Arvostelu: ZMF Verite Open (African Blackwood)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tiedot:

• Julkaisuvuosi: 2018
• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Hinta: 2700–3200 € riippuen puulaadusta
• Rakenne: avoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: PEN + Vapor deposed Beryllium (20 %)
• Impedanssi: 300 ohm
• Herkkyys: 97 dB/mW
• Paino: Kevyimmillään noin 450 g (African Blackwood ja teräsosat 620 g)
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin-mini-XLR
• Mukana tulee: Seahorse-salkku, 2 paria pehmusteita (toinen pari vapaasti valittavissa), 2 kaapelia (liittimet valittavissa ostovaiheessa) 
• Takuu: elinikäinen elementtitakuu ja 2 vuoden takuu ulkoisille osille

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Linkki valmistajan kotisivuille

Jatkumona Kuulokenurkan aiemmille ZMF-arvosteluille sain hankittua vihdoin testattavakseni myös avoimen Verite Open -mallin (VO). Kuulokkeet julkaistiin vuonna 2018 noin vuosi ennen suljettua Verite Closed -mallia (VC). Verite Closed (linkki aiempaan arvosteluun) on edelleen paras kuulemani suljettu kuuloke, vaikka Focal Stellia onkin sille varsin tasaväkinen, energisempää keskitaajuuksien toistoa tarjoava, kilpailija.

Verite Open on avointa rakennettaan lukuun ottamatta pitkälti identtinen suljetun sisaruksensa kanssa, sillä molemmissa on hyvin vastaava tuunaus ja samanlainen dynaaminen elementti, jonka pintaan on lisätty kerros berylliumia. Myös Verite-mallien hinta on sama, mutta lopullinen hinta vaihtelee toki hieman sen mukaan, mistä puulaadusta kuulokkeet on tehty. Molemmat ovat joka tapauksessa dynaamisella elementillä varustetuiksi kuulokkeiksi erittäin kalliita, koska halvimpienkin versioiden hinta lähestyy 3000 euroa. Koska avoimet kuulokkeet ovat lähtökohtaisesti parempia kuin suljetut kuulokkeet, itseäni kiinnostaa eniten se, miten kaksi Verite-mallia eroavat toisistaan.

Tuotepakkauksen sisältö

ZMF:n kuulokkeet toimitetaan joko tukevassa muovisalkussa (Seahorse) tai puukotelossa, jollaista en ole vielä itse kertaakaan saanut. Muovisalkku on kuitenkin huomattavasti käytännöllisempi esimerkiksi kuulokkeiden kuljettamisessa tai niiden lainaamisessa kaverille.

ZMF parantaa jatkuvasti tuotepakkaustensa sisältöä, joten loppuvuonna 2021 myydyn VO-mallin mukana tuli aiemman punaisen kaapelipussin sijaan laadukkaampi musta pussi. Myös korvapehmusteille on olemassa nykyään pehmusteiden mallinimellä varustettuja säilytyspusseja. Nämä ovat pieniä, mutta tervetulleita muutoksia, sillä ~3000 euron tuotteessa ei voi koskaan olla liian hyvät oheismateriaalit. Mukana toimitettava puukuppien puhdistamiseen tarkoitettu kangasliina kertoo mielestäni siitä, että valmistaja todella välittää kuulokkeistaan.

Rakenne ja mukavuus

Omat Verite Open -kuulokkeeni ovat kiiltäväksi lakatusta African Blackwood -puusta tehty erikoismalli. Kupit näyttävät kauempaa katsottuna täysin mustilta, mutta lähempää valoa vasten katsottuna esiin tulee upea suklaanruskea puukuvio. Blackwood on todella tiheää ja kovaa puuta, minkä vuoksi kuulokkeet painavat hurjat 620 grammaa verrattuna siihen, että kevyimpien VO-versioiden paino on vain noin 450 grammaa.

Kokonaispainoa itselläni nostavat myös metalliosat, jotka on tehty mustaksi anodisoidun alumiinin sijaan kuulokkeiden ulkonäköön paremmin sopivasta teräksestä. Vaikka pidänkin yleensä edullisempaa Auteur-mallia hieman hienompana, Veritessä tumma puu yhdistettynä mielenkiintoiseen teräksen väriseen metalliritilään näyttää uskomattoman hyvältä. Tällä yhdistelmällä VO on yksi hienoimmista näkemistäni kuulokkeista.

Uusi pääpanta:

Kuulokkeiden korkean painon vuoksi voikin tuntua yllättävältä, että VO on päässä pitäessä yksi mukavimmista kuulokkeistani. Korkean painon huomaa kyllä välittömästi päätä liikuttaessa, mutta muutoin kuulokkeet halaavat päätäni niin täydellisesti, etten tunne niitä lähes ollenkaan. Tämä johtuu pitkälti ZMF:n uudistamasta pääpannasta, joka on suunniteltu parantamaan nimenomaan painavammasta puusta tehtyjen erikoismallien mukavuutta.

Uuteen Crescent-strap-nimiseen pääpantaan on lisätty nystymäisiä pehmusteita päätä vasten tulevan nahkahihnan yläpuolelle. Nämä nystyt ovat paksumpia pääpannan reunoilla, joten osa kuulokkeiden painosta asettuu päälaen lisäksi myös pään sivuille. Pannan muotoilu toimii itselläni erinomaisesti, koska kuulokkeet istuvat niin hyvin, että ne tuntuvat suorastaan päähän valetuilta. Pannassa on myös miellyttävän kevyt puristusvoima aiempaan pääpantamalliin verrattuna.

Kaikesta huolimatta en silti lähtisi suosittelemaan yli 600 grammaa painavaa Blackwood-versiota kellekään painaviin kuulokkeisiin tottumattomalle, kun tarjolla on myös alle 500 grammaa painavia VO-versioita. Positiivisena puolena kenenkään painavampaan erikoismalliin ulkonäöllisesti mieltyneen ei kuitenkaan tarvitse jättää kuulokkeita ostamatta, koska käyttömukavuus on edelleen hyvä.

Uutta pääpantaa lukuun ottamatta VO-mallin metallinen sankarakenne on identtinen muiden ZMF-kuulokkeiden kanssa. Rakenne on kokonaisuutena laadukkaan tuntuinen, eikä siinä ole heikkoja kohtia. Kupit pääsevät kääntymään riittävästi eri suuntiin, joten kuulokkeiden istuvuus on siltäkin osin hyvä. Pääpannan korkeutta säädetään tuttuun tapaan valitsemalla sopiva korkeus porrastettujen tankojen avulla. Omissa kuulokkeissani mustat metalliosat ovat anodisoitua alumiinia, mikä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin hieman kevyempi magnesium, jonka maalipinta on herkempi naarmuuntumaan.

Puukuppien vaikutus ääneen:

Verite Open luokitellaan avoimeksi kuulokkeeksi, mutta sen puukupit ovat silti osittain suljetut. Kuulokkeiden äänestä on saatu halutunlaista erilaisilla ilma-aukoilla, joita on runsaasti erityisesti kuppien ylä- ja takareunassa. Kuulokkeet eivät tunnu korvilla täysin avoimilta, mutteivat kovin suljetuiltakaan – ääntä vuotaa reilusti molempiin suuntiin.

Puukupit tuovat aina ZMF:n kuulokkeissa ääneen oman vivahteensa, koska osa elementin taakse muodostuvista ääniaalloista pidetään kuppien sisällä, jolloin niistä muodostuu jälkikaikua. Pehmeämmästä puulaadusta tehdyt kupit lisäävät kaikuaikaa (decay) verrattuna African Blackwood:in tapaiseen kovaan puuhun. Tämä tekee kuulokeversioista hieman eri kuuloisia, vaikka pääsääntöisesti erot lienevätkin varsin pieniä muutoin kuin mahdollisimman pehmeästä ja kovasta puusta tehtyjen kuulokkeiden välillä. Tuunaus kaikissa VO-kuulokkeissa on sama.

Uusi vakiokaapeli:

ZMF on uudistanut kuulokkeidensa mukana tulevan vakiokaapelin aiempaa litteää muovikaapelia hienommaksi. Uudessa kaapelissa on kangaspäällyste, ja sen splitteristä löytyy myös valmistajan logo. Käytettävyydeltään kaapeli on perushyvä, koska se on taipuisa, ja se painaa sopivasti. Kuppeihin kiinnittyvät liittimet ovat tuttuun tapaan tyypiltään 4-pin-mini-XLR, kun taas vahvistimeen kiinnittyvä liitin on ostajan valittavissa. VO:n mukana tulee normaalisti myös toinen kaapeli (nähtävillä esimerkiksi Auteur-mallin arvostelussa), mutta sellaista ei tullut itselleni, koska kuulokkeeni on myyty alun perin hieman edullisempana B-stock-tuotteena.

Korvapehmusteet:

Kuulokkeiden ääneen on mahdollista tehdä melko suuria muutoksia korvapehmusteita vaihtamalla. Valmistaja myy laskujeni mukaan tällä hetkellä 13 erilaista avoimelle Verite-mallille sopivaa pehmustetta, joista löytyy melko hyvin käyttäjäkokemuksia eri keskustelufoorumeilta. ZMF:llä on myös oma ohjesivu eri pehmusteiden vaikutuksesta kuulokkeiden ääneen. VO:n hintaan sisältyy kahdet pehmusteet, joista toiset ostaja saa valita itse. Avoimissa ZMF-malleissa käytetään aina rei’itettyjä pehmusteita, sillä ääni muuttuu “kiinteillä” pehmusteilla liian bassovoittoiseksi.

Verite Open on tehdastuunattu Universe Lambskin Perforated -nimisillä vakiopehmusteilla, jotka ovat oletuksena kiinni kuulokkeissa niiden saapuessa ostajalle. Sain käytettynä ostamieni kuulokkeiden mukana monia muitakin pehmusteita, joten vertailen niitä hieman tuonnempana. Koska lopputulos on jokaisella pehmustemallilla erilainen, VO:n äänestä on mahdollista hienosäätää omien mieltymysten mukaista. Tällainen valinnanvapaus tekee kuitenkin kuulokkeiden arvostelemisesta vaikeaa, koska havainnot ovat väkisinkin hieman erilaisia valituista pehmusteista riippuen.

Äänenlaatu

Huomioitavaa äänenlaadun arvioinnissa:

• DAC: Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun)
• Kuulokevahvistin: Burson Audio Soloist 3 X Performance (linkki arvosteluun)
• Korvapehmusteet: Universe Lambskin Perforated (vakiopehmusteet)
• Kaapeli: Viking Weave Cables Raido

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty MiniDSP EARS -laitteella, jonka käytöstä on mahdollista lukea tarkemmin erillisestä artikkelista.

Mainitsen alkuun hauskasta sattumasta, joka vaikutti merkittävästi siihen, mitä mieltä olen kuulokkeista. En alussa suuremmin innostunut VO:n äänestä, koska kuuntelin sitä kaikilla muilla pehmusteilla paitsi vakiopehmusteilla, joita en siinä vaiheessa omistanut – tai ainakaan en tiennyt omistavani. Löysin nimittäin eräs päivä laatikon pohjalta pehmusteet, joiden luulin olevan Dekoni Audion valmistamat. Kyseiset pehmusteet olivat kuitenkin muodoltaan ja materiaaliltaan niin identtiset ZMF:n pehmusteiden kanssa, että päätin kokeilla niitä VO:lla.

Kuulokkeet kuulostivat välittömästi uskomattoman hyvältä verrattuna kaikkiin muihin kokeilemiini pehmusteisiin. Myöhemmin sain selville, että kyseiset pehmusteet olivat itseasiassa Universe Lambskin Perforated -pehmusteet eli VO:n vakiopehmusteet. Olin omistanut sellaiset koko ajan tietämättäni siitä! Tapaus osoitti itselleni ensinnäkin sen, että olen ZMF:n kanssa hyvin samaa mieltä siitä, miltä VO:n tulisi kuulostaa. Toiseksi mielikuvani kuulokkeista muuttui kertaheitolla aiempaa positiivisemmaksi.

Taajuusvaste Universe Lambskin -pehmusteilla (vakiopehmusteilla):

Yksityiskohtaisuuden ja kuuntelun helppouden kultainen keskitie

Verite Open tavoittelee mielestäni äänellään eräänlaista yksityiskohtaisuuden ja kuuntelun helppouden kultaista keskitietä. Lopputulos on suorastaan fantastinen, sillä kuulokkeiden luomassa äänimaailmassa yhdistyy koukuttavalla tavalla lämmin rasittamaton tuunaus, mielenkiintoinen tilava äänikuva, räjähtävä dynamiikka ja ensiluokkainen yksityiskohtaisuus. Vaikka VO:n taajuusvaste onkin melko normaali, en kutsuisi kuulokkeita varsinaisesti neutraaleiksi, vaan maukkaasti värittyneiksi VC-mallin tapaan. Äänessä on myös muutamia erikoisuuksia, joita käsittelen kohta tarkemmin.

Kuulokkeet ovat teknisesti huippuluokkaa, koska ne toistavat ääntä erittäin dynaamisesti ja erottelevasti. Kokonaisuus pysyy kaikissa tilanteissa niin selkeänä ja kontrolloituna, että voisin kuvitella kuuntelevani dynaamisen elementin sijaan planaarikuulokkeita. VO:ssa ei ole mielestäni laisinkaan teknisiä heikkouksia, joten kuulokkeet tarjoavat korkealle hinnalleen hyvin vastinetta.

VO:sta puuttuu täysin edullisempien ZMF-mallien, kuten Auteurin, rentous ja pehmeys. Ääni on sen sijaan tyyliltään nopeampaa, elävämpää ja rytmikkäämpää, joten Verite pitää kuunnellessa tiukemmin otteessaan. Esitystavassa on paljon samaa suljetun VC-mallin kanssa, mutta avoimen rakenteen ja maltillisemman bassontoiston ansiosta kokonaisuus pysyy VO:ssa hieman selkeämpänä ja raikkaampana.

Pidän erityisesti siitä, miten hyvin kuulokkeet tuovat esiin musiikin voimakkuuden vaihteluita. Kappaleiden rauhalliset ”tyyntä ennen myrskyä” -kohdat nostavat intensiivisyydellään ihokarvat pystyyn, ja niitä seuraavat räjähtävät kohdat vasta fyysisiltä tuntuvatkin. Ääni tulee kuuntelijaa kohti joka suunnasta suurena ja voimakkaana. VO:n kuuntelu on fyysistä myös siksi, että alataajuudet resonoivat jatkuvasti rintakehässäni hyvin vastaavalla tavalla kuin Verite Closed -mallissa, joka toistaa bassotaajuuksia suljetun rakenteensa ansiosta vieläkin lujemmin ja hauskemmin.

Basso:

VO:n bassontoisto voi näyttää mittauksissani hitusen vaisulta, koska sen voimakkuus heikkenee 100 hertsistä alaspäin. Todellisuudessa basso kuulostaa kuitenkin lineaarisemmalta alimmille taajuuksille saakka ollen pitkälti vaikuttavinta, mitä olen tähän mennessä avoimissa kuulokkeissa kuullut. Alabassossa on kunnolla äänenpainetta, joten esimerkiksi Hans Zimmerin elokuva-soundtrackien matalat murinat toistuvat mahtipontisesti. Muiden avoimien kuulokkeiden tapaan VO ei kuitenkaan ole mikään Harmanin tavoitekäyrän mukainen bassomonsteri, ellei sen alabassoa voimisteta taajuuskorjaamalla.

Koska kuuntelen paljon raskaampaa rock-musiikkia, itseäni miellyttää VO:n bassontoistossa eniten ylempien bassotaajuuksien iskevyys – ylempi basso myös hieman korostuu taajuusvasteessa, mutta nopea elementti pitää sen selkeänä. Esimerkiksi rummut, bassokitara ja sähkökitaran alemmat taajuudet toistuvat moniin muihin kuulokkeisiin verrattuna suorastaan raivokkaasti ja ne resonoivat hauskasti rintakehässäni. Jälkimmäinen voi tosin olla melko yksilöllistä ja myös laitteistosta riippuvaa, joten en voi luvata vastaavaa kokemusta kaikille.

Vertailun vuoksi VC-mallin bassontoisto on vieläkin voimakkaampaa, mutta suljettujen puukuppien resonaatiot tekevät siitä pehmeämpää. VC on hauskempi elektronisessa musiikissa, kun taas rock-musiikissa pidän enemmän VO:n tiukemmin iskevästä ja vähemmän ”bloom”-efektiä aiheuttavasta bassontoistosta. Molempien Verite-mallien bassontoisto on yksityiskohtaisuudeltaan ja dynamiikaltaan erinomaista.

Koska kuulokkeissa käytetty elementti on todella nopea, eikä avoimen VO-mallin blackwood-kupeista synny juurikaan jälkikaikua, bassoon ei muodostu mahdottomasti runkoa etenkään moderneilla transistorivahvistimilla. Tämän vuoksi monien hitaammalla elementillä varustettujen avoimien kuulokkeiden, kuten Sennheiser HD650:n ja ZMF Auteurin, basso kuulostaa paksummalta. Nautinkin toisinaan enemmän Auteur-mallin täyteläisemmästä bassontoistosta. Toisaalta Veriten voimakkaammin iskevään bassoon on mahdollista lisätä runkoa hidastamalla toistoa korkeamman lähtöimpedanssin vahvistimella, kuten putkivahvistimella.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeissa on ZMF:lle tyypillinen lämpimään päin kallellaan oleva taajuusvaste, jossa keskitaajuuksien alemmat osat korostuvat hieman ylempiä keskitaajuuksia enemmän. Lopputulos on rauhallisempi ja rennommin kuunneltava kuin esimerkiksi energisempää yläkeskitaajuuksien toistoa tarjoavissa Hifimanin ja Sennheiserin kuulokkeissa. VO:n esitystapa on miellyttävän luonnollinen ja avara, mutta keskitaajuudet kuulostavat samalla myös hieman epätavallisilta esimerkiksi neutraalimpaan Auteur-malliin verrattuna.

Tämä johtuu siitä, että molemmissa Verite-malleissa on varsin suuri vaimentuma 3–4 kHz:n välillä – tätä kannattaa peilata omiin mieltymyksiin kuulokkeiden ostamista harkitessa. Vaimentuma rauhoittaa toistoa ja avartaa äänikuvaa siirtämällä osan musiikin elementeistä kauemmas kuuntelijasta – esimerkiksi vokalisti asettuu monesti hieman taka-alalle äänikentässä.

Lopputulos on vakiopehmusteilla sopusuhtainen ja tarkoituksenmukainen, mutta kriittisesti arvioituna osa naislaulajista kuulostaa vaimentuman seurauksena hieman tukkoisilta ja nuhaisilta. Myös tietyt yksityiskohdat jäävät hieman vaimeiksi, joten esimerkiksi jousisoittimet eivät kuulosta Veritellä optimaalisilta verrattuna yläkeskitaajuuksia enemmän korostaviin kuulokkeisiin, kuten Hifimaneihin.

Kaikesta huolimatta totun itse Veriten ääneen nopeasti. Ylemmät keskitaajuudet eivät onneksi kuulosta kokonaisuutena liian etäisiltä ja vaimentuneilta samoin kuin esimerkiksi Audezen kuulokkeissa. Tämä on todennäköisesti sen ansiosta, että Veritessä on tarpeeksi energiaa vaimentuman molemmin puolin.

Veriten keskitaajuudet onnistuvat olemaan yhtä aikaa sekä rauhalliset että energiset, mikä on mielestäni puoleensa vetävää samoin kuin VC-mallissa. Ääntä on helppo kuunnella, ja siihen syntyy samalla innostavaa voimaa ja elävyyttä erinomaisesta dynamiikasta ja yksityiskohtaisuudesta. Koska keskitaajuuksista jää kuitenkin puuttumaan taajuusvasteen näkökulmasta viimeinen menevyys, minun on helppo ymmärtää, etteivät kuulokkeet välttämättä miellytä kaikkia ilman pientä taajuuskorjaamista. Yläkeskitaajuuksien vaimentumasta ei päästä täysin eroon korvapehmusteita vaihtamalla, vaan se on suunniteltu kiinteäksi osaksi Veriten ääniprofiilia.

Vertailun vuoksi edullisempi Auteur-malli kuulostaa tasaisemman taajuusvasteensa ansiosta luonnollisemmalta ja oikeaoppisemmalta. Sen hitaampi elementti tekee äänestä myös täyteläisempää – äänenväri on hieman realistisempi. Auteur on toisaalta keskitaajuuksien yksityiskohtaisuudessa, selkeydessä ja innostavuudessa varsin merkittävä heikennys Veriteen verrattuna. Mikäli haluan toiston olevan yksityiskohtaisuuden lisäksi myös mahdollisimman energistä, katseeni kääntyy monesti Superdupont-modatun Sennheiser HD800:n suuntaan. Se tuo analyyttisemman esitystapansa vuoksi ylempien taajuuksien yksityiskohdat Veriteä enemmän esille.

Diskantti:

VO:n diskantti on suljetun VC-mallin tapaan helposti kuunneltavaa, koska ylätaajuuksien määrä on varsin maltillinen. Koska diskantti toistuu kuitenkin selkeästi ja yksityiskohtaisesti, rauhallinen tuunaus siirtää sitä lähinnä hieman kauemmas äänikuvassa. Ääneen tulee sopivasti lisäenergiaa pienestä korostuksesta 5–6 kHz:n välillä. Jotkut raportoivat toiston olevan tämän vuoksi paikoitellen hieman terävää, mutten itse ole havainnut tällaista laisinkaan. VO-mallissa kyseinen korostuma on hieman pienempi kuin VC-mallissa, ja huomattavasti pienempi kuin Sennheiser HD800-mallissa.

VO:ssa on rauhallisempi diskantti kuin esimerkiksi Sennheiser HD600-mallissa, joten määrä vastannee läheisemmin HD650-mallia. Tämä ei ole huono asia, sillä ylätaajuudet eivät ole koskaan liian kirkkaat, eivätkä ne hyökkää päälle. VO on tämän ansiosta monia huippukuulokkeita anteeksiantavampi huonompilaatuista musiikkia kuunnellessa. Esitystapa ei kuitenkaan ole parhaimmillaan yhtä raikas ja ilmava kuin esimerkiksi HD800:ssa ja Hifiman HE1000 v2:ssa. Myös ZMF Auteurissa on hieman kuuluvammat ylätaajuudet.

VO:n maltillinen diskantintoisto on tietyllä tapaa vakiopehmusteiden ominaispiirre. Sellaisenaan kuulokkeet eivät varmastikaan sovi kirkkaamman toiston ystäville, mutta ylätaajuuksien määrää on mahdollista lisätä erilaisilla korvapehmusteilla. Esimerkiksi Be2-nahkapehmusteet ovat hyviä tähän tarkoitukseen, koska niillä diskantti tulee enemmän kuuluviin ollen edelleen varsin helposti kuunneltavaa.

Äänikuva:

Pehmustevalinta vaikuttaa myös kuulokkeiden äänikuvaan. Olen todennut vakiopehmusteet kaikkein avarimman ja sopusuhtaisimman kuuloisiksi, vaikkei äänikuvaa voi sanoa niilläkään valtavaksi Sennheiser HD800:n tapaan. Ääni on kuitenkin vakiopehmusteilla mielenkiintoisesti hieman 3D-tyylistä vastaavasti kuin suljetussa Verite-mallissa. VO lähettää kuuntelijan kiehtovalle matkalle, jossa osa äänistä ilmestyy ja liikkuu pään ympärillä paikoissa, joissa niiden ei odota sijaitsevan – kuuntelukokemus on hauska.

Mikään ZMF:n avoimista kuulokemalleista ei kuulosta erityisen avoimelta, mutta VO:n äänikuva on paremman syvyytensä ja tarkemman erottelunsa ansiosta kohtuullisen merkittävä parannus Aeolus- ja Auteur-malleihin verrattuna. Tämä saa Veriten kuulostamaan enemmän huippukuulokkeelta, kuten muita malleja korkeampaan hintaan on syytä odottaakin. VC-mallin äänikuva puolestaan on suljetuista kupeista huolimatta kooltaan melko vastaava, minkä lisäksi se asettaa kuuntelijan vielä selkeämmin keskelle musiikkia.

Vaikkei VO:n äänikuva olekaan huippukuulokkeiden maailmassa ilmavuudeltaan yhtä vaikuttava kuin esimerkiksi Hifiman HE1000 v2:ssa, siinä ei ole mitään häiritsevääkään. Äänten sijainnit toistuvat todella tarkasti, joten eri instrumenttien ja yksittäisten äänten seuraaminen on helppoa. Pidän myös siitä, että kauempana toistuvissa äänissä on voimaa, eivätkä ne vain kuulu muuta kokonaisuutta vaimeammin. Lopputulos on uskottava.

Tekninen kyvykkyys:

VO on dynaamiseksi kuulokkeeksi teknisesti hurjan kyvykäs. Itseeni tekee vaikutuksen erityisesti transienttien toiston nopeus, räjähtävä dynamiikka ja erinomainen yksityiskohtien erottelukyky. Ero VC-malliin ei ole suuri, mutta avoin rakenne mahdollistaa hieman puhtaamman ja selkeämmän lopputuloksen, jolloin VO kilpailee vieläkin tasaväkisemmin hyvien planaarikuulokkeiden kanssa. Verite-mallien teknisen kyvykkyyden voisikin sanoa tulevan avoimessa mallissa entistä paremmin esille.

Verite toistaa ääntä siten, että siinä on aina eräänlainen energinen ”naps”-ääni aivan kuten sormia nopeasti napsauttaessa. Tämän ansiosta jokainen ääni toistuu selkeästi ja voimakkaasti. Koska äänten reunat pysyvät terävinä, niitä on mahdollista seurata alusta loppuun irrallaan muusta kokonaisuudesta. Kuulokkeiden dynamiikka on lisäksi erinomaista, joten musiikki kuulostaa aina elävältä ja vaikuttavalta.

Vertailun vuoksi edullisempi Auteur-malli on toistoltaan hitaampi ja dynamiikaltaan huomattavasti rennompi, joten Verite iskee äänenpaineen vaihtelut voimakkaammin ja hauskemmin päin naamaa. Myös teknisesti Veriten kanssa tasaväkisesti kilpailevat kuulokkeet, kuten Hifiman HE1000 v2 ja Sennheiser HD800 tuntuvat Veriten kuuntelun jälkeen ääneltään vähemmän voimakkailta.

VC-malliin verrattuna tilanne on mielenkiintoinen, koska sen puukupeista syntyvä jälkikaiku pehmentää jonkin verran toistoa. Lopputulos on luonnollisemman kuuloinen, koska ääneen syntyy enemmän rakennetta. Sama elementti voi kuulostaa VO:n avoimilla blackwood-kupeilla jopa liiankin nopealta ja kontrolloidulta muihin ZMF-malleihin verrattuna.

Kuulokkeet eivät olekaan nopean äänensä vuoksi kaikkein luonnollisimman kuuloiset etenkään yksityiskohtaisuutta entisestään korostavilla ohuemmilla korvapehmusteilla. Tämä on luultavasti yksi syy sille, miksi pidän eniten hieman pyöreämmän kuuloisista vakiopehmusteista. Silti esimerkiksi ZMF Auteur-mallin hitaampi bioselluloosaelementti miellyttää itseäni toisinaan enemmän. VC-malli sijoittuu luonnollisuudessa VO:n ja Auteurin välille, joten se on hyvä kompromissi kahdesta tyylisuunnasta.

Pehmustevertailu

Kuulokkeiden vakiopehmusteet ovat omasta mielestäni paras kompromissi yksityiskohtaisuuden ja kuuntelunautinnon välillä, mutta ääntä on mahdollista muokata jonkun toisen mieltymyksiin paremmin sopivaksi pehmusteita vaihtamalla. Vertailen seuraavaksi muutamia testaamiani ZMF:n pehmustemalleja, jotka koen käyttökelpoisiksi vakiopehmusteiden rinnalla. Kaikille pehmusteille on yhteistä yläkeskitaajuuksiin jäävä vaimentuma, mutta muutoin ne tuovat muutoksia kaikille taajuusalueille. Pehmusteiden vaihtaminen tuo myös kuulokkeisiin mukavaa vaihtelua, joten useammat erilaiset pehmusteet omistaessa ei välttämättä tarvitse hankkia useita erilaisia kuulokkeita.

Universe Suede Perforated

Taajuusvasteet: Universe Lambskin (turkoosi) vs. Universe Suede (punainen)

Suede-materiaalista valmistettu versio vakiopehmusteista kuulostaa neutraalimmalta ja ilmavammalta. VO on pehmusteilla kaikkein avoimimman kuuloinen, koska äänikuva on hieman avarampi kuin vakiopehmusteilla. Pehmusteet sopivat myös niille, jotka haluavat kirkkaampaa ja kuuluvampaa diskantintoistoa. Enemmän etualalle tulevien keskitaajuuksien ansiosta myös laulusuoritukset kuulostavat erinomaisilla. Pehmusteet ovat kaikista pehmusteista mukavimmat pehmeän materiaalinsa ansiosta.

Suede-materiaalin huono puoli on kaikista testaamistani pehmusteista vaisuin bassontoisto. Keskitaajuudet ovat myös vähemmän täyteläiset, vaikka niissä onkin enemmän energiaa. Lopputulos on erittäin neutraali ja ”normaali”, mikä on sekä hyvä että huono asia. Kaikki paitsi bassomusiikki kuulostaa hyvältä, muttei yhtä mielenkiintoiselta kuin vakiopehmusteilla.

Eikon Lambskin Perforated

Taajuusvaste: Universe Lambskin (turkoosi) vs. Eikon Lambskin (ruskea)

Kapeimmalla korva-aukolla varustetut ja melko kaltevat Eikon-nahkapehmusteet muuttavat VO:n äänikuvan pieneksi ja intiimiksi. Äänikuva on kuitenkin samaan aikaan muita pehmusteita korkeampi, joten lopputulos on varsin mielenkiintoinen. Pehmusteet tuovat keskitaajuuksiin lisää energiaa, joten lopputulos on hieman vakiopehmusteita neutraalimpi. Samalla ylemmän diskantin määrä alenee hieman, joten ääni on myös varsin lämmintä ja täyteläistä. Basso on määrältään hyvin vastaavaa kuin vakiopehmusteilla. Käyttömukavuuskin pehmusteissa on hyvä.

Eikon-pehmusteet ovat kaiken kaikkiaan tasapainoisen kuuloiset, joten ne sopinevat intiimin äänen ystäville. Toisto on kuitenkin vakiopehmusteisiin verrattuna jokseenkin yksiulotteista ja hieman tylsempää.

Be2 Lambskin Perforated

Taajuusvaste: Universe Lambskin (turkoosi) vs. Be2 Lambskin (oranssi)

Be2-nahkapehmusteet ovat nykyään VO:n eräänlaiset toiset vakiopehmusteet, joita valmistaja suosittelee kuulokkeille. Pehmusteet ovat varsin litteät, joten ne siirtävät kuulokkeiden elementin lähemmäs kuuntelijan korvaa. Tällä on mielenkiintoisia vaikutuksia ääneen, mutta se heikentää jonkin verran käyttömukavuutta.

Pehmusteet ottavat VO:sta teknisesti vakiopehmusteita enemmän irti, koska ne voimistavat yksityiskohtaisuutta lisäämällä sekä erottelukykyä että diskantin kuuluvuutta. VO kuulostaa hurjan nopealta ja tekniseltä esitystavan ollessa jo suorastaan konemainen. Jos diskantti on vakiopehmusteilla melko rauhallista, se on Be2-nahkapehmusteilla kirkasta ja edelleen varsin rennosti kuunneltavaa. Bassoa on melko vastaava määrä kuin vakiopehmusteilla, mutta sen runko jää melko ohueksi.

Keskitaajuudet ovat entistä selkeämmät, kuivemmat ja ohuemmat. Toisto on kaiken kaikkiaan vaikuttavaa, mutta se jättää itseni kylmäksi etenkin siksi, että vokalisti toistuu omaan makuuni liian etäisenä. Pehmusteet saattaisivat toimia paremmin jollakin pehmeämmällä puulaadulla, joka ei kuulosta valmiiksi yhtä ”kuoletetulta” kuin African Blackwood.

Eräs Be2-nahkapehmusteiden mielenkiintoisista piirteistä on vakiopehmusteita leveyssuunnassa kapeampi äänikuva, joka on kuitenkin enemmän 3D-tyylinen. Äänet sijaitsevat lähempänä eläen samalla omaa elämäänsä tyhjyydessä kuuntelijan ympärillä. Silti ääntä kuuluu fokusoituneesti myös kauempana silmien edessä, joten lopputulos on epätavallinen. Äänikuva toimii toisinaan erinomaisesti, mutta monesti sen kapeahko leveys alkaa häiritä itseäni.

Be2 Hybrid Perforated

Taajuusvaste: Universe Lambskin (turkoosi) vs. Be2 Hybrid (violetti)

Sekä nahkaa että suede-materiaalia sisältävä Be2 hybrid -pehmustemalli lisää hieman yllättäen alataajuuksien määrää 600 hertsistä alaspäin. Tämä tekee äänestä tuhdimpaa ja lämpimämpää, mutta mielenkiintoisesti kokonaisuus ei kuitenkaan puuroudu liikaa, koska kuulokkeiden nopea elementti onnistuu pitämään toiston selkeänä. Myös diskantin korkeampi määrä kompensoi jonkin verran basson suurempaa määrää.

Keskitaajuuksien ylemmät osat jäävät pienempään rooliin kuin muilla pehmusteilla, mistä en erityisemmin välitä. Myös yksityiskohtien erottelukyky ja selkeys heikentyvät varsin merkittävästi muihin pehmustemalleihin verrattuna, joten VO kuulostaa tavanomaisemmalta ja vähemmän vaikuttavalta. Äänikuvakin on pienempi kuin vakiopehmusteilla, muttei kuitenkaan yhtä intiimi kuin Eikon-pehmusteilla. Be2 hybrid -pehmusteet ovat kaikesta huolimatta hauskat bassomusiikkia kuunnellessa, ja ne sopivat hyvin myös rentoon fiilistelyyn.

Vahvistus

Verite Open on muiden ZMF-mallien tapaan varsin helppo kuorma vahvistimelle, vaikka sen impedanssi onkin korkea 300 ohmia. Impedanssi on valittu sen vuoksi, että kuulokkeita voidaan kuunnella monipuolisesti erilaisilla vahvistimilla. Nopean kuuloinen Verite-malli saattaa jäädä kontrolloidulla transistorivahvistimella joidenkin makuun liian ohuen kuuloiseksi samoin kuin esimerkiksi alkuperäinen Sennheiser HD800.

Olen kuunnellut Verite Openia arvostelutilanteessa eniten Burson Audio Soloist 3X Performance -vahvistimella, jossa on transistorivahvistimeksi hieman tavallista rennompi ja pyöristetympi ääni. Tämä toimii VO:n kanssa hyvin, koska ääni ei ole omaan makuuni liian kuivaa tai kontrolloitua. D/A-muuntimien osalta Schiit Audio Bifrost 2 lisää mukavasti iskevyyttä kuulokkeiden alataajuuksiin, mutta VO ei kuulosta rauhallisen diskanttinsa ansiosta huonolta myöskään kirkkaammalla DAC:illa, kuten Soncoz SGD1:llä (linkki aiempaan arvosteluun).

Monet suosittelevat valmistajan kuulokkeille lämminäänistä putkivahvistinta, mikä voi vaikuttaa erikoiselta ottaen huomioon ZMF-mallien valmiiksi lämpimähkön taajuusvasteen. Suosituksessa on kuitenkin perää, sillä putkivahvistin voimistaa entisestään kuulokkeiden hyviä puolia eli luonnollista äänenväriä ja jälkikaikua sisältävää mielenkiintoista äänikuvaa.

Nopeaääninen VO kuulostaakin kuuntelunautinnon näkökulmasta kaikkein parhaimmalta ja luonnollisimmalta Tor Audio Roger -putkivahvistimellani, joka lisää ääneen puuttuvaa täyteläisyyttä. Toistosta tulee juuri sopivasti hitaampaa, jolloin siihen ehtii muodostua lihaa luiden ympärille. Samaan aikaan äänikuva on entistä suurempi ja kiehtovampi. Tällaisena kuulokkeiden kuuntelua on vaikeaa lopettaa.

Vertailun vuoksi hitaammalla elementillä varustettu ZMF Auteur muuttuu samalla vahvistimella jo liiankin tuhdin kuuloiseksi. Pehmeästä puusta tehty Verite Closed -mallini hyötyy myös toistoa tiukemmin kontrolloivasta matalan lähtöimpedanssin transistorivahvistimesta. Suljetut puukupit pehmentävät ja paksuunnuttavat toistoa tarpeeksi, joten korkeamman lähtöimpedanssin vahvistin muuttaa bassontoiston liikaa kokonaisuutta dominoivaksi. Tätä olisi tosin mahdollista kompensoida kirkkaamman kuuloisilla putkilla.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Vertailen tässä yhteydessä Verite Open:ia muihin ZMF-malleihin ja Audeze LCD-R-kuulokkeisiin. Jatkossa VO tulee toimimaan verrokkina muutamille muillekin huippukuulokkeille.

ZMF-mallien äänelliset erot

ZMF Verite Open (VO) vs. ZMF Verite Closed (VC)

Taajuusvasteet: Verite Open (turkoosi) ja Verite Closed (keltainen)

ZMF:n mukaan molemmissa Verite-malleissa on bassotaajuuksia lukuun ottamatta hyvin samanlainen taajuusvaste, mikä käy ilmi myös omista taajuusvastemittauksistani. Kuulokkeet kuulostavat siinä määrin samanlaisilta, ettei kumpaakaan mallia voi mielestäni kutsua suoraan paremmaksi. Tämä on pitkälti VC-mallin hyvyyttä, sillä sen suljetusta rakenteesta on hyvin vähän haittaa VO:n avoimiin kuppeihin verrattuna.

Verite-mallien merkittävimmät erot ovat tiivistettynä VC:n voimakkaampi ja hauskempi bassontoisto (basso on tosin löysempää) ja VO:n hieman selkeämpi ja tiukempi ääni. VO toistaa yksityiskohdat aavistuksen terävämmin, kun taas VC on jälkikaikunsa ja pehmeämmän esitystyylinsä ansiosta tuhdimman ja hieman luonnollisemman kuuloinen. VO onnistuu kuitenkin nostamaan ihokarvani pystyyn useammin kuin VC, joten esitystyylissä on jotakin enemmän tunteita herättävää – luulisin sen olevan purevamman äänen ansiota.

Molemmissa kuulokkeissa on kooltaan melko vastaava äänikuva, mutta VC on mielenkiintoisempi voimakkaamman 3D-tyylisyytensä ansiosta, ja VO ilmavampi ja raikkaampi avoimen rakenteensa ansiosta. VC:llä keskitaajuudet ovat enemmän läsnä, mikä voi miellyttää monia. Esimerkiksi vokalisti sijoittuu VO:lla syvyyssuunnassa kauemmas, kun taas VC tuo laulun juuri sopivasti lähemmäs.

VC:ssä on hieman suurempi korostus preesensalueella, joten VO on sen ansiosta vähemmän uuvuttava huonompilaatuisia äänitteitä kuunnellessa. Ylempi diskantti toistuu VC:llä hieman kuuluvammin, mutta molempien diskanttia on mahdollista hienosäätää suuntaan tai toiseen pehmusteita vaihtamalla.

Mikäli VC-mallissani olisi myös kovemmat puukupit, se kuulostaisi todennäköisesti entistä enemmän VO:n kaltaiselta. Pidän suljettujen puukuppien tuottamasta pidemmästä jälkikaiusta ja VC:n hurjasta bassontoistosta, kun taas VO on teknisempi ja yksityiskohtien erottelultaan selkeämpi. VO kilpailee tämän ansiosta entistä tasaväkisemmin muiden avoimien huippukuulokkeiden kanssa. Toisaalta myös VC:n ääntä on mahdollista selkeyttää toistoa enemmän kontrolloivalla vahvistimella.

Avoimiin kuulokkeisiin mieltyneen kannattaa mielestäni valita kaksikosta VO, kun taas suljettuja kuulokkeita tarvitseva tai voimakkaammasta bassontoistosta pitävä voi valita hyvillä mielin VC:n tietäen, että se tarjoaa muutoin lähestulkoon yhtä hyvää ääntä. Molempien mallien omistamisessa yhtä aikaa ei ole oikein järkeä, ellei joku satu keräilemään valmistajan kuulokkeita samoin kuin minä.

ZMF Verite Open vs. ZMF Auteur

Taajuusvasteet: Verite Open (turkoosi) ja Auteur (punainen)

ZMF:n kuulokemallisto on luotu siten, että jokaisessa kuulokkeessa on hinnasta riippumatta omat hyvät puolensa muihin malleihin verrattuna. Kuulokkeet ovat perusääneltään varsin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia, että ne soveltuvat erilaisille ihmisille ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mikään hintavampi kuulokemalli ei myöskään ole suora päivitys edullisempiin malleihin verrattuna. Tämä pitää mielestäni paikkansa verratessa Verite Openia noin 1000 euroa edullisempaan Auteur-malliin.

VO on Auteuriin verrattuna teknisesti huomattavasti parempi kuuloke, mitä en uskoisi monenkaan kyseenalaistavan kaksikkoa peräkkäin kuunnellessa. Veriten elementti toistaa ääntä nopeammin, selkeämmin ja täsmällisemmin, joten se saa Auteurin tuntumaan varsin verkkaiselta ja pehmeä-ääniseltä kuulokkeelta. VO kuulostaa dynaamisesti räjähtävämmältä ja elävämmältä, ja sillä on helpompi seurata yksittäisiä ääniä erillään muista äänistä. Myös äänikuva on tarkempi ja syvempi, ja toiston tausta tummempi, joten VO tuntuu kaikin puolin korkeamman hintaluokan tuotteelta, mitä se toki onkin.

Auteur-mallilla on kuitenkin ässä hihassaan: sen hitaampi bioselluloosaelementti kuulostaa äänenväriltään luonnollisemmalta ja täyteläisemmältä Veriten konemaisempaan Beryllium-pinnotteiseen elementtiin verrattuna. Auteur toistaa ääntä juuri sopivasti hitaammin, jolloin siihen ehtii muodostua miellyttävän luonnollinen rakenne. Myös Auteurin bassossa on enemmän runkoa kuin VO tiukemmin iskevässä bassossa.

Auteurin etuna on lisäksi Veriteä neutraalimpi taajuusvaste, joten esimerkiksi keskitaajuudet ja diskantti ovat energisemmät ja tasapainoisemmat. Pidän erityisesti siitä, miten läsnä olevana Auteur toistaa laulajan. Esitystapa muistuttaa Sennheiserin HD600-sarjaa, mutta lopputulos on avarampi. Kuulokkeet kuulostavat musiikista riippumatta aina oikeaoppiselta ja hyvältä, joten ne ovat turvallinen valinta tasapainoista taajuusvastetta arvostavalle. Auteurin pehmeämpi esitystapa on silti varsin rento, minkä vuoksi se saattaa kuulostaa hieman tylsältä Veriten elävämpään dynamiikkaan ja mielenkiintoisempaan 3D-tyyliseen äänikuvaan verrattuna.

Verite-mallin julkaisu oli ZMF:ltä ensimmäinen hyppy yli 2000 euron hintaluokkaan, minkä vuoksi kuulokkeiden täytyi olla mahdollisimman yksityiskohtaiset ja teknisesti vahvat. Kuulokkeet ovatkin edullisempaan Auteur-malliin verrattuna erittäin vaikuttavan kuuloiset. Tasaisempaa taajuusvastetta ja täyteläisempää ääntä yksityiskohtaisuutta enemmän arvostava saattaa kuitenkin pitää Auteuria edelleen paremman kuuloisena. Itse en pysty valitsemaan kaksikosta suosikkiani, koska molemmat ovat omalla tavallaan erinomaisia kuulokkeita.

ZMF Verite Open vs. Audeze LCD-R

Hinnat: 2700 € vs. 2500 USD (+ postikulut ja alv eli ostohetkellä noin 2750 €)

Taajuusvasteet: Verite Open (turkoosi) ja LCD-R (pinkki)

Audezen harvinainen LCD-R-malli (nauhatyylinen planaarielementti) on edelleen teknisesti vaikuttavin kuulemani kuuloke, joten se on hyvä mittari vastaavan hintaiselle ZMF Veritelle. Vertailussani kannattaa huomioida, että LCD-R:ää on pakko kuunnella sen mukana tulevalla Schiit Audio Jotunheim-A-vahvistimella. Käytän lisäksi vahvistimessa olevaa asetusta, joka voimistaa bassontoistoa. Normaalisti LCD-R:n basso olisi hieman vaimeampaa kuin VO:ssa, mutta asetusta ei mielestäni kannata olla käyttämättä, koska se tasapainottaa taajuusvastetta tekemättä bassosta ylikorostunutta.

LCD-R tuo ääntä ja yksityiskohtia enemmän päin naamaa, koska sen äänikuva on pienempi ja keskitaajuuksissa on enemmän energiaa juuri niillä taajuuksilla, jotka jäävät VO:ssa vaimeammiksi. Tämän ansiosta LCD-R:ää kuunnellessa kaikissa soittimissa on hieman enemmän särmää, ja yksittäisiin ääniin kiinnittää voimakkaammin huomiota. Myös ylempi diskantti kuuluu hieman selkeämmin kuin VO:ssa, joten LCD-R:n esitystapa on taajuusvasteen näkökulmasta kokonaisuutena kirkkaampi.

LCD-R:ää ei voi silti kutsua uuvuttavan kuuloiseksi, koska toistossa on aina tietynlaista pehmeyttä ja rentoutta. Tämä johtuu ainakin osittain vaimeasti toistuvasta preesensalueesta, mikä lienee piirre, joka jakaa kuulokkeissa mielipiteitä. LCD-R:n taajuusvasteessa on hieman samoja ominaispiirteitä kuin muissakin perinteisissä LCD-malleissa, joten kuulokkeet sopivat hyvin Audezen äänestä pitäville. Yläkeskitaajuuksissa on kuitenkin enemmän energiaa, joten ne eivät kuulosta yhtä rennoilta ja vaimentuneilta kuin aiemmissa LCD-2/2C-, LCD-3- ja LCD-X -malleissa.

LCD-R tekee vaikutuksen toiston puhtaudellaan. Kuulokkeet häivyttävät harvinaisen hyvin pois fyysisen rakenteensa, jolloin äänen aistii ilmestyvän avoimesti kuin tyhjästä. Tässä auttaa myös se, että Audezen äänikuva on muodoltaan pallo kuuntelijan pään ympärillä. Äänikuvassa ei ole aukkoja, jotka rikkoisivat tämän kiehtovan vaikutelman siitä, että päässä ei ole laisinkaan kuulokkeita. Yksityiskohtien erottelukyky on LCD-R:llä vieläkin vaivattomamman kuuloista kuin VO:lla. Audeze-malli säilyttää mielenkiintoisesti huikean yksityiskohtaisuutensa ja erottelukykynsä, vaikka kuulokkeita kuunneltaisiin todella hiljaisella äänenvoimakkuudella.

Bassontoisto VO:ssa on kuitenkin parempaa, vaikka LCD-R:n basso onkin kuuluvampaa ja rakenteeltaan tuhdimpaa. Verite iskee tiukemmin (nyrkki vs. kämmen), minkä lisäksi basso on yksityiskohtaisempaa ja sävyltään luonnollisempaa. Esimerkiksi bassokitara ja rummut ovat VO:lla orgaanisemman kuuloiset, koska ne toistuvat vähemmän kireästi. Alataajuudet tuntuvat VO:lla myös fyysisemmin rintakehässä.

Verite tarjoaa yleisestikin hieman dynaamisempaa toistoa, joten se kuulostaa rauhallisemmasta taajuusvasteestaan huolimatta elävämmältä. VO:ssa on myös selvästi avarampi ja miellyttävämpi äänikuva – vaikka LCD-R kuulostaakin avoimemmalta, ääni jää lähemmäs päätä. VO:n äänikuva tuntuu lisäksi realistisemmalta, koska äänet resonoivat aidommin tilassa. LCD-R kuulostaa äänenväriltään kuivemmalta ja eräällä tapaa kireämmältä. Tämä on kokemukseni mukaan varsin yleinen ero dynaamisten elementtien ja planaarielementtien välillä (poikkeuksiakin toki löytyy).

Tiivistettynä LCD-R tekee hieman suuremman vaikutuksen yksityiskohtaisuudellaan ja erottelukyvyllään, koska se vetää kuuntelijan huomiota enemmän yksittäisiin ääniin. VO sen sijaan toistaa musiikkia luonnollisemmin ja avarammin, joten sitä kuunnellessa keskittyy yksittäisten äänten sijaan enemmän kokonaisuuteen. LCD-R jäi itselleni vertailutilanteessa koko ajan voimakkaammin mieleen, kun taas Veritellä musiikista nauttiessani unohdin monesti kirjoittaa siitä muistiinpanoja. Kumpi onkaan lopulta toivotumpi lopputulos?

Yhteenveto

ZMF Verite Open ei useista erilaisista korvapehmusteista huolimatta sytyttänyt itseäni alkuun samaan tapaan kuin suljettu versio samoista kuulokkeista. Pidin myös edullisempaa Auteur-mallia paremman kuuloisena. Lopulta vakiopehmusteilla VO:sta tuli kuitenkin yksi lempikuulokkeistani, koska omat mieltymykseni osuvat erinomaisesti yhteen valmistajan mieltymysten kanssa. Kuulokkeet ovat miellyttävä yhdistelmä huippukuulokkeiden selkeyttä ja yksityiskohtaisuutta sekä kuuntelun helppoutta ja hauskuutta.

Hyvissä kuulokkeissa itselleni merkittävä ominaisuus on se, että kuunteluun on helppo uppoutua ilman, että äänessä on mitään kuuntelua häiritsevää. Kalliiden kuulokkeiden hankkimisessa ei ole mitään järkeä, jos ne eivät ole hyvät sellaisenaan. Verite Open -mallin hyvyys perustuu mielestäni siihen, että kaikki toiston osa-alueet ovat tasapainossa keskenään. Kuulokkeet ovat kuitenkin tietyllä tapaa rajatapaus, koska pidän niiden äänestä pitkälti vain vakiopehmusteilla, jotka tukevat parhaiten VO:n vahvuuksia.

Kuulokkeet eivät kaikesta huolimatta ole omaperäisen taajuusvasteensa vuoksi turvallisin valinta ZMF:n kuulokemallistossa tai yleisemminkään huippukuulokkeiden joukossa. Tuhansia euroja maksavien kuulokkeiden ostajan kannattaa ylipäätään harkita tarkkaan, mikä malli sopii parhaiten omaan käyttötarkoitukseen ja omiin mieltymyksiin. Jos suorituskyvyn viimeisillä prosenteilla tai niiden kymmenyksillä ei ole merkitystä, erinomaisia kuulokkeita on tarjolla myös 1000–2000 euron hintaluokassa. Koen silti Veriten tarjoavan melko hyvin rahalle vastinetta sen maksaessa huomattavasti vähemmän kuin monet muut 4000–6000 euron kuulokemallit.

ZMF Veriten hankkii nähdäkseni käsityötä ja erilaisuutta arvostava ihminen, joka haluaa nautiskella yksityiskohtaisesta ja elävästä äänestä hieman tavallista rennommin. Makuja on kuitenkin monia, joten seuraavien kuukausien aikana Kuulokenurkassa tutustutaan useisiin muihinkin huippukuulokkeisiin. Sellaisista kiinnostuneiden kannattaa siis olla tarkkana.

Plussat ja miinukset:

+ Tekninen kyvykkyys: nopeus, erottelukyky, dynamiikka
+ Toisto on yhtä aikaa yksityiskohtaista ja selkeää sekä helposti kuunneltavaa
+ Iskevä bassontoisto
+ Avara ja 3D-tyylinen äänikuva
+ Ääntä mahdollista hienosäätää pehmusteita vaihtamalla
+ Käyttömukavuus (kevyemmällä puulla entistä parempi)
+ Laadukas rakenne ja käsityö
+ Hieno ulkonäkö
+ 300 ohmin impedanssi tarjoaa vaihtoehtoja laitevalintoihin
+ Elinikäinen elementtitakuu ensimmäiselle omistajalle
+ Hinta on jokseenkin järkevä useimpiin muihin huippukuulokkeisiin verrattuna

– Omaperäinen taajuusvaste ei välttämättä kuulosta kaikista hyvältä
– Yläkeskitaajuuksissa sijaitseva vaimentuma vähentää yksityiskohtaisuutta ja tekee naislaulajista tukkoisempia
– Ääni on nopean elementin vuoksi rungoltaan ohuempaa ja vähemmän luonnollista kuin monissa muissa dynaamisissa kuulokkeissa
– Diskantti voi olla joidenkin makuun liian rauhallista etenkin vakiopehmusteilla
– African Blackwood -kupit nostavat kuulokkeiden kokonaispainon todella korkeaksi
– Hinta on hurjan korkea