Arvostelu: Dan Clark Audio E3 ja Stealth

Kirjoittaja: Sword of Damocles

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Hinta: 1999 USD / 2459 EUR
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 5th generation planaarielementti: 72 x 45 mm (V-planar-kalvo ja Acoustic Metamaterial Tuning System)
• Impedanssi: 27 Ohm
• Herkkyys: 90 dB/mW
• Paino: 455 g
• Liitintyyppi: 2 x Hirose
• VIVO-kaapeli: Pituus 2 m (lisähintaan 3 m) / liitin XLR tai 6,35 mm (valmistajalta tilatessa lisää pituus- ja liitinvaihtoehtoja)
• Varusteet: Kuljetuskotelo, kaapelipussi, puhdistusliina, aitoustodistus ja käyttöopas
• Takuu: 2 vuotta

• Julkaisuvuosi: 2021
• Valmistusmaa: Yhdysvallat
• Hinta: 4000 USD / 4800 EUR
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• 4th generation planaarielementti: 76 mm x 51 mm (V-planar-kalvo ja Acoustic Metamaterial Tuning System)
• Impedanssi: 13 Ohm
• Herkkyys: 92 dB/mW
• Paino: 415 g
• Liitintyyppi: 2 x Hirose
• VIVO-kaapeli: Pituus 2 m (lisähintaan 3 m) / liitin XLR tai 6,35 mm (valmistajalta tilatessa lisää pituus- ja liitinvaihtoehtoja)
• Varusteet: Kuljetuskotelo, puhdistusliina, aitoustodistus ja käyttöopas
• Takuu: 2 vuotta

Arvostelukappaleiden hankintapa: E3 ostettu itse ja Stealth saatu lainaan maahantuojalta

Kuulokenurkassa ollaan jälleen tekemisissä erityislaatuisen uutuuden kanssa, sillä tällä kertaa tarkastelussa ovat yhdysvaltalaisen Dan Clark Audion suljetut E3-planaarikuulokkeet, joita myydään Suomessa noin 2500 eurolla. Loppuvuodesta 2023 julkaistu kuulokemalli on mielenkiintoinen siksi, että se pohjautuu tekniikaltaan ja rakenteeltaan valmistajan 4800 euron hintaiseen Stealth-huippumalliin vuodelta 2021. Koska tuunauskin mukailee molemmissa malleissa Harmanin tavoitekäyrää erinomaisen tarkasti, Dan Clark Audion voidaan nähdä tarjoavan parasta osaamistaan aiempaa lompakkoystävällisemmin. Ottaakseni tästä tarkemmin selvää hankinkin samanaikaisesti testattavaksi myös Stealth-mallin. Se järjestyi ystävällisesti lainaan Kruunuradiolta, joka toimii Dan Clark Audion tuotteiden maahantuojana Suomessa. Kuulokenurkka kiittää yhteistyöstä!

Taustana mainitsen testanneeni aikanaan Dan Clark Audion edullisempaan mallisarjaan kuuluvat Aeon 2 Closed -kuulokkeet, minkä lisäksi omistin myös jonkin aikaa Drop-sivuston kanssa yhteistyönä tehdyn Ether CX:n. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan tehnyt itseeni valtavan suurta vaikutusta, koska niiden tuunaus pohjautuu elementtien voimakkaaseen vaimentamiseen, minkä koen tukahduttavan sekä toiston dynamiikkaa että yksityiskohtaisuutta. Valmistajan uusimpien kuulokemallien kohdalla paksu etuvaimennus on kuitenkin korvattu innovatiivisella AMTS-rakenteella, joten haluankin antaa valmistajalle eräänlaisen uuden mahdollisuuden ottamalla sen tuotteita käsittelyyn reilun parin vuoden tauon jälkeen.

Tuotepakkaukset ja varustelu

E3 on pakattu niin pieneen pahvilaatikkoon, ettei sisältä uskoisi löytyvän täysikokoisia planaarikuulokkeita, saatikka vielä näppärää kuljetuskoteloakin. Monille kuulokeharrastajille tämä saattaa kuitenkin jo olla tuttu juttu, koska Dan Clark Audio lanseerasi vuonna 2019 Aeon 2 -sarjansa yhteydessä kasaan painuvan sankarakenteen, jota on hyödynnetty sittemmin muissakin kuulokemalleissa Stealth mukaan luettuna. Pääpanta kuppien ympärille painamalla kuulokkeista tulee melko helposti mukana kuljetettavat sillä varauksella, ettei pallomainen kotelo välttämättä mahdu kaikkein kapeimpiin laukkuihin tai reppuihin. Sekä E3:n että Stealth:in kotelo on saman kokoinen, joten vain päälle lisätty logo erottaa ne toisistaan. Muutoksena Aeon 2:n koteloon nähden kaapelille ei enää löydy omaa lokeroa, vaan sille täytyy keksiä erillinen säilytysratkaisu.

Kummankaan kuulokemallin mukana ei tule kuljetuskoteloa ja kaapelia lukuun ottamatta muita merkittävämpiä lisävarusteita, ellei aitoustodistusta, käyttöopasta ja pientä puhdistusliinaa lasketa sellaisiksi. E3:n mukana ostaja saa toki ihan näppärän pussukan kaapelille, kun taas Stealth toimitetaan suuremmassa ja hienommassa laatikossa ikään kuin osoituksena korkeammasta myyntihinnasta.

E3:n ja Stealth:in ostaja saa valmistajan laadukkaimman VIVO-kaapelin, jollainen maksaisi erikseen ostettuna noin 300 euroa. E3:n perushintaan sisältyy 2 metrinen kaapeli, mutta maltillisella 50 euron lisähinnalla se voitaisiin päivittää 3 metriseen. Vahvistimeen kiinnittyvä liitin on valittavissa balansoidun XLR:n ja perinteisen 6,35 millimetrisen väliltä. Dan Clark Audion omasta verkkokaupasta kuulokkeet tilatessa tarjolla olisi muitakin liitinvaihtoehtoja ja mobiilikäyttöön paremmin soveltuva 1,1 metrinen kaapeli. Samat kaapelivaihtoehdot koskevat myös Stealth-mallia, mutta esimerkiksi Kruunuradiolta kuulokkeet ostaessa hintaan sisältyy valmiiksi 3 metrinen kaapeli.

Pehmeällä kankaalla sukitettu VIVO-kaapeli voi näyttää paksuutensa vuoksi epäkäytännölliseltä ja sen voisi olettaa olevan hyppynarumaisen jäykkä. Todellisuudessa se on kuitenkin miellyttävän taipuisa ja se pysyy myös ihailtavan suorana tai vaihtoehtoisesti laskostettuna juuri siinä asennossa kuin käytön kannalta on optimaalista. Painoakin kaapelilla on sopivasti, joten Dan Clark Audio on mielestäni onnistunut sen suunnittelussa erinomaisesti. Paksuudesta ei tietenkään ole varsinaista äänenlaadullista hyötyä, mutta sen myötä kuulokkeiden käyttäminen tuntuu tietyllä tapaa ylelliseltä.

Kuulokkeisiin kaapeli kiinnittyy Dan Clark Audiolle ominaiseen tapaan erittäin kestävillä Hirose-liittimillä, joita voisi olettaa näkevänsä esimerkiksi sairaalan ja armeijan kalustossa. Kaapelin kiinni napsauttaminen on hauskaa ja irrottaminenkin helppoa. Näkisinkin mieluusti samoja liittimiä myös muiden valmistajien huippukuulokkeissa, mutta jostakin syystä ne eivät ole vielä yleistyneet. Toisaalta erikoisliittimet hankaloittavat aina kaapelihankintoja, joten ei olisi myöskään suotavaa, että jokainen valmistaja turvautuisi erilaisiin liittimiin.

Ulkoinen rakenne

E3 ja pari vuotta aiemmin julkaistu Stealth ovat kuin suurennettuja versioita valmistajan edullisemmasta Aeon-kuulokesarjasta. Kaikissa näissä on siro ja laadukas alumiinisanka, D-kirjaimen muotoiset kuulokekupit ja kahdesta nitinol-tangosta taivutettu pääpannan kaari. Hammasraudoissakin käytetty luja nitinol on siitä mielenkiintoista metallia, että se säilyttää ilman kuumentamista muotonsa, vaikka se väännettäisiin täysin mutkalle. Heppoisesta ulkonäöstään huolimatta se sopiikin kuulokkeisiin hyvin.

Aeon 2 -mallien tapaan E3:n ja Stealth:in pääpanta voidaan painaa kasaan kuppien ympärille, koska sankaan on lisätty tätä varten kaksi saranaa. Valmistaja kehottaa painamaan aina pannan keskiosasta, jottei saranoihin kohdistu epätasaista rasitusta. Kruunuradiolta lainassa olevaa Stealth-demomallia on selvästi paineltu kasaan hieman ronskimmalla otteella, koska sen sanka ei enää pidä täysin asentoaan, vaan lörpsähtää helposti puolelta toiselle. Käyttöön asia ei onneksi vaikuta, mutta omia kuulokkeita kannattanee käsitellä valmistajan ohjeistuksen mukaisesti.

Koska sankarakenne ja itsestään säätyvä pääpanta ovat E3:ssa ja Stealth:issa samanlaiset, kaksikko eroaa lopulta toisistaan eniten kuppien ulkonäöltään ja väriteemaltaan. Hintavamman Stealth-mallin kupeissa on käytetty muotoiltua hiilikuitua, jota reunustaa alumiininen kehys. Ulkonäössä on vivahteita hävittäjälentokoneista ja urheiluautoista. Toisaalta punainen tikkaus pannan sisäreunassa näyttää mielestäni hieman mauttomalta, koska se muistuttaa halpoja pelikuulokkeita. Hirose-kuulokeliittimet Stealth-mallissa on upotettu kuppien sisään, joten kaapelia kiinnittäessä täytyy varoa alumiinipinnan naarmuttamista toisin kuin E3:n esiin jätettyjen liittimien kanssa. Molemmissa malleissa liittimet osoittavat hieman etuviistoon, joten kaapeli ei pääse tökkimään hartioita, vaan asettuu siististi rintakehälle.

E3:n kohdalla kuppien muotoilua on yksinkertaistettu ja ne on tehty kokonaan alumiinista. Mielenkiintoisena tyyliseikkana ulkoreunaa päällystää kuitenkin matkapuhelimista tuttu Gorilla Glass, jonka alle on printattu avoimien kuulokemallien ritiöitä muistuttava hunajakennokuvio. Dan Clark Audio mainitsee halunneensa luoda tarkoituksella mielikuvan avoimesta kuulokemallista, koska E3 kuulostaa sen mukaan suljetuksi malliksi poikkeuksellisen avoimelta.

Kuvioinnin tylsin mahdollinen harmaan sävy ja sormenjälkien jatkuva pyyhkimistarve saattavat jakaa hieman mielipiteitä, mutta lasipinta on kuitenkin uniikki ratkaisu. Sen tulisi myös kestää varsin hyvin naarmuja ja pienempiä iskuja, joten onkin mielenkiintoista nähdä, innostuvatko muutkin kuulokevalmistajat aikanaan ideasta. Ainoa hamillinen sivuvaikutus lasin käyttämisestä E3:ssa on noin 40 grammaa korkeampi kokonaispaino (455 g vs. 415 g) hiilikuitua sisältävään Stealth-malliin verrattuna.

E3:n lasipintaan tehdyt kaksi reikää toimivat bassoportteina. Myös Stealth:ista löytyy yksi tällainen kuppien yläreunaan sijoitettuna. Koska planaarielementit tuottavat ääntä voimakkaasti myös elementtien takapuolelle, molemmista kuulokkeista vuotaa reikien kautta ääntä ulospäin siinä määrin, että muutaman metrin säteellä oleskeleva pystyisi saamaan suhteellisen helposti selvää laulusta ja diskantista. Tämä kannattaa huomioida, jos tavoitteena on löytää suljetut kuulokkeet, joiden kuuntelu ei häiritse laisinkaan muita ihmisiä. Sisäänpäin tulevaa ympäristömelua molemmat kuulokkeet vaimentavat sen sijaan mielestäni varsin tehokkaasti.

Istuvuus ja käyttömukavuus

E3 ja Stealth eroavat vastaavasta rakenteestaan huolimatta jonkin verran käyttömukavuudeltaan. Yhteistä kuulokkeille on itsestään säätyvä pääpanta, jollainen löytyy myös esimerkiksi Meze Audion 109 Pro -kuulokkeista. Dan Clark Audion kuulokkeissa panta on tehty melko kovasta materiaalista luultavasti siksi, että se kestäisi lujaa venytystä kuppien ympärille painettuna. Käyttömukavuuden näkökulmasta toivoisin pannan olevan hieman pehmeämpi, mutten sitä erityisen epämukavaksikaan lopulta sanoisi. Kuulokkeet eivät onneksi paina suuresta koostaan ja planaarielementeistään huolimatta liikaa pidempääkään käyttöä ajatellen.

Yleisessä istuvuudessa kuulokkeilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Stealth:in sanka puristaa kevyemmin, mikä yhdistettynä niin ikään 40 grammaa kevyempään painoon tekee kuulokkeista mukavammat lujempaa puristavaan ja hieman painavampaan E3:een verrattuna. Omaan päähäni Stealth ei kuitenkaan asetu riittävän tukevasti, vaan pehmusteiden sulkevuus rikkoutuu herkästi korvieni etuyläkulmassa eli suurin piirtein siinä kohtaa, johon silmälasien sangat asettuisivat. Tämän vuoksi kuulokkeiden basso vuotaa osittain ulos, vaikken silmälaseja samaan aikaan käyttäisikään. Vaikka saankin tarkalla asettelulla kuulokkeet toimimaan melko oikein, pehmusteiden kevyt painaminen korville paljastaa basson jäävän edelleen hieman vajaaksi. Myös pienikin suun avaaminen tai puhuminen kuuntelun aikana tuhoaa bassontoiston lähes kokonaan. Havaitsemani istuvuuteen liittyvät ongelmat selittävät myös sen, miksi olen pitänyt Stealth-mallia omituisen kevyen kuuloisena sitä nopeasti messuympäristössä kokeillessa.

Vaikka erilaisella päänmuodolla Stealth toimineekin monilla itseäni paremmin, pidän positiivisena ratkaisuna valmistajan päätöstä lisätä puristusvoimaa E3:n sankaan. Edullisemman mallin istuvuutta kuvailisin sopivan tukevaksi ja tasaiseksi, eikä minun tarvitse murehtia pehmusteiden sulkevuutta edes silmälaseja käyttäessä. Toisaalta pehmusteet ovat niin suuret ja korkeat, että joudun aina hetken aikaa hakemaan niille luontevaa asentoa päässä. Tiettyyn korkeuteen lukittava pääpanta olisikin nopeuttanut käyttöönottoa, koska tällöin sopivaa korkeutta ei tarvitsisi etsiä jokaisella käyttökerralla uudestaan. Pienenä miinuksena E3:n lujempaa puristavat pehmusteet alkavat myös tuntua parin tunnin käytön jälkeen hieman epämukavilta leukaperissä, jonne ne ulottuvat sen vuoksi, että ääni on tasapainoisinta kuulokkeet alas päässä sijoittaessa. Ajoittaisella uudelleenasettelulla tämäkin kuitenkin ratkeaa, joten pystyn käyttämään kuulokkeita tyytyväisenä useita tunteja.

Japanilaista proteiininahkaa ja mokkamateriaalia yhdistelevät korvapehmusteet ovat hieman laadukkaammat kuin valmistajan edullisemmissa kuulokkeissa on menneinä vuosina totuttu näkemään. Etenkin Aeon-sarjassa vaahto pyörähti aina rumasti sivuttain pehmusteen sisällä, joten sitä täytyi nyppiä takaisin muotoonsa lähes jokaisen käyttökerran jälkeen. Tätä ei kuitenkaan enää tapahdu E3:ssa tai Stealth:issa, vaan niiden pehmusteet säilyttävät hyvin muotonsa. Dan Clark Audio kertookin panostavansa nykyään tavallista enemmän pehmusteiden tasalaatuisuuteen, jotta kuulokkeiden taajuusvaste pysyy tiukkojen toleranssien sisällä. Tämän vuoksi ulkoreunan materiaaliksi on valittu kananmunan kuorista valmistettu proteiininahka, joka on koostumukseltaan tasaisempaa aitoon nahkaan verrattuna. Proteiininahkaa ei kannata sekoittaa muovista tehtyyn keinonahkaan (Pleather), joka ei tunnu yhtä aidolta, eikä kestä yhtä hyvin kulutusta.

Käyttömukavuuden näkökulmasta pehmusteet ovat toimivat, sillä ne tuntuvat miellyttäviltä ja tarjoavat runsaasti tilaa korville. Joitakin saattaa sen sijaan häiritä tieto siitä, että valmistajan huippumalleissa pehmusteet kiinnitetään edelleen liimalla. Itseäni tämä ei suuremmin häiritse, koska valitut pehmusteet ja elementtien innovatiivinen etuvaimennusrakenne muodostavat kiinteän äänenlaadullisen kokonaisuuden. Tarvittaessa pehmusteet olisi edelleen mahdollista repiä irti ja vaihtaa uusiin ilman suurempia ongelmia. Valmistaja myös kertoo, että liimapinta mahdollistaisi muutaman irrotuksen ja uudelleenkiinnityksen, jos sille jostakin syystä tulisi tarvetta.

V-Planar-elementit ja AMTS-etuvaimennus

Dan Clark Audio valmistaa itse V-Planar-nimellä patentoidut elementtinsä, joiden omalaatuisin piirre on kalvon v-kirjaimia muistuttava rivittäinen rypytys. Tavallisesti planaarielementin keskikohta liikkuu voimakkaammin reunoilla sijaitseviin kiinnityskohtiin verrattuna, kun taas V-Planar-elementeillä reunojen liikerataa on Dan Clark Audion mukaan saatu kasvatettua. Näin säröarvojen tulisi olla matalammat, minkä lisäksi valmistaja pystyy myös käyttämään kuulokkeissaan pienempiä elementtejä tavanomaisempiin kalvovaihtoehtoihin nähden. Tiettävästi samalla taajuusvasteestakin tulee paikallisen vaihtelun osalta hieman tasaisempi verrattuna moniin muihin planaarikuulokkeisiin, joiden mittaustuloksissa näkyy paljon paikallista “värinää”.

Markkinointipuheisiin ja suoriin äänenlaadullisiin hyötyihin kannattaa aina suhtautua pienellä varauksella, mutta ainakin V-planar-elementteihin liittyvä tekninen tausta vaikuttaa kiinnostavalta. Dan Clark Audio vaikuttaa ylipäätään insinöörivetoiselta yritykseltä sen sijaan, että markkinointitiimi pääsisi ottamaan ohjat lennokkailla mainoslauseillaan. Testaamastani kuulokekaksikko on siitä mielenkiintoinen, että hintavammassa Stealth-mallissa käytetään 4th generation -elementtejä, kun taas edullisemmassa E3:ssa on uudemmat, mahdollisesti hieman kehittyneemmät, 5th generation -elementit. Täten valmistaja on aidosti panostanut E3:n suunnitteluun sen sijaan, että se olisi vain “huononnettu” versio lippulaivatuotteesta.

Valmistaja havainnollistaa erilaisten elementtien liikeratoja seuraavasti:

Toistaiseksi uniikein ratkaisu Dan Clark Audion kuulokkeissa on kuitenkin elementtien etupuolelle asennettu hunajakennomainen AMTS-rakenne (Acoustic Metamaterial Tuning System), jolla on useita tehtäviä. Se toimii niin aallonohjaimena, hajasäteilyn kontrolloijana kuin resonanssien vaimentajanakin. Lisäksi se eliminoi korvapehmusteiden sisään syntyviä seisovia aaltoja. Toisin sanoen AMTS-systeemin sisältävien kuulokkeiden, kuten Stealth:in ja E3:n, on tarkoitus kuulostaa suljetusta rakenteesta huolimatta mahdollisimman puhtaalta, mikä olisi hyvä tavoite mille tahansa muillekin kuulokkeille. Kukaan muu ei kuitenkaan tähän mennessä ole lähtenyt kehittämään tietokoneavusteisesti yhtä hienostunutta ratkaisua äänen “puhdistamiseen” ja elementin etuvaimentamiseen.

AMTS:stä on ollut etua Dan Clark Audiolle myös ylätaajuuksien määrän hienosäätämisessä, sillä sen ei ole tarvinnut turvautua paksuihin vaahto- ja huopapaloihin, jotka pehmentäisivät sekä äänen yksityiskohtaisuutta että dynamiikkaa. Aeon-sarjassa kokemistani ongelmista onkin pitkälti päästy eroon ja samalla taajuusvasteesta on saatu aiempaa tasaisempi. Valmistaja hyödynsi AMTS-rakennetta ensimmäisen kerran juuri Stealth-mallissaan, minkä jälkeen sellainen on suunniteltu E3:n ohella myös Expanse- ja Corina-kuulokkeisiin. Jollakin aikataululla ratkaisu tullaan varmasti näkemään myös alle 1000 euron hintaluokassa.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. E3:n ja Stealth:in taajuusvasteet ovat myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeita on arvioitu kuuntelemalla niitä pääasiassa seuraavilla laitteilla:

• DAC: Matrix Audio X-Sabre 3
• Kuulokevahvistimet: Cayin iHA-6 (balansoitu liitin), Aune Audio S17 Pro ja Topping L90 (stereovahvistin, jolla voidaan kuunnella balansoidun adapterikaapelin avulla myös kuulokkeita)

Kuulokkeiden taajuusvaste vaihtelee aina hieman riippuen siitä, miten ne asetellaan päähän ja korville. Monet avoimet kuulokemallit ovat onneksi tälle suhteellisen immuuneja, mutta suljetuissa kuulokkeissa vaihtelu voi olla toisinaan suurta. Dan Clark Audion E3:ssa ja Stealth:issa korvan sijainti pehmusteen sisällä vaikuttaa melko paljon AMTS-etuvaimennuksen toimivuuteen etenkin, kun suuret pehmusteet mahdollistavat useita erilaisia käyttöasentoja. Tästä on sekä hyötyä että haittaa, sillä muutokset taajuusvasteessa ovat tavallista paremmin ennakoitavissa, mutta “väärin” päähän aseteltuna kuulokkeet eivät välttämättä kuulosta täysin tasapainoisilta.

Olen pyrkinyt mittaamaan molempien kuulokemallien taajuusvasteen siten, että mittauslaitteen korvan sijainti pehmusteiden sisällä olisi optimaalinen. Kannattaa kuitenkin huomioida, että esimerkiksi E3-malli kuulostaa kirkkaammalta päässä ylöspäin siirrettynä ja rauhallisemmalta korvat pehmusteiden yläreunaan asetettuna. Itselleni tasapainoisin lopputulos löytyy jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti, mutta tummemmaksi tuotettua musiikkia kuunnellessa kuulokkeiden nostaminen ylöspäin piristää hieman esitystapaa. Satunnaisemmalle kuuntelijalle tällainen vaihtelu voi kuitenkin harmillisesti olla melko hämmentävää ja käyttöä hankaloittavaa, eikä kuulokkeiden käyttömukavuuskaan välttämättä ole parhaimmalla tasolla juuri siinä asennossa, missä äänenlaatu olisi optimaalisinta.

E3:n taajuusvaste:

Stealth:in taajuusvaste:

Dan Clark Audio on tuunannut molemmat kuulokkeensa Harmanin tavoitekäyrän (vuoden 2018 versio) mukaisesti onnistuen siinä erinomaisesti. Kauniisti tavoitejanalle asettuvia taajuusvasteita ja matalia säröarvoja tarkastellessa puhutaankin käytännössä täydellisestä kuuloketoistosta, josta on vaikeaa löytää huomautettavaa. Molemmat mallit pääsevät lähemmäs laadukasta kaiutintoistoa kuin mitkään muut aiemmin kokeilemani kuulokkeet. Äänitteet esitetään äärimmäisen selkeästi ja rehellisesti kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen ilman, että kuulokkeet itse lisäisivät toistoon juuri mitään. Ääni on myös niin puhdasta ja tasaista, ettei kuulokkeiden rakenteen uskoisi olevan suljettu.

Kaksikosta hintavampi Stealth-malli kuulostaa referenssimäisen neutraalilta ja värittymättömältä ollen rasittamatonta kuunneltavaa pidemmänkin aikaa. E3-malli puolestaan poikkeaa tästä hieman lisäämällä toistoon ripauksen energisyyttä ja elävyyttä kirkkaammilla ylätaajuuksillaan – tämä vaikuttaa olleen valmistajalta tietoinen valinta. Itse huomaan suosivani kaksikosta menevämmän ja dynaamisemman kuuloista E3:a, mutta rennompaan kuunteluun hieman luonnollisemmalta ja täyteläisemmältä tuntuva Stealth voisi olla parempi valinta. Suuresta hintaerosta huolimatta asettaisin kuitenkin molempien äänenlaadun pitkälti samalle viivalle, joten E3 on mielestäni täysin ansainnut saamansa kehut ja siitä on helppoa povata myyntimenestystä. Valmistaja ei ole arastellut tuoda erinomaista äänenlaatua tarjolle aiempaa edullisempaan hintaan.

Basso:

Harmanin tavoitekäyrään on leivottuna sisään ajatus voimakkaasta bassontoistosta, koska ihmiset pitävät sitä hauskana ja se auttaa kuulokkeita imitoimaan kaiuttimia. Tämä toteutuu sekä E3:ssa että Stealth:issa, koska niiden taajuusvaste nousee koholle alabassoa kohti. Molemmista kuulokkeista löytyy myös pieni notko 200 hertsin kohdalta, joten basso pysyy äärimmäisen selkeänä ja erillään keskitaajuuksista. Toisaalta tämän vuoksi alataajuudet voivat kuulostaa toisinaan hieman kevyeltä verrattuna dynaamisiin kuulokemalleihin, joissa sama taajuusalue on monesti pikemminkin koholla tuoden toistoon tuhdimpaa murinaa ja potkua. E3 tai Stealth eivät kuitenkaan varsinaisesti tätä tarvitse, vaan niiden basso toistuu edelleen vaikuttavan voimakkaasti, jos kuunneltu musiikki on sellaiseksi tarkoitettu. Toisin sanoen kuulokkeet eivät varsinaisesti lisää toistoon bassoa, vaan esimerkiksi kevyttä musiikkia tukevoittamaan täytyisi hankkia bassoltaan korostuneemmat kuulokkeet (tai voimistaa bassoa taajuuskorjaamalla).

Aeon-sarjasta poiketen E3:n ja Stealth:in bassontoistoa ei kuitenkaan enää vaivaa voimattomuus, vaan niiden elementit liikuttavat vihdoin ilmaa itseäni tyydyttävällä tavalla. Alabassoon nojaava elektroninen musiikki jytisee fyysisesti, minkä lisäksi bassokitara runttaa lujaa ja rummutuksen voima pomppaa mukavasti esiin. Kaksikosta Stealth kuulostaa alataajuuksiltaan hieman muhkeammalta ja täyteläisemmältä, mikä johtunee osittain kuulokkeiden rauhallisemmista ylätaajuuksista. E3 puolestaan saa itseni syttymään dynaamisuudellaan ja tiukkuudellaan. Se onnistuu esittämään lähes täydellisesti niin iskujen voiman kuin bassokitaran pörisevän tekstuurinkin. Ääni alkaa räjähtävästi ja se saatetaan loppuun painavan tuntuisena. Samalla alataajuudet eivät koskaan puuroudu, vaan jokainen vivahde on selvästi kuultavissa. Mieleeni ei äkkiseltään tule bassoltaan laadukkaampia kuulokkeita ottaen huomioon, että avoimissa malleissa kaikkein alimmat taajuudet toistuvat selvästi heikommin.

Stealth-mallin täyteläisyydestä on mielestäni hyötyä esimerkiksi akustisia soittimia kuunnellessa, sillä ne saavat luonnollisemman sävyn. Myös elektroninen musiikki kuulostaa tavallaan suuremmalta. Silti E3:een vaihtaessa en voi olla huomaamatta, miten Stealth kuulostaa hieman pehmeämmältä. Mitään varsinaista haittaa tästä ei kuitenkaan ole, ja omalla kohdallani kuulokkeiden löysä istuvuus voi myös vaikuttaa havaintoihini, koska alabassoa on vaikeaa saada toistumaan oikein. E3:n tiukempi istuvuus välittää alataajuuksien äänenpaineen itselleni hauskemmin, joten suosin lopulta kaksikosta sitä. Molempien kuulokkeiden bassontoisto vaikuttaisi hyötyvän tehokkaasta transistorivahvistimesta, joka kontrolloi elementtejä tiukasti.

Keskitaajuudet:

Molemmat kuulokkeet toistavat keskitaajuudet äärimmäisen luonnollisesti ja äänitteille uskollisesti. Stealth kuulostaa kaksikosta hieman neutraalimmalta ja lineaarisemmalta, kun taas E3 painottaa vielä enemmän toiston selkeyttä ohentamalla hitusen 1–2 kHz:n taajuusaluetta ja lisäämällä energiaa 3–4 kHz:n välille. Vastaavaa tuunaustyyliä hyödynnetään esimerkiksi Hifimanin avoimissa planaarikuulokkeissa, mutta jyrkemmin toteutettuna.

Kutsuisin E3:a sopivasti elävöitetyksi versioksi Harmanin tavoitekäyrästä. Stealth:iin verrattuna pidän erityisesti siitä, miten vokalisti ottaa aina selkeämmin rajattuna paikkansa toiston keskiössä kuulostaen intiimiltä ja särmikkään artikuloidulta – tällainen vokalistiin fokusoitunut esitystapa miellyttäisi varmasti Sennheiserin HD 600-sarjaan tottuneita. Myös ylätaajuuksille painottuvat soittimien yksityiskohdat pomppaavat E3:lla huomiota herättävämmin ja vaivattomammin esiin kokonaisuudessa sijoittuen juuri oikeaan kohtaan avaran tuntuisessa äänikuvassa. Stealth kuulostaa hieman rauhallisemmalta ja lämpimämmältä, eikä se nosta samaan tapaan tiettyjä toiston osa-alueita muiden edelle. Soittimien runko tulee kuitenkin painotetuksi hieman luonnollisemmin ohuempaan ja kirkkaampaan E3:een verrattuna, joten Stealth:in äänenvärin voitaisiin sanoa olevan aidompi. Sen pitkäaikainen kuuntelu on lisäksi rasittamattomampaa, eivätkä heikommin tuotetun musiikin virheet ole aivan yhtä silmiinpistäviä Kuin E3:lla. Toisaalta edullisemman mallin energisempi esitystapa on sekin niin sulava, ettei siitä aiheudu itselleni kuunteluväsymystä, kunhan olen asetellut kuulokkeet sopivasti korvilleni.

Kaksikon paremmuus on mielestäni lopulta makuasia, sillä molemmat kuulostavat omalla tavallaan erinomaiselta ja oikeaoppiselta. Heikkouksia kuulokkeista on vaikeaa löytää, mutta Stealth-malli saattaisi olla joillekin turhankin tasainen. Itselleni kuulokkeet ovat lopulta hieman pidättyväiset, joten koen E3:n kuuntelun hauskemmaksi ilman, että se poikkeaisi liian kauas neutraaliudesta. Toisaalta kirkkaampien ylätaajuuksien varjopuoli on toiston ajoittainen hyökkäävyys ja karkeus. Esimerkiksi teräväksi tuotetut naispopparit ja aggressiivinen musiikki voivat kuulostaa E3:lla hieman epämiellyttävältä, joten tällaisen musiikin kuuntelu on pääsääntöisesti helpompaa Stealth:illa.

Mahdolliset ongelmat johtuvat kuitenkin pitkälti musiikista itsestään ja niitä voidaan lieventää siirtämällä kuulokkeita päässä alaspäin, jolloin 3–5 kHz:n väli rauhoittuu parilla desibelillä lähemmäs Stealth-mallia. Hyvin tuotettu musiikki sen sijaan kuulostaa E3:lla erittäin vaikuttavalta ja elävältä. Stealth:in koen pysyvän kaksikosta pääsääntöisesti hillitympänä, mistä on sekä hyötyä että haittaa. Omien mieltymysten tunnistaminen onkin tässä tapauksessa tärkeää, mutta luulenpa, että itseni tapaan E3 saattaisi tarjota monille muillekin innostavamman kuuntelukokemuksen. Stealth-malli on kriittiseen makuun vielä hieman neutraalimpi ja tasapainoisempi, mutta siitä täytyy maksaa tuplasti. Keskitaajuuksiltaan lämpimämpään ja rennompaan toistoon mieltyneet sen sijaan saattaisivat pitää enemmän esimerkiksi ZMF:n suljetuista kuulokemalleista.

Diskantti:

Molemmat kuulokkeet tarjoavat suljetusta rakenteestaan huolimatta lähes täydellisen tasaista ja yhtenäistä diskantintoistoa, josta monet muut valmistajat voivat vain haaveilla. Suurempien korostumien ja vaimentumien puuttuminen on varmasti AMTS-rakenteen ansiota, koska sillä on oman ymmärrykseni mukaan kaikkein tehokkainta säätää juuri ylätaajuuksia. E3 ja Stealth kuulostavat oikeaoppisen kirkkailta ilman räikeyttä tai terävyyttä.

Erityisesti Stealth-malli kuulostaa ihailtavan rasittamattomalta ja luonnolliselta, sillä se ei monista muista nykykuulokkeista poiketen korosta 10 kHz:n yläpuolisia taajuuksia käytännössä laisinkaan. Esimerkiksi rumpujen lautasista puuttuu kaikenlainen ylimääräinen kihinä ja sihinä, jota epätasaisemmalla tai ilmavammaksi korostetulla diskantilla voisi olla tiedossa. Tämän ansiosta pystyn keskittymään helposti musiikkiin kokonaisuutena, enkä jää analysoimaan yksittäisiä asioita, vaikkei Stealth varsinaisesti mitään oleellista äänitteiltä piilotakaan.

Itse olen kuitenkin luultavasti tottunut hieman kirkkaampaan toistoon, koska sytyn lopulta enemmän E3:n energisemmälle esitystavalle. Ehkä Dan Clark Audio on todennut tämän itsekin, sillä se on onnistunut tekemään edullisemmasta mallistaan juuri sopivasti elävämmän ja raikkaamman. Kun siirryn Stealth-mallista E3:een, äänikuvasta tulee hieman ilmavamman ja avoimemman tuntuinen, ja musiikin yksityiskohtien havaitseminen on vaivattomampaa. E3:n esitystapa aktivoi enemmän, mutta tarjoaa myös tavallaan enemmän kuunneltavaa kuin Stealth. Äänet jatkuvat mielestäni vaivattomammin loppuun saakka ja tilavaikutelma muistuttaa enemmän avoimia kuulokkeita. Ero kaksikon välillä ei ole missään nimessä valtava, mutta Stealth on diskantiltaan omaan makuuni jopa turhankin kesy ja varovainen etenkin, kun en koe E3:a juuri koskaan liian kirkkaaksi. Toisaalta sen elävöitetty ääni kuulostaa joka tapauksessa hieman levottomammalta, joten diskantin säihkettä vieroksuvat saattaisivat aivan hyvin suosia Stealth:in tyyneyttä ja rentoutta.

E3:n kohdalla kannattaa huomioida, että sen asettelu korville vaikuttaa yläkeskitaajuuksien määrän ohella myös diskantin kirkkauteen: kuulokkeiden alaspäin siirtäminen rauhoittaa ääntä molempien taajuusalueiden osalta.

Muita havaintoja:

Tasapainoisten taajuusvasteiden lisäksi näkisin molempien kuulokkeiden vahvuutena äänen puhtauden. Suljetun rakenteen sudenkuopat vaikuttavat onnistuneesti eliminoiduilta, sillä ääni pysyy selkeänä kaikissa tilanteissa menemättä niin sanotusti tukkoon, vaikka musiikissa tapahtuisikin yhtäaikaisesti paljon kaikkea. Myös äänten tilallinen erottelu ja sijoittelu on erinomaisen tarkkaa E3:n tehdessä itseeni lisäkirkkautensa ansiosta vieläkin suuremman vaikutuksen kuin Stealth. Osittain tämä johtuu siitä, että E3 kiinnittää yksittäisiin ääniin enemmän huomiota ja kerrostaa niitä eri tavalla kuin tasaisemmalta kuulostava Stealth.

Avoimet kuulokemallit kykenevät edelleen parhaimmillaan kuulostamaan avarammalta, mutta äänikuva on Dan Clark Audion suljetussa kaksikossa niin tilavan tuntuinen, että niitä on jopa hieman hankalaa sijoittaa avoin-suljettu-akselille. Piirteitä on löydettävissä molemmista ääripäistä ilman, että asia jäisi häiritsemään musiikista nauttiessa. Tavallisesti kuulokkeet voivat tuntua suljetuilta jo puhtaasti siitä syystä, että ne vaimentavat ympäristöääniä. Toisaalta suljettu rakenne antaa myös yleensä äänikuvalle selkeämmät rajat. E3 ja Stealth kuulostavat mielestäni siinä mielessä avoimilta, että tällaiset rajat ovat suhteellisen hämärät eli ääni haipuu melko onnistuneesti ikään kuin äärettömyyteen luomatta laatikkomaista tunnetta. Äänikuvan syvyysvaikutelma on myös toimiva, joten ääni ei jää pääni sisään, vaan asettuu hieman etupuolelleni.

Dan Clark Audion kuulokkeissa on lisäksi huomionarvoista se, etten pystyisi äänenvärin tai muiden ominaispiirteiden perusteella suoraan sanomaan, millaiset elementit niistä löytyy. Taajuusvasteesta puuttuu monia planaarielementeille tyypillisiä piirteitä, kuten enemmän notkolla oleva 1–2 kHz:n alue ja korostunut diskantti. Myöskään dynamiikasta asia ei kunnolla selviä, sillä E3 ja Stealth eivät enää kärsi Aeon- ja Ether-sarjojen velttoudesta ja voimattomuudesta, johon vaikutti uskoakseni eniten elementtien vaimennustapa. Nyt kun elementit hengittävät vapaammin ilman paksuja huopakerroksia, toisto on hyvällä tavalla terävämpää ja täsmällisempää. Myös bassontoiston voima välittyy oikeaoppisesti, eikä alabasso pääse hyytymään. Itselläni ei olekaan dynamiikassa mitään pahaa sanottavaa, vaan kaksikosta räjähtävämpi E3-malli tekee itseeni jopa vaikutuksen.

Vahvistus

Kaikki Dan Clark Audion planaarikuulokkeet vaativat vahvistimelta tavallista enemmän jerkkua matalahkon herkkyytensä vuoksi, eivätkä E3 (90 dB/mW) ja Stealth (92 dB/mW) tee tältä osin poikkeusta. Vaikka E3:n herkkyys onkin aavistuksen matalampi, näkisin sen itseasiassa vahvistuksen näkökulmasta kaksikosta helpompana 27 ohmin impedanssin myötä. Stealth:in erittäin matala 13 ohmin impedanssi voi muodostua ongelmaksi laitteilla, joiden virranantokyky on rajallinen. Tällöin puhutaan kuitenkin hieman vanhemmista vahvistimista ja pienemmistä mobiililaitteista. Moderneilla työpöytäkäyttöön suunnitelluilla transistorivahvistimilla ei pitäisi olla suurempia haasteita toistaa molempia Dan Clark Audion kuulokkeita. Esimerkiksi noin 180 euroa maksava SMSL DL200 riittää vahvistustehon näkökulmasta hyvin ja kuulostaa kaikin puolin tasapainoiselta ja rasittamattomalta.

Äkkiseltään voisikin tuntua, että eihän tässä sen kummoisempaa vahvistinta tarvita. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen, sillä erot hyvien ja edullisten laitteiden välillä kasvavat mielestäni kohtalaisen suuriksi äänikuvan laajuuden, erottelun selkeyden, dynamiikan ja bassontoiston tiukkuuden osalta. Vaikka kuulokkeiden tasapainoinen taajuusvaste varmistaakin sen, ettei niistä tule erikoisen kuuloisia edes värittyneemmällä laitteistolla, pienet erot laitteiden välillä tulevat selkeästi esille.

Omasta mielestäni kumpikaan kuulokkeista ei varsinaisesti kaipaa muutoksia, joten olenkin pitänyt niistä eniten suhteellisen neutraalilla laitteistolla, kuten Matrix Audio X-Sabre 3 & Cayin iHA-6 -yhdistelmällä. Kaiuttimille ensisijaisesti tarkoitettu Topping LA90 tuntuu parantavan entisestään bassontoiston tiukkuutta ja alabasson äänenpainetta, joten sillä kuulokkeet ovat olleet kaikkein hauskimmat. Kuulokevahvistimissa pysytellessä Cayin iHA-6 on tarjonnut dynaamisesti innostavaa toistoa, kun taas Aune Audio S17 Pro:n lisätukevuus, sulavuus ja äänikuvan syvyys ovat yhtälailla miellyttäviä piirteitä etenkin, jos haluan kuunnella musiikkia vähemmän aktiivisella otteella. Stealth-malli ei pahastu laisinkaan pienestä lisäkirkkaudesta, kun taas diskanttia lujempaa toistava E3 voisi olla parempi valinta tyyliltään rauhallisemmalle kuunteluketjulle. Totesin E3:n sopivan yllättävän hyvin Cayin HA-3A-putkivahvistimelle, joka lisää kuulokkeiden puhtaaseen ääneen oman mielenkiintoisen mausteensa.

Koska molemmat Dan Clark Audion kuulokemallit kulkisivat suhteellisen näppärästi mukana kotelossaan, osa saattaa kuunnella niitä myös mobiilikäyttöön suunnatuilla vahvistimilla. Esimerkiksi Chord Mojo 2 olisi luultavasti oikein sopiva tällaiseen käyttöön. Itse olen kuunnellut E3:a jonkin verran Qudelix 5K:lla Bluetooth-yhteyttä hyödyntäen. Laitteen balansoitu kuulokeliitin kykenee toistamaan kuulokkeita ilman suurempia heikkouksia, ellei bassosta ole tarkoitus tehdä kaikkein tiukinta tai äänikuvasta mahdollisimman vaikuttavaa. Tämän yhdistelmän rento ja aavistuksen pehmeä ääni sopii kuitenkin erinomaisesti esimerkiksi työskentelyn ohessa kuunneltavaksi. Tarvittaessa Qudelix:in taajuuskorjaimella voitaisiin myös esimerkiksi lisätä kuulokkeisiin keskibassoa tai rauhoittaa hieman yläkeskitaajuuksia. Äänenvoimakkuuteen jää taajuuskorjaustenkin jälkeen ihan hyvin pelivaraa Tidal-suoratoistopalvelua käyttäessä.

Vertailuja muihin kuulokkeisiin

Koska Stealth-mallille ei ole olemassa verrokiksi yhtä hintavia suljettuja kuulokkeita, keskityn tässä osiossa enemmän E3:een. Toisaalta molempia kuulokkeita olisi periaatteessa mahdollista verrata tasaväkisesti myös avoimiin kuulokemalleihin, koska en koe suljettua rakennetta selkeänä heikkoutena, vaan päinvastoin siinä on jopa omat etunsa tukevamman alabasson myötä.

Olisin toivonut pääseväni vertaamaan E3:a Meze Audion hiljattain julkaistuun Liric 2:een (hinta 2000 €), mutta se ei millään olisi aikataulullisesti ehtinyt mukaan juttuun. Pyrinkin vertailemaan näitä kuulokkeita mahdollisuuksien mukaan toisella kertaa. Muutoin paria ZMF-mallia (Verite Closed ja Atrium Closed) ja Focal Stelliaa lukuun ottamatta hintaluokasta ei juurikaan löydy varteenotettavia suljettuja malleja, vaan tarjonta painottuu avoimiin kuulokkeisiin.

Erikoisemmista vaihtoehdoista Hifiman myy omassa kaupassaan suljettua Audivina-mallia open box -tuotteena noin 950 eurolla, vaikka kuulokkeet maksavatkin meillä Suomessa peräti 2300 euroa. Itse olen tavallaan kieltäytynyt ottamasta Audivinaa arvosteltavaksi, koska sitä epäluonnollisempaa tuunausta ei löydy edes halvoista pelikuulokkeista. Sennheiserin suljetusta HD 820-mallista ei mielestäni myöskään kannata maksaa 2400 euroa, koska kuulokkeiden äänieristys on olematon äänenlaadullisiin kompromisseihin nähden. Pienen kohderyhmän mieltymyksiin nämäkin kuulokkeet saattavat toki sopia, mutta laajemmin niitä on mahdotonta suositella.

Hieman edullisempien suljettujen kuulokkeiden markkinatilannetta kävin jo pikaisesti läpi ZMF Bokeh:in arvostelun yhteydessä, joten en toista tässä jutussa itseäni. Yli 1000 euroa vähemmän maksava Bokeh voisi itseasiassa olla E3:lle varsin hyvä vaihtoehto, jos tukevammin potkiva, lämpimämpi ja rennompi toisto osuu omin mieltymyksiin. Vaikka E3 onkin kaksikosta selvästi neutraalimpi sekä etenkin keski- ja ylätaajuuksiltaan tasaisempi, tämä tieto ei silti jäisi Bokehia kuunnellessa häiritsemään suuremmin etenkään, jos olen säätänyt sen mahdollisimman neutraaliksi ja energiseksi tuunauskitin avulla.

Molempien kuulokkeiden ääni on suljettu rakenne huomioiden selkeää ja eroteltua E3:n vetäessä lopulta pidemmän korren molemmilla osa-alueilla. Tilavaikutelman osalta tilanne on melkolailla 50:50, koska molempien ääni tuntuu avaralta sillä erotuksella, että Bokeh:in äänikuva muistuttaa enemmän aitoa huonetta, kun taas E3 toistaa mielenkiintoisesti ikään kuin pelkkää äänitettä ilman lisättyä huone-efektiä. Bokeh:in käyttömukavuuden ja ulkonäön sen sijaan asettaisin E3:n edelle. Vaikka E3 onkin kokonaisuutena parempi kuuloke, pidän myös Bokeh:ia hyvänä hankintana omassa hintaluokassaan. E3:n korkea hinta rajaa sen kohderyhmän melko pieneksi, joten on hyvä, että markkinoilta löytyy myös edullisempia vaihtoehtoja.

Jos unohdetaan kuitenkin hetkeksi mahdollisimman oikeaoppinen kuuloketoisto, haluan tuoda esiin, miten omalaatuiset suljetut kuulokkeet E3:n hintaluokasta olisi vaihtoehtoisesti ostettavissa. Esimerkkinä toimii pitkään omistamani ZMF Verite Closed, joka on itseasiassa ainoa ennen Kuulokenurkan perustamista ostamani kuulokemalli, jota en ole myynyt eteenpäin.

Dan Clark Audio E3 vs. ZMF Verite Closed

Hinnat: 2460 € vs. 2900 € (erikoisversiot maksavat enemmän)

E3 ja Verite Closed eroavat ulkonäöllisesti selvästi toisistaan, koska ensin mainittu on tarkan insinöörityön taidonnäyte, kun taas toiseen sisältyy laadukasta käsityötä upeine puukuppeineen. Hämmästyttävää kyllä molemmat kuulokkeet painavat silti käytännössä saman verran (455 g ja 471 g), ja ovat myös hyvän suunnittelun ansiosta mukavia pidempäänkin käytettynä. E3:a olisi mahdollista kuljettaa kotelossaan paikasta toiseen, kun taas Verite Closed olisi muokattavissa ulkonäöllisesti eri puulaaduilla ja äänenlaadullisesti useilla erilaisilla korvapehmusteilla. ZMF-malli eristää kaksikosta lisäksi paremmin ääntä, eikä vuoda sitä juurikaan ulospäin edes lujemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna.

Vahvistuksen osalta kannattaa huomioida, että Verite Closed on 300 ohmin impedanssilla toteutettu dynaaminen kuuloke, joten se sopisi hyvin esimerkiksi putkivahvistimille. E3 sen sijaan vaatii vahvistimelta selvästi enemmän virranantokykyä, joten sen kanssa olisi suositeltavinta käyttää jotakin modernia transistorivahvistinta.

Taajuusvasteet:

Valitsin ZMF-malliin vertailua varten Auteur Hybrid -pehmusteet, jotka elävöittävät sekä keskitaajuuksia että diskanttia kuulokkeiden vakipehmusteisiin nähden. Vaikkei Verite Closed luultavasti olekaan koskaan tuntunut yhtä värittyneeltä kuin heti E3:n kuuntelemisen jälkeen, pienellä totuttelulla löydän itseni niin syvältä musiikin sisältä, etten enää halua poistua sieltä. Tämä on aidosti välillä ongelma, koska en malttaisi lopettaa kuuntelua, vaikka minun tulisi tehdä jotakin tärkeämpää.

Siinä missä E3 pyrkii olemaan äänitteille uskollinen ja elävöittämään niitä hieman energisten ylätaajuuksiensa kautta, Verite Closed tekee periaatteessa päinvastoin. Se ei kuulosta neutraalilta ja raikkaalta, vaan luottaa täyteläisen rentoon ja läsnäolevaan charmiinsa. Kuulokkeiden toisto on rotevien alataajuuksien myötä hauskan painavan tuntuista ja äänten alkupuoli tulee suorastaan intensiivisellä voimalla kohti kuuntelijaa. Samalla äänten jälkimmäinen puolisko jää vaimeammin toistuvan 3–5 kHz:n välin myötä selvästi rennommaksi ikään kuin kauemmas äänikuvassa. Kuulokkeet kuulostavat äkkiseltään paksulta ja melko verhoutuneelta, mutta jotenkin nopeat ja erottelukykyiset elementit sekä pehmeistä puukupeista aiheutuva jälkikaiku onnistuvat yhdessä sitomaan kaiken toimivaksi kokonaisuudeksi.

Verite Closed luo musiikkiin orgaanisen vivahteen aivan kuin kuuntelu tapahtuisi aidossa, kaikuvassa, huoneessa, jossa olen paikalla – äänikuvasta muodostuu itselleni poikkeuksellisen tilavan tuntuinen ja 3D-tyylinen. Toisto on hunajaisen lämmintä ja rentoa, mutta kuitenkin läsnäolevaa. Auteur Hybrid -pehmusteilla vokalistiin syntyy intiimi tunneyhteys ilman, että laulu kuulostaisi missään tilanteessa hyökkäävältä tai terävältä. Tämä eroaa selvästi E3:n esitystavasta, jossa äänen energisintä osaa pusketaan hieman voimistetusti kuuntelijaa kohti. E3 toistaa kuitenkin loppujen lopuksi äänitteet melko lailla sellaisinaan ilman ylimääräisiä kaikuja tai heijastumia. Tämän vuoksi se onkin kaksikosta kiistatta oikeaoppisempi ja tällä mittarilla selvästi Veriteä parempi kuuloke.

Silti ZMF-mallin epätäydellistä ääntä kuunnellessani huomaan saavani jopa useammin kylmiä väristyksiä kuuntelukokemuksen voimakkuudesta. Veriten keskibasso potkii myös hauskemmin ja siinä on puumainen jälkikaiku, joka muistuttaa itsessään puurunkoista soitinta. Tämän ansiosta akustiset soittimet kuulostavat rungoltaan vieläkin miellyttävämmiltä kuin Dan Clark Audion Stealth-mallilla. Toisaalta kannattaa huomioida, että molemmat Dan Clark Audion kuulokkeet toistavat alabassoa hieman tukevammin kuin Verite eli elektroninen musiikki kuulostaa niillä vaikuttavammalta. Tilanne ei oikeastaan muutu, vaikka Veriteen vaihdettaisiin toisenlaiset korvapehmusteet.

Mitä tästä vertailusta lopulta jääkään käteen? Kun kuuntelen Veriteä, unohdan kaikki muut kuulokkeeni ja uppoudun useiksi tunneiksi musiikkiin nauttien omalaatuisesta esitystavasta. Toisaalta E3:n korvilleni asettamalla ja samat biisit kuuntelemalla tulen alitajuisesti nyökänneeksi merkkinä siitä, että juuri tällaisilta äänitteiden todennäköisesti tulisi pikemminkin kuulostaa, ja näin saan niistä kaiken irti. Ainoiksi kuulokkeiksi E3 olisikin selvästi järkevämpi ja suositellumpi valinta, mutta esimerkiksi jonkin avoimen kuulokemallin kaverina Verite Closed tarjoaisi erittäin uniikin kuuntelukokemuksen, jolle ei oikeastaan löydy vastinetta mistään hintaluokasta. Jokainen pystynee päättämään, kummasta kuulokkeesta olisi valmis maksamaan itse mieluummin pyydetyn korkean summan ottaen huomioon äänenlaadun lisäksi muutkin tekijät. Tietyllä tavalla puhutaan järjen (E3) ja tunteiden (Verite Closed) välisestä kamppailusta.

Yhteenveto

Testaamani Dan Clark Audion kuulokkeet ovat kalliita, mutta myös todella erinomaisia. Tarjolla ei ole erikoisia vivahteita pienelle kohderyhmälle, vaan rehellistä ja äänitteille uskollista toistoa tieteellisen tutkimuksen pohjalta oikeaoppiseksi räätälöitynä. Kaksikosta edullisempi E3 on hieman elävämmän ja menevämmän kuuloinen, kun taas hintavamman Stealth-mallin koen referenssimäisen neutraaliksi. Kummankaan äänenlaadusta ei ole helppoa löytää heikkouksia, ja nekin menevät usein musiikin sisältämien “virheiden” piikkiin. Toisaalta myöskään täydellisiksi en voi tuotteita kutsua, koska istuvuus ja päähän asettelu vaikuttaa yllättävän paljon optimaalisen äänenlaadun toteutumiseen.

Lopulta pidän henkilökohtaisesti hieman enemmän E3:n rytmikkyydestä ja sen tavasta vetää huomiota vokalistiin. Stealth:in kuuntelu on rennompaa, mutta sen tapainen neutraalius ei innosta itseäni yhtä paljon. Toisaalta kriittisesti arvioituna se on kaksikosta hieman tasapainoisempi ja luonnollisempi, joten näillä mittareilla tarkasteltuna korkeampi myyntihinta tuntuu perustellulta ottaen huomioon, että myös hieman tyylikkäämpi ja kevyempi rakenne tukee asiaa. Koska paremmuus jää kuitenkin edelleen melko puhtaasti makuasiaksi, en yllättyisi myöskään sitä, jos molemmat kuulokkeet maksaisivat saman verran. Joku voisi ajatella tämän olevan kamala asia Stealth:in kannalta, mutta todellisuudessa sen omistajat ovat jo ehtineet nauttia erinomaisen tasapainoisesta äänestä parin vuoden ajan ennen E3:n julkaisua. Valmistajaa täytyy kehua siitä, että se on tuonut kaikki hintavampaa mallia varten kehitetyt innovatiiviset teknologiansa selvästi edullisempaan hintaluokkaan.

Jos saisin omistaa vain yhdet hyvät kuulokkeet, valintani saattaisi kohdistua tällä hetkellä E3:een etenkin, kun sen suljettu rakenne tuo joustoa eri käyttötilanteisiin, eikä käyttömukavuudessakaan ole valitettavaa. Tarvittaessa kuulokkeita olisi myös mahdollista kuljettaa mukana. Vaikka pidänkin erilaisista ja toisinaan melko värittyneistäkin kuulokkeista, E3 osoittaa, miksi optimaalista taajuusvastetta on lähdetty tutkimaan, ja miksi meillä on nykyään jokinlaisia perusodotuksia kuulokkeiden tuunausta kohtaan.

Vielä harrastukseni alussa olisin todennäköisesti pitänyt E3:a hieman tylsän kuuloisena, koska se ei lisää kuuntelemaani musiikkiin mitään erityisen mieleenpainuvaa. Nykyään ympyrä alkaa kuitenkin tietyllä tapaa sulkeutua ja alan olla sitä mieltä, että kuuntelemani musiikki on tärkeämpää kuin kuulokkeet, joilla sitä kuuntelen. Liian laskelmoitu neutraalius on mielestäni edelleen pitkästyttävää, mutta Dan Clark Audion E3 onnistuu välttämään tämän elävällä ja dynaamisella toistollaan. Ei Stealth-mallikaan kuulosta missään nimessä tylsältä, mutta omien mieltymysteni pohjalta E3 on lopulta paras tähän mennessä kokeilemani suljettu kuuloke – jollekulle toiselle se saattaisi olla Stealth.

Kaksikko ei loppujen lopuksi anna merkittävää tasoitusta myöskään hyville avoimille kuulokemalleille, minkä Dan Clark Audio vaikuttaa tietävän itsekin pyytäessään tuotteistaan harmilisen korkean rahasumman. Vielä jokin päivä yhtä hyvät kuulokkeet on mahdollista ostaa lompakkoystävällisempään hintaan, mutta tällä hetkellä niistä joutuu pulittamaan noin 2500 euroa. Tämä on silti jo merkittävä parannus Stealth-mallin 4800 euron hintaan nähden. Kannattaa toki muistaa, että oman makunsa tunteva harrastaja voi edelleen pitää enemmän mistä tahansa muustakin kuulokemallista, minkä vuoksi onkin hyvä, ettei jokainen tuote ole samanlainen kuin E3 ja Stealth. Jos kuitenkin oletetaan Harmanin tutkimuksen pitävän paikkansa, valtaosa harjaantuneista kuuntelijoista suosisi Dan Clark Audion tapaisia kuulokkeita useimpien muiden vaihtoehtojen joukosta.

Plussat ja miinukset:

+ Rehellisen neutraali tuunaus juuri sopivasti elävöitettynä
+ Avoimelta tuntuva tilavaikutelma
+ Hauskan dynaaminen bassontoisto
+ Erinomainen erottelukyky ja äänten tarkka sijoittelu äänikuvassa
+ Innovativiinen AMTS-systeemi tekee äänestä puhdasta
+ Hyvä istuvuus ja käyttömukavuus
+ Laadukas rakenne
+ Mahtuu pienehköön kuljetuskoteloon
+ Käytettävyydeltään hyvä kaapeli
+ Kallis hinta tuntuu tavallista perustellummalta

+/- Näyttää periaatteessa tyylikkäältä, mutta lopulta aavistuksen tylsältä
+/- Lasista tehdyt kuppien kyljet ovat mielenkiintoinen ratkaisu, mutta ne kasvattavat kuulokkeiden painoa
-/+ Yläkeskitaajuudet voivat olla joidenkin makuun turhankin energiset, mutta asiaa voidaan lieventää siirtämällä kuulokkeita päässä alaspäin

– Basso voi tuntua rungoltaan aavistuksen kevyeltä dynaamisiin kuulokemalleihin verrattuna
– Diskantin sähäkkyys voi häiritä rauhallisempiin kuulokkeisiin tottuneita
– Kuulokkeiden asettelu päässä vaikuttaa tavallista enemmän ääneen
– Pääpanta saisi olla hieman pehmeämpi
– Ääntä vuotaa bassoporttien kautta jonkin verran ulospäin
– Hinta edelleen useimpien ulottumattomissa

+ Äärimmäisen neutraali ja oikeaoppinen tuunaus
+ Erinomainen erottelukyky ja äänten tarkka sijoittelu äänikuvassa
+ Hauska bassontoisto
+ Rasittamattomat ja luonnolliset ylätaajuudet
+ Innovativiinen AMTS-systeemi tekee äänestä puhdasta
+ Erinomainen käyttömukavuus
+ Laadukas rakenne
+ Painaa vähemmän kuin E3
+ Mahtuu pienehköön kuljetuskoteloon
+ Käytettävyydeltään hyvä kaapeli

+/- Näyttää hiilikuidun ansiosta tyylikkäältä, mutta pääpannan punaiset gamer-tyyliset tikkaukset ovat hieman mauttomat
+/- Osa varmasti arvostaa E3-mallia rauhallisempia ylätaajuuksia, mutta omaan makuuni diskantti kaipaisi hieman lisää energiaa elävöittääkseen toistoa
+/- Alataajuudet toistuvat tyyliltään täyteläisemmin kuin E3:ssa, mutta eivät kuulosta yhtä dynaamisilta ja räjähtäviltä

– Pääpanta saisi olla hieman pehmeämpi
– Kuulokkeiden asettelu päässä vaikuttaa tavallista enemmän ääneen
– Sanka on puristusvoimaltaan löysähkö, joten tukevaa istuvuutta voi olla vaikeaa löytää, eikä bassontoistokaan välttämättä toimi oikein
– Ääntä vuotaa bassoportin kautta jonkin verran ulospäin
– Erittäin korkea hinta