Kirjoittaja: Sword of Damocles
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2010
- Valmistusmaa: Kiina
- Hinta: 1200 USD (käytettynä 1000–2000 euroa)
- Rakenne: Avoin, over-ear
- Planaarielementti: 60 mm (kullatut johtimet)
- Impedanssi: 50 ohm
- Herkkyys: 83,5 dB/mW (erittäin matala)
- Paino: noin 500 g
- Liitintyyppi: 2 x SMC
- Kaapeli: Käytettynä ostettujen kuulokkeiden mukana voi tulla mitä vaan
- Lisävarusteet: Säilytyslaatikko
Hifiman puskee nykyään markkinoille tasaista tahtia uusia planaarikuulokemalleja, jotka ovat pääsääntöisesti hieman edeltäjiään parempia, mutta kuitenkin kaikki yleisääneltään hyvin samankaltaisia. Valmistajan ollessa vielä vähemmän tunnettu reilu 10 vuotta sitten sen kuulokkeet olivat kuitenkin tyyliltään melko erilaisia. Näistä legendaarisin on vuonna 2010 julkaistu HE-6, joka HE-500 sisarmallinsa ja Audezen LCD-2:n kanssa käynnisti eräänlaisen planaarikuulokkeiden uuden aikakauden, jonka jälkeen niistä on tullut entistä suositumpia. HE-6 ja Sennheiser HD 800 puolestaan ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että yli 1000 euroa maksavista kuulokkeista tuli osa arkipäivää.
Parhaiten HE-6 tunnetaan kuitenkin lopulta dynaamisesta äänestään sekä siitä, miten tehokkaan vahvistimen se vaatii toimiakseen optimaalisesti. Hifiman ei ole joko halunnut tai pystynyt tuomaan markkinoille mitään vastaavaa sen jälkeen, kun se lopetti HE-6:n valmistuksen vuonna 2015. Menneistä ajoista on edelleen muistutuksena Kuulokenurkassakin erinomaiseksi todettu HE6se-malli, joka ei kuitenkaan nimestään huolimatta vastaa täysin alkuperäistä mallia. Hifiman ehti väitetysti tuhota alkuperäisen mallin tuotantokoneiston, joten elementit ovat uusintajulkaisussa erilaiset, vaikkakin uniikit valmistajan muihin kuulokemalleihin verrattuna.
Alkuperäisestäkin HE-6:sta on olemassa useampia erilaisia versioita, jotka on mahdollista tunnistaa elementin kiinnitykseen käytettyjen ruuvien määrästä. Ensimmäisessä mallissa ruuveja oli neljä, joten siitä käytetään nimitystä HE-6 4-screw. Itselläni on kuulokkeista kuuden ruuvin 6-screw-versio, jonka elementtien tulisi ilmeisesti olla kestävämmät. Harrastuspiireissä neljän ruuvin versiota palvotaan parempana, joten siitä joutuu maksamaan käytettynä enemmän. HE-6 on ylipäätään harvinainen kuuloke siinä mielessä, että sitä myydään monesti käytettynä kalliimmalla kuin mitä se maksoi aikanaan uutena. Tämä jos jokin kertoo kuulokkeiden olevan yhä nykymittapuulla erityiset.
Koska olen omistanut jo jonkin aikaa lievästi modatun HE-6:n, haluan palautella kuulokeharrastajien mieleen, mistä asetelmasta Hifiman on nykypäivään tullut, ja miksi HE-6:ta pidetään edelleen jopa yhtenä parhaista koskaan valmistetuista kuulokkeista.
Heikko rakenne ja käyttömukavuus
Nykyisiä Hifimanin kuulokkeita kritisoidaan usein heikkolaatuisiksi, mutta ne ovat todellisuudessa melko suuren harppauksen edellä HE-6:ta, joka tuntuu kirjaimellisesti siltä kuin se voisi levitä käsiin hetkellä millä hyvänsä. Vanha metallinen sanka näyttää viimeistelemättömältä ja sen korkeutta säätävä osa kulkee kahden ruuveilla ja liimalla yhteen puristetun muovipalan läpi. Kun sankaa venytetään esimerkiksi kuulokkeet päähän laittaessa, suurin osa rasituksesta kohdistuu näihin heikkolaatuisiin muoviosiin, jolloin ne voivat murtua. Näin on valitettavasti käynyt todella monille, ja onpa yksi kuulokepari hajonnut vastaavalla tavalla myös omiin käsiini.
Tämän vuoksi HE-6:ta näkee myytävän erilaisilla sankarakenteilla, joita omistajat ovat siihen joutuneet vaihtamaan. Kuulokkeiden alkuperäinen sanka voidaan irrottaa kupeista ruuveilla (jos ne eivät satu pyörimään tyhjää), mutta erilaisen sangan kiinnittäminen edellyttää yleensä vastinkappaleiden vaihtamista kuppien sisäpuolella. Tämä puolestaan vaatii elementtien irrottamisen, mikä on aina kuumottava toimenpide. Rikkoutuneiden kuulokkeiden korjaaminen ei olekaan aivan helppo toimenpide.
Heikkolaatuista sankaa lukuun ottamatta HE-6:n rakenne vastaa Hifimanin nykyisiä pyöreäkuppisia kuulokemalleja, kuten HE400se:tä. Korvapehmusteiden kiinnityskin tapahtuu vastaavaan tapaan muovihakasilla, joten HE-6:ssa voidaan käyttää esimerkiksi Sundara-mallille tarkoitettuja pehmusteita. Erikoisena piirteenä pehmusteiden neljälle hakaselle ei ole kuitenkaan vielä HE-6:n aikaan tehty omia koloja, joten pehmusteet pääsevät pyörimään vapaasti 360 astetta vastinlevyssään. Tämä ei haittaa käyttämieni pyöreiden ja kivikovien veluuripehmusteiden kanssa, mutta esimerkiksi takaosastaan paksummat kallistetut pehmusteet täytyisi aina asettaa ennen käyttöä oikeaan asentoonsa.
HE-6:n pääpanta on päällystetty nahalla, mutta sitä ei ole erityisemmin pehmustettu. Kuulokkeet tuntuvatkin 500 gramman painonsa vuoksi melko ikävältä päälaella. Olen itse parantanut käyttömukavuutta hankkimalla kuulokkeisiin ZMF:n Crescent snap -nimellä myytävän lisäpehmusteen, joka kiinnittyy pannan ympärille neppareilla. Lisäpehmusteen kanssa ainoaksi haasteeksi muodostuu se, että kuulokkeet mahtuvat päähäni vain vaivoin korkeussäädön ollessa maksimiasennossaan. Näin HE-6:n käyttäminen on kuitenkin ylipäätään mahdollista pidempiä aikoja kerrallaan.
HE-6 on ajalta, jolloin Hifiman käytti kuulokkeissaan kiinni ruuvattavia SMC-liittimiä. Nämä liittimet muistuttavat esimerkiksi tietokoneen emolevyn wifi-antennien kiinnitystä tai joissakin DAC:eissa olevia Bluetooth-antenneja. Liitin on mielestäni kuulokkeissa täysin typerä, mutta luultavasti siitä syystä valmistaja luopuikin aikanaan sen käytöstä siirtyen perinteisempiin 2,5 millimetrin ja 3,5 millimetrin liittimiin. SMC-liittimillä varustettuja kaapeleita on edelleen mahdollista ostaa, vaikkei niitä tietääkseni käytetäkään muiden valmistajien kuulokkeissa joitakin kiinalaisia Music Mastereita lukuun ottamatta.
Kuulokekuppien ritilöiden alla eli planaarielementin takapuolella on HE-6-mallissa tavallisesti suojakangas ja kerros pumpulia, mutta niiden poistaminen on ollut suositeltu toimenpide äänenlaadun näkökulmasta. Myös omissa kuulokkeissani näin on tehty, minkä lisäksi niihin on vaihdettu avoimemmat metalliritilät. Näin elementin uniikit kullatut johtimet näkyvät hienosti magneettien välistä. Elementin takapuolelle on myös kiinnitetty omaperäinen metallinen tukitanko.
Muutoin HE-6 ei voita tyylipisteitä etenkään sormenjälkiä keräävien kiiltävien kuppiensa vuoksi, mutta kuulokkeet ovat kuitenkin pysyneet toimintakunnossa noin 10 vuoden ajan. En pelkää tässä vaiheessa juurikaan elementtien vikaantumista, mutta heikkolaatuisen sangan ja kehnon käyttömukavuuden vuoksi käytän itse kuulokkeita melko säästeliäästi. Heikon laatunsa vuoksi HE-6:n ostaminen käytettynä on myös valtava riski, jota en voi suositella kenellekään. Se tarjoaa kuitenkin sellaisen kuuntelukokemuksen, joka mielestäni jokaisen kuulokeharrastajan tulisi päästä kokemaan.
Mikä tahansa vahvistin ei riitä, mutta liioitellakaan ei enää nykyään tarvitse
Ennen äänenlaadun käsittelyä HE-6-sarjan kohdalla täytyy puhua kuulokevahvistimista. HE-6 tunnetaan Susvara-mallin ohella markkinoiden epäherkimpänä ja vaikeimmin vahvistettavana kuulokkeena sen ilmoitetun impedanssin ollessa 50 ohmia ja herkkyyden erittäin matala 83,5 dB/mW, ellei jopa joidenkin testien mukaan selvästi matalampikin. Harrastuspiireissä ollaankin oltu harvinaisen yksimielisiä siitä, että HE-6:ta kannattaisi kuunnella kaiuttimille tarkoitetulla vahvistimella. Valmistaja myy itsekin sitä varten noin 100 euroa maksavaa adapteriboksia.
Nykyään kuulokevahvistimet ovat kuitenkin huomattavasti tehokkaampia kuin vielä 10 vuotta sitten, joten pidän itse Hifimaneille asetettua stereovahvistintarvetta jokseenkin liioiteltuna. Kuulokkeet vaativat kyllä impedanssilukemalleen useamman watin verran tehoa kuulostaakseen hyvältä ja elävältä, mutta kymmenet watit tuntuvat turhalta snobbailulta. Esimerkiksi käyttämäni Cayin iHA-6 saa kuulokkeet kuulostamaan dynaamiselta ja kontrolloidulta. Aiemmin testaamani HE6se V2:n (vastaavalla tavalla hankalasti toistettava kuuloke) kanssa totesin myös Burson Audio Soloist 3X Performancen olevan sovelias tällaiseen käyttöön.
Liian tehottoman vahvistimen huomaa helpoiten siitä, että ääni jää todella pehmeäksi ja alkaa säröytyä jo matalilla äänenvoimakkuuksilla. Hiljaa kuunnellessa pehmeys voi jopa olla miellyttäväkin asia, mutta HE-6:n ei olisi tarkoitus kuulostaa siltä. Seuraavaksi kertomani kuvaus äänenlaadusta ei toteudu pienillä mobiilivahvistimilla, eikä varsinkaan äänilähteiden, kuten matkapuhelimien tai kannettavien tietokoneiden omilla kuulokeliittimillä, joilla HE-6:sta saa hädin tuskin ääntä ulos.
Äänenlaatu
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. HE-6:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.
Äänenlaatuarvioni perustuu Hifimanin omiin 10 euroa maksaviin veluuripehmusteisiin, jotka sattuvat kuulostamaan hyvältä, vaikkei niitä voikaan kutsua kivikovan vaahtomateriaalin vuoksi mukaviksi. Esimerkiksi Headphone show -kanavan Andrew Park (nimimerkki Resolve) suosittelee kuulokkeille Sundaran pehmusteita, jotka olisivat todennäköisesti vähintään yhtä hyvän kuuloiset ja selvästi mukavammat. Pehmusteiden lisäksi arviotani lukiessa kannattaa huomioida kuulokkeisiini tehty ritilämodi, joka muuttaa jonkin verran taajuusvastetta ja ääntä yleisemminkin. Uskonkin oman kuulokeparini kuulostavan hieman paremmalta kuin mitä HE-6 oletuksena olisi.
Olen käyttänyt vahvistimena hiljattain arvostelemaani Cayin iHA-6:ta balansoituna, kun taas DAC:ina on ollut valtaosan ajasta Schiit Audio Bifrost 2. Jos jotakuta kiinnostaa kuvissa vilahtelevan violetin kuulokekaapelin valmistaja, se on kiinalainen lunashops.com (löytyy myös AliExpressistä).
Taajuusvaste veluuripehmusteilla ja ritilämodilla:
HE-6 voitaisiin luokitella taajuusvasteeltaan neutraaliksi, kuten monet muutkin Hifimanin kuulokkeet. Alataajuudet toistuvat täysin lineaarisina, minkä jälkeen 2 kHz:n ympäristössä on valmistajan kuulokkeille tyypillinen pieni vaimentuma, joka avartaa omalta osaltaan hieman äänikuvaa ja keskitaajuuksien esitystapaa. Preesensalue eli 4–6 kHz:n väli toistuu HE-6:ssa energisesti, joten ääni on läsnäolevaa, ellei jopa melko intensiivistä. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti ole huono asia, vaan itselleni osa kuulokkeiden viehättävyyttä. Diskanttia ei ole pientä epätasaisuutta lukuun ottamatta omaan makuuni liikaa, mutta HE-6 on kaikesta huolimatta jokseenkin kirkas kuuloke, jolla osa äänitteistä voi kuulostaa tavallista raskaammalta ja kuormittavammalta. Tätä on mahdollista kompensoida jonkin verran vahvistinvalinnalla, koska tehokkaammilla vahvistimilla lopputulos on pääsääntöisesti rasittamattomampi. Myös omiin kuulokkeisiini tehty ritilämodi tasoittaa todennäköisesti hieman ylätaajuuksia.
Vaikka HE-6 muistuttaakin taajuusvasteeltaan läheisesti Hifimanin uudempia kuulokemalleja, se kuulostaa todella erilaiselta. HE-6 on planaarikuulokkeeksi uskomattoman dynaaminen ja tietyllä tapaa villin alkukantainen. Äänessä on kaikilla taajuusalueilla raakaa voimaa, joka saa jatkuvasti ihokarvani pystyyn ja käteni puristamaan kiinni tuolin käsinojista. Esitystapa on elävyydessään niin realistinen, että monet studioäänitteet kuulostavat aidosti livemusiikilta ja tunnelataus saa herkästi silmäkulmani kostumaan.
Samaa vaikutelmaa itselleni ei synny esimerkiksi niin ikään dynaamisen kuuloisella Abyss AB-1266:lla, koska sen taajuusvaste ei ole läheskään yhtä luonnollinen. Hifimanin uudempi HE6se puolestaan antaa kaikesta ihan hyvän maistiaisen, mutta alkuperäinen HE-6 tekee asiat vieläkin paremmin. Ainoa varjopuoli kuulokkeissa on mielestäni se, että niiden intensiivinen ja kuuntelijaa aktivoiva ääni voi aiheuttaa melko nopeasti kuunteluväsymystä etenkin, kun käyttömukavuus on samalla kehno. Kunhan en ole ennen kuuntelua kovin väsynyt, en silti vaihtaisi tunnin-kahden kuuntelua mihinkään, vaan kuulokkeiden kanssa vietetty aika tuntuu jännittävältä alusta loppuun saakka kerta toisensa jälkeen.
HE-6:n ainoat salaisuudet eivät ole huikean räjähtävä ja iskevä dynamiikka sekä läsnäoleva tuunaus, vaan sen äänessä on myös eräänlaista pehmeyttä ja orgaanisuutta. Kuulokkeiden uskottavaan äänenväriin vaikuttaa toki edelleen vahvasti myös neutraali taajuusvaste, jossa ei ole epäluonnollisia värittymiä. Tämän lisäksi äänikuvakin on melko tavanomaisesta koostaan huolimatta todella läpinäkyvä ja mukaansa tempaava. Monet ovat kuvailleet kuulokkeiden luomaa tilavaikutelmaa konserttimaiseksi, mistä olen samaa mieltä. Esitystapa on jopa tyyliltään hieman kaiutinmainen. Sen lisäksi äänten sijainnit toistuvat erittäin uskottavasti, vaikka eivät nykymittapuulla kaikkein tarkimmin rajattuna.
HE-6 tarjoaa kaiken kaikkiaan todella vaikuttavan kuuntelukokemuksen, jolle en ole löytänyt tähän mennessä täydellistä vastinetta mistään hintaluokasta. Esimerkiksi Hifimanin 7000 euroa maksava Susvara on varsin erilainen kuuloke, jota en voi sanoa yksiselitteisesti paremmaksi. HE-6 onkin tavallaan huippukuuloke ajalta, jolloin sellaiset eivät vielä maksaneet useita tuhansia euroja. On jokseenkin erikoista, ettei mikään muu kuulokevalmistaja ole onnistunut tekemään yhtä dynaamista planaarikuuloketta alle 2000 eurolla.
Basso:
Kuulokkeissa ei ole mitatun taajuusvasteen perusteella paljoa bassoa, mutta tämä kuvaa todellista kuuntelukokemusta heikosti. HE-6:n basso iskee poikkeuksellisen fyysisesti aivan kuin elementit puhkuisivat ilmaa suoraan korvilleni. Esimerkiksi bassokitaran murina ja bassorumpu tuntuvat hauskasti kehossa. Bassomusiikkia kuunnellessa äänenpaine kasvaa jo lujemmalla äänenvoimakkuudella sellaiseksi, että se vaikuttaa hengittämisen tasaisuuteen.
Korkeammalla basson määrällä voidaan toki edelleen saavuttaa muhkeampi ja rotevampi lopputulos, sillä esimerkiksi ZMF Calderan ääni tuntuu miellyttävästi hieman painavammalta. En kuitenkaan tiedä toista kuuloketta, joka olisi lineaarisella toistolla yhtä räjähtävä ja voimakkaasti junttaava kuin HE-6. Useimpien muiden kuulokkeiden basso tuntuu sen rinnalla todella veltolta ja suorastaan elottomalta. Kuulokkeet eivät yleisesti ottaen selvästi tarvitsisikaan Harmanin tavoitekäyrää vastaavaa määrää bassoa, mikäli niiden dynamiikka olisi HE-6:n tasolla.
Keskitaajuudet ja diskantti:
Keskitaajuudet HE-6:ssa ovat Hifimanille tyypilliset, koska niistä puuttuu hieman energiaa 2 kHz:n ympäristöstä, kun taas sitä ylemmät taajuudet toistuvat korostuneemmin. Esitystapa on selkeä ja energinen – esimerkiksi naisvokalistit toistuvat todella puhtaan ja vaivattoman kuuloisina. HE-6 eroaa kuitenkin mielestäni jonkin verran monista muista Hifimanin kuulokkeista, koska en sanoisi sen ääntä yhtä ohueksi, vaan sen keskitaajuuksissa on jopa ripaus lämpöä. Silti suurin huomio kuunnellessa kohdistuu intensiivisen elävään preesensalueeseen.
Laulajien ääni pureutuu HE-6:lla vastustamattomasti suoraan sieluuni ja lyömäsoittimissa on alkukantaista raivoa. Muidenkin soittimien pienemmät yksityiskohdat, ja ylipäätään soittamisen voima aiheuttaa jatkuvasti kylmiä väristyksiä. Kaiken lisäksi äänenväri on mielestäni luonnollinen ja uskottava taajuustasapainon ollessa suhteellisen normaali. Kaikki tämä tekee HE-6:sta todella voimakkaan ja elävän kuuloisen. Jonkinlaisena varjopuolena se vaatii myös paljon kuuntelijaltaan, eikä ole erityisen hyvä valinta rentoon kuunteluun.
Diskantti:
Siitä ei pääsekään yli eikä ympäri, että HE-6 on kirkkaan puoleinen kuuloke. Se tekee väkisin joistakin levytyksistä raskaita kuunnella rennompiin kuulokkeisiin verrattuna. Toisinaan havaitsen myös hieman korostunutta sibilanssia esimerkiksi laulusuorituksiltaan energiseksi tuotettua poppia kuunnellessa. Kaikesta huolimatta HE-6 ei silti ole mielestäni erityisen räikeä tai rasittava kuuloke, koska sen ylätaajuudet yhdistyvät onnistuneesti muihin taajuusalueisiin. Esimerkiksi Sundarassa ja Edition XS:ssä diskantti jää tietyllä tapaa irralliseksi osaksi kokonaisuudessa. HE-6:ssa painavasti toistuvat alataajuudet tasapainottavat myös ylätaajuuksia erinomaisesti. Ääni on kyllä intensiivistä, mutta minun ei tarvitse koskaan irvistellä tai säätää äänenvoimakkuutta pienemmälle HE-6:ta kuunnellessani. Kuunteluväsymystä syntyy pikemminkin pikkuhiljaa kuin mitään tietynlaista musiikkia kuunnellessa.
Osittain HE-6:n kirkkauden siedettävyyteen vaikuttaa varmasti myös se, että sen diskantti on tyyliltään jokseenkin pehmeää modernimpiin planaarikuulokkeisiin verrattuna. Itse en pidä tätä valtavan negatiivisena asiana, mutta kriittisesti arvioituna ylätaajuuksien laatu, selkeys tai erottelu ei avain yllä uudempien kuulokkeiden tasolle. Tältä osin myös Hifiman on onnistunut kehittämään tuotteitaan paremmiksi, vaikka samalla onkin harmillisesti menetetty monia HE-6:n vahvuuksia.
Dynamiikka:
Dynaamisuus on ehdottomasti yksi HE-6:n parhaista puolista ja edelleen todella harvinainen vahvuus planaarikuulokkeissa. Kuulokkeet tuovat esiin lähes täydellisesti musiikin tempon ja soittamisen voimakkuuden vaihtelun instrumentista riippumatta. Musiikki herää suorastaan eloon, koska skaala rauhallisten ja voimakkaiden äänten välillä on realistinen, eikä kasaan puristetun kuuloinen, kuten esimerkiksi Hifimanin uudemmissa planaarikuulokkeissa – Hifimessuilla kuulemani Arya Organic ja Sundara Silver vaikuttivat tosin dynamiikaltaan varsin lupaavilta, joten tilanne voi olla muuttumassa.
HE-6:lla esimerkiksi lyömäsoittimet toistuvat uskottavasti, koska niiden iskuäänet pomppaavat aidosti esiin kokonaisuudessa. Kaikissa soittimissa ja vokalistin äänessä on ylipäätään tilanteen vaatiessa voimaa aivan kuin menohaluja ei rajoittaisi mikään. Kuulokkeille harvinaisempana piirteenä myös kaikkein rauhallisimmat kohdat musiikissa tuntuvat omalla tavallaan voimakkailta ja saavat herkästi ihokarvat pystyyn. Tämän ansiosta koen saavani äänitteistä irti enemmän pieniä nyansseja useimpiin muihin kuulokkeisiin verrattuna. Valtaosa kuulokkeista tuntuukin HE-6:n kuuntelemisen jälkeen melko elottomilta ja suorastaan munattomilta.
Tästä päästään toisaalta siihen, että HE-6:n kanssa ääniraitojen laadulla on tavallista enemmän merkitystä. Esimerkiksi MP3-tiedostot ja Youtubeen ladattu materiaali kuulostaa herkästi tasapaksulta ja pehmeältä, joten suuri osa kuulokkeiden potentiaalista jää hyödyntämättä. Korkealaatuista materiaalia kuunnellessa HE-6 pääsee sen sijaan kunnolla oikeuksiinsa kuulostaen todella dynaamiselta ja vaikuttavalta.
Äänikuva ja erottelukyky:
HE-6 on erityinen kuuloke myös tilavaikutelmansa osalta. Sen äänikuva ei ole kuulokkeiden mittapuulla juurikaan keskimääräistä suurempi tai kauas pään ulkopuolelle ulottuva, vaan toisto pysyttelee suhteellisen lähellä. Esitystavassa on kuulokkeille tyypillistä intiimiyttä eli periaatteessa parhaat puolet Sennheiserin HD 650:sta. HE-6:n äänessä on kuitenkin enemmän syvyyttä, joten esimerkiksi vokalisti ei toistu pään sisällä, vaan läsnäolevasti ikään kuin silmien edessä. Muut äänet sijoittuvat äänikenttään tasaisesti ja suorastaan kaiutinmaisen avoimesti ja uskottavasti. Esitystavan mukaansa tempaavuutta lisää entisestään se, että ääni tuntuu voimakkuudeltaan siltä kuin sitä tuottaisi suuri seinä molemmilla puolilla päätä. HE-6 kuulostaa erityisen hauskalta lujalla äänenvoimakkuudella, koska lopputulos muistuttaa live-konserttia enemmän kuin millään muulla kokeilemallani kuulokkeella. Tämä voi kuitenkin olla pidemmän päälle vaarallista kuulolle, joten joudun välillä muistuttamaan itseäni siitä, etten innostuisi äänenvoimakkuuden kanssa liikaa.
Kuulokkeet muistuttavat jonkin verran Abyss AB-1266:ta, sillä arvelisin aistivani molempia kuunnellessa myös jonkin verran kuulokkeiden ulkopuolella kuuluvaa ääntä. Molempien elementit liikuttavat reippaasti ilmaa ja vuotavat ylätaajuuksia älyttömästi ulospäin. Koska HE-6 asettuu kuitenkin AB-1266:sta poiketen tiiviisti korville, ääneen ei synny vaihevirheitä tai muita viiveongelmia siitä, että osa ylätaajuuksista palaisi takaisin kuulokkeiden sisään korvapehmusteiden ja pään välistä. Tämä on mielestäni AB-1266:n tapaisen toteutuksen selkeä heikkous, vaikka pehmusteiden sulkevuutta heikentämällä onkin mahdollista voimistaa alataajuuksien toistoa.
HE-6 ei ole nykymittapuulla äänten erilleen rajaamisessa ja sijoittelussa kaikkein tarkin, mutta yksittäisillä äänillä on miellyttävästi tyhjää tilaa ympärillään. Tämä tekee kuulokkeiden äänestä selkeää ja läpinäkyvää etenkin, kun myös onnistunut taajuustasapaino tukee sitä. Vokalistia ja jokaista eri soitinta on vaivatonta seurata toistensa seasta, eikä levottomampikaan musiikki saa kuulokkeita sekaisin. HE-6:lla kuulostaa vaikuttavalta niin raskas rock, EDM kuin klassinenkin. Toiston selkeys ja yksityiskohtaisuus vastaa huomattavasti hintavampia kuulokkeita, joten en voi sanoa, että enemmän maksamalla saisi juurikaan HE-6:ta kyvykkäämpää ääntä. Esimerkiksi rauhallisempi ja hienostuneempi tuunaus voisi silti edelleen ratkaista tilanteen monien muiden kuulokemallien eduksi. Itse asettaisin kuitenkin HE-6:n samaan keskusteluun esimerkiksi Hifiman Susvaran, Focal Utopian, ZMF Calderan ja Audeze LCD-R:n kanssa – niin loistava se on.
Viimeisenä haluan mainita, että HE-6:lla on myös mielenkiintoinen tapa toistaa äänten alut ja transientit suorastaan korostuneen terävästi, mikä lisää omalta osaltaan äänen intensiivisyyttä. Toisto on veitsenterävää, joten pystyn lähestulkoon ennakoimaan musiikkia sitä kuunnellessani. Samaan aikaan loppuosa äänestä ei kuitenkaan haivu pois liian nopeasti, vaan muistuttaa jälkikaiultaan hieman dynaamisia kuulokemalleja. Lopputulos on varsin poikkeuksellinen. Hifimanin uudemmista kuulokkeista puuttuu samanlainen raakuus ja eräänlainen vanhanaikaisuus, koska ne ovat hienostuneemman ja hillitymmän kuuloisia. Molemmilla tyyleillä on varmasti tilanteesta riippuen omat faninsa, mutta HE-6 tekee itseeni huomattavasti suuremman vaikutuksen.
Taajuusvaste eri korvapehmusteilla (mitattu vanhoilla silikonikorvilla):
Vertailut muihin kuulokemalleihin
Vaikka HE-6 onkin jo hieman iäkkäämpi tuote, eikä sitä myydä enää uutena, vertaan sitä vielä pikaisesti pariin muuhun käytössäni olevaan kuulokemalliin. Ensimmäiseksi vertailtavaksi tuotteeksi valitsin ZMF:n Auteur Classic -kuulokkeet, koska ne asettuvat lähelle samaa noin 1500 euron hintaluokkaa. Periaatteessa osuvampi verrokki voisi kuitenkin olla esimerkiksi jokin Audezen planaarikuuloke, kuten LCD-X tai MM-500. Näitä minulla ei kuitenkaan ole, joten käytän toisena verrokkina taajuusvasteeltaan melko vastaavaa LCD-R-mallia. Jos ja kun pääsen jossakin vaiheessa arvostelemaan Hifimanin Arya Organic -mallin, palaan silloin myös HE-6:een.
Toivoin itse pääseväni vertaamaan kuulokkeita myös kesällä tilaamaani ZMF Calderaan, mutta se ei harmillisesti ehtinyt saapua ennen tämän jutun kirjoittamista – välillä aikataulut eivät osu täydellisesti kohdalleen. HE-6:ssa ja Calderassa on joka tapauksessa etäisesti hieman samaa, koska molemmat kuulostavat mielestäni planaarikuulokkeiksi dynaamiselta. HE-6:ssa on enemmän raakaa energiaa, kun taas Caldera on ääneltään täyteläisempi ja tietyllä tapaa kypsempi.
Hifiman HE-6 vs. ZMF Auteur Classic
Hinnat: käytettynä 1000–2000 € vs. 1880 €
Hifimanin ja ZMF:n kuulokkeita käsitellessä ei jää epäselväksi, kummassa maksetaan äänenlaadun lisäksi myös laadukkaasta rakenteesta. Auteur Classicin on tehnyt taiteilijaan rinnastettava käsityöläinen, kun taas HE-6:n eksoottinen kullatuilla johtimilla varustettu planaarielementti on pakattu autotallissa hutaisten tehdyn oloisiin kuoriin. Omat Auteur-kuulokkeeni painavat 150 grammaa enemmän, mutta niiden käyttäminen on silti selvästi mukavampaa. Tästä kannattaakin jo siirtyä äänenlaadun käsittelyyn, sillä sen osalta Hifimanin planaariteknologialla luulisi olevan selvät etunsa ZMF:n käyttämään dynaamiseen bioselluloosaelementtiin verrattuna.
Kuulokkeiden taajuusvasteet:
Molemmat kuulokkeet ovat omalla tavallaan tasapainoisia ja melko neutraaleja. Auteur Classic on kaksikosta selvästi rauhallisemman kuuloinen (vaimeampi 2 ja 4 kHz:n ympäristö) ja täyteläisempi (voimakkaammat alakeskitaajuudet), eikä sen ääni herätä yhtä voimakkaita tunteita tai kylmiä väristyksiä kuin HE-6. Hifimanin toisto on erityisesti preesensalueella läsnäolevampaa. Se on lisäksi ääneltään yleisesti selkeämpi sekä paremman erottelunsa ja kirkkaamman diskanttinsa ansiosta yksityiskohtaisempi. Myös kuulokkeiden äänikuva on mielenkiintoisempi ja läpinäkyvämpi Auteuriin verrattuna. Auteur Classic toistaa kuitenkin vokalistin kauempana, joten sen äänikuva tuntuu hieman avarammalta ja vähemmän päin näköä tulevalta. Äänessä on myös HE-6:ta enemmän lämpöä ja sitä on rennompaa kuunnella pidempiä aikoja.
Molemmilla kuulokemalleilla onkin selvästi oma tyylinsä ja ne edustavat hyvin omaa elementtityyppiänsä. Puhtaasti toiston vaikuttavuutta arvioidessani HE-6 vetää heittämällä pidemmän korren lähes kaikilla mittareilla, kun taas rennommiksi yleiskuulokkeiksi Auteur Classic olisi parempi. Esimerkiksi väsyneenä en jaksaisi HE-6:n intensiivisyyttä, mutta tavallisesti tulisin valinneeksi kaksikosta noin 75 prosenttia ajasta Hifimanin kuulokkeet, ellen pelkäisi niiden hajoavan käsiini.
Hifiman HE-6 vs. Audeze LCD-R
Hinnat: käytettynä 1000–2000 € vs. käytettynä 2000–2500 € (molempien valmistus lopetettu)
Olen kirjoittanut muutamaan otteeseen Audezen LCD-R-mallista, jota on valmistettu vain 70 kappaletta. Tämän vuoksi se ei ole erityisen yleispätevä verrokki missään tilanteessa, mutta kuulokkeissa on kuitenkin melko samanlainen taajuusvaste kuin muissakin Audezen LCD-sarjan tuotteissa uusinta LCD-5:tä lukuun ottamatta. LCD-R:n on muun muassa sanottu muistuttavan jonkin verran LCD-X-mallia, mutta poikkeuksellinen planaariteknologia tekee siitä lopulta omanlaisensa tuotteen erityisesti ylätaajuuksien osalta.
LCD-R vaatii 2 ohmin impedanssinsa vuoksi sille varta vasten tehdyn vahvistimen, joten kuulokkeiden käyttöön liittyy HE-6:n tapaan haasteita. Käyttömukavuuden osalta Audezen kuulokkeet painavat enemmän, mutta ne istuvat päähäni mukavammin, eikä niiden hajoamista tarvitse pelätä. Pienen miinuksen joudun kuitenkin antamaan korvanlehtiini osuvista fazor-ilmanohjaimista, joiden vuoksi LCD-R:ää ei tee mieli käyttää kovin montaa tuntia kerrallaan.
Kuulokkeiden taajuusvasteet:
HE-6 ja LCD-R ovat mielenkiintoisesti omalla laitteistollani mitattuna taajuusvasteiltaan yllättävänkin samanlaisia 3–6 kHz:n välillä sijaitsevaa massiivista eroa lukuun ottamatta. Ilman Schiit Audion vahvistimesta Audezen kuulokkeille aktivoimaani basson voimistusta alataajuudet olisivat molemmissa kuulokkeissa määrältään melko identtiset. HE-6 kuulostaa tosin basson osalta sekä voimakkaammin iskevältä että erottelevammalta.
Audezen kuulokkeet ovat ylemmiltä taajuuksiltaan selvästi rennommat, ja voisin jopa kutsua niitä silkkisen pehmeiksi. Toisaalta ne tuovat tiettyjä alueita keskitaajuuksista HE-6:ta enemmän esille, joten preesensalueen vajaus ei estä kuulokkeita olemasta ääneltään todella läpinäkyvät ja erottelukykyiset. En osaa nimetä toista yhtä selkeästi musiikin yksityiskohtia etualalle tuovaa kuuloketta yhtä rennolla preesensalueen tuunauksella. Mitä enemmän olen muita kuulokkeita kuullut, sitä uniikimpana olen lisäksi alkanut pitää LCD-R:n diskanttia. Etualalle puskeva kirkkaus onnistuu olemaan täydellisen sulavaa ja suorastaan lämpöisen rasittamatonta ilman, että se olisi HE-6:n tapaan varsinaisesti pehmeää. Minkään muun kuulokkeen diskantti ei ole kuulostanut vastaavalta, joten se voi olla epätavallisen planaariteknologian aikaansaannosta. Ylätaajuuksien ilmava vaivattomuus ja sulavuus hakee jopa vertaistaan, koska se ei muistuta täysin myöskään elektrostaattikuulokkeita. Muilta osin pidän HE-6:ta äänenväriltään luonnollisemman kuuloisena.
HE-6:n esitystapa luottaa terävämpään transienttien toistamiseen ja läsnäolevampaan tuunaukseen. Laskisin silti molempien kuulokkeiden hyveeksi tietynlaisen särmikkyyden ja täsmällisyyden. HE-6 on kaksikosta dynaamisempi ja räväkämpi, kun taas LCD-R kuulostaa tuunauksensa puolesta hauskasti tuhdimmalta vetäen enemmän huomiota alataajuuksiin ainakin bassoboosti aktivoituna. HE-6:n äänikuva on avarampi ja kaiutinmaisempi, sillä LCD-R:n luoma tilavaikutelma muistuttaa muiden Audezen kuulokkeiden tapaan pienehköä kuplaa pään ympärillä. Pistemäinen tarkkuus saattaa silti olla jopa HE-6:ta parempi, koska Hifiman-malli ei ole nykymittapuulla äänten sijoittelussa kaikkein tarkin.
Molemmat kuulokkeet ovat mielestäni uniikkeja, mutta ehkäpä tärkeimpänä huomiona en voi sanoa HE-6:ta hintavampaa LCD-R:ää huonommaksi. Audeze-malli saattaa olla hieman yksityiskohtaisempi ja sitä on rennompaa kuunnella, kun taas dynamiikka ja äänikuva ovat Hifimanin kuulokkeissa paremmalla tasolla. Lopulta HE-6:n luonnollisempi ja elävämpi tuunaus sekä keskitaajuuksien uskottavampi äänenväri saavat minut innostumaan siitä enemmän. Toisaalta LCD-R toimii sille erinomaisena vaihteluna, koska voin kuunnella sitä rennommin, eikä toisto muutu vähemmän yksityiskohtaiseksi, vaan pikemminkin jopa hieman tarkemmaksi. Tämän kaksikon kohdalla olen ollut onnekas omistaessani ne molemmat. LCD-R:n tosin myin hiljattain eteenpäin seuraavalle harrastajalle. HE-6:ta en todennäköisesti uskaltaisi myydä kenellekään, koska en voisi taata sen pidempiaikaista kestävyyttä. Audezen kuulokkeet sen sijaan tuntuvat aina todella laadukkailta ja kestäviltä.
Yhteenveto
Hifimanin HE-6 on yksi kiinnostavimmista ja vaikuttavimmista planaarikuulokkeista, jonka olen kuullut. Se on myös kirkkaasti paras testaamani kuuloke omassa noin 1500 euron hintaluokassaan – juuri tältä hintavien kuulokkeiden tulisi nykyäänkin kuulostaa! Onkin sääli, ettei Hifiman itse tai kukaan muukaan ole pystynyt tekemään vastaavia kuulokkeita sen jälkeen, kun HE-6:n valmistus lopetettiin vuonna 2015. Omana aikanaan se oli toki yksi markkinoiden kalleimmista kuulokkeista, mutta nykymittapuulla alle 1500 euron hinta on tarjonnut aidosti erinomaisen hinta-laatusuhteen. Koska HE-6 on todella uniikki, vastaava kuuloke kunnollisella rakenteella toteutettuna maksaisi luultavasti tänä päivänä helposti yli 3000 euroa.
Erinomaisuudestaan huolimatta kuulokkeet ovat kuitenkin eräänlainen tikittävä aikapommi, koska niiden rakenne on herkkä hajoamaan, eikä elementtienkään kestävyys ole ollut parhaimmasta päästä. Kuulokkeita näkee myytävän käytettynä yhä harvemmin ja ne ovat aina suoranainen riskiostos, jota en voisi lähteä suosittelemaan. Toisaalta olen sitä mieltä, että jokainen kuulokeharrastajan tulisi päästä kuulemaan HE-6 jo puhtaasti siitä syystä, että se toisi harrastamiseen ja nykyisiin kuulokemarkkinoihin uutta perspektiiviä. Mikäli joltakulta löytyy vielä toimintakuntoinen HE-6 ja sen intensiivinen ääni miellyttää, siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni. Modernimmat kuulokkeet sen hintaluokassa eivät ole yhtään parempia, mutta toki erilaisia. HE-6:n intensiivinen esitystapa vaatii helposti veronsa, mutta kuuntelu on poikkeuksetta ravistuttava ja tunteita herättävä kokemus, joka useimmista muista kuulokkeista jää uupumaan.
Plussat ja miinukset:
+ Uskomattoman dynaaminen, räväkkä ja elävä ääni
+ Neutraali taajuusvaste
+ Fyysinen bassontoisto
+ Mukaansa tempaava ja uskottava äänikuva
+ Erottelukyky ja toiston selkeys vastaa moderneja huippukuulokkeita
+ Hinta-laatusuhde on ollut aikaan erinomainen
– Äänen intensiivisyys aiheuttaa kuunteluväsymystä
– Diskantti toistuu nykymittapuulla jokseenkin pehmeästi ja sitä voi olla joidenkin makuun liikaa
– Käyttömukavuudeltaan ja kestävyydeltään huono rakenne
– Vaatii tehokkaan vahvistimen
– Epätavalliset SMC-liittimet hankaloittavat kaapelihankintoja