Arvostelu: Bowers & Wilkins PX7 S2e

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Suunniteltu Britanniassa ja valmistettu Kiinassa
• Värivaihtoehdot: Musta, harmaa, sininen, vihreä
• Hinta: 429 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 40 millimetrin bioselluloosa-elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.2 ja USB-C (voidaan yhdistää sopivalla kaapelilla myös 3,5 mm:n liittimeen)
• Bluetooth-koodekit: AptX Adaptive, AptX HD, AptX, AAC ja SBC
• Paino: 307 g
• Akunkesto: enimmillään 30h (15 min pikalataamisella 7h lisää käyttöaikaa)
• Latausliitin: USB-C
• Vastamelutoiminto: ON/OFF/läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Google fast pair, Voice Assistant, Multipoint, korvatunnistus (wear detection) ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Varusteet: Kova kuljetuskotelo, USB-C-kaapeli (pituus 1,2 m) ja USB-C -> 3,5 mm -kaapeli (pituus 1,2 m)

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan valmistajalta

Brittiläinen Bowers & Wilkins tunnetaan reilun 50 vuoden ajalta kaiuttimistaan, mutta muutamien muiden kaiutinvalmistajien tapaan se myy myös kuulokkeita. B&W:ltä löytyi vielä muutama vuosi sitten valikoimastaan eri hintaluokkiin sijoitettuja langallisia hifikuulokkeita. Sittemmin P3, P5, P7 ja P9 vaikuttavat kuitenkin poistuneen markkinoilta PX-sarjan langattomien vastamelukuulokkeiden tieltä. En näkisi vastamelukuulokkeisiin keskittymistä valmistajalta huonona päätöksenä, koska niitä menee todennäköisesti nykyään eniten kaupaksi. Näillä markkinoilla olisi myös yhä tilaa hyvälle äänenlaadulle, jota monet ihmiset arvostavat varmasti kuulokkeissa edelleen enemmän kuin kaikenlaisia pieniä lisäominaisuuksia. B&W on aina panostanut tavallista enemmän tuotteidensa ulkoiseen rakenteeseen ja laatuvaikutelmaan, mikä erottaa sen kuulokkeet useimmista kilpailijoista.

Tähän mennessä varsin pikaisesti testaamieni PX7 S2:n ja PX8:n perusteella valmistaja pyrkii miellyttämään suuria kuluttajaryhmiä, joiden oletetaan pitävän korostetusta bassontoistosta ja kirkkaista ylätaajuuksista. Itse en tasapainoisemman äänen ystävänä ole tällaisesta monotonisesta basson jumputuksesta suuremmin syttynyt. Toisaalta B&W:n kuulokkeita olisi mahdollista taajuuskorjata, joten en ole vielä tutustunut niiden potentiaaliin perusteellisemmin. Siksi kiinnostuinkin syyskuussa 2023 julkaistusta PX7 S2e (evolved) -kuulokemallista (hinta 430 euroa), joka tulee korvaamaan edeltävän S2-mallin.

Saimme järjesteltyä B&W:n Suomen edustajan kanssa uutuusmallin pikaisella aikataululla itselleni testattavaksi. B&W Group Finlandille esittämieni suurten kiitosten jälkeen voimmekin siirtyä ottamaan selvää, mikä kaikki PX7 S2e:ssä on hyvin, ja missä mahdollisesti olisi vielä kehitettävää kriittisemmän kuulokeharrastajan näkökulmasta.

E-versioon tehdyt uudistukset

PX7 S2e on valmistajan tietojen perusteella pikemminkin pieni versiopäivitys kuin kattavampi uudistus aiempaan PX7 S2-malliin nähden. Rakenne ja ulkonäkö vaikuttaisi pysyneen ennallaan, kun taas äänipuolelle on tullut muutoksia uuden DSP-piirin ja tuunauksen muodossa. Valmistaja kertoo ottaneensa kuulokkeiden e-versioon oppia noin 300 euroa hintavammista PX8-kuulokkeista.

Tuotepakkauksen sisältö

Saatuani Bowers & Wilkinsin tuotepakkauksen käsiini tiesin heti kyseessä olevan tavallista laadukkaammat kuulokkeet. Pahvilaatikko itsessään on paksu ja melko painava, mutta myös kuljetuskotelon ja kuulokkeiden 640 gramman yhteispaino pääsi yllättämään. Ensivaikutelma on ensiluokkainen ja vastaa PX7 S2e:n hintatasoa.

Ohjekirjaa lukuun ottamatta kuulokkeet ja tarvittavat kaapelit on pakattu tyylikkääseen ja varsin painavaan kuljetuskoteloon. Se ei ole kooltaan pienimmästä päästä, muttei myöskään yhtä suuri kuin esimerkiksi Sony WH-1000XM5:ssä. Kuulokkeiden kupit kääntyvät vaakatasoon mahtuakseen koteloon, ja kaapeleille on oma magneetilla sulkeutuva kannellinen säilytystila. Pidän siitä, että kuulokkeiden ja kotelon väritys on yhtenäinen.

Lisävarusteisiin sisältyy 1,2 metriä pitkä USB-C-latauskaapeli, jota voidaan käyttää myös kuulokkeiden kuunteluun. Tämän lisäksi B&W on sujauttanut mukaan vastaavan pituisena hieman poikkeuksellisemman USB-C-kaapelin, jonka toisessa päässä on 3,5 millimetrin kuulokeliitin. Kaapeli ei mahdollista passiivista kuuntelua ilman virtaa, mutta se tuo joustoa PX7 S2e:n käyttöön tilanteissa, joissa Bluetooth-yhteyttä tukemattomasta äänilähteestä löytyy perinteinen kuulokeliitin, muttei USB-C-liitintä.

Rakenne ja käyttömukavuus

PX7 S2e on ulkoisesti ilahduttavan laadukas ja myös hyvän näköinen, ellei kuppien ulkoreunaan kissan kokoisilla kirjaimilla painettu valmistajan logo häiritse. Kuulokkeet olisivat mustana ja harmaana huomaamattomammat, kun taas vihreä ja itselläni oleva sininen värivaihtoehto erottuvat positiivisesti massasta. On mukavaa nähdä, että vastamelukuulokkeissa voidaan käyttää tyylikkäitä materiaaleja ilman, että tuote maksaa juurikaan enempää kuin markkinoiden suosituimmat muoviset kuulokemallit, kuten Sonyt ja Boset.

PX7 S2e on kaikin puolin tukeva ja hyvin viimeistellyn oloinen unohtamatta myöskään käytännöllisyyttä. Liikkuvissa osissa on juuri sopivasti vastusta, eikä rakenne tunnu löysältä käsittelyn aikana. Yleinen laatuvaikutelma päihittää mielestäni helposti kilpailijoiden hintavampiakin tuotteita – esimerkiksi Focal Bathysin rakenteessa on käytetty enemmän metallia, mutta se on osien sovitukseltaan löysempi ja kulmiltaan terävämpi.

PX7 S2e:ssä kuppien ulkoneva, valmistajan nimellä varustettu, osa on metallia, kun taas muu kuppirakenne ja sanka on tehty niin laadukkaasta muovista, että jotkut saattaisivat erehtyä luulemaan kuulokkeita kokonaan metallisiksi. Lisää metallia saa kuitenkin vasta ostamalla hintavamman PX8-mallin. Valmistaja on parantanut PX7 S2e:n laatuvaikutelmaa lisäämällä kuppien ulkoreunaan ja pääpannan yläosaan kangasverhoilun – materiaali vaikuttaa kovuutensa ansiosta kulutuskestävältä. Pehmusteosat puolestaan on päällystetty miellyttävän tuntuisella keinonahalla. Eri osien ja materiaalinen väritys on ihailtavan yhtenäinen. Aiemman S2-mallin sinisessä versiossa kuppien koristelistat ja valmistajan nimi olivat kultaiset, kun taas S2e:ssä ne on muutettu hopeisiksi.

Sangan korkeussäätö toimii sulavasti ja portaattomasti. Kupit puolestaan kääntyvät monista muista kuulokkeista poiketen vaakatasoon molemmin puolin, joten PX7 S2e voidaan laskea tilanteesta riippuen helposti joko kaulalle tai pöydälle. Korvapehmusteiden sisäpuolella on myös tunnistimet, jotka katkaisevat reilun sekunnin viiveellä äänentoiston kuulokkeet pois päästä ottaessa. Tämä on edelleen kohtalaisen harvinainen ominaisuus vastamelukuulokkeissa.

Kuulokkeiden istuvuus päässä on hyvä tasaisen puristusvoiman ansiosta, enkä ole kokenut päälaellani minkäänlaista paineen tunnetta, vaikka pannan pehmustus onkin tyypillisesti melko ohut. Painoa PX7 S2e:llä on sekä valmistajan tietojen että oman vaakani mukaan 307 grammaa, minkä olen kokenut laadukkaat materiaalit huomioon ottaen vielä sopivaksi moniin muihin alle 250 grammaa painaviin vaihtoehtoihin nähden. Itselläni onkin lopulta rakenteen ja käyttömukavuuden osalta moitittavaa ainoastaan pienehköissä korvapehmusteissa, jotka eivät tunnu pehmeästä muistivaahdostaan huolimatta koskaan erityisen luonnollisilta.

Idea pehmusteissa on sama kuin esimerkiksi Bosen QuietComfort-sarjan kuulokkeissa (QuietComfort SE-mallin arvostelu): tilaa jää elementtien kallistuksen ansiosta runsaasti pehmusteen takaosaan. Pehmusteiden 1–2,5 senttimetrin välillä vaihteleva syvyys riittääkin omille korvanlehdilleni hyvin. Bowers & Wilkinsin kuulokkeissa korva-aukko on kuitenkin ratkaisevasti hieman pienempi kuin mainitsemissani Bosen tuotteissa, joten joudun aina liikuttelemaan kuulokkeita melko reippaasti päässä, jotta saan survottua korvani niiden sisään mukavasti. Tyhjää tilaa on lisää pehmusteiden reunojen alla, joten korva-aukon kokoa oltaisiin mielestäni voitu kasvattaa pehmusteen reunojen paksuuden kustannuksella. Voi kuitenkin olla, että nykyinen muotoilu on vastamelutoiminnon toimivuuden kannalta parempi. Pehmusteiden reunat osuvat joka tapauksessa käytön aikana kevyesti korviini, minkä vuoksi en voi koskaan täysin unohtaa pitäväni PX7 S2e:tä päässäni. Näitä pehmusteisiin liittyviä ärsytyksen aiheita lukuun ottamatta kuulokkeiden käyttömukavuus on sopivan asettelun ja pienen totuttelun jälkeen edelleen hyvä, ellei jopa erinomainen. Pystyn käyttämään kuulokkeita helposti useita tunteja.

Korvapehmusteet lähtevät kiinnitykseen käytettyjen muovihakasten ansiosta irti vaihtamista varten. Valmistajan omia vaihtopehmusteita on vaikeaa löytää, mutta foorumikeskustelujen perusteella pehmusteparin hinta asettuisi 50–80 euron välimaastoon. Hyvin vastaavan näköisiä tarvikepehmusteita puolestaan löytyy eri väreissä ja jopa aidosta nahasta valmistettuna alle 20 eurolla. Myös pääpannan pehmuste ja yläpuolen kangaspäällysteinen koristeosa vaikuttaisivat olevan tarvittaessa vaihdettavissa, mikä lisää kuulokkeiden käyttöikää.

Käyttöön liittyviä havaintoja

PX7 S2e:tä ohjataan laadukkaan tuntuisilla fyysisillä painikkeilla, jotka ovat mielestäni yhä nykyään varmatoimisempi ja vähemmän harmaita hiuksia aiheuttava vaihtoehto epämääräisiin hipaisukytkimiin verrattuna. Vasempaan kuppiin on sijoitettu vastamelutoimintoa ohjaava painike, jolla voidaan vaihtoehtoisesti aktivoida myös ääniavustaja. Oikeasta kupista löytyvät kaikki muut painikkeet, joihin olemme vastamelukuulokkeissa perinteisesti tottuneet. Kuulokkeita voidaan sekä ladata että kuunnella USB-C-liittimen kautta. Pidän siitä, että PX7 S2e käynnistetään pohjassa pidettävän painikkeen sijaan virtakytkimellä, jonka päälle napsauttaminen on vaivatonta. Muut painikkeet ovat litteitä ja saman muotoisia, mutta keskimmäisen karkea pinta auttaa hahmottamaan, mistä päin mikäkin löytyy. Peukaloni asettuu myös aina automaattisesti tämän play/pause-painikkeen päälle, kun otan kiinni kuulokekupista. Olenkin todennut PX7 S2e:n helppokäyttöiseksi, eikä siinä ole ärsyttävän voimakkaasti kuuluvia äänimerkkejä tai mitään muutakaan ihmetystä aiheuttavia piirteitä.

Pienenä harmistuksen aiheena voisin kuitenkin mainita Bluetooth-kuulokkeita melko yleisesti vaivaavan epätarkan äänenvoimakkuudensäädön. Esimerkiksi puhelimella käytettynä jokainen säätöporras muuttaa äänenvoimakkuutta melko paljon, joten toisinaan optimaalinen voimakkuus jää kahden portaan välille. Tällöin kuulokkeita täytyy kuunnella käytännössä joko hieman liian lujalla tai hiljaisella äänenvoimakkuudella, mikä saa minut kaipaamaan Audio-Technica ATH-HL7BT:n kattavia säätömahdollisuuksia. PX7 S2e:ssä tilanne ei kuitenkaan ole äänenvoimakkuuden ylöspäin hyppäämisessä yhtä radikaali kuin Focal Bathys:issa, joten asia ei lopulta ärsytä itseäni erityisen paljoa.

Toinen havaitsemani omituisuus on kuulokkeiden taustalla kuuluva pieni viserrys ja siritys, kun niiden virta on päällä, mutta Bluetooth-yhteys ei ole muodostettuna mihinkään laitteeseen. Näin ollen USB-kaapelia käyttäessä tästä äänestä ei pääse eroon, vaan näkisin sen voivan häiritä joitakin. Sivuääni katoaa kuitenkin välittömästi Bluetooth-yhteyden muodostamisen jälkeen, joten kuulokkeet toimivat onneksi moitteettomasti pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan. Passiivisesti ilman virtaa kuuntelu ei valitettavasti ole mahdollista, koska tarjolla ei ole analogista kuulokeliitintä. USB-kaapelia käyttäessä virta ei mene päälle automaattisesti, vaan kuulokkeet täytyy käynnistää itse, jotta ne alkavat toistaa ääntä.

En ole varma, ottaako PX7 S2e näin käytettynä virtansa akun vai USB-kaapelin kautta, mutta sisäisen elektroniikan vioittuminen tarkoittaisi sitä, ettei kuulokkeita voi enää käyttää. Näin ollen PX7 S2e ei ole monien muiden vastamelukuulokkeiden tapaan vuosikymmeniä kestävä tuote, kuten valtaosa perinteisistä langallisista kuulokkeista. Joitakin tämä saattaa häiritä yli 400 euron kuulokkeet ostaessa.

Äänenlaatu ei varsinaisesti heikkene tai vanhene vuosien varrella, joten esimerkiksi 1990-luvulla ostetut Sennheiser HD 600:t ovat edelleen täysin käyttökelpoisia ja kilpailukykyisiä uudempiin tuotteisiin nähden. Samaa ei välttämättä voi sanoa nyt ostetuista vastamelukuulokkeista 2030-luvulla, koska vähintään niiden akku on kulunut käyttökelvottomaksi ja tuote muuttunut siten elektroniikkajätteeksi. Koska akun vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista, passiivisen käytön mahdollisuus lisäisi oleellisesti kuulokkeiden käyttöikää, vaikkei äänenlaatu totuuden nimissä ilman DSP-korjausta yleensä hyvä olekaan. En kuitenkaan moiti yksin PX7 S2e:tä, vaan tuotekategorian aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Siirrytäänpä siis tästä takaisin positiivisempiin asioihin.

Bluetooth

Kuulokkeet tukevat Bluetooth-versiota 5.2. Kehnompien SBC- ja AAC-koodekkien lisäksi tuettuna ovat laadukkaammat AptX Adaptive sekä AptX HD. Nämä eivät pärjää äänisignaalin laadussa täysin Sonyn kehittämälle LDAC-koodekille, mutta etenkin AptX Adaptive (24bit/96kHz) on jo korkeimmilla tiedonsiirtonopeuksilla niin hyvä, ettei se heikennä äänenlaatua valtavasti langalliseen käyttöön verrattuna. Eri AptX-vaihtoehtojen etuna on myös tasainen toimivuus, kun taas LDAC yltää vain harvoissa käyttötilanteissa korkeimpaan laatuunsa ilman ajoittaista pätkimistä.

PX7 S2e tukee Multipoint-parituksen lisäksi Googlen fast pair -ominaisuutta, joten esimerkiksi Bluetooth-yhteys aktiivisena oleva Android-puhelin löytää kuulokkeet ensimmäisellä käyttökerralla automaattisesti ja ehdottaa niiden yhdistämistä. Ominaisuus sujuvoittaa oikein toimiessaan huomattavasti kuulokkeiden käyttöönottoa. Jostakin kumman syystä mitkään B&W:n vastamelukuulokkeet eivät kuitenkaan ole yhdistyneet omaan Google Pixel 6 -puhelimeeni pikaparituksen avulla, vaan joudun liittämään ne edelleen asetusvalikon kautta manuaalisesti. Samsungin puhelimilla fast pair kuitenkin toimii, joten Google on onnistunut möhlimään jotakin omissa tuotteissaan – tätä kuitenkin sattuu. Yhdistämisen jälkeen kuulokkeet ovat toimineet moitteettomasti ja Bluetooth-yhteys on ollut vakaa ja kantanut hyvin pidemmänkin matkan.

Music | Bowers & Wilkins -sovellus

Bowers & Wilkins tarjoaa kuulokkeidensa ohjaamiseen Music-nimisen puhelinsovelluksen, josta löytyy pari hyödyllistä asetusta sekä pelkistetty taajuuskorjain. Sovellus mahdollistaa myös kuulokkeiden firmware-version päivittämisen, mistä voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Mitään varsinaisia lisäominaisuuksia sovellus ei kuitenkaan sisällä, joten onkin hieman yllättävää, että sen käyttäminen vaatii käyttäjätilin rekisteröimisen. Tämän vuoksi monet eivät välttämättä vaivaudu ottamaan sovellusta ollenkaan käyttöön.

Jos niin tulee kuitenkin tehtyä, sovelluksen kautta voidaan muuttaa yhdistettyjen laitteiden prioriteettia tai poistaa käytöstä 15 minuutin käyttämättömyyden jälkeen aktivoituva valmiustila. Myös “korvatunnistimien” herkkyyttä voidaan muuttaa, mikäli kuulokkeet pätkivät tai katkaisevat toiston liian herkästi käytön aikana. Tärkein ominaisuus useimmille lienee kuitenkin taajuuskorjain, jolla voidaan muuttaa basson ja diskantin tasoa enintään 6 desibeliä alas- ja ylöspäin. Tätä pelkistetympää taajuuskorjainta on melkeinpä mahdotonta suunnitella, mutta B&W:n puolustukseksi on todettava, että rajattujen säätöjen avulla PX7 S2e:n oletustuunausta on mahdollista muuttaa kiitettävästi tasapainoisemmaksi – tästä lisää hetken päästä.

Vastamelutoiminto

Bowers & Wilkins ei lukeudu suuriin nimiin vastameluteknologian saralla, joten en ollut ennakkoon varma, mitä PX7 S2e:n melunvaimennuskyvyltä kannattaisi odottaa. Testaukseni perusteella melu ei vaimene yhtä tehokkaasti kuin arkikäytössäni olevalla Bose QuietComfort SE:llä, joka puolestaan jää jonkin verran jälkeen Sonyn kuulokkeista, kuten WH-1000XM5:stä. PX7 S2e onnistuu kuitenkin vaimentamaan lentokone- ja kahvilatyyppistä hälyä hieman paremmin ja tasaisemmin kuin esimerkiksi Edifier WH950NB, Valco VMK25, Heavys H1H ja Focal Bathys. PX7 S2e:n vahvuus on mielestäni se, että jäljelle jäävä ääni on sävyltään pehmeää ja luonnollista. Myös ympäristöääniä läpi päästävässä läpikuuluvuustilassa lopputulos esimerkiksi ihmisen puhetta kuunnellessa on luonnollisempi kuin monilla muilla kuulokkeilla, jotka vaimentavat ja voimistavat eri taajuusalueita epätasaisemmin.

Olenkin PX7 S2e:n vastamelutoimintoon oikeastaan ihan tyytyväinen, vaikka suuremmassa mittakaavassa sitä täytyykin kutsua melko keskinkertaiseksi. Melunvaimennus ei pärjää alkuunkaan markkinoiden parhaille vastamelukuulokkeille, mutta moni olisi varmasti yleisimmissä käyttötilanteissa kohtalaisen tyytyväinen B&W:n tasoiseen melunvaimennukseen. Focal Bathys:in päihittäminen on mielestäni hyvä suoritus tuotteelta, joka pyrkii kilpailemaan vastamelukuulokemarkkinoilla ensisijaisesti niin ikään äänenlaadulla.

PX7 S2e:n vastamelutoiminto voidaan kytkeä pois päältä joko kuulokkeiden omalla painikkeella tai puhelinsovelluksen kautta. Minkäänlaisia säätöjä vastamelun tehokkuudelle tai toimintaperiaatteelle ei kuitenkaan löydy, vaan se on valmistajan mukaan jollakin tapaa adaptiivinen. Kuulokkeista kuuluu vaimeaa taustakohinaa, mutten ole kokenut sitä tasaisuuden ansiosta millään tapaa häiritseväksi. Esimerkiksi Valco VMK25:n, Bose QuietComfort SE:n ja Soundcore Space Q45:n kohina on voimakkaampaa.

Akunkesto

Kuulokkeiden 30 tunnin akunkesto on nykymittapuulla keskitasoa, mutta riittää varmasti useimmille hyvin. Pikaisella 15 minuutin lataamisella saadaan myös työpäivän verran lisää käyttöaikaa, joten kovinkaan pitkään kuulokkeita ei tarvitse olla käyttämättä, mikäli akku pääseekin vahingossa loppumaan. Jos akunkesto on kuitenkin yksi tärkeimmistä kriteereistä kuulokehankinnassa, esimerkiksi Sennheiser Momentum 4:n 60 tunnin akunkestoa on vaikeaa päihittää.

Mikrofonin äänenlaatu

En ole päässyt puhumaan kuulokkeilla puheluita meluisassa ympäristössä, enkä käytä kastumisesta mahdollisesti vaurioituvia lainatuotteita syyssateessa tai -tuulessa, mutta sisätiloissa mikrofonien tuottama ääni on vaikuttanut muiden mielestä normaalilta ja puhumiseen hyvin kelpaavalta. Lisätietoa mikrofonin äänenlaadusta kannattanee kuitenkin vilkaista esimerkiksi eri arvosteluvideoilta.

Kuulokkeiden äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. PX7 S2e:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeita ei voida kuunnella passiivisesti virta pois päältä, joten äänisignaali kulkee aina sisäisen DSP-piirin ja DSP-korjauksen kautta. Tämän etuna on se, että taajuusvaste pysyy aina samana riippumatta siitä, tapahtuuko kuuntelu Bluetooth-yhteydellä vai USB-kaapelilla. Pientä vaihtelua syntyy ainoastaan vastamelutoiminnon päällä pitämisen ja sen pois päältä ottamisen välille. Vastamelutoiminto OFF-asennossa bassoa on muutama desibeli vähemmän 20–80 hertsin välillä, kun taas ylemmillä taajuuksilla erot vastamelu päällä kuunteluun verrattuna jäävät käytännössä niin pieniksi, että ne voisivat mennä mittausten virhemarginaaliin piikkiin. Vastamelu päällä toisto on hieman tukevampaa ja vastamelu pois päältä hieman ohuempaa ja kirkkaampaa.

Arvioin seuraavaksi kuulokkeiden ääntä niiden yleisimmän käyttötavan mukaisesti eli Bluetooth-yhteydellä ja vastamelutoiminto päällä kuunneltuna. Perehdyn myös erillisessä osiossa taajuuskorjaamiseen.

Taajuusvaste vastamelutoiminto päälle kytkettynä:

Mittaamastani taajuusvasteesta lienee välittömästi pääteltävissä, mitä taajuusaluetta B&W on halunnut painottaa kuulokkeissaan eniten. Alataajuudet toistuvat kauttaaltaan 4–9 desibeliä lujempaa kuin valmiiksi melko voimakasbassoiselta kuulostava Harmanin tavoitekäyrä vuodelta 2018 edellyttäisi. Tämän vuoksi PX7 S2e:n basso on tyyliltään turvonnutta, kumahtelevaa ja tömähtelevää myös sellaisissa kappaleissa, joissa ei olisi tarkoitus olla paljoa bassoa. Musiikki kuulostaa lähes aina siltä kuin sen taustalle olisi lisätty elokuvatehostemaista murinaa. Koska myös diskanttia on samalla hieman korostettu ja terävöitetty, tietyllä tapaa ylidynaaminen ja jatkuvasti vaikuttamaan pyrkivä esitystapa alkaakin tuntua nurinkurisesti valmiiksi pureskellulta ja sitä myötä jokseenkin tylsältä.

All is not lost

Asiat eivät silti ole lopulta hullummin, sillä PX7 S2e kuulostaa valtavaan basson määräänsä nähden edelleen yllättävän kontrolloidulta ja selkeältä. 40 millisten bioselluloosaelementtien säröarvot ovat itseasiassa mittausteni perusteella kauttaaltaan lähestulkoon nollassa, mikä on erinomainen saavutus. Olen varma, että tämä on yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi basso kuulostaa tavallista laadukkaammalta, eikä se varsinaisesti puuroudu tai jää soimaan naurettavan löysästi muiden taajuusalueiden päälle, kuten Sonyn kuulokkeissa.

Vaikka bassoa onkin B&W:n kuulokkeissa omaan makuuni määrällisesti liikaa, taajuusvasteen muoto on siinä mielessä oikeaoppinen, että alimmat taajuudet toistuvat Harmanin tavoitekäyrän tapaisesti voimakkaammin kuin keskibasso. Vertailun vuoksi aiemman PX7 S2-mallin bassontoisto painottuu voimakkaasti 100–200 hertsin välille, joten lopputulos on mutaisempi ja epäselvempi aina keskitaajuuksia myöten.

S2e-mallin taajuusvasteesta on lisäksi nähtävissä, että kuulokkeiden keskitaajuudet ovat energiatasoltaan melko oikeaoppiset ja ylätaajuudet paria yksittäistä korostumaa lukuun ottamatta suhteellisen tasaiset etenkin edeltävään S2-malliin verrattuna. Voimakas basso tasapainottaa diskantin lievää ylikirkkautta ja hyökkäävyyttä riittävän hyvin, joten mitkään äänet eivät särähtele mainittavasti korvaan, eikä laulusuorituksissa ole häiritsevää sibilanssia.

Keskitaajuuksien ja diskantin suhdetta voitaisiin verrata tyyliltään esimerkiksi Hifimanin avoimiin kuulokkeisiin, vaikka PX7 S2e:n tapauksessa 1–3 kHz:n ympäristöstä onkin vaikeaa saada täyttä varmuutta sen vuoksi, että taajuusvaste muuttuu melko paljon riippuen kuulokkeiden istuvuudesta ja asennosta mittauslaitteessani. Esittämäni keskiarvo vastannee todellisuutta varsin hyvin, mutta joissakin asennoissa (luultavasti mittauslaitteen korvan osuessa korvapehmusteeseen) yläkeskitaajuuksiin syntyy selkeä korostuma 2–3 kHz:n välille vastaavasti kuin pikaisesti mittaamassani PX7 S2:ssa. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia muita taajuusvastemittauksia kuulokkeista aikanaan julkaistaan.

PX7 S2e kuulostaa joka tapauksessa suljetuksi kuulokkeeksi miellyttävän ilmavalta ja avaralta. Kuulokkeiden äänikuvassa on lisäksi syvyyttä ja tavallista enemmän äänten erottelua. Tunnen äänen tulevan hieman edestä päin sen sijaan, että se toistuisi täysin pään sisällä. Tämä ei ole saman hintaluokan vastamelukuulokkeissa laisinkaan arkipäiväistä. B&W on kallistanut kuulokkeiden elementtejä voimakkaasti siten, että ne osoittavat korvia etuviistosta. Tällä lienee osansa toimivassa tilavaikutelmassa. Hieman maltillisemmin toistuvat yläkeskitaajuudet 1,5–3 kHz:n välillä tuovat esitystapaan lisää tilavuutta rentouttaen samalla toiston terävyyttä. Monista muista V-tyylisistä vastamelukuulokkeista poiketen esimerkiksi laulusuoritukset eivät kuitenkaan kuulosta tukkoisilta ja verhoutuneilta, vaan PX7 S2e tuo vokalistin selkeästi ja jopa korostuneesti etualalle kokonaisuudessa.

Musiikki kuulostaa B&W:n kuulokkeilla voimakkaalta ja läsnäolevalta, joten se tekisi varmasti suuren vaikutuksen esimerkiksi niihin, jotka ovat käyttäneet aiemmin Sonyn tuotteita. Itse suosittelen kuitenkin edelleen vähintään kokeilemaan pientä taajuuskorjaamista, koska siten PX7 S2e:stä saadaan mielestäni äänenlaadun osalta pitkälti hintaluokkansa paras vastamelukuuloke.

Taajuuskorjaaminen

Olin etukäteen hieman skeptinen B&W:n sovelluksesta löytyvän taajuuskorjaimen toimivuudesta, koska sillä voidaan säätää ainoastaan basson ja diskantin tasoa. Nämä kaksi säätöä ovat kuitenkin sopivat kuulokkeiden oletustuunaukseen ja taajuusvasteen muotoon nähden. Bassosäätimen vaikutusalue on tasainen 20–350 hertsin välillä, kun taas diskanttisäädin vaikuttaisi muuttavan ylätaajuuksien määrää kauttaaltaan ylös- tai alaspäin.

Oma suositukseni on, että bassosäätimellä tiputetaan PX7 S2e:n alataajuuksien määrää noin 2,5 desibeliä ja diskanttia 1–2 desibeliä mausta riippuen. Itse suosin diskantin rauhoittamista 1,5 desibelillä, koska ääni on näin vähemmän hyökkäävää bassontoiston keventyminen huomioon otettuna. Tämän jälkeen taajuustasapaino on juuri sopivasti normaalimpi, eikä basson ylimääräinen jumputus vedä enää liikaa huomiota itseensä. Basson tason voi mielestäni jättää hieman Harmanin tavoitekäyrää korkeammaksi, koska alataajuudet toistuvat laadukkaasti. Basson osalta tätä neutraalimpaa esitystapaa hakiessa ylätaajuusalueet alkavat myös herkästi korostua liikaa, jolloin ääni muuttuu omaan makuuni jokseenkin ohueksi ja kliiniseksi. Kokeilin basson määrän pudottamista 4 desibelillä, mutten saanut diskanttia sopimaan sen kanssa yhteen täysin optimaalisesti. Siksi huomasinkin aina palaavani -2,5 (basso) & -1,5 (diskantti) -yhdistelmään. Tällöin taajuusvaste näyttää seuraavalta:

Säädöilläni PX7 S2e on langattomaksi vastamelukuulokkeeksi todella vaikuttavan ja aidosti sekä hauskan että luonnollisen kuuloinen. Toisto on tasapainoista ja täsmällisen tarkkaa kuunnellusta musiikista riippumatta. Tilavaikutelmakin on basson määrän vähentämisen jälkeen entistä avarampi ja musiikin tärkeimpään osa-alueeseen eli keskitaajuuksiin syntyy toimiva tunneyhteys. Omaan kuuloaistiini sovitettuna myös ylätaajuudet tuntuvat harvinaisen tasaisilta ja rasittamattomilta ilman, että niistä puuttuisi merkittävästi energiaa miltään yksittäiseltä taajuusalueelta. Tietynlaista rentoutta esitystapaan tuovat lisäksi melko rauhalliset yläkeskitaajuudet, jotka sopivat mielestäni suljettuihin kuulokkeisiin pääsääntöisesti hyvin. Laulajan äänestä jää puuttumaan viimeinen särmikkyys ja PX7 S2e voi kuulostaa esimerkiksi rock-musiikilla hieman pehmeältä ja hillityltä, mutta silloinkin kuuntelukokemus on miellyttävä ilman selkeitä heikkouksia.

Jos Bowers & Wilkins olisi uskaltanut tehdä kuulokkeista oletuksena tällaiset, ne kilpailisivat mielestäni melko tasaväkisesti esimerkiksi noin 350 euroa kalliimpaa Focal Bathysia vastaan. Taajuuskorjausten jälkeen muut testaamani alle 500 euron vastamelukuulokkeet jäävät edelleen jälkeen PX7 S2e:stä niin taajuusvasteen tasaisuuden, äänten erottelun kuin äänikuvan syvyysvaikutelmankin osalta. Ulkomuistini pohjalta 800 euron hintainen Focal Bathys on hieman kyvykkäämpi, mutta se ei kuulosta värittyneempien alakeskitaajuuksiensa vuoksi aivan yhtä luonnolliselta kuin PX7 S2e, jonka keskitaajuudet muistuttavat hyviä hifikuulokkeita.

Muita hintavampia vastamelumalleja en ole testannut riittävästi, mutta esimerkiksi Bowers & Wilkinsin oma PX8 on mielestäni ääneltään niin keskibassovoittoinen ja tukkoinen, etten ole varma, saako siitä edes taajuuskorjaamalla yhtä hyvän ja tasapainoisen kuuloista kuin edullisemmasta sisarmallista. Ehkä tästä täytyisi ottaa tulevaisuudessa selvää?

Yhteenveto

Bowers & Wilkinsin uusi PX7 S2e pääsi yllättämään itseni, koska tähän mennessä en ole kokenut useimpia 300–500 euron vastamelukuulokkeita äänenlaadultaan hintansa arvoisiksi. PX7 S2e tekee pienen taajuuskorjaamisen jälkeen itseeni aidosti vaikutuksen, ja se myös näyttää ja tuntuu ulkoisesti laadukkaalta tuotteelta. Pienehköjen korvapehmusteiden vuoksi en kuitenkaan harmillisesti usko kuulokkeiden sopivan kaikille, joten niitä kannattaisi päästä kokeilemaan ennen ostamista.

Ensisijaisesti mahdollisimman tehokasta vastamelutoimintoa etsiville 200–300 euron Sonyt ja Boset ovat edelleen järkevämpiä hankintoja, kun taas PX7 S2e sopii niille, jotka haluavat vastamelukuulokkeilta myös erinomaista äänenlaatua, josta on tarvittaessa mahdollista nauttia hieman meluisammassa ympäristössä kodin ulkopuolella. Kuulokkeet ovat mielestäni selvästi edullisemman hintansa ansiosta vaihtoehto 800 euroa maksavalle Focal Bathysille, joka on suunnattu samankaltaiselle kohdeyleisölle.

Toisaalta markkinoilta poistuvaa PX7 S2-mallia myydään tällä hetkellä 250–300 eurolla, joten taajuuskorjattuna se saattaa tarjota vielä jonkin aikaa parempaa vastinetta rahalle etenkin, kun rakenteen ja vastamelutoiminnon tulisi olla molemmissa malleissa sama. Fiksumman DSP-korjauksensa ansiosta E-malli kuulostaa kuitenkin oletuksena paremmalta ja taajuuskorjaamisenkin jälkeen tasaisemmalta ja sitä myötä luonnollisemmalta. PX7 S2e on mielestäni B&W:ltä yleisemminkin askel oikeaan suuntaan, koska en ole pitänyt valmistajan muista kuulokemalleista. Yksi merkittävä yhtälö vastamelukuulokkeissa jää kuitenkin edelleen ratkaisematta: säväyttävän laadukasta äänenlaatua ja supertehokasta vastamelutoimintoa ei voi saada samassa tuotteessa.

Plussat ja miinukset:

+ Ylikorostuvaa bassoa lukuun ottamatta oikeaoppinen ja luonnollinen taajuusvaste
+ Taajuuskorjaamalla saavutettavissa sekä hauska ja laadukas bassontoisto että hifi-tyylistä selkeyttä
+ Tavallista syvempi äänikuva hyvällä äänten erottelulla
+ Poikkeuksellisen matalat säröarvot erityisesti bassotaajuuksilla
+ Laadukas rakenne ja korkea laatuvaikutelma
+ Pienin varauksin hyvä käyttömukavuus
+ Helppokäyttöisyys
+ Korvapehmusteet ovat vaihdettavissa

– Basso toistuu oletuksena liian lujaa muihin taajuuksiin nähden
– Vastamelutoiminnon tehokkuus vain keskitasoa
– Elektroniikka sirisee, kun Bluetooth-yhteyttä ei ole muodostettu
– Pehmusteiden korva-aukko on pieni
– Puhelinsovellus on ominaisuuksiltaan suppea ja vaatii käyttäjäksi rekisteröitymisen