Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2017
- Valmistusmaa: Ranska
- Hinta: 4000 € (valmistus lopetettu / hinta käytettynä 1900–2500 €)
- Rakenne: Avoin, over-ear
- Dynaaminen elementti: 40 mm berylliumista valmistetulla M-shape-kalvolla
- Impedanssi: 80 ohm
- Herkkyys: 104 dB/mW
- Paino: 490 g
- Liitintyyppi: 2 x 2pin LEMO
- Kaapeli: 1,2 metrinen kaapeli 3,5 mm:n liittimellä (mukana 6,35 mm:n adapteri) ja 3 metrinen 4-pin-XLR-kaapeli. Ennen vuotta 2020 valmistettujen kuulokkeiden mukana tulee vain 6,35 mm:n liittimellä varustettu kaapeli
- Lisävarusteet: Kuljetuslaukku (vuodesta 2020 alkaen)
- Takuu: 5 vuotta. Varmistamattoman tiedon mukaan vuonna 2021 tai sen jälkeen ostetuissa kuulokkeissa takuu on vain 24kk
Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan harrastajalta
Ranskalaisvalmistaja Focalin vuonna 2017 julkaisema 4000 euron hintainen Utopia ei kaivanne kuulokeharrastajien keskuudessa suurempaa esittelyä, sillä se nousee usein esiin puhuttaessa maailman parhaista dynaamisella elementillä toteutetuista kuulokkeista, ellei jopa parhaista kuulokkeista yleisemminkin.
Utopiasta onkin tullut monelle arvostelijalle referenssi, johon muita kalliita huippukuulokkeita verrataan. Utopia on itseasiassa ollut esillä muutamaan kertaan myös Kuulokenurkassa, vaikka varsinainen arvostelu onkin antanut odottaa itseään niin kauan, että kuulokkeiden valmistus ehdittiin jo lopettaa. Tämä johtuu siitä, että Focal julkaisi kuulokkeista uuden parannellun Utopia 2022 -mallin, joka eroaa edeltäjästään niin ulkonäöltään kuin ääneltäänkin. Diskantti on tiettävästi hieman rauhallisempaa, mutta muutoin uudessa mallissa on säilytetty alkuperäisen Utopian äänelliset ominaispiirteet. Hinta on kuitenkin noussut samalla 5000 euroon, joten vanhan mallin ostaminen käytettynä noin 2000 eurolla voi olla monille kiinnostavampi vaihtoehto.
Utopia on minulle varsin tuttu kuuloke pidemmältä ajalta, sillä kuuntelin sitä lähes päivittäin noin vuoden ajan ennen kuin myin kuulokkeet eteenpäin. Tätä arvostelua varten sain Utopian lainaan kanssaharrastaja Erkiltä. Iso kiitos tästä!
Tuotepakkaus
Kun Utopia julkaistiin vuonna 2017, sen myyntipakkaus oli 4000 euron hintaan nähden vaatimaton. Keinonahalla päällystetty laatikko oli toki varsin hieno ja se suojasi kuulokkeita hyvin, mutta mukana ei tullut minkäänlaisia lisävarusteita.
Vuonna 2020 pakkausta muutettiin paremmaksi, ja mukaan lisättiin kuljetuslaukku. Lisäksi pitkän 6,35 mm:n liittimellä varustetun kaapelin tilalle vaihdettiin 4-pin-XLR-kaapeli ja toinen lyhyempi kaapeli 3,5 mm:n liittimellä. Samalla mentiin kuitenkin osittain ojasta allikkoon, sillä uudet kangaspinnoitetut kaapelit ovat tunnettuja jäykkyydestään, kun taas aiempi kaapeli on mielestäni suuresta painostaan ja liiallisesta pituudestaan huolimatta käytettävyydeltään parempi.
Rakenne ja mukavuus
Pidän Utopian ulkonäöstä. Kuulokkeista näkee välittömästi, että kyseessä on hintava luksustuote. Design ei ole kuitenkaan yliprameileva, vaan arvonsa tunteva hillityn elegantilla tavalla. Vaikka Utopia muistuttaakin yleiseltä muotoilultaan valmistajan edullisempia kuulokemalleja, pienet yksityiskohdat erottavat sen muista. Utopiassa on esimerkiksi hiilikuidusta valmistetut sangan haarukat, joita valmistaja ei käytä edes 3000 euroa maksavassa Stelliassa. Kaapeleiden LEMO-liittimet ovat toinen erikoisuus, joka löytyy ainoastaan Utopia-mallista.
Erikoisuudet ovat valitettavasti hieman itsetarkoituksellisia, eivätkä ne paranna käytettävyyttä. Kalliista LEMO-liittimistä on vain haittaa, koska uusia kaapeleita on vaikeaa löytää järkevän hintaisina. Epätavallisten liittimien sijaan olisinkin nähnyt kuulokkeissa mieluummin enemmän laadukkaita materiaaleja, kuten nahkaa tai metallia.
Muovista valmistetut kupit ovat tässä hintaluokassa melko harvinaiset, mutta tyylikkään viimeistelyn ansiosta materiaalivalinta ei kiinnitä suuremmin huomiota. Kupit ovat myös niin avoimet, että muovisen alueen koko jää varsin pieneksi. Mikäli materiaalina olisi kuitenkin ollut kevyt magnesium tai alumiini, saattaisi Utopia painaa hieman vähemmän, minkä lisäksi se erottuisi myös selkeämmin edukseen valmistajan edullisempiin kuulokemalleihin nähden. Hienoa hiilikuitumateriaaliakin on käytetty niin vähän, ettei se keventäne valtavasti kokonaispainoa.
Utopia painaa 490 grammaa, mikä on dynaamisella elementillä toteutetulle kuulokkeelle melko paljon. Yleensä dynaamiset kuulokkeet ovat planaarikuulokkeita kevyempiä, koska niissä on pienemmät magneetit. Utopian magneettirakenne on kuitenkin täysin poikkeuksellinen, sillä se koostuu seitsemästä erillisestä magneetista – yhtä järeitä magneetteja tuskin on missään muussa kuulokemallissa. Vaikka osa kuulokkeiden painosta selittyykin tällä, on painon optimointi silti jäänyt hieman puolitiehen rakenteen osalta.
Korvapehmusteet:
Kuulokkeiden nahasta tehdyt korvapehmusteet ovat pehmeät ja tuntuvat ihoa vasten miellyttäviltä. Päällisin puolin laatuvaikutelmakin on hyvä.
Pehmusteissa on kuitenkin vakava suunnitteluvirhe, koska niiden pohjapuolelle liimattu pehmeästä materiaalista valmistettu kiinnitysrengas voi alkaa “hikoilla” mustaa liimamaista mönjää. Näin ei kuitenkaan käy onneksi kaikille, joten ongelma vaikuttaisi koskevan vain osaa Utopia-malleista. Havaintoja on tehty enemmän pehmusteiden vanhempien tuotantoerien kohdalla.
Jos pehmusteissa ilmenee kyseistä ongelmaa, ne kannattaa vaihtaa pikaisesti uusiin. Utopia-mallin uudet korvapehmusteet maksavat kuitenkin peräti 250 euroa. Mikäli mönjä pääsee leviämään elementin kalvolle saakka, vahinko käy vieläkin kalliimmaksi. Edullisempia tarvikepehmusteita on muutamia: Dekoni Audion valmistamat pehmusteet maksavat noin 100 euroa, kun taas Aliexpressin valikoimassa on muutaman kympin nimettömiä pehmusteita. Myös muiden Focal-mallien pehmusteet käyvät Utopiaan, mutta tiettävästi mitkään pehmusteet eivät kuulosta samalta kuin alkuperäiset.
Pääpanta:
Kuulokkeiden nahalla päällystetty pääpanta on hyvin pehmustettu ja ensiluokkaisesti ommeltu. Koska nahka on mustaa, siihen ei pääse myöskään syntymään ikäviä värjäytymiä samoin kuin vaaleampaa materiaalia sisältävään Stelliaan ja Cleariin.
En koe Utopian 490 gramman painoa liiallisena, mutta herkempiniskaisille toisenlainen pantaratkaisu erillisellä remmillä olisi saattanut jakaa painoa tasaisemmin. Remmityylinen ratkaisu olisi myös tarvittaessa edullinen ja helppo vaihtaa, sillä mikäli Utopian pääpannan vaahtomuovi pääsee litistymään, nykyinen rakenne täytyy vaihtaa kokonaan. Tilanne on toisaalta sama monissa muissakin kuulokkeissa hintaluokasta riippumatta.
Kuulokkeiden puristusvoima on omaan päähäni kutakuinkin täydellinen. Utopia istuu päässä napakasti, muttei purista juuri laisinkaan. Esimerkiksi tiskikoneen tyhjentäminen onnistuu ilman, että kuulokkeet valahtavat päässä väärään asentoon – sama on mahdollista vain harvoilla huippukuulokkeilla.
Kaikesta huolimatta Utopian istuvuus ei ole kuitenkaan itselleni täysin optimaalinen. Sen kupeissa on kaikista Focal-malleista tuttu jousimekanismi, joka palauttaa kupit asentoonsa, kun kuulokkeita ei käytetä. Omassa päässäni kuulokkeet pyrkivät kuitenkin “avautumaan” myös käytön aikana, joten joudun säännöllisin väliajoin korjaamaan niiden asentoa. Kovinkaan yleisestä ongelmasta ei käsittääkseni ole sentään kyse, vaan kuulun itse jonkinlaiseen vähemmistöön, jonka pään muoto ei ole “Focal-yhteensopiva”.
Utopia onkin käyttömukavuudeltaan ja käytettävyydeltään kokonaisuutena hyvä. Muiden valmistajien kuulokkeista suuret Hifiman-mallit, kuten HE1000, ovat tosin itselleni hieman mukavampia. Utopian päihittää mukavuudessa myös Sennheiser HD800(S), joka painaa lähes 200 grammaa vähemmän. HD800 tuntuu kuitenkin Utopian rinnalla varsin muoviselta ja halvalta. Hifimanin kuulokkeet taas ovat rakenteen laadultaan parhaimmillaankin varsin epäilyttäviä.
ZMF:n kuulokkeet taas ovat todella hienoja, mutta itselleni hieman kiikkeriä päässä. Joudun myös olemaan kuppien kanssa varovainen, koska ne pyörivät 360 astetta ympäri. Yli 600 grammaa painavista Audezen kuulokkeista puolestaan on turha puhuakaan, jos aiheena on käyttömukavuus. Focal Utopia on mielestäni onnistunut yhdistelmä käytännöllisyyttä ja komeaa ulkonäköä. Muut hintavat kuulokkeet kallistuvat turhan usein liikaa jompaan kumpaan suuntaan.
Rakenteen ja mukavuuden osalta jäädään siis plussan puolelle, vaikka kuulokkeista muutamia vikoja löytyykin. Käytettävyydeltään kehnot kaapelit, epätavalliset liittimet, natiseva sanka ja mahdollisesti liimaa erittävät korvapehmusteet eivät ole itselleni ylitsepääsemättömiä ongelmia. En voi kuitenkaan olla käsittelemättä Utopian vakavinta vikaa eli berylliumista valmistettujen elementtien laatuongelmia.
Uniikit elementit ja niiden laatuongelmat
Focalin Elear- ja Utopia-kuulokkeet saivat julkaisuhetkellään poikkeuksellisen paljon huomiota elementtiensä vuoksi. Valmistaja oli onnistunut puhaltamaan uutta henkeä paikoilleen jämähtäneeseen dynaamisten kuulokkeiden kehitykseen. Sen M-shape-elementit olivat suurin uudistus sitten Sennheiser HD800:n “ring radiator”-elementin, eikä vastaavaa kehitysharppausta ole tietääkseni sittemmin tapahtunut muidenkaan valmistajien toimesta.
Focalin elementeissä on muutama tekijä, joiden ansiosta ne ovat erilaiset (ja mielestäni paremmat) muiden valmistajien elementteihin nähden. Alla luetellut ominaisuudet ovat aidosti merkityksellisiä asioita kuulokkeiden toiminnan kannalta:
- Kalvot on ripustettu vastaavasti kuin kaiutinelementeissä. Tämä ei ole uusi keksintö kuulokkeissakaan, mutta Focalin elementtien liikerata on kilpailijoihin nähden selvästi suurempi. Kokemukseni mukaan suuri liikerata parantaa etenkin kuulokkeiden dynamiikkaa.
- Focalin elementeissä on poikkeuksellisen suuret ja tehokkaat magneetit.
- M-shape-kartion muoto mahdollistaa äänikelan sijoittamisen lähelle elementin reunoja. Tämän ansiosta elementin takana oleva magneetti voi olla keskeltä avoin. Tavanomaisemmat kuulokkeet (myös avoimet mallit) ovat rakenteeltaan varsin suljettuja, koska kalvon keskiosa jää piiloon magneetin alle.
- Focal on kehittänyt “Formerless Voice Coil” -teknologian: äänikela pysyy kasassa ilman sitä tukevaa rakennetta. Tavallisissa äänikeloissa saatetaan käyttää esimerkiksi paperia, jonka ympärille kuparisäikeet on kiedottu. Koska Focalin äänikela ei tarvitse sitovaa materiaalia tai liimaa, se on kevyempi ja herkemmin reagoiva.
- Utopia ja Stellia ovat maailman ainoat kuulokkeet, joiden elementin kalvo on valmistettu kokonaan berylliumista. Beryllium-pinnotettuja elementtejä on helpommin saatavilla, mutta niissä on käytetyn pohjamateriaalin ominaisuuksiin liittyviä rajoitteita. Beryllium on terästä jäykempää ja alumiinia kevyempää, joten se on lähes täydellinen materiaali elementin kalvolle.
Elementin “klippaaminen”
Focalin kehittämien elementtien liikeherkkyydellä on valitettavasti myös negatiivinen kääntöpuoli, sillä monet käyttäjät ovat raportoineet elementin ikään kuin pomppaavan hetkellisesti pois paikoiltaan, mikäli kuulokkeita kuunnellaan kovalla äänenvoimakkuudella. Näin vaikuttaa käyvän erityisesti silloin, kun kuulokkeisiin viritetään lisää bassoa taajuuskorjaamalla. Elementin “pomppaamista” pois paikoiltaan kutsutaan yleisesti “klippaamiseksi” (clipping). Ilmiötä on havaittu laajalti varsinkin alkuperäisen Focal Clear -mallin kanssa, mutta sitä ilmenee myös Utopialla.
En ole itse saanut Focalin kuulokkeita koskaan “klippaamaan”, vaikka olenkin testannut Radiancea, Bathysia ja Utopian uutta versiota lukuun ottamatta kaikkia valmistajan kuulokkeita. En tosin yleensä harrasta taajuuskorjausta, joten arvelisin ongelman olevan melko harvinainen, mikäli kuulokkeisiin ei lisätä bassoa. On lisäksi hyvä tietää, että valmistajan mukaan kyseessä ei ole suunnitteluvirhe, vaan kuulokkeisiin rakennettu ominaisuus, jonka tehtävänä on suojella elementtiä äänenvoimakkuuden noustessa liian korkeaksi.
Elementtien hajoaminen
Focalin kuulokkeissa vielä klippaamistakin huolestuttavampi ongelma on ollut elementtien täydellinen hajoaminen äänikelan ohuen langan katketessa. Focal on itsekin tiedostanut asian Elearin ja alkuperäisen Utopian kohdalla. Kuulokkeiden takuuta pidennettiin ongelman seurauksena kahdesta vuodesta viiteen. Takuu myös siirtyi automattisesti uudelle omistajalle, mikäli kuulokkeet oli myyty eteenpäin – harvinaisen hienoa toimintaa valmistajalta.
Varmistamattoman tiedon mukaan vuonna 2021 ja sen jälkeen ostetuissa kuulokkeissa takuun pituus on kuitenkin jälleen vain 2 vuotta. Focal joko sai lopultakin viat korjattua tai se kyllästyi maksamaan kuulokkeiden korjaamisesta. Elementin hajoamisen mahdollisuus ja voimassa oleva takuu ovat mielestäni tekijät, jotka määrittävät sen, kannattaako käytettyä Utopiaa ylipäätään ostaa. Jos käytettyihin kuulokkeisiin on varaa sijoittaa 2000 euroa, tulisi pohtia samalla sitä, onko varaa siihen, että kuulokkeet saattavat äkillisesti hajota tai, että ne muuttuvat takuun ulkopuolella arvottomiksi.
Koska Focal on ulkoistanut asiakaspalvelunsa maahantuojille ja jälleenmyyjille, ei valmistajasta ole ongelmatilanteissa juurikaan apua. Vaikka kuulokkeet otettaisiinkin vastaan korjattaviksi, elementtien vaihtaminen voi tulla takuun rauettua todella kalliiksi maksaen menneiltä vuosilta peräisin olevan huhun mukaan jopa yli 1000 euroa. Vertailun vuoksi ZMF-kuulokkeiden elinikäinen elementtitakuu ensimmäiselle omistajalle kuulostaa yhtäkkiä entistäkin paremmalta.
Äänenlaatu
Tässä jutussa kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty MiniDSP EARS -laitteella, josta on mahdollista lukea tarkemmin seuraavasta artikkelista. Mitattua taajuusvastetta tulee verrata vaakasuuntaiseen tavoitejanaan, joka pohjautuu MiniDSP:n omaan HEQ-kompensaatioon. Tavoitejanan mukainen taajuusvaste ja sitä myötä kuulokkeiden ääni muistuttaisi jotakuinkin Harmanin tavoitekäyrän mukaista lopputulosta, jota suurin osa ihmisistä pitäisi melko tasapainoisena ja hyvän kuuloisena. HEQ-kompensaatio ja Harmanin tavoitekäyrä eivät kuitenkaan vastaa täysin toisiaan, eikä EARS-laite mittaa 3 kHz:n yläpuolisia taajuuksia kovinkaan tarkasti. Sen vuoksi taajuusvaste kannattaa mieltää ylempien taajuuksien osalta vain suuntaa antavana. Toisaalta alemmat taajuudet mittautuvat pääsääntöisesti luotettavasti.
Utopian taajuusvaste:
Tarkemmalla laitteistolla mitattu taajuusvaste:
Utopia on taajuusvasteeltaan todella tasapainoinen. Pientä alabasson vajausta, aavistuksen aggressiivista keskialuetta ja hieman epäluonnollista äänenväriä lukuun ottamatta esitystapaa voisi luonnehtia todella neutraaliksi. Kuulokkeet tekisivät varmasti vaikutuksen useimpiin värittymättömästä toistosta pitäviin ihmisiin.
Basso:
Utopian bassontoisto on tyypillistä avoimille dynaamisille kuulokkeille siltä osin, että alataajuudet vaimenevat alabassoa kohti ja keskibassossa on pieni korostuma. Alimmat taajuudet toistuvat kuitenkin edelleen kuuluvasti esimerkiksi Sennheiser HD800S-malliin ja Gradon kuulokkeisiin verrattuna. Itse olen tilanteeseen tyytyväinen, mutten voi silti suositella Utopiaa musiikille, jossa alabasso on kaikista tärkeimmässä roolissa.
Basson laadusta sen sijaan ei löydy minkäänlaista moitittavaa. Basso iskee voimalla, eikä menetä tarkkuuttaan hankalimmissakaan tilanteissa – minkäänlaista kuminaa ei ole havaittavissa. Koska iskujen takana on runsaasti voimaa, basso tuntuu määrältään runsaammalta kuin mitattu taajuusvaste antaisi ymmärtää. Teknisesti Utopian basso on äärimmäisen vakuuttavaa, sillä se on iskevää, nopeaa ja todella kontrolloitua. Kuulokkeet pitävät nuotteja hallussaan ihailtavan tiukasti ennen niiden vapauttamista. Basson tekstuuri on myös selvästi havaittavissa. Utopia on basson laadun osalta pitkälti paras kuulemani dynaaminen kuuloke. Parhaille planaarikuulokkeille ja AMT-elementillä toteutetulle HEDDphonelle se jää tarkkuudessa toiseksi, mutta Utopia on riittävän hyvä hämärtääkseen rajaa erilaisilla elementeillä toteutettujen kuulokkeiden välillä.
Keskiäänet:
Utopian keskitaajuudet on tuunattu neutraaleiksi ja teknisiksi, joten kuulokkeet eivät soveltune niille, jotka nauttivat “romanttisesta” ja täyteläisestä äänestä. Neutraalista poikkeavaksi voitaisiin katsoa ainoastaan ääneen särmää tuova lievä korostuma 1,3 kHz:n kohdalla. Keskitaajuudet toistuvatkin hieman aggressiivisesti. Utopian soinnissa on hieman Grado-tyylistä otetta, mutta maltillisemmin toteutettuna. Vastaavaa on havaittavissa muissakin Focalin avoimissa kuulokkeissa, joten Clearin, Clear MG:n tai Elexin kuulleet tietävätkin, miltä Utopia suurin piirtein keskitaajuuksiltaan (ja pitkälti myös muilta taajuusalueiltaan) kuulostaa. 2 kHz:n tuntumassa sijaitsevaa pientä vaimentumaa en juurikaan huomaa, vaan taajuusvaste kuulostaa tasaiselta.
Vaikka taajuusvaste onkin hieman ylätaajuuspainotteinen, on Utopian ääni oletettua tukevampaa. Voimallinen sointi parantaa keskitaajuuksien tukevuutta hieman samaan tapaan kuin voimakas bassontoisto voisi tehdä. Jos keskialueesta pitäisi mainita jotakin negatiivista, moittisin hieman yleistä äänenväriä. Toistossa on hetkittäin aavistus eräänlaista kalseutta, joka saattaa johtua metallista valmistetusta elementistä. Jotkut voivatkin kokea Utopian keski- ja ylätaajuudet hieman metallisen kuuloisiksi. Äänenväri on kuitenkin kaikesta huolimatta selvästi luonnollisempi kuin esimerkiksi valmistajan Clear MG:ssä. Utopian kohdalla asia ei kiinnitäkään suuremmin huomiota, mutta voi olla, että mahdollisimman orgaanista ja luonnollista ääntä arvostavat saattaisivat hieman pettyä esitystapaan.
Diskantti:
Utopiaa voisi luonnehtia ylemmiltä taajuuksiltaan hieman kirkkaaksi, vaikka kokemus riippuukin jokaisen omista mieltymyksistä ja käytetystä kuuntelulaitteistosta. Omaan makuuni diskanttia on juuri sopivasti. Diskantti ei pääse dominoimaan muita taajuusalueita liikaa, eikä se toisaalta koskaan kuulosta vajaalta tai tee poissaolollaan äänestä tukkoista. Beryllium-elementeille ominainen äänenväri sopii hyvin etenkin rumpujen lautasille. Kuulokkeet soivat myös erottelevasti ja ilmavasti, joten en keksi parannettavaa. En koe ollenkaan häiritseväksi myöskään taajuusvasteessa näkyvää 6 kHz:n korostumaa.
Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:
Utopian merkittävimpänä äänellisenä heikkoutena voitaisiin nähdä sen pieni äänikuva, joka muistuttaa kooltaan esimerkiksi Sennheiser HD600:aa ollen aavistuksen syvempi. Utopian korkea hinta huomioon ottaen suoritus ei olekaan kaksinen. Kuulokkeet ovat kuitenkin äärimmäisen tarkat äänten sijoittelussa. Jokainen millimetri pienestä äänikuvassa tulee hyödynnetyksi, joten suurempaa äänikuvaa ei tule lopulta totuttelun jälkeen välttämättä edes haikailtua. Suuremman äänikuvan piirtävät kuulokkeet, kuten Sennheiser HD800, kuulostavat itseasiassa Utopian rinnalla hieman hajanaisilta ja epätarkoilta.
Dynamiikka on puolestaan yksi Utopian suurimmista vahvuuksista. Kuulokkeiden ääni on uskomattoman iskevää ja innostavaa. Äänten räjähtävien alkujen lisäksi Utopia kykenee hiljentymään salamannopeasti. Hiljaiset hetket suorastaan herättävät kuuntelijan ja toiston tausta on niin musta kuin olla voi. Olenkin aiemmin verrannut Utopian kuuntelemista elokuvateatterikokemukseen. Ennen elokuvan alkua salin täyttää puheensorina ja muu taustamelu. Hetkeä ennen elokuvan alkua kaikki puolestaan hiljenevät, jolloin hiljaisuus tuntuu todella voimakkaalta. Juuri tällaisia hetkiä Utopia tarjoaa jatkuvalla syötöllä.
Kuulokkeet toistavat suurten äänenvoimakkuuden muutosten lisäksi yhtälailla loistavasti myös pienempiä mikrotason yksityiskohtia. Pienimmätkin erot ja vaihtelut äänissä toistuvat Utopialla selkeästi, joten löydän jatkuvasti ennestään tutuista kappaleista uusia ulottuvuuksia ja vaimeita dynamiikan kerrostumia. Kuulokkeet pitävätkin kuuntelijan aina vireänä ja virittyneenä, eikä kuuntelu käy koskaan puuduttavaksi tai tylsäksi. Utopian ääni on lähestulkoon täydellisen verhoutumatonta esimerkiksi vanhempiin suosikkeihin, kuten Sennheiser HD800:aan verrattuna. Eroa kilpailijoiden hyväksi alkaa löytyä vasta, kun Utopiaa päästään vertaamaan sitä kalliimpiin kuulokemalleihin.
Utopiassa tasapainoinen taajuusvaste yhdistyy loistavaan erottelukykykyyn ja ehkäpä kuulokemaailman parhaaseen dynamiikkaan. Kun kuulokkeet julkaistiin noin kuusi vuotta sitten, niitä kehuttiin usein maailman parhaiksi – en ihmettele tätä yhtään. Utopian äänenlaatu on kilpailukykyistä ja ajankohtaista yhä nykyäänkin, sillä hyvä ääni ei vanhene, vaan kuulokkeiden hinta-laatusuhde saattaa korkeintaan muuttua hieman heikommaksi uudempien ja kehittyneempien tuotteiden joukossa.
Vahvistus
Utopia on high-end-kuulokkeeksi poikkeuksellisen helppo vahvistinvalinnan suhteen, koska se kuulostaa hyvältä lähes kaikista äänilähteistä, eikä se vaadi paljoa tehoa – paremmasta laitteistosta on toki silti edelleen hyötyä. Utopialle on mielestäni helpompaa löytää sopiva vahvistin verrattuna moniin edullisempiin kuulokemalleihin, kuten Focal Clear MG tai Sennheiser HD800. Paljon tehoa vaativat kuulokkeet, kuten Hifiman HE6 V2 ja HEDDphone, painivat puolestaan eri sarjassa vahvistinvaatimusten osalta.
Utopian 80 ohmin impedanssi ja korkea 104 dB/mW:n herkkyys mahdollistavat erilaisten äänilähteiden käyttämisen. Etenkin impedanssi on niin kohtuullinen, että kuulokkeet toimivat hyvin esimerkiksi mobiilisoittimilla. Toisaalta 80 ohmia on putkivahvistimille sopivampi vastus kuin esimerkiksi tavanomaisempi 32 ohmia.
Jos Utopiaa olisi tarkoitus kuunnella edullisemmilla laitteilla, aloittaisin kokeiluni iFi Zen DAC V2:sta ottaakseni selvää, onko erilliselle kuulokevahvistimelle laisinkaan tarvetta. En ole testannut kyseistä kuuloke & laite -yhdistelmää, mutta uskoisin Zen DAC V2:n sopivan ääneltään hyvin yhteen Utopian kanssa. Myöskään kuulokevahvistimen ei tarvitsisi olla kallis, sillä edullisemmatkin vaihtoehdot paljastavat, miellyttääkö Utopian ääni siinä määrin, että sille tekee mieli hankkia myöhemmin vielä parempi laite. Testasin kuulokkeita muutamalla edullisella vahvistimella, jolloin lopputulos oli mielestäni hyvä esimerkiksi Topping L30 II:lla ja Sabaj A20h:lla.
Edullisista vahvistimistani parhaalta kuulosti Nitsch X Schiit Magni Piety, joka toi esiin erinomaisesti Utopian äänikuvan tarkkuuden. Vahvistinta ei kuitenkaan ole enää mahdollista ostaa, eikä sitä löydy juuri käytettynäkään, koska valmistusmäärä Manner-Euroopan markkinoille oli vain 40 kappaletta. Jotakuinkin tyyliltään samanlaista ääntä saattaisi kuitenkin tarjota Schiit Vali 2 -putkihybridi. Vastaavan tyyppiset putkihybridit ovat yleisemminkin kokeilemisen arvoisia vahvistimia Utopian kanssa. Olen kuunnellut Utopiaa paljon esimerkiksi Monolith Liquid Platinumilla, joka sopii kuulokkeille mielestäni erinomaisesti. Toisaalta hyökkäävä esitystapa yhdistettynä Utopian intensiivisyyteen voisi myös olla joillekin liikaa.
Välttäisin Utopian kanssa ainoastaan THX-vahvistimia, joiden suurimmat myyntivaltit ovat tehokkuus ja matalat säröarvot. Utopia ei kuitenkaan tarvitse tehokasta vahvistinta, eikä kuulokynnyksen moninkertaisesti alittavista säröarvoistakaan ole mitään käytännön hyötyä varsinkaan jos lopputulokseen on päästy äänen luonnollisuuden kustannuksella. Olen testannut Utopiaa aiemmin Monoprice THX AAA 887:lla ja S.M.S.L SP200:lla, joiden kireä ja aavistuksen viiltävä esitystapa ei sopinut kuulokkeille, koska niiden äänessä on jo valmiiksi hieman metallisuutta.
Toisinaan olen kuunnellut Utopiaa pidempiä aikoja Shanling M6 Pro -mobiilisoittimella, joka toimii hyvin, mutta paljastaa heikkoutensa parempiin laitteisiin vaihtaessa. Käytössäni oli aiemmin SPL Phonitor 2 -kuulokevahvistin Schiit Audio Yggradill -DAC:in kanssa. Nykyään transistorivahvistimista suosikkini Utopian kanssa on Ferrum Audio OOR, jonka kanssa olen käyttänyt DAC:ina iFi Pro iDSD:tä putkitilassa. Vaikka erot ovatkin pieniä, iFi:n DAC:illa äänikuva on hieman laajempi kuin Soekris DAC2541:llä. Ferrum Audio OOR puolestaan korostaa Utopian entuudestaan hurjaa dynamiikkaa paremmin kuin SPL Phonitor 2. OOR on lisäksi aavistuksen lämpimän kuuloinen, joten se pehmentää miellyttävästi Utopian ominaisääntä. Phonitor 2 sen sijaan on hieman läpinäkyvämmän kuuloinen.
Utopia ja putkivahvistimet
Useimmat Utopian omistajat kuuntelevat sitä transistorivahvistimella, mutta kuulokkeita kannattaisi kokeilla mahdollisuuksien mukaan myös putkivahvistimella. Focal on itsekin käyttänyt Feliks Audio Euforia -OTL-putkivahvistinta esitellessään Utopiaa messuilla ja muissa tapahtumissa.
Olen testannut Utopiaa muutamilla alle 500 euron hintaisilla putkilaitteilla, mutta yksikään niistä ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Vahvistimet korostivat liikaa kuulokkeiden alataajuuksia, eivätkä ne olleet myöskään erottelukyvyltään riittävän hyviä. Hintavampi Feliks Audio Euforia EVO ja Trafomatic Audio Experience Head One sen sijaan sopivat Utopialle erinomaisesti.
Feliks Audio Euforia EVO:
Euforia EVO on hiljattain julkaistu seuraaja suositulle Euforia-vahvistimelle. Teknisesti laite on käsittääkseni lähestulkoon identtinen kuulokenurkassa aiemmin arvostellun Euforia 20th Anniversary -erikoismallin kanssa. Uutena ominaisuutena EVO-malliin on kuitenkin lisätty XLR-kuulokeliitin, vaikkei vahvistin rakenteeltaan balansoitu olekaan. Laitteen 2700 euron hinta asettuu 2200 euroa maksaneen Euforian ja 3100 euroa maksaneen Anniversary-version väliin. Alkuperäisen Euforian valmistus lopetettiin EVO-mallin julkaisun yhteydessä.
Euforia EVO saa Utopian kuulostamaan lähes lempeältä. Kuulokkeiden iskevä ääni on pitkälti tallessa, mutta toisto on hämmästyttävän pehmeää ja helposti kuunneltavaa. Tämä johtunee osittain suurentuneesta äänikuvasta. Utopia ei vieläkään kuulosta äänikuvaltaan Sennheiser HD800:lta, mutta parannus on melkoinen kaikkiin kokeilemiini transistorivahvistimiin verrattuna.
Kaikesta huolimatta lopputuloksessa olisi Euforia EVO:llakin parannettavaa. Erottelukyvyssä otetaan selvästi takapakkia Ferrum Audio OOR:iin ja SPL Phonitor 2:een verrattuna. Erityisesti ylätaajuudet kuulostavat turhan suttuisilta, ja keskitaajuuksissakin on havaittavissa selkeää verhoutumista. Bassontoisto on varsin laadukasta, mutta keskibasso korostuu liikaa etenkin neutraalia esitystapaa tavoitellessa. Bassokorostuma olisi toki korjattavissa helposti taajuuskorjaimella, mikäli tarkoituksena olisi nauttia laadukkaasta “putkisoundista” hieman rauhallisemmilla alataajuuksilla varustettuna. 300-600 ohmin kuulokkeilla taajuuskorjaukselle ei luonnollisesti olisi tarvetta, koska vahvistimen bassokorostus Utopian kanssa johtuu laitteen korkeasta ulostuloimpedanssista suhteessa kuulokkeiden suhteelliseen matalaan 80 ohmin impedanssiin.
Trafomatic Audio Experience Head One:
Serbialainen Trafomatic Audio ei välttämättä ole tuttu nimi useimmille kuulokeharrastajille. Uudesta valmistajasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä ensimmäinen versio Experience Head One -kuulokevahvistimesta julkaistiin jo vuonna 2008. Tuote on ollut ilmeisen onnistunut, koska sitä valmistetaan edelleen. Trafomatic Audion tuotevalikoima sisältää kuulokevahvistimien lisäksi erilaisia esi- ja päätevahvistimia. Valmistaja on asemoinut itsensä vahvasti huipputuotteiden valmistajaksi, sillä 1900 euroa maksava Experience Head One on sen edullisin laite. Korkealle hinnalle tulee kuitenkin vastinetta, koska mikään muu kokeilemani vahvistin ei ole saanut Focal Utopiaa (ja ZMF Verite Openia) kuulostamaan yhtä hyvältä.
Edullisempiin testaamiini putkivahvistimiin verrattuna välittömin ero on toiston vapautuneisuudessa, sillä Experience Head One:lla äänestä katoaa kaikki pakottuneisuus. Lisäksi äänikuvan koko ja tarkkuus paranevat, ja dynaaminen vaihtelu tuntuu ilmeisemmältä – kokonaisuus kuulostaa todella realistiselta. Euforia EVO:lla Utopian äänikuva on vieläkin hulppeampi, mutta Experience Head One:a käyttäessä pieni uhraus äänikuvan koossa maksaa itsensä takaisin vähemmän verhoutuneella äänellä, paremmalla makrodynamiikalla, maltillisemmalla bassokorostuksella ja tarkemmilla ylätaajuuksilla. Trafomatic Audion vahvistimesta onkin vaikeaa keksiä pahaa sanottavaa, sillä se on myös laadukkaasti tehty ja monipuolinen. Laite toimii hyvin myös esivahvistimena ja siitä löytyy poikkeuksellisesti subwoofer-ulostulo.
Vertailua muihin kuulokkeisiin
Vertailen tällä kertaa Focal Utopiaa Meze Audion Empyreaniin, Hifimanin HE1000 V2:een ja ZMF:n Verite Openiin. Olen lisäksi käyttänyt Utopiaa aiemmin verrokkina muille kuulokkeille seuraavien arvostelujen yhteydessä:
Focal Utopia vs. Meze Audio Empyrean
Hinnat: 4000 € vs. 3000 € (käytettynä Utopia on yleensä noin 400 euroa kalliimpi kuin Empyrean)
Taajuusvasteet:
Basso:
Empyrean päihittää planaarikuulokkeena varsin odotetusti Utopian alabasson ulottuvuudessa, joten se on vaikuttavampaa kuunneltavaa basson jyrinää sisältävässä musiikissa. Utopia kuulostaa vastaavalla musiikilla huomattavasti vaisummalta. Empyreanin voimakas basso tuo mukavasti runkoa myös instrumentteihin, kuten selloon. Valitettavasti juuri sellomusiikki paljastaa kuitenkin myös sen, ettei Empyrean kykene kerrostamaan erilaisia bassotaajuuksia, vaan nuotit toistuvat yhtenä möykkynä. Koska kontrolloitu bassontoisto on yleensä planaarikuulokkeiden vahvuus, Utopian tarkempi basso on jopa pienoinen yllätys. Kuulokkeet suoriutuvat nopeista bassokuvioista Empyreania vakuuttavammin niin nopeatempoisessa elektronisessa musiikissa kuin acid jazzissakin. Etenkin nopeasti nousevat ja laskevat bassokuviot tuottavat Empyreanille pieniä vaikeuksia, kun taas Utopia ei kompuroi missään tilanteessa.
Keskitaajuudet:
Keskiäänet toistuvat Utopialla ja Empyreanilla melko eri tavalla. Focal-malli on toistoltaan kuulaampi ja kevyempi, kun taas Meze Audion kuulokkeiden äänessä on miellyttävää rotevuutta. Esitystavan paremmuus on pitkälti makuasia, mutta itselleni Utopia on sointitasapainoltaan onnistuneempi. Sen toisto ei ole liian ohutta, vaan ääni on puhdasta. Empyreanin alakeskitaajuudet ovat sen sijaan liian dominoivat yläkeskitaajuuksiin nähden, joten ääni on verhoutunutta. En pääse tästä heikkoudesta koskaan eroon, vaikka siihen olisikin pitkälti mahdollista tottua ajan kanssa.
Diskantti:
Vaikka Utopia onkin ääneltään hieman kirkas, sen ylätaajuudet ovat Empyreania tasapainoisemmat. Empyreanin toisto on myös melko onnistunutta, mutta tasapainoa rikkovat muutamat diskantin korostumat. Kuulokkeiden ylätaajuudet ovat hieman ontot ikään kuin äänestä puuttuisi palasia. Empyrean ei kykene yhtä erottelevaan toistoon kuin Utopia.
Dynamiikka ja erottelukyky:
Utopian dynamiikka painii täysin eri sarjassa Empyreaniin verrattuna. Esimerkiksi The Chemical Brothersin ”Das Spiegel” kuulostaa Empyreanilla kuunneltuna lähestulkoon unettavalta, kun taas Utopialla kyseinen kappale on suoranaista ilotulitusta. Kappale soveltuu myös muiden ominaisuuksien arvioimiseen. Moninaiset syntikkakuviot toistuvat Utopialla hienosti sinne tänne suihkien ja äänet ovat jatkuvassa aktiivisessa liikkeessä. Empyreanin esitystapa sen sijaan on huomattavan staattinen. Kappaleessa on lisäksi runsaasti pieniä taustaefektejä, jotka toistuvat Utopialla selkeästi, mutta jäävät Empyreanilla pimentoon. Uudelleen kuunneltuna samat äänet ovat kuultavissa myös Empyreanilla jääden kuitenin edelleen enemmän piiloon. Joudunkin kuulokkeita kuunnellessa ponnistelemaan saadakseni musiikista irti kaiken, mitä Utopiaa kuunnellessa löytyy äänitteeltä vaivattomasti.
Oikeita instrumenteja ja live-äänitteitä kuunnellessa Empyrean ei pärjää yhtään paremmin, vaan kuulostaa etäiseltä ja verhoutuneelta Utopiaan verrattuna. Eroa kaksikon välillä voisi kuvailla parhaiten siten, että Empyrean tuntuu siltä kuin kuuntelisin musiikkia erittäin tehokkaat kuulosuojaimet päässä. Kuulokkeet tuntuvat Utopiaan verrattuna auttamatta ylihinnoitelluilta. Jonkinlaisina positiivisina puolina Empyreanissa voisin kuitenkin nähdä kaiutinmaisemman äänikuvan ja yleisesti ottaen äänen rasittamattomuuden pidemmässä kuuntelussa.
Loppuhuomiot:
Vaikka Utopia onkin mielestäni kaksikosta selvästi paremman kuuloinen kuuloke, ei Empyreanin kohdalla voida unohtaa huikean laadukasta rakennetta ja erinomaista käyttömukavuutta. Myös alumiinisalkku ja ylimääräiset vaihtopehmusteet nostavat Empyreanin arvoa. Äänenlaadullisesti Utopia ja Empyrean on kuitenkin suunnattu täysin erilaisesta äänestä pitäville.
Focal Utopia vs. Hifiman HE1000 V2
Hinnat: 4000 € vs. 3500/2000 € (HE1000 V2:n hinta pudotettu nykyään pysyvästi noin 2000 euroon)
Taajuusvasteet:
Basso:
HE1000 V2:n basso ulottuu vaimenematta alimmille taajuuksille saakka, kuten hintavalta planaarikuulokkeelta sopii odottaakin. Kuulokkeiden basso on Utopiaan verrattuna suurempaa, ja toistossa on myös melkoista eeppisyyden tuntua. HE1000 V2 kärsii kuitenkin hieman samasta ongelmasta kuin edullisemmat Edition XS, Ananda ja Arya: vaikka bassoa onkin määrällisesti paljon, se ei tunnu järin fyysiseltä. Mainitsemistani Hifiman-malleista heikoin on Ananda, jonka bassontoisto on iskevyyden puutteen vuoksi suorastaan velttoa.
Utopia häviää HE1000 V2:lle alabasson toistossa, mutta se kompensoi tilannetta iskevämmällä keskibassolla. Molemmat kuulokkeet kykenevät toistamaan basson nopeasti ja nuottien rakennetta rikkomatta – ääni pysyy kasassa alusta loppuun saakka. Teknisessä mielessä en oikeastaan osaakaan valita kaksikosta suosikkiani. Utopian iskevämpi bassontoisto sopii omaan musiikkimakuuni paremmin, kun taas jollekulle toiselle sopii paremmin HE1000 V2:n pehmeämpi ja alemmas ulottuva basso.
Keskiäänet:
Hifiman-malli on keskiääniltään rennompi, kun taas Focalin kuulokkeet ovat lievästi aggressiiviset. Tämä tyylillinen ero kaksikon välillä tulee esiin yhä uudestaan, vertailinpa mitä äänen osa-aluetta tahansa. Erot keskitaajuuksissa selittyvät osittain Utopian energisemmin toistuvalla 1–2 kHz:n taajuusalueella, mutta taajuusvaste ei silti selitä kaikkea.
Korkeaäänisten naisvokalistien kohdalla Utopia painottaa enemmän äänen alkua ja huippukohtaa. Tämä tekee toistosta voimakasta, joskin pidemmän päälle hieman raskastakin kuunneltavaa. HE1000 V2 on pidättyväisempi, ja sen esitystavassa korostuvat enemmän laulun sanojen jälkeiset äänet, kuten laulajan ilman haukkaaminen tai huulten maiskauttaminen. Näiden pienten äänten selkeämpi läsnäolo tekee toistosta aidomman tuntuista ja vokalistista inhimillisemmän.
Harmillisesti HE1000 V2:n äänessä on kuitenkin hieman sibilanssia, joka rikkoo kokonaisuuden toimivuutta. Utopialla sibilanssia ei ole, mutta se ei silti yllä yhtä realistiseen esitystapaan kuin Hifiman-malli. Teknisessä mielessä molemmat kuulokkeet ovat erinomaisia, vaikka niistä puuttuukin se jokin, jonka ansiosta musiikki kuulostaisi poikkeuksellisen kauniilta ja koskettavalta. Miesvokalisteja kuunnellessa asetelma kääntyy toisinpäin, sillä Utopia kuulostaa intiimimmältä ja aidommalta. HE1000 V2 tekee matalaäänisistä mieslaulajista hieman honottavia rikkoen samalla aitouden tunnetta.
Eri instrumenttien todenmukaisessa toistamisessa kallistun Utopian puoleen. Se on erinomainen etenkin pianon ja puhallinsoittimien kohdalla. Pidän yleensä planaarikuulokkeiden tavasta toistaa rumpuja, koska rummut napsahtavat aidon tuntuisesti. HE1000 V2 ei kuitenkaan omaa tällaista vahvuutta. Pehmeä ääni ei toimi silloin, kun toistosta pitäisi saada nopeasti irti energiaa. Utopia sen sijaan on dynaamiseksi kuulokkeeksi samassa asiassa poikkeuksellisen hyvä.
Jousisoittimilla saattaisin pitää enemmän HE1000 V2:sta, mutta etenkin viulu kuulostaa omaan makuuni hieman liian kirkkaalta. Erityishuomiona särökitaroita sisältävän musiikin kuunteluun kumpikaan kuulokkeista ei ole erityisen hyvä valinta. Raskaampaan mättöön HE1000 V2 on liian siloteltu ja munaton, kun taas Utopia toistaa särökitarat terävinä ja liian aineettomina.
Diskantti:
Diskantin tasapaino ja määrä on molemmissa kuulokkeissa hyvin samankaltainen. Molemmat ovat hieman kirkasäänisiä kuulokkeita, mutta mielestäni samalla ensiluokkaisia esimerkkejä siitä, kuinka kirkas toisto toteutetaan onnistuneesti. Vertailun vuoksi esimerkiksi Hifiman Arya V2 oli diskantiltaan aavistuksen liian kirkas, kun taas HE1000 V2 osuu omaan makuuni lähes täydellisesti. Utopiaan verrattuna HE1000 V2 korostaa enemmän ylimmille taajuuksille painottuvaa ilmavuutta.
Rumpujen lautasten ja muiden metallisten instrumenttien toistossa Utopia on luonnollisemman kuuloinen, sillä kuulokkeiden aavistuksen metallinen ääni sopii kyseisille soittimille. HE1000 V2 on silotellumpi ja pehmeämpi, mistä johtuen Utopia toistaa tarkemmin esimerkiksi tamburiinien helinät. Helistimien sointi on purevampaa, jolloin pienet muutokset äänessä pääsevät paremmin oikeuksiinsa. HE1000 V2 soi kevyesti ja ilmavasti, mutta jopa luonnottoman aineettomasti ja hajautuneesti.
Omaa makuuni Utopian esitystapa onkin miellyttävämpi. Molemmat kuulokkeet ovat kuitenkin ylätaajuuksiltaan kutakuinkin täyden kympin suorituksia, joten valinta kannattaisi tehdä hieman erilaisen esitystavan, eikä suoranaisesti teknisen suoriutumisen perusteella.
Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:
HE1000 V2 on eniten Utopiaa edellä äänikuvassa, joka on suuri jokaiseen suuntaan. Äänilähteet itsessään tuntuvat suurilta, kun taas Utopian äänikuva on suppea. Focal-malli kompensoi silti äänikuvan laajuuden puutetta ensiluokkaisella kyvyllään kerrostaa musiikkia ja sijoitella ääniä tarkasti tarjolla olevassa tilassa. Instrumenttien sijoittelu ja liikkeen toistamisen kyky ovat itseasiassa mielestäni Utopiassa hieman tarkemmalla tasolla. Sitä kuunnellessa en kaipaakaan lopulta suurempaa äänikuvaa. Vertailutilanteessa HE1000 V2:n kanssa tulen kuitenkin kyseenalaistaneeksi mieltymyksiäni, koska mietin, onko Utopian pieni äänikuva hyväksyttävä asia 4000 euron kuulokkeissa. Mikäli laajemmalle alueelle hajautuva äänikuva on jollekulle tärkeä asia, ei Utopiaa yksinkertaisesti voi suositella HE1000 V2:n ollessa vaihtoehtona.
Jos taas tärkeämpää on hyvä dynamiikkaa ja toiston iskevyys, on Utopia kaksikosta selvästi parempi valinta. Hifimanin prioriteetit ovat HE1000-sarjaa suunnitellessa olleet muilla osa-alueilla, joten vertailemani kaksikko ei ole täysin vertailukelpoinen. Vaikkei HE1000 V2 olekaan dynaamisesti aneeminen esimerkiksi Ananda-mallin tapaan, ei kuulokkeiden lempeä ääni tee vaikutusta kaltaiseeni dynamiikka-addiktiin.
Erottelukykyä ja toiston läpinäkyvyyttä pidetään usein tärkeimpänä mittarina vertaillessa kahden kuulokkeen teknistä suoriutumista. En kuitenkaan osaa valita selvää voittajaa Utopian ja HE1000 V2:n välillä näillä mittareilla, vaikka molempien kuulokkeiden ääni itselleni tuttua onkin. Ratkaistakseni tilanteen kuuntelin äänenlaadultaan poikkeuksellisen erinomaista Amber Rubarthin “Sessions From The 17th Ward” -albumia, joka on binaural-äänite. Naisvokalistin esittämä akustinen folk suosii tyyliltään HE1000 V2:ta, joten olin hieman yllättynyt Utopian tarjotessa paremman lopputuloksen.
Kuulokkeet toivat paremmin ja kirkkaammin esiin tilan, jossa musiikki on äänitetty. Hifiman-malli kuulosti puolestaan hieman sumuiselta. Lisäksi vokalisti ei HE1000 V2:lla ilmesty tyhjyydestä eteeni yhtä yllättäen, aidosti ja läsnä olevasti kuin Utopialla. HE1000 V2:n lievä sibilanssi rikkoo aitouden vaikutelmaa entisestään, eikä akustinen kitarakaan soi yhtä luontevan kuuloisesti kuin Utopialla. Myös Utopian iskevä dynamiikka tekee lopputuloksesta energialataukseltaan aidomman. Kaikesta huolimatta levyn kuunteleminen oli silkkaa nautintoa myös HE1000 V2:lla.
Kumpi kuulokkeista tarjoaa parempaa hinta-laatusuhdetta?
Kaksikon vertaileminen oli poikkeuksellisen mukavaa, koska molempien lähtötaso oli korkealla ja vahvuudet selvästi esillä. Tehtäväkseni jäikin vain laskeskella tullaanko Utopian tai HE1000 V2:n kohdalla jollakin äänen osa-alueella yhtään alaspäin toiseen kuulokemalliin verrattuna.
Hifiman HE1000 V2 on upea kuuloke, joka tarjoaa erinomaista vastinetta korkealle hinnalleen. Omaan makuuni dynaaminen ja innostava Utopia uppoaa kuitenkin paremmin kuin Hifimanin pehmeämpi esitystapa. Toisaalta pidän myös HE1000 V2:sta niin paljon, että voisin kuvitella käyttäväni sitä ainoana kuulokkeena. Vaikka yrittäisin häivyttää omat mieltymykseni tarkastellen kuulokkeita mahdollisimman objektiivisesti, on Utopia silloinkin mielestäni useimmilla äänen osa-alueilla parivaljakosta hieman vahvempi.
Kaksikon hinta-laatusuhdetta on nykyään jokseenkin vaikeaa arvioida. Jos molempia kuulokkeita myytäisiin vain uutena julkaisuhinnallaan, olisi Utopia vain 500 euroa kalliimpana houkuttelevampi vaihtoehto. HE1000 V2 maksaa kuitenkin nykyään uutena “vain” noin 2000 euroa (Suomessa hinta-alennus ei valitettavasti näy) 3 vuoden takuulla varustettuna. Käytetty Utopia maksaa lähes saman verran tai luultavasti jonkin hifiliikkeen esittelykappaleenakin noin 3000 euroa lyhyehköllä takuulla varustettuna. HE1000 V2 saattaakin olla nykyisellä hinnallaan yksi parhaista high-end-kuuloketarjouksista sikäli, kun sellaisen saa Suomeen hankittua ilman ylimääräisten arvonlisäverojen maksamista.
Focal Utopia vs. ZMF Verite Open
Hinnat: 4000 € vs. 2700–3200 € riippuen puulaadusta (Verite on yleensä käytettynä hieman edullisempi kuin Utopia, kun taas haluttujen erikoismallien hinta on korkeampi)
Taajuusvasteet:
Basso:
Basson määrä on Utopiassa ja Veritessä pitkälti identtinen. Bassoa voisi olla enemmänkin, mutta molempien toisto on kuitenkin iskevää ja fyysisen tuntuista. Tekstuuri alataajuuksissa on Utopialla parempi, eikä Veriten bassontoisto ole myöskään yhtä yksityiskohtaista. Verite korostaa basson iskuääntä, kun taas sen jälkeinen rakenne on havaittavissa selkeämmin Utopialla. Verite onkin jopa liian nopean kuuloinen, kun taas Utopia toistaa äänen eri vaiheet kokonaisvaltaisemmin. Erot kaksikon välillä ovat kuitenkin loppujen lopuksi varsin pieniä. Molemmat ovat bassontoistoltaan dynaamisten kuulokkeiden parhaimmistoa, vaikka korostuneempaa bassoa kaipaavien kannattaakin toki harkita suljettuja kuulokemalleja, kuten Fostex TH900:aa tai Veriten suljettua versiota.
Keskiäänet:
Vaikka Utopia onkin yläkeskialueeltaan hieman korostuneen ärhäkkä, koen sen keskitaajuudet Veriteä tasapainoisemmiksi. Verite kuulostaa mielestäni keskitaajuuksiltaan hieman kovalta, vaikka kokonaisuutena toisto onkin kallellaan lämpimään päin. Kuulokkeita olisi mahdollista kuvailla hieman kolahtelevan kuuloisiksi. Voimakkaasti räpsähtäen soivat pikkurummut korostavat tätä vaikutelmaa entisestään. Myös vokalisti kuulostaa toisinaan ärsyttävältä, sillä koen herkästi kuulokkeet ikään kuin huutavan kuuloisina, mikäli yläkeskialueella on äkkinäisiä vaimentumia. Tätä tapahtuu etenkin Audeze-tyylisesti tuunatuissa kuulokkeissa, joiden taajuusvaste kaartuu alaspäin 1 kHz:n jälkeen – myös Veriten taajuusvaste on hieman tämän tyylinen. Onneksi asia häiritsee minua kuitenkin Veriten kohdalla vain harvemmin.
Diskantti:
Utopia on ylätaajuuksiltaan erottelevampi. Diskantti kuulostaa lähes hidastetulta, koska äänen rakenne on niin selkeästi havainnoitavissa. Vaikka myös Veriten diskantintoisto on erinomaista, kuulostaa se Utopiaan verrattuna hieman yksinkertaistetulta.
Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:
Veriten äänikuva on selvästi suurempi, sillä musiikki soi suuren kuuloisena kaikkialla. Vaikka Utopia onkin äänilähteiden sijoittelussa tarkempi, on Veriten esitystapa minusta miellyttävämpää kuunneltavaa. Utopia kuulostaa Veriten rinnalla äänikuvaltaan melko surkastuneelta.
Utopialla toisto on kuitenkin kokonaisuutena yksityiskohtaisempaa. Uskon tämän selittyvän pitkälti sillä, että äänet kuolettuvat hieman nopeammin kuin Veritellä. Utopiaan verrattuna Verite soi hieman venytetyn kaikumaisesti, jolloin osa informaatiosta hukkuu enemmän dominoivien äänten alle. Utopia vetää pidemmän korren myös äänen läpinäkyvyydessä, mikä johtunee pitkälti selkeämmästä ja energisemmästä taajuusvasteesta. Veriten yläkeskitaajuudet ja diskantti toistuvat rauhallisemmin. Toisto on tämän ansiosta miellyttävän rentoa, mutta se tapahtuu läpinäkyvyyden ja maksimaalisen yksityiskohtaisuuden kustannuksella. Verhoutuneeksi en Veriteä voi silti kutsua, sillä se kuulostaa itseasiassa omaperäinen taajuusvaste huomioon ottaen yllättävän realistiselta.
Molempien kuulokkeiden makrodynamiikka on lähestulkoon parasta kuulemaani. Esitystavassa on kuitenkin mielenkiintoisia eroja. Utopia on vakuuttavampi yksittäisten äänten iskevyydessä, kun taas Verite on parempi koko orkesterin “hyökätessä” kerralla päälle. Verite on myös parempi tilanteissa, joissa esimerkiksi yksittäiset jousisoittimet nostattavat tunnelmaa musiikin taustalla. Utopialla on muutenkin tapana ladata kerralla koko dynaaminen repertuaari tiskiin, kun taas Verite tuntuu tarvittaessa lisäävän kierroksia hitaammin, mutta lopulta pidemmälle vieden.
Usein Veriteä kuunnellessa luulen, että dynaaminen huippu on jo saavutettu, kunnes jostakin löytyy vielä ylimääräinen vaihde. Iskevän dynamiikkansa vuoksi Utopia on loistava menevällä ja yksinkertaisemmalla musiikilla. Veriten dynamiikka sen sijaan pääsee paremmin oikeuksiinsa enemmän sinfoniaalisella musiikilla.
Suosikin valitseminen osoittautui mahdottomaksi
Focal Utopia ja ZMF Verite ovat mielestäni omassa luokassaan dynaamisella elementillä toteutettujen kuulokkeiden kategoriassa. Ainoastaan ZMF Atrium ja Utopian uusittu versio yltänevät samalle tasolle. Sennheiser HD800, Fostex TH900, Audio-Technica ATH-ADX5000, Focal Stellia ja muut kuulemani hyvät dynaamiset kuulokkeet ovat kokonaisuutena heikompia, vaikka ne yksittäisillä osa-alueilla pystyvätkin huikeisiin suorituksiin. Voi toki olla, että esimerkiksi Grado PS2000e tai eksoottiset MySphere 3 -kuulokkeet pystyisivät haastamaan Utopiaa ja Veriteä. Taajuusvastemittausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että sekä Gradossa ja MySpheressä on puutteita, joita minun olisi vaikea hyväksyä yli 3000 euroa maksavissa kuulokkeissa.
Utopian ja Veriten paremmuus riippuu totuttuun tapaan kunkin omista mieltymyksistä ja käytettävissä olevasta budjetista. Mikäli joku omistaa ennestään teknisesti huipputason kuulokkeet, kuten Hifiman Susvaran, ZMF Verite tarjoaisi sille vaihtelua erilaisen esitystapansa ansiosta. Monet vaikuttavatkin valinneen Veriten niin sanotuiksi kakkoskuulokkeiksi Susvaran, Abyss AB-1266 TC:n tai Raal Requisite SR1a:n kaveriksi. Utopia sen sijaan on toiston teknisyyteen vahvasti nojaava huippukuuloke, joka kilpailee enemmän muiden referenssimäisten huippukuulokkeiden kanssa sen sijaan, että se olisi riittävän erilainen täydentämään tällaisista kuulokkeista muodostuvaa kokoelmaa. Toisaalta myös Verite on teknisesti niin hyvällä tasolla, että se olisi kelvollinen ainoaksi kuulokkeeksi useimmille vakavasti kuulokeharrastukseen suhtautuville.
Täyteen hintaan ostettuna valitsisin Utopian sijaan Veriten, sillä se maksaisi 1300 euroa vähemmän, mitä Utopian hieman parempi äänenlaatu ei mielestäni pystyisi täysin kompensoimaan. Utopia ei edes ole absoluuttisesti kaksikosta paremman kuuloinen, koska Verite tekee muutamia asioita paremmin. Pienvalmistajan käsityönä tehdyissä tuotteissa on lisäksi aina oma viehätyksensä, minkä lisäksi ZMF:n elinikäinen elementtitakuu sinetöisi valintani.
Koska Utopia on kuitenkin nykyään ostettavissa vain käytettynä, tilanne muuttuu hieman. Tekisin valintani puhtaasti sen perusteella, kumman kuulokemallin onnistuisin löytämään paremmalla hinnalla ja kuinka paljon Utopiassa olisi takuuta jäljellä. En suostuisi maksamaan käytetystä Utopiasta esimerkiksi yli 1600 euroa, jos kuulokkeissa ei olisi vähintään vuoden takuuta. Riski olisi liian suuri, koska elementit voivat hajota milloin tahansa. Käytetystä Veritestä puolestaan maksaisin 1600 euroa mukisematta, vaikka kuulokkeissa ei takuuta olisikaan.
Yhteenveto
Alkuperäinen Focal Utopia kuulostaa erinomaiselta yhä vuonna 2023. Pientä äänikuvaa lukuun ottamatta kuulokkeiden äänessä ei oikeastaan ole heikkouksia. Jotkin uudemmista huippukuulokkeista voivat olla ääneltään läpinäkyvämpiä ja erottelukykyisempiä, mutta vain harvassa high-end-kuulokkeessa on yhtä tasapainoinen taajuusvaste kuin Utopiassa. Olisin myös yllättynyt, jos jonkun toisen valmistajan kuulokkeet pystyvät päihittämään Utopian dynamiikassa ja äänen iskevyydessä.
Toisin kuin monet muut huippukuulokkeet, Utopia ei tarvitse tehokasta vahvistinta kuulostaakseen hyvältä. Vaikkei Utopiaa voikaan varsinaisesti kutsua mobiilikuulokkeeksi, ei sen mukana tarvitse raahata painavaa vahvistinta, mikäli kuuntelu tapahtuu kodin ulkopuolella. Utopia onkin todella helposti lähestyttävä kuuloke. Kokeneempaa harrastajaa saattaa välillä kyllästyttää eri vahvistimien välillä arpominen, kuulokkeiden taajuuskorjaaminen, useat vaihtopehmusteet tai muu “hifistely”, johon Utopia voi olla ratkaisu. Se on kuuloke, jonka kanssa on mahdollista nostaa kädet pystyyn ylimääräisen säätämisen osalta. Kuulokkeet toki skaalautuvat edelleen paremmiksi laadukkaalla kuuntelulaitteistolla käytettynä.
Utopia maksoi alun perin 4000 euroa, mikä on todella suuri hinta kuulokkeista. Nykyään lähes jokaisen valmistajan huippumallit maksavat kuitenkin vähintään saman verran, elleivät enemmänkin. Käytetty Utopia tarjoaakin nykyisessä markkinatilanteessa hyvää vastinetta rahalle äänenlaadun näkökulmasta. Ostajan täytyy toisaalta tiedostaa tavallista korkeampi riski elementin yllättävään hajoamiseen. Jos tällainen riski ei tunnu liian suurelta otettavaksi, on käytetyn Utopian ympärille helppoa ja suhteellisen edullista rakentaa huippuluokan kuulokesetti.
Plussat ja miinukset:
+ Dynamiikaltaan yksi maailman parhaista kuulokkeista
+ Tasapainoinen taajuusvaste
+ Erottelukyky ja toiston läpinäkyvyys
+ Luonnollinen ja realistinen ääni pienestä metallisuudesta huolimatta
+ Äänikuvan tarkkuus
+ Ei vaadi tehokasta vahvistinta
+/- Ulkonäkö ja materiaalit ovat hienot, mutta eivät merkittävästi laadukkaammat kuin valmistajan 3000 euroa halvemmissa kuulokemalleissa
+/- Käyttömukavuus on riittävän hyvä, mutta hintataso huomioiden parempaan tulisi pystyä
– Pieni äänikuva
– Alabasso jää hieman vajaaksi
– Tavallista korkeampi riski elementtien hajoamiseen
– Korvapehmusteet saattavat alkaa “hikoilla” liimaa
– Rakenne natisee voimakkaasti
– Epäkäytännölliset kaapelit ja liittimet
– Kalliit varaosat
– Korkea hinta