Arvostelu: Topping DX3 Pro+

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2021
• Hinta: 199 €
• Valmistusmaa: Kiina
• Tyyppi: DAC & kuulokevahvistin ja esivahvistin
• DAC-piiri: ES9038Q2M
• Tuloliitännät: USB-B, 2x Coaxial, Optinen ja Bluetooth 5.0
• Lähtöliitännät: RCA
• Kuulokeliittimet: 3,5 mm
• Tuetut Bluetooth-koodekit: LDAC, APTX, APTX LL, APTX HD, AAC ja SBC
• Näytteenottotaajuus (USB) PCM: 44,1–768 kHz (16–32 bit)
• Näytteenottotaajuus (USB) DSD: DSD64–DSD512 (natiivi)
• Näytteenottotaajuus (Coaxial) PCM: 44,1–192 kHz (16–24 bit)
• Näytteenottotaajuus (Optinen) PCM: 44,1–192 kHz (16–24 bit)
• Näytteenottotaajuus (Bluetooth) PCM: enintään 96 kHz
• Ulostulojännite (RCA): 2,1 V
• Kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi: < 0,1 ohm
• Kaksi gain-tasoa: low +6 dB ja high +19 dB
• Kuulokevahvistimen ilmoitettu antoteho: 1800 mW @ 32 ohm / 250 mW @ 300 ohm
• Ulkoiset mitat: 120 x 165 x 40 mm
• Paino: 400 g
• Mukana tulee: Kaukosäädin, USB-kaapeli ja Bluetooth-antenni

Arvostelukappaleen hankintatapa: Saatu lainaan jälleenmyyjältä/maahantuojalta

D/A-muuntimena, kuulokevahvistimena ja esivahvistimena toimiva DX3 Pro+ (linkki valmistajan tuotesivulle) on kiinalaisen Toppingin suosituimpia tuotteita. Tämä ei ole mikään ihme, sillä laitteeseen on saatu sovitettua edullisesta 200 euron hinnasta huolimatta runsaasti ominaisuuksia ja toimintoja.

Valmistaja on tehnyt vanhempaan DX3 Pro -malliin verrattuna monia parannuksia. Ensinnäkin CSR8675-Bluetooth-piiri on päivitetty QCC5125-piiriin, kuulokevahvistimen antoteho on yli kaksinkertaistettu, ja lähtöimpedanssikin on pudotettu jokseenkin ongelmallisesta 10 ohmista lähelle nollaa. Lisäksi DAC:in THD+N-arvot ovat 60 prosenttia pienemmät, ja kuulokevahvistimen osalta parannusta on tullut samalla mittarilla peräti 85 prosenttia.

Näillä prosentuaalisilla parannuksilla ei toki ole mitään käytännön merkitystä, koska kukaan ei pysty kuulemaan, onko THD+N 0,0004 % vai 0,00015 %. Voitaisiinkin sanoa, että olemme alati paremmin mittautuvien laitteiden myötä siirtyneet hullunkurisesti aikakauteen, jossa tuotteen markkinoiminen objektiivisilla suoritusarvoilla saattaa olla käärmeöljyn kauppaamista siinä missä laitteiden myyminen keksityillä subjektiivisilla korulauseillakin. Korulauseita (ja myös muutama “kirolause”) löytyy myös tästä arvostelusta.

DX3 Pro+:n saimme testaamista varten lainaan Hifitalolta, mistä heille suuret kiitokset.

Ominaisuudet ja laitteen käyttö

DX3 Pro+ on mielestäni ulkonäöltään onnistunut laite. Ulkokuori on valmistettu kokonaan metallista, ja sisäänpäin kaarretut sivukyljet ovat miellyttävän näköiset. Vertailun vuoksi Topping E30 II & L30 II -laiteyhdistelmä näyttää pöydällä huomattavasti tylsemmältä.

L30 II -kuulokevahvistimeen (linkki aiempaan arvosteluun) verrattuna DX3 Pro+:n virtalähde on kooltaan selvästi pienempi, minkä lisäksi sen johto on noin 20 senttimetriä pidempi. L30 II:n painava virtalähde ja lyhyt johto tekevät käytöstä hankalaa, joten DX3 Pro+ on siltä osin parempi. Muutaman lisäpisteen DX3-malli ansaitsee myös E30 II -DAC:ia vastaavasta USB-kaapelista, jossa lukee Topping. Brändätty USB-kaapeli on kokonaisuuden kannalta pieni asia, mutta pidän siitä, että valmistajan kaapelit ovat yhdistettävissä itse laitteeseen. Koska testailen paljon eri laitteita, niiden eteenpäin myyminenkin on mukavampaa, kun pakettiin on mahdollista löytää helposti tuotteen mukana alun perin tullut kaapeli.

Miinusta DX3 Pro+ saa itseltäni heikosta laadunvalvonnasta, sillä kaikki liittimet heiluvat hieman. Vika ilmenee sekä etureunan kuulokeliittimessä että takareunan liitännöissä, joten vaikuttaisi siltä, ettei piirilevy ole kunnolla kiinni kotelossa. Toisekseen en pidä siitä, että laitteessa on kuulokkeille ainoastaan 3,5 mm:n liitäntä. Useimmat kuulokkeet kyllä soveltuvat sillä kuunneltaviksi, mutta kuulokekaapeleissa yleisempi 6,35 mm:n liitin vaatii aina erillisen adapterin (6,35 mm -> 3,5 mm) käyttämistä. Tällaiset adapterit ovat hieman harvinaisempia ja ne myös rasittavat suuren kokonsa vuoksi melko paljon laitteen naarasliitintä. Liittimeen kohdistuva vääntö johtaa herkästi kosketushäiriöihin, jotka saattavat tehdä vahvistimesta käyttökelvottoman ennen aikojaan. Mikäli DX3 Pro+:n kanssa on pysyvämpää tarvetta adapterille, sille kannattaisi mielestäni hankkia kuulokeliitintä vähemmän rasittava adapterikaapeli.

Laitteen näyttö on hyvin samankaltainen kuin valmistajan E30 II -DAC:issa. Oranssi teksti erottuu selkeästi kauempaakin, mikä onkin tärkeää, jos laitetta käytetään esivahvistimena kaukosäätimellä ohjaten. Tykkään itseasiassa käyttää kaukosäädintä, vaikka istuisinkin laitteen lähettyvillä. Jos kaikkia ominaisuuksia aiotaan hyödyntää, ei kaukosäätimen käyttämiseltä voi edes välttyä. Laitteen etureunan äänenvoimakkuudensäädin toimii painettaessa valitsimena/monitoimipainikkeena, mutta asetusten vaihtaminen sen avulla on hankalaa monimutkaisen valikon vuoksi.

Äänenvoimakkuudensäädin on melko erikoinen muutenkin. Porrastettu säätö naksahtaa voimakkaasti jokaisella liikkeellä. Pidin sitä alussa melko kummallisena, mutta pidempään laitetta käytettyäni aloin pitää ominaispiirteestä. Mekaaniset vipstaakit viehättävät minua yleensä enemmän kuin esimerkiksi kosketusnäytöt. DX3 Pro+:ssa yhdistyy erinomaisesti digitaalisen äänenvoimakkuudensäädön täydellinen kanavatasapaino ja analogisen säädön käyttötuntuma.

Erilaisia asetuksia ja harmaita hiuksia

Laitteen perustoiminnot ovat loogiset ja helppokäyttöiset. Syvemmälle asetuksiin sukeltaessa tilanne muuttuu kuitenkin sekavammaksi, koska valikon käyttäminen on raivostuttavaa. Kaikki asetukset ovat kryptisiä, joten niitä on tulkittava käyttöohjeen avulla.

DAC-piiristä löytyy 7 äänifiltteriä, joiden nimet ovat laitteen näytöllä F-1, F-2, F-3 ja niin edelleen. Oikeat nimet selviävät vain käyttöoppaasta, josta löytyy myös kuvaajat filttereiden vaikutuksesta ääneen. Mitenkään perusteellisemmin en eri filttereitä vertaillut, mutta nopealla kuuntelulla en havainnut tälläkään kertaa mitään eroa niiden välillä.

Kaukosäätimen Auto-näppäimestä säädetään laitteen valmiustila-asetusta. Valinnalla A-0 laite menee valmiustilaan, mikäli se ei minuuttiin vastaanota äänisignaalia. A-C-asennossa ominaisuus on poissa päältä. Miksei asetuksia ole voitu nimetä loogisemmin esimerkiksi ON ja OFF? Ainoastaan gain-asetus on selvä ilman, että sitä täytyy tulkita käyttöohjeen kanssa: high-gainin ollessa valittuna näytössä lukee ”Gain”, kun taas low-gain-tilassa teksti katoaa. Gain-tason asettaminen on kuitenkin toteutettu hieman ongelmallisesti, koska painamalla M-näppäintä gain säätyy välittömästi ylös- tai alaspäin riippuen siitä, kummassa tilassa se sattui aiemmin olemaan. Näppäimen nimi ei viittaa millään tapaa äänenvoimakkuuden säätämiseen, joten voimakkuuden äkillisen ja merkittävän (mahdollisesti vahingossa tapahtuvan) nostomahdollisuuden salliminen on mielestäni Toppingilta vastuutonta toimintaa.

DX3 Pro+:n käyttöliittymää opetellessa itselleni tuotti eniten vaikeuksia laitteen asettaminen toimimaan puhtaana DAC:ina ilman äänenvoimakkuuden säätöä. Kaukosäätimen ”line out”-näppäintä painamalla ruudulla välähtää teksti 0-1, jonka tulisi tarkoittaa ohjekirjan mukaan sitä, että olen saavuttanut tavoitteeni. Koska äänenvoimakkuudensäätö oli kuitenkin tämän jälkeen edelleen käytettävissä, en ollut vieläkään DAC-tilassa.

Ohjekirjan uudelleen esille kaivaminen paljasti, että minun täytyikin päästä tilaan “m-d”, joka löytyy ”setup menun” kautta. Tulkitsin virheellisesti, että “Press and hold the knob first when the power is off, and then power up to enter setup menu” tarkoittaa sitä, että pääsen mainittuun “setup menuun” painamalla etureunan monitoimipainiketta pohjassa samalla, kun käynnistän laitteen kaukosäätimellä. Uuden yrityksen jälkeen näytölle ilmestyi teksti ”dFU”, joka tarkoitti oletettavasti ”Device Firmware Upgrade”. Ohjekirjan mukaan pääsisin eri valikoihin painamalla monitoimipainiketta, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Laite olikin selvästi jumittunut dFU-tilaan, josta pääsin pois vain irrottamalla virtajohdon seinästä. Tidal-suoratoistopalvelun kaatumista lukuun ottamatta mitään vakavampaa ei onneksi näyttänyt tapahtuneen.

M-d-tilaa ei lopulta löytynyt ennen kuin löysin Internetistä vinkin, että “setup menu” löytyy monitoimipainiketta pohjassa painamalla samalla, kun DX3 Pro+ kytketään pistorasiaan. Ohjeen kohta “Power up” tarkoittikin virtojen päälle laittamista, mikä ei toteudu töpseli seinässä, koska laite on tuolloin valmiustilassa, eikä virta täysin poissa päältä. Omalla kohdallani “setup menuun” pääseminen oli silti mahdotonta, koska en ylettynyt yhtä aikaa lattianrajassa olevaan pöydän taakse sijoitettuun pistorasiaan ja pöydällä olevaan laitteeseen. Siirryin kuitenkin vielä säätämään laitteen asetuksia toisen pistorasian äärelle.

Nyt sain näyttöön mystisen F-4-koodin. Lisänäpyttelyn tuloksena näytöllä vilahti vielä L-3 (näytön kirkkauden säätö), A-0 (Automaattisen valmiustilan asetus) ja 0-1 (Line out output), kunnes lopulta löytyi “m-p”, joka oli mahdollista vaihtaa asentoon “m-d”. Asetukset tallennetaan kiertämällä pohjaan painettua monitoimipainiketta, kunnes näytössä lukee 8-8. Laite ei kuitenkaan millään tavalla ohjaa asetusten tallentamiseen, joten tämäkin tieto oli etsittävä käyttöohjeesta. Normaalisti suunnitellussa laitteessa ”line out” -näppäimen painelu olisi kuljettanut minut valittavissa olevien tilojen läpi, tai äänenvoimakkuudeltaan lukittu DAC-tila olisi ollut valittavissa erillisellä kytkimellä laitteen takaa, kuten esimerkiksi iFi Zen DAC V2:ssa. DX3 Pro+:n, kuten muidenkin Toppingin laitteiden, “käyttöjärjestelmässä” olisi valtavasti parantamisen varaa.

Äänenlaatu yhdistelmälaitteena

DX3 Pro+ soi lähestulkoon eleettömästi. Laite ei herätä huomiota esimerkiksi suurella äänikuvalla tai räjähtävällä dynamiikalla. Äänestä on toisaalta vaikeaa keksiä räikeitä heikkouksiakaan. Testasin laitetta useilla eri kuulokkeilla, kuten Focal Clear, Hifiman Edition XS, Hifiman Sundara, Modhouse Argon mk3, Sennheiser HD6XX, Audio-Technica R70X, SASH Tres (kaksi eri mallia) ja ZMF Verite Open. DX3 Pro+ vahvistaa kaikkia kuulokkeita vaivatta. Yksikään kuulokeparitus ei jäänyt mieleen erityisen hyvänä, mutta ainoastaan Sennheiser HD6XX, Audio-Technica R70X ja ZMF Verite Open kuulostivat keskimääräistä huonommilta. Törmäsin samaan Toppingin L30 II -vahvistinta testaillessani, joten olen tulossa siihen lopputulokseen, että valmistajan NFCA-tekniikalla toteutetuissa vahvistimissa on jotakin, mikä saa korkean impedanssin kuulokkeet kuulostamaan omaan makuuni keskinkertaisilta.

Positiivinen yllätys oli sen sijaan vahvistimen hyvä suoriutuminen 16 ohmisella SASH Tres:illä ja Hifimanin planaarikuulokkeilla. Matalan impedanssin kuulokkeiden, kuten 37 ohmin impedanssin ja 94 desibelin herkkyyden omaavan Hifiman Sundaran, on väitetty laukaisevan herkästi DX3 Pro+:n ylikuormitussuojauksen, mutta omissa rasitustesteissäni vahvistin pysyi vakaana, eikä edes lämmennyt kovinkaan paljoa. Myös ääni säilyi puhtaana kaikilla kuulokkeilla jopa lujaa kuunnellessa, vaikka Audio Science Review:n (ASR) testin mukaan DX3 Pro+:lla pitäisikin olla ongelmia matalaimpedanssisten kuulokkeiden kanssa. En ilmeisesti kuuntele kuulokkeita tarpeeksi lujaa, jotta ASR:n mittaamat ongelmat tulisivat esille.

Yhdistelmälaitteena DX3 Pro+ on siis varsin hyvä, vaikka se ei suoranaisia riemunkiljahduksia aiheutakaan. Tarkastellaan seuraavaksi laitteen suorituskykyä vertaamalla sitä toiseen hyvään yhdistelmälaitteeseen.

DX3 Pro+ vs. iFi Zen DAC V2

Hinnat: 200 € vs. 200 €

Keskeiset erot laitteiden ominaisuuksissa:

• Topping DX3 Pro+:n mukana tulee kaukosäädin
• Topping-mallissa on näyttö ja se tukee Bluetooth-yhteyttä
• IFi:n Zen DAC V2:ssa on sekä 6,35 mm:n että 4,4 mm:n kuulokeliitännät, kun taas DX3 Pro+:ssa vain 3,5 mm:n liitäntä
• Toppingin kuulokevahvistin on tehokkaampi
• DX3 Pro+:ssa on ESS:n DAC-piiri ja Zen DAC V2:ssa Burr Brownin piiri
• Toppingissa on lisäominaisuutena ESS-piirivalmistajan tarjoamia erilaisia äänifilttereitä, ja iFi:ssä TrueBass-ominaisuus. Filttereiden erot ovat lähes olemattomia, kun taas TrueBass on aidosti hauska lisä
• DX3 Pro+:ssa on USB-sisääntulon lisäksi optinen liitäntä ja kaksi koaksiaalista liitäntää, muttei balansoitua ulostuloa, kuten Zen DAC V2:ssa
• Zen DAC V2 voi ottaa virtansa suoraan tietokoneen USB-portista. Verkkovirtaan kytkemistä varten virtalähde täytyy kuitenkin hankkia erikseen
• IFi-mallin mukana toimitetaan RCA-kaapelit
• Zen DAC V2:ssa on MQA-tuki (tuen puute ei tosin estä Tidal-suoratoistopalvelun käyttöä DX3 Pro+:lla)

Erot äänenlaadussa:

Ensimmäisenä huomiona DX3 Pro+:n diskantti vetää kuunnellessa itseensä enemmän huomiota. Se ei kuitenkaan ole sen enempää hyvä kuin huonokaan asia. Toppingin laitteella on helpompaa saada selvää äänten rakenteesta, ja ääni on muutoinkin hieman yksityiskohtaisemman kuuloista. Zen DAC V2 (linkki aiempaan arvosteluun) kuulostaa puolestaan täyteläisemmältä ja dynaamisemmalta, minkä lisäksi äänikuva on suurempi. Ifi:n laitteella ääni täyttää paremmin tilan, kun taas Topping piirtää pienempää, mutta aavistuksen tarkempaa äänimaisemaa.

Suurin ero laitteiden välillä on mielestäni se, että musiikki soi Zen DAC:illa vaivattomammin. Vaikka DX3 Pro+ onkin kaksikosta tehokkaampi vahvistin, kuulostaa se aavistuksen kireältä. IFi:n laite miellyttää itseäni enemmän, koska sitä käyttäessä uppoudun helpommin kuuntelemaan musiikkia itseään. DX3 Pro+:n kanssa harhaudun helpommin analysoimaan ääntä. Toisaalta kun haluan kuunnella musiikkia nimenomaan analyyttisella otteella, sopii Topping-mallin esitystapa siihen iFi:ä paremmin.

Vertailin laitteita useilla kuulokkeilla. Zen DAC V2 oli mielestäni selvästi parempi Sennheiser HD6XX:n kanssa. Focal Clearilla ero laitteiden välillä oli melko olematon, mutta suosin hieman Zen DAC:ia. Hifiman Edition XS ja SASH Tres puolestaan hyötyivät DX3 Pro+:n tehokkaammasta kuulokevahvistimesta. Ilman erillistä virtalähdettä ja balansoitua kaapelia en voikaan suositella Zen DAC:ia vahvistustarpeiltaan vaativammille planaarikuulokkeille.

Jos molempia laitteita ei ole mahdollista testata ennen ostopäätöstä, valinta kannattaa tehdä ominaisuuksien perusteella. Planaarikuulokkeiden omistajille suosittelisin kaksikosta Topping-mallia. Zen DAC V2 toimii sen sijaan mielestäni paremmin korkean impedanssin kuulokkeilla. Jos kuulokkeet eivät ole vahvistuksen osalta vaativia, erot laitteiden välillä jäävät pienemmiksi. Molemmat ovat hintaansa nähden kutakuinkin virheettömän kuuloisia.

Käyttö D/A-muuntimena: DX3 Pro+ vs. E30 II

Hinnat: 200 € vs. 150 €

Testausmetodi:

Yhdistin molemmat DAC:it Schiit SYS -laitteeseen, joka siirsi äänisignaalin Topping L30 II -kuulokevahvistimelle. SYS on passiivinen etuvahvistin, jolla pystyin vaihtamaan äänilähdettä (DAC:ia) nopeasti nappia painamalla. Voicemeeter Banana -ohjelmiston avulla sain toistettua ääntä tietokoneelta samanaikaisesti molemmille DAC:eille. Minun ei täten tarvinnut koskea Windows-käyttöjärjestelmän ääniasetuksiin äänilähdettä vaihtaessani.

Tasasin MiniDSP EARS-laitteella molempien DAC:ien äänenvoimakkuuden identtiseksi käyttämilleni SASH Tres -kuulokkeille. DX3 Pro+:n äänenvoimakkuutta täytyi vähentää yhden pykälän verran eli 0,5 desibeliä. Säädön jälkeen laitteiden äänenvoimakkuudet asettuivat taajuudesta riippuen 0,1-0,3 desibelin päähän toisistaan. Itse en pysty kuulemaan niin pientä eroa, joten avustajan kanssa tällaisella kokoonpanolla olisi mahdollista toteuttaa melko hyvä sokkotestikin.

Vertailutilannetta varsin pitkään valmistellessa minulle kävi vahingossa niin, että unohdin, kummin päin olin kytkenyt DAC:it SYS-esivahvistimeen. En siis tiennyt vertailun aikana, syöttikö L30 II -vahvistimelle äänisignaalia kullakin hetkellä DX3 Pro+ vai E30 II. Mikäli minulla olisi ollut alitajuinen tarve suosia jompaa kumpaa laitteista, pääsin siitä kuin sattuman kaupalla eroon.

Erot äänenlaadussa:

Kuten moni saattoi arvata, valmistajan kaksi DAC:ia kuulostivat lähes identtisiltä. Mielestäni toinen niistä soi kuitenkin hieman kuulaammin ja ääriviivoiltaan selkeämmin, ja oli lisäksi äänikuvaltaan hieman suurempi. Erot olivat kaikesta huolimatta merkityksettömän pieniä. Hetken kuluttua unohdinkin, kumpaa DAC:ia olin kuuntelemassa.

On täysin mahdollista, etten edes oikeasti havainnut pieniä eroja, vaan kuvittelin ne, koska tiesin, milloin laite vaihtui toiseen. Pidempään laitteita kuunnellessa kuitenkin huomasin, että joka kerta äänikuvan paremmaksi mieltäessäni kyseessä oli sama DAC. Vastaavasti äänen hieman tunkkaisemmaksi aistiessani olin kuunnellut kaksikosta toista laitetta. Tämän perusteella pieniä eroja on luultavasti olemassa. Avaramman kuuloinen DAC paljastui lopulta DX3 Pro+:ksi. En voi kuitenkaan varsinaisesti väittää sitä paremmaksi, koska E30 II kuulosti suurimman osan ajasta niin samanlaiselta, etten pystynyt erottamaan kaksikkoa toisistaan.

Tulen jatkossa tekemään enemmän tämän kaltaisia DAC-vertailuita. Vaikka testitilanteen asettelu ja laitteiden mittaaminen onkin hieman työlästä, on se myös vaivan arvoista. Kun laitteesta toiseen pystytään vaihtamaan ilman viivettä, niiden välille on vaikeampaa kuvitella eroja. Jopa parin sekunnin viive riittää siihen, että edellinen ääni pääsee osittain “unohtumaan”, jolloin seuraavan laitteen ääni saattaa tuntua herkemmin erilaisemmalta kuin se todellisuudessa onkaan.

Pelkässä DAC-käytössä DX3 Pro+ ajaa asiansa hyvin ainakin, kun verrokkina käytetään valmistajan omaa, kutakuinkin saman hintaista, laitetta. Koska moni saattaa olla tekemässä valintaa DX3 Pro+:n ja noin 100 euroa kalliimmaksi tulevan E30 II & L30 II -yhdistelmän välillä, vertaan vielä lopuksi DX3 Pro+:n kuulokevahvistimen suorituskykyä L30 II:een.

Käyttö kuulokevahvistimena: DX3 Pro+ vs. L30 II

Hinnat: 200 € vs. 150 €

Heti vertailun alussa kävi ilmi, että kaksi Topping-vahvistinta kuulostivat hyvin samanlaisilta. Esimerkiksi vain vähän tehoa vaativaa Focal Clearia kuunnellessa DX3 Pro+ ja L30 II eivät eronneet toisistaan käytännössä laisinkaan. Molemmat vahvistimet toistavat äänen puhtaasti. Lopputulosta ei voi moittia, mutta mitään erityisen mieleenpainuvaa tai erikoista kumpikaan laitteista ei tarjoa. En erottanut laitteita toisistaan myöskään 300 ohmin impedanssin omaavalla ZMF Verite Openilla. Kumpikaan vahvistimista ei tosin syystä tai toisesta kuulostanut erityisen hyvältä korkean impedanssin omaavilla dynaamisilla kuulokkeilla.

SASH Tres -planaarikuulokkeilla laitteiden välillä oli hieman eroa. L30 II sai kuulokkeet soimaan rennommin, jolloin musiikkia oli helpompaa kuunnella. DX3 Pro+ soi samaan tapaan väkinäisesti kuin ZMF Veriten kanssa. Mistään yön ja päivän tyylisestä erosta ei voida kuitenkaan puhua. Tilanne saattaisi muuttua esimerkiksi Abyss AB-1266-kuulokkeilla, mutten valitettavasti omista sellaista adapteria, jolla olisin päässyt kokeilemaan niitä DX3 Pro+:n 3,5 mm:n kuulokeliittimestä. Mielestäni on kuitenkin selvää, että paljon tehoa vaativille kuulokkeille L30 II on kaksikosta vahvistimena parempi valinta. Tämä onkin oikeastaan ainoa merkittävämpi ero laitteiden välillä.

Yhteenveto

Topping DX3 Pro+ onnistui sekä ihastuttamaan että vihastuttamaan. Laitteen ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, ettei niistä käyttötarkoituksesta riippuen ole välttämättä haittaa (epäkäytännöllisen adapterin vaativa kuulokeliitin ja heikko äänenlaatu korkean impedanssin kuulokkeilla), tai niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kovinkaan usein (hankala valikkorakenne ja epäselvät asetukset).

Laitteen suurin vahvuus on sen monipuolisuus suhteellisen alhaiseen myyntihintaan nähden. Mikäli joku tarvitsee yhden laitteen edullisen hifi-järjestelmänsä keskiöön, on vaikeaa kuvitella parempaa vaihtoehtoa. DX3 Pro+ yhdessä esimerkiksi Topping PA3s -stereovahvistimen kanssa muodostaisi 350 eurolla varsin kompaktin ja monipuolisen yhdistelmän sekä kuulokkeille että kaiuttimille. En tosin ole kuullut PA3s:ää, joten en voi sitä omakohtaisesti suositella, vaikka mittojensa puolesta se olisikin looginen kumppani DX3 Pro+:lle.

Mikäli jollakulla ei ole tarvetta kaukosäätimelle tai Bluetooth-yhteydelle, iFi:n Zen DAC V2 on mielestäni edelleen äänenlaadullisesti parempi valinta kuin DX3 Pro+. Zen DAC ei kuitenkaan ole kuulokevahvistimena yhtä tehokas kuin DX3 Pro+, jonka tehot riittävät hyvin lähes kaikille kuulokkeille. Vieläkin tehokkaampaa vahvistusta etsiessä valmistajan E30 II & L30 II -yhdistelmä voisi tulla kyseeseen, mutta kahden erillislaitteen yhteishinta on 100 euroa enemmän, minkä lisäksi niiden välille täytyy ostaa erikseen RCA-kaapelit.

Edullista yhdistelmälaitetta etsiville on toki olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin Toppingin ja iFi:n tuotteet. Useimmissa laitteissa on kuitenkin yleensä puutteita, joita ne kompensoivat loistamalla jollakin yksittäisellä osa-alueella. Aloittelevalle harrastajalle DX3 Pro+ saattaakin olla kaikista paras vaihtoehto. Se ei ole missään erityisen hyvä, mutta silti kaikin tavoin riittävän hyvä.

Plussat ja miinukset:

+ Tehokas kuulokevahvistin verrattuna muihin edullisiin yhdistelmälaitteisiin
+ D/A-muuntimena yhtä hyvä kuin useimmat saman hintaluokan erillislaitteet
+ Puhdas ääni kaikenlaisilla kuulokkeilla
+ Mukana tulee kaukosäädin
+ Laitteessa on näyttö
+ Tuki Bluetooth-yhteydelle
+ Kanavatasapainoltaan ja käyttötuntumaltaan erinomainen äänenvoimakkuudensäädin
+ Monipuolisuus huomioon ottaen erinomainen hinta-laatusuhde

– Laitteessa on vain 3,5 mm:n kuulokeliitäntä
– Laadunvalvonnassa on ongelmia (heiluva piirilevy)
– Keskinkertainen äänenlaatu korkean impedanssin kuulokkeilla
– Sekavat valikot ja asetukset, joiden tulkinta vaatii jatkuvaa käyttöohjeen selaamista
– Ei balansoituja ulostuloliitäntöjä, mikä on toisaalta hinta ja muiden ominaisuuksien runsas määrä huomioiden varsin ymmärrettävää