Arvostelu: Quad ERA-1

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Arvostelun osiot:

Tietoa tuotteesta
Tuotepakkaus ja varustelu
Rakenne ja käyttömukavuus
Äänenlaatu
Kokemuksia vahvistuksesta
Vertailut muihin kuulokemalleihin
Yhteenveto

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2018
• Suunniteltu Britanniassa ja valmistettu Kiinassa
• Hinta: 699 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Planaarielementit: 40×50 mm (itse mitattu)
• Impedanssi: 20 Ohm
• Herkkyys: 94 dB/mW
• Paino: 420 g (ilman kaapelia)
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: pituus 2 m / liitin 3,5 mm
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, toiset korvapehmusteet ja 6,35 mm:n adapteri
• Takuu: 3 vuotta

Arvostelukappaleiden hankintapa: Itse ostettu tuote

Kuulokkeiden hämärä syntyperä

Brittiläinen Quad Electroacoustics lienee vuoteen 1936 ulottuvan historiansa myötä tuttu monille hifiharrastajille vahvistimistaan ja kaiuttimistaan. Vuonna 2018 se päätti julkaista myös ERA-1-nimiset planaarikuulokkeet (linkki tuotesivulle), joita myydään edelleen 700 euron hintaan. Vaikkei valmistajalta olla sittemmin nähty uusia kuulokemalleja, eikä ERA-1:llä ole enää juurikaan uutuusarvoa, päätin kuitenkin ottaa selvää, millaisesta tuotteesta on kyse.

Arvostelua varten tekemäni taustatyö paljasti samalla melkoisia epäselvyyksiä kuulokkeiden ympärillä. Quad kertoo suunnitelleensa ERA-1:n itse Britanniassa, vaikka se valmistetaankin Kiinassa. Samaan aikaan markkinoilta löytyy kuitenkin useita hyvin samanlaisia kuulokemalleja, joita on myyty edullisemmalla hinnalla.

Nämä kloonit, kuten Brainwavz Alara (valmistus lopetettu / hinta 500 USD) ja Zephone Tiger (hinta noin 500 €), vaikuttaisivat linkittyvän taiwanilaiseen OEM-valmistajaan, Yogadaan (emoyhtiö Yoga Electronics), ja sen JPM-101-nimiseen kuulokemalliin. Myös Simgot ET1000 (saatavuus epävarma) on jonkinlainen sukulainen näille, vaikka kupit näyttävätkin kaikissa kuulokemalleissa ulkoisesti hieman erilaisilta. Sankarakenteen, korvapehmusteiden kiinnitysmekanismin ja planaarielementtien on kuitenkin todettu olevan kuulokkeissa pitkälti samanlaiset, mikä ei voi olla pelkkää sattumaa. Niin ikään tuunaus on ERA-1:n, Alaran ja Tigerin välillä samankaltainen erojen muodostuessa todennäköisesti kuppien erilaisista ritilöistä ja rakenteen erilaisesta avoimuusasteesta.

Quad:ia puolustelevat tahot tuntuvat olettavan, että yritys on sallinut muiden tehdä ERA-1:stä kopioita säilyttäen kuitenkin parhaat tekniset innovaatiot omassa hallussaan. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että ERA-1 on tilattu niin ikään samalta OEM-valmistajalta esittäen toiveita ulkonäön ja tuunauksen suhteen. Tällöin Quad ei olisi pystynyt täysin rajoittamaan sitä, etteikö vastaavia kuulokkeita valmistettaisi hieman eri näköisinä myös muille yrityksille. On tosin spekuloitu, että Brainwavz olisi joutunut lopettamaan Alara-kuulokkeiden valmistuksen juuri sen vuoksi, että se jätti hankkimatta niille jonkinlaisen lisenssin Quad:ilta. Täyttä varmuutta asiaan tuskin koskaan saadaan, mutta epäselvä tausta lienee joka tapauksessa vaikuttanut osaltaan siihen, ettei ERA-1:stä ole tullut erityisen suurta menestystä. Quad:in etuna on kuitenkin yhä nykyään kuulokkeiden hyvä saatavuus, sillä monien edullisempien versioiden valmistus on lopetettu tai ne täytyy tilata Kiinasta huonommilla takuuehdoilla.

Tuotepakkaus ja varustelu

ERA-1 toimitetaan kokoonsa nähden suuressa pahvilaatikossa, koska kuulokkeiden mukana tulee myös ylisuuri kuljetuskotelo. Oman arvioni mukaan ERA-1 olisi voitu saada sopimaan puolet pienempäänkin koteloon, jolloin olisin voinut edes harkita sen käyttämistä. Muina lisävarusteina ostaja saa toiset korvapehmusteet ja 6,35 millimetrin adapterin.

Kangaspäällysteisessä kaapelissa on 3,5 millimetrin liitin ja se kiinnittyy kuulokkeisiin niin ikään kahdella 3,5 millin liittimellä. Pituutta kaapelilla on 2 metriä, mikä tuntuu monissa käyttötilanteissa optimaaliselta. Käytettävyys muutoinkaan ei aiheuta kaapelin keveyden ja joustavuuden ansiosta harmaita hiuksia, mutta yleisfiilis on lopulta melko halvan tuntuinen. Yleisesti käytettävien liittimien ansiosta ERA-1:lle voitaisiin kuitenkin hankkia hienompikin kaapeli, sillä siihen sopivat esimerkiksi Hifimanin ja Focalin kuulokkeisiin suunnatut vaihtoehdot. Tällöin kannattaa kuitenkin tehdä taustatyö huolella, sillä Quad on sijoittanut kuulokeliittimet kuppien takaosaan siten, ettei paksummilla kuorilla varustettujen liittimien käyttäminen ole välttämättä mahdollista. Vastaavasti ohuet liittimet kiinnittyvät niin ahtaaseen rakoon, ettei niitä meinaa saada enää irrotettua muutoin kuin johdosta vetämällä. Tästä täytyy antaa valmistajalle miinusta, vaikka pidänkin liittimien sijainnista.

Ongelmien riivaama rakenne, mutta hyvä käyttömukavuus

ERA-1 on rakenteeltaan ristiriitainen tapaus, sillä paikoin se tuntuu lähes luksustuotteelta, mutta kokonaisuutena erittäin halvalta. Jos aloitetaan positiivisista puolista, metallista tehdyt kupit ovat todella jämäkät ja poikkeuksellisen laadukkaat. Elementit pysyvät niiden suojassa varmasti kunnossa, eikä yleisvaikutelma ole samaan tapaan lelumainen kuin esimerkiksi Hifimanin muovikuppien kohdalla. Plussaa täytyy antaa lisäksi pääpannan verhoilussa käytetystä aidosta nahasta, joka pysyy siistinä huomattavasti pidempään kuin keinonahka. Pidän myös muovitapeilla kiinnittyviä korvapehmusteita hyvänä ratkaisuna, vaikka perinteisempi kiinnitystapa olisikin mahdollistanut laajemman pehmustevalikoiman kokeilunhaluisille. Yhdet mukana tulevista pehmusteista on tehty aidosta nahasta ja niissä on voimakas kallistus. Toiset pehmusteet puolestaan ovat paksuudeltaan tasaiset ja materiaaliltaan hybridi-tyyliset eli päätä vasten asettuva osa on nahan sijaan veluurikangasta.

Tähän kehumisen aiheet pitkälti loppuvatkin, sillä kuulokkeiden sankarakenne on siisteydestään huolimatta surkean hutera. Kuppien haarukat on tehty ohuesta ja halvasta muovista. Pienikin koputtelu saa rakenteen kuulostamaan ontolta ja se helähtää kuin peltiämpäri. Toleranssit erityisesti korkeudensäätöön liittyvien jatkeosien ympärillä ovat myös niin suuret, että kupit heiluvat ja natisevat löysästi puolelta toiselle. Säädetty korkeus ei myöskään pidä kunnolla asentoaan, vaan kupit saa valahtamaan ala-asentoon kuulokkeita heilauttamalla. Yleinen suunnittelu on vieläpä mennyt hieman pieleen sen osalta, että pääpanta asettuu jo oletusasennossaan todella korkealle, jolloin ERA-1 on valtaväestöä pienemmän pään omaaville turhan suuri ja voi vaatia muokkaamista, jotta sitä on ylipäätään mahdollista käyttää. Itselleni kuulokkeet ovat sopivat oletusasennossaan, joten korkeudensäätö jää pitkälti turhaksi.

ERA-1:tä vaivaavat myös laatuongelmat, koska sen kuulokeliittimet ovat hajoilleet normaalissa käytössä ilman ennakkovaroitusta. Tämän on todettu johtuvan puhtaasti heikkolaatuisista liittimistä sen sijaan, että kuppien sisäisessä johdotuksessa olisi mitään pielessä. Britanniassa väitetysti tehty suunnittelutyö ei valitettavasti näykään ERA-1:ssä juuri lainkaan, vaan laadukkaita kuppeja ja melko tyylikästä ulkonäköä lukuun ottamatta se tuntuu halvalta kiinalaiselta tuotteelta. Tämä jos mikä antaa syyn epäillä, että Quad:in rooli valmistuksessa ja laadunvalvonnassa saattaa olla varsin pieni. Korkeahko 700 euron hinta huomioiden kokonaisuus aiheuttaa väistämättä pettymyksen.

Jos kuitenkin oletetaan, että kuulokkeet sopivat käyttäjän päähän olematta liian suuret, käyttömukavuus on kaiken kaikkiaan oikein hyvä jopa useiden tuntien ajan. ERA-1 ei paina liikaa (420 g), jotta sen yksinkertainen (mutta hyvin pehmustettu) pääpanta aiheuttaisi valtavasti paineentunnetta päälaelleni – jonkin verran sitä silti on. Myös sangan puristusvoima on varsin lempeä ja istuvuus ylipäätään kelvollinen, joskin niin löysä, ettei päätä kannata heiluttaa kuuntelun aikana. Suosimissani hybridi-korvapehmusteissa saisi olla suurempi korva-aukko, mutta hetken totuttelun jälkeen nekin tuntuvat mukavilta. Nahkapehmusteissa korva-aukko on sen sijaan selvästi suurempi, mutta voimakkaan kallistuksen ja kovemman materiaalin vuoksi korvieni taka- ja yläosaan muodostuu epämukavaa painetta. Suosinkin kahdesta vaihtoehdosta hybridi-pehmusteita.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. ERA-1:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste hybridi-pehmusteilla (punainen) ja nahkapehmusteilla (sininen):

ERA-1 on W-kirjaimen muotoiselta taajuusvasteeltaan ja sitä myötä ääneltään uniikki kuuloke, joka tarjoaa hieman kaikkea muistuttamatta juurikaan mitään muuta tuntemaani kuulokemallia. Tyylillisesti yhtäläisyyksiä on löydettävissä oikeastaan vain Abyss AB1266-sarjasta, joka korostaa samaan tapaan 1 kHz:n ympäristöä ja sahaa sen jälkeen lähes identtisesti vuorotellen ylös ja alas. Abyss-mallit kuulostavat vaikuttavalta, mutta melko ohuelta ja epäluonnolliselta. ERA-1 sen sijaan on ääneltään lämpimämpi ja sen epätasaisuudet tasapainottavat toisiaan yllättävänkin onnistuneesti, joten kokonaisuus kuulostaa tavallaan paremmalta kuin osiensa summa. Tämä tosin vaatii mielestäni hybridi-pehmusteiden käyttämistä, sillä nahkapehmusteet ovat muutamista eduistaan huolimatta turhan epäluonnollisen kuuloiset.

Luonnollisemmilla hybridi-pehmusteilla toistosta nousee esiin muhkean roteva bassontoisto, kuulaat ja rennot keskitaajuudet sekä vaivattoman ilmava diskantti. Esitystapaa voitaisiin kuvailla musikaaliseksi siinä mielessä, että se saa aina innostumaan musiikin pääkohdista sen sijaan, että huomio kiinnittyisi pienempiin nyansseihin. Ääni on myös sopivan rasittamatonta pidempään kuunneltavaksi. Samaan aikaan keskitaajuuksien epätasaisuus vahingoittaa kuitenkin toiston tarkkuutta, koska äänten erottelu jää epäselväksi ja äänikuva sumeammaksi kuin monissa alle 300 euron kuulokkeissa. Alataajuudet toistuvat lisäksi planaarielementit huomioiden poikkeuksellisen hitaan oloisesti aivan kuin basso jäisi kaikumaan ja murisemaan taustalle. Osittain tämän vuoksi ERA-1 kuulostaakin muhkeammalta kuin taajuusvasteesta olis pääteltävissä. En kuitenkaan pidä tätä varsinaisesti huonona asiana, koska rotevuus nostaa usein hymyn huulille. Muutkaan heikkoudet eivät häiritse suuremmin, jos suhtaudun ERA-1:een hauskana ja ennen kaikkea erilaisena kuulokkeena. Etenkin kaikenlainen rock-musiikki kuulostaa sillä voimakkaalta ja innostavalta.

Vaikkei kuulokkeiden rakenteellinen laatu vastaakaan 700 euron hintaa, äänenlaadusta voisin oikeastaan sen verran maksaakin, sillä monilla muillakin värittyneillä kuulokkeilla on hintaa, eivätkä ne toimi kokonaisuutena yhtä hyvin kuin ERA-1. Sokkona en kuitenkaan hankintaa tekisi, vaan pyrkisin varmistamaan, miten omalaatuinen tuunaus sopii omalle musiikkimaulle, ja häiritsevätkö toiston tarkkuuteen liittyvät heikkoudet. Toki ERA-1:n istuvuuskin on syytä varmistaa, jotta sitä on ylipäätään mahdollista käyttää.

Basso:

ERA-1:n basso toistuu erittäin lineaarisesti nousten jopa hieman koholle 100 hertsin ympäristössä. Kun tähän lisätään mainitsemani hitaan puoleinen jälkisointi, basso kuulostaa rotevalta ja hauskalta, joskin myös korostuneelta. Toisto ei onneksi koskaan varsinaisesti puuroudu esimerkiksi Meze Audio Empyreanin tapaan, mutta lämmin murina herättää monesti ensimmäisenä huomiota, eikä basson laadussakaan ole hurraamista. ERA-1:n viehättävyys piilee kuitenkin siinä, että vain harvat avoimet planaarikuulokkeet tarjoavat yhtä fyysisen kuuntelukokemuksen – alle 1000 euron hintaluokassa tulee mieleen lähinnä FiiO FT5 ja ehkä varauksin Audezen LCD-2 Classic.

Esimerkiksi bassokitara ja rummut toistuvat ERA-1:llä miellyttävän tukevasti ja sähkökitaroissakin on roteva ote. Elektroninen musiikki junttaa niin ikään tavallista voimakkaammin, vaikkei kuulokkeista löydykään Harmanin tavoitekäyrän mukaista alabassohyllyä. Potkiva bassontoisto on ehdottomasti yksi ERA-1:n mieleenpainuvimmista ja hauskimmista piirteistä. Jos joku toivoo tiukemman ja vähemmän tuhdin kuuloista lopputulosta, murina pysyy hieman paremmin kontrollissa nahkapehmusteilla.

Keskitaajuudet:

ERA-1:n keskitaajuudet ovat melkoinen vuoristorata tai diskantti mukaan luettuna kolmesta vuoresta muodostuva jono. Sekä korostumat että vaimentumat ovat kuultavissa, mutta ne täydentävät toisiaan siten, että lopputulos ei kuulosta yhtä värittyneeltä kuin ennakkoon oletin. Toisaalta aaltoilevalta tuntuvaa esitystapaa on vaikeaa kuvailla mitenkään järkevästi. ERA-1 kuulostaa samanaikaisesti niin räväkältä ja selkeältä kuin myös rauhalliselta ja hieman verhoutuneelta. Tietyt osat äänestä herättävät enemmän huomiota, mutta useimmiten nämä onnistuvat olemaan juuri ne, joiden ansiosta innostun kuuntelusta. ERA-1:ssä on kiehtovaa energiaa ja räväkkyyttä ilman, että sitä olisi raskasta kuunnella. Se onnistuu olemaan lisäksi yksi harvoista kuulokkeista, joissa 1 kHz:n “kailottavuus” ei häiritse minua käytännössä laisinkaan, vaan tuo pikemminkin kaivattua eloa toistoon.

Juuri tämän taajuusalueen korostuneisuus luultavasti kumoaa osittaista vaimentuneisuutta, sillä pelkästään kuulokkeita kuuntelemalla en arvaisi taajuusvasteesta puuttuvan yhtä suuret palat 1,5–2,5 kHz:n ja 3,5–6 kHz:n väliltä. Myös 3 kHz:n ympäristö nousee lopulta riittävän energiseksi, jotta aivoni eivät tulkitse ääntä liian vaisuksi tai joudu ponnistelemaan saadakseen asioista selvää. Toki kuunnellusta musiikista riippuen lopputulos on toisinaan siinä määrin tukkoinen, että muistan, miksi värittyneet kuulokkeet eivät ole parhaita valintoja joka paikan höyliksi. Pääsääntöisesti ERA-1 kuulostaa kuitenkin kohtuullisen tasapainoiselta ja se kiinnittää hauskasti huomiota toiston voimakkuuteen sulavoittaen osan terävyydestä pois. Kuulokkeiden voisi sanoa revittelevän sopivan sivistyneesti. Samalla kirkkaat ylätaajuudet tekevät toistosta vaivattoman tuntuista ja nostavat pienempiä yksityiskohtia riittävästi esiin taustalta.

Harmittamaan jääkin oikeastaan vain epäselvä erottelu, sillä eri äänet sulautuvat herkästi yhteen: soittimet eivät rajaudu kovinkaan selvästi erilleen toisistaan, eikä liikkuvien äänten sijaintitarkkuus ole nykymittapuulla kummoinen. Esimerkiksi Aune Audion 300 euroa maksava AR5000 kuulostaa dynaamisesta elementistään huolimatta tarkemmalta, Hifiman Sundarasta puhumattakaan. Mielestäni ERA-1 kannattaa siis ostaa puhtaasti hauskaa ääntä odottaen, vaikka planaarielementit yhdistetäänkin usein juuri päin vastoin laadukkaaseen toistoon. Koen tämän kuitenkin vaihteluksi ja tärkeäksi osoitukseksi siitä, ettei elementtityyppi suoraan määritä kuulokkeiden tyyliä tai äänenlaatua.

Mukana tuleviin nahkapehmusteisiin vaihtaminen avartaa ERA-1:n äänikuvaa ja selkeyttää mukavasti soittimien erottelua, joten kuulokkeista tulee tavallaan “teknisemmät”. Samalla esitystapa muuttuu kuitenkin epäluonnollisemmaksi, koska desibeliero taajuusvasteen kuoppien ja korostuminen välillä on aiempaa suurempi: 1 kHz:n korostuma nousee aggressiivisemmin esiin, ja 2 kHz:n ympäristö jää etäisemmäksi ja tukkoisemmaksi. Ylätaajuuksiin syntyy myös uudenlaista siksakkia ja sihinää, joka kuulostaa ajoittain ärsyttävältä. Lopputulosta voisi kutsua eläväksi, mutta hybridi-pehmusteet ovat lopulta omaan makuuni tasapainoisemmat.

Diskantti:

ERA-1 on diskantiltaan mielenkiintoinen tapaus, koska sen hifimäinen ilmavuus ja vaivattomuus ovat yllättäviä piirteitä muutoin värittyneissä kuulokkeissa. Ääni jatkuu 6 kHz:stä eteenpäin erinomaisen tasaisesti oman kuuloaistini ylärajalle saakka, joten toisto on tukevuudestaan huolimatta miellyttävän raikasta ja kokonaisvaltaista. Pidän myös siitä, ettei kuulokkeissa ole ajoittain korostuneesti esiin pomppaavaa sibilanssia lukuun ottamatta juurikaan ylimääräistä terävyyttä tai räikeyttä, vaan ERA-1:n kuulostaa planaarikuulokkeeksi luonnolliselta, ja sen kuuntelu on täysin rentoa pidempiäkin aikoja. Esimerkiksi Hifimanin planaarikuulokkeissa ylätaajuudet ovat selvästi räiskyvämmät ja korostuneemmat, joten ERA-1 on tyylilajissaan suorastaan herkkua korville.

Tietynlainen rentous lienee pitkälti vaimeasti toistuvan preesensalueen (4–6 kHz) ansiota, sillä sihisevämpää ja terävämpää ääntä tarjoavat nahkapehmusteet voimistavat juuri tätä taajuusväliä. Toisaalta se johtaa samalla erottelukyvyn tarkentumiseen, joten molemmissa pehmusteissa on omat hyvät puolensa riippuen siitä, mitä kukakin etsii, ja miten taajuusvasteen epätasaisuudet täsmäävät oman kuuloaistin kanssa. Itselleni diskantti on hybridi-pehmusteilla luonnollisempaa sillä kustannuksella, että yksityiskohtaisuus jää sumeammaksi.

Rento preesensalue vaikuttaa myös omalta osaltaan laulusuoritusten esitystapaan. Vokalistin ääntä ei saateta loppuun saakka täydellä voimakkuudella ja selkeydellä, mutta tämä ei häiritse suuremmin, kunhan omiin mieltymyksiin sopii hieman rauhallisempi ja lämpimämpi tyyli. Tältä osin ERA-1 muistuttaa jonkin verran ZMF Veriteä, joissa on niin ikään kolo yläkeskitaajuuksien ja preesensalueen välillä.

Muita huomioita:

Tulinkin jo maininneeksi, että ERA-1 ei voita palkintoja erottelun selkeydessä tai äänikuvan tarkkuudessa. Hybridi-pehmusteilla tilavaikutelma on muutoinkin kaikilta osin hyvin tavanomainen. Parannusta tilanteeseen saadaan kuitenkin kallistetuilla nahkapehmusteilla, jotka lisäävät ääneen tarkemman erottelun ohella sekä leveyttä että syvyyttä. Tällöin menetetään vastaavasti osa alataajuuksien hauskasta paksuudesta ja iskevyydestä. Etenkin hybridi-pehmusteilla ERA-1 kuulostaa planaarikuulokkeeksi tavallista dynaamisemmalta, mikä innostaa jammailemaan ja saa unohtamaan pienimpien yksityiskohtien metsästyksen.

Vahvistus

ERA-1 on vahvistuksen näkökulmasta hieman keskimääräistä haastavampi, mutta lopulta melko tavanomainen kuuloke. Matala 20 ohmin impedanssi vaatii kuuntelulaitteelta hyvää virranantokykyä, mutta modernit transistorivahvistimet on optimoitu antoteholtaan juuri 16–32 ohmin välille. Kuulokkeiden hieman keskimääräistä alhaisempi herkkyyskään (94 dB/mW) ei tuota suurempia haasteita, ellei käytössä ole pienitehoinen mobiililaite. Uskoisin kuitenkin monien hankkivan 700 euron planaarikuulokkeille jonkinlaisen erillisen vahvistimen. Jos taas kuulokkeita on tarkoitus kuunnella suoraan matkapuhelimesta, tällöin on mielestäni säästetty väärässä paikassa tai hankittu vääränlaiset kuulokkeet.

Itse suosin yleensä planaarikuulokkeiden kanssa tehokkaimpia vahvistimiani, kuten Cayin iHA-6:ta ja Aune S17 Pro:ta. Päädyin samaan myös ERA-1:n kanssa, vaikka se ei lopulta kuulosta merkittävästi kehnommalta myöskään edullisemmalla SMSL DL200:lla. Ääni muuttuu bassontoiston tiukkuutta ja diskantin sulavuutta lukuun ottamatta melko vähän vahvistinta vaihtamalla, joten en kokenut tarvetta selvitellä asiaa enempää. Jouduin joka tapauksessa käyttämään erillistä balansoitua kaapelia, koska ERA-1:n omalla kaapelilla on mahdollista hyödyntää vain laitteiden balansoimattomia liitäntöjä.

Vertailuja muihin kuulokkeisiin

ERA-1 on tuunaukseltaan uniikki, joten se kuulostaa hyvin erilaiselta kuin mikään muu testaamani enintään 1000 euroa maksava kuuloke. Tämän vuoksi en vaivautunut tällä kertaa kaivamaan hyllystäni esiin verrokkeja etenkään, kun en omista muita avoimia kuulokkeita samasta hintaluokasta. ERA-1:llä riittäisi kuitenkin 500-800 euron välillä runsaasti kilpailijoita, jollaisiksi voitaisiin laskea ainakin Hifiman Ananda, Edition XS ja HE6se V2 sekä Meze Audio 109 Pro, Moondrop Venus, Sennheiser HD 660S2, SASH Tres SE, Audeze MM-100, ja FiiO FT5. Niin ikään hiljattain julkaistu Focal Hadenys sisältyy tähän joukkoon. Kuluttajilla riittääkin siis valinnanvaraa, joten joukosta erottautuminen lienee hyödyllistä myynnin näkökulmasta. Quad ERA-1:n poikkeuksellinen tuunaus ja hauskuutta painottava esitystapa voisivat hyvinkin ohjata monien valinnan sen suuntaan, vaikka kuulokkeet eivät enää välttämättä olekaan houkuttelevat uutuusarvonsa vuoksi, eivätkä myöskään kuulosta yhtä tarkalta kuin monet edullisemmat kilpailijansa. Toisaalta ERA-1:tä liikkuu myös melko usein käytettyjen markkinoilla, jolloin se voisi olla hyvä hankinta tuomaan vaihtelua muille aiemmin hankituille kuulokemalleille.

Yhteenveto

Quad ERA-1 on melkoinen outolintu, josta on vaikeaa muodostaa selkeää mielipidettä. Kuulokkeet vaikuttavat ensinnäkin halvahkon sankarakenteensa vuoksi geneerisiltä, eivätkä varsinaisesti herätä omistamisen iloa. Quad:in logokin tuntuu hieman päälle liimatulta, koska samoja kuulokkeita myydään pienin eroin myös eri merkkisinä. Koska vielä istuvuudessa ja valmistuslaadussakin on todistetusti omat ongelmansa, ERA-1:n ostamista 700 euron hintaan olisi nykyään vaikeaa suositella.

Toisaalta ymmärrän, miksi monet kuulokkeista pitävät. Ne kuulostavat omalaatuiselta ja kiehtovalla tavalla vanhanaikaiselta, joten markkinoilta ei oikeastaan löydy vastaavia vaihtoehtoja. ERA-1:n hauska ääni voikin perustellusti ohjata monien ostopäätöksen sen suuntaan, vaikkei esimerkiksi toiston tarkkuus ylläkään edullisempien kilpailijoiden tasolle. Selvät heikkoudet on onneksi melko helppoa sivuuttaa, koska kuuntelu on mukavaa ja kokemus eroaa totutusta. Kyseessä onkin mielenkiintoinen kuulokemalli juuri erilaisuutensa ansiosta, joten sitä kannattaa kokeilla mahdollisuuden tullen rohkeasti.

Plussat ja miinukset:

+ Hauskuutta painottava tuunaus ilman liian suuria kompromisseja
+ Rennon räväkät keskitaajuudet sopivat yllättävän hyvin rock-musiikille
+ Muhkea ja potkiva bassontoisto
+ Ilmava ja rasittamaton diskantti
+ Hyvä käyttömukavuus, mikäli kuulokkeet sopivat päähän
+ Laadukkaat metallikupit
+ Mukana tulee toiset korvapehmusteet
+ Tavallista pidempi 3 vuoden takuu

– Keskitaajuuksien epätasaisuus ja värittyneisyys voi jakaa mielipiteitä
– Basson murina dominoi välillä toistoa liikaa
– Sumea äänikuva ja erottelukyky (nahkapehmusteilla tosin hieman parempi)
– Halvan ja huteran tuntuinen sankarakenne
– Korkeussäädön pienin asetus on osalle liian suuri
– Laatuongelmat, kuten liittimien äkillinen hajoaminen
– Kaapelin irrottaminen on vaikeaa ja liitinsuunnittelu estää joidenkin kaapeleiden käyttämisen
– Vastaavia kuulokkeita on myyty edullisemmin eri merkkisinä