Arvostelu: Audio-Technica ATH-ADX5000

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Hinta: 2190 €
• Elementin halkaisija: 58 mm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Impedanssi: 420 ohm
• Paino: 270 g, ilman kaapelia
• Kaapeli: 3,0 m
• Liitin: A2DC
• Kaapeli: 6NOFC-kaapeli 6,35 mm:n liittimellä

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Vuonna 2017 julkaistu ADX5000 on japanilaisen Audio-Technican nykyinen lippulaivamalli, jolla on hintaa muhkeat 2190 euroa. ADX5000 ei mielestäni ole saanut kovinkaan paljon huomiota. Edullisemmat vaihtoehdot, kuten Sennheiser HD800s (1369 €), Focal Clear (1499 €), Hedd HEDDphones (1699 €) ja Hifiman Arya (1799 €) ovat olleet paremmin esillä, ja he, jotka ovat halukkaita investoimaan kuulokkeisiin yli pari tonnia, tuntuvat katselevan ennemmin vaikkapa ZMF Veriten (2799 €) tai Meze Empyreanin (2999 €) suuntaan. Lieneeköhän ADX5000 liian kallis tai halpa muihin vaihtoehtoihin verrattuna, vai onko Audio-Technica epäonnistunut markkinoinnissaan?

Voi tietysti olla hieman hankalaa myydä perinteisellä (tylsällä) dynaamisella elementillä toteutettua kuuloketta yli 2000 eurolla, varsinkaan kun kuulokkeissa ei ole käytetty eksoottisia materiaaleja tai erikoisia teknisiä ratkaisuja, jotka kääntyisivät hyväksi myyntipuheeksi. Itsellenikään Audio-Technica ei ole ollut valmistaja, jonka kuulokkeita ensimmäiseksi katselen, kun olen kalliimpia kuulokkeita hankkimassa. Toisaalta on sanottava, että Audio-Technica on yleensä ollut erittäin varma valinta, ja vaikka audio-nirvana olisikin jäänyt saavuttamatta, eivät Audio-Technican kuulokkeet ole koskaan pettymystäkään tuottaneet. Samaa en voi sanoa yhdestäkään toisesta valmistajasta, jolla olisi tarjolla yhtä laaja valikoima erilaisia kuulokkeita.

Rakenne ja mukavuus

Harvemmin puhun paljoa kuulokkeiden pakkauksista, mutta tässä kohtaa ADX5000 ansaitsee erityismaininnan. Kuulokkeet toimitetaan melkoisen hienossa salkussa, joka on kova ja tukevan tuntuinen. Saranat ovat metallia ja tikkausjälki hienoa. Salkku on keinomateriaalia, joka ei pyri imitoimaan nahkaa. Audeze/ZMF-tyylinen muovisalkku on käytännöllisempi, koska muutama naarmu ei niissä niin häiritse. ADX5000:n salkun kanssa sen sijaan joutuu olemaan vähän varovaisempi, mikäli pinnan haluaa säilyttää hienon näköisenä.

Kun kuulokkeet saa laukusta käsiinsä pyöriteltäväksi, valtaa mielen hienoinen pettymys. Hintaisikseen kuulokkeet ovat aika halvan näköiset ja tuntuiset. Ensivaikutelma on kuitenkin virheellinen – se mitä ensin luuli muoviksi, paljastuu metalliksi, tarkemmin sanottuna magnesiumiksi. Tämä myös selittää kuulokkeiden keveyden. Kuulokeilla on painoa ainoastaan häkellyttävät 270 grammaa. Pääosin muovista valmistettu ja keveydestään tunnettu Sennheiser HD800s painaa vertailun vuoksi 330 grammaa. Magnesium on kyllä mahtava materiaali! Osa saattaa muistaa useamman vuoden takaa Sony MDR-SA5000 -kuulokkeet, jotka olivat myös magnesiumista valmistetut ja äärimmäisen kevyet. Sonyn ja Audio-Technican designissa on muutenkin joitakin yhtäläisyyksiä, kuten sangan kaksihaarainen rakenne ja korkeuden säädön toteutus.

ADX5000:n korvapehmusteet ovat ohuet ja arkisen näköiset hienoihin nahkapehmusteisiin tottuneena. Materiaali on alcantaraa, joka voi olla monelle tuttua Sennheiser HD800 -kuulokkeista. Myös panta vaikuttaisi olevan samalla materiaalilla päällystetty. Pehmustetta on ohuesti – itseasiassa koko panta näyttää siltä, että sen alapuolella olisi tarkoitus roikkua jokin remmi, jota vasten pää asettuisi.

Kuulokkeiden johdot kiinnittyvät kuppeihin A2DC-liittimellä, joka on Audio-Technican itsensä kehittämä liitintyyppi. Kaipa tuossa jokin pointti on, mutta minusta se vaikuttaa vain isommalta MMCX-liittimeltä, joita käytetään yleensä in-ear kuulokkeissa. Liittimet napsahtavat paikalleen mukavasti ja irtoavat ilman sen kummempia nykimisiä. Toivoisin, että valmistajat pitäytyisivät yleisemmissä liittimissä (3,5 mm, mini-xlr), mutta on A2DC-liitin kuitenkin mukavampi käyttää kuin Sennheiser HD800:n ja Focal Utopian typerät LEMO-liittimet tai Dan Clark Audion Hirose-liittimet.

Piuha itsessään onkin sitten aivan surkea. Ei se nyt sentään yhtä paha ole kuin Hifimanin jouluvalo kaapeli, mutta piuha on aika jäykkä, menee helposti mutkalle, ja tuppaa taittumaan ikävästi omia aikojaan. Ainakin Fostexilla ja Denonilla on ollut tapana käyttää saman tyylistä piuhaa, mutta ADX5000:n hintaluokassa tuollainen on jo aika surullista. Vieläkin surkeampaa on se, että Audio-Technica taitaa käyttää samaa johtoa myös L5000-mallissaan (limited edition/ovh noin 4000 €). ADX5000:n mukana ei myöskään tule balansoitua kaapelia, mistä on annettava Audio-Technicalle pitkä miinus.

Kuulokkeet eivät ole erityisen säväyttävän näköiset, vaan hyvin minimalistiset designiltaan – käyttäjästä riippuen se on joko hyvä tai huono asia. Kaapelia lukuunottamatta perusasiat ovat kuitenkin kunnossa ja materiaalien laatua ei voi kuin kehua. Pelkistettyä ulkomuotoa elävöittävät Audio-Technican logo liittimessä (jää verkon sisäpuolelle) sekä “Japan made”-teksti ja sarjanumero elementtien magneeteissa.

Kun kuulokkeet laittaa päähänsä, tervehtivät ne käyttäjäänsä melkoisen napakalla puristuksella. Onneksi puristuksen tunne katoaa kuitenkin aika nopeasti. Korvapehmusteet tarjoavat riittävästi tilaa korville, vaikka ne ovatkin ohuet. Alcantara tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Päälaella ei tunnu yhtään mitään, vaikka pehmustetta siellä ei juuri olekaan. Jonkin ajan kuluttua kuulokkeet “sulavat” päähän. Puristusvoiman ja päälaelle tulevan painon suhde on täydellinen, ja olematon paino parantaa mukavuutta entisestään. Nämä ovat ehdottomasti mukavimmat käyttämäni high-end tason kuulokkeet, ja sanoisin, että ehkä jopa TOP-3 kaikista kokeilemistani kuulokkeista. Pelkästään kuulokkeita katsomalla en olisi koskaan uskonut, että ne voisivat olla näin hyvät päässä!

Äänenlaatu

Ääneltään ADX5000 on selvästi kirkkaan puoleinen kuuloke, joka soundinsa puolesta vertautuu Sennheiser HD800s:n ja Focal Clearin kaltaisiin kuulokkeisiin. ADX5000:n toiston parasta antia ovat keskiäänet, varsinkin laulusuoritukset – laulujen sanoihin kiinnittää huomiota enemmän kuin yleensä. Tämä toimii suomeksikin, mutta korostuu vielä enemmän englanniksi, kun kuunnellessa huomaa ymmärtävänsä lauseita, jotka ovat aiemmin menneet ohi.

Toisto on tarkkaa ja erottelevaa. Kuunnellessa huomasin bongailevani uusia juttuja hieman samaan tapaan kuin Focal Utopiaa kuunnellessa. Nämä ovat pieniä asioita, kuten esimerkiksi bändin feidaaminen pois kappaleen lopussa hieman vokalistia nopeammin.

Kuulokkeiden äänikuva on sopusuhtainen ja äänilähteiden sijoittelu on tarkkaa. Etukäteen pelkäsin tämän suhteen ongelmia, koska elementit tai pehmusteet eivät ole kallistettuja, mikä on aika poikkeuksellista tämän päivän high-end kuulokkeissa. Äänikuva on kooltaan melko keskikokoinen eli ei iso HD800-tyylinen, muttei missään nimessä myöskään pieni, kuten Focal Clearissa. Äänikuvan koon puolesta ADX5000:t häviävät myös Hifiman Anandalle, ja siten oletettavasti myös Aryalle, jota en tosin ole koskaan itse päässyt testaamaan.

Bassoa kuulokkeissa on omaan korvaani riittävästi – sanoisin, että enemmän kuin mittauksista voisi päätellä. Toki selkeää alabasson vajausta ei voi olla huomaamatta. Ainakin teoriassa ison 58 mm:n elementin pitäisi pystyä liikuttamaan riittävästi ilmaa ilman, että elementin täytyy työskennellä äärirajoillaan. Vaikka basson laadussa ei sinänsä olekaan valittamista, mitään erikoisen upeaa Audio-Technican bassoissa ei kuitenkaan ole – en voi sanoa, että “juuri tältä bassotoiston 2200 € kuulokkeissa pitääkin kuulostaa”. Esimerkiksi Focal Clear on iskevyydessään selvästi parempi ja planaareilla puolestaan on etunsa basson ulottuvuudessa ja nopeudessa.

Diskantti on ADX5000:ssa hieman hankala. Kovimmalla volyymilla soi 9–10 kHz:n alue, jonka ongelmallisuus riippuu paljon kuuntelijasta – Toisia se ärsyttää, toisia ei. 10 kHz:n jälkeen ei ole juuri muuta kuin cymbaalien ylä-ääniä, jotka lähinnä aiheuttavat ylimääräistä kevyttä suhahtelua. Toki jos olet hc piccolo musiikin fani, ongelmia voi ehkä tulla.

Vieläkin polarisoivampi on korostuma 5 kHz:n alueella. Itse olen tuolle lähes immuuni, mutta toisten korvat ovat kyseiselle alueelle niin herkkiä, että ADX5000 voi olla jo hyvin lähellä kuuntelukelvotonta. Esimerkiksi Hifiman HE5XX -kuulokkeissa on suurin piirtein samanlainen korostuma 5 kHz:n alueella. Mikäli HE5XX on tuttu, eikä aiheuttanut ongelmia, ADX5000:n pitäisi myös sopia korvillesi.

ADX5000 on kieltämättä mielenkiintoinen kuunneltava, koska minua ei haittaa 9–10 kHz:n korostuma, eikä vastaava piikki 5 kHz:n alueella. Tiedän ja tavallaan kuulen, että kuulokkeet ovat kirkkaat, mutta toisaalta mikään ei pistele tai nouse luonnottomasti esiin. Muistelen, että myös headphones.com:in arvostelussa ihmeteltiin sitä, kuinka kuulokkeet voivat olla samaan aikaan niin kirkkaat, mutta eivät silti kuitenkaan siltä kuulosta.

Itselleni ADX5000:t ovat ennen kaikkea miellyttävät kuunnella. Resoluutiota löytyy riittävästi, jotta kuuntelu pysyy mielenkiintoisena. Mikään ei myöskään rasita tai ärsytä kuunnellessa – tämä on aika harvinaista varsinkin kalliimpien kuulokkeiden kohdalla, koska tuppaan kuuntelemaan niitä aika kriittisesti. Olisi ollut mielenkiintoista verrata kuulokkeita Focal Cleariin, koska ne ovat monelta osin yhdet hienoimmista kuulemistani alle pari tonnia maksavista kuulokkeista. Tällä kertaa asia jäi selvittämättä, mutta saattaa hyvinkin olla, että rankkaisin Audio-Technicat Focalia korkeammalle.

Vertailin näitä kuitenkin muutamiin muihin avoimiin dynaamisiin kuulokkeisiin, joita minulla oli saatavilla: alkuperäinen Sennheiser HD800, Beyerdynamic T1 Gen1 sekä Focal Utopia. Alun perin minun oli tarkoitus vertailla näitä käyttäen putkivahvistinta, mutten saanut sitä ajoissa hankituksi. Tämän vuoksi jouduin tyytymään putkihybridi Liquid Platinumiin. Harmi sinänsä, koska korkean impedanssin kuulokkeina Senkut, Beyer ja ADX5000 olisivat varmasti päässeet parhaiten oikeuksiinsa hyvän putkilaitteen kanssa.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

---

Kaikki kuulokkeet on mitattu miniDSP Ears:lla, HEQ kompensaatiolla, 1/12 octave smoothing asetuksella REW-ohjelmaa käyttäen. On hyvä muistaa, että MiniDSP Ears on hyvin epätarkka korkeampien äänien mittauksessa. Pyrin asettelemaan kuulokkeet mahdollisimman hyvin mittauslaitteeseen, teen mittauksia hieman kuulokkeiden asentoa vaihdellen, ja otan niistä keskiarvon molemmista kanavista. En kuitenkaan pyri täydellisyyteen, eikä minulla ole esimerkiksi mitään koteloa, joka täydellisesti eristäisi mittauslaitteen ulkoisilta ääniltä. Näistä syistä johtuen mittaukset ovat vain viitteellisiä. Mittausten epävarmuus näkyy etenkin Focal Utopialla 5–7 kHz:n alueella, koska siellä ei oikeasti ole kyseistä kuoppaa. Vaikka mitatessa volyymi on asetettu kaikille samaksi 300 Hz alueen kohdalta (valmistajan suositus), kannattaa verrata esimerkiksi diskantin korostumia 1 kHz:n alueeseen. Sillä tavalla luettuna tulokset mielestäni vastaavat parhaiten kuulemaani.

---

ADX5000 vs. Beyerdynamic T1 (gen 1)

Hinnat: 2200 € vs. 350 € (käytettynä, koska valmistus lopetettu. Uusien hinta oli 1295 €)

Ensimmäisen sukupolven T1 julkaistiin jo vuonna 2009. Itselläni ne ovat jo kolmatta kertaa kierrossa, joten jokin niissä vetää puoleensa, vaikka aika nopeasti päädynkin ne aina myymään. Tykkään kovasti erityisesti Beyerin rakenteesta. Vaikka äänestä voikin olla montaa mieltä, tuskin kukaan voi sanoa, etteikö valmistaja osaisi rakentaa kestäviä ja hienoja kuulokkeita. Johto on T1:ssä kiinteä, mutta sitä ei voi laskea kovin suureksi miinukseksi, koska vuonna 2009 irrotettava johto ei ollut vielä standardi. Olemukseltaan T1 on ADX5000:een verrattuna ehkä hieman enemmän premium-tuotteen tuntuinen, mutta sekin on toki pitkälti mieltymys kysymys. Kummassakaan ei ole mainittavaa vikaa. Beyerdynamic:it ovat päässä erittäin mukavat, mutta kuten jo ehdin julistamaan, ADX5000 on kyllä uusi high-end kuulokkeiden kuningas mukavuuden saralla.

Parhaimmillaan T1 kuulostaa vielä nykyäänkin todella hyvältä. Pahimmillaan…pahimmillaan Beyerdynamicin diskantti ja sibilanssi ovat jotakin aivan käsittämätöntä. En ole koskaan vertaillut rinnakkain T1:stä ja Beyerdynamicin DT1990 -mallia, mutta muistelen DT1990:n olevan tasapainoisempi, joskin ylikirkas kuuloke sekin. T1:n puolustukseksi sanottaakoon, että T5p (gen1) ja T70 ovat vielä kertaluokkaa hirveämpiä korvien murhaajia.

Audio-Technican ADX5000 kuulostaa täyteläisemmältä, mutta samalla myös erottelevammalta ja puhtaammalta. Usein sanotaan, että korostettu diskantti tuo musiikista esiin yksityiskohtia. Tiettyyn pisteeseen tuo toimiikin, mutta Beyerdynamicin tapauksessa se syö jo informaatiota muilta kaistoilta.

Audio-Technicalla basso herää henkiin aivan eri tavalla. Äänessä on runkoa ja sitä “slämmiä”. Esitykseltään Audio-Technica on myös enemmän “in your face”, tai ainakin siltä se kuulostaa. Osittain kyse voi olla myös siitä, että T1:stä tulee usein kuunneltua hieman hiljempaa, koska Beyerdynamicin diskantti on paikoitellen niin raastava.

Vaikka T1:llä onkin hetkensä, se jää aika selkeästi uudemman kilpailijansa jalkoihin. Äänikuvan ja “imaging”-juttujen saralla kuulokkeet ovat aika tasavertaisia, mutta muuten ADX5000 on selvästi parempi kaikessa. Toki on hyvä ottaa huomioon kuulokkeiden välinen hintaero. Yhden käytetyn Audio-Technican hinnalla ostaisi kolmet tai neljät käytetyt Beyerdynamicit. Jos Beyerin soundista tykkää, rahalleen saa kyllä paljon vastinetta. Olen itsekin miettinyt, että pitäisin nuo tällä kertaa itse, ja modaisin diskanttia vähän maltillisemmaksi.

ADX5000 vs. Sennheiser HD800

Hinnat: 2200 € vs. 600 € (käytettynä, koska valmistus lopetettu. Alkuperäinen hinta 1300 €)

Sennheiser HD800 ei esittelyjä tarvinne. Beyerdynamic T1:n tavoin HD800:t julkaistiin jo 2009, mutta vielä tänäkin päivänä niitä käytetään yleisenä referenssinä puhuttaessa +1000 € kuulokkeista. Sittemmin HD800 päivittyi HD800S malliin, mutta joidenkin mielestä alkuperäinen versio on silti parempi. Rakenteeltaan HD800 on muovinen, mutta ei ollenkaan halvan tuntuinen. Olen aina tykännyt HD800:n ulkonäöstä – se on persoonallinen ja tunnistettava, mutta se ei ole muotoutunut näköisekseen käytettävyyden kustannuksella. Arkinen ADX5000 on kieltämättä tylsän näköinen vierekkäin vertailtuna. Päässä Sennheiserit ovat erittäin mukavat, mutta kuten jo monta kertaa tuli todettua, ADX5000 on poikkeuksellisen mukava käyttää. HD800 pääsee silti todella lähelle.

Sennheiserin äänikuvan koko on legendaarinen ja syystäkin. Joidenkin mielestä se on jopa luonnottoman laaja. Itseäni suuruus ei haittaa, mutten pahemmin perusta tilaan jäävästä tyhjyydestä. Tämä tila on hieman feikkiä verrattuna vaikkapa Focal Utopiaan, joka käyttää hyödykseen äänikuvan joka sentin. Verrattuna Audio-Technicaan Sennheiserin äänikuva on selvästi leveämpi, mutta syvyydessä ei ole suurta eroa. Mielestäni Audio-Technicalla on tarkemmat äänien lähtöpisteet, kun taas HD800 soi laajemmin, mutta vähemmän keskittyneesti. Kaiken kaikkiaan HD800 tarjoaa selvästi enemmän hetkittäisiä tilaan liittyviä wau-efektejä. Molemmat ovat samankaltaisia siinä suhteessa, miten “nopeasti” äänet ilmestyvät jostakin.

Vaikka ADX5000 on kirkas, se ei ole sitä (minulle) ärsyttävällä tavalla, kuten HD800, joka muistuttaa diskantti piikistään lähes koko ajan. Vaikka Senkkujen diskantti ei korviin aina kävisikään, se on niin irrallaan muusta toistosta, että se ärsyttää ja rikkoo kuuntelu kokemusta.

ADX5000 pistää enemmän pontta nuottien taakse. Vaikka se ei olekaan mikään utopia, se pystyy tarvittaessa iskemään melko uskottavasti verrattuna HD800:aan, joka on enemmän semmoinen hiiviskelijä, joka ei saa esimerkiksi pianoon kunnolla lyönnin tuntua.

Keskiäänistään HD800 on hitusen verhoutuneempi kuin ADX5000. Mielestäni ADX5000:n tausta on myös mustempi, ja siitä on helpompi bongailla pieniä nyansseja musiikin seasta. Tällaisten pienien yksityiskohtien esityksessä HD800:n päihittäminen ei ole aivan pikkujuttu. Jos tilaefektit eivät ole tärkeitä, en hinnan lisäksi keksi mitään syytä valita Sennheiseria.

ADX5000 vs. Focal Utopia

Hinnat: 2200 € vs. 4000 €

Jotkut ovat kuvailleet Audio-Technicaa mikroskoopiksi, mikä ei ole huonosti sanottu. Silti Focal Utopia vie homman vielä pykälää pidemmälle purkaessaan tarvittaessa kaikki äänet aivan pieniin osiin. Utopia pystyy erottelemaan enemmän pieniä yksityiskohtia, koska mikään ei mene “päällekkäin”, vaan KAIKKI on paljaana kuuntelijan eteen levitettynä. Hetkittäin ADX5000:n soundissa on jopa pientä verhoutumaa, jonka huomaa lähinnä vaihtaessa nopeasti Utopiasta takaisin Audio technicaan.

Utopialla huomaa paremmin hienoiset tempon muutokset. Ero on toki mitättömän pieni ja varmasti mielikuvituksen rajoissa, mutta minusta tuntuu, että kun musiikki kiihdyttää vauhtiaan todella hitaasti, sen huomaa helpommin Utopialla. Utopiaa ei voi oikein kuunnella taustamusiikkina, koska se vaatii kuuntelijalta väkisin huomiota. ADX5000 voi sen sijaan unohtua taustalle ja musiikkia voi myös kuunnella “kuuntelematta”.

Utopian kyky analyyttiseen toistoon ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi epämusikaalinen. Utopia on erittäin rytmikäs ja rullaava kuuloke – minulle “hauskin” kuuloke. Audio-Technica painottaa enemmän vokalistia, kun taas Utopian soinnin painopiste elää enemmän musiikin mukana. Utopialla on taipumus nostaa hetkeksi yksittäisiä asioita keskiöön ja sitä kautta luoda “enpäs ole ennen huomannut, miten hyvältä tuo juttu kuulostaa” -fiiliksiä.

Kuulokkeita on loppujen lopuksi todella hankalaa vertailla keskenään, koska laittaapa päähänsä kummat kuulokkeet tahansa, on reaktio “perkele, että kuulostaa hyvältä”. Musiikillinen nautinto puskee harmillisesti tielle, kun pitäisi keskittyä vikojen keksimiseen.

Ehkä kriittisin ero näiden kahden välillä on dynamiikassa ja yleisessä voiman tunnussa. ADX5000:lle on luonteenomaista levittää musiikki kauniisti kuuntelijan nautittavaksi. Sen osaa myös Utopia, mutta se puskee tarvittaessa päälle kovemmalla paineella. Kaikella musiikilla tämä ero ei nouse pintaan, mutta kun se äänitteestä löytyy, ero on melko huomattava.

Mikäli Audio-Technicalla olisi tarjota vastineeksi esimerkiksi selvästi laajempaa äänikuvaa, näiden kahden välillä joutuisi toden teolla puntaroimaan, kumpaan rahansa pistäisi. Nykyisellään Audio-Technica on valitettavasti parempi vain mukavuudeltaan. Vaikka ADX5000 yleensä pääsee yllättävän lähelle Focalia lähes kaikessa, ero dynamiikassa on kuitenkin sen verran suuri, että vaaka alkaa kallistua selkeästi Utopian suuntaan. Jos edellä mainitut asiat ovat kuulijalle toissijaisia, sanoisin, että ADX5000 on riittävän hyvä vaihtoehto, mikäli haluaa selvitä Utopiaa halvemmilla kuulokkeilla. Utopian ennestään omistavalle ADX5000 ei mielestäni sovi täydentäväksi kuulokkeeksi, koska se ei varsinaisesti tarjoa mitään parempaa tai riittävän erilaista äänensä puolesta.

Yhteenveto

Audio-Technica ATH-ADX5000:t ovat mainion kuuloiset ja erittäin mukavat kuulokkeet. Jos ADX5000 maksaisi vaikkapa 1600 €, voisin suositella niitä lähes varauksetta kaikille, joita miellyttää hieman kirkkaan puoleinen sointi. Hinta-laatusuhteesta puhuminen useita tuhansia euroja maksavien kuulokkeiden kohdalla on kuitenkin vähän hedelmätöntä. Mitä kalliimpi kuuloke on, sitä pienempiä ovat parannukset suhteessa hintaan.

Sennheiser HD800s on 800 € halvempi, ja ne on vakiona varusteltu myös balansoidulla kaapelilla. Toisaalta ADX5000 kuroo kiinni eroa Utopiaan, kun taas HD800 on mielestäni selvästi Utopiaa heikompi kuuloke. Jos Audio-Technicasta tykkää yhtä paljon kuin vaikkapa Hifiman Aryasta, voi ehkä olla järkevääkin maksaa 500 € lisää “made in Japan” -tuotteesta Hifimanin tunnetusti kyseenalaisen laadun sijaan. Tilanne on hieman vastaava Hedd HEDDphonesin suhteen, sillä jos molempien ääni miellyttää, voi olla pitkässä juoksussa mukavampaa omistaa liki puoli kiloa kevyemmät Audio-Technicat (AT / 270 g vs. Hedd / 718 g). ADX5000:n lopullinen arvotus jää kuitenkin jokaisen harrastajan itse tehtäväksi. Mielestäni ne kannattaa ehdottomasti käydä koekuuntelemassa, jos vaan mahdollista!

Plussat ja miinukset:

+ Läpinäkyvä ja ilmava ääni huippuluokan erottelukyvyllä
+ Kevyt paino ja erinomainen käyttömukavuus
+ Hieno laukku

– Ei balansoitua kaapelia vakiovarusteena
– Kaapeli on jäykkä, mikrofoninen ja helposti sotkeutuva
– 5 kHz:n korostuma voi olla joillekin liikaa
– Alimpien bassotaajuuksien puute
– Takuu vain 2 vuotta
– Korkea hinta