Arvostelu: Meze Empyrean

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2018
• Valmistusmaa: Romania
• Hinta: 3000 €
• Rakenne: avoin, over-ear
• Planaarielementti: Rinaro Isodynamic Hybrid Array (isodynaaminen hybridiaseteltu tasokalvoelementti)
• Impedanssi: 31,6 ohm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Paino: ~ 430 g
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin-mini-XLR
• Tilauksen yhteydessä valittava kaapeli: vaihtoehtoina 1,3 metrinen kaapeli 3,5 mm:n liittimellä tai 3 metrinen kaapeli, jossa liitin 6,35 mm tai 4-pin-XLR
• Mukana tulee: metallinen kuljetussalkku ja 2 paria pehmusteita (nahka ja alcantara)
• Takuu: 2 vuotta

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Lyhyt katsaus valmistajan historiaan

Meze Audio on vuonna 2011 perustettu romanialainen kuulokevalmistaja, joka aloitti liiketoimintansa myymällä kiinalaisia Esmooth-merkkisiä kuulokkeita omalla nimellään. Tiettävästi kuulokkeisiin ei tuolloin sisältynyt omaa suunnittelua lukuun ottamatta hienoa logoa, jota Meze käyttää vielä nykyäänkin.

Mezen maine ei ollutkaan alussa hääppöinen. Kun muutaman kympin maksaviin kuulokkeisiin lyödään päälle oma logo ja laitetaan hinnaksi 300 dollaria, voidaan olla melko varmoja, ettei toiminta miellytä kaikkia. Mezen toiminnassa ei sinällään ole mitään ihmeellisempää, koska vastaavaa tapahtuu koko ajan. Tilanteen teki kuitenkin eriskummalliseksi se, ettei Meze suostunut myöntämään kuulokkeidensa olevan uudelleenbrändättyjä, vaikka Esmooth itse oli jo kertonut valmistavansa kuulokkeet Mezelle.

Meze julkaisi vuonna 2015 noin 300 euron hintaiset muhkealla bassolla ja korealla ulkonäöllä varustetut 99 Classics -kuulokkeet, jotka olivat täysin yrityksen itsensä suunnittelemat ja valmistamat. Kuulokkeista tuli niin suositut, että niistä tehdään nykyään Kiinassa väärennöksiä.

Harva OEM-kuulokkeiden uudelleenbrändäyksellä aloittava yritys saavuttaa tai edes haluaa vakavasti otettavan valmistajan asemaa. Meze onnistui siinä 99 Classics -mallillaan, mutta vuonna 2018 julkaistu Empyrean-malli tuli silti monelle suurena yllätyksenä. High end -harrastajille suunnatun kalliin planaarikuulokkeen kehittäminen on kuitenkin teknisenä haasteena aivan eri luokkaa kuin edullisten dynaamisten kuulokkeiden suunnittelu. Empyrean onkin valmistettu yhteistyössä ukrainalaisen Rinaro Isodynamicsin kanssa. Yrityksellä on yli 30-vuotinen kokemus planaarielementtien suunnittelusta ja valmistuksesta. Rinarolla on tehdas myös Puolassa, joten toiminta on voinut jatkua kutakuinkin normaalisti Ukrainan sodasta huolimatta.

Empyrean vaikuttaa olleen 99 Classicsin tapaan Mezelle menestys. Yrityksen perustaja Antonio Meze työskenteli ennen kuulokealalle siirtymistä teollisena muotoilijana. Mielestäni hänen kiinnostus estetiikkaan ja laitteiden mekaaniseen toimivuuteen näkyykin selkeästi kaikissa Mezen tuotteissa. Empyreanin jälkeen valmistajan mallisto on kasvanut Empyrean Elite- ja Liric-malleilla.

Meze Empyreanin tuotepakkaus

Empyrean toimitetaan metallisessa salkussa, jonka korkeus on vain 11,5 senttiä. Matala salkku on helppo varastoida, ja kuulokkeiden postittaminenkin on tarvittaessa edullista. Esimerkiksi Audezen ja ZMF:n käyttämät muovisalkut ovat mielestäni mainioita, mutta Mezen salkku on näppärämpi. Salkku on varsin tyylikäs, vaikkei se olekaan yhtä pramea kuin hienoimmat puiset laatikot tai Audio Technica ATH-ADX5000:n (linkki arvosteluun) nahkalaukku. Mezen salkun lukitusmekanismi on napakka, saranat tukevat ja metallikuoret varsin paksut – juuri näin 3000 euron arvoiset kuulokkeet kuuluukin paketoida.

Olen unboxannut satoja kuulokkeita, mutten voinut olla hymyilemättä avattuani Empyreanin salkun ensimmäistä kertaa. Kuulokkeiden esillepano on mainio! Vaikka ensimmäisen avaamiskerran jälkeen asiaan ei enää kiinnitäkään yhtä paljoa huomiota, mielestäni kalliiden kuulokkeiden tulee antaa juuri tällainen ensivaikutelma. Empyreanin tapauksessa laskisin ainoaksi miinukseksi sen, että kaapeli on irrotettava ennen kuulokkeiden salkkuun laittamista.

Rakenne ja mukavuus

Ulkonäköä arvioidessa minua miellyttävät yleensä eniten puiset kuulokkeet, vaikka tyylikäs ulkonäkö voidaan saavuttaa ilman puutakin. Magnesiumista valmistettu Sony Qualia 010 on mielestäni yksi maailman hienoimmista kuulokkeista. Nyt sen rinnalle nousee myös Meze Empyrean, joka on omaan makuuni käsittämättömän kaunis – ei kaunis vain kuulokkeeksi, vaan myös esineeksi. Jos en tuntisi kuulokkeita ja minulle kerrottaisiin Empyreanin olevan maailman kallein kuulokemalli, en epäilisi asiaa hetkeäkään.

Kuulokkeiden hulppea ulkonäkö huomioiden onkin hieman yllättävää, ettei Empyreanissa ole ylimääräisiä krumeluureja, vaan kaikilla osilla ja niiden muodolla on selkeä tehtävä. Rakenteessa on priorisoitu käytettävyyttä, mutta siitä on yritetty tehdä myös hyvän näköinen. Tässä yhtälössä Meze on onnistunut lähes täydellisesti.

Kuulokkeiden sangan kaari on valmistettu hiilikuidusta, joka on keveytensä ja kestävyytensä ansiosta mainio materiaali. Se on myös maltillisesti käytettynä mielestäni hyvän näköistä. Kevyestä metallista valmistettu sanka voisi kuitenkin olla parempi vaihtoehto, koska hiilikuitu voi murtua voimakkaammin taivuttaessa, eikä kevyellä taivutuksella puolestaan voida muokata sen muotoa, mikäli sille on tarvetta.

Empyrean tuntuu käsitellessä hieman lötköltä, koska hiilikuitusanka ei ole kovin tukeva. Myös 360 astetta ympäri pyörivät kupit korostavat kuulokkeiden hieman venkoilevaa olemusta. Mielestäni täydellisten kuulokkeiden tulisi tuntua tukevilta, vaikka niitä pidettäisiin kiinni vain yhdestä kupista. Ongelma on silti kokonaisuuden kannalta vakavuudeltaan hyvin mitätön.

Näkisin toisena hyvin lievänä käytettävyyteen liittyvänä ongelmana sen, että kuulokkeiden korkeutta säätävä tappi liukuu kolossaan vapaasti. Rakenne on tältä osin toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin Gradon kuulokkeissa. Mekanismi on kuitenkin Empyreanissa hieman jäykkä, eikä korkeuden säätäminen onnistu kunnolla ottamatta kuulokkeita pois päästä. Toisaalta asetettu korkeus pysyy hyvin paikoillaan säätämisen jälkeen.

Korvapehmusteet:

Korvapehmusteet kiinnittyvät kuulokkeisiin magneettisesti hyödyntäen elementin magneettikenttää – varsin nokkelaa! Pehmusteita toimitetaan Empyreanin mukana kahdet erilaiset. Toiset on valmistettu aidosta nahasta ja toiset ovat Alcantaraa. Molemmat pehmusteet ovat paksut ja erittäin mukavat. Tilaa riittää isommillekin korville.

Koska sangan puristusvoima on varsin maltillinen, kuulokkeet olisivat itseasiassa mukavat myös ohuemmilla pehmusteilla. Empyrean onkin Audio Technica ATH-ADX5000:n ohella mukavin kokeilemani high end -kuuloke. Monet Hifimanin kuulokkeet ja yksittäisenä nostona esimerkiksi Sennheiser HD800 (linkki arvosteluun) ovat myös mukavia, mutta kyseiset mallit eivät katoa koskaan suurien kuppiensa vuoksi täysin päähän.

Vaikka Empyreanin pehmusteet ovatkin käytettävyydeltään mainiot, on niissäkin pari mainitsemisen arvoista heikkoutta. Pehmusteet ovat ensinnäkin varsin kalliit maksaessaan 149 euroa – tämä on melko suuri hinta näinkin yksinkertaisesta tuotteesta. Focal ja Abyss toki veloittavat pehmusteistaan vieläkin enemmän, mutta esimerkiksi Audezen, ZMF:n ja Hifimanin pehmusteet ovat noin puolet halvempia.

Korkeaa hintaa suurempi asia on silti kokonaan puuttuva elementtien pölysuojaus. Pehmusteissa on vain verkko, joka estää isompien partikkelien pääsyn elementtiin. Verkon reikien halkaisija on kuitenkin noin 2 mm, joten ne eivät pysäytä esimerkiksi pölyä, hiuksia, hilsettä tai lemmikkien karvoja.

Jo yksikin elementin pinnalle päässyt hius riittää aiheuttamaan selkeästi kuultavia häiriöitä äänessä hiuksen pomppiessa kalvolla. Pahimmassa tapauksessa hius “liimautuu” ajan kanssa kiinni elementtiin, jolloin koko elementti voi rikkoutua. Pölysuojan jättäminen pois tämän hintaluokan kuulokkeista onkin ennenkuulumatonta ja suorastaan käsittämätöntä.

Mezen mukaan ongelmia voi esiintyä, mikäli kuulokkeita säilytetään pitkään pölyisessä tilassa. Empyrean kannattaisikin aina käytön jälkeen suojata tai laittaa takaisin salkkuunsa. Itselläni on ovellinen kaappi, joka suojaa kuulokkeita jossakin määrin säilytyksen aikana. Kaikilla ei kuitenkaan tällaista ole, joten kuulokkeiden laittaminen jokaisen käyttökerran jälkeen takaisin salkkuun on naurettava ehdotus varsinkin, kun toimenpide edellyttää lisävaivana myös kaapelin irrottamisen.

Kaapeli:

Empyreanin ostaja saa valita ostovaiheessa kolmen erilaisen kaapelin väliltä. Pidempiin 3 metrisiin kaapeleihin voidaan valita joko 6,35 mm:n liitin tai XLR-liitin. Lyhyessä 1,3 metrisessä kaapelissa on puolestaan 3,5 mm:n liitin. Vaihtoehtojen tarjoaminen on mukavaa, mutta näin kalliiden kuulokkeiden mukana pitäisi ehdottomasti tulla vähintään kaksi kaapelia. On myös harmillista, että mukana toimitettava kaapeli on varsin surkea. Se on päällystetty halvan tuntuisella keinokuitukankaalla, joka puristaa kaapelin mutkalle, ja saa sen venkoilemaan minne sattuu.

Vaikkei kaapeli sentään yhtä surkea ole kuin Hifimanin ja Focalin surullisen kuuluisat kaapelit, odotin kuitenkin paljon parempaa. Oikein toteutettuna kaapeli olisi varsin nätti, sillä liittimet ja “splitteri” on viimeistelty Mezen logoilla. Valitan ehkä turhasta, mutta itseäni ärsyttää jos high end -kuulokkeiden liittimissä lukee Rean tai Neutrik sen sijaan, että liittimet olisi muokattu kyseisten kuulokkeiden tyyliin sopiviksi.

Meze myy myös laadukkaamman näköisiä vaihtokaapeleita. Jos valmistaja pystyy suunnittelemaan kutakuinkin maailman hienoimmat kuulokkeet, ei niiden mukaan täysin vahingossa päädy surkeaa kaapelia. En pidä siitä, että ensin 3000 euroa kuulokkeista maksettuaan asiakas joutuu maksamaan lisää käyttökelpoisesta kaapelista. Onneksi Empyreaniin käy kuitenkin myös Audezen ja ZMF:n laadukkaammat kaapelit, joita käytin toisinaan itsekin tätä arvostelua tehdessäni.

Elementti:

Empyreanissa käytetään poikkeuksellista planaarielementtiä. Äänikela on rakennettu siten, että elementin alaosa toistaa korkeita ja keskikorkeita taajuuksia ylemmän alueen toistaessa basson ja alemmat keskiäänet. Erikoisen rakenteen pitäisi vähentää heijastumia ja kohdistaa ääni tarkemmin kuuntelijan korvakäytävään.

Perinteisesti kuulokkeissa käytetään vain yhtä elementtiä per korva, koska useamman elementin toteutukset eivät yksinkertaisesti monestikaan toimi. En ole tähän mennessä kuullut kovin hyvää modernia kahden tai useamman elementin toteutusta. Dynaamisella- ja electret- elementillä toteutettu AKG K340 onnistui yhdistämään elementit melko hyvin, mutta kuulokkeet julkaistiin vuonna 1978, joten niiden vertaaminen moderneihin kuulokemalleihin ei ole järin mielekästä. Mezen ja Rinaron idea kaksi eri “kaiutinta” sisältävästä yksittäisestä elementistä on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Äänenlaatu

Käytetty laitteisto:

• DAP: Shanling M6 Pro
• DAC/AMP-yhdistelmälaite: iFi Micro iDSD Black Label
• DAC: Schiit Yggdrasill A1 / Soncoz SGD1 (linkki arvosteluun)
• Kuulokevahvistimet: SPL Phonitor 2 / Monolith Liquid Platinum
• Kuulokekaapelit: Vakiokaapeli / CustomcansUK:n kaapeli / ZMF:n vakiokaapeli / Lunashops:in hopeoitu OCC-kaapeli
• Käytin äänenlaadun arviointiin nahkaisia pehmusteita. Syy tähän sekä pehmusteiden vertailu arvostelussa

Empyreanin taajuusvaste:

Taajuusvasteessa 6 kHz:n kohdalla sijaitseva kuoppa ja sitä edeltävä pieni piikki ovat totuttuun tapaan MiniDSP EARS:in mittausvirheitä. Muilta ostin mittaamani taajuusvaste vastaa melko hyvin kuulemaani. Huomion arvoista on etenkin selkeä keskibassokorostuma (100–300 Hz), joka on todellisuudessa voimakkaampi kuin kuvaajasta voitaisiin päätellä. MiniDSP EARS ei esitä tällaisia korostumia riittävän selkeästi.

Huomiota Empyreanin taajuusvasteessa kannattaa kiinnittää myös tasaisesti alaspäin laskevaan keskialueeseen, joka tekee soinnista pehmeää ja täyteläistä. 15 kHz:n “vuori” on jossakin määrin todellinen, mutta mittaukset ovat joka tapauksessa korkeimmilla taajuuksilla epätarkkoja. 15–20 kHz:n välillä ei ole enää juuri mitään kuunneltavaakaan, eivätkä monet iäkkäämmät ihmiset edes kuule niin korkeita taajuuksia.

---

Basso:

Empyreanissa on avoimeksi planaarikuulokkeeksi poikkeuksellisen reilusti bassoa. Erityisesti keskibassokorostuma on planaareille epätyypillinen ominaispiirre. Omiin mieltymyksiini sopii yleensä hieman ronskimpi bassontoisto, joten on mukavaa, että myös 3000 euron hintaluokasta löytyy rotevaa bassoa. Mikään bassojyrä Empyrean ei tietenkään ole, mutta bassoa on kuitenkin määrällisesti enemmän kuin esimerkiksi yhdessäkään kuulemassani Hifimanin tai Audezen kuulokkeessa. Empyreanilla on todella miellyttävää kuunnella etenkin mahtipontisia bassolla ryhditettyjä soundtrackeja.

Valitettavasti basson laatu ei kuitenkaan yllä läheskään sille tasolle, mitä tämän hintaisilta kuulokkeilta tulisi odottaa. Toisto on velttoa, eikä se pysty haastamaan iskevyydellään hintaluokkansa parhaita kuulokkeita. Runsas, pyöristynyt, kumea ja löysä ovat päällimmäisenä mieleen jäävät adjektiivit, joilla kuvailisin Empyreanin bassontoistoa. Tämä voi kuulostaa varsin julmalta arviolta, joten haluan painottaa sitä, että kuulokkeet maksavat 3000 euroa. Sillä hinnalla kuulokkeilta odottaisi kutakuinkin virheetöntä suoriutumista.

Suurin ongelma liittyy mielestäni Empyreanin rakenteeseen, joka ei havaintojeni perusteella pysty käsittelemään melko runsasta basson määrää. Kuulokkeet kuulostavatkin lähestulkoon suljetuilta (ainakin nahkapehmusteilla), koska basso resonoi selvästi rakenteen sisällä ja todennäköisesti myös pehmusteiden sisällä. Mielestäni laadukkaampaa bassontoistoa tarjoilevat esimerkiksi Audeze LCD-2 Classic ja Hifiman HE6se V2 (linkki arvosteluun). Pettymys on itselleni melkoinen ottaen huomioon, että edellä mainitut kuulokemallit ovat yli 2000 euroa halvempia kuin Empyrean.

Keskiäänet:

Kuulokkeiden keskiäänissä on todella miellyttävää pehmeyttä. Toiston kovuuden ja huutavuuden puute on positiivisessa mielessä suorastaan huomiota herättävää. Keskiäänissä on myös reilusti runkoa, mikä tekee aina kuuntelusta mukavaa. Harmillisesti keskibasso vuotaa joillakin äänitteillä varsin selkeästi keskiäänien päälle, joten muutama desibeli vähemmän voimaa 200 Hz:n ympärillä olisi tervetullut muutos. Vastaavasti ylemmällä keskialueella soisi olevan hieman enemmän energiaa, koska nyt sointi on hieman nasaalia.

Lievistä heikkouksistaan huolimatta Empyrean on keskiääniltään erittäin onnistunut näkemys siitä, millaiselta ”paksun” keskialueen omaavat kuulokkeet voivat kuulostaa. Yleensä Empyrean onnistuu rimaa hipoen välttämään toiston muuttumisen liian verhoutuneeksi. Kovin suurta muutosta ääni ei mielestäni silti kestäisi ennen kuin kuulokkeet alkaisivat kuulostaa siltä kuin niitä kuunneltaisiin kaivossa.

Diskantti:

Empyreanin diskantti on jokseenkin erikoista. Kuulokkeita ei voi missään nimessä luonnehtia kirkkaan kuuloisiksi, mutta ylemmillä taajuuksilla lienee muutama korostuma, jotka voivat muodostua joillekin kuuntelijoille ongelmaksi. Mielestäni diskantti kuulostaa hieman irralliselta muihin taajuusalueisiin nähden. Ylätaajuuksien toteuttaminen elementissä olevalla erillisellä alueella ei välttämättä toimikaan aivan optimaalisella tavalla.

Empyreanin “hybridi-elementti” on parempi kuin yksikään aiemmin kuulemani kahden tai useamman elementin ratkaisu täysikokoisessa kuulokkeessa, mutta aivan saumattomasti taajuudet eivät yhdisty toisiinsa. Osittain tämä johtuu myös kuulokkeiden taajuusvasteesta, sillä korostuvat ilmataajuudet heittävät musiikin päälle kihinää, joka tekee toistosta hitusen luonnottoman ja omituisen kuuloista. Efektiä korostaa entisestään se, että Empyrean kuulostaa muutoin varsin pehmeältä ja tummalta.

Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:

Kuulokkeiden äänikuva on laaja ja joillakin äänitteillä jopa kaiutinmainen – erityisesti äänikuvan syvyys on vakuuttava piirre. Mielenkiintoisinta on kuitenkin huikea erottelu korkeussuunnassa. Tämäkin lienee seurausta kuulokkeiden erikoisesta elementistä, joka toistaa eri taajuuksia elementin eri kohdista. En oikein osaa sanoa, onko äänen korkeuden toistuminen aivan luonnollista, mutta todella viihdyttävän kuuloista se ainakin on. Omalla tavallaan Empyreanin korkeussuuntainen äänikuva onkin ehkä paras koskaan kuulemani.

Toistossa ei ole samanlaista dynaamista räjähtävyyttä kuin esimerkiksi Hifiman HE6se V2:ssa, mutta dynamiikkaa ei voi silti moittia. Vaikka Empyrean onkin omaan makuuni turhan pehmeähkö, se on kuitenkin parhaimmillaan myös varsin vauhdikasta kuunneltavaa. Kuulokkeet seuraavat pehmeydestään huolimatta varsin tarkasti musiikin tempon muutoksia. Tämä ominaisuus yhdistettynä korvia rasittamattomaan sointiin tekee Empyreanista loistavan kuulokkeen menevälle hevimusiikille. Särökitaroita toistaessa Empyreanin aavistuksen pyöristetty transienttien toisto ei häiritse samaan tapaan kuin vaikkapa akustista kitaraa toistettaessa. Yksittäisiä kappaleita mainitakseni Stratovariuksen S.O.S. ja Barathrumin I am Very Possessed kuulostivat niin upeilta, että arvostelijalta saattoi tirahtaa pieni kyynel silkasta onnesta.

Empyreanin erottelukykyä sen sijaan on vaikeaa arvioida. Usein toivoisin pienten yksityiskohtien nousevan selkeämmin esiin, mutta kuulokkeiden esitystapa ohjaa keskittymään enemmän kokonaisuuteen. Tämä on tavallaan ihan hyväkin asia, mutta jäin valehtelematta kaipaamaan useammin “mikäs tuo ääni oli” tai “kylläpä tuo soitin kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä” -tyylisiä fiiliksiä. Mielestäni 3000 euron hintaisen kuulokkeen pitäisi tarjota myös tällaisia hetkiä. Melko suljettu ja resonoiva rakenne yhdistettynä tummaan taajuusvasteeseen on kuitenkin sellainen resepti, jolla on liki mahdotonta saavuttaa erityisen erottelevaa ja läpinäkyvää toistoa. On Empyreanilla silti myös hetkensä, koska maltillinen diskantti (nahkapehmusteilla) antaa tilaa sellaisille asioille, jotka hautautuvat kirkassointisilla kuulokkeilla korostuneen peltien kilkutuksen ja muun kihinän alle.

Laitteiston vaikutus ääneen

Kuuntelin Empyreania enimmäkseen Shanling M6 Pro -mobiilisoittimellani, koska kuulokkeet eivät tarvitse tehokasta vahvistinta kuulostaakseen hyvältä. Testasin kuulokkeita myös iFi Micro iDSD Black Labelilla, Monolith Liquid Platinumilla ja SPL Phonitor 2:lla. Schiit Yggdrasill & Phonitor 2 -yhdistelmä kuulosti toki paremmalta kuin Shanlingin mobiilisoitin, mutta Empyrean toi lähinnä esiin laitteiden välistä eroa, eikä se itse skaalautunut paremman kuuloiseksi. Tällaisessa tilanteessa kuuntelulaitteiden väliset erot jäävät varsin pieniksi, eikä Empyreanin kaltaisilla kuulokkeilla kalliimpiin laitteisiin investoimisessa ole mielestäni juurikaan järkeä. Riippuu pitkälti käyttäjästä, onko tämä hyvä vai huono asia.

En havainnut maagista synergiaa yhdelläkään omistamallani laitteella. Ainoastaan Shortest Way SW51+ -putkivahvistin ei toiminut Empyreanin kanssa ollenkaan, koska kuulokkeet eivät yksinkertaisesti kestä yhtään enempää äänen pehmennystä. Kuulokkeita voisikin olla mielenkiintoista testata kliinisen kuuloiseksi kuvailluilla laitteilla, kuten THX-vahvistimilla. Kokeilin myös useampia kaapeleita, eikä niillä ollut tälläkään kertaa kuulokkeiden ääneen sellaista vaikutusta, joka olisi pompannut kuunnellessa välittömästi esiin.

Pehmusteiden väliset erot

Kuulokkeiden mukana toimitetaan sekä nahka- että alcantara-pehmusteet, jotka ovat molemmat yhtä muhkeita. Kuulokkeissa voidaan käyttää myös Empyrean Elite -kuulokemallin pehmusteita, jotka maksavat 199 euroa eli 50 euroa tavallisia Empyreanin pehmusteita enemmän. Eliten pehmusteet ovat lähes puolet ohuemmat kuin Empyreanin vakiopehmusteet, mutta käyttömukavuus on siitä huolimatta edelleen erinomainen. Pehmusteiden sisävuori on rei’itettyä alcantaraa ja muut osat nahkaa. Eliten toiset pehmusteet olisivat kokonaan alcantaraa, mutta niitä en tällä kertaa päässyt testaamaan.

Pehmusteiden erot tiivistettynä:

• Nahkapehmusteet: voimakkain basso, tasapainoisin diskantti, paras makrodynamiikka ja rotevimmat keskiäänet. Pehmusteet ovat oma suosikkini.
• Alcantarapehmusteet: vähemmän keskibassoa, mutta basson laatu yhtä heikkoa kuin nahkapehmusteillakin. Toisto on keveintä ja ilmavinta ollen tyyliltään eniten “hifimäistä”. Diskantti on epätasapainoista ja sibilanssia on enemmän kuin nahkakapehmusteilla. Makrodynamiikka on aavistuksen heikompaa. Kuulaampi ja neutraalimpi sointi ei mielestäni sovi Empyreanille, koska kuulokkeiden keskinkertainen tekninen kyvykkyys tulee selkeämmin esiin, kun ääni on vähemmän persoonallista.
• Elite-hybrid-pehmusteet: Laadukkain bassontoisto, mutta nasaalit keskiäänet. Yläkeskialue on pahasti vajavainen suhteessa korostuneeseen alakeskialueeseen. Toisto on huomiota herättävän yksityiskohdatonta ja äänikuva on kaikista pienin. Pehmusteet ovat kokonaisuutena ääneltään selvästi huonoimmat, eikä niitä selvästi ole tarkoitettu tavalliselle Empyrean-mallille.

Taajuusvaste eri pehmusteilla:

Nahkapehmusteet (musta) | Alcantara (punainen) | Elite-hybrid (sininen)

Vertailua muihin kuulokemalleihin

Meze Empyrean vs. Audeze LCD-3F

Hinnat: 3000 € vs. 2000 €

Taajuusvasteet: Empyrean (musta) ja LCD-3 (punainen)

Basso:

Empyrean on bassoltaan LCD-3:a voimakkaampi, mutta Audeze vie leikiten voiton bassontoiston laadukkuudessa. Empyreanin basso on LCD-3:een verrattuna pyöristynyttä ja velttoa. Kuulokkeet eivät kykene kunnolla toistamaan päällekkäisiä matalia taajuuksia, vaan toisto puuroutuu ja muuttuu jumputtavaksi ja monotoniseksi. Empyreanista tuleekin basson tarkkuuden osalta mieleen edullinen dynaaminen kuuloke, kun taas LCD-3 kuulostaa aidosti 2000 euron planaarikuulokkeelta.

Keskiäänet ja diskantti:

Kuulokkeiden keskiäänissä on samankaltaisuutta, koska molemmat mallit ovat ylemmiltä keskiääniltään varsin rennot. Mielestäni Empyreanin esitys on kuitenkin onnistuneempi, koska sen keskiäänet ovat hieman tasapainoisemmat 2 kHz:stä ylöspäin. Tämän ansiosta Empyrean ei kuulosta yhtä verhoutuneelta kuin LCD-3. Toisaalta Empyrean on myös pehmeämmän kuuloinen, joten Audeze-malli kuulostaa siihen verrattuna jopa kovalta ja särmikkäältä. Molemmat kuulokkeet ovat ajoittain hieman nasaalin kuuloisia, mutta Empyreania kuunnellessa asia häiritsee itseäni selvästi vähemmän. Kaksikosta Empyrean onkin selkeä suosikkini keskiäänien osalta.

Ylimpiä taajuuksia kuunnellessa minulla on vaikeuksia tunnistaa eroja kaksikon välillä. Kumpikaan ei toista diskanttia järin vakuuttavasti, koska 10 kHz:n yläpuoliset ilmataajuudet ylikorostuvat alempaan diskanttiin nähden. Tummaa sointia rikkova kihinä tekee molempien mallien toistosta epäyhtenäistä.

Muut erot:

Vaikka kuulokkeissa onkin paljon samaa, niiden välillä on kuitenkin yksi merkittävä ero: Empyreanin äänikuva on huomattavasti suurempi. Kaikki kuulokkeet eivät mielestäni tarvitse laajaa äänikuvaa, mutta Audeze kaipaisi kipeästi sointiinsa lisää tilaa. LCD-3-mallin keskikokoinen äänikuva yhdistettynä tummaan ja paikoin nasaaliin sointiin aiheuttaa minulle pahimmillaan klaustrofobisia tuntemuksia. Tuntuu hieman siltä kuin kuuntelisin musiikkia kaivoon ahdistettuna. Tämän jälkeen Empyrean kuulostaakin ihailtavan suurelta ja vaivattomalta. Se myös hyödyntää käytettävissä olevan tilan paljon paremmin kuin LCD-3. Vaikka Empyrean ei olekaan äänilähteiden sijoittelussa yhtä vakuuttava kuin esimerkiksi Hifiman HE1000 V2 , on se kuitenkin selvästi Audezea tarkempi.

Yleisen kuuntelun miellyttävyyden osalta LCD-3:sta ei lopulta ole Empyreanille haastajaksi, koska jälkimmäinen yhdistää selvästi laajempaan äänikuvaansa myös hieman tarkemman yksityiskohtien erottelukyvyn ja aavistuksen vaikuttavamman makrodynamiikan. Empyrean on transienteiltaan pyöristyneempi kuin LCD-3, mutta se toistaa tempon muutokset luontevamman kuuloisesti. Tämän ansiosta Meze-malli kuulostaa usein rytmikkäämmältä ja mukaansatempaavammalta. Mikäli kuulokkeet yltäisivät bassontoiston laadussa Audezen tasolle, voisin helposti luonnehtia Empyreania eräänlaiseksi super-versioksi LCD-3:sta. Kun otetaan lopulta huomioon, että Meze on selvästi mukavampi ja rakenteeltaan hienompi, on sen 3000 euron hintalapussa oikeastaan enemmän järkeä kuin siinä, että LCD-3 maksaa 2000 euroa.

Meze Empyrean Vs. Hifiman HE1000 V2

Hinnat: 3000 € vs. 3500 € (usein tarjouksessa hintaan 2000 USD)

Taajuusvasteet: Empyrean (vihreä) ja HE1000 V2 (punainen)

Empyreanin ja HE1000 V2:n taajuusvasteet eroavat merkittävästi toisistaan. Empyreanin basso on voimakkaampaa, ylempi keskialue vetäytyneempi ja diskantti rauhallisempi. Molempia kuulokkeita yhdistää kuitenkin toiston rentous ja esitystavan pehmeys. Meze ja Hifiman ovatkin nähtävästi pyrkineet tekemään kuulokkeistaan musikaaliset ja viihdyttävät, mutta näkemys tavoitteeseen johtavasta taajuusvasteesta on erilainen.

Erottelukyky ja diskantti:

Erilaisista taajuusvasteista johtuen esimerkiksi erottelukykyä on varsin hankalaa vertailla. Vaikka HE1000 V2 onkin soinniltaan hieman pyöristetty, se esittää musiikin terävämpänä kuin Empyrean – äänet alkavat ja loppuvat Hifimanilla selkeämpinä. Tässä auttaa osittain HE1000 V2:n avoimuus, koska kuulokkeissa ei ole kuultavissa vastaavia rakenteen aiheuttamia värittymiä kuin Empyreanissa. Erot kaksikon rakenteen avoimuudessa tulevat ilmi myös ulkopuolisten äänien eristämisessä. Läppärini tuuletin humisee toisinaan kuuluvasti, mutten kuule ääntä juurikaan Empyrean päässä. HE1000 V2:lla tuulettimen ääni kuuluu sen sijaan yhtä selkeästi kuin ilman kuulokkeitakin.

Yleensä HE1000 V2 on selvästi erottelukykyisempi kuin Empyrean, mutta kuulokkeiden kyky toistaa yksityiskohtia ei ole kuitenkaan aina yksiselitteistä. Vaikka HE1000 V2 onkin diskantiltaan tasapainoinen, sen kirkkaus on hetkittäin rajalla lyödä yli. Toisto on hieman levotonta Empyreaniin verrattuna, joten musiikkiin voi olla toisinaan hankalaa keskittyä, koska diskanttikorostus heittää korville koko ajan uusia ääniä. Rauhallisempi Empyrean puolestaan antaa kuuntelijalle mahdollisuuden perehtyä rauhassa siihen, mitä kaikkea äänitteeltä löytyy. Rauhallisen lähestymistavan vuoksi Empyreanilla ehtii ikään kuin kuulla enemmän. Huomaankin toisinaan musiikista asioita, jotka ovat hukkuneet näennäisesti erottelevammilla kuulokkeilla peltien kihinän ja muiden melko tarpeettomien ”yksityiskohtien” alle.

Toiston vaivattomuus ja äänikuva:

Empyreanin maltillisessa diskantissa on siis hyvät puolensa. Hifimanin avoin ja pirskahteleva toisto tarjoaa puolestaan muita etuja. HE1000 V2 on soinniltaan vaivattomampi, kun taas Empyrean kuulostaa hieman pakotetulta. HE1000 V2:lla ääni tulvii kuuntelijan korviin joka puolelta. Empyreanilla fiilis on puolestaan enemmän ”nytpä tässä kuunnellaan kuulokkeita”. Tämä kertoo mielestäni enemmän HE1000 V2:n hyvyydestä kuin Empyreanin heikkoudesta. Yleensä Empyrean on varsin kaiutinmaisen kuuloinen kuuloke, mutta HE1000 V2 vaan on samassa niin käsittämättömän hyvä, että muut kuulokkeet alkavat väkisinkin kuulostaa huonommalta kuin ne todellisuudessa ovat.

HE1000 V2:n äänikuva on suurempi erityisesti leveyssuunnassa. Musiikki ja äänilähteet tuntuvat suuremmilta samalla kun Empyreanin äänikuva on aavistuksen putkimaisempi. Tämä ei kuitenkaan ole täysin negatiivinen asia, koska eteenpäin suuntautuva äänikuva vähentää äärimmäisen stereo-erottelun tuomia virheitä äänikuvassa.

Mainitsin aiemmin, että Empyrean on poikkeuksellisen vaikuttava äänikuvansa korkeudessa. Tämän osalta HE1000 V2 ei pystykään samaan. Empyrean myös antaa äänille todella selkeät kulmat, joiden perusteella äänilähteet on mahdollista sijoittaa tulosuunnan mukaan. Äänikuva hyödynnetään kutakuinkin täydellisesti, joten se on jopa pykälän verran Hifimania tarkempi. Valitettavasti äänten tarkka etäisyys jää kuitenkin usein hämäräksi etenkin kauemmas sijoittuvilla äänillä, jotka soivat hieman taustaansa sulautuen. Sen vuoksi samasta suunnasta tulevat äänet eivät kerrostu selkeästi, vaan menevät hieman päällekkäin. HE1000 V2 sen sijaan on äänten etäisyyksien osalta äärimmäisen tarkka, ja se kykenee luomaan huikean kolmiulotteisen äänikuvan, jossa tuntuu olevan uusia kerrostumia loputtomasti. Empyreanin puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että HE1000 V2 on äänikuvaan liittyviltä ominaisuuksiltaan parhaita kuulemiani kuulokkeita hintatasoa katsomatta, joten huonolle kuulokkeelle Meze-malli ei todellakaan tässä vertailussa häviä.

Muut erot:

Suurin ja ainakin omalla kohdallani ratkaiseva ero Hifimanin eduksi tulee esiin naislaulajia kuunnellessa. Kun musiikissa ei ole vokalistin lisäksi juurikaan muita instrumentteja, Empyreanin hienoinen nasaalius nousee häiritsevästi esiin. En tiedä, johtuuko se aavistuksen luonnottomasta taajuusvasteesta vai myös muistakin tekijöistä, mutta Empyrean kuulostaa hieman väärältä, eikä se siten pysty luomaan vaikutelmaa siitä, että edessäni olisi oikea ihminen.

Realistisen läsnäolon luominen on ominaisuus, joka mielestäni lopulta erottaa todelliset high end -kuulokkeet tavanomaisemmista kuulokkeista. HE1000 V2 pystyy viemään minut äänellään paremmin toiseen paikkaan (tai tuomaan artistin luokseni), kun taas Empyrean ei siihen valitettavasti pysty – ei ainakaan riittävän usein, eikä yhtä vaivattomasti kuin Hifiman. Vertailun vuoksi esimerkiksi 1500 euroa maksavalta kuulokkeelta ei vielä tarvitsisi odottaa vastaavaa realismia ja läsnäolon illuusiota, mutta 3000 euron Empyreanilta sen tulisi onnistua vaivatta.

Uskon kuitenkin, että taajuuskorjaamalla Empyrean muuttuisi realistisemmaksi, ja sitä myötä sointiin saattaisi myös tulla viimeinen läpinäkyvyyden silaus, joka nyt jää uupumaan. Toisaalta taajuusvasteen lisäksi osasyynä ovat melko suljettu rakenne ja nahkapehmusteiden aiheuttamat heijastumat, joten kaikkia ongelmia ei voida korjata taajuuskorjaamalla. Vaikka taajuuskorjaaminen tuntuukin hoututtelevalta, en lähtenyt sitä testaamaan, koska tavakseni on muodostunut testata kuulokkeet sellaisinaan kuin ne ovat nauttien (tai olla nauttimatta) eri mallien eroavaisuuksista. Empyreanin alcantara-pehmusteet lieventävät verhoutumaa, mutta diskantti muuttuu samalla liian epätasapainoiseksi.

Loppuhuomiot:

Näkisin, että Empyrean ja HE1000 V2 ovat eroistaan huolimatta vahvasti sukua keskenään. Molemmat ovat eräänlaiset nautiskelijan kuulokkeet. HE1000 V2 pyrkii tähän hieman pyöristetyllä (mutta silti nopealla) transienttien toistolla ja tilavalla äänellä, kun taas Empyrean pystyy vastaavaan rentouteen enemmänkin taajuusvasteensa kautta. Mikäli Hifimanin diskantti tuntuu liialliselta, on Empyrean sille mainio vaihtoehto varsinkin, jos kuuntelijan musiikkimaku on sellainen, jossa rotevammasta ja hieman dynaamisemmasta esitystavasta on hyötyä.

Kokonaisuutena HE1000 V2 on kuitenkin teknisesti selvästi pykälän tai kaksi edellä Empyreania, joten se tarjoaa erityisesti alennetulla 2000 euron hinnalla parempaa vastinetta rahalle. Mikäli kuulokkeiden rakenteen laatua ja käyttötuntumaa arvostetaan yhtä korkealle kuin äänenlaatua, tilanne kääntyy vastaavasti Empyreanin eduksi. Vaikka HE1000-sarja ei olekaan rakenteeltaan yhtä heppoinen kuin halvemmat Hifimanit, ei HE1000 V2 tunnu luksustuotteelta samaan tapaan kuin Empyrean. Meze-malli ei myöskään vaadi yhtä tehokasta vahvistinta kuin Hifiman, mikä kannattaa ottaa huomioon laitteiston kokonaisbudjettia miettiessä.

Meze Empyrean vs. ZMF Verite Open

Hinnat: 3000 € vs. 2700–3200 € (hinta riippuu puulaadusta)

Taajuusvasteet: Empyrean (musta) ja Verite (vihreä)

Olin kuunnellut Empyreania jo useamman kuukauden ajan, kunnes sain lainaan ZMF:n Verite Open -mallin. Oletin saavani saman hintaisista ja todennäköisesti melko vastaavasti tuunatuista kuulokkeista aikaiseksi varsin mielenkiintoisen vertailun, mutta toisin kuitenkin kävi.

Tyly tilanne:

Empyrean on kokonaisuutena parempi kuin osiensa summa, mutta se ei kuitenkaan riitä Veriteen verratessa. Verite on minulle kaikkea sitä, mitä toivoin Empyreanin olevan. Se on rauhallisen ja miellyttävän kuuloinen ollen samaan aikaan dynamiikaltaan yksi parhaista kuulemistani kuulokkeista. Vaikka Veriten esitystavan keskiössä onkin kuuntelun helppous, on se myös brutaalin erotteleva, kuten 3000 euron kuulokkeen kuuluukin mielestäni olla. Verite on niitä harvoja kuulokkeita, jotka onnistuvat mallikkaasti yhdistämään hieman vaimentuneen ylemmän keskialueen toiston ja soinnin läpinäkyvyyden. Empyrean kuulostaakin Veriteen verratessa suorastaan surkuhupaisan verhoutuneelta, yksityiskohdattomalta ja valjulta.

Äänikuvan koko ja instrumenttien sijoittelu äänikentässä ovat ainoat keksimäni asiat, joissa Empyrean ja Verite ovat kutakuinkin samalla viivalla. Empyrean toistaa äänten sijainnit aavistuksen tarkemmin, mutta liikkeiden hahmottamisessa Verite on selvästi vakuuttavampi. Empyreanin äänikuva on syvyydeltään ja korkeudeltaan suurempi kuin Veritessä, eikä Verite pysty tavanomaisena dynaamisena kuulokkeena samanlaiseen suuruuden vaikutelmaan kuin suurikokoisella planaarielementillä varustettu kuulokemalli. Veriten tausta on kuitenkin selvästi tummempi, joten lopputulos on aidomman kuuloinen. Empyreanin esitystapaa sen sijaan kuvaa parhaiten sanapari suuri ja suttuinen.

Pahoittelen lyhyttä ja ehkäpä hieman tylyäkin vertailua. Tarkempi analyysi ei yksinkertaisesti ole tällä kertaa tarpeellista, koska Verite tarjoaa mielestäni kaikkea mitä Empyreankin onnistuen olemaan samaan aikaan myös tekniseltä suorituskyvyltään erinomainen. Ammattitason mittauslaitteilla tehdyissä mittauksissa Veriten taajuusvasteessa näkyy 6 kHz:n kohdalla pieni korostuma ja 3 kHz:n alueella useamman desibelin vajaus. Oma kuuloaistini ei havaitse näitä ongelmallisina, mutta jollekulle toiselle tilanne voi olla erilainen. Empyreanin johdonmukaisemmassa taajuusvasteessa ei ole vastaavia yllätyksiä, vaikka sen diskantti kuulostaakin toisinaan hieman päälleliimatulta ja turhan kihisevältä.

Meze Empyrean vs. ZMF Auteur

Hinnat: 3000 € vs. 1800 € (poistui myynnistä 3/2022 ja korvattiin parannellulla Auteur Classic -mallilla)

Taajuusvasteet: Empyrean (musta) ja Auteur (sininen)

Koska Empyreanista ei ole mielestäni juurikaan vastusta ZMF Verite Openille, halusin kuulla, olisiko siitä haastamaan ZMF:n edullisempaa Auteur-mallia. Auteur kuulostaa hieman neutraalimmalta kuin Verite, mutta siinä on myös ZMF:lle ominaista luonnollista pehmeyttä.

Auteur on keskiääniltään hieman läsnäolevamman kuuloinen kuin Empyrean – esitystapa on itseasiassa lähestulkoon hyökkäävä Empyreaniin verrattuna. Tämä kertoo paljon Empyreanin esitystavan rauhallisuudesta, koska Auteur on todellisuudessa varsin hillitty moniin muihin kuulokkeisiin verrattuna. Osa erosta syntyy erityyppisistä äänikuvista, sillä Auteur tuo vokalistin enemmän etualalle.

Auteur on myös särmikkäämmän kuuloinen. Empyrean kuulostaa siltä kuin nuottien ääriviivat olisi vedetty viilalla sileiksi ja viimeistelty hienolla hiekkapaperilla. Molemmissa esitystavoissa on silti omat hyvät puolensa. Auteur kuulostaa tummemman taustansa ja oman esitystapansa vuoksi selkeämmältä ja yksityiskohtaisemmalta. Empyreanin vahvuus on puolestaan toiston rasittamattomuus. Empyreanin esitystapa sopii paremmin agressiiviselle ja rosoiselle musiikille, kun taas kevyttä akustista musiikkia kuunnellessa Auteur kuulostaa aidommalta ja miellyttävämmältä.

Dynamiikaltaan kuulokkeet ovat kutakuinkin samalla viivalla. Iskuäänet toistuvat tosin Auteurilla hieman tyydyttävämmin napsahtaen, mikä selittyy pitkälti taajuusvasteiden eroilla. Empyrean on toistoltaan rento silloinkin, kun sen ei välttämättä tarvitsisi olla. Kuulokkeiden äänikuvissa ei ole merkittävää eroa, mutta Empyreanissa on toki suurille planaareille tyypillistä soinnin suuruutta. Yksittäisiä osa-alueita arvioidessa en oikeastaan keksi, miksi Empyreanista kannattaisi maksaa 1400 euroa enemmän kuin Auteurista. Itseasiassa voisin luulla tietämättäni äänenlaadun perusteella Auteuria kaksikosta hintavammaksi. Empyrean kuulostaa siihen verrattuna melko suttuiselta ja honottavalta, eikä yksitoikkoinen ja puuromainen bassontoisto ainakaan paranna vaikutelmaa Auteurin rinnalla.

Toisin kuin Empyrean, Auteur tarvitsee ehdottomasti kohtuullisen laadukkaan (muttei välttämättä tehokasta) kuulokevahvistimen. Auteurin ääntä voidaan muuttaa varsin merkittävästi erilaisella vahvistinparituksella. Putkivahvistimella kuunnellessa ääni pehmenee, mutta neutraalin särmikäs luonne säilyy ennallaan. Empyreanin pyöristettyä toistoa taas ei voida juurikaan saada ”tarkemmaksi” vahvistinta vaihtamalla. Auteur valitsemalla on mahdollista säästää yli 1000 euroa, mikä riittäisi jo suhteellisen hyvään putkivahvistimeen kuulokkeiden kaveriksi. Empyrean on luonnollisesti viisaampi valinta, mikäli aikeissa ei ole hankkia kunnollista vahvistinta. Kuulokkeet soivat varsin hyvin esimerkiksi läppärin usb-väylään liitettävistä pienistä DAC/AMP-tikuista.

Yhteenveto

Mikäli olisin testannut Empyreania vain lyhyesti esimerkiksi hifiliikkeessä, se olisi jäänyt auttamatta hyllyyn. Huikeaa korkeussuuntaista äänikuvaa lukuun ottamatta kuulokkeet eivät juurikaan tarjoile perinteisille high end -kuulokkeille ominaisia wow-elämyksiä. Vastaavasti tarkemmalla kotikuuntelulla ensivaikutelma teknisesti varsin keskinkertaisesta kuulokemallista vahvistui entisestään. Empyrean ei ole ääneltään yhtä läpinäkyvä kuin monet saman hintaiset, saatikka edes huomattavasti halvemmat kilpailijansa.

Mikäli Empyreanilla on tarkoitus kuunnella kriittisesti hyvin äänitettyä musiikkia, kuulokkeiden korkea hinta ei ole mielestäni perusteltu. Rennommassa kuuntelussa puutteet ovat kuitenkin pieniä ja ne on helppo antaa anteeksi, koska kokonaisuus toimii hyvin. Toisto on pehmeydestään huolimatta äärimmäisen puhdasta ja miellyttävää. Pientä nasaalisuutta ja ajoittain löperöä bassontoistoa lukuun ottamatta mikään ei juurikaan käy ärsyttämään.

Parhaimmillaan Empyrean on vastustamattoman hauskaa kuunneltavaa ja se herättää jopa melko vahvaa omistamisen halua – samaa voin sanoa harvoista kuulokkeista. Mikäli Empyrean pystyisi toistamaan nopeita bassokuvioita hieman tarkemmin, se olisi mielestäni heittämällä paras kuulemani kuuloke pelkän metallimusiikin kuunteluun. On se toki edelleen lähellä tätä titteliä kömpelöstä bassontoistosta huolimattakin.

Monien hintavien kuulokkeiden suoriutuminen riippuu vahvasti käytetystä laitteistosta, kuunnellusta musiikista ja sen laadusta sekä äänenvoimakkuudesta. Kuulokkeet saattavat loistaa jollakin osa-alueella, mutta puutteet toisaalla ovat niin suuria, että käytettävyys muuttuu rajalliseksi. Empyreanin kohdalla ei kuitenkaan tarvitse koskaan miettiä, miltä musiikki kuulostaa sillä kuuntelukerralla – kuulokkeet ovat ennen kaikkea varmat suoriutujat.

Ensikuulemalta asiaa ei voinut arvata, mutta juuri varmuus miellyttävästä äänestä olosuhteista riippumatta on Empyreanin tarjoama wow-elämys, jota ei ole syytä väheksyä. Miellyttävä ääni yhdistettynä ehkäpä markkinoiden parhaaseen rakenteen laatuun ja käyttömukavuuteen tekee kuulokkeista mielenkiintoisen vaihtoehdon. Vaikka Empyrean onkin lopulta toimiva kokonaisuus, omaan makuuni se ei kuitenkaan aivan riitä. Vastaavaa tai jopa parempaa ääntä on saatavilla huomattavasti halvemmallakin.

Plussat ja miinukset:

+ Toiston rasittamattomuus
+ Johdonmukainen taajuusvaste (ei jyrkkiä kuoppia tai isoja korostumia)
+ Syvä ja poikkeuksellisen korkea äänikuva
+ Rennosta esitystavasta huolimatta musiikki toistuu rytmikkäästi ja menevästi
+ Kuulokkeet ovat uskomattoman hienot ja rakenteen laatu on huippuluokkaa
+ Käyttömukavuudeltaan mahdollisesti parhaat high-end-kuulokkeet
+ Hieno metallisalkku
+ Mukana tulee vaihtopehmusteet
+ Soivat hyvin mistä tahansa äänilähteestä

+/- Bassoa on reilusti, mikä on mukavaa vaihtelua, mutta tavanomaisiin high-end-kuulokkeisiin tottuneille mahdollisesti aivan liikaa
+/- Vaikka kuulokkeiden rakenne onkin erinomainen, sanka saisi olla hieman tukevampi, jottei tuntuma olisi yhtä lötkömäinen pehmusteita ja kaapelia vaihtaessa

– Toisto on sumeaa, eivätkä erottelukyky tai äänen läpinäkyvyys ole hinnan edellyttämällä tasolla
– Bassontoisto on poikkeuksellisen velttoa ja ajoittain kumisevaa
– Diskantti ei integroidu saumattomasti ylempiin keskiääniin, vaan se soi ajoittain korostuneen kihisevästi
– Keskialueella on lievää honotusta
– Kaapeli on käyttävyydeltään huono
– Elementistä puuttuu pölysuojaus
– Kuulokkeilla on vain kahden vuoden takuu
– Vaihtopehmusteet ovat kalliita
– Parempaa ääntä on tarjolla huomattavasti halvemmallakin