Arvostelu: Audeze LCD-2F (2014)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Kuulokkeet toimitetaan yhä nykyään hyvin suojaavassa muovisessa salkussa.

Tietoja:

  • Julkaisuvuosi: 2009 (omat kuulokkeeni vuoden 2014 versio fazoreilla)
  • Hinta: 999 €
  • Rakenne: avoin, over-ear
  • Planaarielementti: 106 mm
  • Impedanssi: 70 ohm
  • Herkkyys: 101 dB/mW
  • Paino: 580 g ilman piuhaa
  • Liitintyyppi: 2 x 4-pin mini-XLR
  • Mukana tulee: muovinen kuljetussalkku, 1,9 metrin pituinen irrotettava kaapeli 6,35 mm:n liittimellä (vuoden 2014 versiossa lisäksi 6,35 mm -> 3,5 mm adapteri)
  • Takuu: 3 vuotta elementille ja 1 vuosi ulkoisille osille

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Taustaa

Alun perin vuonna 2009 julkaistu LCD-2 on yhdysvaltalaisen Audezen ensimmäinen kuulokemalli ja samalla myös eräänlainen klassikko, koska se teki planaarikuulokkeista paremmin tunnettuja nuoremmille sukupolville. LCD-2 aloitti reilu 10 vuotta sitten Audezen nousun yhdeksi suurimmista planaarikuulokkeiden valmistajista. Yksin valmistaja ei kuitenkaan ole saanut markkinoita hallita, sillä vuonna 2009 julkaistiin myös kiinalaisen Hifimanin ensimmäinen laajemmin myyty kuulokemalli, HE5 – seuraavana vuonna markkinoille tulikin jo HE6, joka on kuulokepiireissä eräänlainen kulttituote.

Nykyään planaarikuulokkeiden valmistajista itselleni tulevat ensimmäisenä mieleen juuri Audeze ja Hifiman, vaikka pienempiäkin valmistajia on paljon. Audezen taktiikkana on ollut säilyttää hyvin tunnetut LCD-sarjan kuulokkeet myynnissä samoilla alkuperäisillä nimillään – jokaista mallia on kuitenkin päivitetty hieman noin kahden vuoden välein. Hifiman puolestaan julkaisee kuulokkeistaan uusia malleja ja versioita vähän väliä täyttäen näin kaikki eri hintaluokat. Siinä, missä Hifiman on tuonut myyntiin alun perin 1000 euroa maksanutta planaariteknologiaa halvimmillaan noin 100 eurolla, Audeze ei ole juurikaan hypännyt mukaan edullisempiin hintaluokkiin LCD-sarjallaan. Pienemmällä planaarielementillä olevia kuulokkeita, kuten LCD-1 sekä pelikuulokkeiksi brändätyt Mobius ja Penrose, silläkin on toki myynnissä 300–500 eurolla.

Audeze vaikuttaisi pyrkivän pitämään LCD-sarjansa arvostettuna säilyttämällä niiden hinnat varsin korkeina: 1000 euroa maksavan LCD-2-mallin lisäksi valmistajalla on pysyvämmin myynnissä LCD-2 Classic (600–800 €) LCD-3 (2000 €) ja LCD-5 (4700 €). Noin 400 euron hintaista LCD-1-mallia en laskisi mukaan alkuperäiseen LCD-sarjaan, ja aiemmin 4000 euroa maksaneen LCD-4-mallin valmistus lopetettiin LCD-5:n julkaisun myötä. Jos Audezen LCD-sarjan kuulokkeet haluaa päästä omistamaan edullisemmin, kannattaa tutkia käytettyjen kuulokkeiden myyntipalstoja. Etenkin yli 11 vuoden ajan valmistettua LCD-2:sta saa hieman vanhempana versiona 400–500 eurolla.

Itselleni sattui tulemaan vastaan käytettynä vuoden 2014 versio fazor-tekniikalla (metalliset ilmanohjaimet korvan ja elementin välissä). Kuulokkeet maksoivat noin 500 euroa, ja niiden mukana tuli lisäksi Dekoni Elite Hybrid -korvapehmusteet, parempi ZMF Pilot Pad -niminen pääpannan pehmuste ja lyhyehkö hopeakaapeli. Lähden ottamaan arvostelussani selvää erityisesti siitä, onko käytetyn LCD-2:n ostamisessa mitään järkeä, ja vastaavatko kuulokkeet ylipäätään alkuperäistä 1000 euron hintaansa.

Käytettynä ostamissani kuulokkeissa pääpannan pehmuste on vaihdettu ZMF Pilot pad -pehmusteeseen, joka kannattelee paremmin kuulokkeiden 600 gramman painoa.

Rakenne ja mukavuus

LCD-2-mallin ulkonäkö on pysynyt melko muuttumattomana parin vuoden välein tapahtuneista pienemmistä päivityksistä huolimatta. Etenkin kuulokkeiden suuret pyöreät kupit metalliritilöineen ja puisine reunuksineen ovat varmasti tuttu näky monille. Omassa kuulokeparissani puiset reunukset on tehty bambusta, joka on liimattu kasaan pienemmistä paloista. Vaalea bambu sopii väriltään hyvin mustiin metalliosiin, mutta läheltä katsottuna täynnä liimaussaumoja oleva puu ei herätä mitään premium-fiilistä. Kuulokkeiden rakenne muutoin on metalliosien ja yksinkertaisen rakenteen ansiosta äärimmäisen tukeva ja kestävä, mikä näkyy valitettavasti vaa’alla lähes 600 gramman painona – Amerikassa kaikki on suurta.

Kuppien reunukset on tehty yhteen liimatuista pienistä bambupaloista. Läheltä katsottuna lopputulos näyttää saumoineen hieman halvalta, mutta mielestäni bambun väri muutoin sopii kuulokkeiden mustaan teemaan erinomaisesti.

Ostamassani vuoden 2014 versiossa on vielä Audezen vanha pääpanta, jossa kapea nahkapehmuste tulee suoraan metallirakenteen ympärille – uudessa pannassa on erillinen suspension-strap, joka parantaa mukavuutta huomattavasti. Vanha pääpanta on äärimmäisen epämukava, eikä se pysty tekemään kuulokkeiden suuresta painosta siedettävää. Onneksi joku kuulokkeiden edellisistä omistajista oli ostanut niihin paksun ja leveän ZMF Pilot Pad:in, jota käyttämällä LCD-2:n paino jakautuu päähän tasaisesti.

Kuvassa keskellä näkyvässä Audezen vanhanmallisessa pääpannassa ei ole juuri yhtään pehmustetta, joten se tuntuu päälakea vasten lähes yhtä pahalta kuin pelkkä metallinen pääpanta sellaisenaan. Kuvassa ylhäällä näkyvä ZMF Pilot pad on huomattavasti leveämpi ja paremmin pehmustettu.

Pääpannan korkeutta säädetään paikoilleen lukittuvilla metallitangoilla. Paksun ZMF Pilot Pad:in kanssa korkeussäätö riittää itselleni juuri ja juuri, sillä joudun käyttämään suurinta asetusta. Yksinkertaiseen säätömekanismiin liittyy itseasiassa vanhempien LCD-2-versioiden ainoa heikko kohta, sillä metallitanko kulkee muovisen osan läpi. Koska tämä osa voi olla kohtuullisen herkkä halkeamaan, se on korvattu uudemmissa malleissa metallisella osalla.

Pääpannan korkeutta säädetään porrastettujen metallitankojen avulla. Vanhemmissa Audezen kuulokkeissa tanko kulkee muovisen osan läpi, mutta uudemmissa kuulokkeissa sama osa on tehty kestävämmästä metallista.

Myös Audezen vanha kaapeli eroaa uudemmista kuulokeversioista, sillä se on ZMF-tyylinen muovinen lättäkaapeli 6,35 mm:n liittimellä. Kuulokkeisiin se kiinnittyy perinteisesti kahdella mini-XLR-liittimellä. Kaapelissa ei ole mitään suurempaa vikaa, mutta se on ulkonäöltään todella geneerinen. Satun omistamaan myös Audezen uudemman, punotun kaapelin, joten pystyin ottamaan kaapeleista yhteiskuvan. Uudempi kaapeli on mielestäni yksi parhaista kuulokkeiden mukana toimitettavista vakiokaapeleista.

Vanhempien LCD-2-kuulokkeiden mukana tulee kuvassa vasemmalla näkyvä ”lättäkaapeli”, mutta uudempien versioiden mukana saa oikeanpuoleisen punotun kaapelin.

Kuulokkeissani ei valitettavasti ole kiinni Audezen omia korvapehmusteita, vaan edellisen omistajan ostamat Dekoni Audion Elite Hybrid -pehmusteet, jotka ovat sivuilta nahkaa ja kasvoja vasten tulevalta osaltaan kangasta. Muistivaahdolla täytetyt pehmusteet ovat paksut ja pehmeät, eivätkä siten eroa ainakaan mukavuutensa osalta Audezen omista nahkapehmusteista. Pehmusteet muuttavat kuitenkin kuulokkeiden ääntä siinä määrin merkittävästi, ettei enää voida puhua tuunauksen osalta samoista LCD-2-kuulokkeista, jotka saa ostettua uutena kaupasta.

Kuulokkeisiin on vaihdettu Dekoni Elite Hybrid -korvapehmusteet, jotka ovat reunoiltaan kiinteää nahkaa, sisäpuolelta rei’itettyä nahkaa ja naamaa vasten tulevalta osaltaan pehmeää kangasta. Kuppien alareunassa näkyvien liittimien rakenne oli alkuperäisessä LCD-2:ssa puuta.

Mukavuuden osalta Audezen kuulokkeet ovat mielestäni etenkin uudemmalla pääpannalla tai ZMF Pilot Pad:illa hyviä sillä ehdolla, että kuulokkeiden painon pystyy kestämään. Kuulokkeissa on juuri sopivasti puristusvoimaa, joten pehmusteet tukevat niitä hyvin päätä vasten. Päässä 600 grammaa tuntuu kuitenkin melkoiselta, eikä kuulokkeiden painoa voi olla tuntematta. Painoa on sen verran, että esimerkiksi pään kääntäminen nopeasti sivulle on huomattavasti normaalia hitaampaa ja kuulokkeiden paino seuraa ikään kuin hieman viiveellä perässä. Tämän vuoksi kuulokkeet päässä itsensä tuntee melko kömpelöksi aivan kuin olisi osallistumassa jonkinlaiseen lääketieteelliseen tutkimukseen. Itselleni 600 grammaa ei kuitenkaan ole vielä liikaa useammankaan tunnin kuunteluun, joten sanoisin kuulokkeita ZMF Pilot Pad:in kanssa siedettävän mukaviksi. Tätä painavampia kuulokkeita ei silti mielestäni saisi enää olla olemassa!

Vanhemman Audezen ostaminen käytettynä on suuri riski

Arvostelu tästä eteenpäin tulee olemaan muistutus siitä, millaista arpapeliä hyvän LCD-sarjan kuulokeparin ostaminen ja löytäminen oli etenkin ennen vuotta 2016. Tuolloin tuunaus eri kuulokeyksilöiden välillä saattoi vaihdella niin paljon, ettei kuulokkeita olisi tunnistanut samaksi malliksi. Myös kanavatasapaino elementtien välillä saattoi olla täysin pielessä, ja elementtejä myös hajosi huomattavia määriä. Sittemmin Audeze on saanut parannettua laatuaan, mutta vanhempia kuulokkeita pyörii edelleen käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla. Oma LCD-2:ni on opetus siitä, että vanhan Audezen käytettynä ostamiseen liittyy riskejä.

Dekoni Elite Hybrid -pehmusteilla varustetun Audeze LCD-2F:n (2014) taajuusvaste mitattuna MiniDSP EARS -laitteellani. Kuulokkeiden vasen kanava näkyy punaisella ja oikea kanava sinisellä. Tasainen suora viiva 80 dB:n kohdalla vastaisi suurin piirtein useimpien kuluttajien suosimaa Harmanin tavoitekäyrää, mutta mittauslaitteen epätarkkuudesta johtuen tulos on vain suuntaa antava ja melko epätarkka etenkin 4–7 kHz:n välillä.

Mikä bassoa vaivaa?

Vuonna 2014 valmistetun LCD-2-yksilöni oikea elementti on varsinainen maanantaikappale, sillä se toistaa bassotaajuuksia 100 hZ:sta alaspäin jopa 10 dB hiljempaa kuin vasen elementti. Elementti ei kuitenkaan ole varsinaisesti rikki tai säröile, joten asiaa ei huomaa kaikissa musiikkigenreissä yhtä selkeästi kuulokkeita kuunnellessa. Koska ostin kuulokkeet käytettynä, edelliset omistajat eivät välttämättä ole eroa huomanneet tai eivät vain ole siitä välittäneet. Esimerkiksi 2–5 desibelin ero 80–120 hZ:n välillä ei ole kovinkaan selkeä, ellei kuulokkeilla kuuntele bassovoittoisempaa musiikkia, jossa bassontoisto sijoittuu selkeästi enemmän vasemmalle puolelle.

Kirjoitin samoista kuulokkeista jo ZMF Aeolus -mallin arvostelun yhteydessä, mutta tajusin näin jälkeen päin keskittyneeni vertailutilanteessa pääasiassa Audezen voimakkaasti kuopalla olevaan keskitaajuuksien toistoon. Sen lisäksi yritin kuunnella mahdollisimman tarkkaan eroja kuulokkeiden yksityiskohtaisuudessa ja yleisessä teknisessä kyvykkyydessä. Kanavaepätasapaino bassontoistossa jäikin vielä tuolloin huomaamatta, vaikka soittimien sijoittelu tuntuikin jokseenkin epätavanomaiselta. Aivot alkavat mielenkiintoisesti korjata tilannetta etenkin, jos samalla kuvittelee kuulokkeiden olevan täysin kunnossa.

Dekonin hybrid-pehmusteet tai vuoden 2014 LCD-2:t ylipäätään toistavat alempaa bassoa melko vaisusti, vaikka ylemmät bassotaajuudet kuuluvatkin voimakkaina keskitaajuuksiin verrattuna. Jälkimmäinen johtuu pitkälti siitä, että keskitaajuudet alkavat laskea loivasti alaspäin heti 400 hZ:n jälkeen, jolloin 100–400 hZ:n välinen taajuusalue erottuu toistossa tavallista enemmän. Tämän ansiosta esimerkiksi rock-musiikki kuulostaa edelleen voimakkaalta ja täyteläiseltä. Elektronisemmissa genreissä bassontoisto jää kuitenkin määrältään vajaaksi myös paremmin toimivassa vasemmassa elementissä, joten kuulokkeet ovat pettymys, eivätkä edusta bassontoiston osalta sitä, mitä LCD-2-mallilta odottaisin. Bassontoiston laatuun asia ei niinkään vaikuta, vaan se on Audezeille tyypillisesti erinomaisen napakkaa ja esimerkiksi kuulemiini Hifimanin planaareihin verrattuna iskuiltaan fyysisempää.

Vaikka LCD-2:ni onkin pitkälti bassontoistoltaan viallinen, kanavaepätasapaino on mahdollista korjata taajuuskorjaamalla. En yleensä käytä taajuuskorjainta, jos sen käyttämättä jättäminen vain suinkin on mahdollista. LCD-2-mallille kuitenkin yleisesti suositellaan taajuusvasteen korjaamista normaalimman kuuloiseksi, minkä jälkeen monet pitävät sitä yhtenä parhaista 1000 euroa maksavista kuulokkeista. Sikäli oman LCD-2:ni tilanne ei eroa tästä merkittävästi, vaan pienille korjauksille olisi tarvetta joka tapauksessa.

En pidä siitä, että Audeze jättää kuulokkeiden tuunaamisen asiakkaan tehtäväksi, vaikka valmistaja toki tarjoaakin kuulokkeilleen valmiita EQ-profiileita Reveal-ohjelmistonsa kautta. Koska omissa kuulokkeissani on kiinni Dekonin pehmusteet, käytän taajuuskorjaamiseen Equalizer APO-ohjelmistoa hyödyntäen MiniDSP EARS:illa saatavaa tietoa taajuusvastemuutoksista. Tätä ennen kerron kuitenkin vielä, miltä kuulokkeet kuulostavat sellaisinaan muiden taajuusalueiden osalta.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeissa on kanavaepätasapainoa useamman desibelin verran myös keskitaajuuksissa, joten esimerkiksi laulusuoritukset kuuluvat aina hieman enemmän vasemmalta puolelta. Keskitaajuudet jäävät kokonaisuudessa etäisen ja vaimennetun kuuloisiksi. Audezen omilla pehmusteilla kuulokkeet toistaisivat tasaisemmin myös 400–1000 hZ:n välisen alueen, ennen kuin yläkeskitaajuudet painuisivat 3–4 kHz:n kohdalta Dekonin pehmusteisiin verrattuna 5 desibeliä enemmän kuopalle. Tältä osin kuulokkeet kuulostavat Dekonin pehmusteilla tyylillisesti vähemmän tummilta. Kuulokkeissa ei myöskään ole Audezelle tyypillistä 1 kHz:n alueen korostumaa, joka tekisi vokalistista honottavan.

Dekonin pehmusteilla kokonaisuutta heikentää kuitenkin liikaa korostuva 4 kHz:n ympäristö, joka saa vaimeasti kuuluviin keskitaajuuksiin yhdistettynä vokalistin kuulostamaan siltä kuin hän huutaisi kaukaisuudessa. Korostus tuo ääneen edes hieman energiaa, mutta lopputulos on kaikesta huolimatta epäluonnollinen ja suoraan sanottuna huono.

LCD-2F (2014) Dekonin pehmusteilla punaisella (parempi vasen kanava) ja LCD-2 Classic-malli keltaisella. LCD-2:n taajuusvaste olisi normaalisti hyvin lähellä Classic-mallia, joten Dekonin pehmusteilla keskimmäiset keskitaajuudet kuuluvat vaimeammin, mutta ylemmät keskitaajuudet ja diskantti sen sijaan kuuluvammin.

Jos ei oteta huomioon edellä mainittua korostumaa, osaan yleensä löytää Audezen rauhallisesta keskitaajuuksien toistosta myös positiivisia puolia. Kuulokkeiden kuuntelu on aina todella rentoa, joten ne ovat erinomainen valinta taustamusiikin kuunteluun tai raskaan työpäivän jälkeen rentoutumiseen. Esimerkiksi LCD-2 Classic -mallissa toisto on erityisesti ylemmistä keskitaajuuksista todella anteeksiantavaa kaikkien musiikin virheiden ja hälyäänien osalta – mikään ei käy ärsyttämään huonomminkaan tuotettua musiikkia kuunnellessa, koska kuulokkeet toistavat sen kohteliaasti. Myös LCD-2 olisi Audezen omilla korvapehmusteilla pitkälti tällainen.

Muihin kuulokkeisiin tottumisen jälkeen LCD-2 kuulostaa Dekonin hybrid-pehmusteilla yhtä aikaa varsin vaisulta ja ”huutavalta”. Keskitaajuudet toistuvat kuitenkin pääasiassa todella tasaisesti, eikä niissä ole 4 kHz:n ympäristöä lukuun ottamatta yksittäisiä pienemmälle taajuusalueelle sijoittuvia korostumia tai vaimentumia. Tämän ansiosta toistossa on edelleen melko hyvä tasapaino, ja jään kaipaamaan kuulokkeiden keskitaajuuksiin lähinnä lisää äänenvoimakkuutta muihin taajuusalueisiin verrattuna.

Mielenkiintoisesti kuulokkeiden toisto on näinkin vaimennettuna varsin selkeää ja erottelevaa, vaikka osa keskitaajuuksien pienemmistä yksityiskohdista jääkin helposti kuulematta. LCD-2 on mielestäni erinomainen esimerkki teknisesti hyvästä kuulokkeesta, joka on tuunattu objektiivisesti arvioituna huonosti. Osa kuulokkeiden potentiaalista jää hyödyntämättä, joten 1000 euron hintalappu tuntuu tällaisenaan aivan liian suurelta.

Diskantti:

Koska mainitsin omistaneeni LCD-2 Classicin, kerron myös, että pidin niiden diskantintoistoa varsin epätasaisena ja laadultaan keskinkertaisena. Korkeiden äänien yksityiskohdista oli vaikeaa saada selvää. Fazoreilla ja Dekonin pehmusteilla varustettu LCD-2 pärjää mielestäni laadun osalta hieman paremmin ja diskanttia on ainakin riittävästi. Määrä lienee osittain seurasta siitä, että Dekonin pehmusteet lisäävät pehmustevalmistajan omien mittausten mukaan diskanttia Audezen omiin pehmusteisiin verrattuna. Tämä ei oikeastaan haittaa, sillä diskantintoisto on raikasta, ja myös 10 kHz:n ylipuoliset ilmataajuudet toistuvat miellyttävän kuuluvasti tuoden kuulokkeiden ääneen ilmavuutta.

Diskantintoisto ei ole omaan makuuni liian kirkasta, vaan pikemminkin piristys vaimeasti kuuluviin keskitaajuuksiin verrattuna. Diskantin suurin ongelma onkin periaatteessa kuulokkeiden keskitaajuudet, jotka jäävät liian kaukaisiksi. Tämä aiheuttaa sen, että diskantti soi liian erillään muusta toistosta. Korkeat taajuudet vetävät koko ajan huomiota itseensä ja lopputulos kuulostaa hieman siltä kuin kuunneltu musiikki olisi halkaistu kahteen eri osaan. 8 kHz:n korostuminen aiheuttaa laulusuorituksiin toisinaan myös sibilanssia, mitä ei välttämättä esiintyisi Audezen vakiopehmusteilla. Jotkut kyllä kertovat kokevan LCD-2-mallin diskantin normaalistikin hieman korostuneeksi.

Audezen äänikuva:

LCD-2:n äänikuva ei ole suuri, mutta kaiken kaikkiaan sopiva ja sellainen, ettei se häiritse kuunnellessa. Äänikuva asettuu tasaisesti ikään kuin kuplana pään ympärille, minkä lisäksi ääni kuulostaa fyysisesti suurelta. Isoilla elementeillä varustetuista kuulokkeista tulee itselleni tunne, että olen kuuntelemassa jotakin suurempaa kuin kuulokkeita. Tämä on pätenyt kaikkiin kuulemiini Audezeihin, joissa on samankokoinen elementti ja hyvin samanlainen tuunaus. Sama vaikutelma syntyy myös suurilla Hifimaneilla, kuten Edition X v2 -mallilla, sekä STAX:in Lambda-sarjan pystysuunnassa korkeilla elektrostaatti-elementeillä.

Eri äänien ja soittimien sijoittelun tarkkuutta äänikuvassa häiritsee kanavaepätasapaino, joten otan asiaan enemmän kantaa taajuuskorjaamisen jälkeen.

Teknisyydet pähkinänkuoressa:

LCD-2 ei ole vuoden 2014 version perusteella mitenkään erityisen dynaaminen esimerkiksi Focalin dynaamisiin elementteihin verrattuna. Planaarikuulokkeiden joukossa Audezen dynamiikka on kuitenkin parhaimmasta päästä etenkin, kun puhutaan enintään 1000 euroa maksavista kuulokkeista. Kuulokkeet pystyvät toistamaan peräkkäin hyvin sekä voimakkaita että hentoja ääniä, eikä kokonaisuus kuulosta tasapaksulta ja pakatulta samaan tapaan kuin esimerkiksi Dan Clark Audion Aeon 2:lla tai jossakin määrin myös Hifimanin Edition X v2:lla. Dynamiikkaa on mielestäni hieman hankalaa selittää, mutta se ratkaisee itselleni monesti sen, innostunko äänestä, ja kuinka elävältä se kuulostaa.

Vaikka kuulokkeiden ääni onkin oletustilanteessa vaimeaa ja etäistä, yksityiskohtien erottelukyvyn potentiaali on silti kuultavissa. Toistosta on helppo poimia seurattavaksi yksittäisiä elementtejä, koska ne soivat ihailtavasti erillään toisistaan. Tämän potentiaalin vuoksi kehno taajuusvaste käy ärsyttämään entistä enemmän, joten sille on pakko tehdä jotakin!

Vahvistaminen

Audezen LCD-2-malli vaatii 70 ohmin impedanssistaan huolimatta yllättävän vähän tehoa vahvistimelta, koska sen herkkyys on yli 100 dB/mW. Vertailun vuoksi useimmat edulliset Hifimanin planaarikuulokkeet tarvitsevat saman äänenvoimakkuuden saavuttamiseksi vahvistimen äänenvoimakkuuden säätimen kääntämistä hieman suuremmalle. Ero riippuu toki hieman vahvistimesta, koska Hifimanien impedanssi on hieman pienempi. LCD-2:n vahvistintarpeeseen kannattaa kuitenkin laskea mukaan mahdollinen taajuuskorjaamisesta aiheutuva lisätehon tarve, sillä joudun esimerkiksi itse alentamaan äänenvoimakkuutta EQ APO -ohjelmistosta 16 desibeliä.

Kokemukseni mukaan LCD-2 hyötyy hyvästä vahvistimesta etenkin bassontoiston osalta, mutta omituinen taajuusvaste ei muutu silloinkaan juuri miksikään – taajuusvaste ei muuttunut myöskään kuulokkeiden mukana saamallani hopeakaapelilla. Kuuntelin kuulokkeita pääasiassa tietokoneeseeni liitetyllä Schiit Bifrost 2 + Burson Audio Soloist 3XP -yhdistelmällä, koska järeät taajuuskorjaustoimet vaativat tietokoneohjelmistoa. Koska kuulokkeita oli taajuuskorjattava, en jaksanut kokeilla niitä erilaisilla laitteilla, sillä suurempia muutoksia olisi joka tapauksessa ollut saavutettavissa muuttamalla taajuuskorjausta. Audezen 70 ohmin impedanssi sopisi kuitenkin melko hyvin myös putkivahvistimille. Esimerkiksi aiemmin omistamani LCD-2 Classic kuulosti hyvältä Tor Audio Roger -putkivahvistimella.

Työlään taajuuskorjaamisen lopputulos

Kanavaepätasapainon ja keskitaajuuksista liian vaimean taajuusvasteen saaminen itseäni miellyttävään kuntoon vaati minulta lopulta useiden päivien työn. MiniDSP EARS -laitteesta oli tässä valtava hyöty, vaikka jouduinkin taajuuskorjaamaan diskanttia osittain korvakuulolla sen vuoksi, ettei laite mittaa tarkasti 4–7 kHz:n välistä taajuusaluetta. Mielenkiintoisimpana yksityiskohtana jouduin lisäämään oikeaan elementtiin bassoa peräti 22 desibelin verran. Onneksi elementti otti sen vastaan mukisematta, enkä havaitse bassontoistossa mitään ilmeistä säröä taajuuskorjaamisen jälkeen. Planaarikuulokkeet soveltuvatkin monesti erinomaisesti taajuuskorjattaviksi kohtuullisen pienten säröarvojensa ansiosta.

Kuulokkeet taajuuskorjattuna normaalimman kuuloisiksi (valkoinen viiva). Punainen viiva kuvaa paremmin toimineen vasemman kanavan taajuusvastetta ilman taajuuskorjausta. Kanavatasapaino taajuuskorjauksen jälkeen on erinomainen, koska korjasin sen 0,5 dB:n sisään koko taajuusalueella.

Pyrin säilyttämään kuulokkeiden äänen melko rauhallisena ja luonnollisena, joten taajuusvasteesta tuli lopulta kuuntelun pohjalta hieman sattumaltakin eräänlainen välimuoto ZMF Auteur- ja Aeolus-malleista. Bassoa en halunnut lisätä enempää, jotta pystyn vertaamaan sitä helpommin muihin kuulokkeisiin, joissa ei ole korostuneita alataajuuksia. Tällaisella melko lineaarisellakin vasteella LCD-2 kuulostaa todella muhkealta, enkä kaipaa ollenkaan enempää bassoa. Sitä lisätessä joutuisin itseasiassa muuttamaan samalla myös muiden taajuusalueiden kuuluvuutta.

Ovatko kuulokkeet nyt hintansa arvoiset?

Taajuuskorjauksen jälkeen bassontoisto on huomattavasti tuhdimpaa, eivätkä keskitaajuudet kuulosta enää yhtä aikaa etäisiltä ja hieman huutavilta. Myös diskanttia on määrällisesti hieman vähemmän, joten se integroituu paremmin muuhun toistoon. Kuulokkeet kuulostavat periaatteessa siltä, miltä toivoisin Audezen kuulokkeiden kuulostavan suoraan kaupasta ostettuna. Tämän enempää minun ei kannata ”uutta” taajuusvastetta kuvailla, koska tulisin kertoneeni lähinnä oman taajuuskorjaukseni lopputuloksesta, enkä niinkään kuulokkeista. Siirrynpä sen vuoksi pohtimaan sitä, oliko taajuuskorjaamiseen käytetty aika ja vaivannäkö kannattavaa, ja saadaanko kuulokkeiden teknisestä potentiaalista siten enemmän irti.

Tästä ei jää itselleni lopulta mitään epäilystä, sillä lopputulos on todellakin vaivan arvoinen! LCD-2:n tekninen potentiaali kurkisteli jo aiemmin pinnan alta, mutta taajuuskorjattuna kaikki palaset loksahtavat siinä määrin paikoilleen, että 1000 euron hintalappu alkaa vaikuttaa kohtuullisemmalta. En edes korostanut kuulokkeiden yksityiskohtaisuutta ylempiä taajuuksia voimistamalla, mutta LCD-2 onnistuu silti olemaan taajuuskorjauksen jälkeen kyvykäs yksityiskohtien esiintuonnissa.

Erityisen vaikuttavaa on se, miten hyvin kuulokkeet kerrostavat äänet ja yksityiskohdat erilleen toisistaan tehden kokonaisuudesta selkeän kuuloisen – äänestä pystyy tavallaan näkemään läpi. Tämän ansiosta pienetkin yksityiskohdat on helppo löytää, vaikka ne eivät kuuluisikaan taajuusvasteen osalta kaikkein optimaalisimmalla äänenvoimakkuudella. LCD-2:n erottelu on hyvää myös tilanteissa, joissa on paljon erilaisia, osittain toistensa päälle meneviä ääniä. Levotonkin musiikki kuulostaa erinomaisen jäsennetyltä ja live-äänitteistä saadaan hyvin irti vaimeita yksityiskohtia.

Myös kuulokkeiden dynamiikka riittää mainiosti siihen, että toistossa on aina energiaa ja tietynlaista taajuusvasteesta riippumatonta menevyyttä. LCD-2 kuulostaa myös planaarikuulokkeeksi yllättävän luonnolliselta ja hyvällä tavalla pyöristetyltä etenkin ala- ja keskitaajuuksissa. Dynaamisissa elementeissä on mielestäni edelleen luonnollisempi toiston tyyli, mutta LCD-2 on eräänlainen välimuoto niistä ja kuivemman kuuloisista planaareista, kuten Hifimaneista. Minulla oleva LCD-2 saattaa tosin kuulostaa hybrid-pehmusteilla hieman erilaiselta nahkapehmusteisiin verrattuna. Erityisesti ZMF:n kuulokkeilla erilaisia pehmusteita kokeiltuani olen havainnut kangasmateriaalia sisältävien pehmusteiden pehmentävän ja pyöristävän toistoa nahkamateriaaleihin verrattuna.

Taajuuskorjaus täsmensi myös kuulokkeiden äänikuvan tarkkuutta, koska keskitaajuudet tulevat paremmin osaksi kokonaisuutta, eivätkä ne kuulu keinotekoisesti muita taajuuksia kauempana. Äänikuva ei muuttunut omilla muutoksillani sen suuremmaksi tai pienemmäksi kuin aiemmin, mutta likimain täydellisen kanavatasapainon ansiosta vasen ja oikea puoli erottuvat paremmin toisistaan. Äänikuva on hieman keskimääräistä suurempi ja hyvin jäsentynyt, muttei edelleenkään kaikkein luonnollisin tai mieleen jäävin ominaisuus kuulokkeissa.

Yhteenvetona LCD-2 loistaa paremmalla taajuusvasteella yksityiskohtien selkeässä esittämisessä ja kerrostamisessa ollen samalla planaarikuulokkeeksi mukavan dynaaminen. Halvempiin kuulokkeisiin verrattuna välittömin ero on se, että LCD-2:n toisto tuntuu huomattavasti selkeämmältä ja monikerroksellisemmalta, koska äänet sekoittuvat vähemmän keskenään. Tämä jää kuitenkin pitkälti kokematta, ellei vaimeasti tuunattuja keskitaajuuksia korjata ensin kuntoon. Jos kaupasta saisi ostettua 1000 eurolla taajuuskorjausteni mukaisen LCD-2:n, ostaisin sellaisen mielelläni. Omat kuulokkeeni ovat kaiken lisäksi vuodelta 2014, joten nykyään myytävä LCD-2-malli lienee teknisesti vielä tätäkin kyvykkäämpi.

Vertailu muihin käsillä oleviin kuulokkeisiin

Oikeassa reunassa näkyvän LCD-2:n kanssa kuvassa vasemmalta oikealle lueteltuna ZMF Aeolus, ZMF Auteur, Audio Technica ATH-AD2000X ja Hifiman Edition X v2.

En valitettavasti omista tällä hetkellä muita hinnaltaan 500–1000 euron avoimia kuulokkeita kuin lainassa olevan Audio Technica ATH-AD2000X:n, joten vertaan LCD-2:sta sen lisäksi muutamiin kalliimpiin kuulokkeisiin. Etenkin tummaääninen ZMF Aeolus ja Hifiman Anandaa edeltänyt Edition X v2 -malli ovat mielestäni hyviä verrokkeja. Tulevaisuudessa LCD-2:sta olisi mielenkiintoista päästä vertaamaan myös Sennheiserin HD800-malliin ja joihinkin Focalin kuulokkeisiin, kuten Clear- tai Elear-/Elex-malleihin.

Koska olen taajuuskorjannut LCD-2:sta rajulla otteella ja muut kuulokkeet soivat pitkälti oletusäänellään, en keskity vertailuissa niinkään taajuusvasteeseen liittyviin eroihin, vaan laitan kuulokkeet eräänlaiseen paremmuusjärjestykseen eri osa-alueilla suoriutumisen perusteella. Kuulokkeet 1000 eurosta ylöspäin alkavat olla yleisesti sen verran hyviä, että myönnän jo etukäteen suorituskyvyllisten erojen olevan niin pieniä, että tuunaus ja erityisesti äänikuva määrittäisivät pitkälti oman ostopäätökseni. Oletustuunauksellaan minulla oleva LCD-2 häviäisi vertailussa kaikille muille kuulokemalleille, mutta taajuuskorjattuna sen omat vahvuudet tulevat paremmin esiin tehden siitä vahvan kokonaisuuden.

Kuuntelin kaikkia kuulokkeita käyttäen Schiit Bifrost 2 DAC:ia ja Burson Audio Soloist 3X Performance -vahvistinta.

Taajuusvasteet:

LCD-2F (2014) EQ vs. ZMF Aeolus:

Taajuuskorjattu LCD-2F valkoisella vs. ZMF Aeolus suede-pehmusteilla magentalla.

LCD-2F (2014) EQ vs. ZMF Auteur:

Taajuuskorjattu LCD-2F valkoisella vs. ZMF Auteur vihreällä.

LCD-2F (2014) EQ vs. Audio Technica ATH-AD2000x:

Taajuuskorjattu LCD-2F valkoisella vs. Audio Technica ATH-AD2000X nahkapehmusteilla turkoosilla.

LCD-2F (2014) EQ vs. Hifiman Edition X v2:

Taajuuskorjattu LCD-2F valkoisella vs. Hifiman Edition X v2 oranssilla.

ZMF Aeolus: ääneltään lämpimin ja luonnollisin; toisto ei kovin energistä tai ilmavaa; ylemmät bassotaajuudet kuuluvat voimakkaimmin; alabassoa ja diskanttia on juuri sopivasti ja tuunaus on tasapainoinen

ZMF Auteur: Aeolus-malliin verrattuna energisempi ja raikkaampi yläkeskitaajuuksista sekä diskantista; ääni kokonaisuutena neutraalia ja luonnollista; vetää kuunnellessa huomiota ylempiin keskitaajuuksiin pitäen kuuntelijan kiinnostuneena; alempi basso saisi kuulua pari desibeliä voimakkaammin

Audeze LCD-2F // EQ: eräänlainen ZMF-mallien välimuoto; äänessä sopivassa suhteessa sekä lämpöä että energiaa; kokonaisuutena rauhallisempi kuin Auteur; verrokeista selkeästi eniten alabassoa

Hifiman Edition X v2: rauhallisimman ja rennoimman kuuloinen (ei aktivoi kuuntelijaa lähes ollenkaan); luonnolliset ja hieman lämpimät keskitaajuudet; diskanttia todella maltillisesti; kevyet alabassot, mutta hieman korostuneet keskibassot

Audio Technica ATH-AD2000X: ääni vakiopehmusteilla kevein (basso kuuluu hyvin hiljaa), kirkkain/ilmavin ja keskitaajuuspainotteisin (1–2 kHz:n korostuma); vertailussa käyttämilläni nahkapehmusteilla ääni edelleen kevyt ja hieman kirkas ja etäinen; ylemmältä diskantiltaan ilmavin

Mukavuus:

1. ZMF Aeolus

2. Hifiman Edition X v2

3. AT AD2000X

4. ZMF Auteur

5. Audeze LCD-2F

ZMF Aeolus on suede-pehmusteilla kaikkein mukavin. Edition X v2:n erinomaista mukavuutta heikentää hieman korvapehmusteiden suuruus ja korkeus, sillä pehmusteet tulevat liian alas leuan ja kaulan puolelle. AD2000X:n pään päälle asettuva siipirakenne tuntuu hieman oudolta, mutta kuulokkeet ovat todella kevyet. Padauk-puusta tehty ZMF Auteur ja suuri LCD-2 painavat molemmat noin 600 grammaa, joten mukavuus ei ole suurista pehmusteista huolimatta parhaalla tasolla kevyempiin malleihin verrattuna.

Äänikuva:

1. Hifiman Edition X v2

2. ZMF Auteur / Audeze LCD-2F

4. AT AD2000X

5. ZMF Aeolus

Äänikuvan koon osalta Hifiman Edition X v2 on selkeä ykkönen, sillä se kuulostaa valtavalta ja ääni tuntuu tulevan aina kuulokkeiden ulkopuolelta. Ääni on myös suuren elementin ansiosta todella suuri korkeussuunnassa. Puolelta toiselle liikkuvat äänet saavat silmäni kääntymään puolelta toiselle, koska äänet jatkavat matkaa huomattavasti pidemmälle kuin muilla vertailussa mukana olevilla kuulokkeilla.

Edition X v2:n äänikuva ei ole kaikista tarkin, joten osalta se voisi sijoittua paremmuusjärjestyksessä alemmaskin. Muiden kuulokkeiden äänikuva on kuitenkin kooltaan siinä määrin keskinkertaisempi, että järjestys on minusta reilu. ZMF Auteur on luonnollisempi ja sivuttaissuunnassa hieman laajempi kuin LCD-2, mutta Audeze kuulostaa hieman tarkemmalta levittäen äänen mielenkiintoisemmin pään ympärille. Näitä tyylejä en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen.

ZMF Aeolus on kaikkein ahtaimman ja intiimeimmän kuuloinen, eikä sen äänikuvassa ole luonnollista ilmavuutta. Audio Technican AD2000X on tältä osin lähempänä Auteuria ja LCD-2:sta, muttei kokonaisuutena tee niihin verrattuna mitään paremmin. AD2000X:ssä on eniten diskanttia, joten se on periaatteessa kaikkein ilmavimman kuuloinen – tämä ei kuitenkaan auta tekemään äänikuvasta suuren tuntuista.

Dynamiikka:

1. ZMF Auteur

2. Audeze LCD-2F

3. ZMF Aeolus / AT AD2000X

5. Hifiman Edition X v2

Aiemmin arvostelemani tiikkipuusta tehty ZMF Auteur ei olisi pärjännyt dynamiikan osalta yhtä hyvin, sillä se kuulosti mielestäni hieman verkkaiselta. Huomattavasti kovemmalla ja tiheämmällä Padauk-puulla saman kuulokemallin ääni on nopeampaa ja täsmällisempää saaden minut innostumaan kuuntelusta huomattavasti enemmän. Tämä täsmällisyys ja nopeammat suunnanmuutokset tekevät kuulokkeista myös huomattavasti dynaamisemman kuuloiset. Esimerkiksi kaikki Focalin kuulokkeet ovat todennäköisesti edelleen dynaamisempia kuin Auteur, mutta tässä vertailujoukossa Auteur herättää musiikin parhaiten eloon.

LCD-2 ei kuitenkaan jää paljoa jälkeen, ja osa erosta etenkin toiston innostavuudessa selittynee sillä, ettei se kuulosta yhtä luonnolliselta ja samaistuttavalta. En ole kovin hyvä arvioimaan eroja dynamiikassa, jos ne jäävät pieniksi. Sanoisinkin, että Auteur ja LCD-2 erottuvat joukossa edukseen Aeoluksen ja AD2000X:n herättämättä suurempia ajatuksia. Selkeästi huonoiten pärjää Hifiman Edition X v2, jonka ääni kuulostaa varsin pehmeältä, tasapaksulta ja pakatulta. Toistosta jää puuttumaan muihin malleihin verrattuna dynaamista reippautta ja voimaa, eikä sitä synny myöskään kuulokkeiden rauhallisesta tuunauksesta. Dynamiikka ei silti ole yhtä huonolla tasolla kuin aiemmin arvostelemassani Dan Clark Audion Aeon 2 Closedissa.

Erottelukyky ja vaikutelma yksityiskohtaisuudesta:

1: Audeze LCD-2F

2. ZMF Auteur

3: Hifiman Edition X v2 / ZMF Aeolus / AT AD2000X

Erottelukyvyn osalta LCD-2 ja Auteur pärjäävät jälleen parhaiten ollen hieman erilaisia. Kuulokkeiden yksityiskohtaisuudessa ei ole suurempaa eroa suuntaan tai toiseen, mutta Auteurin esitystapa on luonnollisempi sekä äänikuvan että äänien erottelun suhteen. Äänestä syntyy paremmin toimiva ja samaistuttava kokonaisuus, mutta ääniä tai eri soittimia ei erota toisistaan yhtä selkeärajaisesti kuin LCD-2:lla. Audeze kerrostaakin äänet muihin verrokkeihin nähden suorastaan hämmästyttävän hyvin ja tarkasti. Kuulokkeiden toisto ei ole enää tyyliltään kaikkein luonnollisinta, mutta musiikista on todella helppo poimia eri elementtejä tarkempaan kuunteluun. En tiedä johtuuko asia vuoden 2014 versiosta, mutta LCD-2:n ääni vaikuttaa hieman rakeiselta ja rosoiselta esimerkiksi juuri Auteuriin verrattuna. Tämän vuoksi Auteur kuulostaa mielestäni tietyllä tapaa kalliimman hintaluokan tuotteelta.

Kaikki muutkin kuulokkeet kuulostavat varsin yksityiskohtaisilta, eikä minulla ole sen osalta mitään valitettavaa. Edes aiemmin yksityiskohtaisuuden osalta hieman keskinkertaisena pitämäni ZMF Aeolus ei kuulosta tässä joukossa heikolta, vaikka sillä äänet soivatkin eniten yhdessä, eivätkä pienemmät yksityiskohdat pomppaa juurikaan esiin kokonaisuudesta. Audio Technican AD2000X ei erotu mitenkään edukseen, muttei todennäköisesti olisi paremmalla tuunauksella millään tapaa huonompikaan kuin muut. Kuulokkeiden kevyt ääni helpottaa yksityiskohtien erottamista ja toiston tyyli on ylemmillä taajuuksilla jopa hieman analyyttista.

Hifiman Edition X v2:n ääni puolestaan on Aeolusta selkeämpää, ja äänikuvasta ja tilasta kumpuavat yksityiskohdat erottuvat etenkin rauhallisemmassa musiikissa erinomaisesti. Kuulokkeet eivät kuitenkaan ole kovin hyvät nopeatempoisemmalla musiikilla, ja osa pienemmistä yksityiskohdista toistuu varsin pehmeästi ja yhtenäisempänä massana verrattuna LCD-2:een ja Auteuriin.

Paremmuusjärjestys omien mieltymysteni mukaan:

1. ZMF Auteur (tasaisin kokonaisuus ja luonnollisempi esitystapa kuin LCD-2F:ssä)

2. Audeze LCD-2F (todella hyvä erottelukyky ja tarkka äänikuva, mutta toisto jää hieman suorituskykykeskeiseksi ja vähemmän innostavaksi kuin Auteurissa)

3. Hifiman Edition X v2 (suuri äänikuva paikkaa erinomaisesti paikoin keskinkertaista suorituskykyä tehden kuulokkeista rauhallisesta toistostaan huolimatta mielenkiintoisemmat kuin Aeolus)

4. ZMF Aeolus (toisto on luonnollista miellyttävillä bassoilla tahditettuna, mutta kokonaisuus on niin kesy ja turvallinen, että kyllästyn kuunteluun helposti)

5. Audio Technica AD2000X (kevyt tuunaus miellyttää itseäni vähiten, eivätkä kuulokkeet erotu edukseen juuri millään mittarilla – kuulokkeista ei tavallaan jää mieleen mitään, vaikka ne ovatkin tarkemmin kuunneltuna varsin hyvät)

Pohdintaa ja yhteenveto

Lähdin LCD-2:n arvosteluun sillä asenteella, että siitä tulee negatiivinen, ja että kuulokkeet toimivat varoittavana esimerkkinä vanhempien Audezejen laadusta. Koska aloin taajuuskorjata kuulokkeita vasta kesken arvostelun kirjoittamisen, mielipiteeni niistä muuttui täysin. Nyt minusta tuntuu, että löysin 500 eurolla suoranaisen piilossa olleen aarteen, joka vaati kiillottamista. En välttämättä ostaisi uudestaan vanhempaa vuoden 2014 mallia, mutta vuosien 2016–2018 välillä valmistetusta LCD-2:sta voisin maksaa mieluusti uudestaan 500–600 euroa. En kuitenkaan haluaisi kuunnella kuulokkeita pidempään sellaisinaan, vaan taajuuskorjaisin niistä sellaiset, jotka ne ansaitsevat olla.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että itselläni kävi käytettyjen kuulokkeiden ostamisessa erittäin huono tuuri. Ilman taajuuskorjausta kanavaepätasapaino etenkin alabassoissa olisi älytön, enkä ymmärrä, miten kuulokkeet on myyty aikanaan tällaisina. Toisaalta kuulokkeille on voinut tapahtua jotakin myös edellisillä omistajilla, joten tapaukseni on samalla yleinen muistutus käytetyn tavaran ostamiseen liittyvistä riskeistä. Asia tuskin vaikuttaa suuremmin omiin ostopäätöksiini tulevaisuudessa, mutta aion pohtia hieman tarkemmin, mitä kuulokemalleja uskallan käytettynä ostaa.

Audezen kuulokkeet eivät sovi kaikille, sillä ne vaativat työtä, jos niistä haluaa saada kaiken irti. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät halua maksaa suurta summaa huonosti tuunatusta kuulokkeesta. Tuunaus on kuitenkin tärkein osa välitöntä kuuntelukokemusta, ja jos se ei satu miellyttämään, muut osa-alueet harvoin täysin pelastavat tilannetta. Audezen ”house sound” on sellainen, että kuulokkeita on vaikeaa suositella ilman ennakkokuuntelumahdollisuutta etenkin, jos kuulokkeita ei ole tarkoitus taajuuskorjata. LCD-2:n kohdalla tilanne on sellainen, ettei sen muista osa-alueista saada kaikkea irti keskitaajuuksista vaimennetulla tuunauksella.

Tuunaustyylillä on silti ystävänsä, joten en halua millään tapaa kritisoida niitä, jotka siitä pitävät. On hyvä, että markkinoilla on erilaisia kuulokkeita – liiketoiminnan näkökulmasta on kannattavaa valmistaa sellaisia kuulokkeita, jotka menevät kaupaksi. Ennakoisin kuitenkin uuden LCD-5-mallin perusteella Audezen muuttavan tulevaisuudessa muidenkin malliensa tuunausta lähemmäs yleisesti hyvänä pidettyä tyyliä. Samalla valmistaja toivottavasti vaihtaa myös edullisempiin malleihinsa kevyemmän rakenteen, minkä jälkeen kuulokkeita ei tarvitse jättää ostamatta niiden älyttömän painon takia.

Arvostelemastani vuoden 2014 versiosta ei kannata vetää lopullista johtopäätöstä tuoreempien LCD-2-mallien suorituskyvystä 1000 euron hintaluokassa. Mielestäni taajuuskorjattuna vanhempikin versio pärjää erinomaisesti, eikä siinä ole teknisesti maininnan arvoisia heikkouksia. Yllätyin positiivisesti erityisesti siitä, miten selkeästi kuulokkeet pystyvät erottelemaan eri äänet ja musiikin kerrokset toisistaan. Toisto on samalla myös dynaamisesti painavaa ja reipasta, joten halutessani voisin helposti julistaa LCD-2:n parhaaksi kuulemakseni enintään 1000 euroa maksavaksi kuulokkeeksi.

Alle 1000 eurolla on kuitenkin nykyään saatavilla etenkin käytettynä monia hyviä kuulokkeita, joten kattavamman yleiskuvan muodostamiseksi minun tulisi vielä päästä vertaamaan LCD-2:sta yksityiskohtaisena pidettyyn Sennheiser HD800-malliin ja joihinkin Focalin kuulokkeisiin. Toisaalta taajuuskorjaamiseen suotuisasti suhtautuville olisi tarjolla myös LCD-X-malli, joka lienee teknisesti pienen lisähintansa arvoinen LCD-2:een verrattuna. Suurin osa kalliimmista kuulokkeista on teknisesti sen verran hyviä, että ostopäätöksessä kannattaa suosia tehdastuunausta ja käyttömukavuutta – Audezen LCD-sarja ei pärjää kummassakaan hyvin, joten valmistajalla riittää vielä tekemistä tulevaisuudessa.

En periaatteessa tarvitse, tai tilan käydessä vähiin kaipaakaan, enempää kuulokkeita pysyvämpään omistukseeni, mutta LCD-2:n eteenpäin myymisen miettiminen saa minut haluamaan pitää ne. Kuulokkeiden ostaminen käytettynä oli tavallaan virhe, mutta taajuuskorjauksen jälkeen hankinta tuntuu riskin arvoiselta. Kaiken vaivannäön jälkeen kuulokkeet alkavat myös tuntua yhä enemmän omilta. LCD-2 sai minut suhtautumaan myönteisemmin taajuuskorjaamiseen, mutta toisaalta arvostamaan samalla yhä enemmän onnistuneesti tuunattuja kuulokemalleja.

Plussat ja miinukset:

+ Taajuuskorjattuna teknisesti erittäin vahva esitys 1000 euron kuulokkeeksi:
→ Kerrostaa musiikin eri elementit todella selkeästi toisistaan erilleen
Dynamiikka pitkälti parasta alle 1000 euron planaarikuulokkeiden joukossa
Äänikuva on tarkka, vaikkakin kooltaan vain hieman keskimääräistä suurempi
+ Äänessä on suuruuden tuntua
+ Ala- ja keskitaajuudet ovat tyyliltään luonnolliset ja melko lähellä dynaamisten kuulokkeiden esitystapaa
+ Laadukas ja kestävä rakenne: LCD-2 näyttää ja tuntuu kalliilta tuotteelta
+ Ei tarvitse tehokasta vahvistinta
+ Toimitetaan tukevassa salkussa

+/- Dekonin hybrid -pehmusteet korjaavat keskitaajuuksien tuunausta, mutta tekevät bassosta vaisumman ja diskantista kirkkaamman

– Vanhempien Audezen kuulokkeiden laatuvaihtelu (omassa tapauksessani kanavaepätasapaino)
– Keskitaajuudet toistuvat oletuksena todella vaimennettuina, elottomina ja epäluonnollisina
– Kuulokkeista ei saada irti läheskään kaikkea potentiaalia ilman taajuuskorjaamista
– Kuulokkeet ovat painavat ja epämukavat etenkin vanhalla pääpannalla

2 thoughts on “Arvostelu: Audeze LCD-2F (2014)

  1. MTS says:

    Terve,
    Kiitos erittäin hyvästä ja kattavasta arvostelusta!
    Latasitko valmistajan mittaamaa taajuusvastetta missä välissä Audezelta suoraan? Muistaakseni sen sai jotenkin rekisteröitymällä Audezen sivuilla ja syöttämällä sarjanumeron järjestelmään. Omien yksilöideni valmistajan mittaama taajuusvaste vaikuttaa ainakin matalien taajuuksien osalta aika erilaiselta. Myös ylätaajuuksien piikit ja montut ovat eri kohdissa. Tosin pystyakselikin on skaalattu eri tavalla (20-120dB). Mietin vain, että onko valmistajan mittauksiin tässä luottamista…

    Vastaa
    1. Sword of Damocles says:

      Terve ja kiitos mukavasta palautteesta!

      En lataillut valmistajan omia mittaustuloksia, koska omiin kuulokkeisiini oli joka tapauksessa vaihdettu korvapehmusteet, joilla ääni oli erilaista. Yleensä Audezen kuulokkeissa on tosiaan varsin lineaariset alataajuudet, mikä olisi varmasti pätenyt myös itselläni olleisiin kuulokkeisiin vakiopehmusteilla ja molemmat elementit samanlaisina. Valitettavasti LCD-2:n vanhemmissa versioissa oli melkoisesti laatuvaihtelua, joten minulla kävi sen osalta huono tuuri.

      Audezen mittaukset ovat käsittääkseni pääsääntöisesti ihan tarkkoja, mutta 20-120 desibelin skaalaus aiheuttaa sen, että taajuusvaste näyttää suoremmalta kuin se todellisuudessa kuulostaa. Mitään väärää asiassa ei silti varsinaisesti ole, vaan muistaakseni vastaava skaalaus oli vielä noin 10 vuotta sitten yleistä. Itse mittasin LCD-2-mallin MiniDSP EARS:illa, joka on kaupallisista mittauslaitteista epätarkin, mutta toki myös edullisin. En ole täysin varma, mitä kompensaatiota Audeze käyttää omissa taajuusvasteissaan, mutta niitä ei joka tapauksessa ole valitettavasti mahdollista verrata suoraan MiniDSP EARS:illa tehtyihin HEQ-kompensaation mukaisiin mittauksiin. Nykyisellä paremmalla mittauslaitteistolla pystyisin tuottamaan vertailukelpoisempaa tietoa, joten toivotaan, että pääsen jossakin välissä mittamaan LCD-2-mallin uudestaan.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *