Kirjoittaja: Sword of Damocles
Tietoja:
- Hinta: 400–500 € (alv mukaan laskettuna)
- Rakenne: Puoliavoin, over-ear
- Planaarielementti: 40 x 40 mm
- Impedanssi: 50 ohm
- Herkkyys: 92 dB/mW
- Paino: 420 g
- Liitintyyppi: 3,5 mm
- Mukana tulee: Fostex T20rp/T40rp/T50rp-kuulokkeiden korvapehmusteet, kaapelit ja oheismateriaali sekä ostajan valinnoista (ja hinnasta) riippuen suojakotelo, balansoitu kaapeli ja/tai ZMF:n ovaalit korvapehmusteet
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Mikä ihmeen Modhouse Argon?
Edullisista Fostex T20rp-, T40rp- ja T50rp -planaarikuulokkeista (hinta noin 140–160 euroa) puhutaan nykyään enää harvoin, sillä ne ovat rakenteeltaan varsin vanhentuneita, ja niissä on epätasainen tuunaus. Monet ovat kuitenkin havainneet Fostexin planaarielementissä potentiaalia, joten kuulokkeet ovat olleet viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana todella suosittuja modifiointikohteita. Jotkin kuulokevalmistajat, kuten ZMF Headphones ja Dan Clark Audio, ovat itseasiassa saaneet alkunsa Fostex T50rp -kuulokkeita muokkaamalla ja niitä myymällä.
Kuulokemallista onkin ollut tarjolla hyvin erilaisia toteutuksia, joista tällä kertaa käsittelyssäni olevaa Modhouse Argonia (linkki tuotesivulle) pidetään yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana. Mod House Audiota pyörittävä yhdysvaltalainen Ryan modifioi käsittääkseni kaikki kuulokkeet edelleen itse. Tämän vuoksi Argon-kuulokkeita voi joutua odottamaan tilaushetken jälkeen jopa puoli vuotta. Kuulokkeiden saatavuus riippuu myös Fostex-mallien saatavuudesta, joten aiempien saatavuusongelmien vuoksi Ryan muokkaa identtisiä Argon-kuulokkeita Fostex T50rp-mallin lisäksi myös T20rp- ja T40rp-malleista. Argon-mallin mk3-pääte tarkoittaa sitä, että modifioidut Fostex-mallit ovat uusinta mk3-sarjaa.
Ostovaiheessa Mod House Audiolle maksetaan Fostexin kuulokkeista, niiden modifiointityöstä ja valituista lisävarusteista, kuten paremmista pehmusteista, suojakotelosta tai kaapelista. Kuulokkeita ei voi oletuksena toistaa balansoituna, mutta valmistaja voi muuntaa ne balansoiduiksi 35 dollarin lisämaksua vastaan. 340 dollarin perushinnan lisäksi Argon-malliin kannattaa ehdottomasti ostaa 50 dollarilla myös ZMF:n ovaalit korvapehmusteet, joille kuulokkeet on tuunattu.
Fostex-kuulokkeista Mod House Audiolle maksamisen sijaan ostaja voi toimittaa modifioitavaksi myös aiemmin hankkimansa kuulokkeet, jolloin niiden modifiointityöstä veloitetaan vain 120 dollaria. Tämä on kuitenkin postikulujen vuoksi järkevä vaihtoehto vain Yhdysvalloissa asuville.
Olen ostanut arvostelemani Argon-mallin käytettynä. Se on tehty Fostex T20rp-mallista, ja sitä voidaan toistaa vain balansoimattomana. Kuulokkeiden mukana tuli Mod House Audion suosittelemat ZMF:n proteiininahkaiset korvapehmusteet, joten kuulokkeet kuulostavat juuri siltä kuin niiden valmistajan mukaan on tarkoitus kuulostaakin.
Rakenne
Modhouse Argon näyttää ulkoisesti pitkälti Fostexin T20/T40/T50rp-kuulokkeilta, mutta Mod House Audio on lisännyt niihin mukavuutta lisäävän ylimääräisen pääpehmusteen sekä harjattua metallipintaa imitoivaa tarraa ja 3D-tulostetun M-logon. Nämä ovat mielestäni riittäviä ehostuksia ottaen huomioon, että ne eivät nosta juurikaan kuulokkeiden hintaa. Vertailun vuoksi ZMF lisäsi omiin modifioituihin malleihinsa muun muassa puiset kupit, joiden vuoksi kuulokkeiden hinta nousi korkeimmillaan lähes 1000 euroon. Tämä on melkoinen hinnannousu alun perin noin 150 euroa maksaneille kuulokkeille.
Fostexin kuulokkeet ovat ulkoisesti helposti tunnistettavat, sillä kuppien muoto ja sankarakenne ovat uniikkeja, enkä ole nähnyt vastaavia minkään muun valmistajan kuulokkeissa. Muoviset kupit näyttävät täysin suljetuilta, mutta niissä on sankarakenteen kiinnityskohdan alapuolella pieniä ilmarakoja, jotka laskevat jonkin verran ääntä sekä ulos että sisäänpäin. Kuulokkeet kannattaa sen vuoksi mieltää puoliavoimiksi, vaikka ne eivät kokemukseni mukaan vuoda maltillisilla äänenvoimakkuuksilla ääntä ulospäin merkittävissä määrin.
Kuulokkeiden kupit kiinnittyvät sivulta pallonivelen avulla metallisiin tankoihin, jotka liukuvat korkeussäätöä varten pääpannan muovirakenteen läpi. Pallonivel mahdollistaa kuppien kääntymisen sekä vaaka- että pystysuunnassa, mutta liikerataa on rajoitettu fiksusti siten, etteivät kupit pysty pyörimään 360 astetta.
Kuppien välillä kulkee pääpannan läpi myös oranssi yhteyskaapeli, sillä varsinainen kuulokekaapeli kiinnittyy vain toiseen kuppiin. Hieman poikkeuksellisesti vasemman kupin sivussa sijaitseva 3,5 mm:n liitin on Fostexin kuulokkeissa lukittuvaa mallia, mutta Mod House Audio on korvannut sen tavallisella liittimellä, johon sopii mikä tahansa 3,5 mm:n liittimellä varustettu kaapeli. Argon-mallin mukana tulee oletuksena vain Fostexin alkuperäiset vakiokaapelit. Olen itse käyttänyt kuulokkeissa V-Modan reilu 10 euroa maksavaa kangaspäällysteistä kaapelia (ei välttämättä enää myynnissä).
Argonin mukana toimitetaan Fostexin litteät ja epämukavat vakiopehmusteet, mutta ostajan on tarkoitus ostaa 50 dollarin lisähintaan ZMF:n paksumman ja mukavammat pehmusteet. Nämä saavat kuulokkeet myös kuulostamaan siltä kuin on tarkoitus. Itselläni on Mod House Audion suosittelemat proteiininahkaiset ZMF-pehmusteet, mutta erilaista toistoa tavoitteleville on tarjolla myös aitoa nahkaa tai kangasmateriaalia olevat vaihtoehdot. Pehmusteet kiinnittyvät kuulokkeiden etulevyn ja kupin väliseen hahloon, joten Argonissa voidaan kokeilla myös muiden valmistajien pehmusteita.
Mukavuus
Modhouse Argon painaa 420 grammaa, joten se ei ole kuulokkeena kevyimmästä päästä. Fostex-malli on oletuksena varsin epämukava, sillä siinä on huono, keskeltä liian suora, pääpanta ja olemattomat korvapehmusteet. Mod House Audion lisäämä peurannahkainen comfort-strap ja ZMF:n erinomaiset korvapehmusteet tekevät kuitenkin Argonista mielestäni tarpeeksi mukavan.
Kuulokkeiden istuvuutta ei ole tehty alun perin optimaaliseksi paksuille ja kalteville pehmusteille, joten kuppeja täytyy aina asetella jonkin aikaa korville ennen kuin ne puristavat tasaisesti. Tältä osin sankarakenne tuntuu vanhentuneelta, vaikka mukavuuden saakin säädettyä kuulokkeita liikuttelemalla kohdalleen. Argon soveltuu mielestäni hyvin pidempäänkin käyttöön, mutta korvat tulevat varmasti hikoilemaan pehmusteiden sisällä melkoisesti kesähelteillä.
Äänenlaatu
Taajuusvaste verrattuna Sennheiser HD600 -kuulokkeisiin:
Uniikki kuuntelukokemus
Modhouse Argon on äärimmäisen tummaääninen ja hauska kuuloke, jota ei ole suunnattu tosikoille tai kriittisesti musiikin kuunteluun suhtautuville. Kuulokkeiden keskitaajuuksia kohti loivasti alaspäin laskeva taajuusvaste näyttää melko erikoiselta, ja siltä se käytännössä kuulostaakin. Ääni on tummaa, mutta myös varsin selkeää. Ylemmän diskantin raikkaus puolestaan tuo toistoon ilmavuutta. Argonin äänestä nousee välittömästi esiin kaksi pääpiirrettä: törkeän muhkea bassontoisto ja valtava äänikuva. Lopputulos vaikuttaa täysin tarkoitukselliselta, ja sillä saavutetaan uniikki kuuntelukokemus.
Kuulokkeet eivät ole epätavallisesta tuunauksestaan huolimatta myöskään teknisesti hullummat, sillä Fostexin pieni planaarielementti on yllättävän kyvykäs pitämään paketin kasassa. Monet ovat kuvailleet Argonin ääntä tummaksi yötaivaaksi, josta eri äänet pomppaavat esiin kirkkaiden tähtien tapaan – tämä vertaus on mielestäni osuva. Kuulokkeet toistavat ääntä ikään kuin suuressa mustassa tyhjyydessä. Ääni on paksua ja bassovoittoista, mutta pienemmät äänet pomppaavat siitä huolimatta kokonaisuudesta esiin todella selkeästi ja erotellusti.
Hauskinta tässä on mielestäni se, että äänet sijoittuvat poikkeuksellisen laajasti eri puolille päätä. Toisinaan yksittäisiä ääniä kuuluu korkealla pään yläpuolella tai matalalla rinnan korkeudella. Toistossa tapahtuu jatkuvasti mielenkiintoisia asioita, joten kuulokkeissa on tavallaan paljon kuunneltavaa. Samaan aikaan rumpujen pauke ja bassokitaran murina on niin voimakasta, että hampaat heiluvat suussa. Kuuntelu on niin addiktoivaa, etten välitä tippaakaan siitä, että jokainen kuuntelemani kappale kuulostaa täysin erilaiselta kuin olisi tarkoitus. Juuri Modhouse Argonin tapaiset kuulokkeet tekevät kuulokeharrastuksesta hauskaa!
Basso:
Kuulokkeissa on surutta keskibassoa niin paljon kuin sitä on mielestäni mahdollista olla ennen kuin toisto muuttuisi sietämättömän paksuksi. Ylempien bassotaajuuksien korkea määrä tekee toistosta todella tummaa ja bassovoittoista. Bassorumpu ja bassokitara kuulostavat hurjan tuhdilta ja kooltaan suurelta, joten kuulokkeet ovat erinomaiset raskaampaa musiikkia kuunnellessa. Kun tähän yhdistetään suuri äänikuva, kuuntelukokemus muistuttaa varsin paljon rock-festivaaleilla paikan päällä olemista. Mitkään muut kuulemani kuulokkeet eivät ole päässeet yhtä lähelle tätä.
Uskomatonta kyllä, basso on suuresta määrästään huolimatta kohtuullisen yksityiskohtaista ja kontrolloitua, eikä laisinkaan sellaista kuin edullisissa voimakkaasti keskibassoa korostavissa kuulokkeissa. Argonissa basson tuunaus onkin tällaiseen esitystapaan varsin onnistunut, sillä basson taso nousee loivasti ylöspäin 400 Hz:stä alkaen, eikä se ole vielä liian dominoivaa alakeskitaajuuksien puolella. Objektiivisesti arvioituna basso vuotaa kuitenkin reippaasti keskitaajuuksien puolelle, joten siirtymä bassosta keskitaajuuksiin jää epäselväksi.
Argonin bassontoistosta tulee itselleni välittömästi mieleen ZMF Atticus (linkki aiempaan arvosteluun), sillä molempien kuulokkeiden basso tuo toistoon runsaasti lämpöä ja runkoa. Tämä ei ole monesti millään tapaa optimaalista, mutta kun se sattuu toimimaan yhteen kuunnellun musiikin kanssa, lopputulos aikaansaa naamalle tyytyväisen virnistyksen.
Sekä Atticuksessa että Argonissa basson energiataso laskee alabassoissa takaisin keskitaajuuksien tasolle. Argonin tapauksessa tämä johtuu lukemani perusteella ainakin osittain siitä, ettei kuulokkeiden elementti kykene toistamaan kunnolla alimpia bassotaajuuksia. Vaimeampien alabassojen (alle 50 Hz) vuoksi bassontoisto ei ole optimaalista elektronisessa musiikissa, sillä korostuva keskibasso tekee toistosta onttoa, kumisevaa, ja liiankin voimakasta. Bassossa ei myöskään ole valtavasti fyysisyyttä, vaikka se kuuluukin todella lujaa ja muhkeasti.
Vertailun vuoksi Fostex TR-X00 Purpleheart -malli (linkki aiempaan arvosteluun) soveltuu mielestäni huomattavasti paremmin elektroniseen musiikkiin, sillä sen lineaarisempi alabasso ja ”puhtaampi” keskibasso tuovat bassontoistoon vaivattomuutta verrattuna Argoniin, jonka basson voimakkuus kuulostaa hieman pakotetulta.
Keskitaajuudet:
Kuulokkeiden keskitaajuudet jäävät alaspäin laskevan tuunauksen vuoksi varsin vaimentuneiksi, mutta niissä ei ole suurempia korostumia tai vaimentumia, jotka tekisivät äänestä outoa tai epärealistista. Bassontoiston kanssa sekoittuvia alakeskitaajuuksia lukuun ottamatta muu osa keskitaajuuksista soi ikään kuin omassa lokerossaan. Tämä tekee toistosta tummuudestaan huolimatta selkeää – esimerkiksi vokalistista saa helposti selvää. Laulaja sijaitsee useimmiten hieman kauempana ikään kuin esiintymislavalla, mikä vahvistaa entisestään stadionkeikkafiilistä. Osa matalaäänisistä mieslaulajista sijoittuu tosin lähemmäs, joten tilanne vaihtelee kuunnellun artistin mukaan.
Argonin keskitaajuudet on sovitettu melko onnistuneesti tavoiteltuun toistotyyliin. Kuulokkeiden tuunausta ei ole tarkoitettu luonnolliseksi tai realistiseksi, joten en voi oikeastaan valittaa siitä, etteivät keskitaajuudet kilpaile esimerkiksi Sennheiser HD600-sarjan kanssa. Hyviä keskitaajuuksia arvostavan ei kuitenkaan mielestäni kannata hankkia Modhouse Argonia ainakaan ainoaksi kuulokkeeksi.
Itseäni häiritsee keskitaajuuksissa suuremmin ainoastaan ajoittainen sibilanssi, jonka uskon aiheutuvan siitä, että diskantti kuuluu voimakkaimmin 10 kHz:n kohdalla – tämän korostuman taajuuskorjaaminen tuntuu ainakin lieventävän ongelmaa. Riippumatta laulajan sukupuolesta sibilanssi voi olla energisissä laulusuorituksissa välillä ärsyttävää, kun taas useimmiten sitä ei onneksi esiinny laisinkaan, vaikka useat laulajat kuulostavatkin tavallista terävämmiltä.
Diskantti:
Ylemmän diskantin suurella määrällä on Argonissa tärkeä tehtävä, sillä toisto on sen ansiosta ilmavaa ja sähäkkää. Monista muista V-tyylisesti tuunatuista kuulokkeista, kuten Beyerdynamiceista, poiketen diskantissa ei kuitenkaan ole yksittäistä valtavaa korostumaa, vaan diskanttia on kauttaaltaan paljon 8–14 kHz:n välillä. Tämän ansiosta diskantti ei lyö millään yksittäisellä taajuudella yli, vaan se on ihailtavan tasapainoista ja jopa yllättävän yksityiskohtaistakin – esimerkiksi huonommin äänitetyistä lautasista saa hyvin selvää, eikä niistä tule ärsyttävää suhisevaa ja kihisevää massaa.
Vaikka kuunnellussa kappaleessa olisi valtava basso- ja kitaravalli, korkeammilla taajuuksilla toistuvat äänet pomppaavat kokonaisuudesta esiin yhtä selkeästi kuin tähdet yötaivaalla. Tarpeeksi hyvällä vahvistimella kuunnellessa diskantti on vain harvoin liian kirkasta, joten mielestäni sen ainoa negatiivinen puoli on mainitsemani sibilanssi, jota esiintyy toisinaan energisissä laulusuorituksissa.
Käsittääkseni Fostex-mallissa on oletuksena 10 kHz:n kohdalla huomattava korostuma, jota Mod House Audion Ryan on pyrkinyt vaimentamaan Argonia luodessaan – osa tästä korostumasta on silti edelleen olemassa. Mikään kappale ei ole ollut tähän mennessä Argonilla kuuntelukelvoton, mutta 10 kHz:n ympäristön madaltaminen taajuuskorjaamalla tekisi tarvittaessa äänestä vähemmän terävää. Muutos täytyy kuitenkin tehdä suurella Q-arvolla, jottei diskantti vaimene liian laajalta alueelta. Suurempi diskantin vaimentaminen tekee Argonista herkästi liian tumman kuuloisen, joten oletuksena oleva määrä vaikuttaa tarkkaan harkitulta ratkaisulta.
Äänikuva:
Argonissa on niin uskomattoman laajalle levittyvä äänikuva, ettei sen uskoisi olevan mitenkään mahdollista pienissä suljetuissa kuulokkeissa. Kun kuulin kuulokkeet ensimmäistä kertaa, luulin kirjaimellisesti näkeväni unta, sillä vain harvat avoimetkaan kuulokkeet pystyvät samaan. Argonin tuottama ääni on kooltaan massiivista ja se kuuluu parhaimmillaan kaukana kuppien ulkopuolella – tämä yksinään riittää tuottamaan kuunnellessa kylmiä väristyksiä.
Äänikuva on valtavan leveyden lisäksi syvä, ja mikä parasta, myös poikkeuksellisen korkea. Yksittäiset äänet voivat pompata korkealle pään yläpuolelle tai painua alas rinnan korkeudelle. Olen törmännyt vastaavaan 3D-tyyliseen äänikuvaan aiemmin vain 2700 euroa maksavassa ZMF Verite Closed -mallissa (linkki aiempaan arvosteluun), joten Modhouse Argon on todella uniikki ja mielenkiintoinen kuuloke alle 500 euron hintaluokassa. Kuulokkeita kuunnellessa pääsee hyppäämään ja uppoutumaan maailmaan, joka vie täysin mukanaan – ääni soi taustaltaan tummana suuressa tyhjyydessä kaikkialla kuuntelijan ympärillä.
Kuulokkeita kuunnellessa tuntuu siltä kuin eri taajuusalueet ja äänet eivät joutuisi koskaan taistelemaan tilasta, vaan jokaisella yksityiskohdalla on tilaa erottua kokonaisuudesta. Toistossa on myös luonnollista jälkikaikua ja resonaatiota, jotka luovat mielikuvan siitä, että musiikki toistuu aidossa tilassa. Vaikka kuvailinkin kuuntelukokemusta aiemmin festivaaleilla olemiseen, en oikeastaan pysty määrittelemään tarkasti, minne kuuntelija päätyy Argonia kuunnellessaan.
Äänten sijoittelua äänikentässä ei voidakaan pitää perinteisessä mielessä tarkkana tai realistisena, sillä ääni elää koko ajan todella paljon. Äänet soivat kerrostuneesti toisistaan erillään, mutta niiden fyysinen sijainti on jossakin ihan muualla kuin useimpia muita kuulokkeita kuunnellessa. En silti keksi tässä mitään negatiivistakaan, koska lopputulos on törkeän hauska. Modhouse Argon on mielenkiintoisuudessaan yksi parhaista äänikuvaan liittyvistä kuuntelukokemuksistani, sillä se tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin esimerkiksi Sennheiser HD800. En ymmärrä, mitä taikuutta Mod House Audion Ryan on käyttänyt päästäkseen tällaiseen lopputulokseen.
Erottelukyky ja yksityiskohtaisuus:
Fostexin valmistaja 40 mm:n planaarielementti on yksi hitaimmista kuulemistani, joten Argon muistuttaa melkeinpä enemmän dynaamisella elementillä varustettua kuuloketta. Vaikkei kuulokkeita olekaan tarkoitettu kriittiseen yksityiskohtien kuunteluun, äänten ääriviivat pysyvät silti yllättävänkin selkeinä ja terävinä. Kuulokkeilla on kiehtova tapa kerrostaa ja sijoitella ääniä toisistaan erilleen, minkä ansiosta sanoisin erottelukykyä jopa paikoin erinomaiseksi. Argon tekee asioita varsin eri tavalla kuin muut kuulemani alle 500 euron kuulokkeet, joten se ei asetu perinteisessä mielessä hintaluokkansa parhaimmistoon, muttei ole myöskään huonoin.
Toistossa painottuvat silti yleensä tärkeimmät yksityiskohdat, joten analyyttisempaan kuunteluun kannattaa hankkia jotkin muut kuulokkeet, jotka on suunniteltu tuomaan pienempiä yksityiskohtia selkeämmin esille. Muista voimakasbassoisista kuulokkeista esimerkiksi Fostex TR-X00 Purpleheart on yksityiskohtaisempi ja kyvykkäämmän oloinen, mikä ei ole suurempi yllätys ottaen huomioon, että se pohjautuu yli 600 euroa maksavaan Fostex TH610-malliin, kun taa Modhouse Argonin pohjana on 150 euron hintainen Fostex T50rp.
Dynamiikka:
Elementin hitauden takia Argon ei ole erityisen dynaaminen tai iskevän kuuloinen kuuloke, mutta toisaalta se kuulostaa aina voimakkaalta bassovoittoisen tuunauksensa ansiosta. Toisto on omalla tavallaan eläväistä ja sähäkkää, mutta esimerkiksi pariin kertaan mainitsemaani Fostex TR-X00 -malliin verratessa käy nopeasti ilmi, että Argon jää melko tasapaksuksi silloin kun musiikissa olisi tarkoitus tapahtua voimakkuuden vaihteluita. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole erityisen häiritsevää, sillä kuulokkeiden toistotyyli on muutoin kaikkea muuta kuin tylsä ja tasapaksu.
Korvapehmusteiden vaihtaminen
Kokeilin kuulokkeissa useita erilaisia ZMF:n korvapehmusteita (mm. Universe lambskin, Universe Hybrid, Eikon Suede ja Eikon Lambskin Perforated), mutten valitettavasti omista ovaaleja malleja, jotka on suunniteltu käytettäviksi juuri Argonin kanssa. ZMF:n suuremmat pyöreät pehmusteet madaltavat huomattavasti Argonin basson määrää (etenkin alabasso katoaa lähes täysin) riippumatta siitä, mistä materiaalista pehmusteet on valmistettu.
Mikään omistamani pehmustemalli ei kuulostanut ”vakiopehmusteita” paremmalta, mutta Eikon suede-pehmusteet olivat varsin käyttökelpoiset, sillä niillä Argonista saa halutessaan melko normaalin ja tasapainoisen kuuloisen erityisesti keskitaajuuksista. Tämä tapahtuu kuitenkin sen kustannuksella, että hauska ja muhkea bassontoisto menetetään lähes kokonaan.
Haastava vahvistus
Modhouse Argonin pohjana käytetyn Fostex T50rp:n ikä näkyy myös siinä, että se vaatii varsin tehokkaan vahvistimen kuulostaakseen hyvältä. Kuulokkeiden herkkyys on matalahko 92 dB / mW ja impedanssikin haastava 50 ohmia. Nämä luvut eivät ole suurempi ongelma moderneille kuulokevahvistimille, mutta monet edullisemmat peruslaitteet joutuvat Argonin kanssa kovaan rääkkiin etenkin, kun niiden pitäisi pystyä toistamaan vakuuttavasti suuri äänikkuva ja massiivinen määrä bassoa.
Kuten hiljattain arvostelemani Hifiman HE6se v2:n (linkki aiempaan arvosteluun), myös Argonin saa soimaan äänenvoimakkuuden osalta tarpeeksi lujaa heikkotehoisemmallakin vahvistimella – molemmat kuulokkeet kuulostavat kuitenkin tuolloin suorastaan ärsyttävän huonolta. Argon on tämän osalta kaksikosta hieman anteeksiantavampi, mutta sen erikoisemman tuunauksen vuoksi bassontoisto jää helposti kehnoksi tai 10 kHz:n diskanttikorostuma toistuu liian pistävästi (esim. IFI Zen DAC:illa). Lisäksi äänikuvakin voi jäädä huomattavasti kuvailemaani pienemmäksi ja laulu todella ohueksi (jälleen esim. IFI Zen DAC).
Kuvaukseni kuulokkeiden äänenlaadusta pohjautui niiden kuunteluun Burson Audio Soloist 3X Performance -vahvistimella. Olisin kuitenkin voinut päätyä hieman erilaiseen lopputulokseen, jos olisin pohjannut ajatukseni Project Polaris -vahvistimella kuunteluun (linkki aiempaan arvosteluun). Se saattaa hyvinkin olla toistotyyliltään yksi parhaista vahvistimista Argonille. Vahvistin on kuitenkin sen verran harvinainen, että Burson Soloist kuvastaa mielestäni paremmin sitä, miltä kuulokkeet kuulostavat useimmilla normaalimmilla vahvistimilla.
Project Polariksella kuulokkeiden äänikuva pienenee hieman, mutta keskitaajuuksiin tulee lisää energiaa ja realistisuutta. Bursonin vahvistimella laulusuoritukset kuuluvat kauempana ikään kuin erillään muusta kokonaisuudesta. Project Polariksella laulaja siirtyy kuitenkin juuri sopivasti lähemmäs, mikä on mielestäni erinomainen asia. Samalla myös monet soittimet, kuten sähkökitara saavat lisää runkoa ja purevuutta. Basso sen sijaan tuntuu entistä voimakkaammalta, mutta se rentoutuu iskevyydeltään sen verran, ettei keskibasson suuri määrä tunnu enää laisinkaan pakotetulta. Basso siirtyy myös mielenkiintoisesti äänikentässä kauemmas antaen lisää tilaa keskitaajuuksille.
Muutokset eivät lopu tähän, sillä myös diskantti pehmenee juuri sopivasti, joten siitä tulee helppoa kuunneltavaa kaikissa tilanteissa. Sibilanssiakaan ei esiinny enää ollenkaan. Kokonaisuus on edelleen aivan yhtä hauska kuin Bursonin vahvistimellakin, mutta ääntä on helpompi kuunnella. Keskitaajuuksien parantuminen puolestaan tekee kuulokkeista monipuolisemmat ja juuri sopivasti normaalimman kuuloiset. Lopputulos on niin hauska ja vaikuttava, että olen melko varma, ettei suurin osa musiikkia vähemmän kriittisesti kuunteleva haluaisi enää Argonin kuultuaan palata muihin kuulokkeisiin.
Argon on vaikeasti verrattavissa muihin kuulokkeisiin
En kuitenkaan yritä verrata Argonia enempää muihin kuulokkeisiin, koska se on mielestäni täysin uniikki, eikä se kilpaile samoista ostajista muiden vakavammin otettavien 300–500 euron kuulokemallien kanssa. Argon kannattaa ostaa juuri siksi, ettei se kuulosta miltään muulta myynnissä olevalta kuulokkeelta.
En ole törmännyt toiseen kuulokemalliin, jossa olisi sekä hurja määrä bassoa että yhtä massiivinen äänikuva. Lähimmäs pääsee luultavasti ZMF Atticus, jonka keskitaajuudet ovat kuitenkin tyyliltään lähemmäs tulevat. Sekä Atticus että Argon menevät omalla listallani kärkeen hauskaa ja menevää kuuntelukokemusta raskaassa musiikissa tavoitellessa. Argonin stadiontyylinen presentaatio on monesti jopa hieman hauskempi, joten se on ollut omassa käytössäni stressiä purkava irrottelukuuloke.
Modhouse Argonin taajuusvaste verrattuna ZMF Atticus -kuulokkeisiin:
Yhteenveto
Julistan Modhouse Argonin hauskimmaksi kuulemakseni kuulokkeeksi, sillä massiivinen bassontoisto yhdistettynä valtavaan äänikuvaan on mielestäni yksinkertaisesti sellainen yhdistelmä, josta ei voi olla pitämättä. Argon onkin erinomainen lisäys kuulokekokoelmaan, sillä se saa musiikin kuulostamaan todella erilaiselta kuin mikään muu kuulokemalli. Tämä tuo mukavaa vaihtelua tilanteisiin, joissa alan kyllästyä järkevämmin ja äänitteille uskollisemmin tuunattuihin kuulokkeisiin. Vaikka lähes kaikki muut kuulokkeeni ovat objektiivisesti arvioituna taajuusvasteeltaan Argonia parempia, valitsen silti työpöydältäni todella usein Argonin silloin, kun haluan, että musiikin kuuntelu on hauskaa.
Argon ei tavallaan kilpaile parempien kuulokkeiden kanssa, vaan sillä on täysin oma juttunsa. Toisaalta kuulokkeet eivät myöskään ole laajalti saatavilla, vaan niiden valmistumista voi joutua odottamaan tilaushetken jälkeen useita kuukausia. Tämä on itseasiassa yksi syy siihen, miksi käytetyt kuulokkeet saattavat maksaa enemmän kuin uudet. Vain harvat kuulokkeet päätyvät tällaiseen asemaan, mikä lisää Argonin erityislaatuisuutta.
Vähemmän kriittiselle kuuntelijalle kuulokkeet voisivat olla riittävän hyvät yleisempäänkin käyttöön, mutta muille Argonin on vaikeaa nähdä olevan hauskuudestaan huolimatta ainoa kuuloke. Vakavammin ajateltuna kuulokkeet ovat varsin typerät, eikä niiden hankkimiselle ole mitään järkiperäistä syytä – joskus ostoksia kannattaa kuitenkin tehdä myös halujen pohjalta. Nyt kun olen kuullut, miltä Argon kuulostaa, ostaisin sen ehdottomasti uudestaan. Itselleni kuulokkeet määrittivät uudestaan sen, mitä hauska ääni tarkoittaa.
Plussat ja miinukset:
+ Täysin uniikki kuuntelukokemus
+ Kuuntelu on törkeän hauskaa voimakkaan bassontoiston ja valtavan äänikuvan ansiosta
+ Äänikuva hajaantuu kiehtovasti pään ympärille, ja yksittäiset äänet pomppaavat siitä selkeästi esiin
+ Tekee rock- ja hevimusiikista todella menevää ja voimakasta
+ Mukavuutta parannettu alkuperäiseen Fostex-malliin verrattuna
+ Ääntä on mahdollista muuttaa korvapehmusteita vaihtamalla
+ Modifiointityöllä on kohtuullinen hinta, vaikka se on käsityötä
+ Kuulokkeet vaikuttavat säilyttävän arvonsa käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla
– Toiston keskibassovoittoisuus ja tummuus voi olla monille liikaa
– Ei toista kunnolla alabassoa
– 10 kHz:n korostuma aiheuttaa toisinaan sibilanssia ja tekee toistosta terävää
– Keskitaajuudet jäävät kokonaisuudessa varsin vaimentuneiksi
– Kuulokkeiden rakenne on vanhentunut, joten sopivaa istuvuutta joutuu aina hakemaan käytön alussa
– Voi olla varsin ongelmallinen vahvistinparituksen suhteen ja vaatii keskimääräistä enemmän tehoa
– Kuulokkeita voi joutua odottamaan tilaamisen jälkeen todella kauan
