Kirjoittaja: Sword of Damocles
Project Polaris on DIY Audio Heaven -verkkosivustoa pyörittävän hollantilaisen Fransin (tunnetaan useilla audio-foorumeilla nimimerkillä Solderdude) suunnittelema solid state -kuulokevahvistin, joka on suunniteltu kuulostamaan putkivahvistimelta. Project Polariksen sekä muitakin Solderduden suunnittelemia vahvistimia pystyy ostamaan yhdysvaltalaisen Jeremyn (asuu Arizonassa) pyörittämästä Garage1217-nimisestä verkkokaupasta. Jeremy kasaa valmiita vahvistimia, mutta kaikki vahvistimet on mahdollista ostaa myös hieman halvemmalla itsekoottavana komponenttipakettina (DIY-kitti, johon sisältyy komponentit, piirilevy ja avoin kotelo).
Project Polaris maksaa valmiiksi kasattuna läpinäkyvillä akryylikuorilla noin 250 USD ja huomattavasti hienommilla alumiinikuorilla noin 300 USD. Oman vahvistimeni ostin vuoden 2017 lopussa, joten olen ehtinyt kuunnella sitä noin neljän vuoden ajan. Koska vahvistimesta löytyy useita mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia ominaisuuksia, se ansaitsee mielestäni ehdottomasti oman arvostelunsa Kuulokenurkassa. Tämä on ensimmäinen kirjoittamani laitearvostelu, joten haluan senkin vuoksi aloittaa vähemmän vakavasti otettavasta vahvistimesta.
Tietoja:
- Hinta (DIY-kitti / kasattu vahvistin): Akryylikuorilla 220 / 255 USD, alumiinikuorilla 260 / 295 USD
- Solid state output stage ja JFET input stage
- Virrankulutus: 0.03 A jatkuva, 0.25 A piikki
- Virtalähde: 48 VDC
- Gain-asetukset: 12,5x / 7,5x / 4,5x ilman attenuaatiomoduulia (moduuli aktivoituna puolet vähemmän)
- Maksimi antoteho: 2,4 W (64 ohm)
- Maksimi lähtöjännite: 16 Vrms 300 ohmilla
- Maksimi RCA-liittimien lähtöjännite (pre-amp-ominaisuus): 2,9 V
- Lähtöresistanssi: valittavissa 0.1, 35 tai 120 ohmia
- Dynamic range: 108 dB
- Noise level: -109 dB
- Crosstalk: -98 dB (konservatiivinen arvio)
- THD: > 0,045 %
- Sopiva kuulokkeiden impedanssi: 16–600 ohmia
- Kolme bandwidth-asetusta, joilla voidaan tarvittaessa leikata diskantintoistoa
- Ulkoiset mitat (P x L x K): 15,5 x 12,5 x 4 cm
- Paino: alumiinikuorilla noin 450 grammaa
- Takuu: 5 vuotta
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Rakenne ja liitännät
Project Polaris on kooltaan kompakti laite. Vahvistimen rakenne on puoliksi avoin, sillä piirilevy asettuu kahden alumiinilevyn (tai akryylilevyn) väliin, ja sivureunat jäävät avoimiksi. Ylälevyssä näkyvistä aukoista törröttää pystyssä jumppereita, joiden paikkaa vaihtamalla voidaan muuttaa vahvistimen eri asetuksia erikseen molemmille kanaville. Jumppereiden vuoksi vahvistimen päälle ei voi, eikä kannata asettaa mitään muuta laitetta. Kevyen painon vuoksi vahvistin liukuu herkästi pöydällä kuulokkeet kiinnittäessä ja irrottaessa, joten laitteesta on aina pidettävä kiinni toisella kädellä.
Kuulokkeet kiinnittyvät vahvistimen vasempaan etureunaan 6,35 mm:n liittimellä. Oikeassa etureunassa on puolestaan pyöritettävä äänenvoimakkuuden säädin, joka on valmistettu alumiinista – säätimen tuntuma on melko löysä, mutta se pyörii kuitenkin tasaisesti. Kanavatasapaino on valitettavasti melko huono ennen kuin nuppi osoittaa vähintään kello yhdeksään. Tämä ei olisi suurempi ongelma, ellei laitteessa olisi gainia etenkin 0,1 ohmin resistanssiasetuksella niin paljon, että hiemankin herkemmät 32–64 ohmin impedanssilla olevat kuulokkeet soivat liian lujaa välittömästi, kun vahvistimesta alkaa kuulua tasaista ääntä.
Project Polariksen napsautettava virtakytkin sijaitsee hieman hankalasti vahvistimen takana, mutta vahvistimen pienen koon ansiosta siihen ulottuu pöydällä helposti. Virtakytkimen vierestä löytyy reikä virtajohdolle. Koska vahvistinta voidaan käyttää myös esivahvistimena, takaa löytyy kaksi paria RCA-liittimiä – tuloliittimet DAC:lle ja lähtöliittimet eteenpäin esivahvistimena toimimista varten. En itseasiassa ole käyttänyt laitetta esivahvistimena kertaakaan.
Ominaisuudet
Attenuaatiomoduuli:
Edestäpäin katsottuna vahvistimen oikeasta takareunasta löytyy attenuaatiomoduuli, jolla voidaan puolittaa vahvistimen gain-asetukset – moduulin ansiosta vahvistimessa on kolmen asetuksen sijaan 6 eri gain-asetusta. Moduuli on suunniteltu aktivoitavaksi erityisesti herkemmille kuulokkeille, joille ei olisi muutoin vahvistimen runsaan gainin vuoksi tarpeeksi äänenvoimakkuuden säätövaraa hiljempaa kuunnellessa. Koska Project Polaris ei ole kovinkaan hiljainen laite etenkään helpommin toistettavilla kuulokkeilla, moduulin aktivoiminen alentaa myös huomattavasti taustakohinan määrää.
Bandwidth-asetus:
Laitteen keskeltä löytyy kolme bandwidth-asetusta, joilla voidaan tarvittaessa leikata korkeiden taajuuksien määrää erityisesti 10 kHz:n yläpuolelta. Keskimmäinen asetus on toisinaan hyödyllinen kirkkaiden kuulokkeiden kanssa, mutta yleensä olen antanut vahvistimen toistaa diskantin normaalisti asetukseen kajoamatta. Garage1217 antaa tilaajan valita bandwidth-asetuksen aggressiivisen ja maltillisen väliltä, joten pienempiä diskanttileikkauksia haluavat voivat valita jälkimmäisen. Itselläni asetus tekee seuraavan kuvan mukaisia muutoksia taajuusvasteeseen:
Gain-vaihtoehdot:
Keskellä vahvistinta on myös jumpperit, joilla voidaan valita gain high-, mid- ja low-asetusten väliltä. Aiemmin mainitsemani attenuaatiomoduuli puolittaa näiden vaikutuksen, joten valittavana on kuusi vaihtoehtoa. Todellisuudessa vahvistin toistaa musiikkia niin lujaa jo low-gainilla, ettei muille gain-asetuksille ole ollut itselläni mitään tarvetta. Luulisin, että Hifiman HE6-kuulokkeilla niihin saattaisi kuitenkin joutua koskemaan.
Lähtöresistanssi:
Project Polariksen mielenkiintoisin ja hyödyllisin ominaisuus on lähtöresistanssin vaihtamismahdollisuus. Valittavana on kolme asetusta, high, mid ja low, joita pääsee vaihtamaan vaakatasoon asetettujen jumppereiden avulla laitteen etureunasta. Asetuksilla on merkittävä vaikutus ääneen riippuen kuunneltavien kuulokkeiden omasta impedanssista, ja elementin tyypistä. Vaikutus on suurin matalaimpedanssisille dynaamisille kuulokkeille, koska niiden taajuusvaste muuttuu herkästi vahvistimen impedanssin ollessa korkea. Sen sijaan planaarikuulokkeet ovat käsittääkseni pitkälti immuuneja vahvistimen impedanssille, vaikka niidenkin ääni muuttuu jonkin verran Polariksen eri asetuksilla sen vuoksi, että asetuksissa on todennäköisesti hieman erilaiset säröarvot.
Vahvistimen matalin lähtöresistanssiasetus, 0,1 ohmia, kuulostaa kaikkein normaalimmalta, sillä se ei muuta kuulokkeiden taajuusvastetta, vaan kontrolloi toistettavia elementtejä mahdollisimman tiukasti. Tällä asetuksella vahvistin kuulostaakin normaaleilla äänenvoimakkuuksilla melko ”normaalilta” solid state -vahvistimelta.
Keskimmäistä 35 ohmin asetusta kutsuisin kuuntelunautinnon näkökulmasta eräänlaiseksi taikanappulaksi 300 ohmin dynaamisille kuulokkeille. Yleisenä nyrkkisääntönä vahvistimen impedanssin tulisi olla maksimissaan 1/8 kuulokkeiden impedanssista, joten 35 ohmia on optimaalinen asetus 300 ohmin kuulokkeille olematta liikaa. Siirtyminen 0,1 ohmin resistanssista 35 ohmin resistanssiin vähentää vahvistimen damping factoria (mitä lieneekään suomeksi?) eli kontrollia kuuloke-elementeistä. Tämä tekee erityisesti bassontoistosta miellyttävän muhkeaa ja kuulokkeiden äänestä muutoinkin pehmeämpää, luonnollisempaa ja rennompaa (putkivahvistintyyppistä).
Korkean impedanssin kuulokkeilla suorat muutokset taajuusvasteeseen ovat pienehköjä, mutta toisto muuttuu merkittävästi tyylillisesti damping factorin pienentyessä. Matalan impedanssin kuulokkeilla 35 ohmin asetusta on sen sijaan mahdollista käyttää eräänlaisena bassoboostina, sillä taajuusvasteeseen tulee useamman desibelin korostuma 100 Hz:n alapuolelle. Samalla asetus muuttaa toki kuulokkeiden vastetta muiltakin taajuusalueilta, joten vaikutukset ovat hieman arvaamattomia ennen tarkempaa testausta. Objektiivisesti arvioituna asetusta ei kannattaisi käyttää, mutta vahvistin on suunniteltu juuri tällaiseen hauskanpitoon.
Keskimmäinen 35 ohmin asetus ja korkein 120 ohmin asetus tekevät mielenkiintoisesti myös planaarikuulokkeiden toistosta hieman pehmeämpää ja eräällä tapaa putkivahvistintyyppistä. Korkein 120 ohmin resistanssiasetus laskee kuitenkin vahvistimen antotehoa niin merkittävästi, ettei sitä voi käyttää kunnolla planaareiden kanssa. Asetus ei itseasiassa ole kovin käyttökelpoinen myöskään dynaamisilla kuulokkeilla, sillä toistosta tulee todella paksua ja kaikumaista – joidenkin kuulokkeiden, kuten neutraalisti tuunatun ZMF Auteurin, kanssa tämäkin asetus on toisinaan hauska ja tyyliltään eniten putkivahvistinmainen.
Äänenlaatu
Project Polarista ei ole suunniteltu kilpailemaan mittaustuloksissa kymmenien kiinalaisten solid state -vahvistimien kanssa, vaan sen on haluttu erottuvan massasta putkivahvistimia imitoivalla äänellään. Tämä suunnittelutavoite on saavutettu JFET input stagella, joka tuottaa ääneen erityisesti toista harmonista säröä (second order harmonic distortion), jota on myös putkivahvistimissa, ja jota pidetään monesti subjektiivisesti miellyttävänä.
Vahvistimen ääni on kaikilla resistanssiasetuksilla miellyttävän pehmeä ja eräällä tapaa märkä ja öljymäinen – kuuntelu ei tuota minkäänlaista kuunteluväsymystä. Laite eroaa ääneltään merkittävästi tavallisista solid state -vahvistimista, kuten Topping L30:stä tai SMSL SP200:sta. Myös Class A RebelAmp kuulostaa Project Polarikseen verrattuna huomattavasti kuivemmalta ja terävämmältä.
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Project Polaris lisää mielestäni ääneen hieman kaikkea: bassoa, keskitaajuuksia ja diskanttia. Alataajuudet kuulostavat muhkeammilta ja voimakkaammilta yllä mainittuihin vahvistimiin verrattuna. Polariksen 0,1 ohmin resistanssiasetus tekee bassoista kontrolloidut ja iskuista tiukat. 35 ohmin asetus puolestaan pehmentää iskuja tehden niistä samalla kooltaan suurempia ja laajempia. Bassoihin tulee samalla myös eräänlainen jälkikaiku, joka kuulostaa todella hauskalta. Suurin 120 ohmin asetus on monille kuulokkeille jo liikaa, koska bassot korostuvat niin paljon, että ne peittävät muut taajuudet allensa.
Keskitaajuuksien lisäämisellä tarkoitan sitä, että vahvistin muuttaa ne todella eläviksi ja luonnollisiksi tavallisiin solid state -vahvistimiin verrattuna. Erityisesti laulusuorituksiin tulee valtavasti lisää tunnetta – en ole saanut millään muulla vahvistimella yhtä paljon kylmiä väristyksiä kuin Project Polariksella. Esimerkiksi ZMF:n, Audezen ja Sennheiser HD600-sarjan keskitaajuudet saavat vahvistimesta viimeisen silauksen tunnetasolla. Omistin aiemmin SMSL SP200 THX-vahvistimen, joka kuulosti suorastaan naurettavan elottomalta ja tasapaksulta Polarikseen verrattuna. Polarikseen vaihtamalla tuntui välittömästi siltä, että musiikki heräsi eloon.
Project Polariksella keskitaajuudet herättävät enemmän tunteita osittain myös siitä syystä, että kuunnellessa äänikuva jää lähes kaikilla kuulokkeilla pieneksi ja intiimiksi. Toisto on tyyliltään hieman päin naamaa tulevaa, mikä auttaa tunteiden herättelyssä. Pienen äänikuvan voi silti laskea vahvistimen heikkoudeksi etenkin kuulokkeilla, jotka kuulostaisivat muilla vahvistimilla suuremmilta. Pienemmän äänikuvan kuulokkeille, kuten Sennheiser HD6XX:lle ja ZMF Aeolukselle vahvistimen äänikuva on kuitenkin juuri sopiva. Vaikka vahvistin kuulostaakin muutoin hieman putkivahvistimelta, putkilaitteissa on edelleen sopivilla putkilla omat etunsa suuremman äänikuvan muodostamisessa ja tilallisten yksityiskohtien toistossa.
Diskantin osalta vahvistimesta nousee mieleen kaksi havaintoa: diskantti kuulostaa pehmeältä, mutta sen määrä on hieman suurempi kuin muissa aiemmin mainitsemissani vahvistimissa. Esimerkiksi rumpujen lautaset kuuluvat voimakkaammin ja ilmavammin, ja niihin kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Diskantti toistuu kuitenkin siinä määrin pehmeästi, ettei siitä synny kuunteluväsymystä. Tarvittaessa määrää olisi mahdollista vähentää bandwidth-asetusta muuttamalla, ja tämä olikin toimiva ratkaisu diskanttia hieman liikaa korostavilla Dan Clark Audion Aeon 2 Closed -kuulokkeilla. Myös eri resistanssiasetukset vaikuttavat diskantintoiston tyyliin, sillä pienimmällä 0,1 ohmin asetuksella diskanttia on mielestäni määrällisesti eniten ja se on tyyliltään terävämpää kuin esimerkiksi 35 ohmin asetuksella.
Vahvistin värittää ääntä niin paljon, ettei sitä kannata edes arvioida kriittisesti yksityiskohtaisuuden osalta. Musiikin kaikki yksityiskohdat ovat tallessa, mutta koska toistoon lisätään tarkoituksellisesti säröä ja vahvistimen ääni on pehmeä, pienemmät yksityiskohdat jäävät musiikin suurempien elementtien taustalle ja eräällä tapaa sivuseikaksi musiikkia kuunnellessa. Vahvistin on suunniteltu puhtaasti kuuntelusta nauttimiseen, eikä musiikin analysointiin. Polaris säilyttää oman ääniprofiilinsa hyvinkin erilaisilla DAC:eilla, joten sillä olisi hyvin vaikeaa erottaa DAC:ien välisiä eroja. Tämän vuoksi DAC:in valinnalla ei myöskään ole oman kokemukseni mukaan valtavasti merkitystä vahvistinta käyttäessä.
Vaikka Project Polariksessa onkin mittausten mukaan runsaasti säröä, se on tyypiltään ihmiskorvaa miellyttävää, eikä sitä varsinaisesti osaa erottaa musiikkia kuunnellessa – ainakaan itse en osaa, koska vahvistin ei ole millään tavalla rikki tai säröile epäonnistuneen suunnittelun vuoksi. Koska maailmakaan ei kuulosta korviemme läpi kovalta, terävältä tai kylmältä, on mielestäni omalla tavallaan toivottavaa, että myös kuulokkeet ja laitteet muistuttavat ääneltään oikeaa elämää. Luulen, että putkivahvistimien suosio perustuu ainakin osittain tähän, vaikka ne objektiivisesti arvioituna ja tieteeseen pohjautuen eivät olekaan optimaalisin tapa toistaa ääntä. Huomaan itse uppoutuvani musiikin kuunteluun huomattavasti syvemmin, kun ääni muistuttaa tyyliltään arkipäiväistä elämää, eikä kuulokkeiden tai kuuntelulaitteiden olemassaoloa havaitse tämän ansiosta kuunnellessa yhtä selkeästi.
Muita kriittisiä huomioita
Miellyttävästä äänestä huolimatta vahvistimessa on muutamia ärsyttäviä piirteitä. Suuresta gainin määrästä mainitsinkin jo aiemmin, mutta nostan asian vielä uudestaan esille. Kaikki lähellä 100 dB / mW herkkyyttä tai sen yli olevat kuulokkeet impedanssista riippumatta soivat vahvistimella todella lujaa välittömästi volume-säädintä kääntäessä siitäkin huolimatta, että vahvistimesta on valittuna low gain. Tämä jättää äänenvoimakkuuden säätämiseen vain vähän pelivaraa, eikä hiljaisella kuuntelu ole kunnolla mahdollista sen vuoksi, että vahvistimen kanavatasapaino on heikko säätimen liikeradan alkupäässä. Tätä olisi mahdollista kompensoida puolittamalla gain attenuaatiomoduulin avulla, mutta se muuttaa valitettavasti samalla vahvistimen ääntä ja dynamiikkaa huonompaan suuntaan.
Herkemmillä, vahvistimen antotehon tehokkaimmille impedanssilukemille (32–64 ohmia) asettuvilla kuulokkeilla (etenkin dynaamisella elementillä varustetut kuulokkeet) vahvistimesta kuuluu myös suuren gainin vuoksi selkeästi kuuluvaa taustakohinaa. Tämä on ongelma erityisesti tehokkaimmalla 0,1 ohmin lähtöresistanssilla. Kohina vaimenee käyttämällä 35 ohmin resistanssiasetusta tai attenuaatiomoduulia, mutta ne eivät välttämättä ole äänenlaadullisesti optimaalisimpia asetuksia. In-ear-kuulokkeiden käyttö ei ole vahvistimella suositeltavaa ilman erikseen myytävää adapterikaapelia, joka korjaa taustakohinan (sivun ylin tuote).
Kolmas itseäni ärsyttävä piirre on laitteen jonkinlainen maadoitusongelma, ellei sitä ole yhdistetty DAC:iin, joka kiinnittyy PC:n usb-liittimeen tai maadoitettuun pistorasiaan. Jos Project Polaris on kiinni verkkovirrassa äänen tuloliittimet kytkemättä, laitetta koskettaessa tuntuu sähköistä väreilyä. Sama tapahtuu myös, jos laitteen RCA-liittimiin kiinnittää puhelimen. Tällöin kuulokkeet kiinnittäessä kuuluu jatkuvaa ground loop -tyyppistä huminaa ja laitteen koskettamisesta aiheutuvat värähtelyt siirtyvät rutinana suoraan kuulokkeisiin. Myös äänenvoimakkuuden säätimen pyörittäminen aiheuttaa suhinaa ja rutinaa. Ongelma katoaa kuitenkin onneksi täysin, kunhan vahvistimeen kiinnitetty DAC tulee kiinni maadoitettuun pistorasiaan tai tietokoneeseen usb-liittimellä.
Yhteenveto
Näistä muutamista ärsyttävistä piirteistä huolimatta Project Polaris on yksi suosikkivahvistimistani äänenlaadullisesti. Vaikka olenkin kuullut parempia solid state -vahvistimia (esim. 500 € maksava RebelAmp), mikään niistä ei tarjoa samanlaista kuuntelunautintoa kuin Project Polaris. Vahvistin erottuu ihailtavasti massasta, ja tarjoaa pehmeän ja miellyttävän äänensä lisäksi myös kattavat asetukset äänenlaadun räätälöintiin erilaisille kuulokkeille. Erityisesti resistanssiasetuksia kokeilemalla voi oppia uutta kuulokkeiden toiminnasta sekä vahvistimen lähtöimpedanssin vaikutuksesta toistoon ja joissakin tapauksissa myös taajuusvasteeseen. Itselleni vahvistimen omistaminen onkin ollut ennen kaikkea opettavaista, ja jos osaisin kolvata paremmin, olisin ehdottomasti ostanut sen DIY-kittinä.
Vahvistin on mielestäni erinomainen hankinta kuulokeharrastajalle, joka on pohtinut edullisen putkivahvistimen hankintaa alkaen kuitenkin epäröidä mahdollisia putkivahvistimen käyttöön liittyviä ongelmia, kuten putkien kulumista ja jatkuvaa ”parempien” putkien metsästämistä. Project Polariksen kanssa ei tarvitse miettiä tätä, vaan sen käyttö on helppoa. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, millaista ääntä on tarjolla täydellisesti mittautuvien ja jokseenkin sieluttomien vahvistimien ulkopuolella. Näkisin, että Polariksen äänestä pitävä saattaisi hyvinkin hankkia myöhemmin paremman oikean putkivahvistimen, joka toisi parannusta etenkin Polariksen pienehköön äänikuvaan.
Mielestäni vahvistin sopii parhaiten korkean impedanssin dynaamisella elementillä varustetuille kuulokkeille, sillä monista asetuksista saa eniten irti juuri niillä. Esimerkiksi Sennheiser HD6XX-kuulokkeet sopivat vahvistimelle lähes täydellisesti, jos niiden toistosta toivoo saavansa entistä luonnollisempaa ja hieman mielenkiintoisempaa – Polaris nimittäin tukevoittaa erinomaisesti kuulokkeiden bassontoistoa. Myös eri ZMF-mallit kuulostavat vahvistimella hyvältä, mutta Verite-mallin kanssa äänikuvan pienuus ja yksityiskohtien pehmeys alkavat jo hieman häiritä. Vahvistimen 35 ohmin asetuksella aiemmin omistamani Audezen LCD-2 Classic toisti vokalistin niin ihokarvoja pystyyn nostavasti, että olisin voinut pitää kuulokkeet itselläni pelkästään kyseisen ominaispiirteen ansiosta.
Muutoin en välttämättä lähtisi suosittelemaan vahvistinta planaarikuulokkeille, ellei tavoitteena ole saavuttaa pehmeämpää toistoa. Vaikka vahvistin jaksaakin toistaa antotehonsa puolesta planaareita erinomaisesti, ne hyötyvät mielestäni terävämmästä ja nopeammasta vahvistimesta, koska monesti niiden etu vastaavan hintaisiin dynaamisiin kuulokkeisiin verrattuna on yksityiskohtien selkeämpi toisto. Project Polaris tekee teknisemmistä planaareista hieman turhankin pehmeitä ja ”helppoja” kuunnella, joten suuri osa teknisestä suorituskyvystä ja rahallisesta panostuksesta menee täten hukkaan.
Loppuun haluan vielä mainita, ettei minun ole ollut tarkoitus mollata paremmin mittautuvia vahvistimia, eikä Project Polariksen tarvitse korvata niitä. Kenenkään ei tarvitse ostaa sellaista vahvistinta, joka ei sovi omiin mieltymyksiin tai ajatusmaailmaan – vastaavasti Polariksen kaltaisten, objektiivisesti arvioituna huonompien vahvistimien myynti ei myöskään ole kiellettyä. Koen, että avoimempi suhtautuminen äänentoiston subjektiivisia ulottuvuuksia kohtaan voisi tuoda monien kuunteluharrastukseen uusia ulottuvuuksia. Monet eivät välttämättä edes tiedä, mistä kaikesta jäävät paitsi. Project Polariksen kaltaiset ääntä särön avulla värittävät laitteet ovat siinä mielessä rehellisiä, että niiden aikaansaamat muutokset ovat todellisia, eikä asia perustu mainoslauseisiin, kuvitelmiin ja placebovaikutuksiin.
Plussat ja miinukset:
+ Putkivahvistinmainen, pehmeä, luonnollinen ja eloisa ääni
+ Tunteita herättävät laulusuoritukset
+ Hauska, hieman korostunut bassontoisto etenkin 35 ohmin resistanssiasetuksella
+ Pehmeä, kuunteluväsymystä tuottamaton diskantin toisto
+ Riittävästi tehoa lähes mille tahansa kuulokkeille
+ Runsaasti ominaisuuksia ja asetuksia, joilla voidaan muokata ääntä
+ Hieno ulkonäkö etenkin alumiinikuorilla
+ Tehty käyttämällä pelkästään aitoja laatukomponentteja
+ Edullinen hinta ominaisuuksiin nähden
– Varauksin intiimi äänikuva
– Kanavaepätasapaino, joka muodostuu ongelmaksi pitkälti vain herkillä kuulokkeilla
– Herkemmillä kuulokkeilla selkeästi kuuluva taustakohina
– Mainitsemani maadoitustarve DAC:n kautta
– Avoimen rakenteen vuoksi laitteen sisälle kertyy jonkin verran pölyä
– Kevyen painon vuoksi liukuu herkästi pöydällä, joten laitteesta on pidettävä kiinni kuulokkeet kiinnittäessä ja irrottaessa