Arvostelu: Denon AH-D9200

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Valmistusmaa: Japani
• Julkaisuvuosi: 2018
• Hinta: 1700 €
• Rakenne: suljettu, over-ear
• Dynaaminen elementti: 50 mm Nanofiber FreeEdge
• Impedanssi: 24 ohm
• Herkkyys: 105 dB/mW
• Paino: 375 g
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: mukana toimitetaan kaksi kaapelia, joista 3 metrisessä on 6,35 mm:n liitin ja 1,3 metrisessä 3,5 mm:n liitin
• Mukana tulee: Puhdistusliina ja lyhyemmälle kaapelille 6,35 mm:n adapteri

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan harrastajalta

Sain lainaan Kuulokehemmolta Denonin suljetut AH-D9200-lippulaivakuulokkeet (tästä eteenpäin D9200), joilla on hintaa noin 1700 €. Japanissa käsityönä valmistettu D9200 julkaistiin vuonna 2018 edullisempien D5200- ja D7200-mallien kaveriksi, minkä jälkeen Denonilta ei olla nähty uusia langallisia huippukuulokkeita. Valmistajan tulevaisuudesta kuulokkeiden valmistuksen saralla onkin vaikeaa päätellä mitään – se joko luottaa nykyisten mallien suosioon tai ei pidä kiirettä uusien mallien julkaisun kanssa. Tämä tuntuu olevan tyypillistä japanilaisille kuulokevalmistajille, sillä myös Fostex on viettänyt viime vuodet hiljaiseloa. Itse toivoisin näkeväni molemmilta valmistajilta pian jotakin uutta, sillä ne ovat tehneet hyviä kuulokkeita, jotka eroavat ääneltään länsimaisista kilpailijoistaan.

Denon käytti vielä noin 10 vuotta sitten kuulokkeissaan samoja Fosterin valmistamia bioselluloosaelementtejä kuin Fostex, mutta D9200:ssa, kuten myös D5200:ssa ja D7200:ssa on Denonin itse valmistamat Nanofiber FreeEdge -elementit eli suomeksi sanottuna nanokuidulla vahvistetut paperielementit. Nämä ovat luultavasti saaneet voimakkaita vaikutteita aiemmista Fosterin elementeistä, sillä molemmat kuulostavat tyyliltään samankaltaisilta, vaikka niitä käyttävissä kuulokkeissa onkin erilainen tuunaus.

Pakkauksen sisältö

D9200 toimitetaan tukevassa pahvilaatikossa, jonka Denon kertoo olevan säilytyslaatikko. Minkäänlaista kuljetuskoteloa kuulokkeiden mukana ei valitettavasti tule. Vaikkei D9200 mielestäni olekaan optimaalinen valinta mobiilikäyttöön, kotelosta olisi hyötyä, kun kuulokkeita kuljetetaan paikasta toiseen – näkisin voivani käyttää kuulokkeita esimerkiksi työpaikallani.

Positiivisena puolena pakkauksesta löytyy kuitenkin kaksi kaapelia, joista toinen on pituudeltaan 3 metriä ja toinen 1,3 metriä. jälkimmäinen sopii pituutensa puolesta hyvin mobiililaitteiden kanssa käytettäväksi ja sille toimitetaan myös 6,35 mm:n adapteri. Ylimääräisen kaapelin lisäksi puhdistusliina on ainoa lisävaruste, joten olisin odottanut saavani 1700 eurolla jotakin muutakin. Kuulokkeet on kuitenkin aina tarkoitettu kuunneltaviksi, joten en jää surkuttelemaan lisävarusteiden vähäisyyttä pidemmäksi aikaa.

Rakenne

D9200:n laatuvaikutelma yllättää minut positiivisesti. Kuulokkeet on tehty huolella käsityönä. Metallinen sankarakenne on todella tukeva ja sen liikeradat ovat äärimmäisen sulavat. Korkeussäätö on toteutettu kahdella tangolla, joissa olevat kolot on numeroitu, jotta sama korkeus on helppo asettaa molemmille puolille. Säädetty korkeus pysyy myös hyvin asennossaan, koska pykälät naksahtavat poikkeuksellisen jämäkästi paikoilleen.

Kupit kääntyvät tarpeeksi sekä pysty- että vaakasuunnassa, joten näkisin istuvuuden olevan hyvä suurimmalla osalle käyttäjistä. Laatuvaikutelmaa lisää se, että liikeradoissa on hieman vastusta, joten osat eivät heilu löysästi puolelta toiselle kuulokkeita kädessä roikottaessa.

Kuulokkeet ovat rakenteeltaan suljetut, mutta ne eivät vaimenna paljoa ympäristömelua. Kupit on tehty japanilaisesta bambusta siten, että pinta on jätetty karkeaksi. Vaalea puu sopii hyvin yhteen kuulokkeiden harmaan sangan kanssa, ja puuhun upotettu valmistajan nimi on mukava yksityiskohta. Bambu on kuitenkin mielestäni kaikista maailman puumateriaaleista yksi tylsimmistä ja arkisimmista, sillä siitä valmistetaan nykyään paljon erilaista krääsää. Koska tällaisen tavallisen ja käytännöllisen materiaalin valinta on tietyllä tapaa hyvin japanilaista, siinä on sentään oma viehätyksensä.

D9200 näyttää myös onneksi todellisuudessa paremmalta kuin valokuvissa. Puukupeilla varustetuksi kuulokkeeksi ulkonäkö on varsin siro, mikä on mukavaa vaihtelua esimerkiksi massiivisiin ZMF-malleihin verrattuna. D9200 painaa kaiken lisäksi metallirakenteestaan huolimatta ”vain” 375 grammaa, joten se on yllättävänkin kevyen ja järkevän painoinen.

Mukavuus

Kuulokkeiden pääpanta on päällystetty laadukkaan tuntuisella lampaannahalla, ja korvapehmusteet ovat pehmeää keinonahkaa ja muistivaahtoa. Pään päällä pehmustetta on valitettavasti vain niukasti, eikä pääpanta ole myöskään optimaalisen muotoinen, sillä se jää käytön aikana keskeltä liian suoraksi. Päälaelleni muodostuu nopeasti ikävää paineen tunnetta.

D9200 ei ole pidemmässä käytössä äärettömän epämukava, mutta jokseenkin häiritsevä. Itselläni oli vastaavia haasteita D7200-mallin kanssa, joten tiesin jo ennakkoon, ettei Denonin pääpanta ole omalla kohdallani kaikkein mukavin. Kohtuullinen kokonaispaino lienee kuitenkin D9200:n pelastus, koska esimerkiksi 500 gramman painoisena minun täytyisi todennäköisesti lisätä pääpannan ympärille jonkinlainen lisäpehmuste. Sellaisenaan pystyn käyttämään kuulokkeita noin kaksi tuntia kerrallaan, joten mukavuus on kaikesta huolimatta tyydyttävällä tasolla.

Pääpantaan verrattuna korvapehmusteet ovat itselleni juuri sopivat. Ne eivät ole kovin syvät, mutta keskimääräistä suuremmat korvani mahtuvat niiden sisään helposti. Kuulokkeiden sangan puristusvoimakin on omalla kohdallani miellyttävä – D9200 pysyy hyvin päässä, muttei purista liikaa.

Korvapehmusteet ovat irrotettavissa ja tarvittaessa myös vaihdettavissa, koska niiden kiinnittämiseen käytetään Fostex-tyylisiä hakasilla varustettuja muovirenkaita. Fostexin kuulokkeissa pehmusteet kierretään paikoilleen, kun taas Denon-malleissa riittää pehmusteen painaminen kiinni kuppiin. Irrottaminen tapahtuu painamalla muovirengasta neljän hakasen kohdalta sisäänpäin. Tältä osin kiinnitysmekanismi muistuttaa myös Hifimanin kuulokkeita sillä erotuksella, että Denon ei onneksi ole liimannut muovirenkaita kiinni pehmusteisiin.

Kaapelit

D9200:n mukana toimitetaan kaksi kaapelia. Pidempi niistä (pituus 3 m) on hyvin vastaava paksu hyppynaru kuin Fostexin kuulokkeissa. Kaapelin karkea kangaspinta on mikrofoninen, joten siitä kantautuu vaatteisiin osuessa rahinaa korviin saakka. Positiivisena puolena kaapelissa on kuitenkin hienot ja laadukkaat liittimet, joten hieman lyhyempänä se voisi olla oikein passeli. Toinen kaapeleista onkin itseasiassa lyhyempi (pituus 1,3 m), ohuempi ja käytettävyydeltään parempi, joten olen käyttänyt pääasiassa sitä.

Kaapelit kiinnittyvät kuulokkeisiin tavanomaisilla 3,5 mm:n liittimillä, joten sopivia vaihtokaapeleita löytyy pilvin pimein sellaista tarvitseville. Hintatasokin on maltillinen eksoottisempiin liittimiin verrattuna, joten Denon ansaitsee itseltäni kehut normaaleista liittimistään.

Äänenlaatu

Äänenlaadun arviointiin käytetyt laitteistot:

• Setti 1: Schiit Audio Bifrost 2 -DAC & Cayin IHA-6 -vahvistin
• Setti 2: Topping DX1 -yhdistelmälaite (DAC & AMP)
• Setti 3: Qudelix 5K -yhdistelmälaite (DAC & AMP) bluetooth-yhteydellä

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty uudella IEC711-standardit täyttävällä laitteistolla (realistinen sisäkorva + korvanlehti + keskivertoihmisen päätä mukaileva puristusvoima) raakamittauksina. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä.

Ihmisen kuuloaistin vuoksi kuulokkeiden taajuusvasteen olisi syytä nousta Harmanin tavoitekäyrän mukaisesti jonkin verran koholle etenkin 1–5 kHz:n välillä, mutta kuulokkeet voivat kuulostaa hyvältä, vaikka niiden vaste ei noudattaisikaan täysin Harmanin tutkimustulosta. Harmanin tavoitekäyrä on mielestäni tähän mennessä paras, muttei suinkaan ainoa näkemys oikeaoppisena pidetystä äänentoistosta. Taajuusvastekuvaajia tulkitessa kannattaa myös huomioida, että Harmanin tavoitekäyrä on voimakkaasti pyöristetty, kun taas kuulokkeiden taajuusvastetta käsitellään mahdollisimman tarkkana.

Kuulokkeiden mittaaminen on lisäksi edelleen varsin epätarkkaa, joten lopputulos vaihtelee mittauskertojen, eri mittaajien ja erilaisten mittauslaitteiden välillä. Vaikka taajuusvasteiden mittaaminen onkin hyödyllistä, tuloksiin kannattaa aina suhtautua siten, että niissä on todennäköisesti virheitä, eivätkä ne kerro täysin sitä, miltä kuulokkeet todellisuudessa kuulostavat – toisaalta taajuusvasteiden avulla on mahdollista tunnistaa, millaisesta äänestä kukin pitää tai on pitämättä.

AH-D9200:n taajuusvaste:

D9200 kuulostaa mielestäni hyvinä hetkinään miellyttävältä, mutta epätasainen taajuusvaste johtaa usein epämiellyttävään ja kuormittavaan lopputulokseen. Nauttisin todella paljon kuulokkeiden erinomaisesta bassontoistosta, ellei toistolle olisi yleensä samaan aikaan tyypillistä kailottava ja sibilantti lauluääni sekä epäluonnollisen sihisevä diskantti.

D9200 korostaa ärsyttävästi kaikkia musiikin teräviä osia aivan kuin se yrittäisi tehdä kuuntelijaan mahdollisimman suuren vaikutuksen. Esitystapa on epäluonnollinen, sillä se muistuttaa harvinaisen paljon loudness-efektiä, joka on suunniteltu maksimoimaan toiston yksityiskohtaisuus hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa. D9200 onkin tähän mennessä yksi sopivimmista kuulemistani kuulokkeista hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunteluun. Vastaavasti hiemankin lujempaa kuunnellessa äänen terävyys käy itselleni suorastaan sietämättömäksi etenkin neutraalilla kuunteluketjulla.

Basso:

Kaikesta huolimatta D9200:ssa on myös hyviä puolia, joista tärkeimpänä näkisin erinomaisen tiukan bassontoiston, joka on määrältään likimain ihanteellista. Basso ei korostu koskaan liikaa, vaan se on hyvällä tavalla voimakasta ja kontrolloitua. Alabasso ulottuu hyvien planaarikuulokkeiden tyylisesti täysin vaimentumatta 20 hertsiin saakka, ja ylempien bassotaajuuksien pieni korostus ei puurouta tai ylikuormita millään tapaa keskitaajuuksien toistoa.

Basson luonnollinen tyyli ja vaivattomuus muistuttaa bioselluloosaelementillä varustettuja Fostexin kuulokkeita, kuten aiemmin arvostelemaani TR-X00 Purpleheart-mallia. Potkua tai alabasson energiaa ei ole D9200:ssa aivan yhtä paljoa, mutta positiivisena puolena siirtymä keskitaajuuksiin on selkeämpi ja vähemmän kumiseva kuin Fostex-mallissa. Useimmille kuuntelijoille D9200 olisi esimerkiksi bassomusiikkia kuunnellessa todella miellyttävä ja hauska kokemus. Maukas keskibassokorostus tekee lisäksi rock- ja hevigenreistä innostavan kuuloisia silloin kun D9200:n diskanttikorostumat eivät pilaa kuuntelukokemusta.

Keskitaajuudet:

En oikein ota selvää, mitä Denon on tavoitellut D9200:n keskitaajuuksien kanssa. Täyteläisistä alakeskitaajuuksista huolimatta äänen yleinen hyökkäävyys on omalle kuuloaistilleni suorastaan myrkkyä muutoin kuin hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa.

Erityisesti laulu kuulostaa D9200:lla aivan hirveältä. Laulusuorituksista nousee voimakkaasti esiin äänen terävin osa, kun taas osittain vaimentuneiden yläkeskitaajuuksien vuoksi loppuosa äänestä jää epäluonnollisesti etäisemmäksi. Kuulokkeet saavat monet laulajat kuulostamaan kailottavilta ja teräviltä, minkä lisäksi äänessä on lähes koko ajan sibilanssia.

D9200:n ongelmat eivät ole täysi yllätys siinä mielessä, että sen epätasaisessa taajuusvasteessa on vuorotellen korostumia ja vaimentumia. Erityisesti 1 kHz:n, 3 kHz:n ja 6 kHz:n korostumat ja liiallinen määrä ylempää diskanttia kertautuvat omalla kuuloaistillani kuormittavaksi kokonaisuudeksi. Hyvä kuuntelukokemus on pitkälti kiinni tuurista ja kuunnellun musiikin äänitystavasta, sillä D9200 itse on tuunattu korostamaan äänen epämiellyttävimpiä piirteitä.

Joillakin äänitteillä tai hiljempaa kuunnellessa D9200 on sentään toisinaan jopa varsin hauskan kuuloinen, mutta useimmiten kaikki mainitsemani ongelmat ilmaantuvat yhtä aikaa musiikkigenrestä riippumatta. Ääni tulee yksinkertaisesti liian terävästi päin naamaa, joten korvani ovat jatkuvassa puolustustilassa. Ehkä esitystyyli miellyttää joitakin erilaisen kuuloaistin omaavia ihmisiä, mutta monista muista poiketen en kutsuisi D9200:aa laisinkaan monipuoliseksi kuulokkeeksi. Klassiselle musiikille esitystapa tuntuisi silti sopivan melko hyvin, jos kuuntelija haluaa keskittyä äänen pieniin nyansseihin.

Denonin edullisempi D7200-malli on muistikuvieni mukaan ääneltään kesympi ja unohdettavampi, mutta siinä ei ole vastaavaa sibilanssiongelmaa tai yhtä suurta vaihtelua lopputuloksen hyvyydessä. D9200 vaikuttaa harvinaisen selkeästi siltä, että sen huomattavasti korkeampi hinta on haluttu perustella erikoisella tuunauksella, joka herättää väkisin huomiota.

Diskantti:

Kuulokkeiden ongelmat jatkuvat myös ylätaajuuksilla, jotka ovat väärällä tavalla säihkyvät ja sihisevät. Diskantissa on useita yksittäisiä korostumia, minkä lisäksi kuulokkeet korostavat myös 10 kHz:n yläpuolisia ilmataajuuksia. Positiivisena puolena toiston ilmavuus tuo toistoon mukavaa avoimuutta, joten D9200 ei kuulosta erityisen suljetulta kuulokkeelta. Diskantin tasapaino on kuitenkin pielessä, joten esimerkiksi rumpujen lautasten epäluonnollinen kihinä kiinnittää jatkuvasti huomiotani tavalla, josta en oikein välitä – ”tsih tsih tsih”.

D9200:n diskanttia ei ole yleensä helppoa kuunnella ja se aiheuttaa ärsyttävää sibilanssia. Huonosti tuotettu musiikki kuulostaa entistä huonommalta, sillä pahimmillaan ylätaajuudet suorastaan kutittavat korviani. Kuulokkeet yrittävät myös mielestäni huijata olevansa todellista yksityiskohtaisemmat, koska tietyt äänet pomppaavat taustalta normaalia voimakkaammin esiin puhtaasti diskanttipiikkien vuoksi. Tästä on hyötyä hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa, joten ehkä kuulokkeet on suunniteltukin sitä silmällä pitäen. Joudun vähän väliä alentamaan äänenvoimakkuutta, minkä jälkeen D9200 ei toisaalta ärsytä itseäni enää suuremmin. Itselleni normaalimmalla äänenvoimakkuudella Esimerkiksi Sennheiser HD800 on kokonaisuutena kirkkaamman kuuloinen kuuloke, mutta sen kuuntelu on rennompaa.

Äänikuva, erottelu ja dynamiikka:

D9200:ssa on tasaisesti jäsentynyt, joskin varsin tavanomaisen kokoinent äänikuva. Äänten sijoittelussa ei ole mitään suurempia yllätyksiä tai erikoisuuksia, mutten koe sitä millään tapaa huonona asiana. Näkisin itseasiassa äänikuvan tarkkuuden ja avoimuuden bassontoiston lisäksi kuulokkeiden toisena vahvuutena, vaikka tietyt taajuudet tulevatkin kokonaisuudessa liian lähelle. Esitystapa on päin naamaa tuleva ja kuuntelijaa aktivoiva, mutta samaan aikaan ääni leviää kuitenkin myös mukavasti ympärilleni, mistä sitä on helppo havainnoida.

D9200 erottelee ääniä toisistaan keskivertoa paremmin ja sen terävähkö tuunaus korostaa entisestään tuntemusta siitä, että ääni on yksityiskohtaista. Kuulokkeet pärjäävätkin mielestäni yli 1000 euron hintaluokassa tasaväkisesti esimerkiksi Focal Radiancen ja ZMF Eikonin kanssa, joten siltä osin 1700 euron hinta on jokseenkin perusteltu. Olen myös tyytyväinen kuulokkeiden dynamiikkaan, koska musiikin tempon ja voimakkuuden vaihtelut tulevat ilmi elävällä tavalla, eikä toisto ole koskaan tasapaksua. Tämä tietäen onkin erittäin harmillista, että suuri osa kuulokkeiden kyvykkyydestä hautautuu oudon taajuusvasteen alle.

Kokeilut äänen korjaamiseksi

Koska olen Denonin insinöörien kanssa hyvin eri mieltä D9200:n tuunauksesta, enkä koe 1700 euroa maksavan kuulokkeen taajuuskorjaamista kovinkaan järkevänä vaatimuksena, päätin kokeilla äänen hienosäätämistä korvapehmusteiden avulla. Mainitsen silti kokeilleeni kuulokkeille myös Qudelix 5K -laitteesta löytyvää Oratory1990:n EQ-profiilia, joka korjasikin äänen oikein hyvin kohdalleen, kunhan tein siihen muutamia omia muutoksia.

Nahasta valmistetut paksummat korvapehmusteet

Satuin omistamaan Fostex TR-X00 Purpleheartin arvostelun jäljiltä Denonin pehmusteiden kanssa muodoltaan hyvin vastaavat nahkapehmusteet (linkki tuotesivulle), joten päätin kokeilla, miltä D9200 kuulostaa niillä.

Muutokset taajuusvasteessa:

Nahkapehmusteet tekevät kuulokkeiden äänestä aavistuksen tuhdimpaa ja keskitaajuuksien osalta rauhallisempaa, mutta samalla myös tukkoisempaa. Ylätaajuudet paikoin sekä tasoittuvat että kirkastuvat. Diskantti on periaatteessa vähemmän epäluonnollista ollen silti edelleen hieman sibilanttia ja terävää. Äänikuvasta tulee aiempaa avaramman ja suuremman kuuloinen, mikä on ihan mukava asia. Kovinkaan paljoa paremmaksi en silti lopputulosta erilaisilla pehmusteilla kutsuisi. Toivoin 2 kHz:n ympäristöön tulevan enemmän energiaa, mutta se jäi valitettavasti toteutumatta, joten keskitaajuudet ovat edelleen epätasaiset.

Vaahdon lisääminen vakiopehmusteiden taakse

Koska nahkapehmusteet eivät tuoneet ääneen suurempia parannuksia, päätin lisätä vakiopehmusteiden kaveriksi korvan ja elementin väliin jonkinlaista vaimennusmateriaalia, jonka toivoin lieventävän diskantin korostumia. Materiaaliksi valikoitui Beyerdynamic DT770-mallin korvapehmusteiden mukana tulevat vaahtopalat. Asensin ne korvapehmusteiden takapuolelle, koska pienen korva-aukon vuoksi niitä olisi ollut vaikeaa survoa pehmusteiden sisälle.

Muutokset taajuusvasteessa:

Muutos ei ollut taajuusvasteen osalta täysin sitä mitä odotin, mutta lopputulos oli joka tapauksessa hyvä. Vaikka vaahdon lisääminen muuttikin D9200:n aiempaa kirkkaamman ja ilmavamman kuuloiseksi, diskantista tuli myös tasapainoisempaa. Samalla alempien keskitaajuuksien vaimentuminen ja ylempien keskitaajuuksien voimistuminen teki hyvää ihmisen äänelle. Kailottavuus väheni, koska laulaja siirtyi äänikuvassa kauemmas.

Useat pienet muutokset sopivat erinomaisesti yhteen, joten D9200 kuulostaa vaahdon lisäämisen jälkeen enemmän siltä kuin toivoin sen alun perin kuulostavan. Äänessä on mukavasti energiaa ja se on aiempaa helpommin kuunneltavaa. Diskantissa on suljetuille kuulokkeille poikkeuksellisen paljon ilmavuutta ja poissa on aiempi epäluonnollisuus. Lopputulos on edelleen omaan makuuni aavistuksen kirkas, mutta se pysyy kurissa sopivalla vahvistimella.

Äänikuvakin toimii vielä aiempaa paremmin, koska toisto tulee vähemmän päin naamaa ja sitä on entistä helpompi havainnoida. Pystyn kuuntelemaan kuulokkeita nyt halutessani huomattavasti lujemmalla äänenvoimakkuudella, mikä on itselleni selvä osoitus siitä, että toisto on tasapainoisempaa. Muutos on näinkin pienellä modauksella jopa ällistyttävän suuri, koska nyt kuulokkeiden ääni imaisee minut mukaansa. Yhtäaikainen selkeä ja voimakas bassontoisto, energiset ja helposti kuunneltavat keskitaajuudet, ja diskantin ilmavuus ovat itseasiassa harvinaista herkkua suljetuissa kuulokkeissa, joten tällaisen D9200:n voisin olla valmis omistamaan.

Kuulokkeet vaikuttavat reagoivan Fostex-mallien tapaan voimakkaasti mekaanisiin muutoksiin, joten niistä voisi olla hauskaa yrittää muokata vieläkin paremmat. Korkean 1700 euron hinnan vuoksi D9200:n tulisi kuitenkin mielestäni kuulostaa paremmalta ja tasapainoisemmalta suoraan tehtaalta tullessaan, joten en voi valitettavasti suorittaa tässäkään vaiheessa suurempia hurraahuutoja. Palataanpa siis takaisin lähtötilanteeseen.

Laitteistosuositukset

Vaatimaton vahvistin riittää:

D9200 on suurella herkkyydellä varustettu (105 dB / mW) mataladan impedanssin (24 ohm) kuuloke, joten se soveltuisi hyvin heikkotehoisilla mobiililaitteilla kuunneltavaksi. Kuulokkeet toimisivat luultavasti varsin hyvin esimerkiksi suoraan kännykällä kuunneltuna, mutta äänenlaatuun en osaa ottaa kantaa, koska omassa puhelimessani ei ole kuulokeliitintä.

Kuuntelin kuulokkeista niitä testatessani muun muassa Qudelix 5K:lla ja hiljattain julkaistulla 100 euron hintaisella Topping DX1 -yhdistelmälaitteella, joka on melko suora kilpailija IFI Audion vastaavan hintaiselle Zen Air DAC:ille. D9200 soi riittävän hyvin Sekä 5K:lla että DX1:llä, joten vaaditun tehon osalta se on helppo kuuloke. Qudelix 5K sisältää kattavan taajuuskorjaimen, joten sitä käyttämällä pystyisin myös korjaamaan kuulokkeet paremman ja oikeaoppisemman kuuloisiksi.

Pehmeä-ääninen vahvistin on parempi valinta:

Koska kyseessä on kuitenkin hintava huippukuuloke, kokeilin sitä luonnollisesti myös hintavammilla vahvistimillani, kuten Cayin IHA-6:lla ja Burson Audio Soloist 3XP:llä. Koska D9200 on mielestäni ääneltään ärsyttävän terävän kuuloinen, joten se lähestulkoon vaatii ääntä pehmentävän ja rentouttavan vahvistimen. Soloist 3XP rentouttaa toistoa toivomallani tavalla, mutta D9200:n suuren herkkyyden vuoksi vahvistimen taustakohina on omaan makuuni liian voimakasta. Cayin IHA-6 sen sijaan on balansoituna D9200:lle turhan energinen, mutta suuremman lähtöimpendanssin omaavista 6,35 mm:n liittimistä sopivampi.

Näistä maltillisempi 10 ohmin liitin rentouttaa hieman D9200:n taajuusvasteen korostumia – kuuntelu on heti siedettävämpää, vaikka korostumat pomppaavat edelleen selvästi esiin. Kun käytän sen sijaan 120 ohmin liitintä, D9200 kuulostaa todella hyvältä verrattuna lähtötilanteeseen. Toisto on mukavan rentoa, koska kaikki ylimääräinen terävyys ja sihinä painuu kokonaisuudessa taustalle, eikä jäljelle jää mitään itseäni häiritsevää. Pystyn kuuntelemaan kuulokkeita normaalilla äänenvoimakkuudella irvistelemättä. Jopa hieman yllättäen bassontoistokaan ei muutu omaan makuuni liian paksuksi ja korostuneeksi, vaan se muistuttaa ZMF:n suljettuja kuulokkeita. D9200 ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä millään muulla vahvistimellani.

Koska D9200 ei tuntunut menevän matalasta impedanssistaan huolimatta ”rikki” korkean impedanssin vahvistimella, kokeilin sitä myös Tor Audio Roger -putkivahvistimellani. Se tekee kuulokkeiden äänikuvasta miellyttävän läpinäkyvän, mutta valitettavasti ylemmän diskantin sihinä ja sibilanssi herättävät hieman liikaa huomiota. Bassontoistokin alkaa olla ylemmiltä taajuuksiltaan liian paksua. En ollut lopputulokseen äänikuvaa lukuun ottamatta täysin tyytyväinen, mutta koska valituilla putkilla on varsin suuri vaikutus ääneen, jotkin erilaiset putket saattaisivat toimia D9200:n kanssa paremmin.

Tiivistettynä näkisin D9200:lle sopivan vahvistimen valinnan olevan melko haastavaa. Oman testailuni perusteella kuulokkeet vaikuttaisivat olevan suunniteltu joko tarkoituksella tai vahingossa pehmeä-äänisille tai suuren lähtöimpedanssin omaaville vahvistimille, sillä ne lieventävät monia äänessä olevia vikoja. Koska kuulokkeissa ongelmallisina kokemani piirteet voivat johtua osittain omasta kuuloaististani, olisikin mielenkiintoista tietää, miten D9200:n omistajat sitä kuuntelevat. Jos omistaisin kuulokkeet itse, kuuntelisin niitä aina Cayin IHA-6:n 120 ohmin liittimestä.

Denon AH-D9200 vs. ZMF Eikon

Hinnat: 1700 € vs. 1500 € (säännöllinen valmistus lopetettu)

Aiemmin tänä vuonna ostamani ZMF Eikon on mielestäni 1500 euron hintaisena suljettuna puukuulokkeena melko suora kilpailija D9200:lle – tai se olisi, ellei ZMF olisi lopettanut sen säännöllistä valmistamista. Kuulokkeita myydään edelleen satunnaisesti pienempinä erinä, mutta ne lienevät muutoinkin Suomessa melko harvinaiset. Kuulokkeissa on sama 300 ohmin bioselluloosaelementti kuin Auteur-mallissa, joten Eikon sopii lähtökohtaisesti Denon-mallia paremmin putkivahvistimille.

Molemmat kuulokkeet ovat rakenteeltaan todella laadukkaat. Pienemmän kokonsa ansiosta D9200 tuntuu hienostuneemmalta ja suuremmalla tuotekehitysbudjetilla tehdyltä. Eikonissa käsityö näkyy puolestaan enemmän, joten kaksikolla lienee ulkonäöllisesti omat faninsa. Kuulokkeiden puukupit ovat hauskasti lähes saman väriset, koska Eikonissa käytetty kamferipuu on bambun tapaan vaaleaa.

Eikon painaa noin 100 grammaa enemmän, mutta sen muhkeammat pehmusteet ja parempi pääpanta tekevät sen käyttämisestä itselleni D9200:aan verrattuna selvästi mukavampaa. Eikon on kuitenkin päässä todella suuren tuntuinen, kun taas Denon-malli olisi jopa varsin sopiva mobiilikäyttöön lähemmäs päätä jäävän rakenteensa ansiosta. Toisaalta kumpikaan ei eristä kuuntelijaansa erityisen hyvin ympärillä kuuluvilta hälyääniltä.

Erot äänessä

Kuuntelin molempia kuulokkeita Cayin IHA-6 -vahvistimella 10 ohmin liittimestä. Tämä ratkaisu tekee D9200:sta itselleni hieman tavallista miellyttävämpää kuunneltavaa ilman, että ääni eroaa kuitenkaan liikaa siitä, miltä kuulokkeet kuulostavat neutraalilla vahvistimella. Havainnoissani kannattaa silti huomioida, että IHA-6:n neutraalimman kuuloinen balansoitu liitin tai mikä tahansa muu tässä arvostelussa mainitsemani vahvistin kääntäisi tilannetta enemmän Eikonin eduksi.

Kuulokkeiden taajuusvasteet:

Taajuusvasteen tasaisuus ei kuulu kummankaan kuulokkeen vahvuuksiin. ZMF:n Zach Mehrbach on kuitenkin selvästi kuunnellut kuulokkeitaan (tai mieltymyksemme ovat samat), sillä Eikonissa pomppuinen esitystapa toimii mielestäni suorastaan fantastisen hyvin. Kuulokkeissa on yhtä aikaa voimakas bassontoisto, luonnolliset keskitaajuudet ja sähäkkä, mutta helposti kuunneltava diskantti. Kuulokkeet takovat toistoon sellaista rytmiä, että ihokarvani nousevat jatkuvasti pystyyn. D9200:lla huomioni keskittyy puolestaan äänen liialliseen terävyyteen ja sihisevään diskanttiin.

Basso:

Eikonin basso on D9200:n tapaista, mutta vieläkin voimakkaampaa ja enemmän äänenpainetta synnyttävää. Aavistuksen muita keskitaajuuksia vaimeammin toistuva 400–800 Hz:n taajuusalue eristää myös bassoa riittävästi muista toiston osa-alueista, joten Eikonin ääni on reippaasta ja paikoin kumisevasta keskibassokorostuksesta huolimatta varsin selkeää. Bassontoiston tiukkuus ja kontrolli täytyy silti laskea D9200:n eduksi. Pidän Eikonin jytisevämpää toistoa hauskempana ja D9200:n tasapainoisempaa toistoa aikuismaisempana, joten molemmissa kuulokkeissa on omalla tavallaan erinomainen bassontoisto.

Keskitaajuudet:

Laulu kuulostaa kummallakin kuulokemallilla energiseltä sillä erotuksella, että Eikonista puuttuu D9200:n kailottavuus ja sibilanssi. Eikonin taajuusvasteen epätasaisuudet siirtävät laulajia ja keskitaajuuksia muutoinkin juuri sopivasti taaksepäin äänikuvassa, joten kuulokkeiden kuuntelu on helppoa. Äänessä on vastaavaa luonnollisuutta ja ”puumaisuutta” kuin valmistajan muissakin kuulokemalleissa, joten esitystapa imaisee minut välittömästi mukaansa erityisesti ”oikeita soittimia” kuunnellessa. D9200:aan suhtaudun aina hieman varauksella, koska se kuulostaa liiallisen terävyytensä vuoksi väärältä. Myös Eikonin esitystavan toimivuus kärsii jossakin määrin vaihtelusta, mutta sillä lopputulos on itselleni hyvä huomattavasti todennäköisemmin kuin D9200:lla.

Jottei vertailuni menisi vain D9200:n moittimiseksi, myönnän, että sen rajumpi ääni voisi miellyttää joitakin modernimmassa musiikissa, jossa energinen ja aggressiivinen esitystapa voi olla hauska. D9200 on kaiken lisäksi edelleen varsin helposti kuunneltava hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella tai pehmeä-äänisellä vahvistimella.

Diskantti:

Diskantissa on molemmissa malleissa epätasaisuutta ja yksittäisiä korostumia, jotka saattavat kuulostaa rasittavilta kunkin kuuloaistista riippuen. Itselleni D9200:n sihisevät ja sibilantit ylätaajuudet eivät sovi laisinkaan, kun taas Eikonin alemman diskantin kirkkaus ja sähäkkyys on innostavaa olematta laisinkaan ärsyttävää.

Eikon korostaa esimerkiksi rumpukapuloiden iskuja, joista muodostuu yhdessä lujaa takovan basson kanssa erittäin hauska ja fyysisen tuntuinen yhdistelmä. Taajuusvasteessa näkyvien 6 kHz:n ja 8,5 kHz:n korostumien voisi odottaa kuulostavan rasittavilta, mutta kumma kyllä Eikonin diskantti ei ole koskaan särähtänyt korviini. Olen kuitenkin lukenut joidenkin pitävän kuulokkeita räikeän kuuloisena, joten pystyn puhumaan vain omasta puolestani.

Mittaamistani taajuusvasteista käy ilmi, että D9200 toistaa huomattavasti kuuluvammin 10 kHz:n yläpuolisia taajuuksia. Sen seurauksena toisto on Eikoniin verrattuna mukavalla tavalla ilmavampaa, mutta valitettavasti kuitenkin myös korostuneen säihkyvää ja sihisevää. Eikon kuulostaa ylimmiltä taajuuksiltaan tasaiselta ja miellyttävältä, eikä äänestä puutu mielestäni liikaa ilmaakaan. D9200 ei ole esimerkiksi pehmusteen taakse vaahtomateriaalin lisäämisen jälkeen liian kirkkaan kuuloinen, joten kuulokkeiden ongelmat liittynevät enemmän diskantin epätasaisuuteen kuin varsinaisesti sen määrään.

Muut huomiot:

D9200 tuo äänen Eikoniin verrattuna enemmän päin naamaa, joten myös pienemmät yksityiskohdat erottuvat kokonaisuudesta enemmän. Tämä voisi olla teoriassa miellyttäväkin piirre, mutta siinä mennään mielestäni liian pitkälle. Aavistuksen rauhallisempi esitystapa tekisi D9200:sta sopivalla tavalla Eikonia yksityiskohtaisemman ja analyyttisemman kuulokkeen. Mikäli Denon-mallin esitystapa ei kuulosta jostakusta liian raskaalta, se sopii kaksikosta paremmin musiikin pienten nyanssien tarkkailuun.

Vaikka D9200:n onkin ilmavamman kuuloinen, sen äänikuva ei ole yhtä upea ja huomiota herättävä kuin Eikonissa. ZMF-malli kuulostaa suljetuksi kuulokkeeksi huomattavasti keskimääräistä suuremmalta ja avarammalta. Myös äänten erottelu ja sijoittelu äänikuvassa on tarkkaa, vaikka D9200 viekin voiton nopeatempoisessa musiikissa. Eikonin bioselluloosaelementti kuulostaa aavistuksen verkkaiselta, kun taas Denonin suunnanmuutokset ovat täsmällisempiä. Mitään suurempia eroja kaksikon välillä ei silti teknisesti ole, koska molemmissa käytetään pohjimmiltaan hyvin samanlaista dynaamista elementtiä.

Loppuhuomiot:

Denonin kannalta on valitettavaa, että pidän edullisempaa ZMF Eikonia äänellisesti lähes kaikessa parempana. Tilanne ei myöskään vaihtele kuunnellun musiikin mukaan, vaan D9200 on itselleni aina vähintäänkin hieman rasittavan kuuloinen, kun taas Eikonilla nautin kuuntelusta 90 prosenttia ajasta. Jos D9200:n taajuusvaste olisi kuitenkin aavistuksen tasapainoisempi, se kamppailisi mielestäni omalla, enemmän yksityiskohtia korostavalla, esitystavallaan tasaväkisemmin Eikonin kanssa. Matalammalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna tai kevyesti taajuuskorjattuna se onkin edelleen ihan hyvä kuuloke. D9200 on myös kaksikosta kevyempi ja pienempikokoinen. Mikään ei silti poista sitä tosiasiaa, että Eikon on mielestäni onnistuneempi tuote.

Yhteenveto

Denon AH-D9200 on erittäin laadukkaasti tehty ja varsin hieno kuulokemalli, joten siitä olisi tehnyt mieli tykätä enemmän. Odotin sen olevan ääneltään hienostuneempi ja eräällä tapaa korjattu Fostex, ovathan molemmat valmistajat tehneet menneisyydessä hyvin vastaavia kuulokkeita. Valitettavasti jouduin kuitenkin yllättymään siitä, miten ärsyttävältä D9200 kuulostaa, eikä se ole erityisen mukava päässäkään. Kuulokkeiden äänessä on yhtä aikaa täyteläisyyttä, vaimentuneisuutta, kailotusta ja sibilanssia aivan kuin ne eivät tietäisi, mitä ne haluavat olla. Yksinään nämä piirteet eivät välttämättä häiritsisi minua, mutta niiden esiintyminen yhdessä on mielestäni anteeksiantamatonta 1700 euron tuotteessa.

Kaikki ongelmat liittyvät epätasaiseen taajuusvasteeseen, jonka vuoksi lopputulos vaihtelee liikaa, eikä D9200:n sopivuutta tietylle musiikkigenrelle tai artistille voi arvata etukäteen. Muutoin kuulokkeissa olisi silti potentiaalia, koska Denonin kehittämä elementti muistuttaa hyvällä tavalla Fostexin kuulokkeita. Pidän esimerkiksi D9200:n bassontoistoa erinomaisena ja äänikuvakin on tarkka.

Vaikka olenkin kuulokkeille melko ankara, en halua missään nimessä väittää, ettei niistä saisi tykätä tai etteikö moni olisi niihin omassa käytössään tyytyväinen. Huomasin itsekin, että maltillisella äänenvoimakkuudella kuuntelu, taajuuskorjaaminen, kevyt modaaminen tai tietynlaisella vahvistimella kuuntelu tekee D9200:n varsin hyvän suljetun kuulokkeen. Jokainen voi päättää itse, onko vaivannäkö perusteltua kalliin tuotteen kohdalla. Vaikka esitystapa saattaakin edelleen toimia sellaisenaan joidenkin kuuloaistilla ja musiikkimieltymyksillä, suosittelen D9200:n koekuuntelua ennen sen ostamista. Epätasaiseen taajuusvasteeseen liittyy aina omat riskinsä, mikä tuli itselleni kuulokkeiden kohdalla harvinaisen selväksi.

Plussat ja miinukset:

+ Erinomainen bassontoisto
+ Suljetuksi kuulokkeeksi tarkka ja ilmava äänikuva
+ Klassinen musiikki kuulostaa varsin hyvältä, koska soittimien pienet yksityiskohdat korostuvat
+ Erittäin laadukas rakenne
+ Siro koko ja järkevä paino
+ Korvapehmusteet ovat helposti vaihdettavissa
+ Ei tarvitse tehokasta vahvistinta

+/- Sopii hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunteluun, mutta kuulostaa aivan liian hyökkäävältä hiemankin lujempaa kuunneltuna
+/- Ääni on korjattavissa kevyellä modaamisella tai taajuuskorjaamalla, mutta korkeaan hintaan nähden vaivannäkö tuntuu väärältä 
+/- Bambusta tehdyt puukupit ovat persoonalliset, mutta melko arkiset

– Epätasainen taajuusvaste tekee äänestä kailottavaa ja terävää, joten tunnen kuuntelevani aina kuulokkeita, enkä musiikkia itseään
– Laulajien äänessä on ärsyttävää sibilanssia
– Diskantti kuulostaa epäluonnollisen sihisevältä ja kihisevältä
– Voi vaatia kalliin tai vähintäänkin epätavallisen vahvistimen kuulostaakseen hyvältä
– Pääpannan muoto on liian suora, joten päälaelle muodostuu paineentunnetta
– Eristää suljetusta rakenteestaan huolimatta vain vähän ympäristömelua
– Kyseenalainen hinta-laatusuhde