Arvostelu: SASH Tres (45 ohm)

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2021
• Valmistusmaa: Ukraina
• Hinta: 350 USD (Suomeen toimitettuna noin 480 € postikuluineen ja veroineen)
• Rakenne: avoin, over-ear
• Planaarielementti: 100 mm
• Impedanssi: 45 ohm
• Herkkyys: 93 dB/mW
• Paino: 530 g ilman piuhaa
• Liitintyyppi: 2 x 4-pin mini-XLR
• Kaapeli: pituus ja liitintyyppi vapaasti valittavissa
• Mukana tulee: perusmallissa ainoastaan kuulokkeet ja kaapeli, mutta erikseen ostettavissa suljetut kupit, puoliavoimet kupit, laatikko ja erilaisia pehmusteita
• Takuu: 1 vuosi (voidaan siirtää uudelle omistajalle)

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Tietoa valmistajasta ja tilausprosessista

SASH (Studio Audio Sound Handmade) on ukrainalainen kuulokevalmistaja, jonka taustalla häärii yksi mies, Oleksandr ”Sasha” Lyah. Kaikki SASH-kuulokkeet on toteutettu planaarielementeillä, jotka Sasha rakentaa kaikkien muiden osien tapaan itse.

Valmistajan kuulokkeet ovat tulleet itselleni varsin tutuiksi. Hankin 3 vuotta sitten SASH Deux-mallin. Sen jälkeen ilmestyi Tres-kuulokkeiden 16 ohminen versio, joita olen omistanut kaksikin kappaletta. Kyseinen malli on mielestäni yksi parhaista alle 500 euron kuulokkeista. Kun sain tietää Tres:in 45 ohmisen version julkaisusta, minulle oli itsestään selvää, että tulisin hankkimaan myös sen.

Kuulokkeita ei ole mahdollista tilata suoraan mistään verkkokaupasta, vaan ne tilataan ottamalla yhteyttä Sashaan joko sähköpostilla tai yrityksen Facebook-sivun kautta. Sasha puhuu hyvin englantia, joten kommunikointi on ollut omalla kohdallani sujuvaa.

Kaikki kuulokkeet tehdään tammesta. Tilausvaiheessa valitaan halutun kuulokemallin lisäksi sen väritys, lakkapinnan kiiltävyys, mahdolliset kaiverrukset yms. Tarjolla on useita eri pehmusteita, ja kuulokkeisiin voidaan valita myös suljetut ja/tai puoliavoimet kupit, jotka vaihdetaan avoimien ritilöiden tilalle. Yksittäiset kuulokkeet voivat täten muuntautua kolmeksi eri kuulokemalliksi. Aiemmin valmistaja on jopa muokannut kuppien paksuutta/syvyyttä ostajan toiveiden mukaisesti, mutten ole varma, tekeekö hän edelleen niin. Jatkumona laajoille kustomointimahdollisuuksille myös kaapeleiden liittimet ovat vapaasti valittavissa. Yleensä Sasha lähettää tilatuista kuulokkeista valokuvia rakennusprojektin edetessä. Tämä on ennen kaikkea hyvää asiakaspalvelua, mutta myös mukava lisä ostokokemukseen.

Ainoa hankaluus tilausprosessissa liittyy sekaviin maksukäytäntöihin. Olen maksanut kuulokkeet välillä Wise-maksunvälityspalvelua käyttämällä, kun taas toisinaan olen siirtänyt rahaa Paypal:illa Sashan lähisukulaisen tilille. En voi kuitenkaan laskea valmistajan syyksi sitä, että tilanne Ukrainassa oli maksupalveluiden osalta sekava jo ennen sotaakin. Tiettävästi kukaan kuulokkeet tilanneista ei kuitenkaan ole vielä jäänyt ilman kuulokkeitaan. Vaikken itse yrittäjä olekaan, voisin kuvitella, että Sashan kaltaisille pienyrittäjille asiakastyytyväisyys lienee ensiarvoisen tärkeää. Muutama tyytymätön ja äänekäs asiakas riittäisi tekemään peruuttamatonta vahinkoa tuntemattoman valmistajan imagolle.

”Tuotepakkaus”

Kuulokkeet tilatessaan asiakas saa päättää, haluaako hän samalla 40 dollaria maksavan puulaatikon. Omat kuulokkeeni tilasin laatikon kanssa, koska en sellaista ollut aiemmin omistanut. Vanerista valmistettu laatikko on varsin tukeva. Kansi on saranoitu ja salvalla suljettavissa. Koska kannen päälle on lisäksi kaiverrettu todella hieno logo ja laatikon pintaviimeistely on onnistunutta, pidän kokonaisuutta vaikuttavampana kuin 6000 euroa maksavien Abyss-kuulokkeiden laatikkoa, joka on tehty vastaavista materiaaleista.

Rakenne ja mukavuus

Kuulokkeet itsessään ovat yhtään liioittelematta upeat. Omissa kuulokkeissani puun pinnassa tuntuu pientä karheutta, mutta juuri sitä halusinkin. Siniseksi maalattuna täysin sileäksi hiottu ja kiiltäväksi lakattu puu olisi saattanut tuntua hieman muoviselta. Olen omistanut vertailun vuoksi myös pianolakatut SASH-kuulokkeet, joihin sileämpi hionta sopi erinomaisesti.

Kuppien ritilät ovat muovia. Rei’itetty osa on työstetty valmistajan logon muotoiseksi. Metalliset ritilät tekisivät mielestäni kuulokkeista arvokkaamman tuntuiset. SASH on itseasiassa alkanut valmistaa puusta tehtyjä ritilöitä, jotka ovat nekin tervetullut vaihtoehto muoville.

Kuulokkeissa muovista on tehty myös sangan kaariosa. Materiaali on varsin erikoista, koska siitä tulee mieleeni muoviputki, jolla suojataan järeitä maanalaisia kaapelointeja. Kaariosa vaikuttaa todella kestävältä, mutta olen materiaalin suhteen sen verran epäluuloinen, etten uskalla taivuttaa sitä lujempaa. Normaalissa käytössä tai edes kuulokkeet tiputtamalla sanka tuskin rikkoontuu.

Sangan puristusvoima on omaan päähäni lähes täydellinen, mutta suuremmassa päässä puristusta saattaa olla turhankin paljon. Uudemmassa 45 ohmin versiossa puristusvoima on kuitenkin pienempi kuin vanhemmassa Tres:issä ja Deux-mallissa. Pannan pehmusteen virkaa toimittaa leveä nahkaremmi vastaavasti kuin Audezen kuulokkeissa. Panta on käyttömukavuudeltaan varsin onnistunut, koska en tunne päälaellani käytön aikana juuri mitään. Kuulokkeet ovat kuitenkin varsin painavat, joten muutaman tunnin jälkeen niiden painon kyllä jo huomaa. Heikkoniskaisille kuulokkeita ei välttämättä voikaan valitettavasti suositella.

Kuulokkeiden korkeutta säädetään porrastetuilla tapeilla. Säätövaraa löytyy sen verran reilusti, että jokaiseen päähän löytynee sopiva asento. Porrastetun mekanismin haittapuoli on se, että joillakin käyttäjillä sopiva korkeus saattaa sijaita kahden hahlon välissä. Portaaton mekanismi olisikin mielestäni ollut siltä osin parempi ratkaisu.

Sankamekanismin erikoisuutena mainittakoon mahdollisuus kiristää se ruuvilla valittuun asentoon. Nähdäkseni siten ei ole ensisijaisesti tarkoitus lukita kuulokkeiden korkeutta, vaan säätää sitä, kuinka herkästi kupit pyörivät akselinsa ympäri. Koska myös sangan ja kuppien välisiä ruuveja on mahdollista kiristää, kuulokkeista voidaan tehdä rakenteeltaan todella jäykät. Monet kalliimmatkin kuulokkeet voivat tuntua käsissä löysiltä ja huterilta, joten Tres:in tankkimainen olemus erottuu joukosta edukseen.

Kiristettävä rakenne parantaa myös käyttömukavuutta, koska kuulokkeet saadaan lukittua optimaaliseen asentoon, josta ne eivät pääse valumaan tai liikkumaan mihinkään suuntaan käytön aikana. Minulla on ollut ongelmia esimerkiksi ranskalaisten Focal-kuulokkeiden kanssa, kun niitä käyttäessä korvan yläpuolelle jää rako pehmusteen ja pään väliin. Audezen paksupehmusteiset mallit taas uhkaavat kääntyä päässä siten, että pehmusteet eivät purista riittävän tiukasti korvan takaa.

Korvapehmusteet:

Kuulokkeiden vakiopehmusteet ovat varsin paksut ja tilavat. Niiden kallistus suuntaa elementtejä hieman vinottain korvia kohti. Käyttömukavuus on omassa päässäni kohdallaan, vaikka pehmusteiden sisällä onkin mukautuvamman muistivaahdon sijaan kimmoisaa vaahtomuovia. Pehmeä muistivaahtopehmuste olisi varmasti vieläkin mukavampi, mutta nykyiselle materiaalivalinnalle lienee äänenlaadullisia perusteita. Olen havainnut pehmusteissa käytetyn nahan olevan nykyään laadukkaamman tuntuista kuin aiemmin. Pehmusteet on myös ommeltu ammattimaisemmin.

Pehmusteiden kiinnitysmekanismi on näppärä, sillä ne kiinnittyvät ja irtoavat kiertämällä. Mekanismi ei kuitenkaan valitettavasti mahdollista muiden valmistajien pehmusteiden käyttämistä. SASH tarjoaa kyllä sitä varten erillisiä adapterirenkaita, jotka eivät kuitenkaan aiemmin ole toimineet erityisen hyvin. Kupeissa olevat neljä kiinnitysruuvia olisivat myös vaihtoehtoisesti irrotettavissa, jolloin pehmusteet voitaisiin kiinnittää kuulokkeisiin liimaamalla.

Kaapeli:

Tres:in kaapeli kiinnittyy kuppeihin kahdella 4-pinnisellä mini-XLR-liittimellä, joten kuulokkeissa voidaan käyttää esimerkiksi Audezen ja ZMF:n kaapeleita. SASH antaa ostajan valita kaapelin vahvistimeen kiinnittyvän liittimen. Vaihtoehtoina on tarjolla ainakin XLR, 6,35 mm ja 3,5 mm, joiden lisäksi olettaisin myös 4,4 mm:n liittimen olevan saatavilla. Omiin kuulokkeisiini valitsin 3,5 mm:n liittimen, koska itselläni ei ollut entuudestaan vastaavan tyyppistä kaapelia kyseisellä liittimellä. Tarkoituksenani oli joka tapauksessa käyttää kuulokkeissa jotakin muuta kuin Tres:in omaa kaapelia.

Valmistajan kaapeli on päällystetty todella pehmeällä kankaalla, joka on käsiteltäessä miellyttävän tuntuista. Kaapelissa itsessään on ilmeisesti käytetty ohutta johtoa, jonka ympärillä ei ole juurikaan kumia tai muuta eristettä. Tämän vuoksi kaapeli ei palaudu jyrkkään kulmaan taivuttaessa itsestään takaisin suoraksi. Taipumaan pääsevät kuparisäikeet eivät lupaa hyvää kaapelin pidempiaikaiselle kestävyydelle. Toinen miinus kaapelille on annettava sen mikrofonisuudesta, sillä se rahisee voimakkaasti vaatteisiin osuessaan. Vaikka asia ei häiritsekään itseäni musiikkia kuunnellessa, hiljaisina hetkinä kahina on melko ärsyttävää. Voi täten olla, että moni kuulokkeiden ostajista joutuu ostamaan niihin hieman paremman kaapelin, mikä kasvattaa hankinnan kokonaishintaa muutamalla kymmenellä eurolla.

Yhteenvetona kuulokkeiden viimeistely on kohdallaan, ja rakenne on säädettävyydeltään toimiva ja poikkeuksellisen monipuolinen. Kuulokkeet vaikuttavat kestäviltä, enkä havaitse epäilyttävän kaapelin lisäksi muita heikkoja kohtia. Korkeaa painoa lukuun ottamatta en keksi käyttömukavuudestakaan kritisoimista. SASH Tres sijoittuu ehdottomasti hintaluokkansa parhaimmistoon ottaen huomioon, millaisia persoonattomia muovirimpuloita useimmat alle 500 euron kuulokkeista ovat.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvaste MiniDSP EARS -laitteella mitattuna:

Basso:

Kuulokkeiden bassontoisto on ulottuvaa ja tarkkaa. Basso jyrisee tarvittaessa uskottavasti, sillä kaikkein alimmat taajuudet tulevat ilahduttavasti esiin kokonaisuudessa. Iskevyydeltään bassontoisto muistuttaa enemmän Audezen kuulokkeita kuin Hifimanin edullisempia malleja, jotka tuppaavat olemaan usein omaan makuuni aavistuksen velttoja. Koska Tres:in keskibassossa ei ole korostumaa, bassotaajuudet eivät sotke ollenkaan keskiäänien toistoa.

Keskiäänet:

Upea on varsin ympäripyöreä adjektiivi, mutta enpä voi kuulokkeiden keskiääniä oikein muutenkaan kuvailla. Sointitasapainosta tulee mieleeni Hifiman Sundara, jonka toistoon olisi lisätty aimo annos rotevuutta. Useat planaarikuulokkeet ovat keskitaajuuksien tuunaukseltaan melko erikoisia, joten Tres erottuu joukosta tasapainoisuudellaan. Taajuusvasteeltaan kuulokkeet ovatkin yhdet suosikeistani kaikista kuulemistani planaarimalleista. Keskiäänet toistuvat referenssimäisen tasaisesti ja äänessä on samaan aikaan hieman kokonaisuutta värittävää pehmeyttä. Audeze-tyylistä nasaalisuutta tai suoranaista ummehtuneisuutta ei ole laisinkaan havaittavissa. Tres muistuttaa itseasiassa keskiääniltään melko paljon Meze Empyrean -kuulokkeita.

Tres soi luonnollisen kuuloisesti ollen äänenväriltään ehkäpä luonnollisempi kuin yhdetkään toiset kuulemani planaarit. Jokainen instrumentti kuulostaa mielestäni siltä kuin pitääkin, ja erityisesti vokalisti kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. On aina hienoa, kun samat kuulokkeet toimivat niin deathcorella kuin tyttö ja kitara -tyylisellä herkistelylläkin.

Diskantti:

Ylemmät taajuudet toistuvat hillitysti, joten jotkut kuuntelijat saattaisivat kaivata ääneen lisää säihkettä. Ylätaajuudet ovat kuitenkin todella yhtenäiset, mitä voin sanoa harvoin edes tuhansia euroja maksavista kuulokkeista. Heikompilaatuisten kuulokemallien kehnoa erottelukykyä saatetaan myös peitellä ylikorostuneella diskantilla. Tres sen sijaan soi yhtä aikaa rauhallisesti ja erittäin tarkasti. Ylempien taajuuksien erottelukyky on niin erinomaista, että minun tekisi mieli kutsua sitä parhaaksi, mitä samassa hintaluokassa on tullut vastaan. Taajuusvastemittauksissani näkyvä 8 kHz:n korostuma menee pitkälti mittauslaitteen epätarkkuuden piikkiin, koska omat korvani eivät havaitse kyseisellä taajuudella mitään poikkeuksellista.

Äänikuva:

Tres:in äänikuva on kohtuullisen kokoinen. Sanoisin, että avaruutta on jokaiseen suuntaan enemmän kuin keskiverto-Audezessa (LCD-2/LCD-3/LCD-X jne.), mutta vähemmän kuin tavanomaisissa Hifimanin kuulokkeissa (Edition XS/Ananda/Arya jne.). Tres-mallissa äänikuva on todella hyvin jäsentynyt, ja etenkin erilaiset äänten liikkeet toistuvat tarkasti. Äänikuvassa on kuuntelijan virkeänä pitävää eloisuutta ja vilinää, vaikkei aivan samaan ylletäkään kuin esimerkiksi Hifiman HE6se V2:lla.

Jos jossakin voitaisiin parantaa, kuulokkeiden äänikuva on mielestäni muodoltaan liian jyrkkä kolmio. Etuviistoon normaalisti sijoittuvat äänet ovat täten pikemminkin suoraan sivulla. Kalliimpien Hifiman Aryan ja Meze Empyreanin kaltaisiin planaarikuulokkeisiin verratessa Tres kuulostaa myös hieman ”pieneltä”. Musiikki ei laajene tai kerrostu kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi samaan tapaan kuin huippukuulokkeilla.

Dynamiikka ja erottelukyky:

Dynamiikaltaan Tres on hintaisekseen erinomainen, muttei poikkeuksellisen säväyttävä esimerkiksi Focal-kuulokkeiden tai Hifiman HE6-mallien tapaan. Makrodynamiikaltaan Tres kuitenkin kestää vertailua myös itseään huomattavasti hintavampiin planaarikuulokkeisiin. En voi esimerkiksi sanoa, että Hifiman Arya (1700 €), Audeze LCD-3 (2000 €) tai Meze Empyrean (3000 €) olisivat makrodynamiikaltaan juurikaan parempia kuin Tres.

Mikrodynamiikaltaan Tres on vastaavasti vallan mainio. Mikäli muu laitteisto sen mahdollistaa, kuulokkeet toistavat pienimmätkin heilahdukset, kuiskaukset, kaiut ja tunnelman muutokset niin vakuuttavasti, että myyntihintaa ei todellakaan pystyisi arvaamaan. Tres on yksityiskohtien erottelukyvyltään ylivoimaisesti paras kuulemani enintään 500 euroa maksava kuuloke, ja se tarjoaa todella kovan vastuksen myös parhaille 1000 euron kuulokkeille. Olisikin ollut mielenkiintoista päästä vertaamaan kuulokkeita taajuuskorjattuun Audeze LCD-2:een, Hifiman Anandaan, Cleer Nextiin tai Focal Elex:iin.

Vahvistus

Alhainen herkkyys yhdistettynä 45 ohmin impedanssiin tekee kuulokkeista melko hankalan kuorman vahvistimelle. Tres tarvitsee suhteellisen tehokkaan kuulokevahvistimen, ja se myös hyötyy laadukkaasta vahvistuksesta. Laitteistosynergian osalta kuulokkeet eivät ole mielestäni erityisen ronkelit, vaan ne kuulostavat hyvältä, kunhan tehoa on riittävästi. Kuulokkeet kuitenkin skaalautuvat poikkeuksellisen paljon paremmalla laitteistolla kuunnellessa. Etenkin dynamiikka, soinnin läpinäkyvyys ja yksityiskohtien erottelukyky paranevat sitä mukaa, mitä parempi alkupään laitteisto kuulokkeille on tarjolla.

Testaamistani alle 500 euron kuulokkeista ainoastaan Sennheiser HD600 ja HD650 osoittavat vastaavaa skaalautuvuutta. Esimerkiksi Topping DX3 Pro+:lla Tres kuulostaa ihan mainiolta, kun taas Ferrum OOR:in kaltainen vahvistin herättää kuulokkeet todella henkiin. Edullisemmista vahvistimistani esimerkiksi APPJ PA1502a sopii kuulokkeille erinomaisesti. Kyseinen edullinen putkivahvistin on aiemmin osoittanut kyvykkyytensä myös Audezen planaarimallien kanssa, joten osasinkin odottaa, että se kuulostaa hyvältä Tres:in kaverina.

Vaihtoehtoiset lisävarusteet

Testasin kuulokkeissa myös erikseen myytäviä täysin suljettuja sekä puoliavoimia puukuppeja. Niiden asentaminen vaatii kuulokkeissa oletuksena kiinni olevien muoviritilöiden irrottamisen, mutta toimenpide on varsin helppo mukana toimitettavien kuusiokoloavaimien avulla. Puukuppien kiinnityksessä käytetään pidempiä ruuveja kuin ritilöiden kanssa. Vaihto-operaatio vie kokonaisuudessaan vain muutaman minuutin, mutta siinä on silti oma vaivansa, mikäli kuppeja vaihdettaisiin usein. Tämän vuoksi jonkinlaisesta yksinkertaisemmasta kiinnitysmekanismista olisi hyötyä. En erityisemmin pidä myöskään siitä, että joudun säilyttämään ylimääräisiä ruuveja jossakin. Vaikka laittaisin vastaavat pienet asiat ja esineet varmaan talteen, niillä on silti tapana kadota mystisesti ennemmin tai myöhemmin.

Mielestäni kumpikaan erikseen myytävistä kuppivaihtoehdoista ei kuulosta valitettavasti hyvältä. Suljetut kupit tappavat totaalisesti bassontoiston, kun taas puoliavoimilla kupeilla lopputuloksena on omituinen V-tyylinen taajuusvaste. Koska kupit ovat melko edulliset (50 USD/pari), voin kyllä suositella niitä esimerkiksi kuulokkeiden omatoimiseen modaamiseen. Kuppien sisällä on oletuksena ainoastaan pino vanulappuja, joten innokas modaaja pääsee varmasti pienellä lisävaivalla parempaan lopputulokseen. Jos kuulokkeiden muokkaaminen ei kiinnosta, kannattaa erilliset kupit jättää suosiolla ostamatta.

Erilaisten korvapehmusteiden osalta tilanne on samankaltainen, sillä alkuperäiset pehmusteet kuulostavat selvästi paremmalta kuin muut vaihtoehdot. Hybridi- ja velour-pehmusteet alentavat liikaa alempia taajuuksia ja korostavat liikaa ylätaajuuksia. Ohuet nahkapehmusteet ovat sentään varsin mielenkiintoiset, eikä taajuusvastekaan eroa niitä käyttäessä kovin paljoa alkuperäisistä pehmusteista. Velour-pehmusteet maksavat 20 USD ja muut vaihtoehdot 30 USD. Hinnalla pehmusteet eivät siis ole pilattu, jos joku haluaa niitä hankkia kokeiltavaksi.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Vertasin SASH Tres:iä muutamiin kuulokkeisiin, jotka edustavat mielestäni alle 500 euron hintaluokan parhaimmistoa. Joku saattaa jäädä kaipaamaan vertailua Audezen LCD-2 Classic-malliin, koska Tres muistuttaa sitä rakenteeltaan, ulkonäöltään ja jossakin määrin myös ääneltään. Tätä vertailua ei kuitenkaan ollut valitettavasti tällä kertaa mahdollista toteuttaa. Itselleni vertailu olisi itseasiassa ollut jokseenkin turhaakin, sillä olen päässyt aiemmin vertaamaan Tres:in 16 ohmista versiota Audezen LCD-2 Classiciin, LCD-X:ään ja LCD-3:een. Omaan makuuni Tres uppoaa paremmin kuin yksikään mainituista Audeze-malleista.

SASH Tres (45 ohm) vs. SASH Tres (16 ohm)

Hinnat: molemmat 350 USD

Taajuusvasteet: 45 ohmin Tres (musta) ja 16 ohmin Tres (punainen)

Basso:

16 ohminen Tres (tästä eteenpäin Tres-16) ei toista alabassoa yhtä vakuuttavasti kuin 45 ohmin versio (tästä eteenpäin Tres-45). Käytännössä ero ei kuitenkaan ole kuulokkeita kuunnellessa yhtä suuri kuin taajuusvastemittauksista voitaisiin päätellä. Suurempi ero löytyy sen sijaan keskibassosta, koska Tres-16 tuntuu iskevämmältä. Jos alabasson toisto ei ole erityisen tärkeää, valitsisinkin kaksikosta bassontoiston laadukkuuden ja hauskuuden perusteella Tres-16-mallin.

Keskiäänet:

Keskiäänten osalta Tres-45 on sen sijaan mielestäni selvästi parempi. Tres-16 kuulostaa hieman honottavalta, ja toisinaan myös turhan aggressiiviselta. Vaikken sanoisikaan Tres-16:n keskiääniä ohuen kuuloisiksi, puuttuu esitystyylistä Tres-45:n täyteläisyys, joka sopii omaan makuuni. Tres-16:n ääntä vaivaa myös omituinen metallisuus, jota voisin kuvailla eräänlaiseksi taustakihinäksi, jota on sen tiedostamisen jälkeen vaikeaa sivuuttaa. Tres-45:ssä ominaispiirre on täysin korjattu. Voi toki olla, että kyseistä ongelmaa ei ole nykyään enää myöskään Tres-16:ssa, koska omat kuulokkeeni ovat jo muutaman vuoden vanhat.

Diskantti:

Kahden Tres-mallin ylätaajuudet ovat tyyliltään hyvin erilaiset. Tres-16:n diskantti on paikoitellen epätasaista ja pahimmillaan jopa riipivän kirkasta. Tres-45 taas on ylätaajuuksiltaan likipitäen täydellisen tasapainoinen. Se on myös selvästi erottelukykyisemmän kuuloinen kuin Tres-16. Tämä on mainio saavutus, sillä usein kirkkaammalla diskantilla varustetut kuulokkeet saatetaan helposti mieltää yksityiskohtaisemman kuuloisiksi.

Koska omat Tres-16-kuulokkeeni ovat kuitenkin jo hieman vanhemmat, voi hyvinkin olla, että hiljattain valmistetut yksilöt samoista kuulokkeista kuulostavat erilaisilta. Valmistaja itse on sanonut Tres-45:n diskantin olevan kaksikosta kirkkaampaa, mihin tuntuvat yhtyvän myös lähes kaikki Head-FI-foorumilla. Oma päinvastainen havaintoni ei sen vuoksi välttämättä kuvaakaan oikein sitä, miten kaksi nykyään valmistettua Tres-mallia vertautuisivat toisiinsa.

Muut huomiot:

Tres-16:n äänikuva on aavistuksen leveämpi, mutta vähemmän syvä. Myös Tres-45 kaipaisi äänikuvaan lisää syvyyttä, mutta sen äänikuva on luonnollisemman muotoinen. Täten äänilähteiden sijainnin paikantaminen on sillä helpompaa. Koska Tres-16 soi ilmavammin ja kirkkaammin, on sen äänikuva helppo mieltää suuremmaksi kuin Tres-45:ssä. Äänikuva on kuitenkin molemmissa kutakuinkin saman kokoinen, joten eroksi jää lähinnä äänikuvan erilainen muoto.

Tres-16 miellyttää itseäni hieman enemmän makrodynamiikan osalta lähinnä iskevämmän bassontoistonsa ansiosta. Myös räväkkä diskantti saa sen kuulostamaan dynaamiselta. Mikrodynamiikka sen sijaan on Tres-45:ssä parempaa, koska Tres-16 ei kykene toistamaan yhtä hienostuneesti pienempiä äänen muutoksia. Nuottien hännät, kaiut ja muut pienet asiat toistuvat Tres-45:llä huomattavasti selkeämmin.

Loppupäätelmät:

Itselläni olevat kaksi Tres-versiota (vanhempi ei välttämättä vastaa tuoreempaa tuotantoa) eroavat toisistaan sen verran, että molempien mallien olemassaolo on perusteltua. Tres-16 sopii paremmin iskevää ja varsin räväkkää toistoa kaipaaville. Matalan impedanssin ansiosta se on myös helpompi kuorma vahvistimelle. Suhteellisen tehokkaan vahvistimen omistajille, ja rauhallisempaa sekä parempaa erottelukykyä arvostaville Tres-45 on sen sijaan selvä ykkönen. Koska Tres-45:ssä on lisäksi korjattu itseäni Tres-16:ssa häiritsevät viat (äänen metallisuus ja epätasapainoinen diskantti), olisi valmistaja voinut mielestäni nimetä Tres-45:n perustellusti SASH Quatroksi. Myyntihintakin olisi voinut olla hieman korkeampi, vaikka itselleni kelpaakin nykyinen hinnoittelu.

SASH Tres vs. Modhouse Audio Argon mk3

Hinnat: 480 € vs. 400-500 €

Modhouse Audion Argon-kuulokkeet ovat ammattimaisesti modattuja Fostex T50rp-planaarikuulokkeita. Itselläni lainassa olleista kuulokkeista on julkaistu Kuulokenurkassa aiemmin erillinen arvostelu. Vaikka Argon mk3 onkin tuunaukseltaan hyvin erilainen kuin SASH Tres, molemmat ovat kuitenkin melko vastaavasti hinnoiteltuja planaarikuulokkeita.

Taajuusvasteet: Tres (musta) ja Argon mk3 (violetti)

Argon mk3:n muhkea keskibasso ja vetäytynyt yläkeskialue tekevät äänestä paksua, mutta kuulokkeet onnistuvat silti pitämään lopputuloksen selkeänä. Vaikka myös SASH Tres on soinniltaan melko roteva, on Argon silti jyhkeydessään aivan eri tasolla. Tres:in tasapainoisempi taajuusvaste sopii sen sijaan paremmin neutraalia ääntä arvostaville. Värittyneesti soiva Argon on hauskaa kuunneltavaa, mutta erityisen realistista ääntä kuulokkeista ei irtoa.

Koska vertailemani kaksikon taajuusvasteet ovat hyvin erilaiset, on kuulokkeita viisainta vertailla pääasiassa taajuusvasteesta riippumattomien ominaisuuksien osalta. Sword Of Damocles kehui arvostelussaan Argonin äänikuvaa, ja minunkin on helppo yhtyä kehuihin. Argonin äänikuva on todella suuri ja ennen kaikkea eläväinen. Äänikuvassa on poikkeuksellisen paljon selkeästi havaittavaa liikettä. Lisäksi äänen kerrostuneisuus on huikeaa kuunneltavaa. SASH Tresin äänikuva on normaalimman kuuloinen. Suljetun ja avoimen kuulokkeen äänikuvien vertailu on kuitenkin jokseenkin hedelmätöntä, koska avoimista kuulokkeista puuttuvat kuppien aiheuttamat jälkikaiut. Tämän vuoksi esitystapa on väkisinkin erilainen kuin suljetummissa kuulokemalleissa.

Korostuneen keskibasson vuoksi Argon tuntuu usein kaksikosta iskevämmältä. Tres on transienteiltaan selvästi nopeampi kuin Argon, joka kuulostaa paikoin jopa luonnottoman hitaalta. Hitaus yhdessä selvästi havaittavien kaikujen kanssa tekee soinnista varsin miellyttävällä tavalla sävykästä. Kaikille äänitteille esitystapa ei kuitenkaan täysin sovellu. Tres toistaa nuottien ensi-iskut napakammin, ja onnistuu siten välittämään musiikin tempon ja voimakkuuden vaihtelut kuuntelijalle uskottavammin kuin Argon.

Argon nostaa tummasta taustastaan esiin yllättävän paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei olettaisi kuulevansa kuulokkeiden erikoisen tuunauksen vuoksi. Myös keskialue on huomattavasti läpikuuluvampi kuin etukäteen odotin. Vaikka Argon onkin yllättävän hyvä, se ei ole silti vertailukelpoinen Tres:iin, jonka etuna on tasapainoisemman taajuusvasteen lisäksi avoin rakenne ja todennäköisesti myös kehittyneempi elementti.

Teknisesti Tres onkin pari pykälää Argonia edellä. Argon on kuitenkin lopulta todella onnistunut näkemys hauskasta bassovoittoisesta kuulokkeesta. Vertailemani kaksikko ei varsinaisesti kilpailekaan keskenään. Molempien omistaminen olisi helposti perusteltavissa, koska ne täydentävät mukavasti toisiaan. Vieläkin monipuolisempi yhdistelmä syntyisi toki esimerkiksi Argonilla ja Hifiman Sundaralla, mutta Argonin muhkeasta soinnista pitävälle Hifimanin kuivakkaan ääneen totuttelu voisi olla vaikeaa. Argonin ja Tres:in välillä sen sijaan on eroista huolimatta tyylillisesti hieman samaakin.

SASH Tres vs. Sennheiser HD6XX

Hinnat: 480 € vs. ~300 € (lisäkuluineen Yhdysvalloista tilattuna) / vastaava HD650 maksaa Suomessa 350-400 €

Sennheiserin klassinen HD600-sarja ei kaipaa nähdäkseni suurempaa esittelyä. Mallisarjaa on käsitelty aiemmin Kuulokenurkassakin HD600-mallin osalta. Tällä kertaa käytän verrokkina HD6XX:ää, joka vastaa ääneltään monille tutumpaa HD650-mallia. Kuulokkeet ovat kiteytettynä voimakasbassoisempi ja diskantiltaan aavistuksen rauhallisempi versio HD600:sta.

Taajuusvasteet: Tres (musta) ja HD6XX (vihreä)

Lähes 20 vuotta sitten julkaistu Sennheiser-malli ei mielestäni ole nykypäivän mittapuulla teknisesti erityisen vakuuttava kuuloke. SASH Tres päihittääkin sen kaikilla mittareilla. Tres:in bassontoisto on laadukkaampaa, keskiäänet läpikuuluvammat ja diskantti erottelevampaa. Äänikuvakin on selvästi suurempi ja aidomman tuntuinen. HD6XX kuulostaa peräkkäin vertailtuna verhoutuneelta.

HD6XX, kuten myös HD600, on todella ronkeli vahvistukselle. Kuulokkeet on helppoa saada soimaan lujaa niiden korkean herkkyyden vuoksi, mutta 300 ohmin impedanssi aiheuttaa vahvistukselle omat haasteensa. Mielestäni kuulokkeet vaativat putkivahvistimen toimiakseen ihanteellisella tavalla. Putkivahvistimilla saavutetaan helpommin kuulokkeiden vaatima korkea jännite, minkä lisäksi yhtä oleellista on myös laitteen synergia kuulokkeiden kanssa.

Vaikka esimerkiksi 300 ohmiset ZMF-kuulokkeet kuulostavat mainiolta putkivahvistimella, ja niin ikään monet korkean impedanssin Beyerdynamic-mallit hyötyvät putkilaitteista, on molemmille kuitenkin suhteellisen helppoa löytää sopiva transistorivahvistin. HD6XX:n kohdalla tilanne on sen sijaan haastavampi. Edullinen OTL-putkivahvistin maksaa vähintään 400 euroa, mutta sopivan synergian omaava transistorivahvistin maksaa todennäköisesti vieläkin enemmän. Poikkeuksen tähän eräänlaiseen sääntöön muodostaa IFi Zen CAN, joka on ainoa kuulemani edullinen transistorivahvistin, jolla kuuntelen mielelläni Sennheiserin kuulokkeita.

Topping DX3 Pro+:lla kuunnellessa HD6XX tuntuu todella verhoutuneelta ja sen äänikuva on naurettavan pieni. Tehokkaammalla Topping L30 II -vahvistimella äänen verhoutuneisuus vähenee, mutta äänikuva jää edelleen pieneksi ja toisto on kireää. Kuulokkeet kuulostavat lähes räikeiltä. SASH Tres sen sijaan toimii hyvin myös edullisilla vahvistimilla, vaikka se skaalautuukin paremman laitteiston mukana.

Vaikka sopivalla vahvistimella HD6XX kaventaakin eroa Tres:iin nähden, se ei riitä kirimään etumatkaa täysin kiinni. HD6XX:n äänikuva on putkivahvistimella suurempi ja keskialue vähemmän verhoutunut, mutta Tres on edelleen parempi. Tres toistaa transientit terävämmin, ja sen erottelukyky on huomattavasti tarkempi kuin HD6XX:ssä. Mikään vahvistin ei myöskään kykene korjaamaan Sennheiserin pahoin puutteellista alabasson toistoa. HD6XX:n äänenväri on silti erinomaisen luonnollinen ja keskialueen tasapaino poikkeuksellisen hyvä etenkin laulajien ääntä ajatellen, joten kuulokkeissa on edelleen omat hyvät puolensa sopivalla vahvistuksella. Budjettitietoisempi harrastaja saa kaikesta huolimatta parempaa ääntä SASH Tres:in tai vaikkapa Hifiman Sundaran hankkimalla.

SASH Tres vs. Hifiman Sundara (2020)

Hinnat: 480 € vs. 400 €

Hifiman Sundara on pitkään ollut suosikkini alle 500 euron kuulokkeiden joukossa. Se ei ole millään osa-alueella erityisen hyvä, mutta suoriutuminen on kokonaisuutena vahvaa ilman mainittavia heikkouksia. Mainitsin Sundarasta kirjoittamassani arvostelussa, että se on vahvempi kokonaisuus kuin 16 ohminen Tres-malli. Uudempi 45 ohminen Tres on kuitenkin erilainen tapaus, sillä se omaa pitkälti edeltäjänsä vahvuudet, muttei kärsi sen heikkouksista.

Taajuusvasteet: Tres (musta) ja Sundara (sininen)

Tres on soinniltaan tukevampi kuin Sundara, jota voisi luonnehtia hieman ohutsointiseksi. Sundara on energisemmästä taajuusvasteestaan huolimatta verhoutuneemman kuuloinen, koska Tres on ääneltään todella läpinäkyvä. Tres:in bassontoisto on iskevämpää ja kaiken kaikkiaan laadukkaampaa, minkä lisäksi sen voimakkuus säilyy parempana kaikkein alimmille taajuuksille saakka. Keskiäänet soivat Tres:llä luonnollisemmin, eikä diskantiltaan aavistuksen rakeisesta Sundarasta ole vastusta ylätaajuuksien toistossa. Tres:in erottelukyky, dynamiikka ja äänikuvakin ovat harppauksen edellä Sundaraa.

Mielestäni Sundaraa ei ole mahdollista suositella Tres:in sijaan muutoin kuin äänenlaatuun liittymättömillä perusteilla. Nykyisellä heikolla euron kurssilla Sundaran virallinen hinta on noussut 400 euroon, vaikka sitä onkin edelleen ostettavissa entisellä 50 euroa halvemmalla hinnalla. Se on täten 80-130 euroa edullisempi kuin SASH Tres. Sundara on lisäksi 100 grammaa kevyempi, mikä on varsin merkittävä ero niille, joilla ei ole aiempaa kokemusta painavista kuulokkeista. Kolmas syy valita Sundara on laajempi saatavuus ja pidempi takuu, sillä kuulokkeet on mahdollista ostaa helposti kotimaisesta hifiliikkeestä kahden vuoden takuulla. Tres:ille tarjotaan vain vuoden mittainen takuu, minkä lisäksi takuukorjauksen yhteydessä postikulut jäävät ostajan maksettavaksi.

Äänenlaadun näkökulmasta Sundara on nyt kuitenkin selätetty, joten tarkastellaanpa seuraavaksi, miten Tres pärjää hieman kalliimpia Hifiman-malleja vastaan.

SASH Tres vs. Hifiman Edition XS

Hinnat: 480 € vs. 550 €

Taajuusvasteet: Tres (musta) ja Edition XS (turkoosi)

Basso:

Tres ja Edition XS ovat alataajuuksien tuunaukseltaan hyvin samankaltaiset. Basson laadukkuudessa ero on kuitenkin selkeä Tres:in eduksi. Kuulokkeet ovat iskevämmät ja fyysisemmän tuntuiset. Edition XS puolestaan on bassoltaan hieman lattea ja ontto.

Keskiäänet:

Edition XS soi ohuemmin, mutta ilmava ääni on tyyliltään varsin miellyttävää. Lieneekin pitkälti mieltymyskysymys, kumpi kuulokkeista kuulostaa kenestäkin paremmalta. Omaan makuuni Tres:in rotevampi sointi on mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Edition XS on kuitenkin keskitaajuuksiltaan hieman yksityiskohtaisempi, mikäli kriteerinä pidetään sitä, kuinka helposti huomio kiinnittyy pienempiin, tavallisesti huomaamatta jääviin ääniin. Tres sen sijaan tuo paremmin esiin tempon ja tunnelman muutokset, koska Edition XS:n dynamiikka on vaisumpaa.

Diskantti:

Ylemmillä taajuuksilla Tres on vaikuttavampi, sillä se toistaa esimerkiksi rumpujen lautaset siten, että äänillä on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Äänet kuulostavat täten kokonaisilta. Edition XS:n toisto on pelkistettyä, koska ylätaajuuksien monimutkaisemmat nuottikuviot kuristuvat yksinkertaisiksi tussahduksiksi. Diskantin tasapainoisuudeltaan kuulokkeet ovat kuitenkin varsin samankaltaiset. Edition XS on aavistuksen kirkkaampi, mutta omaan makuuni molempien kuulokkeiden ylemmät taajuudet ovat tuunaukseltaan kutakuinkin täydelliset.

Äänikuva:

Hifiman-malli on äänikuvaltaan hieman suurempi, mikä johtunee osittain kuulokkeiden ilmavammasta yläkeskialueesta sekä hieman korostuneemmasta diskantista. Edition XS on myös kyvykkäämpi esittämään äänten liikkeitä, kun taas paikoillaan pysyvien äänilähteiden sijoittelu äänikentässä on molemmilla kuulokkeilla kutakuinkin yhtä uskottavaa. Äänet toistuvat selkeästi toisistaan irrallaan sen sijaan, että ne olisivat taustaansa naulittuja, kuten tämän hintaisissa kuulokkeissa yleensä on tapana.

Äänikuvan koossa ero Edition XS:n eduksi oli melko selkeä, kun vertailin kuulokkeita käyttäen iFi Micro iDSD Black Label:ia ja Topping DX3 Pro+ -yhdistelmälaitetta. SASH Tres:in äänikuva suureni, kun vahvistimena oli Ferrum OOR ja D/A-muuntimena S.M.S.L M400. Suuruutta tuli entisestään lisää, kun vaihdoin D/A-muuntimeksi Soncoz SGD1:n tai Soekris DAC2541:n. Paremmilla laitteilla Tres:in äänikuva kuulosti paikoin jopa suuremmalta kuin Edition XS:llä, koska Hifiman-malli ei osoittanut samanlaista skaalautuvuutta – sopivalla laitteistosynergialla senkin sointi toki paranee merkittävästi. Mainitsin Edition XS:n arvostelussa, että Xduoo TA-30 on kuulokkeille mainio laitepari. Kyseinen laite ei kuitenkaan toiminut laisinkaan Tres:in kanssa, vaan äänestä tuli laahaavaa. Molemmat kuulokkeet ovatkin sillä tasolla, että laitteistosynergian merkitys alkaa korostumaan lopputuloksessa.

Dynamiikka ja erottelukyky:

Edition XS-mallista ei ole dynamiikan osalta vastusta Tres:ille millään taajuusalueella. Edition XS:n varsin lattea dynamiikka onkin yksi sen heikkouksista.

Äänten erottelukyvyssä paremmuus riippuu pitkälti siitä, mitä pidetään hyvän erottelukyvyn merkkinä, ja millä taajuuksilla tapahtuvien asioiden halutaan nousevan toiston keskiöön. Tres on kaksikosta selvästi parempi alemmilla taajuuksilla, koska Edition XS sortuu monotonisuuteen, jolloin ”rikkaat” bassokuviot eivät toistu itseäni tyydyttävällä tarkkuudella.

Keskitaajuuksilla Edition XS kuulostaa sen sijaan paikoitellen yksityiskohtaisemmalta, mutta useimmiten se on esitystyyliltään varsin yksitoikkoinen, ja kyvytön toistamaan pieniä musiikin tunnelmaan vaikuttavia nyansseja. Tres on soinniltaan rikkaampi, vaikka erikoisemmat asiat, kuten taustalaulajan ”kurkun selvittely”, saattavatkin jäädä helpommin kuulematta kuin Edition XS:llä. Jälleen kerran kaksikon välinen ero on pienempi heikommalla laitteistolla, ja enemmän Tres:in eduksi paremmalla laitteistolla.

Jos pitäisi valita…

Lopulta minun on helpompi löytää vikoja Edition XS:stä kuin SASH Tres:istä. Tämä on merkittävä asia siinä mielessä, että ehdin hiljattain kehua Edition XS-mallia nimenomaan sen vikojen vähäisyydestä. Tres on kuitenkin viihdyttävämpää kuunneltavaa. Teknisesti kuulokkeet ovat melko samalla viivalla, minkä lisäksi molempien taajuusvasteet ovat omalla tavallaan erinomaiset, vaikkakin erilaiset. Edition XS:n ilmavampi toisto on vaikuttavaa kuunneltavaa klassisella musiikilla, mutta oikeastaan kaikelle muulle musiikille valitsisin Tres:in. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi se vaatii kuitenkin tehokkaamman vahvistimen kuin Edition XS. Luonnollisesti myös takuuseen liittyvät asiat puoltavat Hifimanin hankintaa, jos kuulokkeet hankitaan Suomesta tai ylipäätään EU-alueen sisältä. Jos pidempää takuuta tärkeämpää on ihokarvojen pystyyn nouseminen esimerkiksi Hans Zimmerin Inception soundtrackia kuunnellessa, ei valinnan pitäisi olla vaikea.

Omalla hyvien kuulokkeiden listallani Hifiman on dominoinut jo pidempään alle 1000 euron hintaluokkaa. Esimerkiksi HE400se on yksi parhaista, ellei jopa paras kuulemani kuuloke alle 200 eurolla, ja Sundara on ollut suosikkini alle 400 euron kuulokkeista. Edition XS puolestaan oli ennen tätä vakuuttavin kuulemani enintään 600 euroa maksava kuuloke. SASH Tres teki minuun kuitenkin niin kovan vaikutuksen, että se ei syrjäytä ainoastaan Sundaraa, vaan myös hintavamman Edition XS:n. Nostetaan siis panoksia ja otetaan vertailuun vielä astetta kovempi Hifiman HE6se V2.

SASH Tres vs. Hifiman HE6se V2

Hinnat: 480 € vs. 650 € (open box Hifimanin verkkokaupasta) / virallinen OVH 1800 USD

Taajuusvasteet: Tres (musta) ja HE6se V2 (punainen)

Basso:

HE6se V2 on alataajuuksiltaan huikean hyvä. Edes valmistajan hintavammat mallit, kuten Arya V2 tai HE1000 V2, eivät tehneet itseeni bassontoistoltaan yhtä suurta vaikutusta. HE6se V2:n basso tuntuu fyysiseltä, ja sen iskevyys on planaarikuulokkeiden parhaimmistoa hintaluokasta riippumatta. Tres ei pysty samankaltaiseen tykittelyyn, mutta siinä alabasson jyrinä on jopa parempaa. Toiston nopeudessa ja tarkkuudessa kuulokkeet jäävät sen sijaan HE6se V2:n jalkoihin edellyttäen, että Hifiman-mallin kanssa on käytössä riittävän pätevä vahvistin.

Keskiäänet:

Hieman ohuesti toistuvat keskiäänet kuuluvat HE6se V2:n harvoihin heikkouksiin. Tres:in esitystapa on täyteläisempi ja luonnollisempi. HE6se V2 lyö paikoitellen yli erityisesti naislaulajia kuunnellessa, jolloin ääni on hetkittäin jopa riipivän kuuloista. Energisemmän tuunauksensa ansiosta HE6se V2 on kuitenkin vähemmän verhoutuneen kuuloinen. Se kuulostaa mielestäni myös paremmalta hyvin tuotettua menevää rock-musiikkia kuunnellessa. Yleisesti ottaen Tres on silti keskiääniltään onnistuneempi kuuloke.

Diskantti:

Ohuehkojen keskiäänten ohella HE6se V2:n toinen suurehko ongelma on diskantin ajoittainen ylikorostuneisuus. Epäsopivalla laitteistosynergialla kuulokkeet voivat kuulostaa lähestulkoon vastenmieliseltä. Tres puolestaan on diskantiltaan hillitympi ja todella tasapainoinen. Se on myös ylätaajuksiltaan tarkempi, vaikka HE6se V2:n korostuneemmat ylätaajuudet luovatkin illuusion paremmasta erottelukyvystä.

Muita huomioita:

Taajuusvasteen tasapainoa tarkastelemalla vaakakuppi kallistuu väistämättä SASH Tres:in suuntaan. HE6se V2 ei kuitenkaan ole varsinaisesti tunnettu siitä, että se olisi erityisen tasapainoinen kuuloke. Sen vahvuus on pikemminkin räväkkä dynamiikka ja hämmästyttävä kyky tempaista kuuntelija musiikin vietäväksi.

Erottelukyvyn ja toiston läpinäkyvyyden osalta kuulokkeiden väliltä on vaikea löytää suurempaa eroa. HE6se V2 kuulostaa taajuusvasteensa vuoksi vähemmän verhoutuneelta, mutta Tres:in kohdalla muutaman desibelin taajuuskorjaus yläkeskialueella riittäisi luultavasti tasaamaan puntit. Toisaalta HE6se V2 on toiston taustaltaan todella tumma, ja äänilähteillä on selkeämmät ääriviivat. Tämä mahdollistaisi todella erottelevan toiston, mutta kuulokkeet hukkaavat tietyllä tapaa mahdollisuutensa, koska kihisevä diskantti häiritsee itseäni liikaa. Rauhallisemmin soiva Tres antaa kaikille äänille tasapuolisemman mahdollisuuden nousta esiin kokonaisuudessa.

Molemmissa kuulokkeissa on varsin samanlainen äänikuva. Tres on hivenen suuremman kuuloinen, kun taas HE6se V2 hyödyntää käytettävissä olevan tilan paremmin. Tres kuulostaa Hifiman-malliin verrattuna hieman kaksiulotteiselta, eikä äänikuvassa ole yhtä paljon aistittavaa liikettä. HE6se V2 ei ole pelkkää dynamiikan ilotulitusta, vaan siinä on myös huikean eläväinen ja kerrostunut äänikuva.

Hifiman sai lähteä

Tres:in ja HE6se V2:n välillä valitseminen on todella vaikeaa. Kaksikko omaa niin erilaiset vahvuudet, että kumpaakaan on mahdotonta kutsua paremmaksi. Molemmat mallit edustavatkin ehdotonta parhaimmistoa alle 1000 euron hintaluokassa. Oma ratkaisuni oli myydä pois HE6se V2, vaikka se onkin mielestäni teknisesti parempi kuin Tres. Erityisesti Hifiman-mallin huikea dynamiikka tekee siitä ainutlaatuisen planaarikuulokkeen. Valitettavasti kuulokkeissa on myös puutteita, joita ei ole tasapainoisemmassa Tres-mallissa. HE6se V2:ta kuunnellessa huomioni kiinnittyy hurjan dynamiikan lisäksi turhan usein myös kihisevään diskanttiin. Korostuneen yläkeskialueen vuoksi huomasin myös kuuntelevani kuulokkeita käsi valmiiksi vahvistimen äänenvoimakkuudensäätimellä, koska ennemmin tai myöhemmin jokin yksittäinen kappale tai ääni toistui riipivän kirkkaasti.

HE6se V2 ei myöskään onnistu vangitsemaan minua Tres:in tavoin silloin, kun musiikki on dynamiikaltaan rauhallista ja keskeisintä olisi se, miten hyvän yhteyden kuulokkeet pystyvät luomaan laulajan ja kuuntelijan välille. Tres:in maltillisempaan dynamiikkaan olisi mahdollista tottua HE6se V2:n jälkeen yllättävän helposti, koska kuulokkeiden dynamiikka on kuitenkin itsessään varsin vakuuttavaa. Jopa hieman yllättäen huomasinkin kaipaavani HE6se V2:n iskevää dynamiikkaa enemmän toiston tummaa taustaa ja äänten selkeitä ääriviivoja. Näillä osa-alueilla Tres voisi olla parempikin siitäkin huolimatta, että kuulokkeet päihittävät edelleen melko selkeästi esimerkiksi Hifiman Edition XS:n ja Sennheiser HD650:n.

Loppumietteitä

Mikäli kuulokkeiden äänenlaadussa ei ole suurempia vikoja, voitaneen puhua hyvistä kuulokkeista. Alle 500 euroa maksavien kuulokkeiden haastaessa ylempien hintaluokkien parhaimmistoa kyseessä ovat jo poikkeuksellisen hyvät kuulokkeet. Kun tällaiset kuulokkeet eivät kaiken lisäksi tule liukuhihnatuotantona Kiinasta, vaan ne ovat laadukkaista materiaaleista tehtyä käsityötä, samaan lauseeseen sisältyy myös hämmästyttävän hyvä hinta-laatusuhde. SASH Tres (45 ohm) on mielestäni hintaluokkansa paras kuuloke, johon tulen vertaamaan jatkossa kaikkia alle 1000 euroa maksavia kuulokemalleja.

Plussat ja miinukset:

+ Miellyttävän lämmin ääni, joka on riittävän neutraalia miellyttääkseen myös värittymätöntä toistoa kaipaavia
+ Erinomainen bassontoisto
+ Upean täyteläiset keskiäänet
+ Tasapainoinen diskantti
+ Johdonmukaisessa taajuusvasteessa ei ole äkkinäisiä kuoppia tai korostumia
+ Äänenväri on poikkeuksellisen aito planaarikuulokkeille
+ Hintaluokkansa paras erottelukyky
+ Kustomoitava ulkonäkö
+ Laadukas käsityö ja rakenteen laatu
+ Erinomainen hinta-laatusuhde

+/- Käsityönä valmistettuja kuulokkeita voi joutua odottamaan pari kuukautta, mutta tilannepäivitykset ja valokuvat valmistusprosessin etenemisestä tekevät odottamisesta mukavampaa
+/- Vaihtoehtoiset puukupit ja erilaiset korvapehmusteet ovat melko turhia, mutta järkevän hinnoittelun vuoksi voin suositella niitä modauskäyttöön

– Heikkolaatuinen kaapeli
– Kuulokkeet ovat melko painavat
– Ostoprosessi on tavallista hankalampi ja kuulokkeiden saatavuutta on toistaiseksi vaikeaa ennustaa sodan vuoksi
– Vain yhden vuoden takuu