Arvostelu: SMSL DL200

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 190 USD (Suomeen tilattuna ostopaikasta ja alennuksista riippuen 165–210 €)
• Tyyppi: DAC & kuulokevahvistin & esivahvistin
• DAC-piiri: ES9039Q2M (uudehko piiri vuodelta 2023)
• Vahvistinosio: 4x OPA1632
• USB: XMOS XU316
• Tuloliitännät: USB-C, Optical Toslink, Coaxial SPDIF ja Bluetooth 5.1
• Lähtöliitännät: RCA ja TRS (balansoitu)
• Kuulokeliittimet: 6,35 mm ja 4,4 mm
• Tuetut Bluetooth-koodekit: LDAC, APTX Adaptive, APTX HD, AAC ja SBC
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (PCM): 768 kHz (32 bit)
• Suurin tuettu näytteenottotaajuus (DSD): DSD512 (natiivi)
• MQA-tuki (kuopattu formaatti, jota ei toistaiseksi käytetä missään)
• Lähtöjännite: 2.5 V (RCA) ja 5.0 V (TRS)
• Kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi: < 1 ohm
• Kuulokevahvistimen gain-taso: 0 dB (low) ja 11 dB (high)
• Kuulokevahvistimen ilmoitettu antoteho: 3 W @ 16 ohm | 1,5 W @ 32 ohm | 200 mW @ 300 ohm
• Ominaisuuksia: Ajurivapaa USB 1.1 -tila pelikonsoleita, televisioita ja mobiililaitteita varten
• Virrankulutus: < 0,5 W valmiustilassa ja < 30 W käytön aikana
• Ulkoiset mitat: 22,19 x 20,67 x 3,1 cm
• Paino: 1,39 kg (omalla vaa’alla mitattuna 1,275 kg)
• Varusteet: USB-C –> USB-A -kaapeli (pituus ), virtakaapeli, kaukosäädin ja käyttöohje

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Kiinalaisen SMSL:n (Foshan ShuangMuSanLin Technology/Electronics) DL200 on edullinen yhdistelmälaite (DAC & kuulokevahvistin), joka kilpailee alle 200 euron hintaluokassa esimerkiksi Topping DX3 Pro+:n, ifi Zen DAC:in ja Creative Sound Blaster X4:n kanssa. Tämän hintaisiin laitteisiin liittyy yleensä jonkinlaisia kompromisseja liitäntöjen, ominaisuuksien tai antotehon osalta, mutta DL200 on kaikilla mittareilla hämmästyttävän vahva. Monet eivät välttämättä koskaan tarvitsisikaan sitä parempaa laitetta, joten otan selvää, liittyykö edulliseen hintaan jonkinlaisia piilossa olevia sudenkuoppia.

Tuotepakkaus

DL200:n valkoiseen tuotepakkaukseen sisältyy laitteen ja virtakaapelin lisäksi muovinen infrapunakaukosäädin, USB-kaapeli sekä käyttöohje. Erityisesti kaukosäädin on alle 200 euron hintaluokassa mukava lisä, jota länsimaiset valmistajat eivät yleensä saa sisällytettyä vastaavaan hintaluokkaan. Topping DX3 Pro+:n mukana sellainen niin ikään tulee, mutta sen infrapunasäde on hieman kapeampi ja käyttö siten hankalampaa.

Rakenne ja liitännät

DL200:ssa huomio kiinnittyy ensimmäisenä sen suureen kokoon tai pikemminkin pinta-alaan, sillä edulliset laitteet ovat yleensä selvästi pienempiä ja hyvinkin jopa kilon kevyempiä. Noin 1,3 kiloa painava DL200 pysyy tavallista paremmin paikoillaan pöydällä ja sen päälle voidaan asettaa helposti muita laitteita. Liittimille ja painikkeille on myös riittävästi tilaa, joten kaikkea ei ole tarvinnut survoa yhteen kasaan. Toisaalta laite vie yksinään melko paljon tilaa, ja kustannussyistä sen metallirunko on jouduttu jättämään ohueksi, joten se kolisee koputellessa halvan oloisesti. Tähän vaikuttaa varmasti sekin, että laitteen sisällä on runsaasti tyhjää tilaa. Eipä DL200:aa kuitenkaan tarvitse koputella käytön aikana. Yläkannen maalipintaa sen sijaan kannattaa käsitellä varoen, koska se vaikuttaa naarmuuntuvan helposti.

Kuulokeliittimet ja äänenvoimakkuudensäädin on asennettu perinteiseen tapaan laitteen etureunaan, joka on tehty ylöspäin kapenevasta alumiinipalasta. Pidän digitaalista äänenvoimakkuudensäädintä tuntumaltaan hyvänä, koska säätöpykälissä on sopivasti vastusta, eikä nutikka pyöri löysästi ympyrää esimerkiksi Soncoz SGD1:n tapaan. Säädin sisältää painettavan painikkeen asetusten muuttamista varten (toimii myös virtapainikkeena), joten laitetta voidaan käyttää tarvittaessa täysin ilman kaukosäädintä.

DL200:n rungon leveys on mahdollistanut kahden kuulokeliittimen (6,35 mm ja 4,4 mm) sijoittamisen kauas säätimestä laitteen vasempaan reunaan, joten sormille on säätövaiheessa pienemmistä laitteista (esim. Topping L30 II ja Chord Anni) poiketen runsaasti tilaa ilman, että kuulokekaapeli tulee tielle. Pidän kuulokeliitinvaihtoehtoja riittävinä, sillä ne kattavat yleisimmät tarpeet. Balansoidun 4,4 millimetrin liittimen kohdalla kannattaa kuitenkin huomioida, ettei se ole oikeasti toteutukseltaan balansoitu, joten se ei tarjoa enempää antotehoa tai muitakaan lisäetuja 6,35 millimetrin liittimeen nähden. Tämä on kuitenkin normaali juttu edullisissa laitteissa, joissa erilaiset liittimet on lähinnä tarkoitettu tuomaan joustavuutta käyttöön.

DL200:sta löytyy myös simppeli LCD-näyttö, joka esittää kaiken informaation, kuten näytteenottotaajuuden ja valitun äänenvoimakkuuden, valkoisena. Näytön kirkkautta voidaan säätää peräti 8 eri asetuksen välillä, joten siitä saadaan tarvittaessa himmeä tai sokaisevan kirkas. Kaukosäätimellä FN-painiketta pohjassa painamalla näyttö saadaan myös sammutettua käytön aikana kokonaan, mistä voisi olla hyötyä esimerkiksi pimeässä huoneessa.

Sisäisen virtalähteen ansiosta DL200:n kanssa ei ole tarvetta ulkoiselle muuntajalle, kuten esimerkiksi Toppingin laitteissa. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta se parantaa yleistä käytettävyyttä yllättävänkin paljon. Laitteen takaa löytyy digitaalisina sisääntuloliitäntöinä USB-C, Optical Toslink sekä Coaxial SPDIF eli ei mitään yllättävämpää. Tuki Bluetooth-yhteydelle on kuitenkin mukava lisä. Analogia sisääntuloja ei ole tarjolla, joten DL200:aa ei voida käyttää pelkkänä kuulokevahvistimena, vaan signaalin on aina kuljettava sen D/A-muuntimen kautta.

Pelkkänä DAC:ina tai esivahvistimena DL200:aa sen sijaan voidaan käyttää, koska analogisina lähtöliittiminä on perinteiset RCA-liittimet sekä balansoituna vaihtoehtona hyvin poikkeukselliset 6,35 millimetrin TRS-liittimet, joihin sopivan erikoiskaapelin hankkiminen ei olekaan aivan yksinkertaista. Esimerkiksi iFi:n tapainen 4,4 millimetrin liitäntä olisi ollut mielestäni järkevämpi ratkaisu, eikä XLR-liitäntöjenkään lisääminen olisi varmasti vaatinut suuria fyysisiä muutoksia piirilevyn tai kotelon korkeuden osalta. TRS-liittimet vaikuttavatkin hieman siltä kuin SMSL ei olisi halunnut tehdä DL200:sta liian houkuttelevaa hintavampiin laitteisiinsa nähden. Ensisijaisesti balansoituja lähtöliittimiä hyödyntävien voi olla järkevää jättää DL200 hankkimatta ja suunnata katse jonkin XLR-liittimet sisältävän laitteen suuntaan.

Sisäinen toteutus ja toiminnot

DL200:n sisällä sykkii vuonna 2023 julkaistu ES9039Q2M-DAC-piiri (valmistaja ESS), jota ei vielä ole ehditty käyttää kovinkaan laajalti. Uusi matalaan virrankulutukseen tähtäävä piiri ei varsinaisesti tarjoa mitään ennenkuulumatonta, mutta se tukee kattavasti kaikkia PCM- ja DSD-näytteenottotaajuuksia, ja siitä saadaan irti huippuhyvää suorituskykyä sähköteknisillä mittareilla. Käyttäjän valittavissa on myös tuttuun tapaan erilaisia äänifilttereitä (7 eri vaihtoehtoa), joiden välisiä eroja tosin on lähes mahdotonta kuulla. Vieläkin turhempana ominaisuutena piiri tukee MQA-audio-formaattia, jota ei tietääkseni käytetä enää missään Tidal-suoratoistopalvelun korvattua kaiken MQA-sisältönsä FLAC-formaatilla. Bluetooth-yhteyden osalta DL200:n kanssa voidaan hyödyntää laadukkaimpia LDAC- ja AptX-koodekkeja. Mieleeni ei oikeastaan tulekaan ominaisuutta, joka DL200:n DAC-toteutuksesta olisi jäänyt puuttumaan.

Kuulokevahvistinosio laitteessa on toteutettu neljällä OPA1632-operaatiovahvistimella. Antotehoa luvataan 32 ohmin kuormalle 1,5 wattia (molemmat kuulokeliittimet teholtaan identtiset). Kuulokkeiden impedanssin ollessa 16 ohmia antoteho nousee 3 wattiin, kun taas 300 ohmin kohdalla pudotaan 200 milliwattiin eli 0,2 wattiin. Sekin riittää silti heittämällä, jos hyvän vahvistimen rajana pidetään 100 milliwattia 300 ohmin kuormalle. DL200 onkin mielestäni vahvistimena oikein riittävä valtaosalle nykyään myytävistä kuulokkeista, joten sen toimivuutta tai riittävyyttä ei tarvitse murehtia.

Vertailun vuoksi samassa hintaluokassa Topping DX3 Pro+ on melko vastaavan tehoinen (1,8 W @ 32 ohm), kun taas iFi:n Zen DAC tarjoaa balansoitunakin vain murto-osan (330 mW @ 32 ohm) tehoa molempiin kiinalaisiin kilpailijoihinsa nähden. Muina vaihtoehtona mainittakoon FX Audion uudehko DR07 (hinta 160 €), jonka luvataan tarjoavan 1,1 wattia 32 ohmin kuormalle, sekä FiiO K11 (hinta noin 140 €), josta irtoaa balansoituna samassa käyttötilanteessa 1,4 wattia. Creativen 150 euron hintainen Sound Blaster X4 puolestaan on ominaisuuksiltaan kaikkia näitä monipuolisempi, mutta sen kuulokevahvistimesta loppuisi teho nopeimmin kesken vaativien kuulokkeiden kanssa tai lujaa äänenvoimakkuutta tavoitellessa.

DL200:n vahvistinosion lähtöimpedanssi on valmistajan mukaan lähellä nollaa, joten se ei vaikuta epätasaisen impedanssikäyrän omaavien kuulokkeiden taajuusvasteeseen. Vertailun vuoksi Sound Blaster X4:n 10 ohmia alkaa jo olla ongelmallinen etenkin balanced armature -elementtejä sisältäville in-ear-kuulokkeille. Herkkien kuulokkeiden kanssa voidaan käyttää DL200:n matalampaa gain-asetusta (0 dB), kun taas vaativammat kuulokkeet saattavat hyötyä korkeammasta gain-tasosta (+11 dB). Kumpaakaan asetusta käyttäessä en havaitse taustakohinaa, mikä ei tosin ole erinomaiset mittaustulokset huomioiden suurempi yllätys. DL200 on soveltunut hyvin niin in-ear-kuulokkeille kuin täysikokoisille planaarikuulokkeille.

Muina hyödyllisinä lisäominaisuuksina DL200:sta löytyy erikseen valittava USB1.1-tila, jonka myötä laite voidaan kytkeä USB-kaapelilla esimerkiksi pelikonsoleihin tai televisioihin, joista ei löydy USB2.0-yhteyden vaatimia ajureita. Ehkäpä kaikkein erikoisimpana toimintona DAC:in sisäisen kellopiirin jitter/kaista/tms. (ota näistä selvää ilman insinöörin koulutusta) on säädettävissä 9-portaisesti. Suurimmat arvot ratkaisevat äänen pätkimisen esimerkiksi televisiota tai muuta huonolaatuisempaa äänilähdettä käyttäessä, kun taas laadukkaan äänilähteen kanssa saavutetaan valmistajan mukaan paras lopputulos pienimmillä asetuksilla.

Käyttöön liittyviä huomioita

Laitteen käyttöliittymä on kiinalaisille valmistajille tyypillisesti jokseenkin sekava, koska eri toiminnot on ilmaistu näytöllä lyhenteillä. Onneksi ohjekirjaa tarvitaan kuitenkin säännöllisesti vain DAC-piirin sisältämien äänifilttereiden tulkitsemiseen (ilmaistu näytöllä FL1–FL7), sillä kuulokeliittimiä tarkoittava ”H o” ja takareunan lähtöliittimiä tarkoittava ”L o” ovat lopulta melko loogiset, vaikka sekoitinkin ne alkuun gain-asetusten ”G H” ja ”G L” kanssa. Kaikkia asetuksia voidaan vaihtaa sekä laitteen omalla painikkeella että mukana toimitettavalla kaukosäätimellä. Gain-asetukselle olisi ollut mukavaa nähdä oma painike kaukosäätimessä, mutta valikkoon piilotettuna tasoa ei tule ainakaan vaihdettua vahingossa kaukosäädintä hipelöidessä. Koska DL200:n kuulokevahvistin on melko tehokas, tämä lieneekin turvallinen ratkaisu.

Turvallisuudesta puheen ollen DL200 tallentaa kätevästi äänenvoimakkuuden erikseen kuulokeliittimille ja muille lähtöliittimille, joten laitetta on huoletonta käyttää ilman vaaraa siitä, että toiseen käyttötapaan vaihtaessa äänenvoimakkuus pomppaisi yllättäen kuuloa vaurioittavalle tasolle. Käyttäessä DL200:aa DAC:ina jollekin toiselle vahvistimelle sen äänenvoimakkuus saatetaan kääntää täysille, kun taas kuulokkeille riittää laitteen oman vahvistimen kautta esimerkiksi asetus 20/100. Niinkin kalliissa vahvistimessa kuin Yamaha HA-L7A on vain yksi ja sama äänenvoimakkuus kaikille liitännöille, joten DL200:ssa perusasiat ovat edullisesta hinnasta huolimatta erinomaisesti kunnossa.

Muukin toimivuus on esimerkillistä. Esimerkiksi Bluetooth-yhteyden hyödyntäminen on saumatonta, koska laite yhdistyy nopeasti puhelimeeni, kunhan olen vaihtanut tuloliitännäksi Bluetooth:in. DL200:n USB-C-liittimeenkin puhelin voidaan kiinnittää helposti, vaikka käsittääkseni täten ei välttämättä saadakaan hyödynnettyä Android-käyttöjärjestelmän kautta kaikkein suurimpia näytteenottotaajuuksia ilman erikoisohjelmistoja.

Aivan täydellinen DL200 ei kuitenkaan ole, sillä sen DAC-toteutus kärsii lievästä napsumisongelmasta, johon törmää toisinaan edullisten laitteiden kohdalla. Kun näytteenottotaajuus vaihtuu esimerkiksi kahden albumin välillä tai vaikkapa suoratoistopalvelusta Youtubeen hypätessä, laitteesta kuuluu toiston alkaessa kuulokkeiden/kaiuttimien kautta pari vaimeaa napsahdusta. Sama tapahtuu myös, jos toisto tauotetaan muutamaksi sekunniksi ja aloitetaan sitten uudestaan. Sivuääni ei ole missään nimessä voimakkuudeltaan ärsyttävä, mutta toisto tavallaan pätkii ensimmäisen sekunnin aikana. Tämä on harmillista, mutta kuitenkin SMSL:n mukaan normaalia, koska DL200 on suunniteltu siten, että sen mute-piiri aktivoituu hetkellisesti näytteenottotaajuuden muuttuessa.

Tasaisen kuuntelun aikana napsumista tai pätkimistä ei sen sijaan esiinny, joten esimerkiksi saman näytteenottotaajuuden omaavaa levyä kuunnellessa, pidempiä videoita katsellessa tai pelejä pelatessa kaikki toimii normaalisti. Erikoinen ominaispiirre voikin mielestäni muodostua suuremmaksi ongelmaksi lähinnä silloin, kun laitteen käyttäjä kuluttaa koko ajan sekaisin erilaista äänisisältöä. Musiikin tuottamiseen tai minkäänlaiseen ammattikäyttöön DL200:aa ei myöskään välttämättä kannata hankkia. Itse pystyn antamaan asian anteeksi alle 200 euron hintaluokassa, mutta yksittäisenä asiana se täytyy laskea DL200:n suurimmaksi heikkoudeksi.

Äänenlaatu

Huomioita testaamisesta

Olen ehtinyt omistaa DL200:n jo jonkin aikaa, joten se on tullut tutuksi monien muiden laitteiden rinnalla ja useiden eri kuulokkeiden kanssa. Voisin jopa sanoa DL200:n olevan itselläni eräänlainen edullinen referenssilaite kuulokearvosteluita kirjoittaessa, olenhan viitannut siihen jo useasti. Koska suurin uutuudenviehätys onkin jo ehtinyt laantua, havaintoni kuvaavat ennen kaikkea pidempiaikaista käyttöä. Etenkin D/A-muuntimien kohdalla kannattaa huomioida, että niiden väliset äänelliset erot ovat kokonaisuuden kannalta pienehköjä, eivätkä pienet operaatiovahvistimilla toteutetut kuulokevahvistimetkaan lähtökohtaisesti eroa valtavasti toisistaan etenkään samaan hintaluokkaan asettuessaan. Täten kuvailemani erot vaikuttavat väkisin suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Arvostelua viimeistellessäni käytin pääasiallisina testikuulokkeina Dan Clark Audion E3:a, joka mukailee taajuusvasteeltaan läheisesti Harmanin tavoitekäyrää ja tarjoaa myös vahvistimille jonkin verran vastusta. Mainittakoon heti alkuun, että E3 kuulostaa DL200:lla oikein hyvältä, joten laite suoriutuu luonnollisesti hyvin myös edullisempien kuulokkeiden kanssa.

Millaista ääntä DL200 tuottaa yhdistelmälaitteena?

Yhdistelmälaitteena DL200 on kaiken kaikkiaan ääneltään melko värittymättömän ja huomaamattoman oloinen, mutta oikeastaan juuri hyvällä tavalla, sillä en havaitse edullisille laitteille tyypillisiä harmistuksen aiheita, kuten diskantin räikeyttä (ESS:n DAC-piireille tyypillinen piirre) tai ahdasta äänikuvaa (monien Toppingin laitteiden ominaispiirre). Kokeilemiini hintavampiin laitteisiin, kuten Cayin iHA-6:een, Aune Audio S17 Pro:hon, Chord Mojo 2:een ja Topping LA90:een, verrattuna ylätaajuudet toistuvat silti DL200:lla aavistuksen säihkyvämmin ja särmikkäämmin etenkin dynaamisilla kuulokemalleilla. Enemmän virtaa ”syövät” planaarikuulokkeet kuulostavat kuitenkin DL200:lla pikemminkin tavallista rennommilta, joten en mielelläni laukoisikaan minkäänlaisia totuuksia suuntaan tai toiseen.

DL200 vaikuttaa joka tapauksessa kuulokkeiden ääneen siinä määrin maltillisesti, etten ole kokenut minkään kuulokemallin kuulostavan huonolta tai vääristyneeltä. Mitäpä muuta alle 200 eurolla tarvitsisikaan äänenlaadullisesti odottaa? Mikään ei ärsytä, muttei tee lopulta valtavaa vaikutustakaan, sillä esimerkiksi äänten erottelu ei aivan yllä hintavampien laitteiden tasolle. Edullinen hinta huomioiden riittävä antoteho ja ominaisuudet ovat kuitenkin itselleni tärkeämpiä asioita, ja ne toteutuvat DL200:n kohdalla hyvin.

Vertailin laitetta identtisellä äänenvoimakkuudella Topping DX1:n ja iFi Zen DAC:in kanssa (V1, jonka ei pitäisi erota ääneltään V2:sta). Totesin ensinnäkin DL200:n olevan kolmikosta kaikkein neutraalein hieman kirkkaamman äänensä myötä. Topping DX1 on esitystavaltaan rennompi ja pehmeämpi, joten ehkäpä jopa joidenkin makuun aggressiivista musiikkia kuunnellessa miellyttävämpi. Laitteella äänikuva jää kuitenkin melko ahtaan tuntuiseksi, minkä vuoksi koen avarammalta kuulostavan DL200:n äänenlaadullisena parannuksena etenkin, kun se rajaa instrumentit myös täsmällisemmin erilleen toisistaan.

Zen DAC:illa on kolmikosta kaikkein selkein ominaisääni, sillä havaitsen siinä tietynlaista pyöreyttä ja täyteläisyyttä, joka tekee kuuntelusta miellyttävää. DL200 kuulostaa peräkkäin vertailtuna hieman kuivemmalta ja äänten reunoiltaan terävämmältä eli periaatteessa tyypillisemmältä transistorivahvistimelta. Zen DAC lisää toistoon tunnetta sillä kustannuksella, ettei äänten erottelu ole aivan yhtä täsmällistä kuin DL200:lla. Molemmat kuulostavat kuitenkin selkeältä ja avaralta, joten kuuntelukokemus on pidemmän päälle hyvin samankaltainen. Ehkäpä suurimpana erona mieleeni jäävät Zen DAC:in tuhdimmat ja lämpimämmät alataajuudet, jotka tekevät esimerkiksi bassokitarasta ja rummuista tukevamman kuuloiset. DL200 pitää toiston hieman tiukempana, joskin ohuempana. Äänenvoimakkuutta enemmän nostaessa Zen DAC:ista alkaa loppua puhti kesken E3-kuulokkeiden kanssa, koska ääni säröytyy ja puuroutuu jopa balansoidun liitännän kautta. DL200:lla ei tapahdu vastaavaa, joten sen kanssa ei tarvinne murehtia antotehon loppumista.

DAC-osioiden vertailua

Testasin myös pikaisesti DL200:aa pelkkänä DAC:ina samojen verrokkien rinnalla käyttäen vahvistimena Cayin iHA-6:ta. Havaintoni olivat pitkälti samankaltaisia kuin käyttäessä kolmikkoa yhdistelmälaitteina, mutta erot jäivät odotetusti pienemmiksi ja vähemmän merkityksellisiksi, joten ne unohtuisivat varsin nopeasti pidemmässä kuuntelussa.

DAC:ina DX1 kuulosti kaikesta huolimatta edelleen hieman pehmeämmältä ja ahtaammalta työntäen erityisesti vokalistia enemmän etualalle kokonaisuudessa. DL200:lla äänten ympärillä oli enemmän tyhjää tilaa, mikä toi esitystapaan syvyyttä ja kerroksellisuutta. Tämän myötä en kokisi laitteen heikentävän DAC:ina merkittävästi kyvykkäämpien vahvistimien ja kuulokkeiden ääntä, kun taas DX1:llä osa potentiaalista jäisi hyödyntämättä. Siksi näkisinkin kaksikon välisen hintaeron varsin perustelluksi, vaikka niitä käytettäisiin pelkkänä DAC:ina muut ominaisuudet sivuuttaen.

iFi:n Zen DAC eroaa DL200:sta DAC:ina vähemmän kuin yhdistelmälaitteena, sillä vaikka äänessä onkin edelleen ripauksen verran enemmän lämpöä ja pyöreyttä, sitä alkaa jo olla vaikeaa havaita. Kuvailisin toistoa DL200:n kautta hieman ilmavammaksi ja erotellummaksi, mutta myös Zen DAC kuulostaa tarkalta ja jäsentyneeltä muodostaen äänikuvan oikeaoppisesti. Pidemmässä kuuntelussa erot jäävät pitkälti merkityksettömiksi, mutta musikaalisemmasta toistosta pitävät suosisivat todennäköisesti Zen DAC:ia, kun taas DL200 tarjoaa mahdollisimman puhdasta ja värittymätöntä ääntä. Muusta kuunteluketjusta riippuen molemmilla piirteillä saattaa olla etunsa tai vaihtoehtoisesti eroja ei tulisi edes huomattua.

Yhteenveto

SMSL DL200 on monipuolinen, moderni, riittävän tehokas ja hyvältä kuulostava laite, josta ei puutu alle 200 euron hintaluokassa kilpailijoiden tuotteisiin nähden mitään oleellista. Ainoastaan näytteenottotaajuuden vaihtumiseen liittyvä pieni äänen pätkiminen ja hankalasta hyödynnettävät balansoidut liitännät jättävät parantamisen varaa. Jos nämä häiritsevät, markkinoilta löytyy 50 euron sisältä monia muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja, kuten Topping DX3 Pro+, iFi Zen DAC, Creative Sound Blaster X4, FX Audio DR07 ja FiiO K11. Vaikka jokaisella näistä onkin omat vahvuutensa, ne eivät mielestäni pysty tällä hetkellä tarjoamaan yhtä kokonaisvaltaista pakettia kuin DL200, joka asettaa muille eräänlaisen riman. Tätä voidaan pitää erinomaisena saavutuksena kovasti kilpaillussa hintaluokassa ja tuotekategoriassa. Toisaalta markkinatilanne elää jatkuvasti ja alennusmyyntien myötä mikä tahansa mainitsemistani laitteista saattaa muuttua muita houkuttelevammaksi.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että useimmille kuulokkeille riittäisi vaihtoehtoisesti myös mobiilikäyttöön suunnattu Qudelix 5K, jonka monipuoliselle ominaisuuslistalle sisältyy erinomainen parametrinen taajuuskorjain. Jäänkin edelleen odottamaan Qudelixin tapaista työpöytäkokoista laitetta alle 200 euron hintaluokkaan ennen kuin voin aidosti innostua mistään suuremmin. Sound Blaster X4 on jo sentään askel oikeaan suuntaan, joten toivoisin näkeväni tulevaisuudessa jonkinlaisen yhdistelmän esimerkiksi siitä ja DL200:sta.

Plussat ja miinukset:

+ Värittymätön ja tasapainoinen ääni ilman kliinisyyttä
+ Monipuoliset ominaisuudet, kuten LCD-näyttö, Bluetooth-yhteys, USB1.1-tila ja kaukosäädin
+ Kattavat digitaaliset ja analogiset liitännät
+ Metallinen kotelo
+ Mukavasti antotehoa
+ Äänenvoimakkuus säädettävissä erikseen kuulokeliittimille ja muille lähtöliittimille
+ Edullinen hinta

+/- Tavallista suuremmassa fyysisessä koossa on sekä etunsa että haittansa

– Näytteenottotaajuuden vaihtuminen ja toiston pidempiaikainen tauottaminen aiheuttaa pientä napsumista/pätkimistä
– Balansoitujen lähtöliittimien käyttämiseksi täytyy hankkia harvinaiset TRS-kaapelit
– Käyttöliittymä on näytöstä huolimatta hieman vaikeaselkoinen
– Ohut maalipinta naarmuuntuu helposti
– Täysin turha MQA-tuki