Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2015 (MK2-versio 2019)
- Valmistusmaa: Japani
- Hinta: 1690 €
- Rakenne: Avoin, over-ear
- Elektrostaattielementti
- Sähköstaattinen kapasitanssi: 110 pF (mukaanlukien kaapeli)
- Impedanssi: 145 kΩ (mukaanlukien kiinnitetty kaapeli, 10 kHz)
- Herkkyys: 101 dB / input 100 Vr.m.s. / 1 kHz
- Maksimi äänenpainetaso: 118 dB / 400 Hz
- Käyttöjännite: 580V DC
- Liitintyyppi: 5-pin Stax Pro Bias
- Kaapeli: rinnakkaisrakenteinen 6-johteinen matalakapasiteettinen lattakaapeli (pituus 2,5 m) 6N-OFC-hopea-päällysteellä. SR-L700 MK2 -mallissa kaapeli on irrotettavissa.
- Paino: 508 grammaa kaapelin kanssa tai 371 grammaa ilman kaapelia
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Japanilainen STAX on valmistanut elektrostaattikuulokkeita jo 1960-luvulta alkaen, eikä mistään muusta valmistajasta ole tullut niiden saralla 60 vuoden aikana sitä tunnetumpi. Tällä kertaa arvostelemani SR-L700 MK1 -kuulokemalli julkaistiin vuonna 2015. Tämän jälkeen kuulokkeet päivitettiin vuonna 2019 MK2-versioksi (linkki valmistajan tuotesivulle), jossa on vahvempi sankarakenne ja irrotettava kaapeli. Muita muutoksia ei kuitenkaan tehty, joten MK1- ja MK2-version tulisi kuulostaa samalta. Omat kuulokkeeni ovat vanhempaa mallia, johon on vaihdettu jälkikäteen MK2:n metallisanka.
STAX jakaa kuulokkeensa Lambda- ja Omega-luokkiin. Noin 1700 euroa maksava L700 on Lambda-sarjan kallein kuulokemalli. Omega-sarjan hintavin kuuloke, X9000, maksaa puolestaan yli 7000 euroa, joten L700 on itseasiassa korkeasta hinnastaan huolimatta valmistajan nykymalliston edullisimpia tuotteita.
Mikä ylipäätään on elektrostaattikuuloke?
Kuulokenurkassa ei ole tätä ennen käsitelty elektrostaattikuulokkeita. Planaarielementtien (planar magnetic) ja perinteisten kartionmuotoisten dynaamisten elementtien toiminta perustuu magnetismiin. Elektrostaateissa sen sijaan ei ole magneetteja laisinkaan, koska niiden elementti koostuu sähköisesti varautuneesta kalvosta, joka on sijoitettu kahden ”staattorin” väliin. Staattorit ovat rei’itettyjä metallilevyjä, joista toinen on varautunut negatiivisesti ja toinen positiivisesti. Vuorotteleva sähkökenttä työntää ja vetää kalvoa staattoria kohden, jolloin ilma puristuu ulos staattorissa olevista rei’istä.
Teknologia mahdollistaa erinomaisen kalvon kontrolloinnin koko sen pinta-alalla, jolloin särö jää pieneksi ja elementti kykenee reagoimaan todella nopeasti signaaliin. Yleisesti ottaen elektrostaattikuulokkeiden äänenlaatua pidetäänkin erinomaisena, mutta ne ovat monimutkaisempia kuin tavanomaisemmat kuuloketyypit. Ainakin toistaiseksi maailman kalleimmat kuulokkeet ovat elektrostaatteja, ja niiden hinta saattaa kohota kymmeniin tuhansiin euroihin.
Edullisimmillaan elektrostaattikuulokkeet maksavat noin 500 euroa, mutta niille on aina hankittava myös erillinen kuulokevahvistin tai ”energizer”-muuntaja, joka kytketään stereo-vahvistimen kaiutinulostuloihin. Usein kuulee sanottavan, että edulliset elektrostaateille tarkoitetut vahvistimet eivät ole äänenlaadultaan kummoisia. Paremmat vahvistimet puolestaan ovat harmillisesti todella kalliita. Elektrostaateille tarkoitettua vahvistinta ei myöskään voida käyttää muiden kuuloketyyppien kanssa. Kynnys hankkia ensimmäiset elektrostaatit voikin näin ollen nousta melko korkeaksi etenkin, jos aiemmin on tullut panostettua rahallisesti “tavallisiin” kuulokkeisiin ja niille tarkoitettuihin laadukkaisiin vahvistimiin. Osittain tästä syystä en itsekään ole ollut järin innostunut hankkimaan elektrostaatteja.
Tätä arvostelua tehdessä olen käyttänyt STAX SRM-T1-putkivahvistinta. Laite on jo melko iäkäs, mutta elektrostaattiharrastajien keskuudessa melko arvostettu. Sen pitäisikin päihittää helposti muutaman sadan euron hintaiset ja hieman kalliimmatkin uudet vahvistimet. Vaikka kuulokkeet vaikuttavatkin aina ääneenlaatuun eniten, on toki mahdollista, että eri vahvistimella kokemukseni SR-L700:sta olisi jonkin verran erilainen.
Rakenne ja käyttömukavuus
Kuulokkeiden korkea hinta huomioon ottaen itselleni syntyvä ensivaikutelma on pettymys. Tylsästä styrox-laatikosta paljastuu kokonaan muovista valmistettu tuote. L700:n mukana ei tule myöskään mitään lisävarusteita. Olisin toivonut näkeväni vähintään säilytyskotelon, koska monet haluaisivat varmasti säilyttää kuulokkeitaan pölyltä suojattuna. L700:n kaapelia on lähes mahdotonta taitella siten, että sen saisi survottua takaisin styrox-pakkaukseen. Jopa usein parjaamani Hifiman toimittaa tuotteensa edustavammassa ja käytännöllisemmässä pakkauksessa.
L700 muistuttaa ulkonäöltään todella paljon valmistajan vanhempia kuulokemalleja, sillä yhdennäköisyys esimerkiksi vuonna 1979 julkaistuun Lambda-Pro-malliin on silmiinpistävä. Muovisesta rakenteesta huolimatta STAX:in kuulokkeet tuntuvat kestävän vuosikymmeniä. En ole kuitenkaan täysin varma, onko se varsinaisesti rakenteen laadun ansiota, vai johtuuko se siitä, että ihmisillä on yleensä tapana pitää parempaa huolta arvokkaista esineistä.
L700 tuntuu kaikesta huolimatta hintaisekseen todella halvalta, mutta se on onneksi kokoonsa nähden melko kevyt. Suuri osa puolen kilon painosta selittyy itseasiassa metrilakua muistuttavalla järeällä kaapelilla, joka olisi MK2-versiossa irrotettavissa. Monet pitävät kaapelia ärsyttävänä, mutta mielestäni se on melko notkea, eikä siitä aiheudu kuulokkeisiin kantautuvaa ääntä vaatteisiin hieroutuessa.
Kuulokkeiden korvapehmusteet ovat tilavat ja ne tuntuvat ihoa vasten miellyttävältä. Pehmusteet kiinnittyvät kuppeihin muovitapeilla hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi Focalin kuulokkeissa. STAX:in mekanismi on kuitenkin toteutettu todella huonosti, koska pehmusteita on todella hankalaa saada paikoilleen siten, että ne pysyisivät tiukasti kiinni jokaiselta sivulta. Kiinnityksen ja sulkevuuden jäädessä vajaaksi L700:n bassontoisto kärsii. Varaosana pehmusteet maksavat 150 euroa, mikä on varsin törkeä hinta kiinnistysmekanismin heikkous huomioon ottaen.
Muun rakenteen osalta muovinen pantaosa vaikuttaa melko kestävältä. Sangan puristusvoima on omaan päähäni täydellinen kuulokkeiden istuessa tukevasti ja liikaa puristamatta. Leveä nahkapanta jakaa myös kuulokkeiden painon päähän tasaisesti. Käyttömukavuudeltaan L700 onkin todella siis todella onnistunut. Lopulta vain kuulokkeiden halpa olemus jää häiritsemään.
Äänenlaatu
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. SR-L700:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.
Arvioin tällä kertaa äänenlaatua melko niukkasanaisesti ja tiiviisti, koska SR-L700 on mielestäni hintaansa nähden nykymittapuulla keskinkertainen tuote, tai se ei ainakaan ole oma juttuni. Kuulokkeiden äänessä on muiden elektrostaattien tapaan omat mielenkiintoiset piirteensä, mutta myös monia selkeitä heikkouksia, joita STAX ei valitettavasti ole saanut useiden vuosikymmenten aikana paikattua.
Basso:
Objektiivisesti tarkasteltuna L700:n alataajuuksien suurin heikkous on vajaaksi jäävä alabasso. Basson vähäisyyttä enemmän minua häiritsee kuitenkin toiston ponnettomuus ja luonnottomuus. Alataajuudet soivat ontosti, epädynaamisesti ja kertakaikkisen väärän kuuloisesti. Bassotaajuuksista ei irtoa minkäänlaisia kerrostumia tai nyansseja, vaan lopputulos kuulostaa keinotekoiselta aivan kuin kaikki äänet olisi tuotettu samalla instrumentilla. Hintaluokassaan L700:n bassontoisto on pitkälti surkeinta kuulemaani.
Keskitaajuudet:
Keskitaajuuksiltaan L700 on eriskummallisesti etäinen, mutta agressiivinen. Korostunut 1 kHz:n alue tekee toistosta hyökkäävää, mutta toiston haamumaisen aineettomuuden vuoksi musiikista on kuitenkin vaikeaa saada otetta. Vaikka ääni onkin todella selkeää ja verhoutumatonta, se on myös luonnottoman kuuloista ja puuduttavan tylsää. Lisäksi 6 kHz:n korostuma lisää laulusuorituksiin satunnaista sibilanssia.
Diskantti:
L700 on lopulta parhaimmillaan korkeita taajuuksia toistaessaan. Kuulokkeet soivat mukavan ilmavasti ja tarkasti. Elektrostaattielementeissä on omat hyvät puolensa, ja mielestäni juuri ylätaajuuksilla edullisemmatkin “staatit” päihittävät usein itseään kalliimmat planaarikuulokkeet sekä dynaamisilla elementeillä toteutetut kuulokkeet.
Äänikuva:
Äänikuvaa L700:ssa voisi kutsua eriskummalliseksi. Aineeton sointi luo hyvin tilan tuntua ja äänikuva on melko kookas etenkin leveyssuunnassa. Äänten sijoittelu äänikentässä sen sijaan on varsin epätarkkaa. Äänikuvaan jää tyhjiä kohtia, joissa ei koskaan tunnu tapahtuvan mitään. Lopputulos muistuttaa hieman Sennheiserin HD 600-sarjan “kolmen kuplan” esitystapaa, mutta tietenkin paljon tilavampana.
Dynamiikka:
L700:n kohdalla dynamiikasta ei voida mielestäni juuri puhua. Kuulokkeet soivat kauttaaltaan latteasti ja epäinnostavasti. Vaikka toisto onkin tyyliltään nopeaa, ei transientien takana ole ollenkaan pontta tai terävyyttä. Makrodynamiikaltaan L700 on ehkä heikoin kuulemani kuuloke omassa hintaluokassaan.
Erottelukyky ja toiston läpinäkyvyys:
Positiivisempana puolena STAX:in kuulokkeet soivat verhoutumattomasti, eikä pienten yksityiskohtien erottaminen vaadi pinnistelyä. Ääni on todella vaivattoman oloista aivan kuin se ilmestyisi yllättäen tyhjästä. Äänten erottelun osalta L700 kestääkin muistikuvieni perusteella hyvin vertailua hintaluokkansa parhaimmistoon, kuten Hifiman Arya, Focal Clear MG ja Sennheiser HD 800. Kovinkaan vahvaa toiston läsnäolevuuden tunnetta en kuitenkaan L700:lla ole saavuttanut. Toiston aineettomuus estää lopulta esitystapaa olemasta järin realistinen.
Yhteenveto
STAX SR-L700 osoittautui itselleni suureksi pettymykseksi. Kuulokkeet ovat toistoltaan tarkat ja erottelukykyiset, mutta epädynaamiset ja luonnottomat. Keskinkertaisen äänenlaadun lisäksi kuulokkeiden rakenne on korkeaan hintaan nähden poikkeuksellisen halvan tuntuinen. Minun on vaikeaa keksiä syitä, joilla voisin suositella L700:aa kenellekään. Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että kuulokkeet olisivat umpisurkeat, vaan enemmänkin siitä, että ne on mielestäni hinnoiteltu aivan väärin. Useat niitä edullisemmat kuulokkeet tarjoavat parempaa äänenlaatua, laadukkaamman rakenteen ja vastaavaa käyttömukavuutta ilman tarvetta eksoottiselle vahvistimelle. Jos L700 maksaisi esimerkiksi 500 euroa ja sen mukana tulisi vahvistin, voisin nähdä STAX:in vaihtoehtona vaikkapa Hifimanin Edition XS:lle.
L700 ei ole mielestäni välttämättä hyvä hankinta edes niille, jotka pitävät erityisen paljon juuri elektrostaattikuulokkeista. Vuonna 1992 julkaistu SR-Lambda Spirit on nimittäin keskiääniltään täyteläisempi ja siinä on myös vähemmän sibilanssia. Vaikka omistamani Lambda Spirit onkin rankasti modattu, oletin silti 30 vuotta uudemman L700:n olevan ääneltään puhtaampi ja erottelukykyisempi. Uudempi malli artikuloi ylätaajuuksia hieman selkeämmin, mutta muutoin eroa kaksikon välillä ei mielestäni juurikaan ole. Tämä kertoo siitä, että STAX on ollut aikanaan vuosikymmeniä edellä kilpailijoitaan, mutta L700-mallin tapauksessa perinteikäs valmistaja ei ole onnistunut uudistumaan ja tekemään nykymittapuulla kilpailukykyistä tuotetta. L700:n julkaisusta on toki vierähtänyt jo 8 vuotta. Koska SR-X9000-lippulaivamalli julkaistiin vuonna 2021, aika voisi olla kypsä myös edullisemman Lambda-malliston päivitykselle.
Plussat ja miinukset:
+ Erottelykyky ja äänen läpinäkyvyys
+ Toiston vaivattomuus
+ Ylätaajuudet toistuvat tarkasti
+ Käyttömukavuus
– Todella lattea dynamiikka
– Vajavainen bassontoisto
– Hyökkäävä ja ontto keskialue
– Todella halvan tuntuinen rakenne
– Surkea styrox-pakkaus, johon kuulokkeita on hankalaa laittaa suojaan
– Pahasti ylihintainen kilpailijoihin verrattuna