Arvostelu: Massdrop X Fostex TR-X00 Purpleheart

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2018 (kiinteällä kaapelilla oleva TH-X00-versio 2016)
• Hinta: 470 USD (valmistus lopetettu)
• Rakenne: puoliavoin, over-ear
• Dynaaminen elementti: Fosterin valmistama 50 mm Biodynamic (bio-cellulose)
• Impedanssi: 25 ohm
• Herkkyys: 94 dB/mW
• Paino: 385 g ilman piuhaa (oma parini 410 g + piuha 130 g)
• Liitin: Sennheiser-tyyppinen 2-pin
• Mukana tulee: 3 m pituinen irrotettava kaapeli 6,35 mm:n liittimellä ja suojapussukka
• Takuu: 2 vuotta (takuun alaisia kuulokkeita ei enää markkinoilla)

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Fostex TR-X00 Purpleheart (tästä eteenpäin PH) on yksi kolmesta erilaisesta Massdrop-sivuston myymästä Fostex-kuulokemallista, joiden valmistus lopetettiin vuonna 2019. Mahogany- (hinta 420 USD) ja Ebony-version (hinta 520 USD) tapaan purpleheart-puusta valmistettu TR-X00 (hinta 470 USD) vastaa pitkälti japanilaisen Fostexin omaa TH610-mallia (yhä myynnissä 630 eurolla), mutta Massdropin kanssa yhteistyönä valitut erilaiset puulaadut muuttavat kuulokkeiden taajuusvastetta. PH-malli on Massdropin mukaan kolmesta TR-X00-mallista hauskin ja eniten V-tyylinen, sillä siinä on määrällisesti eniten bassoa ja diskanttia. Kuulokkeita myytiin alun perin TH-X00-nimellä, mutta koska niihin päivitettiin myöhemmin irrotettava kaapeli, nimi muuttui samalla muotoon TR-X00 (R=removable).

Kuulokkeissa käytetään japanilaisen Fosterin (Fostex on Foster Electric Companyn tuotemerkki omille kuulokkeilleen) valmistamia Biodynamic-elementtejä, jotka ovat kuuluisia kyvystään toistaa erinomaisesti bassoa aina alimmille taajuuksille asti. Vastaavaa elementtiä käytetään TH/TR-X00-mallien lisäksi ainakin seuraavissa kuulokkeissa:

• Denon D2000, D5000 ja D7000
• Fostex TH600, TH610, TH900, TH909 (900-sarjassa isompi magneetti)
• E-MU Teak
• Philphone

Vaikka Massdropin myymiä malleja ei enää olekaan saatavilla uutena, niitä löytyy jonkin verran käytettyjen kuulokkeiden markkinoilta erityisesti kiinteällä kaapelilla (TH-X00-mallit). Kuulokkeet ovat yhä nykyään melko arvostettuja, joten etenkin käytettyjen TR-X00-mallien hinnat ovat pysyneet melko lähellä alkuperäistä myyntihintaa. En uskaltanut aikanaan tilata PH-mallia Massdrop-sivustolta, vaikka sen upea ulkonäkö kiinnittikin tuolloin huomioni. Nyt muutama vuosi myöhemmin sain kuitenkin vihdoin hankittua kuulokkeet kohtuulliseen hintaan käytettynä, joten otetaanpa selvää, miltä ne kuulostavat. Käytän tästä arvostelusta lähtien Kuulokenurkan toisen kirjoittajan, Roderickin, tapaan huomioideni tukena MiniDSP EARS -mittauslaitteella tehtyjä taajuusvastemittauksia.

Rakenne ja mukavuus

TR-X00 PH:n rakenne vaikuttaa äkkiseltään katsottuna suljetulta, mutta kuulokkeet ovat itseasiassa osittain avoimet, sillä kiiltäväksi lakattujen puukuppien ja muun rakenteen välissä on pieni rako. Tämän vuoksi kuulokkeet eivät juurikaan vaimenna kuunteluympäristön ääniä, eikä niitä kannata hankkia esimerkiksi meluisaan toimistoympäristöön. Kuunneltu musiikki vuotaa kuitenkin ulospäin huomattavasti vähemmän, joten kuulokkeita pystyy käyttämään maltillisilla äänenvoimakkuuksilla muita ihmisiä häiritsemättä.

Kuulokkeiden pääpanta on valmistettu magnesiumseoksesta, joten ulkoinen rakenne vaikuttaa tukevalta ja laadukkaalta. Kupit kiinnittyvät pääpantaan metallitapilla, joka mahdollistaa kuppien kääntymisen sivuttaissuunnassa. Pyörimisliikkeessä ei kuitenkaan ole yhtään vastusta, joten kuulokkeita kädessä pitäessä ne pääsevät heilumaan ja muljahtamaan löysästi eri suuntiin. Kiinnitystapin ympärillä on myös vain ohuelti metallia, minkä vuoksi kuulokkeita ei tee mieli roikottaa kädessä yhdestä kupista kiinni pitämällä. Kaikkien vastaavaa rakennetta käyttävien Fostexin kuulokkeiden suurin kestävyysongelma onkin ollut tappia ympäröivän metalliseoksen halkeaminen.

Keinonahalla päällystetyn pääpannan korkeutta säädetään sulavasti liikkuvien, kolojen mukaan paikoilleen lukittuvien, metallitankojen avulla. Pääpannan alapuolella on vain vähän pehmustetta ja sekin keskittyy putkimaisesti pääpannan reunoille. Omaan päähäni pehmustus riittää kuitenkin hyvin, sillä pääpanta mukailee täysin pääni muotoa jakaen kuulokkeiden 410 gramman painon todella tasaisesti. Myös pääpannan puristusvoima on löysä (tämä voi olla osittain useamman vuoden käytön seurausta), joten kuulokkeiden käyttö tuntuu siltä osin miellyttävältä.

Proteiininahasta (pehmeää ja joustavaa keinonahkaa) valmistetut korvapehmusteet sen sijaan ovat melko erikoiset, koska niissä on pieni korva-aukko, ja korvan taakse asettuva osa on huomattavasti etureunaa paksumpi. Tunnen paksun osan koko ajan korvieni takana, ja pehmusteen etureuna jää on-ear-tyyppisesti hieman korvanlehtieni päälle. Pehmusteet ovat onneksi pehmeät, joten ne eivät varsinaisesti tunnu epämukavilta – en silti kutsuisi niitä myöskään mukaviksi, sillä ne tuntuvat melko hämmentäviltä. Kuulokkeita pystyy kyllä pitämään päässä useita tunteja, mutta tietyn ajan kuluttua korvien takaosa alkaa tuntua hieman puutuneelta, joten kuulokkeet tekee mieli ottaa välillä hetkeksi pois päästä.

Korvapehmusteet kiinnittyvät kuulokkeisiin muovisen kiinnitysrenkaan avulla. Kiinnitysmenetelmä vastaa melko pitkälti Hifimanin kiinnitysrenkaita, mutta Fostexin kuulokkeissa rengas kiinnittyy kuulokkeisiin taivuttamisen sijaan kiertämällä. Pehmusteiden vaihtaminen on melko vaivatonta, sillä renkaat voidaan irrottaa käytettäviksi eri pehmusteiden kanssa.

TR-X00 -malleissa on Fostex TH610- ja TH900-mallien tapaan irrotettava kaapeli, johon on valittu vastaava kaksipinninen liitin kuin Sennheiserin kuulokkeissa. Liittimen pinnit on kuitenkin käännetty ympäri, joten Fostexeissa ei käsittääkseni voida käyttää Sennheiserin kaapeleita. Myös liittimen ulkokuori eroaa hieman Sennheiserin käyttämästä versiosta. Liitinvalinta on kaiken kaikkiaan harmillinen, sillä vaihtokaapeleita on vaikeaa löytää ja niistä joutuu yleensä maksamaan 70–100 euroa, kun vastaavan kaapelin saa Sennheisereihin 30–40 eurolla. Löysin kuitenkin halvan näköisen, 150 cm pitkän kaapelin 20 eurolla Saksan Amazonista.

TR-X00 PH -kuulokkeiden mukana tulee 6,35 mm:n liittimellä varustettu paksu kaapeli (vaimoni kuvaili kaapelia hyppynaruksi), jolla on pituutta peräti 3 metriä. Kaapeli on paksuudestaan huolimatta pehmeä ja taipuisa, mutta pituutta on yksinkertaisesti liikaa muuhun kuin olohuonekäyttöön. Kaapelin ohuemmat kuppeihin kiinnittyvät osat ovat myös valitettavasti melko mikrofoniset vaatteisiin osuessaan. Kokonaisuutena kaapeli on silti ihan ok ja sen kanssa pystyy elämään, sillä sen paksumpi osa pysyy pöydällä siististi aloillaan taipuilematta eri suuntiin.

Äänenlaatu

Fostex TR-X00 PH on V-tyylinen kuuloke, sillä se korostaa toistossa sekä bassoa että diskanttia. Kuulokkeet ovat ääneltään kokonaisuutena hieman aggressiiviset, mutta silti yllättävän tasapainoiset ja helposti kuunneltavat. Äänenväri tai musiikin esitystapa ei ole taajuusvasteen osalta erityisen luonnollinen, mutta kuulokkeiden (elementin) äänessä on silti kiehtovaa pehmeyttä ja orgaanisuutta, jota löytyy kuulokkeista vain harvoin. Fostex PH kuulostaa lisäksi pienehköstä äänikuvastaan huolimatta varsin kaiutinmaiselta ja 3D-tyyliseltä ZMF:n suljettujen kuulokkeiden tapaan. Musiikin esitystapa on sellainen, että se houkuttelee kuuntelemaan.

Toiston V-tyylisyyttä vahvistaa kuulokkeiden ylemmissä keskitaajuuksissa 3–4 kHz:n välillä sijaitseva kuoppa, joka tekee muun muassa laulusuorituksista ja akustisista soittimista varsin etäisen kuuloisia. Keskitaajuuksien esitystapa on muutoinkin kokonaisuutena varsin rento ja ilmava, mutta laulu toistuu kuitenkin samaan aikaan ylemmän diskantin energian vuoksi hieman aggressiivisesti.

Mielestäni kuulokkeiden paras puoli on sekä määrältään että laadultaan fantastisen hyvä alabassojen toisto. Kuulokkeet toistavat bassoa leikiten ja vaivattoman kuuloisesti 20–30 kHz:iin saakka saaden monet muut kuulokkeet näyttämään alabassojen toistossa lähes kyvyttömiltä. TR-X00 PH-malli sopii erinomaisesti elektroniseen musiikkiin ja muihinkin moderneihin, runsaasti alabassoa sisältäviin, musiikkigenreihin! Kuuntelukokemus on tällöin miellyttävän fyysinen, kun puhutaan kuulokekuuntelusta.

Tuunauksen osalta yläkeskitaajuuksien kuopan lisäksi ainoa suurempi harmistus on paikoin liikaa korostuva diskantti, joka on eräänlainen ominaispiirre kaikissa rakenteeltaan vastaavissa kuulokkeissa, joissa käytetään Fosterin elementtiä. Diskantissa on aina V-tyylisistä kuulokkeista tuttua särmää ja sähäkkyyttä esimerkiksi virvelirummussa ja lautasissa – myös s-kirjaimet toistuvat tyyliltään melko terävinä ja suhisevina. Hieman yllättäen diskantti ei silti juurikaan ärsytä minua, koska se toistuu suuresta määrästään huolimatta pehmeästi ja tyyliltään lämpimästi. En saa äkkiseltään mieleeni toisia kuulokkeita, jotka toistaisivat diskanttia tyyliltään vastaavalla tavalla.

Tarkempia huomioita

Basso:

Bassotaajuudet mittautuvat MiniDSP EARS -laitteellani täysin suorana viivana 30 hZ:iin saakka, mutta koska korvapehmusteiden pieni korva-aukko asettuu laitteen jäykille silikonikorville melko huonosti, bassotaajuudet toistuvat todellisuudessa voimakkaammin etenkin, jos kuulokkeet saa istumaan kuunnellessa tiukasti päähän. Tämän huomaa selvästi asettamalla kuulokkeet mahdollisimman tukevasti korvien ympärille tai painamalla kuppeja tiukemmin mittauslaitteen korville. Tällöin mittauksiin tulisi 3 dB lisää bassoa, mutta samalla diskantin määrä vähenisi antaen kuulokkeista vääränlaisen kokonaiskuvan.

Fostexin bassontoisto on todella vaivattoman kuuloista aivan kuin olisi kuuntelemassa suurempia kaiuttimia. Kuulokkeet suorastaan heräävät eloon musiikissa, joka sisältää enemmän alabassotaajuuksia. Elektronista musiikkia kuunnellessa alabasso ei jää taajuusvasteen lineaarisuuden ansiosta keskibasson varjoon, vaan se erottuu todella kuuluvana ja suorastaan fyysisenä. Bassokorostus alkaa silti mielestäni hieman liian aikaisin alakeskitaajuuksien puolelta (arviolta 400–500 hZ:n kohdalta), joten ylemmät bassotaajuudet toistuvat toisinaan rasittavasti hieman kumisevina. Bassontoisto (sekä samalla myös keskitaajuudet) tiukentuu ja selkeytyy heti, kun 300–400 hZ:n välistä aluetta vaimennetaan taajuuskorjaimella 1–3 dB.

Vaikka alabassojen toisto onkin yleensä planaarikuulokkeiden vahvuus, osa niistä on dynaamisesti siinä määrin rajoittuneita, että bassot ikään kuin hyytyvät, eikä niitä pysty erottamaan kuin vaivoin. Esimerkiksi edullisempiin Hifimaneihin ja aiemmin omistamaani Dan Clark Audion Aeon 2 Closed -malliin verrattuna Fostex PH:n alabassot erottuvat ihailtavan selkeästi reippaalla murinalla höystettynä. Fosterin elementti ei mielestäni ole iskevyydeltään ja dynamiikaltaan kaikkein räjähtävin ylemmissä bassotaajuuksissa, mutta alimmilla taajuuksilla se liikuttaa kunnolla ilmaa, ja toistaa basson puhtaasti ja kontrolloidusti.

Muihinkin kuulokkeisiin on mahdollista saada määrällisesti vastaava alabassojen toisto suljetulla rakenteella tai taajuuskorjaamalla, mutta oman kokemukseni mukaan monissa edullisemmissa dynaamisissa kuulokkeissa basso muuttuu herkästi yhtenäiseksi massaksi. Fostex PH sen sijaan toistaa alempien taajuuksien yksityiskohdat erinomaisesti. En ihmettele yhtään, että sitä ja muitakin kyseiseen elementtiin pohjautuvia kuulokkeita pidetään bassontoistoltaan yksinä parhaista omassa hintaluokassaan. Toisaalta nykyään markkinoille alkaa tulla Harmanin tavoitekäyrän (2018) mukaisesti tuunattuja kuulokkeita (esim. seuraavan kuvaajan mukainen AKG K371), joissa on todella korostuneet alabassot. Omaan makuuni K371:n mukainen korostus keskinkertaisella elementillä toteutettuna on kuitenkin aivan liikaa, koska en pysty enää erottamaan alabassojen yksityiskohtia.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeiden yläkeskitaajuuksissa on varsin syvä kuoppa, jonka vuoksi osa soittimien yksityiskohdista jää melko vaimeiksi ja etäisiksi. Keskitaajuudet kuuluvat muutoinkin bassoon ja diskanttiin nähden vaimeammin, joten toistosta puuttuu jonkin verran energiaa ja purevuutta, jota kaipaisin erityisesti rock-musiikkiin. Keskitaajuudet jäävät myös hieman alataajuuksien varjoon, sillä bassokorostus alkaa korvakuulolla jo alempien keskitaajuuksien puolelta. Tämä tekee keskitaajuuksien alemmasta puoliskosta hieman tukkoisen ja epäselvän.

Kuulokkeet eivät ole paras valinta keskitaajuuspainotteisen musiikin kuunteluun, mutta tuhti basso ja diskantin lievä aggressiivisuus toimivat mielestäni silti melko hyvin raskaamman musiikin kanssa, kunhan sitä ei ole tuotettu liian huonosti tai liian kirkkaaksi. Rockia ja heviä kuunnellessa kuulokkeissa on paljon samaa kuin aiemmin arvostelemassani ZMF Atticuksessa. Fostex PH:n keskitaajuudet jäävät etäisemmiksi ja pehmeämmiksi, mutta molempien kuulokkeiden toistossa on vastaava törkeän hauska ja paksu runko, joka nostaa hymyn huulille.

Vokalisri toistuu kuulokkeilla yhtä aikaa hieman etäisenä ja aggressiivisena. Tämä ei ole mitenkään erityisen häiritsevää, mutta valitsen silti laulupainotteisen musiikin kuunteluun omasta kuulokekokoelmastani mieluummin täyteläisemmät ja luonnollisemmat ZMF:t. Edullisemmista kuulokkeista esimerkiksi Sennheiserin HD600-sarjalaiset olisivat myös huomattavasti Fostexeja parempi valinta keskitaajuuksien osalta.

Diskantti:

Kuulokkeissa on paikoin liikaa diskanttia, mutta tilanteen pelastaa se, että ylemmät taajuudet toistuvat miellyttävän lämpiminä ja pehmeinä. Diskantti särähtää vain hyvin harvoin korvaan, vaikka se vetääkin toisinaan toivottua enemmän huomiota itseensä. Edes kuultavissa oleva sibilanssi ei ole mielestäni erityisen ärsyttävää, sillä s-kirjaimet toistuvat suhahteluista huolimatta pehmeästi ja eräällä tapaa luonnollisesti. Tämän perusteella olen alkanut tulla siihen lopputulokseen, että ärsyttävään sibilanssiin vaikuttaa diskantin määrän lisäksi myös se, miten terävästi kuulokkeet toistavat kyseiset taajuudet. Fostex PH:n tuunaus joissakin toisissa kuulokkeissa saattaisi olla todella ärsyttävän kuuloinen.

Fostexin diskantti ei itseasiassa ole omien taajuusvastemittausteni perusteella paljoakaan koholla keskitaajuuksiin verrattuna, mutta MiniDSP EARS mittaakin ylempiä taajuuksia melko epätarkasti. Korvakuulolla diskanttia on enemmän kuin mittauksistani voisi päätellä. Mittauksissani näkyvä 5–7 kHz:n välillä oleva kuoppa on puhtaasti mittauslaitteen virhe, ja kyseinen taajuusalue on todellisuudessa ylemmän diskantin tapaan koholla keskitaajuuksiin verrattuna.

Diskantin suhteen tilanne on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, että paremmin tuotettua musiikkia kuunnellessa unohdan toisinaan täysin kuulokkeiden diskanttiin liittyvät ongelmat, mutta yksittäisellä huonommin tuotetulla biisillä asia palaa jälleen kirkkaasti (hehe) mieleen. Toisaalta modernimpaa bassovoittoista musiikkia kuunnellessa en koe diskanttia ollenkaan rasittavaksi, vaan sen sähäkkyys tasapainottaa hyvin bassontoistoa.

Diskanttitaajuuksien ylikorostuminen ja toiston pehmeys johtavat siihen, ettei kuulokkeiden diskantintoisto ole kovinkaan erottelevaa ja yksityiskohtaista. Se ei myöskään ole erityisen ilmavaa, sillä 10 kHz:n yläpuoliset taajuudet toistuvat melko maltillisesti. Esimerkiksi nykyään noin 350 euroa maksavan Hifiman Sundaran diskantti on yksityiskohtaisuudeltaan ja yleiseltä laadultaan selvästi parempi Fostexin PH-malliin verrattuna.

Yksityiskohtien erottelukyky:

Fostex PH ei ole paras valinta yksityiskohtien tarkkailuun ja metsästämiseen hauskuutta tavoittelevan tuunauksensa vuoksi. Kuulokkeet kuulostavat yksityiskohtien esiin tuomisen ja erottelun osalta pitkälti hintaisiltaan, mutteivat yhtään sen paremmilta. Käsittääkseni bioselluloosa-elementtien tavoitteena on ollut tarjota pehmeämpi ja helpommin kuunneltava kuuntelukokemus, mikä onkin helposti aistittavissa. Eri äänien alut ja loput eivät toistu erityisen selkeärajaisesti, mutta se johtuu ainakin osittain siitä, ettei puukuppeja ole vaimennettu Massdropin myymissä malleissa mitenkään. Kuulokkeiden toistoa olisikin ilmeisesti mahdollista selkeyttää erilaisten kuppien vaimentamiseen tähtäävien modien avulla.

Perustilanteessa ilman muokkauksia esimerkiksi Hifiman Sundara tai Sennheiser HD600-sarjalainen erottelee pienemmät äänet selkeämmin toisistaan, mutta toisaalta Fostex ei myöskään jää kyseisistä kuulokkeista mitenkään häiritsevästi jälkeen ottaen huomioon sen omat kyvykkyydet muun muassa bassontoistossa. Uskoisinkin, että monille edullisempiin kuulokkeisiin tottuneille Fostex PH olisi yllättävänkin yksityiskohtaisen kuuloinen.

Kuulokkeet ovat omasta mielestäni sillä tasolla, että olen alkanut kyseenalaistaa sitä, tarvitseeko musiikkia rennommin kuunnellessa oikeastaan keskittyä yksittäisiin ääniin tai yksityiskohtiin tätä tarkemmin. Monet eivät kuitenkaan keskity kuunnellessa yksityiskohtiin, eikä se ole kaikissa musiikkigenreissä edes oleellista. Fostex PH suoriutuu parhaiten alabassoissa, joten bassomusiikkia kuuntelevalle ihmiselle kuulokkeet voisivat olla pitkälti ”end game” ainakin ennen vahvemmalla magneetilla varustettua TH900-mallia, jota pidetään kuulokemaailman bassokuninkaana.

Äänikuva:

Kuulokkeiden äänikuva yllätti minut tyylillään positiivisesti. Äänikuva on puolisuljetun rakenteen vuoksi pieni ja intiimi, mutta siinä on silti hieman avoimista kuulokkeista tuttua tilan tuntua. Äänikuvassa on myös mielenkiintoinen 3D-efekti samaan tapaan kuin ZMF:n suljetuissa kuulokemalleissa. Kauemmaksikin miksatut äänet kuuluvat aina lähellä kuuntelijaa, mutta niillä on siitä huolimatta ihailtavasti tilaa liikkua äänikentässä. Aiemmin mainitsemani äänikuvan kaiutinmaisuus syntyy siitä, että minulle tulee kuunnellessa vaikutelma siitä, että ääni tulee todella selkeästi edestäpäin – tämä on itselleni melko harvinaista, sillä omat korvani (pikemminkin aivoni) eivät yleensä kuulokkeita kuunnellessa osaa tulkita kunnolla äänikuvan syvyyttä eteenpäin.

Kooltaan pienehkö äänikuva auttaa äänien suuntien hahmottamisessa, ja Fostex PH sijoittelee muutenkin eri äänet äänikenttään hintaansa nähden selkeästi. Tältä osin kuulokkeet suoriutuvat jopa paremmin kuin muutamat kalliimmat suljetut kuulokkeet – esimerkiksi ZMF Atticukseen verrattuna Fostex tuntuu äänien sijoittelun suhteen täsmällisemmältä, mikä johtunee ainakin osittain Atticuksen puukuppien runsaammasta jälkikaiusta, joka sotkee hauskuudestaan huolimatta äänien suuntia.

Onko mukavuutta tai ääntä mahdollista parantaa erilaisilla korvapehmusteilla?

Fostex PH on muiden Fostexin kuulokkeiden tapaan erittäin ongelmallinen korvapehmusteiden vaihtamisen suhteen, sillä muodoltaan hiemankin erilaiset pehmusteet muuttavat reippaasti kuulokkeiden taajuusvastetta. Yleisin ongelma on diskantin määrän räjähdysmäinen lisääntyminen tai bassojen katoaminen. Osa kokeilemistani pehmusteista (pääasiassa ZMF:n pehmusteita) tekevät myös syvän kuopan alempiin keskitaajuuksiin, jolloin keskitaajuuksista katoaa kokonaan runko.

Koska korvani eivät mahdu täysin vakiopehmusteiden sisään, tilasin Aliexpress-verkkokaupasta 18 euroa maksaneet nahkaiset pehmusteet (linkki kiinnostuneille), jotka ovat Fostexin omiin pehmusteisiin verrattuna hieman paksummat, mutta muutoin melko vastaavan muotoiset. Pehmusteet ovat parannus käyttömukavuuteen, mutta äänenlaadun osalta tilanne on jokseenkin kaksijakoinen.

Ostamani nahkapehmusteet ovat parannus keskitaajuuksissa, sillä ne tasoittavat ylemmissä keskitaajuuksissa sijaitsevaa kuoppaa. Mittausteni mukaan pehmusteet lisäävät myös hieman basson määrää, mutta muutos ei ole valtava, ja se voi myös johtua osittain pehmusteiden paremmasta istuvuudesta MiniDSP EARS:in tekokorvilla. Vaikka bassoa onkin suurin piirtein yhtä paljon, se kuulostaa mielestäni hieman löysemmältä ja vähemmän fyysiseltä verrattuna vakiopehmusteisiin, joita käyttäessä korva tulee lähemmäs elementtiä. Aliexpressin pehmusteet kuulostavat tiivistettynä tasapainoisemmilta, ilmavammilta ja äänikuvaltaan suuremmilta.

Näistä muutamista positiivisista muutoksista huolimatta pehmusteet nostavat valitettavasti ylemmän diskantin määrää siitäkin huolimatta, että pehmusteen muoto tai korva-aukon koko eivät eroa mitenkään merkittävästi vakiopehmusteista. Diskantin lisäys ei ole onneksi mitenkään erityisen häiritsevä, sillä kasvaneen äänikuvan ja ilmavuuden ansiosta ”häiritsevä” diskantti jää ikään kuin kauemmas kuuntelijasta. Diskantti myös tasapainottuu selkeämmin kuuluvilla ylemmillä keskitaajuuksilla. Mielenkiintoisesti pehmusteilla myös sibilanssi muuttuu lievemmäksi, vaikka mittauksista toisin voisi päätelläkin.

Fostexin vakiopehmusteiden takapuolella on korva-aukkoa lukuun ottamatta kova muovinen levy, jolla on oma vaikutuksensa kuulokkeiden tehdastuunaukseen. Aliexpress-pehmusteiden takana ei ole vastaavaa levyä, joten päätin tehdä sellaisen pahvista nähdäkseni, miten se vaikuttaa kuulokkeiden ääneen.

Pahvimodi:

Pahvilevyn lisäämisen vaikutus on mielenkiintoinen, sillä se lisää lähinnä 20–400 hZ:n välisen alueen kuuluvuutta muutaman desibelin verran. Jos kuulokkeissa oli jo valmiiksi voimakkaasti kuuluvat bassot, pahvimodin jälkeen aletaan jo lähestyä yökerhofiilistä. Bassontoisto pysyy edelleen todella puhtaana ja kontrolloituna, mutta alabassoihin tulee vielä lisää äänenpainetta. Bassolisäyksen kanssa ylemmän diskantin energisyys tulee tarpeeseen, sillä muutoin kuulokkeet kuulostaisivat liian synkiltä.

Pahvimodi on käyttökelpoinen elektronista musiikkia kuunnellessa, mutta sopii melko huonosti muulle musiikille siksi, että bassoboosti alkaa entistä voimakkaammin alempien keskitaajuuksien puolelta puurouttaen ääntä. Keskitaajuudet jäävät muutoinkin liikaa basson varjoon kuulokkeiden monipuolisempaa käyttöä ajatellen. Kukapa ei silti toisinaan pitäisi hurjista bassoista, joten saatan hyvinkin käyttää nahkapehmusteita välillä pahvimodin kanssa. Nahkapehmusteet ilman pahvimodia ovat parannus keskitaajuuksiin, mutta pidän silti kuulokkeista tavallaan enemmän vakiopehmusteilla niiden intiimimmän ja aggressiivisemman äänen ansiosta.

Onko vahvistimella tai DAC:lla väliä?

Vastaus: ei suuremmin. Fostex PH:ssa on matala impedanssi (25 ohm) ja kohtuullinen herkkyys (94 dB/mW), joten niitä on helppo toistaa kaikilla moderneilla vahvistimeksi kutsuttavilla laitteilla. Kuulokkeiden tuunaus on sellainen, että ne hyötyvät kontrolloidusta ja neutraalista solid state -vahvistimisesta. Elementin pehmeän toiston vuoksi vahvistin ja DAC saavat myös mielestäni olla hieman terävän kuuloisia, sillä se sopii kuulokkeille hyvin. Mitään kirkkainta mahdollista laitteistoa kuulokkeille ei kuitenkaan kannata hankkia, sillä ne korostavat diskanttia tarpeeksi itsekin.

En huomaa kuunnellessa mitään suurempaa tyylillistä eroa esimerkiksi kalliimman työpöytäsettini (Schiit Bifrost 2 + Burson Soloist 3XP) ja pienen Qudelix 5K:n välillä. Qudelix kuulostaa jopa paikoin paremmalta, koska sillä ääni on hieman terävämpi ja siltä osin energisempi. Bassot toistuvat kuitenkin hieman muhkeammin kalliimmilla laitteillani etenkin, kun Bifrost 2 on melko tuhdin kuuloinen DAC. En silti näe valtavaa hyötyä parempien kuuntelulaitteiden omistamisesta Fostex PH:n vuoksi.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

En omista tällä hetkellä monia edullisempia kuulokkeita, jotka sopisivat verrokeiksi Fostex PH:lle. Vertaan niitä kuitenkin matkakuulokkeiden roolissa oleviin Audio Technican ATH-WP900-kuulokkeisiin (linkki aiempaan arvosteluun), jotka ovat myös tuunaukseltaan V-tyyliset. Koska näen Fostexin kuulokkeiden olevan eräänlainen vaihtoehto hyväksi todetulle Sennheiserin HD600-sarjalle ja Hifiman Sundaralle, kerron myös tiivisti Fostexin, HD6XX:n ja Sundaran eroista. Minulla ei tällä hetkellä ole kumpaakaan verrokkia hallussani, mutta olen kuullut ne sen verran äskettäin, että ne ovat kirkkaana mielessäni. Kuulokkeet ovat ääneltään muutoinkin hyvin tunnettuja, joten niistä on helppoa kirjoittaa lyhyesti.

Fostex TR-X00 PH vs. Audio Technica ATH-WP900

Hinnat: 300–500 € (käytettynä) vs. 700 €

Fostexin TR-X00 PH:lla ja Audio Technican WP900:lla on melko paljon yhteistä, sillä molemmissa on hienot puiset kupit, kuulokkeet on suunniteltu Japanissa ja niiden tuunaus on V-tyylinen. Molemmissa käytetään jääräpäisesti myös uniikkia liitintyyppiä, joka hankaloittaa vaihtokaapeleiden ostamista.

WP900 on suunniteltu liikkuvaan käyttöön, joten se on kooltaan pieni ja painaa vain 248 grammaa Fostex PH:n 410 gramman painoon verrattuna. Myös WP900:n kaapeli on huomattavasti kevyempi, koska se painaa yli 100 grammaa vähemmän kuin Fostexin järeä kaapeli. WP900:n kupit on lisäksi mahdollista kääntää vaaka-asentoon, joten kuulokkeet mahtuvat litteään koteloon kuljettamista varten. Nämä ominaisuudet ovat pitkälti niitä syitä, miksi omistan WP900:n matkakuulokkeinani (en ole vielä toistaiseksi siirtynyt bluetooth-aikaan). Vaikka Fostex PH onkin käytössä melko mukava, se ei pärjää WP900:lle, joka katoaa kuunnellessa täysin päähän. Audio Technican muoviseen rakenteeseen verrattuna Fostexin metallirakenne tuntuu kuitenkin enemmän luottamusta herättävältä kestävyyden osalta.

Äänelliset erot

Molemmat kuulokkeet ovat V-tyylisiä, mutta WP900 vie valitun tyylin pidemmälle ollen kaksikosta sekä bassoisempi että kirkkaampi. Molempien tuunauksessa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten kuulokkeiden taajuusvasteen paremmuus vaihtelee paljon kuunnellusta kappaleesta ja musiikkigenrestä riippuen.

Basso:

Molemmissa kuulokkeissa on runsaasti bassoa siten, että WP900 korostaa hieman enemmän keskibassoa ja Fostex PH ulottuu puolestaan paremmin alabassoihin saakka. Laadullisesti Fostexin basso on puhtaampaa ja erottelevampaa, kun taas WP900:n basso perustuu melko pitkälti sen suureen määrään. WP900:n keskibasso on enemmän yksitoikkoista ja hitaan puoleista jysähtelyä, mikä kuvaa hyvin myös alabassojen toistoa. Fostex PH:ssa basso kuulostaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta alabassojen ollessa elektronista musiikkia kuunnellessa intensiivisemmät ja yksityiskohtaisemmat.

WP900:lla on kuitenkin bassontoistossa yksi etu, sillä sen kuopalla olevat alakeskitaajuudet pitävät basson erinomaisesti erillään keskitaajuuksista. Tämän ansiosta WP900:n keskitaajuudet kuulostavat selkeämmiltä Fostexiin verrattuna, eikä basso ala suuresta määrästään huolimatta puuroutua ja kumista Fostexin tapaan.

Keskitaajuudet:

Kuulokkeiden keskitaajuudet ovat mielenkiintoiset, sillä ala- ja yläkeskitaajuuksien tuunaus on päinvastainen. Tämä on myös eräällä tapaa selkeimmin kuultava ero kuulokkeiden välillä. WP900:n alakeskitaajuudet toistuvat sen verran vaisusti, että keskitaajuudet ja varsinkin miesvokalistit kuulostavat melko ontoilta ja ohuilta. Fostexin alakeskitaajuudet ovat puolestaan hieman koholla, vaikkei se taajuusvastemittauksissani varsinaisesti näykään. Tämän vuoksi Fostexin keskitaajuuksissa on tukevampi ja luonnollisempi runko, mutta ääni kuulostaa samalla hieman tukkoiselta, eikä kaikkein selkeimmältä. Esimerkiksi rock-musiikkiin valitsen kuitenkin mieluummin hieman koholla olevat alakeskitaajuudet kuin WP900:n omituisen onton ja rungoltaan kevyen toiston.

Tilanne kääntyy toisin päin yläkeskitaajuuksissa, sillä niissä Fostexin tuunaus on kuopalla tehden äänestä melko vaisua ja rauhallista. Tämä vähentää myös toiston yksityiskohtaisuutta. WP900:n hieman koholla olevat yläkeskitaajuudet sen sijaan tekevät soittimista ja vokalistista selkeän kuuloiset. Erityisesti naisvokalistit kuulostavat mielestäni kuulokkeilla ihailtavan energisiltä, vaivattomilta ja herkiltä. Hieman korostettujen ilmataajuuksien ansiosta myös jousisoittimissa ja pianossa on miellyttävää ilmavuutta, joka jää pitkälti puuttumaan Fostex PH:n äänestä.

Kokonaisuutena kummankaan kuulokkeen keskitaajuuksia ei voi kutsua optimaalisiksi. Fostexissa ne ovat vähemmän ontot, mutta jäävät hieman turhan vaisuiksi ja rauhallisiksi. WP900:n keskitaajuuksien toisto on tyyliltään onttoa ja ohutta, mutta naislaulajat kuulostavat järjestään Fostexia paremmilta. WP900 on parhaimmillaan rauhallisessa ja tunnelmallisessa musiikissa, jossa on naislaulaja.

Diskantti:

WP900:ssa on vielä Fostexiakin enemmän diskanttia ja se toistuu myös tyyliltään terävämmin. Diskantti on kuitenkin tasaisen kuuloista, eikä siinä ole ikäviä korvaan särähtäviä piikkejä. Myöskään sibilanssi ei ole suurempi ongelma, vaan sitä esiintyy itseasiassa useammin Fostexissa. WP900:ssa diskanttia on silti aggressiivisempaan musiikkiin hieman liikaa, joten siltä osin Fostexia on monesti huomattavasti helpompaa ja rennompaa kuunnella. Tässä auttaa myös se, että Fosterin elementti toistaa diskantin miellyttävän lämpimästi ja pehmeästi.

Tämän tyylillisen eron lisäksi WP900 kuulostaa 10 kHz:n yläpuolisilta taajuuksiltaan Fostexia ilmavammalta, joten soittimet soivat hienosti ja herkästi tilassa, vaikka kuulokkeiden äänikuva onkin Fostexia pienempi ja enemmän kuuntelijan pään sisällä.

Teknisyydet:

Fostex PH kuulostaa parivaljakosta hieman yksityiskohtaisemmalta ja äänien sijainnin erottaa tarkemmin ja vaivattomammin. WP900 tasoittaa kuitenkin tilannetta ylemmissä taajuuksissa, sillä ne kuulostavat vähemmän pehmeiltä ja tietyllä tapaa vaivattomammilta. Tämän ansiosta korkeampien taajuuksien yksityiskohdat pystyy havaitsemaan kuulokkeilla hieman Fostexia helpommin.

Fostex kuulostaa dynamiikaltaan nopeammalta ja fyysisemmältä ja kuunnellessa on koko ajan sellainen tunne, että kuulokkeet pitävät kokonaisuuden tiukasti kasassa ja otteessaan. WP900:n ääni kuulostaa eräällä tapaa laiskemmalta, vaikka se onnistuukin monesti kuulostamaan säihkyvämmän diskanttinsa ja voimakkaammin resonoivan keskibassonsa ansiosta mahtipontisemmalta.

Fostexissa on mielenkiintoisempi ja kooltaan hieman suurempi äänikuva. Suurin ero äänikuvissa on se, että WP900:lla ääni kuuluu enemmän keskellä kuuntelijan päätä, kun se Fostex PH:lla ohjautuu edestäpäin kaiuttimien tapaan. Fostexia kuunnellessa äänet hajautuvat lisäksi eri puolille kuuntelijaa hieman 3D-tyyppisesti. Kokonaisuus on mielestäni todella hauska etenkin, kun äänien sijainti erottuu selkeämmin kuin WP900:lla.

Loppuhuomiot:

WP900:ssa on uniikki, herkkä ja ilmava ääni, joka miellyttää minua jostakin syystä todella paljon, vaikka kuulokkeet eivät objektiivisesti arvioituna toistakaan musiikkia niin sanotusti oikein. Kuulokkeiden erinomaisuus rajoittuu silti mielestäni pitkälti rauhalliseen ja tunnelmalliseen musiikkiin, jonka ne toistavat eräällä tapaa mahtipontisesti.

Fostex PH on tuunaukseltaan normaalimman kuuloinen ja se on teknisesti hieman parempi ja mielenkiintoisempi kuuloke. Se on myös anteeksiantavampi kirkkaaksi tuotetussa musiikissa, vaikka se kärsiikin sibilanssista. Kuulokkeet ovat parhaimmillaan elektronisessa musiikissa, eikä niitäkään voi WP900:n tapaan kutsua tuunauksensa vuoksi kovin monipuolisiksi. On lopulta hieman tuuristakin kiinni, kumpi kuuloke toimii paremmin milläkin musiikilla. Lopulta Fostex PH vastaa paremmin myyntihintaansa, kun taas WP900 on tarkoitettu 700 euron hintaisena puukuppisena ”mobiilikuulokkeena” rajatummalle kohdeyleisölle.

Fostex TR-X00 PH vs. Hifiman Sundara ja Sennheiser HD6XX

Hinnat: 300–500 € (käytettynä) vs. 350 € (alun perin 500 €) vs. 240 € (pohjautuu HD650-malliin, joka maksaa 350 €)

Fostex, Hifiman ja Sennheiser eroavat vastaavan hintaisina kuulokkeina melko selkeästi toisistaan, joten näen jokaisen niistä sopivan eri ihmisille ja eri käyttötilanteisiin. Sennheiser HD6XX tunnetaan luonnollisesta ja lämpimästä keskitaajuuksien toistostaan ja helposti kuunneltavasta diskantistaan – pienen keskibassokorostuksen ansiosta kuulokkeet ovat myös melko hyvät raskaamman musiikin kuunteluun. HD6XX on kolmikosta miellyttävin keskitaajuuspainotteisen musiikin kuunteluun, eikä siinä ole pienen äänikuvan ja vaisun alabassojen toiston lisäksi juurikaan muita heikkouksia.

Hifiman Sundara on puolestaan teknisemmän ja ilmavamman kuuloinen vaihtoehto niille, jotka nauttivat neutraalista, hieman kylmään päin kallellaan olevasta äänestä ja yksityiskohtien kuuntelusta. En itse välitä Sundaran hieman kirkkaasta toistosta, mutta olen sitä mieltä, että objektiivisesti arvioituna se on tästä vertailukolmikosta paras kuuloke. Sundara toistaa yksityiskohdat selkeimmin ja sen diskantti pärjäisi erottelukyvyssä ja ilmavuudessa myös huomattavasti kalliimmille kuulokkeille. Sundaran äänikuva jää HD6XX:n tapaan melko pieneksi ja bassontoisto kokonaisuutena vaisuksi.

Fostex PH on kolmikosta ylivoimaisesti paras vaihtoehto bassomusiikin kuunteluun – Sundara ja HD6XX eivät tarjoa sille mitään vastusta ainakaan ilman taajuuskorjausta. Fostex ei ole kahteen muuhun kuulokkeeseen verrattuna tuunaukseltaan yhtä monipuolinen, mutta sen elementin pehmeä toisto ja hintaluokassaan melko uniikki äänikuva tekevät sen kuuntelusta kaikkein mielenkiintoisinta. Tilanne voisi olla tältä osin tasaväkisempi, elleivät Sundara ja HD6XX olisi alabassoiltaan niin vajaita ja vaisuja. Bassot ovat kuitenkin tärkeä osa kuuntelukokemusta.

Jokaisella kolmikosta on omat vahvuutensa, jotka asettuvat eri taajuusalueille. Tämän vuoksi en julistaisi mitään kuulokemallia selkeäksi voittajaksi, vaan suosittelisin pohtimaan sitä, mikä kuuntelussa on kellekin tärkeintä. Jos Fostexeja pystyisi edelleen ostamaan uutena, ne olisivat mielestäni melko hyvä, parempibassoinen ja erilainen, vaihtoehto hyväksi todetuille Hifimaneille ja Sennheisereille. Jos näistä omistaa jo valmiiksi jommatkummat, elektronista musiikkia kuuntelevan kannattaisi melkeinpä hankkia Fostex käytettyinä niiden kaveriksi.

Yhteenveto

Arvosteluni venähti lopulta melko pitkäksi, mutta se tulee mahdollisesti toimimaan jatkossa pohjana myös toiselle samaan Fosterin elementtiin pohjautuvalle kuulokemallille. Elementti ja sen tyyliltään uniikki ääni ovat erittäin tervetullut yllätys omassa hintaluokassaan. En ole selvästi ainoa äänestä viehättynyt, sillä elementissä on niin paljon potentiaalia, että siihen pohjautuvien kuulokkeiden ympärille on syntynyt oma fanikuntansa ja modauskulttuurinsa.

Koska elementti reagoi todella herkästi kaikkiin muutoksiin, kuulokkeiden rakenne tarjoaa monia muokkausmahdollisuuksia esimerkiksi pehmusteiden, elementin ilmakanavien ja puukuppien kautta. Tämän ympärille on muodostunut myös liiketoimintaa, sillä Lawton Audio -niminen firma myy kuulokkeisiin erilaisia vaihdettavia puukuppeja ja tuunaussettejä.

Fostex TR-X00 Purpleheart kuulokkeita katsoessa ulkonäöstä ei arvaisi niiden olevan uskomattomat bassotykit ja hintaluokkansa parhaimmistoa elektronisessa musiikissa. Basson ja diskantin korostuminen kokonaisuudessa toimii hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella kuunnellessa hieman samaan tapaan kuin vanhemmista vahvistimista tuttu loudness-asetus: kaikki taajuusalueet kuuluvat tarpeeksi lujaa, eikä äänenvoimakkuutta ole tarvetta nostaa. V-tyylisten kuulokkeiden ongelmana on kuitenkin se, että kovempaa kuunnellessa keskitaajuudet jäävät entistä enemmän basson ja diskantin varjoon. Näin käy myös Fostex PH:lla, muttei mielestäni liikaa, jotta se tekisi kuulokkeista käyttökelvottomat missään käyttötilanteessa. Parhaimmillaan ne ovat silti runsaasti bassoa sisältävissä musiikkigenreissä.

Kuulokkeista syntyy itselleni positiivinen fiilis pitkälti siksi, että ne erottuvat massasta ja niillä on tavallaan oma juttunsa. Toisto on kuulokkeiden tuottamaksi ääneksi jokseenkin epätyypillistä ja harvinaisen luonnollista. Hieman tasapainoisemmalla tuunauksella kuulokkeet voisivatkin olla kaikkea sitä, mitä kuuntelusta nauttimiseen tarvitsen. Kuulokkeet jäävät ehdottomasti omistukseeni etenkin, kun niissä on niin miellyttävä bassontoisto. Minun on äärimmäisen helppo suositella kuulokkeita kaikille elektronisen musiikin ystäville – tällä menolla alan kuunnella sitä enemmän itsekin.

Plussat ja miinukset:

+ Kiehtova, yhtä aikaa aggressiivinen ja pehmeä toisto
+ Uniikin ja luonnollisen kuuloinen elementti, jonka tuottamaa ääntä on äärimmäisen helppoa kuunnella
+ Fantastiset alabassot elektronisessa musiikissa
+ Äänikuva pienuudestaan huolimatta mielenkiintoisen kaiutinmainen ja 3D-tyyppinen
+ Hienot purpleheart-puusta tehdyt kupit
+ Kuulokkeiden fyysinen rakenne tarjoaa monia muokkausmahdollisuuksia, joilla voidaan muuttaa ääntä
+ Helppo toistaa millä tahansa vahvistimella

+/- Fyysinen rakenne metallia, mutta jättää hieman heiveröisen mielikuvan

– V-tyylinen tuunaus ei ole kaikkien makuun
– Keskitaajuudet jäävät melko etäisen kuuloisiksi
– Bassotaajuudet vuotavat jonkin verran alempien keskitaajuuksien puolelle tehden toistosta toisinaan epäselvää ja kumisevaa
– Pienemmät yksityiskohdat toistuvat melko pehmeinä, joten kuulokkeet eivät välttämättä sovi terävämmän ja selkeämmän äänen ystäville
– Sibilanssi: vaikka se ei pehmeyden ansiosta itseäni häiritsekään, se on epätoivottu ominaisuus kuulokkeissa
– Erikoiset ja käytössä oudon tuntuiset korvapehmusteet. Sopivia vaihtopehmusteita vaikeaa löytää, koska suurin osa niistä pilaa kuulokkeiden tuunauksen
– Turhan pitkä ja järeä kaapeli. Vaihtokaapelit melko kalliita harvinaisen liitintyypin vuoksi
– Rakenne ei täysin suljettu, joten kuuntelu ei ole mahdollista meluisassa ympäristössä