Arvostelu: HEDD HEDDphone

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Hinta: 1700 €
• Rakenne: avoin, over-ear
• Elementti: Air Motion Transformer (AMT)
• Herkkyys: 87 dB SPL @ 1 mW
• Impedanssi: 42 ohmia
• Paino: 718 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin-mini-XLR
• Kaapeli: 2,2 metrinen kaapeli 6,35 mm:n liittimellä

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Saksalaisvalmistaja HEDD:n (Heinz Electrodynamic Designs) ensimmäiset kuulokkeet, HEDDphonet, olivat kenties puhutuin kuulokejulkaisu viime vuonna. HEDD on tullut aiemmin tunnetuksi valmistamistaan AMT-teknologiaan perustuvista diskanttielementeistä, jotka ovatkin löytäneet tiensä moniin huippu kaiuttimiin – nyt samaa teknologiaa hyödynnettiin myös kuulokkeissa.

AMT-teknologiaan pohjautuvia kuulokkeita on ollut markkinoilla muilta valmistajilta jo aiemminkin, mutta ne ovat joko vaatineet niille suunnitellun erikoisvahvistimen, tai ne ovat olleet hybriditoteutuksia, joissa on käytetty AMT-elementin lisäksi myös normaalia dynaamista elementtiä. HEDDphonet ovat täten maailman ensimmäiset täyskaistaisella AMT-elementillä tehdyt kuulokkeet.

Markkinointimateriaalin mukaan AMT-elementin pitäisi pystyä liikuttamaan ilmaa jopa neljä kertaa nopeammin verrattuna tyypillisiin dynaamisiin kuulokkeisiin sekä magnetoplanaari- ja elektrostaattikuulokkeisiin. Tämän nopeuden pitäisi välittyä kuuntelijalle parantuneena toiston yksityiskohtaisuutena ja selkeytenä.

Rakenne ja mukavuus

Kuulokkeet ovat kooltaan valtavat – sanoisin, että ne ovat jopa hieman isommat kuin ZMF Atticukset (arvostelu), ja myös painoa on roimasti enemmän. HEDDphonet ovatkin luultavasti 718 gramman painollaan painavimmat nykyisin valmistettavat kuulokkeet, minkä vuoksi ne eivät voi muuttua erityisen mukaviksi. Itselläni ei ollut ongelmia liian puristuksen kanssa, eikä lyhyissä kuunteluissa päälaellakaan tuntunut liiallista painetta. Pidemmissä kuuntelusessioissa jouduin kuitenkin pitämään taukoja, koska pannan keskikohta alkoi painamaan ikävästi päätäni ja myös niskassani alkoi tuntua rasitusta.

Kuulokkeiden rakenne itsessään on mukiinmenevä. Panta on hyvin pehmustettu ja laadukkaan tuntuinen. Kupit ovat muovia ja niitä kannattelevat renkaat metallia. Ainakin omassa kappaleessani metalli, tai sen maalipinta, on kuitenkin huonosti viimeistelty, mitä en haluaisi nähdä tämän hintaluokan kuulokkeissa. Käsitellessä kuulokkeita ne myös natisevat melko paljon.

Kuulokkeiden korkeuden säätömekanismi on yksinkertainen ja toimiva, mutta useiden käyttäjien mukaan se alkaa ajan kanssa löystyä, jolloin säädöt eivät enää pysy paikoillaan. Kuulokkeiden säätömekanismi on lisäksi todella lyhyt, mikä on kuitenkin onneksi korjattu HEDD:n julkaisemassa uusintaversiossa, jossa on enemmän säätövaraa. Yhtään keskivertoa suurempipäisten kannattaa varmistaa ennen sokko-ostosta saavansa nimenomaan uudemman version! Itselläni on vanhempi versio, ja pienehköstä päästäni huolimatta käytän kuulokkeita lähes maksimiasennossaan.

Kuulokkeita voi väännellä sivuttaissuunnassa yllättävän helposti. Koko rakennetta vaivaa tietynlainen löysyys, joten olen hieman huolissani sen pidempiaikaisesta kestävyydestä. Painavatkin kuulokkeet olisi mahdollista tehdä siten, että niiden massa pysyy hallinnassa – Audezen kuulokkeet ovat tästä hyvä esimerkki.

HEDDphonen korvapehmusteet ovat mukavat ja tilavat. Ne vaikuttaisivat olevan valmistettu keinonahasta, jonka kestävyys vaihtelee yleensä laadun mukaan – aika näyttää, kuinka hyvin ne HEDDphoneissa kestävät. Pehmusteiden vaihto on onneksi tehty tarvittaessa helpoksi, sillä ne kiinnittyvät reunoistaan kuppeja kiertävään rakoon. Tämä perinteinen tapa on mielestäni paras tapa kiinnittää pehmusteet kuulokkeisiin. Esimerkiksi Hifiman-tyyliset adapterirenkaat ja Audezen liimakiinnitteiset pehmusteet ärsyttävät minua suuresti.

HEDDphone on valitettavasti niin valtavan kokoinen, ja suorakulmiona erikoisen muotoinen, että sopivien vaihtopehmusteiden löytäminen voi olla vaikeaa. Valmistajalta pitäisi olla tulossa myyntiin vaihtopehmusteet, mutta ainakaan tätä arvostelua kirjoittaessa niitä ei heidän sivuiltaan vielä löytynyt.

HEDDphonen piuha on 2,2 metriä pitkä, jäykkä ja menee helposti sotkuun. Piuhasta tulee mieleen heikompilaatuisempi versio Sennheiser HD800 -kuulokkeiden piuhasta – käytettävyydessä ei ole kehumista. Piuha kiinnittyy kuulokkeisiin mini-xlr-liittimillä, joten se voidaan korvata esimerkiksi Audezen tai ZMF:n piuhoilla. Tällöin on kuitenkin maininnan arvoista, että HEDDphonen liitimissä pin1 on positiivinen, kun se esimerkiksi Audezella on negatiivinen. Absoluuttinen vaihe pysyy kuitenkin samana, joten Audezen tai ZMF:n piuhoja voi käyttää huoletta.

Jotkut väittävät pystyvänsä kuulemaan tämän kaltaisen symmetrisen vaihesiirtymän, mutta tällaisia kultakorvia on harvassa, jos todellisuudessa ainoatakaan. Testasin HEDDphonea Audezelle tarkoitetulla piuhalla, enkä huomannut itse mitään eroa alkuperäiseen kaapeliin verrattuna. Enemmän aiheesta kiinnostuneille löytyy kuitenkin netistä englanninkielistä keskustelua, ja jos vaihesiirtymä jää arveluttamaan, HEDD myy kotisivuillaan omaa balansoitua piuhaansa 159 euron hintaan. Hinta on vielä jotakuinkin kohtuullinen, mutta kyllä mielestäni tämän hintaisissa kuulokkeissa balansoidun piuhan tulisi jo kuulua vakiovarusteisiin.

Kuulokkeiden pakkaukseen ei muutenkaan kuulu minkäänlaisia lisävarusteita, vaan kuulokkeiden ja piuhan mukana tulee ainoastaan pahvilaatikko ja yksisivuinen käyttöopas. Varustelun tai rakenteenkaan puolesta HEDDphone ei siis ole järin vakuuttava, eikä mukavuuskaan painosta johtuen ole hääppöinen.

Äänenlaatu

Ulkoisen ensivaikutelman aiheuttama lievä pettymys unohtuu nopeasti, kun kuulokkeet asettelee päähänsä ja niitä ryhtyy kuuntelemaan. Mainospuheet AMT-elementin ominaisuuksista eivät ole täysin tuulesta temmattuja! Aloitan äänenlaadusta kertomisen esittelemällä mittaamani HEDDphonen taajuusvasteen suhteessa muihin tunnettuihin kuulokemalleihin.

Sennheiser HD650:aan verratessa kannattaa huomioida, ettei käyttämäni HEQ-kompensaatio anna riittävästi painoa keskialueen bassokorostumille. Tästä syystä HD650:sta normaalisti löytyvä keskibassokorostuma on lähes näkymättömissä, minkä vuoksi vaikuttaa siltä kuin kuulokkeiden basso laskisi alaspäin lineaarisemmin kuin se todellisuudessa tapahtuu. Lisäksi HEQ näyttää mielestäni väärin alimpien bassojen toiston – jostakin syystä näin käy varsinkin planaarikuulokkeilla ja näköjään myös AMT-kuulokkeilla.

Seuraavassa kuvassa on verrokkina Audeze LCD-2 Classic, jossa on tunnetusti tasapainoinen ja erittäin hyvin alas asti ulottuva bassontoisto. Kuten kuvasta näkyy, HEDDphone ja Audeze ovat bassotoiston osalta lähes tasoissa – eroja on havaittavissa vasta 50 Hz:n kohdalla. Tästä eteenpäin onkin hyvä siirtyä bassontoiston tarkempaan analysoimiseen.

Basso:

Kuten taajuusvastemittauksista jo osittain selvisikin, HEDDphonen basso on korostumaton ja melko alas ulottuva – tyyliltään se on lähempänä planaareita kuin useimpia dynaamisia kuulokkeita. Itse kaipaisin kuulokkeisiin hieman lisää bassoa, ja jos olisi olemassa sellainen käsite kuin “neutraali basso”, mielestäni HEDDphonen basso on määrältään hieman neutraalin alapuolella.

Tämä on harmi! HEDDphonen basso on nimittäin laadultaan ehkä vaikuttavinta, mitä olen kuulokkeista koskaan kuullut. Basso toistuu todella nopeasti ja muistuttaa siinä mielessä hyviä planaareita. Kuulokkeista puuttuu kuitenkin eräänlainen planaareille ominainen ”kireys”. Bassojen iskevyys sen sijaan muistuttaa enemmän dynaamisia kuulokkeita kuin planaareita. En ole kuullut korkeimman hintaluokan planaareita, kuten Audeze LCD-4:sta, Final D8000:ta tai T&A Solitairea, joten en tiedä, onko niihin saatu ”irtonaisempi” basso – silti ainakaan mainion basson omaava Audeze LCD-3f ei muistikuvieni perusteella ole yhtä vakuuttava kuin HEDDphone.

AMT-bassoa voisi kuvailla korvanapeista tutun balanced armature -elementin tuottamaksi bassoksi, jossa on dynaamisen elementin äänenväri ja luonnollisuus. Siinä on vikana ainoastaan se, että bassoa on hieman liian vähän, ja että toisto ei tavoita täysin kaikkein alimpia taajuuksia. Olen todella yllättynyt, että AMT-elementti, joka on alun perin suunniteltu diskantin toistamiseen, on saatu toistamaan ensiluokkaista bassoa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että musiikkiin, jossa kaivataan korostuneempaa bassotoistoa, suosikkini on jo vuosia ollut kerrassaan mainio Fostex TH900.

Keskiäänet, erottelukyky ja dynamiikka:

Keskiäänien osalta kuulokkeiden tuunaus tavoittaa melko hyvin henkilökohtaiset mieltymykseni, ja se vastaa suurin piirtein omaa käsitystäni neutraalista. Pidän erityisesti siitä, että kuulokkeiden vaste on tasainen 4 kHz:iin asti. Vertailun vuoksi etenkin useissa planaarikuulokkeissa on ylemmissä keskiäänissä vajausta, joka tekee mielestäni äänestä verhoutunutta ja liian rentoa – tämä on toki makuasia. HEDDphone voisi olla sopiva kuuloke erityisesti niille, jotka pitävät Sennheiser HD600/HD650-tyylisestä keskiäänien toistosta.

Tasaisesta vasteesta huolimatta HEDDphonen keskiäänet kuulostavat jostakin kumman syystä hieman verhoutuneilta. Tämä tuntuu hieman järjenvastaiselta, sillä taajuusvaste ja teknisen suorituskyky eivät tarjoa tähän selitystä. Äkkiseltään en keksi asialle muuta syytä kuin kuulokkeiden takaritilän, joka ei näytä akustisesti järin läpinäkyvältä. On täysin mahdollista, että se luo heijastumia, jotka ikään kuin verhoavat ääntä – efekti on onneksi kuitenkin suhteellisen maltillinen.

Keskialueen toistossa on myös valitettavasti yksi merkittävämpikin ongelma. Mittauksissa näkyvä 500–1000 Hz taajuusalueella oleva kohouma on todellinen ilmiö, eikä mittausvirhe. Olen lukenut kuulokkeista useita arvosteluja, joten yllätyin, kun kukaan ei ole näyttänyt kiinnittävän asiaan huomiota. Mainitsemani kohouma luo ääneen hienoisen kaikumaisen loudness-efektin, joka tekee soinnista hieman luonnottoman kuuloisen.

Kovemmilla äänenvoimakkuuksilla tämä korostuma voi lyödä todella ikävän kuuloisesti vasten kasvoja(korvia). Itse tykkään kuunnella kovalla siten, että äänessä on säätövaraa sen verran, etteivät kovempaa soivat kohdat häiritseviksi vahvan dynamiikan omaavissa kappaleissa. Tällainen ”äärirajoilla” kuuntelu ei kuitenkaan ole HEDDphonella mahdollista, koska 600 Hz:n kohdalla on 6 desibelin kohouma. Joudunkin kuuntelemaan kuulokkeita hiljempaa kuin haluaisin.

Onneksi HEDDphonen tekniset ominaisuudet tukevat hiljaa kuuntelua. Kuulokkeet soivat todella puhtaasti, ja mikrodynamiikka on parasta, mitä olen alle kahden tuhannen euron kuulokkeissa kuullut. Kuulokkeet nostavat jatkuvasti esiin yksityiskohtia, joita en ole huomannut aiemmin. Vaikuttavinta tässä on se, kuinka vaivattomasti kuulokkeet sen tekevät.

Useimmilla kuulokkeilla aiemmin havaitsemattomat yksityiskohdat pomppaavat tavallaan taustasta esiin. Esimerkiksi Sennheiser HD800 ja Audio Technica ADX5000 tuovat tällaisia yksityiskohtia esiin pitkälti vinksahtaneen taajuusvasteensa ja liiallisen kirkkautensa avulla. HEDDphone sen sijaan kaivaa äänitteestä esiin enemmän informaatiota koko ajan ja kautta koko taajuusvasteen. Äkkiseltään asiaan ei edes kiinnitä huomiota, koska se tuntuu niin luonnolliselta. Tarkemmin kuunnellessa kuitenkin tajuaa, että musiikissa on ikään kuin ylimääräinen kerros, joka on aiemmin jäänyt kuoriutumatta – HEDDphonella se paljastuu kerralla, eikä pieninä palasina sieltä täältä purkautuen.

HEDDphone suoriutuu erinomaisesti myös makrodynamiikan/”slamin”/iskevyyden osalta. Kuulokkeet eivät yllä samalle tasolle parhaiden dynaamisten kuulokkeiden kanssa, mutta päihittävät vaivattomasti kaikki kuulemani 1000–2000 € maksavat planaarit (Ananda,Arya, LCD-X, LCD-3f). HEDDphone ei ole dynaamisesti räjähtävä, kuten esimerkiksi Focal Clear (Utopiasta puhumattakaan), mutta kykenee loihtimaan ”dynaamisia kerrostumia” huikaisevalla tavalla.

Saatoin juuri itse keksiä termin ”dynaaminen kerrostuma”, joten avaan sitä hieman tarkemmin. Musiikissa tulee vastaan kohtia, joissa yksittäinen soittaja alkaa soittaa intensiivisemmin muun bändin jatkaessa samalla tempolla ja voimakkuudella. Useimmat kuulokkeet eivät pysty kunnolla erottelemaan joukosta tällaista yksittäisen instrumentin dynamiikan muutosta, vaan koko esityksen tunnelma muuttuu täysin. Vastaavasti koko dynaaminen muutos voi myös jäädä toistumattakin. HEDDphonella sen sijaan on kyky irrottaa äänen lähteitä omiksi dynaamisiksi kokonaisuuksiksi, minkä seurauksena musiikki kuulostaa todella eläväiseltä ja aidolta.

Diskantti:

Osa kuvailee HEDDphonea kirkassointiseksi. Omaan makuuni se on lähellä käsitystäni neutraalista – tämä pätee myös ylimpiin taajuuksiin. Kirkkaat äänet ovat yleensä se taajuusalue, joka jakaa kuuntelijat voimakkaimmin useaan leiriin. Toiselle kirkas kuuloke on toiselle tumma. HEDDphone on tässä suhteessa tavallistakin polarisoivampi kuuloke. Keksin tälle kolme vaihtoehtoista selitystä:

1. Osa koetusta kirkkaudesta johtuu siitä, että ylempi keskialue ja alempi diskantti koetaan liialliseksi. Kirkkaus ei siis johdu varsinaisesti ylemmistä taajuuksista. Joillekin esimerkiksi Sennheiser HD600 on aivan liian kirkassointinen, mutta yleinen konsensus on kuitenkin se, että kokemus johtuu nimenomaan vahvasti läsnä olevasta ylemmästä keskialueesta. Voisinkin todeta, että jos HD600 on tuttu ja liian rasittavaksi todettu, kannattaa myös HEDDphoneen suhtautua varauksin.
2. 5 kHz:n kohdalla on pieni korostuma, joka on joidenkin korville todellista kryptoniittia.
3. HEDDphonen diskantti on korostunutta 10-20 kHz:n välillä, jolla on vähemmän musiikillista sisältöä (harva aikuinen itseasiassa edes kuulee yli 17 kHz:n alueen). Näin korkeilla taajuuksilla on kuitenkin esimerkiksi symbaalien ”suhahduksia”. Itseäni 10 kHz:n yläpuolella olevat korostumat eivät häiritse ollenkaan, mutta tiedän useita, joita ne ärsyttävät suuresti. Itse koen korostuman tällä alueella itseasiassa positiivisena asiana, koska se lisää sointiin ilmavuutta aiheuttamatta itselleni ongelmia kuuntelussa.

Oman kuulon ja mieltymysten tunteminen on todella tärkeää kuulokkeita valitessa. Mihinkään ei voi saada täysin varmaan vastausta pelkästään mittaustuloksia tai arvosteluita katsomalla. Jos vaan on mahdollista, kuulokkeita kannattaa aina kokeilla ennen ostopäätöstä. Mielestäni HEDDphone suoriutuu ylemmistä taajuuksista mainiosti. Mikään ei korostu liiaksi, ja sointi on todella puhdasta ilman merkkiäkään rakeisuudesta. Merkillepantavaa on myös se, että sibilanssia ei esiinny.

HEDDphonen taajuusvasteessa on 6 kHz:n alueella merkillinen kuoppa, jonka olemassaoloa en kuitenkaan pystynyt varmuudella toteamaan musiikkia kuunnellessa. Yleensä korostuma tällä alueella olisi helposti havaittavissa, mutta vajaus sen sijaan on vaikeammin huomattavissa. Nähtyäni asian mittauksissani pistin sen automaattisesti mittausvirheen piikkiin. Sitten huomasin, että sama kuoppa toistuu myös ammattilaislaitteilla tehdyissä mittauksissa. Testasin tämän jälkeen asiaa kuuntelemalla sine-aaltoja, jolloin löysinkin kuopan välittömästi. En ole varma, kuinka merkittävästä poikkeamasta on kyse musiikin kuuntelun kannalta, mutta kuoppa on kuitenkin todellinen.

Äänikuva:

Useissa arvosteluissa HEDDphonen äänikuvaa on luonnehdittu kaiutinmaiseksi, avaraksi ja lähes loputtomaksi. Itselleni olikin melkoinen yllätys, kuinka ensivaikutelmani kuulokkeiden äänikuvasta oli aivan päinvastainen. Mielestäni äänikuva ei ollut surkea vain hintavien avoimien kuulokkeiden joukossa, vaan surkea kaiken kaikkiaan. HEDDphonen luoma äänikuva oli syvyydessään heikoimpia kaikista kuulemistani kuulokkeista (tarkoitan todellakin myös halvimpia muutaman euron maksavia kuulokkeita). Asiaan ei auttanut vahvistimien tai piuhojen vaihto, eikä myöskään DAP:lla kuuntelu.

Mietinkin jo mahdollisuutta sille, että kuulokkeet olisivat vialliset. Tämä olisi kuitenkin ollut outoa, sillä ne tuntuivat muutoin toimivan kuten niiden kuuluukin – myös mittaukseni olivat linjassa muiden näkemieni mittausten kanssa. Selvitin asiaa tarkemmin löytäen lopulta Headphones.com:n keskusteluista käyttäjän Torq, joka koki HEDDphonen äänikuvan itseäni vastaavalla tavalla.

Koen asian juuri kuin kuvassa on esitetty! Kuulokkeiden ääni toistuu aivan nenän vartta viistäen mitättömällä syvyysvaikutelmalla. Sivuttaissuunnassa tilaa on kuitenkin riittävästi ja korkeussuunnassakin HEDDphone on mainio. Vertailun vuoksi useimmat kuulokkeet eivät toista korkeuseroja kuin nimeksi.

HEDDphonella äänet sijoittuvat äänikenttään melko hyvin, joskin kentästä puhuminen tuntuu tässä yhteydessä väärältä. Kuulokkeiden äänikenttä on pikemminkin ”ääniviiva”, jolta ei juuri poiketa eteen eikä taakse. Jos suppeasta äänikuvastaan tunnettu Focal Clear on tuttu, HEDDphonen äänikuvaa lähelle päästään kuvittelemalla Clearin äänikuva hieman sivuille päin laajennettuna ja syvyydestä ¾ poistettuna.

Kuunneltuani HEDDphonea pari päivää käsitykseni äänikuvasta muuttui kuitenkin radikaalisti. En tiedä, sopeutuivatko aivoni kuulokkeiden äänikuvaan, vai tapahtuiko kuulokkeissa jokin fyysinen muutos. Äänikuvasta ei edelleenkään tullut yhtä valtavaa kuin monet ovat kehuneet, mutta siitä tuli kuitenkin hyväksyttävä. Kokonsa puolesta sanoisin sen olevan muutoksen jälkeen verrannollinen esimerkiksi Audeze LCD-X:n äänikuvaan – siitä tuli myös isompi kuin Focal Clearissa. Ensikäsitykseni kuulokkeista ei ole minkään osa-alueen suhteen muuttunut koskaan aiemmin näin radikaalisti.

Ehkä AMT-elementin toistossa on jotakin todella erikoista, joka sai aivoni aistimaan tilaan liittyvät äänivihjeet hyvin poikkeavalla tavalla. Toisaalta ehkä asia johtuu juuri mainostetusta neljä kertaa nopeammasta ilman liikutuksesta tai jostakin muusta ilmiöstä, jonka ainoastaan AMT-elementti tuottaa. Suosittelen kaikkia HEDDphonen äänikuvaan alussa pettyneitä testaamaan kuulokkeita rauhassa pari päivää – tänä aikana mieli voi muuttua.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

HEDDphone vs. Hifiman Arya V2 (+Hifiman HE500)

Hinnat: 1700 € vs. 1800 €

Avoimina 1799 euroa maksavina kuulokkeina Hifiman Arya on suora kilpailija HEDDphonelle. Hifimanilla on harrastajapiireissä huono maine kestävyyden, rakenteellisen laadun ja varustelun suhteen – Arya ei ole mikään poikkeus. HEDDphonen tapaan Arya toimitetaan pelkässä pahvilaatikossa ja mukana tulee ainoastaan yksi piuha. Rakenteeltaan Hifiman on halvahkon tuntuinen hintaisekseen. HEDDphone tuntuu enemmän hintansa arvoiselta, mutta aivan vakuuttunut en ole senkään osien kestävyydestä. Kumpikaan valmistaja ei siis ansaitse kehuja varustelustaan tai viimeistelystään. Arya saa kuitenkin pisteet siitä, että se on huomattavasti HEDDphonea mukavampi.

Ääneltään Arya on diskantiltaan HEDDphonea selvästi kirkkaampi. HEDDphone kuulostaa yleensä erottelevammalta, mutta olettamani kotelon aiheuttamat resonanssit saavat kuulokkeiden äänen kuulostamaan epäpuhtaammalta Aryaan verrattuna. Äänikuvaltaan Arya on isompi. Aryassa on selvästi enemmän bassoa, mutta HEDDphonen basso on laadukkaamman kuuloista ja iskevämpää. HEDDphone on yleisestikin ottaen dynaamisemman kuuloinen hieman valjuun Aryaan verrattuna. Molemmat kuulokkeet tarvitsevat melko järeän kuulokevahvistimen HEDDphonen ollessa vahvistimien suhteen vaativampi.

HEDDphone vs. Audeze LCD-R

Hinnat: 1700 € vs. 2750 € (Hintaan sisältyy vahvistin. Kuulokkeita valmistettiin vain 70kpl ja ne myytiin loppuun)

Vaikka Audeze LCD-R:ää (arvostelu) ei enää olekaan saatavilla uutena (eikä juuri käytettynäkään), ajattelin, että olisi mielenkiintoista verrata AMT-elementillä toteutettua HEDDphonea Audezeen. LCD-R:n impedanssi on normaaleja planaareja matalampi ja elementti on toteutettu tiheämmällä juotteella. Audeze kutsuu tätä ribbon-teknologiaksi, vaikka se ei varsinainen nauha-elementti olekaan. LCD-R:n puukupit ja hiilikuidusta valmistettu panta tekevät Audezesta upean ilmestyksen. Audeze on myös mukavampi ja kaikin puolin laadukkaamman tuntuinen HEDDphoneen verrattuna.

HEDDphone on hämmästyttävän kyvykäs kuuloke, mutta Audeze ottaa silti helpon voiton ulkonäön lisäksi myös äänenlaadussa. LCD-R:n sointi on sellainen, että kuulokkeet ikään kuin katoavat tyystin jättäen jäljelle ainoastaan musiikin (sekä vahvistimen ja da-muuntimen ominaispiirteet). Monien mielestä LCD-R on “edullisuudestaan” huolimatta vertailukelpoinen esimerkiksi 6000 euroa maksavan Hifiman Susvaran kanssa – Susvaraa pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaista, ellei jopa parhaana kuulokkeena. LCD-R:n sointi on niin puhdas, että HEDDphone kuulostaa siihen verrattuna likipitäen suttuiselta, suljetulta kuulokkeelta.

HEDDphone pystyy kuitenkin haastamaan Audezen äänikuvan koossa, joka ei kyllä olekaan Audezen vahvuus. Lisäksi HEDDphonen bassoa on miellyttävämpi kuunnella. Edes Jotunheim-R-vahvistimen bassboost-kytkin päällä LCD-R:n bassontoisto ei ole yhtä luonnollisen kuuloinen. Kuulokkeet ovat muutenkin hieman kuivan kuuloiset HEDDphoneen verrattuna. Vaikka HEDDphone onkin soinniltaan lähellä kirkasta, se omaa kuitenkin eräänlaisen orgaanisen pehmeyden, jota jäin kaipaamaan Audezea kuunnellessa.

HEDDphone vs. Focal Utopia

Hinnat: 1700 € vs. 4000 €

HEDDphone on teknisesti niin vakuuttava kuuloke, että sitä voi verrata kalliimpiinkin kuulokkeisiin, kuten Focal Utopiaan. Rakenteen laadussa ja mukavuudessa HEDDphonesta ei ole vastusta Utopialle. Vaikka mikään kuuloke voi tuskin näyttää ulkoisesti 4000 euron hintalapun arvoiselta, Focal tekee parhaansa yrittääkseen oikeuttaa moisen hinnan. Tykkään Utopian pelkistetyn elegantista olemuksesta. Noin 500 gramman painoisina kuulokkeet eivät ole kevyet, mutta HEDDphoneen verrattuna se kuitenkin tuntuvat siltä. Vaikka Utopia ei koskaan täysin katoakaan päähäni, ero HEDDphoneen verrattuna on merkittävä Utopian eduksi.

Yleissoinniltaan Utopia on HEDDphonea kirkkaampi. HEDDphone soi juurevamman tuntuisesti, vaikka Utopian keskibassossa onkin hienoista korostumaa, joka tuo ääneen mukavaa lisäpotkua. Vaikka Utopia onkin basson laadultaan dynaamisten kuulokkeiden aatelia, siitä ei ole vastusta HEDDphonelle. Kuten jo aiemmin totesin, HEDDphonen basso on ehkä parasta, mitä olen kuullut.

Keskiääniltään Utopia on kevyemmän kuuloinen kuin HEDDphone. Utopian soinnissa on tietynlaista ketteryyttä, jolla kuulokkeet pystyvät mukautumaan hyvin erilaiseen musiikkiin. Yksi Utopian vaikuttavimmista ominaisuuksista on se, että toisto voi muuttua salamannopeasti kevyestä, lähes elektrostaattimaisesta, maalailusta tanakkaan pommitukseen. HEDDphone sen sijaan on enemmän oman tyylinsä vanki, ja kuulostaa aina itseltään.

500–1000 Hz:n välillä olevan korostuman takia HEDDPhonen keskiääniä ei voida verrata kovinkaan vakavissaan Utopiaan. Mikäli kyseinen korostuma ei kuitenkaan häiritse, on HEDDphone hyvä vaihtoehto, mikäli Focal-tyylinen, vahvasti esillä oleva, 1–4 kHz:n alue koetaan ongelmalliseksi. HEDDphone ei ole aivan yhtä rento kuin keskiverto Audeze tai ZMF, mutta kuitenkin vähemmän hyökkäävä kuin Utopia.

Utopian äänikuva on pienempi HEDDphoneen verrattuna. Utopia maalaa silti musiikista niin tarkan kuvan, että HEDDphone kuulostaa hieman “suttuiselta”, eikä sen äänten sijoittelu yllä Utopian tasolle. HEDDphonella vokalisti kuulostaa hieman ”hajanaiselta”. Utopialla vokalistille on helppo kuvitella selkeät ääriviivat, kun taas HEDDphonella vokalisti on enemmänkin laulava seinä.

Utopia onnistuu irrottamaan äänitteestä enemmän informaatiota kuin HEDDphone. Tästäkin huolimatta HEDDphone pääsee silti häkellyttävän lähelle, mikä on mainio saavutus kuulokkeelle, joka on puolet halvempi, ja jonka kuppien akustiikassa on todennäköisesti ongelmia. Jos näinkin “suttuinen” AMT-kuuloke pystyy edes haastamaan Utopian, haluaisin kuulla, mihin huippuunsa hiottu AMT-kuuloke kykenee.

Tällaisenaan HEDDphone ei ole todellinen kilpailija Utopialle, sillä Focalin rinnalla HEDDphone tuntuu, näyttää ja osin myös kuulostaa enemmän prototyypiltä kuin valmiilta tuotteelta. HEDDphonen kyvykkyys muutamalla osa-alueella asettaa kuitenkin pilviin hinnoitellun Utopian arvon kyseenalaiseksi – 2300 euroa kalliimman kuulokkeen tulisi pyyhkiä pöytää halvemmallaan.

Yhteenveto

HEDD HEDDphone on ääneltään erikoinen yhdistelmä planaareille ja dynaamisille kuulokkeille tyypillisiä ominaispiirteitä. HEDDphone on mielestäni teknisesti ylivoimaisesti hintaluokkansa paras aktiivisessa valmistuksessa oleva kuuloke – se kuitenkin kompastuu keskialueen kummallisuuksiin ja heikkoon käyttömukavuuteen. Toivon, että HEDD ja muut valmistajat jatkavat AMT-teknologiaan perustuvien kuulokkeiden kehittämistä. En olisi laisinkaan yllättynyt, jos muutaman vuoden kuluttua maailman parhaat kuulokkeet olisi toteutettu AMT-elementillä. Nykyinen HEDDphonekin vaatisi vain pieniä parannuksia voidakseen kilpailla tasaväkisesti Focal Utopian ja Audeze LCD-R:n kaltaisten huippukuulokkeiden kanssa.

Plussat ja miinukset:

+ Teknisesti häikäisevän hyvät hintaisikseen
+ Tarkin koskaan kuulemani basson toisto
+ Mielettömän yksityiskohtainen koko taajuusalueella
+ Rasittamaton, mutta heleä diskantti
+ Muutamaa poikkeamaa lukuun ottamatta tasainen taajuusvaste, joka vastaa hyvin omaa käsitystäni neutraalista

– Keskialueen korostuma sotkee soinnin tasapainoa ja vaikeuttaa korkeilla äänenvoimakkuuksilla kuuntelua
– Toisto on hieman “suttuinen”
– Kuulokkeet ovat todella painavat, joten käyttömukavuus on heikko
– Alkuperäisessä versiossa pääpannan säätövara riittää vain keskikokoiselle päälle
– Rakenteen laatu tuntuu hieman arveluttavalta
– Olemattomat lisävarusteet
– Kuulokkeet tarvitsevat tehokkaan vahvistimen