Arvostelu: FiiO FT5

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 500 €
• Rakenne: avoin, over-ear
• 90 mm:n planaarielementti: PAR-kalvo (paksuus 6 µm), alumiini-hopea-seoksesta valmistetut johtimet ja kaksipuoleinen N52-magneettirakenne 1,5 Teslan magneettiteholla
• Impedanssi: 36 ohm
• Herkkyys: 96 dB/mW
• Paino: 456 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Mukana tulee: 1,5 metriä pitkä kaapeli vaihdettavalla liittimellä (3,5 mm ja 4,4 mm), 6,35 mm:n adapteri ja 4-pin-XLR-adapteri, kovakuorinen kotelo, pussukka ja vaihtopehmusteet

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu valmistajalta

Aiemmin pääasiassa vahvistimistaan ja mobiilisoittimistaan tunnettu FiiO laajensi vuonna 2023 tuotevalikoimaansa täysikokoisten kuulokkeiden puolelle. Ensimmäisenä julkaistu 300 euron hintainen FT3-malli yllätti minut huhtikuussa (linkki arvosteluuni) sekä laadukkaalla rakenteellaan että tasapainoisella äänellään. Yleensä kuulokevalmistajien ensimmäiset julkaisut eivät ole yhtä onnistuneita, vaan osittain puutteellisia, elleivät jopa toisinaan käyttökelvottomiakin. Hyvien kuulokkeiden tekeminen ei itseasiassa ole aivan helppoa, joten FiiO:n alku oli lupaava. Hiljattain FT3 sai seuraa 500 euron hintaisesta FT5-mallista (linkki valmistajan tuotesivulle), joka on toistaiseksi FiiO:n kallein kuulokemalli ja sen ensimmäinen planaarikuuloke. Saimme FT5:n arvosteltavaksi suoraan valmistajalta.

Tuotepakkaus

FT5 toimitetaan kolmikerroksisessa pakkauksessa, sillä varsinaisen myyntipakkauksen suojaksi on lisätty peräti kaksi pahvilaatikkoa. Sisempää pahvilaatikkoa on mielenkiintoisesti tuettu muovisilla kulmasuojilla. Turhaa jätettähän tästä syntyy, mutta ainakin pakkaus on poikkeuksellisen tukeva. FT3 oli pakattu samalla tavalla, joten FiiO vaikuttaa panostavan poikkeuksellisen paljon siihen, että sen kuulokkeet tulevat ehjänä perille.

FT5:n varustelu vastaa pitkälti edullisempaa FT3-mallia. Nahkaa muistuttava muovinen kuljetuskotelokin on pysynyt ennallaan. FT3:een perehtyneet saattavat muistaa kuulokkeiden mukana tulleen erikoisen kaapelin, joka voidaan muuntaa adaptereilla tukemaan neljää eri liitäntää. Tämä liittimen vaihtamisominaisuus löytyy myös FT5:n kaapelista, joka tosin muutoin on materiaaliltaan hieman erilainen – tästä kuitenkin lisää hieman tuonnempana.

Tuttuun tapaan tuotepakkaukseen sisältyy myös toisenlaiset korvapehmusteet. Uutena varusteena FiiO on puolestaan lisännyt mukaan säilytyspussukan. Kriittisempi harrastaja saattaisi olla pettynyt siihen, ettei varustelu ole parantunut enempää halvempaan FT3:een verrattuna, mutta itseäni asia ei häiritse. FT5:n varustelu on jo tällaisenaan selvästi runsaampi kuin 500 euron hintaluokassa yleensä on totuttu näkemään.

Rakenne ja käyttömukavuus

FT5:n runko on valmistettu magnesiumin-alumiini-seoksesta. Magnesium on mielestäni yksi parhaista materiaaleista kuulokkeiden rakentamiseen, sillä oikein käytettynä se on kestävää ja ennen kaikkea kevyttä. FiiO:n tekemästä painon optimoinnista huolimatta sen kuulokkeet ovat kuitenkin harmillisesti suhteellisen painavat. FT5:n 456 gramman paino (ilman kaapelia) ei ole planaarikuulokkeille vielä erityisen korkea, mutta kuitenkin noin 100 grammaa enemmän vaikkapa Hifiman Sundaraan verrattuna.

Planaarikuulokkeet ovat yleensä painavampia kuin dynaamisella elementillä varustetut kuulokkeet, mikä johtuu suuremmista magneeteista. Tästä löytyy myös selitys FT5:n korkealle painolle, sillä sen magneettirakenne vaikuttaa poikkeuksellisen järeältä.

Painoa lukuun ottamatta kuulokkeiden rakenteesta on vaikeaa keksiä minkäänlaista huomautettavaa. Viimeistely on kauttaaltaan ensiluokkaista, kupeissa on kivasti yksityiskohtia, ja kuulokeliittimien ulkonevat kotelotkin näyttävät hienolta. Vaikuttavaa on myös kuppien valmistaminen yhdestä metallin palasta.

Kupit liikkuvat hieman sivuttain ja sisään/ulos, joten kuulokkeet mukautuvat hyvin pään muotoon. Rakenteessa on myös FT3-mallin tapaan jousimekanismi, jonka ansiosta kupit liikkuvat jouhevasti ja palautuvat oletusasentoonsa silloin kun kuulokkeita ei käytetä. Mekanismi on samankaltainen kuin esimerkiksi Focalin kuulokkeissa.

FT5:n tumma väritys miellyttää varmasti useimpia. Valosta riippuen kuulokkeet saattavat näyttää lähes mustilta tai melko harmailta. Omissa kuvissani ne ovat pääsääntöisesti harmaat, koska keinovalossa on hankalaa saada luonnollisia kuvia ja näin talvella ei auringonpaistetta ole ollut liiaksi tarjolla. FT5 on komea sellaisenaankin, mutta sen laadukasta rakennetta oltaisiin mielestäni voitu korostaa esimerkiksi koreammalla metallivärityksellä. Pienenä harmistuksena sangan yläkaarta ei ole päällystetty keinonahkalla, kuten FT3:ssa. Käytettävyyteen asia ei vaikuta, mutta FT3:n sanka oli päällystettynä poikkeuksellisen hienon näköinen.

Pantamekanismi:

Kuulokkeiden pääpanta säätyy korkeudeltaan automaattisesti käyttäjän päähän sopivaksi. Vaikka aiemmin moitin FT5:n painoa, on sanottava, että pantamekanismi onnistuu häivyttämään painontunteen hämmästyttävän hyvin. Parin tunnin kuuntelusessiot onnistuvat helposti. Sangan puristusvoima on myös omaan päähäni optimaalinen, joten paino jakautuu tasaisesti sekä korville että päälaelle. Jos FT5 olisi 100 grammaa kevyempi, niitä tuskin edes huomaisi.

Korvapehmusteet:

Kuulokkeiden mukana toimitetaan sekä keinonahalla että mokkamateriaalilla päällystetyt korvapehmusteet. Nämä ovat hieman erilaiset kuin FT3:ssa, sillä korva-aukko on nyt pyöreän sijaan ovaalin muotoinen. Tämä on mielestäni onnistunut muutos, mutta pehmusteet eivät ole edelleenkään sisältä erityisen tilavat. Omille korvilleni pehmusteet asettuvat oikein mukavasti, mutta hiemankaan suuremmille korville tilaa ei välttämättä olisi riittävästi. Valmistajan kannattaa ehdottomasti korjata asia tulevissa kuulokejulkaisuissaan. Syvyyttä pehmusteissa on onneksi riittävästi ja ne sulkeutuvat korvien ympärille tiiviisti myös silmälaseja käyttäessä.

Kaapeli:

Tuotepakkaukseen sisältyvä kangaspäällysteinen kaapeli kiinnittyy molempiin kuulokekuppeihin 3,5 millimetrin liittimellä. Pituutta kaapelilla on 1,5 metriä eli se on puolet lyhyempi kuin FT3-mallissa. Tämäkin on tervetullut muutos, koska FT3:n 3 metrinen kaapeli olikin omiin tarpeisiini turhan pitkä, joskin varmasti kauemmas kuuntelijasta sijoitettua vahvistinta käyttäessä juuri sopiva. Tällä kertaa valmistaja ei ole valinnut kuulokkeilleen eksoottista OYAIDE HPC-23T-kaapelia, vaan 392 säikeestä koostuvan hopeoidun kuparikaapelin, jonka merkki jää tuntemattomaksi. Tärkeämpää itselleni on kuitenkin kaapelin käytettävyys, minkä osalta FiiO on onnistunut varsin hyvin, vaikkei kangaspäällyste pärjääkään notkeudessa kumipintaisille punotuille kaapeleille. Plussaa täytyy antaa tälläkin kertaa liittimien hienoista metallikoteloista. Arvostan aina yksilöllisiä liittimiä enemmän kuin geneeristä hyllytavaraa.

FT5:n (ja FT3:n) kaapelissa parasta on sen irrotettava liitin sekä mukana tulevat adapterit. Balansoimattomissa kuulokekaapeleissa on useimmiten 3,5 millimetrin liitäntä, johon voidaan kiinnittää tarvittaessa 6,35 millimetrin adapteri. Balansoitua kytkentää varten tarvittaisiin erillinen kaapeli. FiiO on kuitenkin ratkaissut kahden kaapelin tarpeen tekemällä liittimestä irrotettavan, jolloin oletuksena kiinni oleva 3,5 millimetrin balansoimaton liitin voidaan vaihtaa helposti 4,4 millimetrin balansoituun liittimeen. Näiden kanssa voidaan sitten käyttää tarvittaessa joko 6,35 millimetrin adapteria tai 4-pin-XLR-adapteria, jolloin yksittäinen kaapeli sopii neljään eri käyttötilanteeseen. Toteutus on poikkeuksellinen over-ear-kuulokkeissa, mutta tutumpi in-ear-kuulokkeiden kohdalla.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisen kuuloisten kaiuttimien kuuntelua hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. FT5:n taajuusvaste ovat myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

FT5:n taajuusvaste eri korvapehmusteilla:

Basso:

FT5 omaa planaarikuulokkeeksi melko rotevan bassontoiston, vaikkei bassoa toki ole ylen määrin, kuten esimerkiksi Modhouse Argon mk3:ssa. Tavallista runsaammat alakeskitaajuudet (300–600 Hz) vievät osan huomiosta, joten bassotaajuudet eivät itseasiassa nouse aivan yhtä vahvasti esiin kuin mittauksista olisi pääteltävissä. Bassoa on myös vähemmän kuin Harmanin tavoitekäyrän mukaan olisi suotavaa, joten en usko juuri kenenkään kokevan FT5:n bassontoistoa liialliseksi. Kuunnellessani bassovoittoista musiikkia hiljaisella äänenvoimakkuudella olenkin toisinaan taajuuskorjannut alabassoa pari desibeliä voimakkaammaksi.

Toisaalta kuulokkeiden ääni voidaan kokea sellaisenaankin tukevaksi ja melko voimakasbassoiseksi, koska 1–2 kHz:n väliltä rauhalliset keskitaajuudet mahdollistavat kuuntelemisen tavallista lujemmalla äänenvoimakkuudella. Olenkin huomannut kuuntelevani FT5:tä kovempaa kuin useimpia muita kuulokkeitani. Fletcher-Munson-käyrän mukaisesti (Wikipedia: Equal-loudness contour) alataajuuksien suhteellinen voimakkuus kasvaa äänenvoimakkuuden noustessa.

FT5:n bassontoiston laadun osalta ajatukseni ovat kaksijakoiset. Yksittäiset iskuäänet jysähtävät kunnioitettavalla voimalla, mutta nopeampien bassokuvioiden kohdalla toisto tuntuu hieman pyöristetyltä. Tässä hintaluokassa on toki kuultu paljon huonompaakin. FT5:n hieman viipyilevä ja “hidas” bassontoisto saattaa tehdä vaikutuksen niihin kuuntelijoihin, jotka ovat tottuneet dynaamisiin kuulokemalleihin. Osa kokee planaarikuulokkeiden alataajuudet kuivakoiksi ja luonnottoman nopeiksi, jolloin FT5 olisi positiivisessa mielessä toista maata.

Keskiäänet:

Keskiäänet ovat kuulokkeiden suurin vahvuus tai heikkous riippuen kuuntelijan mieltymyksistä. Jos esimerkiksi Sennheiser HD 600 tuntuu mielestäsi täydellisen tasapainoiselta, ei FT5 ole välttämättä sinua varten. Alakeskitaajuuksien korostuman vuoksi kuulokkeet soivat rotevasti, mutta ylemmät keskitaajuudet jäävät ehkä turhankin etäisiksi/vaimeiksi. Keskiäänten vaimeneminen alkaa jo 600 hertsin kohdalta, ja energiataso normalisoituu vasta 3 kHz:n tuntumassa. Yleensä en pidä kuulokkeista, joiden yläkeskitaajuudet ovat yhtä pahasti kuopalla.

FT5:n erikoinen taajuusvaste kuulostaa kuitenkin loppujen lopuksi yllättävänkin “neutraalilta” ja kokonaisuus toimii odotettua paremmin. Runsas bassontoisto yhdistettynä meheviin alakeskiääniin luo sointiin painavuuden tuntua. Musiikki potkii mukavasti, joten kuuntelu on hauskaa. Toiston lievä kumahtelu on jonkinasteinen ongelma, mutta parin minuutin kuuntelun jälkeen en enää kiinnitä siihenkään suuremmin huomiota.

FT5:n kaltaisia kuulokkeita ei juurikaan löydy samasta hintaluokasta, mutta omaperäisestä esitystavasta tulee mieleeni muutama hintavampi kuulokemalli. FT5:n taajuusvasteen eräänlaisena esikuvana voisi toimia Meze Audio Empyrean, mutten kuitenkaan koe FiiO:n kuulokkeiden keskiääniä yhtä turvonneiksi. FT5:n taajuusvasteessa on itseasiassa lähes yhtä paljon yhteneväisyyksiä Sennheiser HD 800:n kanssa. En ole vielä kuullut Empyrean Elite -mallia, mutta voi olla, että FT5 muistuttaisi myös sitä.

Diskantti:

Ylätaajuuksiltaan FT5 on melko mitäänsanomaton, mikä ei kuitenkaan ole huono asia. Diskantti ei lyö millään taajuudella yli, mutta sitä on juuri riittävästi, jotta kuulokkeet eivät kuulosta tukkoiselta, vaan ovat lähinnä korostetun rauhalliset. Ylätaajuudet myös integroituvat saumattomasti yläkeskitaajuuksiin, mitä pidän varsin hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, miten hillitysti tämä taajuusalue toistuu. Taajuusvastemittauksiin tallentunut kapea korostuma 6 kHz:n kohdalla voi aiheuttaa joillekin ylimääräistä kihinää ja sibilanssia, mutta itse en ole kokenut tätä ongelmalliseksi. Tiedän toisaalta kuuloni olevan melko epäherkkä kyseisellä taajuusalueella, joten saatan olla tässä tapauksessa poikkeuksellisen onnekas. Kapea ja kohtuullisen maltillinen korostuma tuskin on isompi ongelma herkemmillekään korville, mutta asia kannattaa huomioida, jos 5–6 kHz:n välin sähäkkä toistuminen on aiheuttanut aiemmin ongelmia.

Ylätaajuuksien resoluutio on FT5:ssä varsin hyvä, mutta viimeinen heleys soinnista puuttuu. Tämä lienee hinta, joka on jouduttu maksamaan toiston yhtenäisyydestä. Kuulokkeiden ääni on kuitenkin riittävän tarkkaa, jotta kellot, kulkuset ja pellit erottuvat selkeästi toisistaan, eivätkä sulaannu toisiinsa. Ainoastaan äänten ilmavin vaihe jää osittain vaillinaiseksi.

Äänikuva:

FT5 sijoittelee äänet tarkasti äänikuvaan ja pystyy toistamaan täsmällisesti myös äänten liikkeitä. Tilavaikutelmassa on hieman kaiutinmaisuutta, koska äänikuva on melko syvä, muttei keinotekoisen leveä. Erityisen kerrostunutta toisto ei kuitenkaan ole, vaikka tilavuuden puolesta siihenkin olisi mahdollisuus. Toiston kolmiulotteisuutta rajoittaa eniten kuulokkeiden taajuusvaste, sillä taajuuskorjaamisen jälkeen vokalisti ja instrumentit irtoavat taustastaan huomattavasti selkeämmin. Liiallisella taajuuskorjaamisella saatetaan toki menettää FT5:n mehevän tukeva ominaisääni.

Jos kuitenkin puhutaan tilanteesta ilman taajuuskorjailua, kuulokkeiden kohtalaisen kokoinen äänikuva on selvästi suurempi esimerkiksi Sennheiserin HD 600-sarjan kuulokkeisiin nähden. En ole hetkeen kuunnellut Audezen kuulokkeita, mutta ulkomuistista väittäisin FT5:n olevan äänikuvaltaan vähintään yhtä suuri tai suurempi kuin esimerkiksi LCD-3. Hifiman Aryan ja Sennheiser HD 800:n tapaista huomiota herättävää suuruutta äänessä ei ole, mutta tilaa on mukavasti jokaiseen suuntaan korkeus mukaan luettuna. Tämä oli itselleni positiivinen yllätys, sillä korkeussuuntaista tilaerottelua ei välttämättä ole 500 euron hintaisissa kuulokkeissa laisinkaan. Vaikuttavaa on myös se, kuinka suurelta ja mahtipontiselta FT5 saa musiikin kuulostamaan. Teokset, kuten Šostakovitšin valssi nro 2 tuntuvat täyttävän huoneen musiikin ulottuessa kauas kuulokkeiden ulkopuolelle.

Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys:

Kuulokkeiden erottelukyky on jokseenkin kryptinen käsite, joka saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Itselleni erottelukykyinen kuuloke on sellainen, että se kykenee toistamaan eri äänet irrallisina toisistaan säilyttäen instrumenttien luonnollisen äänenvärin joka tilanteessa. Odotan myös aktiivisesti “tätä en olekaan kuullut aiemmin” -tyyppisiä hetkiä. Erottelukykyisellä kuulokkeella tulisi kuulla enemmän äänitteelle haudattuja asioita, minkä seurauksena kuuntelukokemuksesta tulee rikkaampi.

Soinnin läpinäkyvyys puolestaan on suoraviivaisempi käsite. Mielestäni soinniltaan läpinäkyvä kuuloke toistaa äänen siten, etten koe minun ja musiikin välissä olevan mitään ylimääräistä. Klassinen verrokkipari tilanteesta olisi kevyesti läpinäkyvä verho ja täysin kirkas lasi. Soinniltaan läpinäkyvän kuulokkeen tulisi luoda tuntemus siitä, että olen samassa paikassa artistin kanssa, eikä välillämme ole keinotekoista verhoa.

Miten FT5 sitten pärjää näillä täysin subjektiivisilla mittareilla?

Tälläkin saralla suoriutuminen on hyvää, muttei poikkeuksellisen erinomaista. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuu jälleen kuulokkeiden taajuusvaste ja erityisesti vetäytyneesti toistuva 1–2 kHz:n taajuusalue. Tällä on tiettävästi omat positiiviset vaikutuksensa äänikuvan avaruuteen, mutta kokemukseni mukaan saman taajuusalueen korostaminen voi myös lisätä läsnäolevuuden ja läpinäkyvyyden tuntua. Taajuuskorjaamisesta onkin hyötyä, jos FT5:n halutaan kuulostavan mahdollisimman tarkalta. Ilman sitäkään en tosin tunne menettävänäni merkittävästi informaatiota muihin kuulokkeisiin nähden. Lopulta erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys on kuitenkin mainittava FT5:n heikoimpina osa-alueina. Muistikuvieni perusteella esimerkiksi SASH Tres (45 ohm) ja Hifiman Edition XS ovat selvästi “läpinäkyvämmän” kuuloisia.

Dynamiikka:

Planaarikuulokkeet eivät yleisesti ottaen kuulosta erityisen dynaamisilta, mutta FT5 on tällä osa-alueella positiivinen yllätys. Se on dynaamisesti vakuuttava oman hintaluokkansa lisäksi myös huomattavasti hintavampia planaarikuulokkeita vastaan. En esimerkiksi usko koskaan kuulleeni Audezen kuulokkeita, jotka olisivat makrodynamiikaltaan yhtä vaikuttavia kuin FT5. Aivan Hifiman HE6 / HE6se V2:n kaltaista tykittelyä ei kuitenkaan sentään ole tarjolla.

Olen kuunnellut FT5:tä hieman kovemmalla äänenvoimakkuudella kuin suurinta osaa muista kuulokkeistani, mikä voi omalta osaltaan vaikuttaa kokemukseeni hyvästä dynamiikasta. Rauhallisemmasta äänenvoimakkuudesta pitävät eivät välttämättä kokisikaan kuulokkeita aivan yhtä dynaamisiksi tai ainakaan täysin samanlaisiksi kanssani.

FT5:n äänessä on vikansa, mutta hyvän dynamiikan ansiosta nautin sen kuuntelemisesta huomattavasti enemmän kuin arvostelustani voisi ehkä päätellä. Kuulokkeet ovat helppoa ja rasittamatonta kuunneltavaa, eikä mikään niissä käy ärsyttämään. Yleensä aneeminen dynamiikka olisi ensimmäinen asia, johon ärsyynnyn.

Vahvistus

Olen kuunnellut kuulokkeita pääasiassa Creative Sound Blaster X5:llä (balansoituna) ja Soekris DAC2541 & Ferrum Audio OOR -yhdistelmällä (niin ikään balansoituna). Ero äänenlaadussa on mielestäni kyseisten laitteiden välillä melko pieni. Niiden hintaero on kuitenkin kymmenkertainen, joten lopputulos kertonee siitä, että FT5 saavuttaa maksimaalisen suorituskykynsä melko helposti transistorivahvistimilla. Kalliimpi ei toki aina tarkoita parempaa, mutta useimmilla muilla kuulokkeilla OOR on vahvistimena ylivertainen Creativen laitteeseen verrattuna.

FiiO markkinoi FT5:tä helposti toistettavana planaarikuulokkeena, joka sopii hyvin mobiililaitteiden kaveriksi. Tämä pitänee paikkansa, jos käytössä on melko tehokas mobiilisoitin. Heikkotehoisilla dongle-laitteilla kuulokkeita on mielestäni turha yrittää kuunnella, sillä FT5:n herkkyys on suhteellisen matala (96 dB/mW), vaikka tavanomainen 36 ohmin impedanssi saattaakin viestiä helposta kuormasta.

On itseasiassa hyvä, ettei impedanssi ole tätä matalampi, koska kaikkia vahvistimia ei ole suunniteltu esimerkiksi 16 ohmin kuormalle. Matalamman impedanssin oletetaan usein tekevän kuulokkeiden toistamisesta helpompaa, mutta esimerkiksi Dan Clark Audion kuulokkeiden omistajat tietänevät, että tilanne voi olla todellisuudessa päinvastainenkin. 36 ohmia on FiiO:lta turvallinen valinta, jotta sen kuulokkeet sopivat monipuolisesti eri laitteilla kuunneltavaksi.

Testaamistani vahvistimista suokikkini on ollut Original OPA-4A päivitettynä Psvane 6CA7- ja Philips E80CC-putkilla. FT5 tuskin kuulostaisi hyvältä heikkotehoisella OTL-putkivahvistimella, mutta tehokas (4,5W @ 32 ohm) OPA-4A lienee suunniteltu juuri planaarikuulokkeille. Hyvät putkivahvistimet soivat yleensä vaivattomammin kuin transistorivahvistimet ja ne luovat uskottavamman tilavaikutelman. Täten FT5:n vetäytyneestä yläkeskialueesta johtuva aavistuksen tahmainen sointi kaikkoaa ja äänet irtoavat selkeämmin taustastaan.

OPA-4A:n ohella suosikkivahvistimeni on ollut APPJ PA1502, johon olen myös vaihtanut putket. PA1502 on mainio vahvistin, mutta tarvitsee mielestäni alkuperäisiä paremmat putket päästäkseen oikeuksiinsa. Laite maksaa noin 200 euroa, joten hyvästä planaarikuulokkeille soveltuvasta putkivahvistimesta ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Parantuneen tilantunteen lisäksi vahvistin saa FT5:n soimaan hieman aggressiivisemmin, mikä sopii hyvin omiin mieltymyksiini.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

FiiO FT5 vs. FiiO FT3

Hinnat: 500 € vs. 300 €

Vertailin pikaisesti FT5:tä valmistajan FT3-mallin kanssa. Dynaamisella elementillä toteutetusta FT3:sta on mahdollista lukea tarkemmin aiemmin julkaisemastamme arvostelusta.

Taajuusvasteet:

FT3 on kaksikosta taajuusvasteeltaan onnistuneempi, jos mittarina pidetään sitä, kuinka hyvin kuulokkeet mukailevat Harmanin tavoitekäyrää. Pidän melko paljon Harman-tyylisestä äänestä, joten FT5:n tyyliset rauhallisemmin soivat kuulokkeet eivät välttämättä tee minuun aina suurta vaikutusta. Oikeaoppisemmasta taajuusvasteesta huolimatta FT3 ei kuitenkaan tässä tapauksessa kykene haastamaan FT5:tä.

Parhaita puolia FT3:ssa on, ettei se kuulosta useiden dynaamisten kuulokkeiden tapaan surkastuneelta, vaan omaa piirteitä ääneltään suuremmista planaarikuulokkeista. Olikin yllättävää huomata, miten “pieneltä” FT3 kuulostaa FT5:een verrattuna. Ero on samankaltainen kuin verratessa isoja ja pieniä kaiuttimia toisiinsa. Kun vaihdan FT5:stä FT3:een, tuntuu kuin musiikista olisi jäljellä vain kuoret ilman syvyyttä ja biisiä eteenpäin kuljettavaa potkua, joka saisi jalat vipattamaan. FT5 on dynaamisempi, erottelukykyisempi ja luonnollisemman kuuloinen. Vaikka FT3 onkin hintaisekseen loistava kuuloke, on FT5:n korkeampi hinta helposti perusteltavissa.

FiiO FT5 vs. Hifiman Sundara Silver

Hinnat: 500 € vs. 450 €

En ollut kuullut uutta Sundara Silveriä ennen tämän arvostelun kirjoittamista. Aluksi kuulokkeet eivät tehneet itseeni vaikutusta, koska ne soivat Shanling M6 Pro -mobiliisoittimella ohuesti, epädynaamisesti ja aavistuksen liian kirkkaasti. Creative Sound Blaster X5:n balansoimattoman ulostulon kautta Sundara Silver kuulosti jo ihan hyvältä, mutta edelleen dynamiikaltaan vaisulta. Topping L30 II:lla kuulokkeet kuulostivat puolestaan muutoin mainiolta, mutta äänikuvasta puuttui tyystin syvyysvaikutelma. Vokalisti toistui pienen kuuloisena sijoittuen kutakuinkin otsalleni sen sijaan, että ääni olisi toistunut luonnollisen kuuloisesti edestä päin. L30 II:n äänikuva on vuoden mittaan tuottanut pettymyksen niin monien eri kuulokkeiden kanssa, että olen jo alkanut harkita aiemman, varsin positiivisen, arvosteluni muokkaamista.

Sundara Silveristä kirjoittamassamme arvostelussa mainittiin, että se kuulostaa erinomaiselta Nitsch x Schiit Audio Magni Piety -kuulokevahvistimella. Pystyn vahvistamaan tämän myös itse. Magni Piety:lla Sundaran äänikuva suurenee verrattuna Toppingin vahvistimeen, ja dynamiikkakin on selvästi parempaa kuin pienitehoisilla Sound Blaster X5:llä ja Shanling M6 Pro:lla. Testasin tietenkin myös FT5:tä kaikilla edellä mainituilla laitteilla, mutta sen ääni ei juurikaan muuttunut vahvistinta vaihtamalla.

Taajuusvasteet:

FiiO FT5 ja Hifiman Sundara Silver eroavat äänenlaadullisesti toisistaan todella paljon. FiiO painottaa omissa kuulokkeissaan alempia keskitaajuuksia, kun taas Hifiman tuo vahvasti esiin yläkeskitaajuudet ja diskantin. Näiden erojen seurauksena FT5 kuulostaa täyteläisemmältä, muttei yhtä kuulaalta ja “läpinäkyvältä” kuin Sundara Silver. FT5:n yleisääni on selvästi värittyneempi, jonka vuoksi kuulokkeista ei koskaan pääse täysin irti, vaan musiikki tuntuu toistuvan ääntä muokkaavan ja verhoavan suodattimen läpi. Etenkin laulusuoritukset kuulostavat Sundara Silverillä selvästi realistisemmilta.

Pelkkää taajuusvastetta arvioitaessa Hifimanin kuulokkeet ovatkin selvästi vakuuttavammat. Jos taas huomioin myös subjektiiviset kokemukseni esimerkiksi äänikuvasta ja dynamiikasta, ei kuulokkeiden välisen paremmuuden määrittäminen olekaan enää yhtä helppoa. Sundara Silverin äänikuva on varsin kelvollinen ja muistikuvieni mukaan parempi kuin mustassa Sundara-mallissa. FT5:n tilavaikutelma miellyttää silti itseäni enemmän. Äänikuva ei ole paljoakaan avarampi, mutta äänessä itsessään on suuruutta, joka jää uupumaan Sundara Silveristä. Yksittäiset äänet kuulostavat isommilta ikään kuin kuuntelisin suurta orkesteria. Myös dynamiikaltaan FT5 on kaksikosta innostavampi. Sundara Silverin esitystapa on eittämättä tarkempi ja oikeaoppisempi, muttei itselleni yhtä mukaansatempaava varsinkaan, jos vahvistinparitus ei ole kuulokkeille sopiva.

Kokonaisuutena arvioisin, että FT5:n 50 euroa korkeampi hinta on perusteltu. Sundara Silveriin verrattuna kuulokkeiden rakenne on laadukkaampi, varusteita on enemmän, ja taajuuskorjattuna siitä saisi lähes yhtä “normaalin” kuuloisen. Sundara Silveriin ei päinvastoin ole mahdollista taajuuskorjata FT5:n hyviä ominaisuuksia, kuten suurempaa äänikuvaa. Hieman yllättäen FT5:n käyttäminen on myös itselleni mukavampaa, vaikka se painaakin 100 grammaa enemmän. Sundara Silver puristaa varsin napakasti, kun taas FiiO:n kuulokkeet lähes katoavat päähäni. FT5 on myös varmempi valinta, jos käytettävissä ei ole erityisen hyvää kuulokevahvistinta.

Yhteenveto

Tässä kohtaa onkin yhteenvedon aika. FT5 on mielestäni lopulta erikoinen kuuloketapaus. Jylhä ääni ja hyvä dynamiikka erottavat sen useimmista muista saman hintaluokan planaarikuulokkeista, mutta muuten se ei juurikaan erotu edukseen minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella. Vaikuttavaa on kuitenkin se, ettei FT5 omaa juuri suurempia heikkouksiakaan. Monesti parhaat kuulokkeet ovatkin juuri yleishyviä toistimia. Olen esimerkiksi suositellut jo vuosia Hifiman Sundaraa siksi, että siinä ei ole suurempia vikoja. Samoilla perusteilla voin nyt suositella myös FiiO:n FT5:tä. Sen hillitty ja aavistuksen pehmeä esitystapa saattaa jopa vedota laajempaan yleisöön kuin Sundaran kliinisempi ja kuivakampi ääni.

Vaikka FT5 onkin ääneltään ennen kaikkea miellyttävä, on sen äänessä myös poikkeuksellista voimaa ja auktoriteettia etenkin hieman kovemmalla äänenvoimakkuudella kuunnellessa. Munakkaasti potkiva esitystapa sopii mielestäni erinomaisesti hevi- ja metallimusiikille, mutta bassossa riittää pontta myös EDM:n ja rapin kuunteluun. Ilahduttavasti myös tavallista huonommin äänitetty musiikki kuulostaa FT5:llä hyvältä. Surkeasti äänitetyt vanhat Metallicat ja Iron Maidenit ovatkin taas palanneet soittolistalleni.

FT5:lle ei oikeastaan ole suoria kilpailijoita, koska vastaavalla tuunauksella varustetut planaarikuulokkeet ovat yleensä selvästi kalliimpia. Hivenen bassovoittoista sointia ja tukevaa keskialuetta arvostavien keskuudessa suosittu vaihtoehto on ollut noin 700 euroa maksava Audeze LCD-2 Classic. Olen kuullut sen viimeksi pari vuotta sitten, mutta muistikuvieni mukaan FiiO:n kuulokkeet ovat sitä askeleen edellä niin äänenlaadun kuin käyttömukavuudenkin osalta.

FT5:n ääni, käyttömukavuus ja rakenne ovat siis kunnossa ja negatiivisten piirteiden listakin on kiitettävän lyhyt. Lisäksi kuulokkeiden mukana tulee poikkeuksellisen paljon lisävarusteita ja monipuolisuudessaan vertaansa vailla oleva kaapeli. FT5 onkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen niille, jotka kokevat Harman-tyylisen keskialueen turhan aggressiiviseksi, ja joiden mielestä toiston fyysisyys ja dynamiikkaa on tärkeämpää kuin ilmavuus ja erottelukyky.

Plussat ja miinukset:

+ Taajuusvasteen erikoisuudesta huolimatta yhtenäinen ja johdonmukainen ääni
+ Melko voimakas bassontoisto ja dynamiikka planaarikuulokkeeksi
+ Keskivertoa suurempi äänikuva
+ Erinomaisen laadukas rakenne
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Markkinoiden monipuolisin kaapeli
+ Runsaat lisävarusteet
+ Hyvä hinta-laatusuhde

+/- Tasaisen varma suoriutuja kaikissa musiikki-genreissä, muttei kuitenkaan tarjoa suurempia wow-fiiliksiä
+/- Kuulostaa parhaalta lujalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna, mikä voi olla käyttäjästä riippuen joko hyvä tai huono asia

– Korvapehmusteet saattavat olla joillekin pienet
– Erottelukyky ja soinnin läpinäkyvyys ei yllä hintaluokan parhaimmistoon