Kirjoittaja: Sword of Damocles
Tässä arvostelussa kerron takautuvasti ajatuksiani Dan Clark Audio Aeon 2 Closed -planaarikuulokkeista, jotka olivat minulla vuoden ajan matka- ja toimistokuulokkeina. Ehdin jo myydä kuulokkeet eteenpäin, joten joudun tyytymään arvostelussa satunnaisiin valokuviin, jotka otin niistä aiemmin.
Yhdysvalloissa valmistettuja Dan Clark Audion kuulokkeita ei myydä Suomessa, mutta Aeon-sarjan saatavuus on kuitenkin Euroopassa melko hyvä. Aeon 2 Closed:in hinta on Yhdysvalloissa 899 USD ja Euroopassa hieman yli 1000 euroa.
Tietoa valmistajasta
Kaliforniassa sijaitseva Dan Clark Audio (DCA) tunnetaan planaarikuulokkeiden valmistajana (yrityksellä on myös elektrostaattinen Voce-malli). Yritys sai alkunsa hieman samalla tavalla kuin aiemmin esittelemäni ZMF, koska myös Dan Clark (yritys oli tuolloin nimeltään MrSpeakers) modifioi alussa Fostexin T50rp planaarikuulokkeita. Kun ZMF siirtyi dynaamisten kuulokkeiden valmistajaksi, insinöörin koulutuksen omaava Dan Clark alkoi tehdä kuulokkeita itse kehittämillään planaarielementeillä.
DCA erottuu muista planaarikuulokkeita valmistavista kilpailijoistaan erityisesti kuulokkeidensa kevyellä painolla ja moderneilla materiaalivalinnoilla. Yrityksen painopistealue on myös hieman poikkeuksellisesti suljettujen planaarikuulokkeiden valmistus.
Rakenne ja mukavuus
Aeon 2 Closed on nimensä mukaisesti suljettu kuuloke – kuppien takareunoissa on ainoastaan pienet alataajuuksien tuunaukseen liittyvät ilma-aukot. Lähes kokonaan suljetun rakenteen ja tiukasti päätä vasten puristuvien korvapehmusteiden ansiosta kuulokkeet eristävät ääntä erittäin tehokkaasti.
Omaperäisten, muodoltaan korvaa muistuttavien kuppien rakenne on alumiinia, hiilikuitua ja kiiltävää, punaista muovia (kuulokkeista on nykyään olemassa myös kokomusta Noire-malli). Pääpannan kaksi metallitankoa on valmistettu taipuisasta ja muotonsa säilyttävästä nikkeli-titaani-muistimetallista (kauppanimi nitinol), josta valmistetaan myös hammasrautoja. Loputkin pääpannan osat ovat metallia, joten kuulokkeiden rakenne tuntuu todella laadukkaalta ja pitkäikäiseltä. Kaiken lisäksi Aeon 2:t painavat vain 328 grammaa, mikä on erinomainen saavutus suljetuille planaarikuulokkeille.
Aeon 2:n erikoisuus on pääpannan nerokas rakenne, joka mahdollistaa sen painamisen kasaan kuppien ympärille. Näin kuulokkeet mahtuvat niiden kanssa toimitettavaan pieneen koteloon, jonka mukana kuljettaminen on suhteellisen helppoa. Kotelo on kuitenkin melko paksu ja hankalan muotoinen esimerkiksi litteässä repussa tai laukussa kuljetettavaksi.
Nahasta valmistetun pääpehmusteen korkeutta voidaan säätää siirtämällä sitä ylös ja alas nitinol-tankoja pitkin. Toimintaperiaate on yksinkertainen ja insinöörimäisen toimiva. Valittu korkeus myös pysyy säädettynä hyvin paikoillaan.
DCA käyttää kuulokkeissaan lähes ainoana maailmassa kiinni lukittuvia Hirose-liittimiä. Nämä ovat onneksi kaikissa kuulokemalleissa samanlaiset, joten liittimien ja piuhojen ostaminen on kohtuullisen helppoa. Vaikka liittimet ovatkin mekaanisesti erinomaiset ja tukevat, on hieman outoa, miksi mukana kuljetettaviksi tarkoitettuihin kuulokkeisiin on valittu näin järeät liittimet.
Myöskään Aeon 2:n mukana tuleva piuha ei ihan täsmää tämän käyttötarkoituksen kanssa, sillä se on pitkä ja taipuilee kevyen painonsa sekä löysän päällystemateriaalinsa vuoksi minne sattuu. Tämän vuoksi itselläni oli käytössä suomalaisen kuulokeharrastajan tekemät lyhyemmät, suorana pysyvät piuhat (tällaisen voit nähdä esimerkiksi arvostelun ensimmäisessä kuvassa).
Kuulokkeiden pehmeät japanilaisesta proteiininahasta valmistetut korvapehmusteet ovat sisältä syvät ja tilavat korvan muotoisten aukkojensa ansiosta. Järkevän oloisesta muodosta huolimatta pehmusteen alareuna asettuu itselläni sen verran alas, että se painaa hieman kaulaa ja leukaa. Tämän vuoksi kuulokkeita joutuu aina alussa asettelemaan tarkasti päähän mukavan asennon löytämiseksi.
Tästä tekee entistä vaikeampaa Aeon 2:n voimakas puristusvoima, joka johtaa siihen, että kuulokkeiden olemassaoloa on vaikeaa unohtaa päässä pitäessä. Ensimmäisten käyttöpäivien aikana niskalihakseni menivät niin jumiin, että minun täytyi pitää taukoa kuulokkeiden käytössä. Puristusvoima kyllä heikkeni hieman ajan kanssa, mutta pysyi silti itselleni liian suurena. Tällainen tilanne olisi yleensä helposti käyttäjän korjattavissa pääpantaa taivuttamalla, mutta Aeon 2:n kohdalla se ei onnistu, koska nitinol säilyttää täysin muotonsa taivuttamisesta huolimatta.
Äänenlaatu
Insinöörimäistä teknistä suorituskykyä ilman dynamiikkaa
Aeon 2:t kuulostavat aikuismaisilta ja eräällä tapaa insinöörimäisiltä. Objektiivisesti arvioituna niistä tulee välittömästi mieleen adjektiivi ”hyvä”. Kuulokkeet soveltuvat monipuolisesti eri musiikkityyleille ja niiden tekninen suorituskyky on hintaluokassaan erinomainen – esimerkiksi yksityiskohtien erottelukyky on selvä hyppäys ylöspäin 500 euron kuulokkeista.
Kaikki kuulostaakin sekä paperilla että kuunnellessa erinomaiselta siihen asti, kunnes Aeon 2:n tulisi toistaa alataajuuksia. Tässä vaiheessa kuulokkeet hyytyvät täysin, vaikka onkin kuultavissa, että bassot korostuvat enemmän kuin monilla muilla planaarikuulokkeilla. Tilanne on hämmentävä, sillä alataajuudet ja niiden yksityiskohdat kuuluvat selkeästi, mutteivat tunnu fyysisesti miltään. Tämä tekee kuulokkeista subjektiivisesti arvioituna melko voimattoman ja sieluttoman kuuloiset.
Kyse on virallisesti makrodynamiikan puutteesta, johon törmää DCA:n kuulokkeiden (Aeon- ja Ether-sarja) lisäksi myös muutamissa muissa planaareissa (lukemani mukaan esimerkiksi Hifiman Ananda on tällainen). Heikkoa dynamiikkaa ei voi päätellä kuulokkeiden mittaustuloksista, joten Aeon 2:t ovat hyvä esimerkki siitä, että kaikkea ei vielä pystytä selittämään numeroilla. Vaikka kirjoittamani kuulostaakin melko pahalta, olen varma, ettei moni yksityiskohtien kuuntelusta nauttiva kiinnittäisi heikkoon dynamiikkaan ollenkaan huomiota.
Tekninen suoriutuminen:
Aeon 2:n vahvuuksia ovat erinomainen soittimien ja pienien yksityiskohtien erottelukyky. Toisto on myös todella selkeää ja nopeaa, eikä minkäänlaisesta säröstä ole tietoakaan. Nämä ominaisuudet tekevät musiikin eri osa-alueiden ja yksityiskohtien kuuntelusta todella vaivatonta. Pienillä EQ-hienosäädöillä kuulokkeet olisivatkin loistavat monitorointikuulokkeet.
Äänikuvan osalta Aeon 2 ei kuulosta kovinkaan laajalta, muttei myöskään ahdistavan pieneltä. Keskellä kuuluvat äänet sijoittuvat täysin keskelle, mutta tämä keskialue on kooltaan pieni ja ikään kuin pään sisällä. Hiemankin sivummalle sijoittuvat äänet kuuluvat selkeästi joko vasemmalla tai oikealla, mutta niiden laajuus sivuttaissuunnassa jää vain ok-tasolle. Kuulokkeiden hyvä erottelukyky pitää kuitenkin äänet niin erillään toisistaan, ettei tämä muodostu ongelmaksi. Suljetuiksi kuulokkeiksi Aeon 2:t ovat hieman keskimääräistä laajemman ja avoimemman kuuloiset.
En yleensä kiinnitä paljoa huomiota kuulokkeiden dynamiikkaan, mutta Aeon 2:t, ja aiemmin omistamani Ether CX:t, ovat osoittaneet sen yllättävän tärkeäksi oman kuuntelukokemukseni kannalta. Jos Aeon 2:t ovat erinomaiset toiston pienissä yksityiskohdissa, samaa ei voi sanoa niiden makrodynamiikasta. Kuulokkeet kuulostavat todella voimattomilta ja kuolleilta, sillä niiden bassoissa ei ole lähes laisinkaan fyysistä iskevyyttä ja kaikki muutkin äänet kuuluvat ikään kuin tasattuna samalle voimakkuudelle. Tämä tekee musiikista melko pakatun oloista.
Silti objektiivisesti arvioituna kaikki tarjolla olevat yksityiskohdat tulevat Aeon 2:lla erinomaisesti esille, eikä dynamiikka vaikuta muutoinkaan taajuusvasteeseen. Heikko dynamiikka myös omalta osaltaan vahvistaa yksityiskohtien erotettavuutta, koska hiljempaa kuuluvat äänet kuuluvat Aeon 2:lla selkeämmin ja tavallista suuremmalla äänenvoimakkuudella. Kuulokkeilla kuuleekin erittäin selkeästi, mitä kuunneltu kappale pitää teknisesti sisällään.
Basso:
Aeon 2:n heikon dynamiikan huomaa helpoiten alataajuuksien toistossa, mutta samaan aikaan alataajuudet ovat kuitenkin nopeat ja teknisesti hyvät – tekstuuri ja yksityiskohdat kuuluvat selkeästi. Tämän vuoksi alataajuudet eivät ole mielestäni dynamiikasta erillään arvioituna laisinkaan huonot, vaan paikoin jopa erinomaiset.
Kuulokkeiden alataajuuksia on korostettu useamman desibelin verran Harman-target-tyyppisesti, millä on todennäköisesti yritetty kompensoida heikkoa iskevyyttä. Tämä auttaakin tekemään kuulokkeista hieman vähemmän vakavat ja hillityt. Tilanne on silti hieman huvittava, sillä jos joihinkin tavallisiin 100 euroa maksaviin dynaamisiin kuulokkeisiin olisi lisätty tuunauksessa näin paljon bassoa, niitä kehuttaisiin erittäin iskeviksi.
Keskitaajuudet:
Myös keskitaajuudet jatkavat teknisesti hyvää ja selkeän kuuloista suorituskykyä. Kuulokkeet tuovat laulajan etualalle, mikä johtuu osittain siitä, että ne soivat koko ajan todella keskellä ikään kuin kuuntelijan pään sisällä. Kuunteluun on helppo keskittyä, mutta ahtaammin tuotettu musiikki käy toisinaan hieman liian painostavaksi muidenkin äänien pyrkiessä samaan tilaan pään sisälle. Aeon 2:t sopivat hyvin live-äänitteiden kuunteluun, koska niiden erinomainen erottelukyky selkeyttää toistoa ja laulajan äänen erottaa todella selkeästi soittimista.
Kuulokkeiden keskitaajuuksien tuunausta voisi kutsua melko musikaaliseksi, koska se muistuttaa yllättävän paljon esimerkiksi Audeze LCD-2 Classiceja tai aiemmin arvostelemiani ZMF Atticuksia. Kaikkia näitä yhdistää alaspäin laskevat yläkeskitaajuudet ja toiston rauhallisuus. Aeon 2:n kohdalla tämä kuitenkin hieman yllättää, sillä niiden olettaisi pyrkivän hyödyntämään teknistä suorituskykyään paremmin myös yläkeskitaajuuksissa. Mielestäni kirkkaampi tuunaus ja lisäenergia voisivat jopa sopia kuulokkeiden kohdeyleisölle paremmin.
Diskantti:
Aeon 2:n ylätaajuudet ovat hieman epätasaiset ja ne kuuluvat todella voimakkaasti. Tämä johtuu erityisesti keskitaajuuksien ja diskantin välillä olevasta korostumasta 6 kHz:n alueella sekä 11–14 kHz:n välillä olevien ”ilmataajuuksien” korkeasta määrästä. Jälkimmäinen tekee korkeiden taajuuksien toistosta todella säihkyvän. Kuulokkeiden diskantti ei varsinaisesti rasita korvia, mutta se korostuu monesti aivan liikaa. Tämä jättää osittain piiloon sen, että yksityiskohtaisuudeltaan korkeat taajuudet ovat yksi Aeon 2:n selkeimmistä vahvuuksista ottaen huomioon suljetun rakenteen. Erottelukyky ja ilmavuus ovat sillä tasolla, että kuulokkeet muistuttavat diskantin toistoltaan paikoin avoimia kuulokkeita.
”Tuunauspehmusteiden” vaikutus ääneen
Kuulokkeiden diskantin määrää, ja sitä myötä myös yleistä tasapainoa, voidaan muokata mukana toimitettavilla ”tuunauspehmusteilla”, jotka asetetaan kuppien sisään elementin ja korvan väliin. Jokainen kolmesta pehmusteesta alentaa diskantin määrää laajalta taajuusalueelta tehden kuulokkeista asteittain lämpimämmän kuuloiset.
Ohuin musta vaahtomateriaali muuttaa diskantin määrää hyvin vähän, joten niistä ei ole juurikaan hyötyä. Hieman paksumpi, kovaa huopatyyppistä materiaalia oleva pehmuste sen sijaan tekee kuulokkeiden äänestä jokseenkin oudon, vaikka diskantin määrä aleneekin selkeästi. Paksuin valkoinen materiaali tekee kuulokkeista lämpimän kuuloiset muuttaen samalla alataajuuksia hieman iskevimmiksi. Päädyin käyttämään kuulokkeita joko ilman pehmusteita tai valkoisten pehmusteiden kanssa.
Tuunauspehmusteiden ongelmana on se, että ne heikentävät selvästi Aeon 2:n yksityiskohtaisuutta tehden kuulokkeista huonommat. Säätömahdollisuus on teoriassa mukava lisäominaisuus, mutta kuulokkeiden tarkoituksellinen huonontaminen tuntuu mielestäni väärältä. Huomasin vaihtavani pehmusteita koko ajan kuullakseni, soiko jokin biisi sittenkin paremmin toisilla pehmusteilla. Pelkään, että tällaisesta epävarmuudesta voi tulla joillekin Aeon 2:n omistajille loputon kierre. Itse päädyin lopulta käyttämään EQ-työkalua diskantin määrän alentamiseen.
Tehontarve ja laiteparitus
Aeon 2:n impedanssi on erittäin matala 13 ohm, joten ne tarvitsevat reilusti virtaa kuulokevahvistimelta. Koska myös herkkyys on matalahko 92 dB/mW, kuulokkeiden toistaminen perinteisellä matkapuhelimella tai kannettavan tietokoneen kuulokeliittimellä on huono ajatus. Äänenvoimakkuuden saa kyllä nostettua riittävälle tasolle, mutta kuulokkeiden ääni alkaa säröytyä.
Hiemankin alitehoisella laitteella Aeon 2:t jäävät todella lattean kuuloisiksi erityisesti alataajuuksista. Ollakseen hauskemmat kuulokkeet tarvitsevat tehokkaan, dynaamisen ja iskevän solid state -vahvistimen – vahvistin voi muutoin olla ääneltään joko neutraali tai hieman lämmin. Erityisesti alataajuudet ja äänikuvan laajuus hyötyvät tehokkaammasta vahvistimesta.
Koska käytin kuulokkeita pääasiassa kodin ulkopuolella, hankin tätä varten Qudelix 5k bluetooth-DAC-vahvistimen, joka jaksoi soittaa Aeon 2:ia hyvin balansoidun 2,5 mm:n liittimen kautta. Lyhyellä 50 cm pitkällä piuhalla tämä oli helposti mukana kuljetettava yhdistelmä. Kokeilin vastaavassa käytössä myös Chord Mojoa, joka kuulosti vielä hieman suuremmalta ja täyteläisemmältä, mutta oli käytettävyydeltään ja akunkestoltaan todella huono.
DCA Aeon 2 Closed vs. Audio Technica ATH-WP900
Vertailen kuulokkeita aiemmin arvostelemiini Audio Technican ATH-WP900 -kuulokkeisiin, joilla päätin korvata Aeon 2:t mukana kulkevien kuulokkeiden roolissa. Molemmat kuulokkeet on suunniteltu samaan käyttötarkoitukseen ja niissä on suljettu rakenne. WP900:ssa on huomattavasti helpommin toistettavat dynaamiset elementit, ja ne maksavat Euroopassa uutena ostettuna noin 300 euroa vähemmän kuin Aeon 2 Closed.
WP900:t ovat hieman kevyemmät ja myös niiden puristusvoima on kevyempi. Tämä tekee niistä omassa päässäni huomattavasti mukavammat kuulokkeet. Aeon 2:t saa kyllä istumaan hyvin tarkalla asettelulla, mutta ne päässä ei tee mieli puhua, koska suuta on kirjaimellisesti vaikeaa liikuttaa. Tiukan istuvuuden ansiosta Aeon toki eristää ulkopuolisia ääniä paremmin kuin WP900.
Liikkuvaa käyttöä ajatellen Aeon 2 vaatii vahvistimelta huomattavasti enemmän virtaa, kun taas WP900:n käyttö onnistuu tarvittaessa myös suoraan puhelimen kuulokeliittimestä. Tämän ansiosta WP900:t ovat monipuolisemmat ja helpommat matkoilla tai vaikkapa toimistotöissä. Audio Technicat saa myös taitettua litteään koteloon, joka mahtuu paremmin reppuun yhtä aikaa kannettavan tietokoneen kanssa.
Teknisellä suorituskyvyllään Aeon 2 vie voiton lähes jokaisella osa-alueella – erottelukyky varsinkin on huomattavasti parempi. Myös äänikuva on Aeon 2:ssa hieman laajempi. Ne ovat tuunaukseltaan lineaarisemmat ja niiden keskitaajuudet tulevat paremmin esiin verrattuna WP900:n v-tyyliseen, alakeskitaajuuksista hieman kuopallaan olevaan, tuunaukseen.
Aeon 2:lla laulusuorituksista kuulee yksityiskohtia enemmän kuin WP900:lla. Mielestäni myös diskantti on yksityiskohtaisempi, vaikka se onkin WP900:een verrattuna epätasaisempi. Molemmat kuulokkeet ovat omalla tavallaan hieman kirkkaan kuuloiset. Kokonaisuutena Aeon 2 on teknisempi ja sopii monipuolisemmin eri musiikkigenreille.
WP900:t ovat kuitenkin paljon hauskemmat ja dynaamisemmat kuulokkeet. Niitä on mielenkiintoisempaa kuunnella, ja ne myös onnistuvat luomaan toistoon enemmän tunnetta. WP900:n alataajuudet iskevät huomattavasti lujempaa, vaikka Aeon 2:n bassojen tuunauksessa onkin todennäköisesti paperilla suurempi korostuma. Aeon 2:n iskevyys jää todella vaatimattomaksi, mutta alataajuudet ovat silti yksityiskohtaisemmat ja objektiivisesti arvioituna ”paremmat”. Aeon 2:n kuuntelu tuntuu kuitenkin enemmän työltä kuin huvilta etenkin kun kuulokkeet puristavat koko ajan päätä.
Aeon 2:t ovat erinomaiset kuulokkeet, mutta tällaisissa vertailuissa niiden heikohko dynamiikka tulee entistä selkeämmin esille. Yhteenvetona voisin todeta, että WP900 ja Aeon 2 ovat tyyliltään melko erilaiset ja molemmissa on omat vahvuutensa. Minulla ei ole tarvetta analysoida musiikkia kodin ulkopuolella, joten hauskemmalla toistollaan WP900 vei voiton lähes välittömästi ne kuultuani.
Yhteenveto
DCA Aeon 2 Closed -kuulokkeet ovat hintaluokassaan hyvä valinta niille, joille yksityiskohtien kuuntelu ja kuulokkeiden suljettu rakenne on tärkeää. Kuulokkeet soveltuvat monipuolisesti lähes kaikille musiikkigenreille, ja niiden tekninen suorituskyky on monilta osin sillä tasolla, ettei enempääkään juuri jää kaipaamaan. En äkkiseltään keksi parempia suljettuja planaarikuulokkeita 1000 eurolla, ja mukavuuskin lienee suuresta puristusvoimasta huolimatta parempi kuin 600–700 grammaa painavilla suljetuilla Audezeilla. Aeonit on myös helpompi ottaa mukaan kodin ulkopuolelle.
Punaisen mallin sijaan suosittelisin kuitenkin valitsemaan mustan Noire-mallin, jossa on lukemani mukaan hieman erilaisten korvapehmusteiden ansiosta parempi diskantin tuunaus. Sen ansiosta erillisiä tuunauspehmusteita ei ole tarvetta käyttää, vaan kuulokkeiden yksityiskohtaisuus voidaan pitää mahdollisimman korkealla tasolla. Nämä paremmat pehmusteet voi toki ostaa erikseen myös punaiseen malliin.
Aeon 2:n teknisiä vahvuuksia on helppo arvostaa, mutta kuuntelusta tulee väkisin analyyttista, koska se ei ole perinteisessä mielessä kovin hauskaakaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kuulokkeiden tuunauksessa on silti tavoiteltu hauskaa ja musikaalista ääntä. Tämä johtuu ilmeisesti osittain siitä, että edeltävää Aeon-mallia pidettiin tylsän kuuloisena. Myös aiemmin omistamani suuremmat Ether CX:t olivat toistoltaan analyyttiset ja puhdittomat. Niihin verrattuna Aeon 2:t ovat iskevämmät ja hyppäys oikeaan suuntaan.
Heikon makrodynamiikan takia Aeon 2:ia yrittää soittaa turhaan kovemmalla äänenvoimakkuudella toivoen, että ne heräisivät eloon. Itse en koskaan päässyt täysin yli tästä elottomuudesta, vaan tiesin myyväni kuulokkeet aikanaan eteenpäin. Kaikille dynamiikka ei kuitenkaan ole yhtä tärkeää, eikä sen olemassaoloa ole varsinaisesti pystytty mittauksillakaan osoittamaan. Mitattavien ominaisuuksien osalta Aeon 2:t ovatkin erinomaiset kuulokkeet. Ne kannattaisi kuitenkin ehdottomasti koekuunnella ennen ostopäätöstä.
Erilainen, vaatimattomampi dynamiikka ja iskevyys ovat tietyllä tapaa planaarikuulokkeiden perusominaisuus, joten ehkei niitä pitäisikään verrata suoraan dynaamisella elementillä varustettuihin kuulokkeisiin. Silti esimerkiksi Audezen planaarit ja vanhemmat Hifimanit iskevät miellyttävän lujaa. Näihin verrattuna DCA:n kuulokkeet ovat väistämättä pienoinen pettymys hauskuutta arvostavalle kuuntelijalle.
Aeon 2:ssa käytetään hieman vanhempaa elementtitekniikkaa, joten ei ole mitenkään poissuljettua, etteikö Dan Clark osaisi kehittää tulevaisuudessa myös lujaa iskeviä planaarielementtejä. Tällöin Aeon-tyyppiset kuulokkeet olisivat suorastaan loistavat – nyt ne jäävät muistoihini vain hyvinä kuulokkeina.
