä parantaa hieman istuvuutta. Mielestäni Venuksen mukana toimitettavat pehmusteet saisivat olla jonkin verran paksummatkin sen perusteella, että kaikki kokeilemani ZMF:n pehmustemallit paransivat käyttömukavuutta (tosin äänenlaadun kustannuksella). Venuksen kanssa voitaisiin kokeilla monien muidenkin valmistajien pehmusteita, jotka on mahdollista kiinnittää tavanomaiseen tapaan kupin reunuksen ympärille venyttämällä.

Kaapelit

Moondrop toimittaa Venuksen mukana kaksi keskimääräistä laadukkaamman oloista kaapelia, joiden pituus on tosin vain 1,2 metriä. Kuulokkeita odotetaan ilmeisesti kuunneltavan jonkinlaisella mobiilivahvistimella, mihin Venus toki matalan impedanssinsa ja suurehkon herkkyytensä ansiosta soveltuukin.

Balansoidulla 4,4 mm:n liittimellä varustettu valkoinen kaapeli (myynnissä myös erikseen 40 eurolla) on kovempaa materiaalia ja siinä on 8-säikeinen punos. Kaapeli taipuu riittävän joustavasti, eikä se ole mikrofoninen, joten käytettävyys on siltä osin hyvä. Kuulokkeisiin kiinnittyvät 3,5 mm:n liittimet ovat kuitenkin alumiinikuoriltaan turhan järeät, joten ne tulevat lähestulkoon kiinni hartioihin. Sen vuoksi kangaspäällysteinen musta ”peruskaapeli” 3,5 mm:n liittimellä onkin lopulta järkevämpi puolet pienempien liittimiensä ja vieläkin taipuisamman materiaalinsa ansiosta.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa tekemistäni mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Venuksen taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mittaamieni kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeiden taajuusvaste:

Venus on objektiivisesti arvioituna erinomaisesti tuunattu kuuloke, joka kuulostaa pääpiirteittäin neutraalilta ja värittymättömältä. Kuulokkeissa on avoimille planaarimalleille tyypillisesti lineaarinen ja korostumaton bassontoisto. Keskitaajuudet puolestaan toistuvat tyyliltään miellyttävän luonnollisina ilman minkäänlaista liiallista aggressiivisuutta. Musiikki toistuu Venuksella avarammin ja hieman rauhallisemmin kuin esimerkiksi Sennheiserin HD600-sarjan kuulokkeilla ja täyteläisemmin kuin Hifimanin energisemmän ja ohuemman kuuloisilla planaarikuulokkeilla. Luonnollinen, hitusen lämmin, esitystapa on mielestäni yksi Venuksen suurimmista vahvuuksista juuri Hifimaneja vastaan.

Venus on kuitenkin samaan aikaan myös kirkkaan ja ilmavan kuuloinen, sillä se korostaa 10 kHz:n yläpuolisia taajuuksia. Tämä tuo ääneen avoimuutta ja säihkettä, minkä lisäksi musiikin pienemmät yksityiskohdat pomppaavat todella selkeästi esiin kokonaisuudesta. Kuvailisinkin Venusta yhtä aikaa rauhallisen ja kirkkaan kuuloiseksi. Täyteläinen ja ilmava ääni tuntuu siltä, mitä monet hifi-ihmiset todennäköisesti tavoittelevat. Tämän lisäksi Venuksesta löytyy myös kaikki laadukkaiden planaarikuulokkeiden vahvuudet, kuten toiston selkeys ja nopeus sekä äänten erinomainen erottelukyky.

Kilpailu noin 600 euron hintaluokassa on kuitenkin nykyään aiempaa tiukempaa, joten on harmillista, että Venuksella on myös yksi selvä heikkous: äänikuva on tarkkuudeltaan jokseenkin sumea ja epämääräinen esimerkiksi huomattavasti edullisempaan Hifiman Sundaraan verrattuna. Äänikuva ei tee muutoinkaan itseeni suurempaa vaikutusta, koska hyvästä leveydestä huolimatta siinä ei ole juurikaan syvyyttä eteenpäin. Mikäli äänikuva ei kuitenkaan ole jollekulle kuulokkeiden tärkein osa-alue, on Venus mielestäni vahvuuksiensa ansiosta erittäin hyvä ja onnistunut kuuloke.

Basso:

Venuksen basso on laadukasta, selkeää ja korostumatonta. Alabasson tasossa on pieni porrasmainen pudotus noin 45 Hz:n kohdalla, minkä jälkeen se toistuu kuitenkin lineaarisesti aina 20 hertsiin saakka. Tämä tuo ääneen syvyyttä ja varmistaa sen, että elektronisen musiikin kuuntelu on riittävän hauskaa. Kuulokkeita ei voi missään nimessä kutsua voimakasbassoisiksi, mutta esimerkiksi bassokitarassa ja bassorummussa on yllättävänkin paljon voimaa takana. Vaikkei Venus ylläkään rotevuudessa Audezen LCD-mallien tasolle, toisto tuntuu mukavan painavalta esimerkiksi vastaaviin Hifimaneihin verrattuna. Osa tästä selittyy myös aavistuksen koholla olevalla 200–400 Hz:n taajuusalueella, joka lisää esimerkiksi laulajien ääneen lämpöä ja täyteläisyyttä. Vastaavaa kuulee harvemmin avoimissa planaarikuulokkeissa, joten miellän Venuksen melko analyyttisesta diskantista huolimatta luonnollisen kuuloiseksi.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeiden keskitaajuudet ovat eräänlainen rauhallinen versio neutraalista äänestä. Taajuusvasteen muoto mukailee Harmanin tavoitekäyrää, mutta yläkeskitaajuuksissa on kauttaaltaan pari desibeliä vähemmän energiaa. Toisto on tasapainoista ja selkeää, muttei muutu helposti hyökkääväksi edes aggressiivisemmin tuotetun musiikin kanssa. Ääni ei myöskään tule yhtä lähelle kuin esimerkiksi Sennheiserin HD600-sarjan kuulokkeilla. Pidän itse tällaista hitusen rauhallista esitystapaa erittäin optimaalisena etenkin, kun aiemmin mainitsemani täyteläisyys tekee toistosta myös luonnollista.

Vertailun vuoksi useimmat Hifimanin planaarikuulokkeet ovat toistoltaan energisempiä, joten niistä pitävät saattaisivat kokea Venuksen hieman hillityn kuuloiseksi. Venus toistaa esimerkiksi vokalistin intiimimmin ja rauhallisemmin. Hifimanien, kuten Edition XS:n ja Anandan, ääni on avarampaa ja sitä kautta vaikuttavampaa esimerkiksi klassista musiikkia kuunnellessa. Toisaalta mikäli joku pitää esimerkiksi Edition XS:n toistoa liian kliinisenä ja keskitaajuuksia ohuen kuuloisina, Venus olisi selvä hyppy luonnollisempaan suuntaan säilyttäen samalla ilmavan diskantintoiston. Koska molemmissa esitystyyleissä on omat hyvät puolensa, Venus tarjoaa mielestäni riittävän erilaisen vaihtoehdon Hifiman-malleille yrittämättä matkia niitä liikaa.

Diskantti:

Venus on 10 kHz:n yläpuolelta korostuvan diskanttinsa vuoksi aavistuksen kirkkaan ja sähisevän kuuloinen. Esimerkiksi rumpujen lautaset voivat kuulostaa paikoin epäluonnollisen räiskyviltä ja säihkyviltä. Äänessä ei kuitenkaan ole sibilanssia, terävyyttä tai pistävyyttä, joten ilmavuus ja avoimuus sopii mielestäni hyvin yhteen luonnollisesti toistuvien keskitaajuuksien kanssa.

Venus on diskanttinsa johdosta varsin analyyttisen kuuloinen, mikä tarkoittaa positiivisemmin ilmaistuna sitä, että ääni on yksityiskohtaista. Kaikki pienemmät äänet musiikin taustalla pomppaavat kuin itsestään esiin kokonaisuudesta. Kun tähän yhdistetään erottelukykyinen planaarielementti, kuulokkeet kilpailevat yksityiskohtaisuudessa helposti hintavampien huippukuulokkeiden kanssa. Huomiota herättävään diskanttiin kannattaa kuitenkin varautua Venuksen hankkimista harkitessa. Kuulokkeet eivät ole paras valinta rentoon musiikin fiilistelyyn.

Koen itse Hifimanien, kuten Edition XS:n diskantin ärsyttävämmäksi, koska se on terävämpää ja sihisevämpää etenkin huonompilaatuista musiikkia kuunnellessa. Venuksella pystyn sen sijaan kuuntelemaan lähestulkoon mitä tahansa, eikä korostuva diskantti ole vielä särähtänyt korvaani. Selitys tähän voisi olla se, että alempi diskantti ja preesensalue toistuvat Hifimaneja rauhallisemmin. Terävyys ääneen syntyy useimmiten näiltä taajuuksilta, eikä varsinaisesti kaikkein ylimmiltä taajuuksilta, joita musiikki sisältää ylipäätään vähemmän. En yleensä suosi kirkasta ja tyyliltään analyyttista diskantintoistoa, mutta Venuksessa se toimii todella hyvin.

Ääni on erottelevaa, mutta äänikuvassa on heikkouksia

Kuulokkeiden ääni on vaikuttavan yksityiskohtaista ja erottelevaa. Venus ei mene tukkoon monimutkaisempaakaan materiaalia toistaessa, vaan yksittäiset äänet on äärimmäisen helppoa erottaa muiden äänten joukosta. Kuuntelijan on esimerkiksi mahdollista keskittyä kuuntelemaan haluamaansa instrumenttia kokonaisuudesta. Tältä osin Venus tarjoaa erinomaista vastinetta rahalle. Myös dynamiikka on mielestäni kelvollista, sillä kuulokkeet tuntuvat Hifimaneja painavamman äänensä ansiosta vähemmän veltolta ja vaisulta kuin esimerkiksi Ananda ja Edition XS. Venus on itseasiassa lähempänä Hifimanin räväkämpää Sundara-mallia.

Kuulokkeiden suurimmat heikkoudet löytyvät sen sijaan äänikuvasta. Venus kuulostaa avoimelta ja suurelta ollen muistikuvieni mukaan leveyssuunnassa jonkin verran avarampi kuin Sundara. Suuremmalla elementillä varustetuissa Hifimaneissa ja Sennheiser HD800:ssa on puolestaan huomattavasti enemmän syvyyttä eteenpäin. Aistin Venuksen äänen aina lähestulkoon naamallani. Kaikki äänet toistuvat pitkälti samalla tasolla, joten keskityn kuuntelemaan pääasiassa vasen-oikea-suuntaista erottelua. En pääse kunnolla irti tunteesta, että kuuntelen musiikkia kuulokkeilla. Äänikuvan heikko syvyys on jopa varsin harvinaista 600 euron hintaiselle kuulokkeelle, joka on muutoin erottelukykyinen.

Venus ei harmillisesti kykene myöskään rajaamaan soittimia tai edes vokalistia erityisen realistisen kokoisiksi, jolloin myös niiden sijainti äänikuvassa jää kuulokkeiden hintaan nähden epämääräiseksi. Yksittäiset äänet kuuluvat selkeästi toistensa seassa, mutta niiltä puuttuu tarkka sijainti omassa lokerossaan – etenkin äänikuvan keskikohta on sumea. Esimerkiksi Hifiman Sundara rajaa äänten sijainnit tarkemmin. Venuksen ääni on erikoisen leijuvaa ja suurta, mikä on kyllä omalla tavallaan ihan hauskakin ominaispiirre. Äänikuvan tarkkuus ja realistisuus saman hintaluokan kilpailijoihin nähden jää kuitenkin puutteelliseksi (tästä lisää vertailuosiossa), mikä tekee Venuksen suosittelusta vaikeampaa. Epäilen, että kuulokkeiden melko suljetut metalliritilät saattavat sotkea äänikuvaa, joten ne tekisi mieli irrottaa. Se onnistuu tosin vain kupin sisäpuolelta elementin takaa, joten en ole vielä uskaltanut ryhtyä toimenpiteeseen.

Sopivat laitevalinnat

Venus ei vaadi erityisen paljoa vahvistustehoa, sillä sen herkkyys (100 dB/mW) on suurempi kuin useaan otteeseen mainitsemissani Hifimanin planaarikuulokkeissa. 18 ohmin impedanssikin on matala, joten useimpien modernien laitteiden pitäisi pystyä toistamaan kuulokkeita riittävällä äänenvoimakkuudella. Planaarikuulokkeiden kohdalla kannattaa silti huomioida, että ne vaikuttavat hyötyvän tehokkaista vahvistimista ja runsaasta virransaannista (matalaimpedanssiset kuulokkeet vaativat vahvistimelta enemmän virtaa ja korkeaimpedanssiset vastaavasti enemmän jännitettä).

Esimerkiksi 100 euron hintainen Topping DX1 -yhdistelmälaite toistaa Venusta helposti ja säröytymättä samoin kuin iFi:n Zen DAC 4,4 mm:n balansoidusta liittimestä. Moondropin toimittama balansoitu kaapeli on itseasiassa erinomainen lisä juuri iFi:n laitteita ajatellen. Näiden kahden mainitsemani laitteen lisäksi Venus toimii hyvin myös akkukäyttöisellä 9 voltin pariston kokoisella Qudelix 5K:lla, jonka balansoidusta liittimestä irtoaa tehoa reilu 200 mW. Kuulokkeet vaativat toki tätä varten adapterin, joka muuntaa kaapelin 4,4 mm:n liittimen balansoiduksi 2,5 mm:n liittimeksi. Qudelixilla Venuksen kanssa voidaan käyttää crossfeed-toimintoa, joka kääntää vasenta ja oikeaa kanavaa keskenään sekoittamalla onnistuneesti äänikuvaa eteenpäin. Äänikuva ei harmillisesti ole laitteella muutoin yhtä avara kuin suuremmilla vahvistimillani.

Venus ei tuntuisi muuntautuvan äänikuvan leveyttä lukuun ottamatta valtavasti erilaiseksi tai itseään paremmaksi kalliimmalla laitteistolla. Kuulokkeet ovat sellaisenaan helppoa kuunneltavaa myös kliinisemmän esitystavan omaavilla vahvistimilla. Helposti toistettaviksi suunnitellut edullisemman pään planaarikuulokkeet eivät oman kokemukseni mukaan ylipäätään muutu tyyliltään kovinkaan paljoa laitteistoa vaihtamalla, kunhan tehopuoli vaan on kunnossa. En ole esimerkiksi saanut parannettua millään laitteella merkittävästi Venuksen äänikuvan syvyyttä tai äänten epämääräistä sijoittelua. Positiivisena puolena ääni ei ole myöskään heikentynyt paljoa paremmista laitteista edullisempiin vaihtaessa.

Parhaat kuuntelukokemukset olen saavuttanut käyttämällä dynaamisen ja avaran kuuloista Cayin IHA-6 -vahvistinta Schiit Audio Bifrost 2 DAC:illa, tai putkivahvistinta, joka lisää ääneen hitusen täyteläisyyttä painaen samalla säihkyvän diskantin hieman taemmas kokonaisuudessa. Hiljattain hankkimani Cayin HA-3A (alan pian vaikuttaa Cayin-fanilta…) -putkivahvistin (12AU7-putket vaihdettu Philipsin E80CC-putkiin) ja SMSL VMV D1SE -DAC ovat Venukselle paras kuulemani laitepari. Toisto on äärimmäisen luonnollista, neutraalia ja erottelevaa, eikä diskantti vedä liikaa huomiota itseensä. Ääni on lisäksi tavallista kerrostuneempaa, joten en kiinnitä yhtä paljoa huomiota äänikuvan heikkoon syvyyteen. Voi hyvinkin olla, että putket tekevät Venuksesta yleisesti ottaen äänikuvan osalta mielenkiintoisempaa kuunneltavaa.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Moondrop Venus vs. Hifiman Edition XS

Hinnat: 600 € vs. 600 € (Edition XS usein myynnissä noin 560 eurolla)

Olenkin jo maininnut Hifimanin Edition XS:n useampaan otteeseen, koska sen voi mielestäni nähdä suorana kilpailijana Venukselle. Molemmat ovat noin 600 euron planaarikuulokkeita aasialaistyylisellä kirkkaalla diskantilla. Koska Edition XS on varsin onnistunut ja pidetty kuulokemalli, Moondrop on ottanut tietoisen riskin asettaessaan oman tuotteensa vertailualttiiksi Hifimania vastaan.

Rakenteen osalta molemmissa malleissa on omat hyvät puolensa. Venuksen täysin metallisesta rakenteesta syntyy huomattavasti korkeampi laatuvaikutelma Edition XS:n nitisevään ja natisevaan lelumaiseen sankaan verrattuna. Venus painaa kuitenkin lähes 200 grammaa enemmän, joten kevyemmän ja tukevammin päässä istuvan Edition XS:n käyttäminen on selvästi mukavampaa. Hifiman on kehittänyt käytettävyydeltään järkevämmän tuotteen, kun taas Venuksen ostamalla tunnen saavani huomattavasti laadukkaamman tuotteen.

Molemmissa kuulokkeissa on suuret korvapehmusteet. Edition XS:stä poiketen Venuksessa voidaan käyttää eri valmistajien pehmusteita, joten paremman huollettavuuden lisäksi myös ääni olisi jossakin määrin säädettävissä. Hifimanin pehmusteet ovat olleet menneinä vuosina herkkiä hajoamaan liimauksestaan, joten myös Edition XS:ään täytyy todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ostaa uudet, melko kalliit pehmusteet. Mukana tulevan varustelun osalta Venus vetää pidemmän korren kahden kaapelinsa ansiosta. Molemmat niistä ovat myös tuntumaltaan laadukkaampia kuin Edition XS:n geneerinen kumikaapeli. Venus on lisäksi helpompi kuorma vahvistimelle, sillä molempien kuulokkeiden 18 ohmin herkkyydestä huolimatta sen 100 dB/mW:n herkkyys on korkeampi kuin Edition XS:n 92 dB/mW.

Kuulokkeiden taajuusvasteet:

Kummankin kuulokemallin taajuustasapaino on kallellaan diskanttia kohti, joten korkeat äänet vetävät tavallista enemmän huomiota itseensä. Taajuusvasteen näkökulmasta Venus on itseasiassa diskantiltaan lähestulkoon kopio Edition XS:stä, mutta ylempien keskitaajuuksien ja preesensalueen erot tekevät kuitenkin Hifiman-mallista kirkkaamman kuuloisen. Venuksen diskantti on säihkyvää ja ilmavaa, muttei särähdä koskaan korvaani. Edition XS sen sijaan korostaa usein omaan makuuni liikaa etenkin rumpujen lautasia, joten toisto on herkästi pistävän ja keinotekoisesti terävöitetyn oloista. Vaikkei tämä koskekaan kaikkia musiikkigenrejä, eikä ole välttämättä yhtä ärsyttävää kaikkien kuuloaistilla, Venus on joka tapauksessa mielestäni turvallisempi valinta terävää diskantintoistoa vierastaville.

Venus on kaksikosta keskitaajuuksiltaan täyteläisemmän, rauhallisemman ja intiimimmän kuuloinen, kun taas Edition XS on ääneltään ohuempi ja energisempi. Koen Venuksen esitystavan luonnollisemmaksi ja miellyttävämmäksi Edition XS:n ollessa hieman kliininen. Hifiman-mallin etuna on puolestaan äänen selkeys ja avara tilavaikutelma. Suuri äänikuva on ainakin osittain sen ansiota, että 1–2,5 kHz:n taajuusalue toistuu ympäröiviin taajuuksiin nähden etäisempänä. Kuulokkeissa on enemmän energiaa yläkeskitaajuuksissa ja preesensalueella, joten Venus tuntuu kieltämättä peräkkäin vertailtuna aavistuksen hillityltä etenkin naisvokalisteja kuunnellessa. Toisaalta Venus toistaa vokalistin lähempänä ja enemmän tunteita herättävänä Sennheiserin HD600-sarjan tapaan, mistä uskoisin monien pitävän.

Alataajuuksien osalta kumpikaan kuulokkeista ei ole erityisen voimakas, koska avoimella rakenteella on lähes mahdotonta toteuttaa Harman-tyylistä korostunutta alabassoa. Edition XS:n basso on aavistuksen tuhdimpaa ja murisevampaa, mutta yllättävänkin pehmeää ja monotonista. Määrä riittää hyvin kaikenlaiseen musiikkiin, mutta dynaaminen innostavuus ja mielenkiintoisuus jäävät puuttumaan. Kirjoitan jossakin vaiheessa Hifimanin alkuperäisestä HE6-mallista, joka kykenee vastaavalla basson määrällä hurjan räjähtävään lopputulokseen. Venuksen basso on tiukkuudeltaan ja selkeydeltään parannus Edition XS:ään verrattuna.

Kuulokkeiden merkittävin ero löytyy äänikuvan syvyydestä ja tarkkuudesta

Erilaisten esitystapojen perusteella en voi sanoa kummankaan kuulokkeen olevan hintaluokassaan suoranaisesti toistaan parempi. Venus ja Edition XS ovat molemmat äänen yksityiskohtia voimakkaasti esiin tuovia kuulokkeita, joten niillä saa mielestäni musiikista irti informaatiota enemmän kuin useimmilla noin 300 euron kuulokemalleilla. Havaitsin kuitenkin alun perin Venuksen äänikuvan yllättävän epätarkaksi nimenomaan Edition XS:ää verrokkina käyttämällä.

Venus erottelee äänet hyvin toisistaan ja sen äänikuva on leveähkö, mutta syvyys tuntuu puuttuvan lähestulkoon kokonaan, kun sitä verrataan Edition XS:n kaltaiseen kuulokkeeseen. Kaikki äänet soivat ikään kuin naamalla, kun taas Edition XS on eteenpäin avarampi ja sitä myötä kaiutinmaisempi. Venus ei kykene kunnolla rajaamaan ääniä tietyn kokoisiksi, vaan ne ovat epämääräisen suuria vokalistia myöten. Suuruus on omalla tavallaan toisinaan myös hauska ominaispiirre, mutta Edition XS:llä on huomattavasti helpompaa havaita pienempien äänten tarkka sijainti äänikentässä. Laulajat ja soittimet kuulostavat itsensä kokoisilta ja äänten liikkeitä on mielenkiintoisempaa seurata. Tämä tekee lopputuloksesta realistisemman, joten tunnen saavani enemmän vastinetta 600 eurolle. Edition XS:n energisemmät yläkeskitaajuudet tuovat myös joitakin ääniä terävämmin esiin kokonaisuudesta, joten kokemus esimerkiksi klassista musiikkia kuunnellessa on senkin ansiosta hieman vaikuttavampi.

Vaikka Venus tuntuukin äänikuvaltaan lievältä pettymykseltä, se on silti taajuusvasteeltaan omaan makuuni luonnollisempaa ja selvästi miellyttävämpää kuunneltavaa. En olekaan lopulta täysin tyytyväinen kumpaankaan kuulokemalliin, vaan esimerkiksi edullisempi Hifiman Sundara tuntuu vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan tasapainoisemmalta kokonaisuudelta. Edition XS ja Venus ovat mielestäni Sundaraa parempia kuulokkeita, mutta yksittäisille osa-alueille rajautuvien parannusten myötä muutamat heikkoudet ovat selvemmin havaittavissa. Sama pätee harmillisesti useisiin muihinkin alle 1000 euron kuulokkeisiin.

Valinnan paikka

Koska Edition XS toistaa ääntä tarkemmin ja se olisi taajuuskorjattavissa vähemmän kliinisen kuuloiseksi, näkisin sen olevan tällä hetkellä useimmille hieman järkevämpi ja käyttömukavuudeltaan parempi hankinta kuin Moondrop Venus. Hifimanin kuulokkeita myydään myös Suomessa toisin kuin Venusta, joten mahdollisten takuuasioiden hoitaminen on helpompaa. Moondrop on kaikesta huolimatta onnistunut kehittämään ensiyrittämällään todella kilpailukykyisen tuotteen, jolla on selviä hyviä puolia Edition XS:ään nähden. Lisäksi kuulokkeiden rakenne herättää huomattavasti enemmän luottamusta kestävyydestä. Mahdollisen ostajan tulee punnita molempien mallien vahvuuksia ja heikkouksia. Mikäli joltakulta löytyy rohkeutta, samassa hintaluokassa olisi tarjolla myös ukrainalainen SASH Tres.

Moondrop Venus vs. SASH Tres (45 ohm)

Hinnat: 600 € vs. noin 500 €

SASH Tres on tuotteena täysin erilainen kuin Moondrop Venus tai Hifiman Edition XS, koska se valmistetaan käsityönä tilauksesta. Valmistus tapahtuu Ukrainassa, joten tämän hetkisestä normaalista saatavuudesta huolimatta tulevaisuus on epävarma. Kuulokkeiden valmistumista täytyy myös odottaa pari kuukautta hieman samaan tapaan kuin ZMF:n kuulokkeet, kuten Atrium tilatessa.

Kaikki tämä ja 100 euroa kiinalaisia malleja edullisempi hinta huomioon ottaen Tres:in puiset kupit ja tukeva rakenne ovat mukavia yllätyksiä. Muovisen pääpantansa vuoksi Tres-malli ei mielestäni yllä laatuvaikutelmassa Venuksen tasolle, mutta se tuntuu huomattavasti tukevammalta ja enemmän luottamusta herättävältä kuin Edition XS.

Kuulokenurkassa aiemmin arvosteltu Tres painaa noin 550 grammaa, joten se on Venuksen tapaan painava kuuloke. Istuvuus on sangan tiukemman puristusvoiman ansiosta Venusta tukevampi, mutta nahkaiset pehmusteet imeytyvät omaan makuuni hieman liian imukuppimaisesti korvien ympärille. Koska Venus on puolestaan kiikkerämpi ja sen pääpanta puristuu päälakea vasten, kummankaan kuulokemallin käyttömukavuus ei ole itselleni optimaalinen. Missään vaiheessa se ei silti ole käyttöä estänytkään, joten korkeaa painoa lukuun ottamatta molemmat olisivat todennäköisesti useimmille riittävän mukavia.

Tres:in vahvistinvaatimukset ovat 45 ohmin impedanssin ja matalamman herkkyyden (93 dB/mW) vuoksi Venusta suuremmat. Pidempään kuulokkeita kuunnellut Roderick on todennut Tres:in hyötyvän paremmasta kuuntelulaitteistosta, jota en puolestaan ole itse havainnut tapahtuvan yhtä yksiselitteisesti Venuksen kohdalla. Tres hankkiessa voikin olla syytä pohtia samalla oman talouden vahvistinvalikoiman riittävyyttä.

Kuulokkeiden taajuusvasteet:

Pääsin mittaamaan 45 ohmisen SASH Tres:in taajuusvasteen oletuksena mukana tulevilla nahkaisilla korvapehmusteilla. Niillä kuulokkeet ovat täyteläiseltä ääneltään lähempänä Moondrop Venusta kuin Hifimanin Edition XS:ää. Tres on diskantiltaan molempiin kiinalaisiin malleihin verrattuna tummempi ja rauhallisempi. Se ei korosta diskanttia, kun taas Venuksen äänessä on selvästi lisättyä säihkyvyyttä ja ilmavuutta. Keskitaajuudet molemmissa kuulokkeissa ovat tyyliltään luonnolliset, joten musiikki on lähestulkoon aina miellyttävää kuunneltavaa.

Tres:in taajuusvaste on preesensalueella hieman lineaarisempi, joten sen ääni on Venukseen verrattuna hieman energisempää. Lisäksi voimakkaammin toistuva 3 kHz:n ympäristö työntää erityisesti vokalistin Venusta enemmän esiin kokonaisuudesta. Ympärillä soittava yhtye tuntuu tosin jäävän välillä hieman epäselväksi, joten oma kuuloaistini kaipaisi todennäköisesti hieman tasaisempaa taajuusvastetta. Tres on kaikesta huolimatta todella tasapainoisen kuuloinen kuuloke, joten sen kuuntelu imaisee välittömästi mukaansa. Venuksen kirkkaammat ylätaajuudet tekevät siitä kepeämmän ja avoimemman, joskin samalla Tres:iä analyyttisemman kuuloisen. Jotkut saattaisivat kokea positiivisena sen, että lisäkirkkaus tuo monia yksityiskohtia selkeämmin esiin Tres:in tummempaan esitystapaan verrattuna. Tres on puolestaan rennompaa kuunneltavaa, eikä se yritä tehdä kuuntelijaan väkisin yhtä suurta vaikutusta.

Suuremman vaikutuksen kuulokkeet tekevät sen sijaan bassontoistossa, joka on Venusta tukevampaa. SASH on saanut mielenkiintoisesti nostettua 40–200 Hz:n väliä kuuluvammaksi, joten basso toistuu avoimien planaarikuulokkeiden mittapuulla tavallista potkivampana. Ääneen tulee miellyttävän roteva runko ilman, että alataajuudet sotkevat millään tapaa muiden taajuusalueiden toistumista. Bassontoiston dynamiikka vaikuttaisi myös olevan hieman paremmalla tasolla Venukseen ja etenkin Edition XS:ään verrattuna. Tres on kolmikosta selvästi hauskin esimerkiksi raskaalla musiikilla.

Venuksen äänikuva on myös Tres:iä epätarkempi

Venuksen äänikuvan heikko syvyysvaikutelma ja äänten epämääräinen sijoittelu tuntuvat selviltä heikkouksilta myös Tres:in rinnalla. Tres:iä kuunnellessa pystyn näkemään mielessäni soittajan soittamassa tiettyä soitinta, ja voin seurata äänen liikkumista ympäröivässä tilassa. Venuksella äänet kuulostavat suuremmilta, eikä niiden ääriviivoista saa yhtä hyvin selvää. Tämän vuoksi kuuntelukokemus jää geneerisemmäksi siitäkin huolimatta, että pienempiä ääniä on helpompaa havaita Tres:iin verrattuna.

Toisaalta Venus säilyttää kokonaisuuden todella yhtenäisenä, missä on omat hyvät puolensa, mikäli haluan kuunnella kappaletta kokonaisuutena. Pystyn edelleen kuulemaan äänet selkeästi toistensa seasta, vaikka ne soivatkin ikään kuin samassa suuressa tilassa olematta yhtä pienissä lokeroissa kuin SASH Tres:illä tai Hifiman Edition XS:llä. Lopulta äänikuvan heikko syvyys häiritseekin itseäni kahdesta heikkoudesta enemmän. Voi myös olla, että äänten epämääräinen koko johtuu nimenomaan puutteellisesta syvyysvaikutelmasta.

Mikä kolmikosta kannattaisi ostaa?

SASH Tres on vertailemastani kolmikosta kokonaisuutena ääneltään monipuolisin ja hauskin. Se ei ole yhtä energisen tai avaran kuuloinen kuin Hifiman Edition XS, mutta kuitenkin teknisesti vähintään yhtä hyvä, ellei hieman parempikin. Venus on omaan makuuni taajuusvasteeltaan toiseksi paras, koska ääni on täyteläisempää ja luonnollisempaa Edition XS:ään verrattuna. Mikäli joku arvostaa kuitenkin terävämpää toistoa ja kaiutinmaista äänikuvaa, on Edition XS kolmikosta paras. Toisinaan kuulokkeiden diskantti on ärsyttävän kuuloista ja dynamiikka heikointa, mutta esimerkiksi klassiseen musiikkiin ne ovat selvästi paras vaihtoehto. Muutoin esitystapa jää ohuempien keskitaajuuksien vuoksi kliinisemmäksi ja omaan makuuni vähemmän innostavaksi kuin Venuksessa ja Tres:issä.

Venus on lopulta äänikuvaan liittyvistä heikkouksistaan huolimatta oikein kilpailukykyinen. Mikäli heikkoudet eivät häiritse, eikä Hifimanin ohuempi ”house sound” innosta, Venus olisikin mielestäni täysin perusteltu hankinta. Tres olisi silti ääneltään kaikkein turvallisin vaihtoehto rennompien ylätaajuuksiensa ansiosta, eikä kuulokkeissa ole myöskään Venuksen heikkouksia. Edition XS vaatisi pientä taajuuskorjaamista, mutta toisaalta se on joukon kevyin ja mukavin sekä helpoiten ostettavissa. Kolmikosta onkin lopulta vaikeaa valita selkeää voittajaa, mikä on kuluttajille hyvä asia. Noin 500 euron hintaluokassa alkaa vihdoin olla tarjolla useita hyviä kuulokkeita, joista valita mieleinen.

Yhteenveto

Venus on Moondropin ensimmäiseksi planaarikuulokkeeksi hyvä, ellei jopa paikoin erinomainenkin suoritus. Aiempi kokemus hyvin tuunatuista in-ear-kuulokkeista on saatu siirrettyä onnistuneesti over-ear-puolelle, joten odotan innolla, mitä kaikkea valmistaja saa aikaiseksi tulevaisuudessa.

Venus on mielestäni hinnoiteltu varsin kilpailukykyisesti ja se tarjoaa erilaisen ja ennen kaikkea rakenteeltaan laadukkaamman vaihtoehdon esimerkiksi Hifimanin planaarikuulokkeille. Toisaalta Moondrop on tehnyt kuulokkeiden rakenteesta liiankin järeän, joten lähes 600 gramman paino voi muodostua joillekin ongelmaksi. Lisäksi aavistuksen epätarkka ja syvyydeltään puutteellinen äänikuva ovat selkeitä heikkouksia kilpailijoihin nähden. Mikäli nämä seikat eivät kuitenkaan häiritse, voi kuulokkeita pitää vahvuuksiensa ansiosta omassa hintaluokassaan täysin vakavasti otettavana vaihtoehtona.

Venus on tärkeä tuotejulkaisu, koska lisäkilpailu järkevän hintaisten planaarikuulokkeiden tuotekategoriassa on erittäin tervetullutta. Moondropilla on ollut tapana hioa in-ear-kuulokkeitaan koko ajan paremmiksi, joten en epäile, etteikö sama voisi tapahtua tulevaisuudessa myös over-ear-kuulokkeiden kohdalla. Resurssipuoli yrityksellä pitäisi nähdäkseni olla kunnossa, joten sillä on kaikki mahdollisuudet tulla aikanaan varteenotettavaksi kilpailijaksi suuremmille kuulokevalmistajille, kuten Hifimanille ja Audezelle.

Plussat ja miinukset:

+ Neutraali ja värittymätön tuunaus
+ Luonnollisen ja sopivan täyteläisen kuuloiset keskitaajuudet
+ Ääni on todella yksityiskohtaista
+ Diskantti on ilmavaa, eikä se ole säihkyvyydestään huolimatta terävää
+ Poikkeuksellisen laadukas rakenne
+ Mukana tulee kaksi kaapelia
+ Itse kehitetty hieno planaarielementti
+ Ei vaadi tehokasta vahvistinta

– Ääni voi olla joidenkin makuun liian kirkasta ja analyyttista
– Äänikuvasta puuttuu syvyyttä
– Kilpailijoiden kuulokkeet ja monet edullisemmatkin tuotteet ovat äänikuvaltaan tarkempia
– Kuulokkeet ovat painavat ja käyttömukavuudessa olisi muutenkin parantamisen varaa
– Kuppien suoraan alaspäin osoittavat liittimet saavat kaapelin hankaamaan hartioihin
– Toinen elementti oli irronnut joko pakkausvaiheessa tai kuljetuksen aikana