Kirjoittaja: Sword of Damocles
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen v1-malli vuonna 2015)
- Hinta: 2999 USD / 3500 € (edelleen myynnissä HE1000se-mallin rinnalla)
- Rakenne: Avoin, over-ear
- Planaarielementti: 65 x 100 mm
- Impedanssi: 35 ohm
- Herkkyys: 90 dB/mW
- Paino: 420 g ilman kaapelia
- Liitintyyppi: 2 x 2,5 mm
- Mukana tulee: ruskea keinonahkainen säilytyslaatikko, valokuvapaperille tulostettu esittelykirja ja 3 kaapelia (liittimet: 3,5 mm, 6,35 mm ja XLR)
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
HE1000 on kiinalaisen Hifimanin vuonna 2015 julkaisema huippukuuloke suurilla planaarielementeillä. Kuulokkeista julkaistiin valmistajalle tyypillisesti heti seuraavana vuonna päivitetty V2-malli, ja vuonna 2018 kolmas versio, HE1000se (Special edition). Itselläni on arvosteltavana V2-malli, jota myydään edelleen HE1000se:n rinnalla esimerkiksi Suomessa noin 3500 eurolla ja Hifimanin omassa kaupassa alennushintaan 2000 dollarilla. Vaikka hintalappu onkin korkea, Hifimanilla on nykyään mallistossaan myös 7000 euroa maksava Susvara. Siihen verrattuna HE1000 v2 ei enää tunnukaan yhtä kalliilta.
Mielenkiintoiset kuulokkeista tekee kuitenkin se, että niitä myydään käytettynä edullisimmillaan noin 1500 eurolla. Tämä asettaa hankintahinnan lähelle 1800 euroa uutena maksavaa Hifiman Arya-mallia, jossa on vastaava kuppirakenne. Koska HE1000 v2 on kallis huippukuuloke, sen omistajat ovat yleensä pitäneet siitä hyvää huolta. Tämän ansiosta kuulokkeet tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon uutena ostetulle Aryalle. Kukapa ei haluaisi päästä nauttimaan malliston parhaana pidetyn kuulokkeen äänestä samalla hinnalla tai jopa hieman halvemmalla?
Oma kiinnostukseni HE1000 v2 -mallia kohtaan heräsi arvosteltuani Edition X v2 -mallin (linkki arvosteluun), joka oli valmistajan ensimmäinen edullisempi tuote samalla kananmunan muotoisella kuppirakenteella. Edition X:n äänenlaatu jätti potentiaalistaan huolimatta varsin paljon toivomisen varaa, joten halusin päästä kuulemaan, miltä vastaavat kuulokkeet kuulostavat ilman kompromisseja.
Rakenne ja mukavuus
HE1000 v2 tuntuu ja näyttää kokonaan metallista tehdyn rakenteensa ansiosta huomattavasti laadukkaammalta kuin edullisemmat Hifiman-mallit. Myös liikkuvien osien liikeradat ovat sulavammat. Tämä ei silti ole paljon sanottu, koska kuulokkeiden näppituntuma on edelleenkin varsin hintelä ja niissä on muutamia valmistusvaiheessa syntyneitä kauneusvirheitä. Valmistajan kuulokkeista joutuu näköjään maksamaan yli 3000 euroa saadakseen sellaista peruslaatua, jota odottaisi löytyvän 1000 euron tuotteesta.
HE1000 v2 herättää kuitenkin ensimmäistä kertaa luottamusta Hifimanin kuulokkeiden kestävyydestä, mikä on mielestäni erittäin oleellista kalliissa tuotteessa. Kuulokkeet ovat lisäksi suuresta koostaan huolimatta miellyttävän kevyet (paino 420 g). Tämä yhdistettynä laajoihin säätömahdollisuuksiin, sangan kevyeen puristusvoimaan ja tilaviin korvapehmusteisiin tekee HE1000 v2:n käytöstä todella mukavaa. Omalle päälleni riittää pääpannan korkeussäädön alimmat asetukset, joten kuulokkeet mahtuisivat tarvittaessa huomattavasti suurempaankin päähän. Täysin avoimen rakenteen ansiosta kuulokkeet eivät myöskään hiosta kaikkein pahiten kesäkäytössä.
Pidän kuulokkeiden metallisesta värityksestä. Jostakin syystä Hifiman on halunnut lisätä kuppien sivulle oranssit puuviilukaistaleet, mutta nekin näyttävät onneksi livenä paremmalta kuin kuvissa. Valmistajan edullisempien mallien pääpannan pehmuste on tehty keinonahasta, kun taas HE1000-mallissa se on aitoa nahkaa. Itselläni ruskea nahkaosa on hieman tummunut, mutta kuulokkeeni eivät olekaan uudet. Iästä riippumatta HE1000:n huvittava ominaispiirre on nahkaosan pehmeneminen kapeista kiinnityskohdistaan, jolloin se alkaa lerpattaa löysänä puolelta toiselle. Vaikka asialla ei olekaan merkitystä kuulokkeita päässä pitäessä, se on yksi lisätodiste Hifimanin kyseenalaisesta laadusta myös kalliimmissa hintaluokissa.
Korvapehmusteet:
HE1000:ssa on samat suuret korvapehmusteet kuin muissakin kuppirakenteeltaan vastaavissa Hifimaneissa. Kasvoja vasten tuleva osa pehmusteesta on sukkahousumaista kangasta, kun taas sivut ovat keinonahkaa. Pehmusteita on myös hieman kallistettu, jotta ne mukautuvat paremmin pään muotoon. Käyttömukavuus onkin kaiken kaikkiaan erinomainen, vaikka pehmusteet tuntuvatkin hieman erikoiselta yltäessään kaulalle asti.
Pehmusteiden kestävyys on aina Hifimanin kuulokkeissa suuri kysymysmerkki, koska ne on liimattu kiinni muovirenkaaseen, joka puolestaan kiinnittyy kuulokkeisiin hakasilla. Pehmusteen ja muovirenkaan välinen liimaus on herkkä repeämään, minkä lisäksi myös pehmusteiden keinonahkapinta tahtoo murentua ajan saatossa. Pehmusteet voidaan sentään vaihtaa, mutta uudet maksavat heikosta laadustaan huolimatta lähemmäs 100 euroa. Vaihtopehmusteiden korkea hinnoittelu tuntuu kuitenkin olevan yleistä kalliissa kuulokemalleissa, joten Hifiman ei ole valmistajana millään tapaa poikkeus.
Kaapelit:
Kuulokkeiden mukana tulee peräti kolme kehnoa kaapelia (liittimet: 3,5 mm (90 asteen kulmassa), 6,35 mm ja XLR), joiden kirurgista letkua muistuttava rakenne ei ole mielestäni laisinkaan sovelias 3500 euron tuotteelle. Positiivisena puolena ostaja saa sentään suurella todennäköisyydellä omalle vahvistimelleen sopivan kaapelin. Suosittelen jokaista HE1000:n omistajaa hankkimaan käytettävyydeltään ja ulkonäöltään miellyttävämmän kaapelin – sama pätee myös aiemmin arvostelemiini Hifiman-malleihin. Itselläni on ollut käytössä Forza AudioWorks:in Noir Hybrid HPC -kaapeli, jonka sain Edition X -kuulokkeiden mukana.
Kaikkiin uusiin Hifimanin kuulokkeisiin käy kahdella 3,5 mm:n liittimellä varustettu kaapeli, mutta itselläni olevassa hieman vanhemmassa HE1000 v2:ssa on 2,5 mm:n liittimet. Käytetyt Hifimanit ostaessa kannattaakin olla tarkkana, mitkä liittimet kyseisestä mallista löytyy. Positiivisena puolena molemmat ovat kuulokkeissa yleisiä, joten hyviä kaapeleita on tarjolla niinkin edullisesti kuin 30 eurolla.
Äänenlaatu
Huomioitavaa äänenlaadun arvioinnissa:
- DAC: Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun)
- Kuulokevahvistin: Burson Audio Soloist 3 X Performance (linkki arvosteluun)
- Kaapeli: Forza AudioWorks Noir Hybrid HPC
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty MiniDSP EARS -laitteella, jonka käytöstä on mahdollista lukea tarkemmin erillisestä artikkelista.
HE1000 v2 kuulostaa suurelta, kepeältä ja realistiselta
HE1000 v2 kuulostaa tietyllä tapaa juuri siltä kuin kalliin hifi-kuulokkeen odottaisikin: ääni on hienostunutta ja äärimmäisen realistista. Kuulokkeiden kuuntelu on osittain musiikin katselua, sillä pystyn näkemään esimerkiksi vokalistin ilmeet ja eleet hämmentävän selvästi mielessäni. Kuulokkeissa on valtavan suuri ja kerrostunut äänikuva sekä objektiivisesti arvioituna hyvä, hieman V-tyylinen, taajuusvaste. Toisto on yhtä aikaa sekä lämmintä että jokseenkin kirkasta, mistä muodostuu lopulta varsin värittymätöntä ääntä. Vaikka keskitaajuudet jäävätkin omaan makuuni hieman kevyiksi ja ylempi diskantti pääsee välillä yllättämään liiallisella kirkkaudellaan, eri taajuusalueiden tasapaino on useimmiten erinomainen etenkin tarpeeksi laadukasta musiikkia kuunnellessa.
Kuulokkeiden esitystavassa on aina läsnä yleistä rentoutta ja lievää pyöristyneisyyttä – lopputulosta tekisi mieli kutsua mukavan kuuloiseksi. Toistoon ei synny valtavasti äänenpainetta, vaan musiikki kuulostaa suurelta ja hajautuneelta. Lopputulos on periaatteessa omassa tyylilajissaan lähes täydellinen, muttei optimaalinen tilanteisiin, joissa musiikin tulisi kuulostavaa tiukalta ja menevältä. HE1000 v2 kuulostaa toisin sanoen vaikuttavalta, muttei välttämättä kaikkien mielestä tarpeeksi hauskalta ja dynaamisesti iskevältä. Vaikka kevyehkö toistotyyli ei sovikaan parhaiten omaan rock-henkiseen musiikkimakuuni, kuulokkeet ovat mielestäni vahvuusalueillaan fantastiset.
Pidän erityisesti äänen miellyttävästä ja luonnollisesta tekstuurista, jonka ansiosta HE1000 v2 kuulostaa jopa enemmän dynaamisella elementillä varustetulta kuulokkeelta kuin perinteiseltä kuivalta planaarikuulokkeelta. Äänenväri onkin yleisesti uskottavin, mihin olen planaarikuulokkeissa törmännyt. Toisto on lisäksi kaikilla taajuusalueilla todella erottelevaa, mutta kuulokkeet eivät varsinaisesti huuda olevansa yksityiskohtaiset, tai ylipäätään olevansa olemassa. Arvostan tällaista lähestymistapaa suuresti, sillä minusta tuntuu HE1000 v2:ta kuunnellessa siltä, että olen kuuntelemassa äärimmäisen realistista musiikkia, enkä kuulokkeita itseään.
Taajuusvaste:
Taajuusvaste verrattuna muihin Hifiman-malleihin:
HE1000 v2 (punainen) | Edition X v2 (oranssi) | HE6se v2 (sininen) | Sundara 2020 (vihreä)
Basso ja makrodynamiikka:
Monissa avoimissa planaarikuulokkeissa on melko lineaarinen bassontoisto, mutta bassotaajuudet näyttäytyvät silti MiniDSP EARS -laitteella HEQ-kompensaation mukaisesti mitatussa taajuusvasteessa loivasti alaspäin laskevina. HE1000 v2:n basso mittautuu kuitenkin poikkeuksellisesti lähes suorana viivana, tai pehmusteiden sulkevuudesta riippuen jopa hieman koholla olevana. Kuulokkeet korostavat myös aavistuksen ylempiä bassotaajuuksia dynaamisella elementillä varustettujen kuulokkeiden tapaan. Määrällisesti basso onkin avoimille kuulokkeille lähestulkoon täydellistä, koska myös alabasso toistuu ihailtavan kuuluvasti.
HE1000 v2 ei kuitenkaan kuulosta yhtä voimakasbassoiselta kuin voitaisiin olettaa. Alataajuudet kuuluvat aina selkeästi ja niissä on mukavasti murinaa, mutta ne ovat tyyliltään enemmänkin toistoa luonnollisesti ja pehmeästi täydentävät kuin räjähtävän iskevät. Basso toistuu suurena joka puolella, eikä iskuäänissä ole valtavasti voimaa samoin kuin esimerkiksi Focalin kuulokkeissa tai ZMF:n Verite-malleissa. Myös Hifimanin oma HE6se v2 -malli (linkki aiempaan arvosteluun) iskee lujempaa, joten bassomusiikin kuuntelu on sillä hauskempaa.
Vastaava suuren kuuloinen, mutta makrodynamiikaltaan jokseenkin rajoittunut bassontoisto on ominaista muillekin rakenteeltaan vastaaville Hifiman-malleille, kuten Anandalle ja Aryalle. HE1000 v2:n basso on kuitenkin mielestäni tarpeeksi menevää, jotta kuulokkeiden kuuntelu on edelleen hauskaa. Lisäksi basso on laadultaan erinomaista. Pidän sen luonnollisesta tekstuurista ja erinomaisesta erottelukyvystä. Esimerkiksi bassokitara kuulostaa todella realistiselta ja yksittäisten kielten näppäilyt on vaivatonta erottaa kokonaisuudesta.
Keskitaajuudet:
HE1000 v2:n keskitaajuudet ovat muiden Hifimanin kuulokkeiden tapaan tyyliltään ohuehkot ja kokonaisuudessa hieman taka-alalle jäävät. Tämä johtuu pitkälti 2 kHz:n tuntumassa sijaitsevasta lievästä vaimentumasta, joka sallii muiden taajuusalueiden vetää enemmän huomiota itseensä. Koska ylemmissä keskitaajuuksissa on vaimentuman jälkeen jopa hieman korostuneesti energiaa, esitystavan vahvuutena on toiston selkeys. Samaan aikaan keskitaajuuksien alemmissa osissa on tarpeeksi lämpöä, joten soittimiin ja laulusuorituksiin muodostuu luonnollinen runko.
Kokonaisuus huomioon ottaen kuvailisin Hifimanin esitystapaa eräänlaiseksi kepeäksi ja ilmavaksi versioksi neutraalista äänestä. Esimerkiksi Sennheiser HD800:n (linkki aiempaan arvosteluun) keskitaajuudet ovat yleiseltä tyyliltään melko vastaavat. Tällainen ääni ei välttämättä miellytä intiimin ja täyteläisen toiston ystäviä (Sennheiser HD600-sarjan fanit), mutta uskon sen kuulostavan vain harvojen mielestä huonolta.
Taajuusvasteen näkökulmasta kuulokkeet sopivat laajasti monenlaisen musiikin kuunteluun, vaikka hifi-tyylinen esitystapa voikin olla liian aikuismainen energisessä musiikissa. HE1000 v2 toistaa musiikkia rennon ja suuren kuuloisena. Mikäli tällainen esitystapa sattuu miellyttämään, kuulokkeet ovat realistisuudessaan uskomattoman hyvät. Esimerkiksi paljon eri soittimia sisältävä orkesterimusiikki on erinomaista. Jokainen instrumentti kuulostaa itseltään rajautuen ja kerrostuen selkeästi erilleen muista äänistä – erottelua ei kuitenkaan ole liikaa, joten kokonaisuus pysyy uskottavana.
Myös vokalisti rajautuu lähestulkoon täydellisesti oikean ihmisen kokoiseksi keskelle äänikuvaa. Pystyn tarkentamaan katseeni häneen aivan kuin olisin katsomassa oikeaa esitystä. Tämän jälkeen hyvin äänitetystä laulusta on mahdollista aistia jokainen laulusuoritukseen liittynyt ilme ja ele tavalla, johon vain harvat kuulokkeet pystyvät. Jos kuulokkeet olisivat vielä dynaamisesti hieman elävämmät, lopputulos olisi entistä vaikuttavampi. Tällaisenaan HE1000 v2:n kuuntelu on aina leppoisa kokemus.
Diskantti:
Ylemmät diskanttitaajuudet korostuvat HE1000 v2:ssa enemmän kuin muissa testaamissani Hifiman-malleissa. Toisto on aina varsin kirkasta ja heleää, mutta diskantti ei kuitenkaan ole mielestäni tyyliltään terävää tai ärsyttävää etenkään hyvälaatuista musiikkia kuunnellessa – tällöin lopputulos on edelleen tyyliltään rento ja luonnollinen. Valitettavasti 7–9 kHz:n välillä sijaitseva ylimääräinen energia tekee kuitenkin laadultaan kehnomman musiikin kuuntelusta hieman rasittavaa. Etenkin rumpujen lautaset muuttuvat herkästi liian säihkyviksi ja sihiseviksi, joten HE1000 v2 ei ole turvallisin valinta lautasten innokasta kolistelua sisältävän musiikin kuunteluun.
Kun kuunneltu kappale kuulostaa liian kirkkaalta, kuulokkeiden suurimmat vahvuudet, realistisuus ja kuunteluun uppoutuminen, jäävät osittain puutteellisiksi. Millään tapaa kuuntelukelvotonta ääni ei tällöinkään ole, vaan esimerkiksi Sennheiser HD800 kuulostaa vieläkin kirkkaammalta. Myös Hifiman Aryaa pidetään yleisesti hieman kirkkaampana, mutten valitettavasti pysty asiaa tässä yhteydessä varmistamaan.
HE1000 v2:n vaivattomasti toistuva ja yksityiskohtainen diskantti miellyttänee joka tapauksessa hieman kirkkaammasta toistosta pitäviä. Diskantti on melko tasaista, joten siinä ei ole ärsyttäviä yksittäisiä korostumia, jotka särähtäisivät korvaan. Myöskään ilmataajuudet 10 kHz:n yläpuolella eivät onneksi korostu kokonaisuudessa liikaa, joten ääni ei ole tyyliltään korostuneen suhisevaa. Nämä kaksi asiaa ovat nähdäkseni syy siihen, miksi HE1000 v2:n ylätaajuudet pysyttelevät lievästä kirkkaudestaan huolimatta suurimman osan ajasta hyvin tasapainossa muiden taajuusalueiden kanssa.
Äänikuva:
Kuten ehdinkin jo vihjata, kuulokkeiden äänikuva on tyyliltään suuri, tarkka ja varsin hajautunut – miellän äänen asettuvan kaiutinmaisesti etupuolelleni, minkä lisäksi esitystapa on myös ihailtavan leveä ja korkea. Tunnen olevani kuulokkeita kuunnellessa samassa tilassa musiikin kanssa, koska äänikuva jatkuu syvyyssuunnassa kerrostuneesti soitettujen instrumenttien takana. Lähes kaikki muut kuulokkeet Sennheiser HD800:aa lukuun ottamatta kuulostavat HE1000 v2:n kuuntelemisen jälkeen äänikuvaltaan keskinkertaisilta, elleivät jopa ahtailta.
Sennheiser HD800 vie edelleen voiton päätä ympäröivässä avoimuuden tunteessa, mutta osittain sen vuoksi, että se siirtää myös lähellä kuuluviksi tarkoitettuja ääniä kauemmas kuuntelijasta. HE1000 v2 tekee itseeni suuremman vaikutuksen monipuolisuudellaan ja mukautuvuudellaan, koska se kykenee toistamaan ääniä myös todella lähellä. Vastaavasti äänikuva pysyy tarvittaessa suurena ja kerrostuneena myös monimutkaisessa ja paljon bassoa sisältävässä musiikissa toisin kuin saman vuonna julkaistussa Hifiman Edition X v2 -mallissa.
Koska ääni kuitenkin yleensä hajautuu edelleen melko laajalle alueelle, eikä kuulokkeiden dynamiikka ole erityisen räväkkää, energinen musiikki menettää osan voimakkuudestaan ja hauskuudestaan. HE1000 v2 on suuresta äänikuvasta ja toiston realistisuudesta hyötyvää musiikkia kuunnellessa paras kuulemani kuuloke, mutta monesti yksinkertaisempi loudness-efektiin nojaava sisältö kuulostaa liian kesyltä. Kuulokkeet ovat tavallaan liian hienostuneet peruspopitteluun, joten mielestäni esimerkiksi enemmän äänenpainetta kuppien sisään luova HE6se v2 -malli kuulostaa huomattavasti hauskemmalta. Toisaalta ns. ”perusmusiikin” kuunteluun ei ole ylipäätään järkeä hankkia yli 3000 euron kuulokkeita.
Yksityiskohtien erottelukyky:
HE1000 v2 on yksityiskohtien erottelukyvyltään selvästi huippukuuloke kaikilla taajuusalueilla, vaikkei se rennon esitystapansa vuoksi teekään välitöntä vaikutusta tällä osa-alueella. Esimerkiksi valmistajan oma HE6se v2, Sennheiserin HD800 ja Audezen LCD-R tuovat yksityiskohtia terävämmin etualalle, joten niihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Vähintään samat yksityiskohdat löytyvät silti vaivattomasti myös HE1000 v2:ta kuunnellessa, minkä lisäksi se on puolestaan parempi äänikuvaan linkittyvän informaation esittämisessä. En oikeastaan osaa päättää, kuulostavatko kuulokkeet nopealta vai hitaalta. Toisto on todella vaivattoman kuuloista, mutta samaan aikaan se on myös planaarikuulokkeille tavallista pehmeämpää.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että HE1000 v2:ta täytyy kuunnella hieman tarkemmin arvostaakseen sen teknistä kyvykkyyttä. Yleensä äänen luonnollinen sävy ja lopputuloksen realistisuus menevät absoluuttisen yksityiskohtaisuuden edelle. Tämä on kalliissa huippukuulokkeissa hieman poikkeuksellisempaa, mutta mukavaa vaihtelua. Äänitteistä ei tavallaan yritetä puristaa väkisin esiin vähemmän toivottuja sivuääniä, vaan kuuntelijan huomio ohjataan oleellisimpiin asioihin. Kuulokkeet eivät toisaalta ole mielestäni paras valinta niille, jotka haluavat tulla musiikkia kuunnellessa pommitetuksi jokaisella pienellä yksityiskohdalla.
Vahvistus
Kuulokkeet eivät ole matalahkon herkkyytensä (90 dB/mW) vuoksi helpoimmasta päästä, mitä tulee niiden vahvistamiseen. Alhainen 35 ohmin impedanssi on kuitenkin optimaalinen moderneille vahvistimille, jotka tarjoavat lähes poikkeuksetta eniten tehoa 16–32 ohmin välillä. HE1000 v2 tarvitsee ehdottomasti vahvistimen, mutta edullisetkin laitteet ovat riittäviä. Toisaalta uskoakseni vain harva ostaa yli 3000 euron kuulokkeet omistamatta samaan aikaan keskimääräistä parempaa vahvistinta.
Oman kokemukseni mukaan kuulokkeiden ääni muuttuu yllättävän vähän erilaisilla laitteilla kuunnellessa. Esimerkiksi HE1000 v2:n suurimpiin vahvuuksiin kuuluva toiston realistisuus tuntuu säilyvän hyvinkin vaatimattomilla vahvistimilla, kuten Qudelix 5K:lla (äänenvoimakkuus täytyy tosin säätää lähes maksimaaliseksi). Äänikuvan laajuudessa otetaan hieman takapakkia, mutta muutoin HE1000 v2 kuulostaa edelleen huippukuulokkeelta. Koska kuulokkeissa on varsin kirkas diskantti, suosittelisin kuitenkin yleisesti niille ääneltään hieman anteeksiantavampaa kuunteluketjua. Diskantti alkaa varsin herkästi vetää liikaa huomiota itseensä, mikäli kuulokkeiden kanssa käytetyt laitteet ohjaavat huomiota entistä enemmän ylemmille taajuusalueille.
Esimerkiksi lievästi kirkkaan kuuloiseksi DAC:iksi toteamani Soncoz SGD1 on Feliks Audio Euforia Anniversary Edition -vahvistimen kanssa omaan makuuni liian kirkas kuunteluketju HE1000 v2:lle. Toisaalta OTL-putkivahvistin sopii planaarikuulokkeille ylipäätään melko huonosti. Päätemuuntajalla varustettu Tor Audio Roger -putkivahvistin kuulostaa huomattavasti tasapainoisemmalta, vaikka siihen yhdistettäisiin sama Soncozin DAC. Eniten testitilanteissa käyttämäni Schiit Bifrost 2 & Burson Audio Soloist 3XP -combo muodostavat itseäni miellyttävän synergian, joten en tunne välitöntä tarvetta päästä kokeilemaan kuulokkeita yhtään kalliimmilla laitteilla.
Vertailua muihin kuulokemalleihin
Hifiman HE1000 v2 vs. ZMF Verite Open
Hinnat: 3500 € (alennuksessa halvimmillaan 2000 USD) vs. 2700–3200 €
HE1000 v2 ja ZMF Verite Open (VO) asettuvat noin 3000 euron hintaluokkaan, jossa on tarjolla niiden lisäksi avoimia kuulokemalleja, kuten ZMF:n uusi Atrium (arvostelu tulossa), Meze Empyrean (arvostelu tulossa), Audeze LCD-MX4 ja T+A Solitaire P-SE. Nämä kuulokemallit ovat selvästi kalliimpia kuin kohtuullisemmin hinnoitellut alle 2000 euron mallit, mutta kuitenkin edullisempia kuin kaikkein kalleimmat 4000–6000 euron kuulokkeet. Näiden eräänlaisten välihinnoiteltujen huippumallien etuna on se, että niiden hinta tippuu käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla jopa alle 2000 euroon, jolloin niiden hankkiminen on mahdollista laajemmalle ostajakunnalle. Oma kipukynnykseni kuulokehankinnoissa menee ainakin toistaiseksi noin 2500 eurossa.
Vertailemani Hifiman- ja ZMF-malli eroavat toisistaan merkittävästi, sillä ensin mainittu on puolihuolimattomasti massatuotettu planaarikuuloke suurella ja edistyneellä elementillä, kun taas toinen on huolellisesti käsityönä valmistettu puinen kuuloke tavanomaisemmalla dynaamisella elementillä ja putkivahvistimille sopivalla korkealla impedanssilla. HE1000 v2 painaa peräti 200 grammaa vähemmän, koska Verite-mallini on valmistettu tiheästä African Blackwood-puusta. Tämän vuoksi Hifiman on huomattavasti mukavampi pidemmässä käytössä, vaikka Verite istuukin painoaan lukuun ottamatta hyvin päähän.
Ulkoisessa laatuvaikutelmassa Verite voittaa HE1000 v2:n 100–0. Hifimanissa maksetaan puhtaasti äänenlaadusta, kun taas Veriten voisi ostaa koriste-esineeksi äänenlaadusta vähemmän välittäen. Verite on kaksikosta siinä mielessä monipuolisempi, että sen ääntä voidaan muokata erilaisilla korvapehmusteilla. Olen kuitenkin käyttänyt kuulokkeissa vertailutilanteessa vain vakiopehmusteita (Universe Lambskin perforated). Muista pehmusteista ja kuulokkeista yleisemminkin on mahdollista lukea tarkemmin Verite Open -mallin omasta arvostelusta (linkki arvosteluun).
Taajuusvasteet: HE1000 v2 (turkoosi) ja Verite Open (keltainen)
Molemmat kuulokemallit nojaavat äänen toistamisessa yhtäläisesti sekä kuuntelun helppouteen että yksityiskohtaisuuteen. Esitystapa on molemmissa varsin rento ja kuulokkeita on helppo uppoutua kuuntelemaan pitkäksi aikaa – samankaltaiseen lopputulokseen on kuitenkin päästy eri tavalla. Verite on kaksikosta tummemman ja lämpimämmän kuuloinen, koska se toistaa rauhallisemmin ylätaajuuksia ja tuhdimmin keskitaajuuksien alempia osia. HE1000 v2:n toistossa on kuuluvampien yläkeskitaajuuksien ja kirkkaamman diskantin ansiosta enemmän energiaa ja ilmavuutta, mistä on tilanteesta ja musiikkimausta riippuen sekä hyötyä että haittaa.
HE1000 v2 kuulostaa neutraalimalta, kun taas Verite on kaksikosta monesti tasapainoisemman kuuloinen vähemmän ”hifi-laatuista” musiikkia kuunnellessa. Se sopii myös paremmin niille, jotka eivät pidä kirkkaasta diskantista. Veriten taajuusvaste on kuitenkin paikoin instrumenttien jälkiäänten (onkohan oikea termi?) osalta hieman vaimentunut, minkä lisäksi naislaulajat voivat kuulostaa aavistuksen nasaaleilta. Vaikka ZMF-mallin värittyneempi toisto häiritseekin itseäni vain harvoin, HE1000 v2:ssa on taajuusvasteen näkökulmasta kirkasta diskanttia lukuun ottamatta vähemmän mielipiteitä jakavia piirteitä.
Suuri ero dynamiikassa
HE1000 v2:ssa on selkeämmin kuuluva alabasso, mutta sen basso on tyyliltään kevyempää kuin Veriten lujaa iskevä basso. Tämä johtuu pitkälti Veriten huomattavasti paremmasta dynamiikasta, joka tekee sen bassosta, kuten muistakin taajuuksista fyysisemmän ja elävämmän kuuloiset. HE1000 v2 on kaksikosta yleisesti rennomman kuuloinen ja Verite saa jalat vipattamaan.. Mielenkiintoisesti Hifiman-mallin pehmeämpi ja hieman hitaampi basso on kuitenkin tekstuuriltaan luonnollisempaa ja yksityiskohtien erottelukyvyltään jopa hieman parempaa kuin Veritessä.
HE1000 v2 on muutoinkin askeleen verran Veriteä edellä toiston luonnollisuudessa. Tämä on planaarikuulokkeelta erinomainen saavutus, vaikka Verite ei olekaan nopean elementtinsä vuoksi äänenväriltään yhtä luonnollinen kuin esimerkiksi ZMF:n oma Auteur tai Aeolus. Juuri elementin nopeus saa kuitenkin Veriten kuulostamaan samankaltaiselta kuin planaarikuulokkeet, joten se kilpailee teknisellä tasolla hämmentävän tasaväkisesti HE1000 v2:n kanssa.
Verite toistaa itseasiassa ääntä hieman terävämmin ja täsmällisemmin, joten se on yksityiskohtaisuudeltaan vertailukelpoinen Hifiman-mallin kanssa. HE1000 v2:n rentous ja tietynlainen pehmeys syntyy mielestäni ainakin osittain siitä, että se haivuttaa yksittäiset äänet hitaammin kuin Verite, joka on puukuppien aiheuttamasta jälkikaiusta huolimatta nopeamman ja tiukemman oloinen etenkin matalan impedanssin transistorivahvistimella kuunnellessa. Veriten toistosta on toki mahdollista muokata luonnollisempaa putkivahvistimella, jolloin kuulokkeet kuulostavat edelleen dynaamisemmalta ja voimakasäänisemmältä kuin HE1000 v2.
Veritessä on mielenkiintoinen hieman 3D-tyylinen äänikuva, joka on itsessään varsin uskottavan kuuloinen. Se ei kuitenkaan missään tilanteessa päihitä koossa, realistisuudessa tai kerrostuneisuudessa HE1000 v2:n upeaa äänikuvaa. Verite kuulostaa erittäin avoimen kuuloisen Hifiman-mallin rinnalla osittain suljetulta kuulokkeelta.
HE1000 v2 luo uskottavamman vaikutelman siitä, että musiikki soi tilassa, jossa olen itse paikalla. Jokainen ääni ja soitin kuulostaa myös aidomman kokoiselta, ja vokalisti vieläkin enemmän oikealta ihmiseltä kuin Veriteä kuunnellessa. Toisaalta Veriten parempi dynamiikka tekee siitä huomattavasti elävämmän ja innostavamman kuuloisen HE1000 v2:n hajautuneempaan ja kepeämpään esitystyyliin verrattuna. Toivoisinkin voivani siirtää molempien kuulokkkeiden parhaat puolet yhteen kuulokemalliin. Se tuskin olisi lopulta edes mahdollista, koska rakenteelliset valinnat ja valittu tuunaus ohjaavat toistoa tiettyyn suuntaan muiden osa-alueiden kustannuksella.
Loppuhuomiot
Vaikka molemmat kuulokkeet tekevätkin muutamia asioita paremmin kuin toinen, ne ovat mielestäni omalla tavallaan likimain täydellisiä. Suurempia heikkouksia kummastakaan ei löydy, mikä on oleellista 3000 euron hintaluokassa. Kuulokkeiden esitystapa voi olla hyvinkin erilainen, kunhan se kuulostaa hyvältä. Tämä pätee erityisen hyvin vertailemaani kaksikkoon.
Hifiman HE1000 v2 vs. Audeze LCD-R
Hinnat: 3500 € (alennuksessa halvimmillaan 2000 USD) vs. 2750 € (ostohetken hinta)
Vertailen HE1000 v2 -mallia myös Audezen harvinaisiin LCD-R-kuulokkeisiin, joissa on poikkeuksellinen nauhatyylinen planaarielementti ja normaaleille kuulokevahvistimille sopimaton 2 ohmin impedanssi. Olen kuunnellut kuulokkeita niiden mukana tulevalla Schiit Audio Jotunheim-A-vahvistimella käyttäen asetusta, joka voimistaa bassontoiston hyvin vastaavalle tasolle HE1000 v2:n kanssa. Vaikka LCD-R-mallia ei olekaan enää mahdollista ostaa, sen hurja erottelukyky ja etualalle tuleva yksityiskohtaisuus osoittavat toivottavasti tässä vertailussa sen, mitä HE1000 v2:n äänestä jää mahdollisesti puuttumaan.
Audezen LCD-R on yli 600 grammaa painava kuuloke, joka on rakennettu kuin tankki. Mielestäni kuulokkeet myös näyttävät Lichtenberg-kuvioidulla puulla upeilta ja omaperäisiltä. Käyttömukavuus on kuitenkin valitettavasti hyvin keskinkertainen, koska elementtien päällä olevat fazor-tangot painavat korvanlehteni pidemmässä kuuntelussa lähestulkoon verille. HE1000 v2 on kevyt ja mukava, joten sen käyttäminen on huomattavasti miellyttävämpää. Koska Hifiman-malli ei kuitenkaan loista ulkoisessa laatuvaikutelmassa, molempien kuulokkeiden hankkimisessa on mielestäni ykkösprioriteettina ensiluokkainen äänenlaatu.
Taajuusvasteet: HE1000 v2 (turkoosi) ja LCD-R (magenta)
Molemmat kuulokkeet toistavat taajuusvasteen näkökulmasta alemmat taajuudet hyvin vastaavalla tavalla, minkä jälkeen LCD-R jää Audeze-tyylisesti ylemmistä keskitaajuuksista hieman vaimentuneeksi. Tämä tekee kuulokkeiden äänestä miellyttävän tuhtia ja täyteläistä HE1000 v2:n kepeämpään ja kirkkaampaan esitystyyliin verrattuna. Ylimmät diskanttitaajuudet LCD-R:ssä toistuvat hieman ilmavammin, mutta muutoin Hifimanissa on kirkkaampi diskantti.
LCD-R on siitä poikkeuksellinen LCD-malli, ettei ylempien taajuusalueiden rento tuunaus tee siitä tukkoisen tai verhoutuneen kuuloista. Kuulokkeiden äänestä on kyllä havaittavissa tietynlaista kuuntelua helpottavaa pehmeyttä, mutta vaimeammin kuuluvien taajuusalueiden yksityiskohdat tulevat edelleen esiin uskomattomalla selkeydellä.
Toistensa vastakohdat
HE1000 v2 ja LCD-R ovat kuulokkeina tietyllä tapaa toistensa vastakohdat. Hifiman-malli kuulostaa suurelta, luonnolliselta ja yksityiskohtaisuudeltaan varsin rennolta. LCD-R puolestaan tuo musiikin yksityiskohdat huomattavasti enemmän etualalle kuuntelijan tietoisuuteen. Koska kuulokkeiden äänikuva on kooltaan pienehkö ja dynamiikka on räjähtävää, tunne yksityiskohtaisuudesta ja kuulokkeiden erityislaatuisuudesta vahvistuu entisestään. LCD-R on niitä kuulokkeita, joita kuuntelemalla ennestään tutuista kappaleista löytyy jatkuvasti uusia asioita. Kuuntelu on jännittävää ja ihokarvat nousevat monesti pystyyn. Kuivempi ja teknisempi esitystyyli johtaa kuitenkin vähemmän luonnolliseen äänenväriin HE1000 v2:een verrattuna.
Vaikka LCD-R toistaakin pienet yksityiskohdat suorastaan fyysisen tuntuisesti, samat yksityiskohdat ovat lopulta kuultavissa helposti myös Hifimanilla – se ei vaan automaattisesti ohjaa kuuntelijan huomiota niihin. Kuulokkeet painottavat sen sijaan enemmän kokemusta siitä, että kuunneltu musiikki on oikeasti olemassa. LCD-R:n äänikuva on erittäin tarkka, mutta se jää pieneksi palloksi kuuntelijan pään ympärille. HE1000 v2:n laajalle alueelle levittäytyvä ja kerrostunut äänikuva tekee itseeni suuremman vaikutuksen. Sen ansiosta kuulokkeet tuovat tilaan sidottuja yksityiskohtia selkeämmin esiin kokonaisuudessa.
HE1000 v2 loistaa lisäksi bassotaajuuksien luonnollisuudessa ja yksityiskohtaisuudessa, koska LCD-R:n bassontoisto on varsin kireän ja liiankin nopean kuuloista. Sen basso on kuitenkin huomattavasti voimakkaampaa ja iskevämpää, joten esimerkiksi elektroninen musiikki kuulostaa hauskemmalta kuin HE1000 v2:lla. Dynamiikassa Hifiman-malli jää muutoinkin jälleen kakkoseksi, koska se toistaa musiikkia pehmeämmin maalaillen.
LCD-R:n fyysinen ja purevan tuntuinen toisto tekee sen kuuntelusta mielenkiintoisempaa ja mieleenpainuvampaa. Kuulokkeilla on myös erityislaatuinen kyky saada kehnosti tuotettu musiikki kuulostamaan todellista paremmalta, kun taas Hifimanin kirkkaampi diskantti muuttaa lopputuloksen herkästi rasittavaksi. HE1000 v2 kuulostaa kepeämmältä ja unohdettavammalta, mutta sen äänikuva sekä esitystyylin realistisuus tekevät jokaisella kuuntelukerralla itseeni suuren vaikutuksen.
Loppuhuomiot
LCD-R osoittaa mielestäni hyvin sen, mitä HE1000 v2:n tapaisella hajautuneemmalla ja kevyemmällä esitystyylillä ei voida kunnolla saavuttaa. En ole yleensä Audezen kuulokkeiden suurin fani, mutta R-mallissa valmistajan tyylisuunta ei ole yhtä radikaali kuin muissa LCD-malleissa. Kuulokkeiden täyteläisempi, hauskempi ja yksityiskohtia enemmän esiin nostava ääni sopii omiin mieltymyksiini hieman paremmin kuin HE1000 v2, joten kallistun sen vuoksi kaksikosta Audeze-mallin suuntaan. Absoluuttista paremmuutta mallien välillä on silti vaikeaa määrittää.
LCD-R:n tapaiselle kuulokkeelle voisi mielestäni olla kysyntää 2000–3000 euron hintaluokassa, joten on erittäin sääli, ettei sitä myyty enempää kuin 67 kappaletta. Toisaalta osa kuulokkeiden tekniikasta on todennäköisesti sisällytetty LCD-5-malliin sekä pian myyntiin tulevaan 2000 euron hintaiseen MM-500:aan. Audeze tuntien HE1000 v2 lienee kuitenkin edelleen 1500–2000 euron hintaan parempi hankinta suurta äänikuvaa ja realistista esitystyyliä arvostaville.
Yhteenveto
HE1000 v2:n alkuperäinen 3500 euron hinta on todella korkea, mutta silti jopa varsin perusteltu, mikäli toiston realistisuudelle ollaan valmiita laskemaan huomattavasti lisäarvoa puolet vähemmän maksaviin kuulokemalleihin verrattuna. Toisaalta alle 2000 eurolla ei löydy mitään esitystyyliltään vastaavaa (paitsi ehkä Arya), joten HE1000 v2 saattaa olla tässä hintaluokassa yksi parhaista hankinnoista käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla etenkin, jos voimakas dynamiikka ei ole ostajalle kuulokkeiden tärkein osa-alue. Lisäksi huomioon kannattaa ottaa myös lievästi kirkas diskantintoisto.
Kuulokkeet eivät tee vaikutusta olemalla erikoisen kuuloiset tai musiikin yksityiskohtia huomiota herättävästi korostavat, vaan niiden realistinen ja leppoisa ääni kuulostaa eräällä tapaa niin normaalilta, että monet muut kuulokemallit kuulostavat väkisinkin vähemmän uskottavilta kokonaisuuksilta. Vaikka Hifimania onkin kritisoitu myös Kuulokenurkassa heikosta laadusta ja kyseenalaisesta tuotteiden hinnoittelusta, HE1000 v2 on mielestäni aidosti kokemisen arvoinen huippukuuloke, jolle ei löydy suoraa vastinetta muiden valmistajien valikoimasta. Suurella kaiutinmaisella äänikuvalla ja toiston luonnollisuudella on varmasti omat faninsa.
Plussat ja miinukset:
+ Toiston realistisuus ja eräänlainen rento vaivattomuus
+ Suuri ja kerrostunut äänikuva
+ Luonnollinen äänenväri
+ Poikkeuksellisen hyvä määrä bassoa avoimeksi kuulokemalliksi
+ Basso on todella yksityiskohtaista
+ Erottelukyky on kiitettävää, vaikka huomio kiinnittyykin kuuntelutilanteessa enemmän kokonaisuuteen kuin yksittäisiin ääniin
+ Metallinen rakenne on tukevampi ja laadukkaampi kuin edullisemmissa Hifiman-malleissa
+ Hyvä käyttömukavuus ja suureen kokoon nähden kevyt paino
+ Hieno ulkonäkö
+ Hinta on kilpailukykyinen käytettyjen kuulokkeiden markkinoilla. Myös 2000 euron alennushinta on sopiva äänenlaatuun nähden
– Vaikka diskantti ei olekaan terävää, sen korostunut kirkkaus on toisinaan rasittavaa
– Keskitaajuudet voivat olla joidenkin makuun ohuen kuuloiset
– Dynamiikka on kevyehköä, joten kuuntelu ei ole yhtä vaikuttava kokemus kuin se parhaimmillaan voisi olla
– Suuri ja hajautunut esitystyyli sopii huonosti menevän musiikin kuunteluun
– Pääpannan nahkaosa alkaa lerpattaa kiinnityskohdistaan
– Ulkoinen laatuvaikutelma on edelleen keskinkertainen muihin kalliisiin huippukuulokkeisiin verrattuna
– Mukana tulevien kaapeleiden rakenne on täysi vitsi
– Alkuperäinen myyntihinta on hurjan korkea
