Arvostelu: Sennheiser HD 800

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2009
• Hinta: 1300 € (valmistus lopetettu, käytettyjen kuulokkeiden hintataso 500–700 €)
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: 56 mm rengaselementti
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 102 dB/mW
• Paino: 380 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2 x ODU 2-pin-mini-snap
• Kaapeli: 3 metrinen kaapeli 6,35 mm:n liittimellä

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Kerron tällä kertaa mietteitäni useimmille kuulokeharrastajille tutusta Sennheiser HD 800:sta, joka julkaistiin vuonna 2009, kun minulla ei vielä ollut hajuakaan siitä, miltä hyvät kuulokkeet kuulostavat. Vaikka kyseessä onkin lähes 13 vuotta vanha kuulokemalli, se on mielestäni edelleen ajankohtainen tuote käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla.

HD 800 tunnetaan terävästä diskanttipiikistään, jonka vuoksi malli korvattiin vuonna 2016 “korjatulla” HD 800S-mallilla (linkki valmistajan sivulle). Vaikka uudistuksessa hienosäädettiinkin diskantintoistoa, molemmat mallit ovat silti ääneltään hyvin vastaavat. Tämän vuoksi vanhempi HD 800 tarjoaa noin 600 euron hintaisena käytettynä kuulokkeena huomattavasti edullisemman vaihtoehdon HD 800S:lle, josta joutuu maksamaan edelleen uutena 1500 euroa, tai käytettynäkin 900–1000 euroa.

Drop-sivusto julkaisi hiljattain kuulokkeista oman 1100 dollarin hintaisen HD 8XX-version, jonka toivottiin olevan eräänlainen lopullinen parannus muutamiin HD 800/HD 800S-mallin taajuusvasteen ongelmakohtiin. HD 8XX vaikuttaa kuitenkin epäonnistuneen tavoitteessaan, sillä se ainoastaan muutti bassontoiston mutaiseksi ja keskitaajuudet etäisiksi (lisää tietoa esimerkiksi Crinaclen arvostelussa). Alkuperäinen HD 800 ei täten ole jäänyt vieläkään uudistettujen versioiden jalkoihin, vaan siihenkin voidaan tehdä vastaavia parannuksia esimerkiksi taajuuskorjaamalla tai ”SuperDupont Resonator” -modilla (tutustun tähän erillisessä jutussa).

Rakenne ja mukavuus

HD 800:n futuristinen ulkonäkö jää helposti mieleen, ja sitä on lähes mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun kuulokemalliin. Kuulokkeet on valmistettu pääpantaa lukuun ottamatta lähes kokonaan muovista, joten laatuvaikutelma ei ole 1300 euron alkuperäishintaan nähden kaksinen. Rakenne on kuitenkin tukeva ja kestävän oloinen. Jotakin kertoo myös se, että oman parini sarjanumero on pieni, joten kuulokkeet ovat kestäneet käyttöä jo yli 10 vuotta ennen kuin ne päätyivät itselleni. Kuulokkeiden hopeinen maalipinta on varsin herkkä kolhiintumaan, mutta itselläni sekin on edelleen siistissä kunnossa.

Kuulokkeiden suuret D-kirjaimen muotoiset kupit kääntyvät sankarakenteessa riittävästi sekä pysty- että vaakasuunnassa. Kuppien ja pääpannan kiinnityskohdassa olevat jouset kääntävät kuppien etureunaa kasvoja kohti, minkä tarkoitus on käsittääkseni varmistaa elementtien suuntautuminen korvia kohti hieman etuviistossa. Omassa kuulokeparissani oikeanpuolisen kupin jousi oli luiskahtanut pois paikoiltaan. Se oli kuitenkin helppo asettaa takaisin, sillä kuulokkeet on mahdollista purkaa osiin ilman monimutkaisempia työkaluja.

Kuulokkeiden korkeutta voidaan säätää porrastetusti pääpannan yläosasta. HD 800 on kooltaan varsin suuri, mutta se näyttää päässä virtaviivaiselta, sillä sekä kupit että pääpanta asettuvat lähelle päätä. Tähän vaikuttaa myös se, että korvapehmusteet ja pääpannan pehmuste ovat todella ohuet. Mukavuus on silti kohdallaan, ja kuulokkeet ovat päässä lähes huomaamattomat sikäli, kun kuppien reunat asettuvat järkevästi kuuntelijan kasvojen luustoon nähden. Korville kohdistuva puristusvoima on kevyt. Myös 380 gramman paino on HD 800:n suureen kokoon nähden kohtuullinen, joten en usko sen olevan kellekään liikaa. Olen käyttänyt kuulokkeita pääasiassa kasaan painuneilla pehmusteilla, joissa ei ole enää laisinkaan vaahtoa jäljellä – HD 800 on siitäkin huolimatta yksi mukavimmista omistamistani kuulokkeista.

Kankaisten pehmusteosien ehdoton miinus on se, että ne kuluvat säännöllisessä käytössä nopeasti, jolloin niitä täytyy olla vaihtamassa usein. Sennheiser on myynyt muiden kuulokemalliensa tapaan HD 800:lle vaihtopehmusteita (korvapehmusteet noin 75–85 euroa ja pääpannan pehmuste 35 euroa), mutta varaosia ei ole ollut enää syystä tai toisesta saatavilla vuoden 2022 puolella. Niiden valmistus on joko lopetettu kokonaan yrityskaupoista seuranneiden uudelleenjärjestelyiden vuoksi tai niissä on väliaikaisia valmistusongelmia.

Koska HD 800:aan käyvät samat pehmusteet kuin edelleen myynnissä olevaan HD 800S-malliin, molemmat ovat tällä hetkellä kiinalaisten tarvikeosien varassa. Niitä löytyy kuitenkin onneksi varsin edullisesti moneen lähtöön. Etenkin korvapehmusteiden kohdalla kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että erilainen materiaali tai pehmusteen paksuus muuttavat kuulokkeiden ääntä.

Liittimet ja kaapeli:

HD 800:n rakenteen ainoa suurempi negatiivinen puoli on Sennheiserin valitsemat typerät kaapelien liittimet (valmistaja ODU), jotka on vaikeaa irrottaa. Kuppien takareunaan kiinnittyvät kaapelit napsahtavat paikoilleen turhankin tukevasti, koska niiden irti vetäminen vaatii kirjaimellisesti voimaa. Ahtaasta välistä äkillisesti irti nytkähtävä liitin osuu lähes väkisin kuulokkeiden rakenteeseen, joten kuppien naarmuuntumiselta on vaikeaa välttyä. Lisäksi joillakin kuulokkeiden omistajilla liittimet ovat revenneet irti kuppien rakenteesta vetämisen seurauksena.

Poikkeuksellinen liitinvalinta nostaa myös kaapeleiden hintaa, mutta koska Sennheiserin HD 800-sarja on ollut markkinoilla jo kauan, sopivia kaapeleita on sentään hyvin tarjolla. Sain kuulokkeiden mukana Sennheiserin 3 metriä pitkän vakiokaapelin 6,35 mm:n liittimellä. Kaapeli on käytettävyydeltään varsin kehno ollen painava ja liian pitkä. Sukitettu paksumpi osa vielä menettelee, mutta kuppeihin haarautuvat ohuemmat kumipäällysteiset osat taipuilevat oman tahtonsa mukaan. Ikääntynyt kumipinta on myös herkkä halkeilemaan kaapelia taivutellessa.

Äänenlaatu

Huomioitavia asioita äänenlaadun arvioinnissa:

• DAC: Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun)
• Kuulokevahvistin: Burson Audio Soloist 3X Performance (linkki arvosteluun)
• Todella kuluneet korvapehmusteet (eivät silti näyttäisi vaikuttavan suuremmin ääneen)
• Tripowin GranVia -kaapeli (linkki tuotesivulle)
• Kuulokkeiden sarjanumero on pieni, joten ne ovat kirkkaammat ja bassoltaan kevyemmät kuin myöhemmät valmistuserät

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty MiniDSP EARS -laitteella, josta on mahdollista lukea tarkemmin hiljattain julkaisemastani artikkelista.

Taajuusvaste:

Tiivistelmä äänestä:

HD 800 on ääneltään ilmava, selkeä ja yksityiskohtainen. Lopputulos on varsin kirkas ja analyyttinen, sillä kuulokkeiden diskanttikorostumat vetävät jatkuvasti huomiota itseensä tuoden samalla esiin äänitteistä sekä pienimmät yksityiskohdat että kaikki virheet. Etualalle tulevan diskantin vuoksi kuulokkeita on myös kuunneltava tavallista maltillisemmalla äänenvoimakkuudella kuunteluväsymyksen välttämiseksi. Onneksi kokonaisuudesta on kuitenkin mahdollista tehdä huomattavasti miellyttävämpi sopivalla laiteparituksella.

Schiit Bifrost 2 & Burson Audio Soloist 3X Performance -yhdistelmällä diskantti on omaan makuuni vain harvoin liian ärsyttävää, mutta ohut ja viileähkö esitystapa ei sovi edelleenkään kovin monipuolisesti eri musiikkigenreille. Kuulokkeissa on myös vaisu bassontoisto, joten ne eivät ole hauskat bassovoittoisessa musiikissa. HD 800 loistaa kuitenkin yksityiskohtaisuutensa ja erinomaisten keskitaajuuksiensa ansiosta esimerkiksi klassisessa musiikissa ja laajemminkin akustisten soittimien toistamisessa. Kaikki hyvin tuotettu musiikki kuulostaa ylipäätään vaikuttavalta ja se pääsee kuulokkeilla oikeuksiinsa.

HD 800 muistuttaakin monesti itseäni siitä, etten ole musiikkimaultani tarpeeksi audiofiili, vaikka paljon musiikkia kuuntelenkin ja kuulokkeita harrastuksenani testailenkin. HD 800 kuulostaa kuunnellusta musiikista riippuen suorastaan täydelliseltä tai varsin keskinkertaiselta. Parhaimmat hetket ovat kuitenkin niin vaikuttavia, ettei moni huomattavasti kalliimpikaan kuulokemalli pysty samaan. Siksi en lopulta lähtisikään muuttamaan HD 800:ssa suuremmin mitään, vaan osaan arvostaa sen hyviä puolia niissä tilanteissa, joissa sen esitystapa toimii hyvin.

Kuulokkeiden parhaita puolia ovat mielestäni toiston energisyys ja sähäkkyys, pienempien yksityiskohtien selkeys, ja todella avaran tuntuinen ja tarkka äänikuva. Ääni kuuluu aina pään ulkopuolella, joten HD 800 sopii erinomaisesti niille, jotka eivät pidä kuulokkeita kuunnellessaan intiimistä pään lähellä kuuluvasta äänestä. Äänikuvan suuruus yhdistettynä toiston yksityiskohtaisuuteen on parhaimmillaan upea kokemus. Aivan liian usein kuuntelu on kuitenkin liian analyyttista, ja kokemus jää vajaaksi myös kevyen bassontoiston vuoksi.

Basso:

Bassontoisto on yksi HD 800:n suurimmista heikkouksista erityisesti musiikkigenreissä, jotka vaativat riittävästi alempia bassotaajuuksia kuulostaakseen innostavalta. Taajuusvasteen näkökulmasta basso alkaa muuttua vaimeammaksi 100 Hz:stä alaspäin. Ylemmät bassotaajuudet riittävät edelleen varsin hyvin rock-musiikkiin ja akustisille soittimille, mutta basso jää silloinkin rungoltaan ja iskevyydeltään omaan makuuni kevyeksi. Elektroninen musiikki puolestaan kuulostaa liian kesyltä ja ohuelta ollakseen hauskaa – tuskinpa sen kuuntelu tosin on ollutkaan prioriteettilistalla Sennheiserin suunnitellessa HD 800:aa.

Kyllä kuulokkeissa silti on bassoa, mutta se jää kokonaisuudessa liian pieneen rooliin. Minua jää vaivaamaan eniten se, että alataajuudet eivät tukevoita ja lämmitä enempää viileää ja diskanttipainotteista ääntä. Laadun osalta basso on kuitenkin hyvällä tasolla, koska se toistuu selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti. Hieman hitaampi ja vähemmän kontrolloitu toistotapa auttaisi luultavasti muhkeamman bassontoiston muodostumisessa.

Uudemmassa HD 800S-mallissa kuvaillaan olevan hieman täyteläisemmät ja lämpimämmät alataajuudet, jotka Sennheiser saavutti lisäämällä kuulokkeisiin toista harmonista säröä (2nd order harmonic distortion). Sama tehtiin ilmeisesti jo HD 800-mallin myöhemmissä valmistuserissä, koska niiden kuvaillaan kuulostavan tukevammalta. Tämän vuoksi alkuperäinen pienellä sarjanumerolla varustettu HD 800 sopisi puhtaamman bassontoiston ansiosta parhaiten taajuuskorjattavaksi.

Sennheiserin omassa mallistossa HD 800 on mielestäni pieni parannus HD 600-malliin verrattuna, sillä kaikkein alimmat taajuudet ovat selkeämmin kuultavissa. HD 650-mallissa puolestaan on enemmän keskibassoa, joten se on ääneltään kolmikosta menevin esimerkiksi rock- ja hevigenreissä. Sen basso myös lämmittää keskitaajuuksia itseäni miellyttävällä tavalla.

Basson ja keskitaajuuksien tuunaus verrattuna HD 600-malliin:

Keskitaajuudet:

HD 800:n keskitaajuudet muistuttavat tyyliltään suurinta osaa Hifimanin kuulokkeista, sillä ylemmissä keskitaajuuksissa on 1,5–3 kHz:n välillä vastaava toistoa rauhoittava vaimentuma. Tämä painaa osan keskitaajuuksista hieman taemmas kokonaisuudessa, jolloin toisto jää tyyliltään hieman ohueksi. Ääni on kuitenkin yksityiskohtaista ja selkeää. Valmistajan omaan HD 600-malliin verrattuna vähemmän iholle tuleva toisto kasvattaa myös HD 800:n äänikuvaa.

Erilaisissa esitystavoissa on omat vahvuutensa, joten HD 800:n ja HD 600:n keskitaajuuksien tuunaukset vaikuttavat tietoisilta valinnoilta. HD 600:n äänessä on enemmän runkoa, ja se luo voimakkaamman tunneyhteyden erityisesti laulusuorituksiin. HD 800 puolestaan painottaa keskitaajuuksissa enemmän yksityiskohtien selkeyttä sekä tietynlaista kepeyttä ja vaivattomuutta.

Vaikka pidänkin yleensä lämpimämmästä keskitaajuuksien esitystavasta, HD 800 kuulostaa omalla tavallaan erinomaiselta. Se tuo kaikkien eri soittimien yksityiskohdat esiin todella energisesti ja vaivattomasti. Toisto on myös äänenväriltään luonnollista siihen nähden, että soittimien runko jää kevyeksi verrattuna HD 650-malliin ja moniin ZMF:n kuulokkeisiin, joita pidän erittäin luonnollisen kuuloisina.

Diskantti:

Kuulokkeiden taajuusvaste pomppaa voimakkaasti koholle 3,5 kHz:stä ylöspäin, joten ylemmät taajuusalueet vetävät suorastaan väkisin huomiota itseensä. HD 800 muuttaa lähes kaiken musiikin ilmavaksi ja diskanttipainotteiseksi. Aina tämä ei haittaa, mutta silloin kun diskantti alkaa kuulostaa rasittavalta, kokonaisuuden kuunteluun on vaikeaa uppoutua. Näin käy valitettavan usein etenkin kirkkaammalla laiteparituksella.

Sopivalla laiteyhdistelmällä HD 800:n diskantti ei kuitenkaan ole itselleni varsinainen ongelma, vaan sitä kuuntelee laadun puolesta oikein mielellään. Samaan tapaan kuin esimerkiksi ZMF Verite Closed värittää musiikkia kiehtovalla tavalla täyteläisemmäksi ja painavammaksi, HD 800 tekee siitä miellyttävällä tavalla selkeämpää ja ilmavampaa. Itse satun pitämään enemmän tummemmasta esitystavasta, mutta nautin silti toisinaan siitä, että HD 800 ottaa diskantista kaiken irti kaivaen esiin pienimmätkin yksityiskohdat.

Korkea diskantin määrä on yksi syy sille, miksi kuulokkeet ovat niin yksityiskohtaiset ja analyyttiset. Toisaalta diskantti on myös laadullisesti erinomaista, joten se ei muutu pelkäksi suhinaksi ja kihinäksi, vaan yksityiskohdat erottuvat selkeästi toisistaan. Tämä vaatii toki sen, että kuunneltu musiikki on laadukasta, eikä autotallissa kattilan kansilla soitettua.

HD 800:n diskantti tekee toistosta mukavan sähäkkää. Pidän erityisesti siitä, että kaikissa soittimissa on kunnolla energiaa, joten soittajien tuntee olevan soittamisesta innoissaan. Tämä on mielestäni tervetullutta vaihtelua rauhallisiksi tuunattuihin kuulokkeisiin, joiden äänestä jää puuttumaan hieman purevuutta ja menevyyttä.

Surullisenkuuluisa 6 kHz:n korostuma:

Kuulokkeiden diskantin suurimpana ongelmana pidetään yleisesti voimakasta korostumaa 6 kHz:n taajuudella (uudempi HD 800S-malli julkaistiin pitkälti korjaamaan tämä). Kyseinen korostuma ei näy valitettavasti laisinkaan taajuusvastemittauksissani, sillä MiniDSP EARS -laite on epätarkka juuri kyseisellä taajuusalueella. Vaikka havaitsenkin diskanttipiikin HD 800:aa kuunnellessani, kuuloni ei vaikuttaisi olevan sille erityisen arka. Toisaalta huomaan kuuntelevani kuulokkeita huomattavasti matalammalla äänenvoimakkuudella kuin muita tasapainoisempia kuulokemallejani.

Aistin diskanttikorostuman pääasiassa siten, että tietyt äänet ja yksityiskohdat toistuvat epäluonnollisen läsnäolevina ja huomiota herättävinä. Ääni ei yleensä särähdä matalammalla äänenvoimakkuudella tappavasti korvaan, mutta korostuma häiritsee toisinaan kuunteluun uppoutumista. Äänenvoimakkuutta reippaammin nostaessa diskantista tuleekin jo sietämättömämpää, jolloin minun on helpompi yhtyä näkemyksiin HD 800:n liiallisesta kirkkaudesta.

Entä sibilanssi, josta monet valittavat?

Monet kuvailevat kuulokkeita ärsyttäviksi voimakkaan sibilanssin eli liikaa suhisevien s-kirjainten takia. Mielestäni kuulokkeiden sibilanssi ei kuitenkaan ole diskanttikorostumista huolimatta erityisen häiritsevää musiikkia kuunnellessa. S-kirjaimet kyllä korostuvat hieman tavallista enemmän, mutta ne toistuvat omalla kuunteluketjullani tyyliltään pehmeästi. Jos äänitteellä on jo valmiiksi sibilanssia, monet muutkin kuulokkeet toistavat sen ärsyttävästi. Olen silti huomannut, että HD 800 toistaa puheen varsin hyökkäävästi esimerkiksi youtube-videoita katsellessa. Toisaalta puhetta on mukavaa kuunnella avaran äänikuvan ansiosta.

Äänikuva ja erottelukyky:

Toiston yksityiskohtaisuuden lisäksi HD 800:n parhaita puolia on suuri äänikuva. Musiikki toistuu kuulokkeilla niin avarana ja ilmavana, että lopputulos muistuttaa enemmän huoneessa kuuluvaa ääntä kuin perinteistä kuulokkeiden tuottamaa kuuntelukokemusta. Etenkin äänikuvan leveys toimii eräänlaisena referenssinä sille, miten suurelta kuulokkeet voidaan saada kuulostamaan. Syvyyttäkin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta siltä osin HD 800 ei luo yhtä realistista vaikutelmaa kuin monet kalliimmat kuulokkeet. Hifimanin suurella planaarielementillä varustetut kuulokkeet puolestaan kuulostavat korkeammalta, joten toisto on siltä osin niissä kaiutinmaisempaa.

HD 800:n äänikuvan suuruudella ja avaruudella on valitettavasti myös huonot puolensa. Ääni kuulostaa aina suurelta, eikä äänikuva mukaudu kunnolla erilaisiin tilanteisiin. Kuulokkeet eivät kykene toistamaan ääniä kovin lähellä, joten esimerkiksi lähellä kuuluvaksi tarkoitettu laulu jää laajemmalle hajautuneeksi kuulostaen hieman haamumaiselta. Lopputulos onkin toisinaan jopa hieman keinotekoinen, joten meinaan menettää tunneyhteyden kuuntelemaani musiikkiin. HD 800 ei sovi välttämättä niille, jotka pitävät siitä, että äänet voivat kuulua esimerkiksi HD 650-mallin tapaan intiimisti myös hyvin lähellä.

Tarkkuudeltaan HD 800:n äänikuva on kuitenkin erinomainen. Suuressa tilassa liikkuvien äänien paikantaminen ja seuraaminen on helppoa. Koska myös transienttien toisto on nopeaa, yksityiskohdat ovat selkeitä ja reunoiltaan teräviä. Toisto ei ole kuitenkaan yhtä erottelevaa ja kerrostunutta kuin hyvissä planaarikuulokkeissa tai ylipäätään moderneissa huippukuulokkeissa, jotka pilkkovat musiikin eri elementit vieläkin selkeämmin erilleen toisistaan. Tämä ei kuitenkaan tee niistä automaattisesti yksityiskohtaisempia etenkin, jos kuulokkeiden tuunaus on HD 800:aa rauhallisempi.

HD 800:n hieman maltillisempi erottelu tekee siitä myös anteeksiantavamman huonompilaatuisille äänitteille sikäli, kun ylikorostuva diskantti ei muodostu ongelmaksi. Esimerkiksi Hifimanin HE1000 v2 pilkkoo ja erottelee toisinaan musiikkia liikaa, joten kokonaisuudesta tulee oudon kuuloinen. Vastaavaa ei tapahdu oman kokemukseni mukaan yhtä herkästi HD 800:lla.

Dynamiikka:

Kuulokkeet eivät varsinaisesti loista kevyen ja avaran toistonsa vuoksi suuremmissa musiikin tempon ja äänenpaineen vaihteluissa, eikä voimaa välity myöskään vaisun bassontoiston kautta. Lopputulos on kuitenkin tarpeeksi dynaaminen ja hauska, joten HD 800 ei kuulosta koskaan tasapaksulta tai elottomalta. Tämä on pitkälti kuulokkeiden erinomaisen mikrodynamiikan ansiota. Se tarkoittaa oman tulkintani mukaan pohjimmiltaan pienten yksityiskohtien erottumista kokonaisuudesta. Vaikka termi onkin periaatteessa melko turha, haluan korostaa sillä sitä, että hyvät kuulokkeet kuulostavat poikkeuksellisen selkeiltä ja yksityiskohtaisilta.

Hyvä mikrodynamiikka vaatii mielestäni kuulokkeilta hyvän resoluution, nopean toiston ja tarpeeksi yksityiskohtia esiin tuovan taajuusvasteen. Koska nämä edellytykset täyttyvät HD 800:ssa, se toistaa kaikkien eri soittimien pienet nyanssit todella selkeästi ja ennen kaikkea miellyttävän energisesti. Ominaisuus on suorastaan koukuttava, ja sitä tulee hieman ikävä muita kuulokkeita kuunnellessa. Samalla tulen kuitenkin tiedostaneeksi, että HD 800 pääsisi hyvin vastaavaan lopputulokseen myös maltillisemmalla diskantin tuunauksella ja hieman tasapainoisemmalla esitystavalla.

Vahvistus

Onneksi toiston tasapainoa on mahdollista hienosäätää jossakin määrin laitevalinnoilla. Kuulokkeiden toistaminen on niiden korkean herkkyyden ansiosta (102 dB/mW) helppoa, kun taas 300 ohmin impedanssi tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia vahvistimen valinnan suhteen. Kirkkaat ja terävän kuuloiset transistorivahvistimet voimistavat entisestään kokemusta toiston yksityiskohtaisuudesta ja tiukasta kontrollista, mutta kuuntelusta tulee mielestäni herkästi liian analyyttista ja uuvuttavaa.

Pidän HD 800:sta enemmän pehmeämmällä ja lämpimämmällä laiteparituksella. Esimerkiksi suuremman lähtöimpedanssin vahvistimet, kuten putkivahvistimet, sopivat kuulokkeille hyvin, koska ne kontrolloivat kuulokkeiden elementtiä vähemmän. Tällöin toisto muuttuu hyvällä tavalla hieman hitaammaksi, pyöreämmäksi ja rennommaksi. Omistamani lämminääninen Tor Audio Roger -putkivahvistin lisää HD 800:n alemmille taajuuksille runkoa – myös bassorummun iskut ovat voimakkaampia, vaikkakin vähemmän tiukkoja. Samalla kuulokkeiden terävähkö luonne rauhoittuu sen verran, että korkeampia taajuuksia on mahdollista kuunnella aiempaa rennommin.

Myös arvostelutilanteessa käyttämäni Burson Audio Soloist 3X Performance on matalaimpedanssisena transistorivahvistimena HD 800:lle oikein sopiva, kunhan käytän D/A-muuntimena lämminäänistä Schiit Audio Bifrost 2:sta. Tämä yhdistelmä tekee kuulokkeista juuri sopivasti pehmeämmät ja rennommat äänen säilyessä edelleen nopeana ja kontrolloituna. Kirkkaampi Soncoz SGD1 D/A-muunnin (linkki arvosteluun) tekee samalla vahvistimella ylemmästä diskantista omaan makuuni liian säihkyvää, vaikka tunne yksityiskohtaisuudesta kasvaakin samalla.

Transistorivahvistimistani HD 800:lle mielenkiintoisin on kuitenkin Project Polaris (linkki arvosteluun), jonka lähtöimpedanssi on mahdollista asettaa 35 ohmiin. Tämä sopii erinomaisesti 300 ohmin kuulokkeille, sillä se rentouttaa ääntä muuttamatta kuitenkaan juurikaan taajuusvastetta. Lisäksi vahvistin tuottaa tarkoituksellisesti ääneen säröä, joten HD 800:n bassontoistosta ja keskitaajuuksista tulee täyteläisemmät. Vokalisti siirtyy HD 600-sarjan tapaisesti äänikuvassa lähemmäs. Diskantista puolestaan tulee pehmeämpää, ja sen painotusta on mahdollista vähentää entisestään leikkaamalla vahvistimen bandwidth-asetuksella muutama desibeli pois ylimmiltä diskanttitaajuuksilta. Paksummat alataajuudet, intiimimmät laulusuoritukset ja lempeämpi diskantti sopivat mielestäni kuulokkeille erinomaisesti.

HD 800:n ääni muuttuu käytetyn laitteiston mukaan siinä määrin, että minun on helppo nähdä joidenkin pitävän tai olevan pitämättä kuulokkeista puhtaasti siitä syystä, ettei laiteparitus osu täysin kohdalleen. Tämä on samalla kuulokkeiden eräänlaista huonoutta, sillä olisi toivottavaa, että ne kuulostavat hyvältä laitteistosta riippumatta. Yleensä minun ei tarvitse yrittää kompensoida kuulokkeiden vikoja laitteilla, mutta HD 800:n kohdalla siitä on jossakin määrin hyötyä. Hyvin vastaavaan lopputulokseen olisi toki mahdollista päästä myös kuulokkeita taajuuskorjaamalla. HD 800 vaikuttaisikin olevan monille niin sanottu ”endgame-kuuloke” juuri taajuuskorjattuna.

Sennheiser vs. paksumpi lompakko

Olen vertaillut kuulokkeita aiemmissa arvosteluissani Hifimanin Edition X v2– ja HE6se v2 -malleihin. Jokaisella kuulokkeella tästä kolmikossa on omat vahvuutensa. HD 800 kamppailee kyseisten Hifimanien kanssa tasaväkisesti erityisesti yksityiskohtaisuutensa ja suuren äänikuvansa ansiosta. Nämä ovat ylipäätään sellaisia vahvuuksia ja ominaispiirteitä, joiden ansiosta iäkäs Sennheiser-malli on edelleen erittäin kilpailukykyinen myös kaikkia uudempia alle 2000 euroa maksavia kuulokkeita vastaan – se ei tule täysin nöyryytetyksi myöskään 2000–3000 euron hintaluokassa.

Taajuusvasteen voimakas diskanttipainotteisuus on kuitenkin sellainen tekijä, jonka vuoksi HD 800 ei ole mielestäni kovin tasapainoinen tai monipuolinen kuuloke. Se soveltuu erinomaisesti joillekin, kun taas toiset eivät todennäköisesti pidä sen äänestä yhtään. Tämän vuoksi kuulokkeet ovat varsin ristiriitaiset ja niitä on vaikeaa verrata tasapuolisesti muiden valmistajien kuulokkeisiin. Oma lopputulemani on se, ettei noin 600 eurolla (käytetyn HD 800:n hinta) saa toista yhtä yksityiskohtaista ja äänikuvaltaan suurta kuuloketta. Alkuperäistä 1300 euron hintaa tai uudempaa HD 800S-mallia ajatellen kilpailu on kuitenkin tiukempaa.

Monet kuulokkeet tarjoavat kokonaisvaltaisempaa ja vähemmän analyyttista ääntä ollen samalla edelleen riittävän yksityiskohtaisia HD 800:aan verrattuna. Pidän esimerkiksi Hifiman HE6se v2:ta, Audeze LCD-2:ta (vaatii taajuuskorjausta) ja ZMF Auteuria kokonaisuutta arvioidessani parempina ja monipuolisempina kuulokkeina. Äänikuvan koossa ne eivät HD 800:lle pärjää, mutta bassontoisto sen sijaan on jokaisessa mallissa huomattavasti parempaa. Mainitsemani planaarikuulokemallit ovat myös hieman parempia musiikin eri elementtien kerrostamisessa. Yli 2000 euroa maksavat kuulokkeet, kuten ZMF Verite Open, Audeze LCD-R ja Hifiman HE1000 v2, puolestaan tekevät toistosta entistäkin realistisempaa. Erityisesti äänikuvan syvyyssuunta muuttuu niillä mielenkiintoisemmaksi.

HD 800 tarjoaa silti käytettynä ostettuna erittäin paljon rahalle vastinetta erityisesti niille, jotka ovat sinut sen ohuemman toistotyylin ja kevyemmän bassontoiston kanssa. Se on myös suureksi kuulokkeeksi kevyt ja mukava päässä, mitä voin sanoa vain harvoista huippukuulokkeista.

Yhteenveto

Sennheiser HD 800 on mielestäni ansainnut asemansa klassikkokuulokkeena, ja pidän siitä itsekin enemmän kuin ennakkoon oletin. Se on eräällä tapaa tärkeä kuuloke, joka jokaisen kuulokeharrastajan tulisi päästä vähintäänkin kuulemaan. HD 800 osoittaa järkevän hintaisena kuulokkeena erinomaisesti sen, miten avara ja tarkka äänikuva kuulokkeilla voidaan saavuttaa, ja miten yksityiskohtaista toisto voi olla. Nämä kaksi ominaisuutta on viety tavallaan liiankin pitkälle, mutta HD 800:n äänestä pitäminen tai sen inhoaminen antavat joka tapauksessa hyödyllisiä lisävihjeitä siitä, millaista ääntä kukin todennäköisesti kuulokehankinnoillaan tavoittelee.

Koska HD 600/HD 650:n ja HD 800:n esitystyylit kuvaavat tietyllä tapaa ääripäitä, Sennheiser on onnistunut tekemään jo kauan sitten kaksi erinomaista referenssikuuloketta. Mikään muu valmistaja ei ole mielestäni onnistunut samassa yhtä hyvin, eikä Sennheiser itsekään ole viime vuosina pystynyt parantamaan omia mallejaan siten, että ne olisivat syrjäyttäneet vanhat klassikot. Itselleni esimerkiksi optimaaliset keskitaajuudet löytyvät HD 650:n ja HD 800:n välimaastosta, joten pystyisin käyttämään Sennheiser-malleja apuna määrittäessäni sitä, millaisista kuulokkeista pidän.

HD 800 ei ole enää nykymittapuulla kovin monipuolinen kuuloke, vaan se loistaa muutamilla osa-alueilla. Oikeanlaisessa kuulokkeiden vahvuuksia hyödyntävässä musiikissa kuuntelukokemus on niin vaikuttava, että parempia kuulokkeita on vaikeaa keksiä. Sekalaiseen musiikkimakuuni kuuluu kuitenkin myös paljon rock/pop-tyylistä mainstream-musiikkia, jossa HD 800 ei valitettavasti ole parhaimmillaan. Kuulokkeet ovat monesti yksinkertaisesti liian diskanttipainotteiset ja armottomat, joten ne jäävät hyllyyn, kun valitsen kuunneltavakseni jotkin miellyttävämmät kuulokkeet.

Lisäksi bassontoiston voimakkuus häviää periaatteessa kaikille tähän mennessä arvostelemilleni kuulokkeille. Tämä vähentää mallin houkuttelevuutta musiikissa, joka hyötyy tukevammasta ja vähemmän ilmavasta toistosta. Jos kuulokkeiden ääni kuitenkin kolahtaa ja se sopii omaan musiikkimakuun useammin kuin itselläni, HD 800 on mielestäni edelleen huippukuuloke, joka voidaan nostaa mukaan samaan keskusteluun useita tuhansia euroja maksavien kuulokemallien kanssa.

Plussat ja miinukset:

+ Hyvä erottelukyky
+ Toisto on erittäin yksityiskohtaista ja selkeää
+ Toistossa on miellyttävää energisyyttä
+ Diskantti on suuresta määrästään huolimatta laadukasta
+ Keskitaajuudet ovat ohuesta tyylistään huolimatta luonnolliset
+ Avarampaa ja leveämpää äänikuvaa on vaikeaa löytää
+ Keveys ja käyttömukavuus
+ Kestävyys (aiemmin myös varaosia saatavilla)
+ Persoonallinen ulkonäkö
+ Reagoi 300 ohmin impedanssin ansiosta hyvin laitteistomuutoksiin
+ Hinta käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla on äänenlaatuun nähden edullinen

– Bassontoisto on laadustaan huolimatta todella vaisua
– Ääni on kauttaaltaan ohutta ja kevyttä, joten se kaipaisi lisää lämpöä
– Kuuntelukokemus on liian diskanttipainotteinen ja analyyttinen
– 6 kHz:n taajuudella on voimakas korostuma, joka vetää liikaa huomiota itseensä
– Äänikuvan suuruus on toisinaan epärealistista, koska myös lähellä kuuluviksi tarkoitetut äänet kuuluvat kaukana
– Äänitteiden kaikki virheet tulevat esiin, joten huonompilaatuisen musiikin kuuntelu on armotonta
– Äänessä on ajoittain sibilanssia
– Pehmusteet kuluvat nopeasti
– Kuulokkeissa on typerä liitin, jonka vuoksi kaapeli on vaikeaa irrottaa
– Sennheiserin oma kaapeli on käytettävyydeltään varsin kehno