Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2011 (kaapelin irrottamisen mahdollistava mk2-malli vuonna 2016)
- Hinta: 1499 €
- Rakenne: puoliavoin
- Dynaaminen elementti: Fosterin valmistama 50 mm Biodynamic (bio-cellulose)
- Impedanssi: 25 ohm
- Herkkyys: 100 dB/mW
- Paino: 390 g ilman piuhaa
- Liitintyyppi: mk1:ssä kiinteä kaapeli, mk2:ssa Sennheiser-tyyppinen 2-pin-liitin
- Kaapeli: 3 metrinen kaapeli 6,35 mm:n liittimellä
- Mukana tulee: Kuuloketeline ja suojapussukka
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Japanilaisvalmistaja Fostexin TH900-malli ei kaivanne suurempia esittelyjä, sillä se on ollut myynnissä jo vuodesta 2011 lähtien. Kuulokkeista julkaistiin vuonna 2016 mk2-versio, jossa on irrotettava kaapeli. Muutoin kuulokkeiden ääni tai ulkonäkö eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Arvostelemani TH900-yksilö on osa alkuperäistä kiinteällä kaapelilla varustettua mk1-sarjaa.
Rakenne ja mukavuus
Kuulokkeissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä niiden hienoihin punaisiin kuppeihin. Ne on valmistettu japanilaisesta kirsikkakoivusta, ja niiden pintakäsittely on tehty Urushi-lakkaustekniikalla. Tämä tekniikka on peräisin 500-luvulta ennen länsimaista ajanlaskun alkua, joten se edustaa perinteistä japanilaista käsityötä.
Kuulokkeiden sankarakenteeseen ei valitettavasti ole panostettu yhtä paljon kuin kuppeihin. Metallinen sanka on säädöiltään toimiva, mutta sen hintelä rakenne ei herätä luottamusta kestävyyttä kohtaan. Kupit pääsevät heilumaan vapaasti kiinnikkeissään, ja ne kolisevat ikävän kuuloisesti sankaan osuessaan.
TH900:n käyttömukavuus on kuitenkin kunnossa, vaikka sen pääpannassa ei olekaan kovin paljoa pehmustetta. Fostexin käyttämä keinonahka ei ole valitettavasti materiaalina laadukkaimmasta päästä, joten se alkaa hilseillä ikävästi ajan saatossa. Mielestäni valmistajan olisi kannattanut suunnitella kuulokkeet siten, että pääpannan pehmusteosa olisi vaihdettavissa uuteen. Nykyisellään pehmuste ei ole irrotettavissa, joten sen uusiminen vaatisi koko sankarakenteen vaihtamisen.
Kuulokkeiden korvapehmusteissa on sama ongelma kuin pääpannassakin. Pehmusteet kestävät käyttöä vain rajallisen ajan ennen kuin niiden pinta lähtee kuoriutumaan irti. Keinonahkaa olisi saatavilla myös laadukkaampana materiaalina, mutta Fostexin käyttämä keinonahka ei mitä ilmeisimmin ole sellaista. Onneksi korvapehmusteet ovat sentään helposti vaihdettavissa, ja omistaja voi halutessaan vaihtaa kuulokkeisiin myös jonkin toisen valmistajan tekemät erilaiset pehmusteet.
Arvostelemani mk1-version kiinteä kaapeli ei juuri kehujani ansaitse, sillä se on varsin jäykkä, ja sillä on taipumus mennä sotkuun. Kaapeliin syntyy pidemmässä käytössä pysyviä mutkia, koska sitä ole mahdollista suoristaa irrottamalla. Mk2-kuulokkeiden kaapeli ei ole ilmeisesti yhtään parempi, mutta se voidaan sentään vaihtaa itse parempaan.
Vaikka TH900:n hintelä rakenne hieman huolestuttaakin, ja hankala kaapeli aiheuttaa ärsytystä, kuulokkeiden käyttömukavuus on hyvä. Kuulokkeet eivät paina liikaa, pehmusteiden sisällä on hyvin tilaa korville ja pääpannan puristusvoimakin on maltillinen. Tämän ansiosta kuulokkeet lähestulkoon katoavat päähän muutaman minuutin käytön jälkeen.
Äänenlaatu
Basso:
TH900:n bassontoisto on kuulokeharrastajapiireissä maailmankuulua, eikä turhaan, sillä en keksi siitä itsekään mitään negatiivista sanottavaa. Basso on iskevyydeltään voimakasta ja se ulottuu vaimenematta myös alimmille taajuuksille saakka. Tasapaino on mainio, eikä basso lähde korostuneisuudestaan huolimatta juurikaan puuroutumaan tai kumisemaan. Äänet viipyvät mielestäni juuri niin kauan kuin on tarpeellista optimaalisen iskevyyden tunteen luomiseksi. Tiettävästi TH900 kestää myös todella hyvin taajuuskorjaamista, mikäli siitä halutaan irti vieläkin enemmän bassoa.
Modernit planaarikuulokkeet ovat bassoltaan jossakin määrin parempia, jos mittareina käytetään toiston nopeutta ja kykyä erotella erilaisia kerrostumia. En ole kuitenkaan kuullut ainoatakaan planaarikuuloketta, jonka bassossa olisi vastaavaa voimaa kuin TH900:n toistossa. Jopa mainiosta bassostaan tunnetut planaarit, kuten Abyss AB-1266 Phi, Audeze LCD-3 ja Hifiman HE6 kalpenevat TH900:n rinnalla. Moderneista dynaamisista kuulokkeista ZMF Verite Closed pääsee melko lähelle basson laadukkuuden ja voimakkuuden osalta, mutta muistikuvieni mukaan aivan vastaavia alimpien taajuuksien jyrinöitä sekään ei tarjoa.
Kun TH900 julkaistiin vuonna 2011, oli ennenkuulumatonta, että 1500 euroa maksavissa kuulokkeissa olisi määrällisesti yhtä paljon bassoa – toki 1500 euron hintaisia kuulokkeita oli ylipäätään vain vähän. Fostex TH900 olikin Sennheiser HD800:n ja Beyerdynamic T1:n kanssa ensimmäisten joukossa puskemassa kuulokkeiden hintatasoa aiempaa ylemmäs. Hintavia kuulokkeita oli ollut myynnissä aiemminkin, mutta ne olivat pääasiassa hieman harvinaisempia Stax:in elektrostaattikuulokkeita tai hieman erikoisempia Audio Technican ja Sonyn kuulokkeita, joita valmistettiin vain rajoitettu erä.
Kun TH900:aa verrataan uudempiin suljettuihin kuulokkeisiin, sen bassontoisto ei enää tunnukaan poikkeuksellisen voimakkaalta. Tämä on syytä muistaa lukiessa vanhempia TH900:aa käsitteleviä arvosteluja.
Keskiäänet:
Bassontoistoon verrattuna kuulokkeiden keskiäänet ovat mielestäni parhaimmillaankin melko mitäänsanomattomat. Toisto on puhdasta, mutta sibilanssi nousee turhan usein ongelmaksi. Sointia leimaa myös ohuus, joten TH900 kuulostaa hieman siltä kuin musiikille olisi syötetty pieni annos heliumia.
Kaikki keskitaajuuksissa kuulostaa hieman luonnottomalta ja ponnettomalta. Menevällä rock-musiikilla TH900 toimii vielä mainiosti, mutta vokalistia ja kitaroita enemmän toiston keskiöön nostavaan musiikkiin kuulokkeita ei voi oikein suositella. Ohut toisto ei toimi myöskään klassisella musiikilla, koska jousisoittimet kuulostavat aivan liian hentoisilta.
Diskantti:
Ylikorostunut diskantti on ylivoimaisesti kuulokkeiden suurin heikkous, sillä se langettaa musiikin päälle sellaisen kihinän ja suhinan, että se riittää pilaamaan muutoin mainiot kuulokkeet. Itselläni on TH900:sta useamman vuoden kokemus, joten olen jo jossakin määrin tottunut sen diskanttiin – koskaan siitä ei kuitenkaan pääse täysin ylitse.
Kuulokkeiden diskantti ei ole sellaista, jota voisin luonnehtia kuulaaksi, hyvällä tavalla korostuneeksi tai tavanomaisen kirkkaaksi, kuten esimerkiksi monissa Hifimanin kuulokkeissa. Mielestäni kyseessä on yksinkertaisesti käsittämätön suunnitteluvirhe, enkä ymmärrä, miten TH900 päätettiin julkaista tällaisena. Kihinä, suhina, sibilanssi ja ajoittainen riipivyys eivät edes tuo sointiin yksityiskohtaisuutta, sillä muut taajuudet jäävät liikaa diskantin varjoon.
Olen käyttänyt kuulokkeita muutamilla erilaisilla pehmusteilla, joista ainakin ZMF Ori-pehmusteet (ZMF Atticus -mallin vakiopehmusteet) vaimentavat diskanttia mukavasti. Todennäköisesti samankaltainen vaikutus olisi saavutettavissa myös muiden Fostex-mallien pehmusteilla, joissa on TH900:sta poiketen soikea ja kapea korva-aukko. Jos pehmusteiden vaihtaminen ei herätä tarpeeksi kiinnostusta, diskantin korjaamiseen kannattaa käyttää taajuuskorjainta.
Äänikuva ja dynamiikka:
TH900:n äänikuva on mainio. Äänet jäsentyvät tarkasti äänikenttään, jossa piisaa kokoa jokaiseen suuntaan mukaan lukien korkeussuunta, joka on heikkous useimmissa muissa kuulokkeissa. Toisinaan osa äänistä soi lähempää kuin olettaisin, ja yksittäiset äänet saattavat sijoittua todella kauaskin. Myös soinnin tausta on suljetulle kuulokemallille poikkeuksellisen tumma, mikä kertoo mielestäni tehokkaasta kuppien sisäisten resonanssien hallinnasta.
TH900 ei toki ole rakenteeltaan täysin suljettu, vaan pikemminkin puoliavoin, sillä puisten kuppien ja muun kuppirakenteen välissä on kapea rako. Lähes kaikissa suljetuissa kuulokkeissa on jonkinlainen “refleksiputki”, mutta Fostexin kuulokkeet ovat rakenteeltaan poikkeuksellisen avoimia.
En kuvaile kuulokkeiden makrodynamiikkaa tarkemmin, koska sekin on tiivistettynä todella mainiota. Toisto on tarvittaessa räjähtävää, ja kuulokkeet kykenevät toistamaan erinomaisesti ja elävän tuntuisesti myös musiikin pienempiä vivahteita.
Erottelukyky:
TH900:n erottelukyky sen sijaan on hieman rajatapaus. Puhdas sointi ja toiston tumma tausta luovat laadukkaan yleisvaikutelman, kun taas ylikorostunut diskantti peittää muita taajuuksia allensa. Ylempien taajuuksien kohdalla ei myöskään voida puhua minkäänlaisesta resoluutiosta. Diskantin ongelmista huolimatta minulle ei kuitenkaan yleensä synny vaikutelmaa siitä, että kuulokkeita kuunnellessa jäisi jotakin kuulematta, tai että joutuisin ponnistelemaan kuullakseni “kaiken”. Sanoisinkin, että TH900 suoriutuu yllättävän hyvin ottaen huomioon, että kuulokkeilla on jo ikää.
TH900:n tekninen suorituskyky on kokonaisuutena “suljetuksi” kuulokkeeksi erinomaista. Kuulokkeet kykenevät haastamaan, ja monelta osin myös päihittämään, oman hintaluokkansa täysin avoimia kuulokemalleja, kuten Hifiman Ananda, Focal Clear ja Sennheiser HD800. Viime vuosina on kuitenkin julkaistu muutamia mielenkiintoisia malleja, kuten Hifiman Arya ja HEDDphone, jotka ovat vieneet alle 2000 euron hintaluokassa avoimien kuulokkeiden teknisen suorituskyvyn uudelle tasolle.
Vertailua muihin kuulokkeisiin
Fostex TH900 vs. Focal Stellia
Hinnat: 1500 € vs. 3000 €
Focal Stelliasta Kuulokenurkassa aiemmin julkaistu arvostelu on luettavissa täältä.
Erot äänessä
Basso:
TH900:sta Stelliaan vaihtaessa huomaa ensimmäiseksi alimpien bassotaajuuksien katoavan toistosta lähes kokonaan, mikä tekee bassosta onttoa. En ymmärrä, mitä Focal on tavoitellut keskittäessään Stellian alimmat taajuudet enimmäkseen ylemmille bassotaajuuksille. Tämä on kuitenkin ilmeisesti tarkoituksellista, koska vastaava tuunaus löytyy valmistajan muistakin suljetuista kuulokemalleista.
Vaikka Stellian napakassa ja nopeassa bassontoistossa ei laadullisesti moitittavaa olekaan, pidän silti yleensä enemmän TH900:n täyteläisemmästä toistosta. TH900 pitää bassonsa erinomaisesti kontrollissa, mutta Stellia on sen osalta vielä selvästi parempi – toisinaan kontrolloidumpi bassontoisto tulee tarpeeseen.
Keskiäänet ja diskantti:
Molemmat valmistajat ovat mielestäni epäonnistuneet keskiäänien tuunauksessa, sillä kuulokkeet kuulostavat ohuilta ja kylmiltä. Stellian toistoa vaivaa myös lievä honottavuus ja ajoittainen ärsyttävä aggressiivisuus. Tämä ei ole kuitenkaan mitään verrattuna TH900:n sibilanssiin, joka korostuu etenkin siksi, että Stellia on poikkeuksellisen sibilanssivapaa kuuloke.
Stellian laulusuoritusten toisto on muutoinkin vakuuttavampaa, sillä vokalisti kuulostaa aidommalta, ja kuuntelukokemus on selvästi intiimimpi. Toisaalta naislaulajat saattavat särähtää korvaan melko ikävästikin, joten sen osalta TH900 on turvallisempi varsinkin korkeilla äänenvoimakkuuksilla.
Monista negatiivisista puolista huolimatta molempien kuulokkeiden keskiäänien toisto kuitenkin puhdasta ja verhoutumatonta. Kitarat, puhaltimet ja jousisoittimet toistuvat selkeän ilmavasti. Stellia välittää instrumenttien voimaa paremmin kuin TH900. Stellian parempi dynamiikka pelastaakin varsin hyvin sen ohuiksi tuunatut keskitaajuudet.
Ylimpien taajuuksien osalta kaksikkoa ei voi juuri verrata. Stellian diskantti on tasapainoista ja erottelevaa, kun taas TH900 on diskantiltaan räikeä, epätasapainoinen, ja kaikin puolin vastenmielistä kuunneltavaa.
Äänikuva:
TH900 on äänikuva on selkeästi Stelliaa suurempi. Vaikka TH900 on myös äänien sijoittelukyvyltään mainio, Stellia on vieläkin parempi. Ero tässä ei yleensä ole suuri, mutta se ilmenee etenkin Stellian kyvyssä toistaa tarkemmin vaimeiden äänien sijainnit. Lisäksi Stellia nostaa äänikenttään yllättäen ilmestyvät yksittäiset äänet nopeasti ja tarkasti oikealle paikalleen. TH900 asettelee äänilähteet enemmänkin laajalle kaarelle, kun taas Stellia kykenee ripottelemaan niitä eri puolille.
Tästä seuraa tilanne, jossa TH900:n äänikuva on kooltaan suurempi, mutta Stellia hyödyntää käytettävissä olevan tilan huomattavasti tehokkaammin. Stellia kykenee myös luomaan äänille selkeämmin aistittavan muodon, joten esimerkiksi vokalisti ei kuulosta ohuelta äännehtivältä paneelilta, vaan oikealta ihmiseltä.
Tarkoituksenani ei ole mollata TH900:aa, sillä se on hintaisekseen erinomainen äänien sijoittelussa. Stellia on vastaavasti erinomainen omassa hintaluokassaan. Koska molemmat kuulokkeet täyttävät hintansa asettamat odotukseni, mallit eivät ole enää suoraan verrattavissa toisiinsa. Mikäli äänikuvan koko on tarkkuutta tärkeämpää, Stelliasta ei ole mitään vastusta TH900:lle. Suppea äänikuva on ollut jo pidempään Focal-kuulokkeiden helmasynti, josta valmistajan soisi pääsevän ylitse etenkin kalliimmissa malleissaan.
Dynamiikka ja erottelukyky:
Kuulokkeiden dynamiikkaa tarkastellessa törmätään toiseen hintaeron aiheuttamaan epäsuhtaan. TH900 on räjähtävä, nopea ja voimakas, ja se kykenee hallitsemaan dynamiikan suuret muutokset. Stellia vie kuitenkin kaiken vielä pykälää pidemmälle. Ohuesta soinnistaan huolimatta Stellia luo tarvittaessa TH900:aa paremmin voimaa keskitaajuuksiin. Yksittäisten instrumenttien takana on enemmän pontta, jonka avulla Stellia pystyy luomaan musiikista uskottavamman ja elävämmän kuuloisen lopputuloksen. TH900 ei yllä Stellian tasolle myöskään äkillisen nopeissa äänenvoimakkuuden muutoksissa, joissa Stellia kykenee toisinaan suorastaan säikäyttämään ja hätkähdyttämään.
Kuulokkeiden hintaero on havaittavissa melko selvästi myös erottelukyvyssä. Vaikka TH900 suoriutuukin hintaisekseen hyvin, ei siitä ole juurikaan vastusta tuplasti maksavalle Stellialle. TH900 menee hieman tukkoon etenkin monimutkaisia kerrostumia sisältävässä musiikissa, kun pienimmät efektit hukkuvat taustaan päällimmäisten kerrostumien dominoidessa toistoa liiaksi.
Osaltaan tähän vaikuttaa myös Fostexin ylikorostunut diskantti. Kuulokkeiden diskanttia korostamalla toistosta on mahdollista saada yksityiskohtaisemman kuuloista, mutta kun korostuma on yhtä massiivinen kuin TH900:ssa, tällainen tuunaus alkaa toimia tarkoitustaan vastaan. Kuulokkeiden rosoinen ja päällekäyvä diskantti peittää alleen myös muita taajuusalueita.
Soinnin läpinäkyvyyttä eli verhoutumaa tai sen puutetta arvioidessani TH900 yllättää kuitenkin positiivisesti. Soinnin tausta ei ole aivan yhtä tumma kuin Stelliassa, mutta ero on kuitenkin pieni. Verhoutumisen määrä on itselleni erittäin tärkeä mittari arvioidessani sitä, kuulostavatko kuulokkeet ylipäätänsä hintansa arvoisilta. Olikin mukava huomata, että TH900 läpäisee tämän testin helposti.
Loppuhuomiot:
TH900 yltää huomattavasti edullisemmasta hinnastaan huolimatta äänellisesti hyvin lähelle Stellian suorituskykyä. Stellian yksityiskohtaisempi toisto, tarkempi äänikuva ja voimakkaampi keskialueen makrodynamiikka tekevät siitä silti mielestäni paremman kuulokkeen. TH900 on puolestaan parempi vaihtoehto äänikuvan suurempaa kokoa ja täyteläisempää bassontoistoa kaipaavalle. Mikäli TH900:n ylemmät taajuudet olisivat paremmin tasapainossa, sen suorituskyky saattaisi parantua kokonaisuutena niin paljon, että Stellian korkeampaa hintaa olisi hyvin vaikeaa perustella.
Fostex TH900 vs. Fostex TR-X00 Purpleheart
Hinnat: 1500 € vs. 300-500 € (käytettynä)
Fostex TR-X00 Purpleheart -mallista Kuulokenurkassa aiemmin julkaistu arvostelu on luettavissa täältä.
Erot äänessä
Basso, keskiäänet ja diskantti:
Molempien Fostex-mallien bassontoisto on hyvin samanlaista: iskevää, ulottuvaa ja kertakaikkisen erinomaista. Mielestäni TH900 lyö kuitenkin hieman kovempaa, ja se on pykälän verran voimakkaamman tuntuinen alimmilla taajuuksilla. Ero TR-X00-malliin on kuitenkin niin pieni, että se voisi selittyä ainakin osittain myös hieman erilaisella kuunteluvoimakkuudella.
Selkeämpi ero löytyy siitä, miten hyvin kuulokkeiden voimakas basso pysyy kontrollissa. TR-X00 puuroutuu hieman helpommin, ja sen ääni lähtee kumisemaan kupeissa aiemmin kuin TH900:lla. TR-X00:n kupit värittävät toistoa muutenkin voimakkaammin, mikä saattaa olla purpleheart-version ominaispiirre, eikä välttämättä siten yleistettävissä kaikkiin TR-X00- malleihin.
Kaksikon keskiäänien presentaatio on niin samankaltainen, ettei mallien välillä ole mahdollista havaita mainittavaa eroa. Molempien toisto on puhdasta, mutta melko mitäänsanomatonta.
Diskantin osalta TR-X00 on merkittävä parannus TH900:n verrattuna. Lieneekö Drop puhunut Fostexille järkeä, sillä TR-X00:n diskantti on huomattavasti hillitympää. TH900:n kuuntelemisen jälkeen TR-X00:n diskantti kuulostaa määrältään juuri sopivalta, vaikka sekin saattaisi kuulostaa tummempiäänisiin kuulokkeisiin tottuneesta liian räväkältä.
Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:
Kaikista samankaltaisuuksista huolimatta kuulokkeet on helppo erottaa toisistaan. TR-X00:n sointi on sumuisempaa ja verhoutuneempaa, joten kuulokkeet aiheuttavat välittömän pettymyksen tunteen TH900:sta niihin vaihtaessa. Tämä johtunee ainakin TR-X00:n kuppien selkeämmistä resonansseista ja hitaammasta transienttien toistosta. TH900:ssa käytetty voimakkaampi magneetti saattaa myös selittää eroja, vaikka kuulokkeiden elementit ovatkin muutoin hyvin samanlaiset.
TH900 on äänikuvaltaan hieman suuremman kuuloinen, mutta ero on todella pieni. Oleellisempaa onkin se, miten kuulokkeet käyttävät äänikuvaansa. TH900 tuottaa enemmän tilaa instrumenttien välille, joten äänilähteet kerrostuvat uskottavammin kuin TR-X00:lla, joka soi yhtenäisenä ääniseinänä.
TH900 heijastaa suurempia ”kuvia” selkeämmillä ääriviivoilla. TR-X00:n ääriviivojen epäselvyys ja instrumenttien lievä sumppuuntuminen ovatkin suurimmat erot kalliimpaan Fostex-malliin verrattuna. TR-X00 ei ole hintaisekseen ollenkaan huono tämänkään osalta, mutta kolminkertaisen summan maksava TH900 on vaan sille liian kova vastus.
Loppuhuomiot:
Kuulokkeet ovat kokonaisuutena hämmästyttävän lähellä toisiaan. TR-X00 on taajuusvasteeltaan miellyttävämpi, kun taas TH900 on hieman erottelevampi, nopeampi ja äänikuvaltaan tarkempi – myös sen bassontoisto on laadukkaampaa kuin TR-X00:ssa. Kuulokkeiden 1000 euron hintaeroa on silti mielestäni vaikeaa perustella. Tämä johtuu enemmän siitä, että TR-X00 on hintaisekseen poikkeuksellisen hyvä kuin että TH900 olisi huono omassa hintaluokassaan. Vähenevän tuoton laki iskee voimakkaimmin juuri silloin, kun kuulokkeiden hintatasossa siirrytään 500 eurosta ylöspäin.
Muita mainitsemisen arvoisia verrokkeja
ZMF Atticus ( 1250 € )
Tarjoaa Fostex-malliin verrattuna rotevampaa keskialueen toistoa ja hieman suuremman äänikuvan, mutta jää kuitenkin pahasti jälkeen soinnin erottelevuudessa ja bassontoiston laadukkuudessa. Atticus on lämminsointinen ja parhaimmillaan todella luonnollisen ja viihdyttävän kuuloinen kuuloke, mutta sen verhoutunut sointi ja kaikin puolin keskinkertainen tekninen suorituskyky asettavat valitettavasti korkean myyntihinnan hieman kyseenalaiseksi. Teknisyydet huomioon ottaen TH900:n hieman korkeampi hinta tuntuu mielestäni perustellulta.
Kennerton Magni V3 ( ~900 € )
On bassontoistoltaan voimakkaan korostunut, mutta basson laadukkuus ei kuitenkaan ole lähelläkään TH900:n tasoa. Magnin basso kumisee voimakkaasti ja se vyöryy keskiäänien päälle. Vaikka pehmeämpi toisto onkin miellyttävää vaihtelua Fostexin ylikorostuneen diskantin kuuntelemisen jälkeen, ei Magnin verhoutuneesta soinnista jaksa juurikaan innostua.
Focal Celestee ( 1000 € )
Osoittautui lieväksi pettymykseksi. Kokonaisuutena Celestee on silti TH900:aa tasapainoisempi, koska se ei tee mitään suuremmin väärin, vaikkei se koskaan juuri säväytäkään. Fostexin soinnissa on enemmän hyviä puolia, mutta myös enemmän korjattavaa.
Teknisesti Celestee ei pysty päihittämään TH900:aa yhdelläkään osa-alueella. Edes erottelukyky ei ole Celesteessä parempi, vaikka se onkin kuulokkeiden suurin vahvuus. Fostexin sointi on vähemmän verhoutunutta, basson toisto miellyttävämpää ja äänikuva huomattavasti suurempi. Jos TH900:n diskanttia on mahdollista taajuuskorjata, se on mielestäni pykälää parempi kuuloke kuin Celestee.
Audeze EL-8 titanium ( 800 €, valmistus lopetettu )
On mielestäni eräs aliarvostetuimpia kuulokkeita, sillä sen ääni on erottelevaa, äänikuva hyvin jäsentynyt ja sointi puhtaan kuuloista. EL-8 onkin äänikuvan kokoa ja makrodynamiikkaa lukuun ottamatta tekniseltä suorituskyvyltään kutakuinkin samaa tasoa kuin TH900. Se kuulostaa kuitenkin hieman kliiniseltä, eikä se saa minua koskaankaan varsinaisesti innostumaan musiikista. Mikäli EL-8:n ohuehkot keskiäänet olisivat luonnollisemmat, se saattaisi pystyä haastamaan Fostex-mallin totisemmin. Tällaisenaan lopputulos on teknisesti erinomainen, mutta tylsää kuunneltavaa.
Kennerton Rögnir Dynamic ( 1750 € ) ja Gjallarhorn GH40 ( 1020 € )
Vertasin aiemmin TH900:aa myös Kennertonin kahteen uutuusmalliin. Toistoa välttääkseni mainitsen näistä vertailuista tässä yhteydessä vain aiempiin arvosteluihin ohjaavat linkit.
Yhteenveto
Päätän tämän arvostelun hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Fostex TH900 kuulostaa mielestäni parhaimmillaan täysin yhtä hyvältä kuin ennenkin, mutta korvia riipivä diskantti pilaa kuitenkin aivan liian usein kuuntelukokemuksen. Kuulokkeet tarjoavat ilmeisen, mutta hintaeroon nähden liian pienen parannuksen edullisempaan TR-X00-malliin verrattuna. Yllätyin toisaalta siitä, miten lähelle TH900 pääsee kaksi kertaa kalliimpaa Focal Stelliaa. Toinen yllätys oli se, että kuulokkeet päihittävät muutamat modernit kilpailijansa, kuten Focal Celesteen ja aiemmin käsittelemäni Kennerton Rögnir Dynamicin.
Suljetut kuulokkeet vaikuttaisivatkin kehittyneen kymmenessä vuodessa vain vähän. En toki ole kuullut läheskään kaikkia tämän hintaluokan suljettuja kuulokemalleja, kuten esimerkiksi Denon AH-D9200:aa, joka lienee yksi TH900:n selkeimmistä kilpailijoista. Denonin edullisemmat D5200 ja D7200 ovat mielestäni tekniikaltaan ja taajuusvasteeltaan onnistuneita, mutta hieman hengettömän kuuloisia kuulokkeita. Toivottavasti Fostex ei ole jäänyt pysyvästi lepäämään laakereilleen, vaan se julkaisisi pian TH900:lle seuraajan – 11 vuotta vanhat kuulokkeet eivät voi pysyä kilpailukykyisinä loputtomiin.
