Kirjoittaja: Sword of Damocles
En ole käynyt aiemmin Helsingissä järjestettävillä Hifimessuilla, joten päätin korjata asian tänä vuonna 10.-11.9. olleilla messuilla. Koska en harrasta juurikaan kaiuttimia, olin kiinnostunut erityisesti uusien kuulokkeiden kuulemisesta. Kotipaikkakunnaltani Joensuusta pääkaupunkiseudulle matkustamiseen kuluu runsaasti aikaa, joten päätin käydä samalla vaivalla messuja edeltävänä perjantaina myös Hifitalon myymälässä Kaarinassa (Edit. yritys hakeutui konkurssiin vuoden 2023 lopussa). Halusin tutustua heidän hiljattain valmistuneeseen kuulokehuoneeseen, jossa tiesin olevan esillä mielenkiintoisia tuotteita.
Perjantai: Hifitalon kuulokehuone
Lähdin Joensuusta aamu viiden junalla kohti Kupittaata, josta siirryin maha täynnä VR:n lihapullia Kaarinaan. Kello oli tässä vaiheessa noin 12, ja oli aika vaihtaa mukanani olleet 150 euron Soundcore Space Q45 -vastamelukuulokkeet laadukkaampaan hifiin.
Hifitalo on panostanut Kaarinan myymälässään poikkeuksellisen paljon kuulokkeiden koekuunteluun, sillä sitä varten on rakennettu erillinen huone, josta löytyy mielenkiintoinen valikoima hyviä kuulokkeita (noin 20 kuulokemallia) sekä runsaasti eri vahvistimia ja D/A-muuntimia (noin 20 laitetta).
Eri laitteiden kuuntelu on toteutettu siten, että musiikkia striimataan IFI Zen Stream -laitteen sekä Topping U90 -USB-sillan kautta usealle D/A-muuntimelle ja vahvistimelle samanaikaisesti. Asiakas voi kokeilla valitsemiaan kuulokkeita eri laitekokoonpanoilla, mikä on mielestäni erittäin hienoa. Joku saattaa todeta edulliset Toppingin laitteet enemmän kuin riittäviksi, kun taas toinen voi innostua Feliks Audion putkivahvistimista. Kuunneltavissa oli lisäksi IFI:n suosittuja Zen-sarjan laitteita sekä Suomessa harvinaisempia Matrix Audion tuotteita.
Hifitalo toimii ZMF:n virallisena jälleenmyyjänä Suomessa, joten valmistajan kuulokkeista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti käväistä koekuuntelemassa molempia Verite-malleja sekä Atticusta ja Aeolusta (ei enää konkurssin myötä mahdollista). Näistä löytyy myös arvostelut Kuulokenurkasta.
Huoneessa oli esillä myös muutamia Hifimaneja, kuten Sundara ja uusi Edition XS, useita Gradon kuulokkeita sekä Focal Celestee. Niiden lisäksi yllätyin positiivisesti päästyäni kuuntelemaan Dan Clark Audion Ether 2:ta ja Aeon 2 Openia. Koska tunnen jo kaikki ZMF-mallit kuin omat taskuni, kokeilin sellaisia kuulokkeita, joita en ollut kuullut aiemmin.
Dan Clark Audio Ether 2:
Ether 2:sta (hinta 2400 €) tuli mieleeni Meze Empyrean, koska alataajuudet toistuivat miellyttävän tuhdisti ja ylätaajuudet rauhallisesti, elleivät jopa varsin vaimentuneesti. Kuulokkeet ovat mielestäni selkeä parannus edullisempaan Aeon-sarjaan verrattuna – hintakin on toki reilusti korkeampi. Yksi Ether 2:n suurimmista vahvuuksista on lähes olematon paino, mikä tekee siitä poikkeuksellisen mukavan huippukuulokkeen. Ether 2:ta olisi mielenkiintoista testailla pidemmänkin aikaa, koska se kuulosti melko omaperäiseltä.
Hifiman Edition XS:
Muista esillä olleista kuulokkeista Hifimanin Edition XS (hinta 560 €) teki itseeni vaikutuksen omassa hintaluokassaan. Sen toisto oli tasapainoista, mutta mukaan oli myös saatu hauskuutta lievällä basso- ja diskanttikorostuksella. Kuulokkeet vaikuttivat alustavasti pieneltä parannukselta edullisempaan Sundaraan verrattuna, vaikka lopullinen totuus selviäisikin vasta tarkemmalla vertailulla. Kuulokenurkassa tullaan itseasiassa julkaisemaan Edition XS:stä arvostelu lähikuukausien aikana, joten jätän tarkemman analyysin tuonnemmaksi.
Grado Hemp ja Focal Celestee:
En ollut kuullut aiemmin Gradon Hemp-mallia, joten ne oli mukavaa kokeilla sulavaäänisellä Feliks Audio Euforia -vahvistimella. Monien Gradojen yläkeskitaajuudet särähtävät pahasti korvaani, mutta Hemp kuulosti pikaisesti testattuna miellyttävältä ja menevältä. Focal Celestee sen sijaan on suljetuksi kuulokkeeksi ääneltään varsin neutraali, eikä se tee itseeni suurempaa vaikutusta toisin kuin hauskemman ja lämpimämmän kuuloinen Radiance-malli, jonka kuulin kaksi viikkoa aiemmin Joensuun High End -messuilla. Sekä Grado Hempistä että Focal Celesteestä löytyy jo Roderickin kirjoittamat arvostelut Kuulokenurkasta.
Yhteenveto
Hifitalon kuulokehuoneessa viettämäni kolme tuntia meni mukavasti, joten olisin viihtynyt siellä nojatuolissa istuen pidempäänkin. Toivoisin näkeväni vastaavia kuulokehuoneita jatkossa useammassakin paikassa, sillä konsepti vaikuttaa toimivalta. Rauhallinen ympäristö tarjoaa mielestäni erinomaiset puitteet eri kuulokkeiden testaamiseen ja mahdollisten ostopäätösten tekemiseen. Siitäkään ei ollut haittaa, että liikkeen henkilökunta oli todella ystävällistä. Jos asuisin Turun seudulla, liikkeessä tulisi käytyä useamminkin. Kuulokkeiden tarkempi arvioiminen vie yllättävän paljon aikaa, joten laajaa valikoimaa on mahdotonta kahlata läpi yhdellä kertaa. Tässä vaiheessa oli kuitenkin aika suunnata hotellille Tikkurilaan keräämään voimia seuraavan päivän Hifimessuille.
Lauantai: Hifimessut Pasilassa
Huonosti nukutun hotelliyön jälkeen (kiitos alakerrassa keikkailleen Stig:in) oli aika suunnata Pasilaan ottamaan selvää, oliko Hifimessuilla muistettu ottaa huomioon kuulokeharrastajat. En ehtinyt tutustua messujen karttaan juurikaan etukäteen, mutta tapahtuma ei ollut onneksi älyttömän suuri, joten eri huoneet ehti käydä hyvin läpi yhden päivän aikana – vietin aikaa hifimessuilla noin 6 tuntia. Kerron seuraavaksi havaintojani esillä olleista kuulokkeista.
Focal
Monet Hifimessuilla pikaisesti kuuntelemani kaiuttimet olivat upeita, mutta suurinta osaa vaivasi kuuntelutilan surkea akustiikka. Suurin huomio äänessä kiinnittyi yleensä kumisevaan yläbassoon. Esimerkiksi Focalin 55 000 euroa maksavat Maestro Utopia Evo:t olivat omassa huoneessaan todella keskinkertaiset. Valitettavasti Focalin kuulokkeet (Clear MG ja Stellia) sijaitsivat samassa huoneessa, joten niitä oli hankalaa, ellei jopa mahdotonta kuunnella kaiuttimien jytkeessä. Onneksi olin jo kuullut Stellian ja Clear OG:n, joten jätin Focalit tällä kertaa testaamatta.
Meze Empyrean Elite
Meze Empyrean Elite (hinta 4000 euroa) oli sijoitettu Mcintosh/Focal-kaiutinhuoneen takaseinälle, joten sitä ei ollut mahdollista kuunnella rauhallisessa ympäristössä, ellei kaiutinkuuntelussa ollut pidempää taukoa. Onneksi olin jo päässyt kuuntelemaan Empyrean Elite -mallia Joensuun High End -messuilla, joten asia ei jäänyt harmittamaan itseäni enempää.
Empyrean Elite on mielestäni selvä parannus 1000 euroa edullisempaan Empyrean-malliin verrattuna (olen kuunnellut molempia malleja peräjälkeen). Empyrean on kaksikosta paksumman ja rauhallisemman kuuloinen, kun taas Elite tuo toistoon selkeyttä. Etenkin äänten erottelu on Elitessä tarkempaa, joten se vertautuu tasaväkisemmin muihin huippukuulokkeisiin. Elitessä on myös tasapainoisempi diskantti, koska ilmataajuuksien lisäksi energiaa on riittävästi myös alemmilla diskanttitaajuuksilla. Taajuusvasteeltaan molemmat mallit ovat silti melko samankaltaisia eli yhdellä sanalla kuvailtuna rentoja.
Tur-Pex // Hifiman
Odotin messuilta erityisesti Hifimanin uuden Sundara Closed -mallin kuulemista, enkä joutunut pettymään. Kuulokkeet tulivat vastaan heti tapahtuman pääaulassa Tur-Pex:in esittelypisteellä. Hifiman on julkaissut uusia kuulokemalleja todella nopeaan tahtiin, joten kaikki muutkin kuunneltavissa olleet kuulokkeet olivat itselleni uusia. Sundara Closed:in lisäksi esillä oli 7000 euroa maksava Susvara sekä kaksi uutta dynaamisella elementillä varustettua suljettua mallia: HE-R10D ja HE-R9. Messuille oli päätetty tuoda tarkoituksella pääasiassa suljettuja malleja, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu ottaen huomioon, että aulassa oli jatkuvasti melkoinen taustahälinä. Vahvistimina kuulokkeille oli tarjolla IFI:n Pro iCAN Signature sekä xDSD Gryphon.
Susvara:
Taustahälyn vuoksi kuulokkeista oli mahdotonta saada kaikkea irti, mutta lyhyen kuuntelun perusteella Susvara saattaa hyvinkin olla yksi parhaista myynnissä olevista kuulokkeista. Taajuusvaste oli Hifimanille tyypillisesti helposti omaksuttavissa, ja etenkin diskantti vaikutti hienostuneemmalta ja tasaisemmalta kuin monissa valmistajan edullisemmissa malleissa. Susvara kuulosti muutoinkin todella realistiselta ja sulavalta. Musiikin eri elementtien erottelu ja sijoittelu äänikuvassa oli erittäin vaikuttavaa. Ehkä onkin parempi, etten pystynyt kuuntelemaan Susvaraa suotuisammissa olosuhteissa, koska olisin saattanut alkaa pitää kaikkia omia kuulokkeitani merkittävästi huonompina.
Sundara Closed:
Odotukseni Sundaran suljettua versiota kohtaan olivat maltilliset. Hifiman lupaa kuulokkeiden olevan ääneltään lähellä avointa mallia. Koska suljettu malli on kuitenkin hinnoiteltu noin 150 euroa kalliimmaksi (499 €), sen tulisi mielestäni olla jonkin verran avointa mallia parempi.
Molempien Sundara-mallien ulkoinen rakenne on samanlainen sillä erotuksella, että suljettuun malliin on lisätty oranssit, melko halvan oloiset, puukupit ja hieman eri muotoiset korvapehmusteet. Sundara Closed istui päähäni erittäin tukevasti, joten pehmusteilla on saatu kompensoitua onnistuneesti puutteellista sankarakennetta (kupeista puuttuu vaakasuuntainen liikerata).
Sundara Closed kuulosti jopa yllättävän samanlaiselta kuin avoin Sundara. Diskantissa oli vastaavaa kirkkautta ja erottelua, ja keskitaajuudet olivat mukavan tasapainoiset. Äänikuvakin muistutti kooltaan sitä, mitä muistelen Sundaran olevan. Suurin ero avoimeen malliin verrattuna löytyi bassontoistosta, joka oli melko odotetustikin suljetussa mallissa muhkeampaa.
En kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa täysin varma bassontoiston toimivuudesta, koska havaitsin selvää puukupeista aiheutuvaa kuminaa ja resonointia, joka kuului koko ajan taustalla ikään kuin erillisenä yksityiskohtana. Tämä ei olisi hintaluokka huomioon ottaen itselleni suurempi ongelma, ellei bassontoisto olisi sopinut melko huonosti kuulokkeiden muutoin tarkkaan ja erottelevaan luonteeseen. Toisaalta voimakkaammin kuuluva basso oli kuitenkin itselleni tervetullut parannus avoimeen Sundaraan verrattuna. Kuulokkeet vaikuttavat mielenkiintoisilta, joten niitä tekisi mieli päästä testaamaan lisää.
Sundara Closedin basso oli itseasiassa erittäin kontrolloitua seuraaviin suljettuihin malleihin verrattuna…
HE-R10D ja HE-R9:
Hifiman valmistaa nykyään myös dynaamisella elementillä varustettuja suljettuja kuulokkeita, joista oli esillä HE-R10D (1400 €) ja HE-R9 (750 €). Ensimmäisenä julkaistun R10-mallin puukuppien erikoinen muoto sekä kuulokkeiden nimi on matkittu Sonyn legendaarisista MDR-R10-kuulokkeista. Tempauksesta voi olla montaa mieltä, mutta päätin kuunnella kuulokkeita avoimin mielin välittämättä liikaa niiden taustalla vaikuttavista asioista.
R10D oli mielestäni todella erikoisen kuuloinen, enkä oikein osaa sanoa, mitä siitä ajattelisin. Lopputulos oli todella erilainen verrattuna siihen, mitä olen tottunut Hifimanilta odottamaan. Kuulokkeiden bassovoittoinen, melko V-tyylinen, ääni vetoaa todennäköisesti moniin hauskuutta tavoitteleviin ihmisiin, mutta omasta mielestäni keskitaajuudet sekä yksityiskohtaisuus ja erottelu jäivät ylivoimakkaan basson vuoksi liian epäselviksi 1400 euron hintaan nähden.
En ole myöskään koskaan kuullut yhtä resonoivia puukuppeja. Hauskana piirteenä jälkikaiku ja suuret kupit kasvattivat kuitenkin bassosta niin massiivista, etten voinut olla hymyilemättä. Minusta tuntui kirjaimellisesti siltä, että päätäni ympäröisi valtava määrä bassoa. Lopputulos oli melko naurettava, mutta samaan aikaan todella hauska. Vaikka R10D onkin mielestäni tuotteena outo, pidän positiivisena asiana sitä, että Hifiman kokeilee välillä uutta. Sonyn MDR-R10 tunnettiin melko vaisusta bassosta, joten Hifimanin HE-R10D:tä ei ainakaan voida sanoa sen suoraksi kopioksi.
Edullisempi R9 oli melko vastaavan kuuloinen, mutta sen basso oli sekä voimakkaampaa että selkeämpää kuin R10D:ssä. R9 on sellainen bassotykki, että se olisi todella hauska kuuloke bassomusiikin kuunteluun. Varjopuolena basso peitti kuitenkin kaiken muun alleen vieläkin pahemmin kuin R10D:ssä, joten kuulokkeet eivät välttämättä soveltuisi kovinkaan monipuoliseen käyttöön. R10D on kaksikosta tasapainoisemman kuuloinen, ja Sundara Closed puolestaan molempiin verrattuna huomattavasti “normaalimman” ja selkeämmän kuuloinen. Kaikki olivat kokeilemisen arvoisia kuulokkeita, vaikka Hifimanin kuulokevalikoimassa kannattaakin mielestäni keskittyä avoimiin malleihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia.
Kruunuradio // Dan Clark Audio & Grado
Hyvin toteutettu kuulokkeiden testiympäristö löytyi Kruunuradion sviitistä, jossa kuulokkeet oli sijoitettu liukuoven taakse makuuhuoneeseen. Pöydältä löytyi Dan Clark Audion Ether 2, Ether C Flow, Aeon 2 Open sekä Harman targetia tarkasti mukailevasta taajuusvasteestaan ylistetty 4150 euron hintainen STEALTH-malli. Toisella pöydällä oli lisäksi kolmet Gradon kuulokkeet, joista kokeilin uutta RS-1X:ää. Kuuntelua varten oli käytössä Ferrum Audion Oor & Hypsos -yhdistelmä ja kaksi Violectricin vahvistinta – erittäin laadukkaita vaihtoehtoja kaikki!
DCA Stealth:
Keskityin huoneessa kehutun Stealth-mallin kuunteluun. Kuulokkeiden rakenne on suljettu, mutta ne kuulostivat poikkeuksellisen avoimilta sen osalta, miten luonnollisesti ääni leviää ja haipuu äänikuvan reunoja kohti. Äänikuva muutoin oli varsin tavanomaisen kokoinen.
Stealth oli esitystyyliltään todella selkeä ja erotteleva, joten se soveltuisi hyvin kriittiseen kuunteluun ja musiikin analysointiin. Myös ohuen kuuloinen, keskitaajuuksia päin naamaa tuova taajuusvaste tukisi tätä. Kuulokkeet kuulostivat tasapainoisilta ja välittömästi hyviltä, mutta ne jättivät kuitenkin itseni lopulta melko kylmäksi.
Toisto ei herättänyt minkäänlaisia tunteita ja keskitaajuudet olivat omaan makuuni turhan hyökkäävät – liian kirkkaat kuulokkeet eivät kuitenkaan missään nimessä olleet, vaan diskanttia oli omaan makuuni juuri oikea määrä. Olenkin luultavasti Harmanin tavoitevasteen osalta samaa mieltä diskantin määrän kanssa, mutta toivoisin keskitaajuuksien olevan hieman rauhallisemmat ja täyteläisemmät. Stealth kuulosti siis hyvältä, muttei tehnyt suurempaa vaikutusta yli 4000 euron hintaan nähden. Osasyynä tähän on varmasti korkean hinnan lisäksi myös kevyt dynamiikka, vaikka kuulokkeet eivät olleetkaan yhtä elottomat kuin edullisempi Aeon-sarja.
DCA Ether C Flow:
Kuuntelin Ether C Flow -kuulokkeita vain pikaisesti, mutta niistä kävi välittömästi ilmi voimakas 6 kHz:n korostuma, joka teki toistosta pistävää ja kuuntelijaa kuormittavaa. Sitä lukuun ottamatta kaikki oli melko hyvin kohdallaan, joten pienellä taajuuskorjauksella tai valmistajan toimittamilla tuning padeilla suljetusta Ether-mallista voisi saada varsin hyvät kuulokkeet. Kaikkia taajuusvasteessa oleva korostuma ei välttämättä edes häiritse.
Audelec // STAX
Rauhallisin kuulokkeiden kuuntelutila ja ehkäpä koko messujen hiljaisin huone löytyi Audelecilta, joka oli tuonut kokeiltavaksi STAX:in uudet SR-X9000-elektrostaattikuulokkeet (7250 €) ja SRM-T8000-vahvistimen (5900 €). Muuta huoneessa ei ollutkaan, joten kyseinen tuotepari sai osakseen kaiken huomion.
En ole kuullut STAX:in SR-007- ja SR-009-malleja, joten en osaa sanoa, miten X9000 vertautuu niihin. Vaikutuin kuitenkin sekä kuulokkeiden rakenteesta että niiden äänestä. X9000 oli miellyttävä yhdistelmä elektrostaattien kepeyttä ja vaivattomuutta sekä dynaamisista kuulokkeista tuttua täyteläisyyttä. Esitystyyli oli melko rauhallinen ja helposti kuunneltava, joten suuremmat sirkustemput jäivät puuttumaan – en kuitenkaan näe tätä huonona asiana. Kuulokkeista jäi päällimmäisenä mieleen menevä ja erinomaisen kontrolloitu bassontoisto, mitä en osannut odottaa elektrostaateilta. Pikaisella kuuntelulla ainoa suurempi kysymysmerkki on yli 7000 euron hintalappu, joten X9000 vaatisi lisää kuuntelua ennen kuin osaisin muodostaa siitä kattavamman mielipiteen.
Bowers & Wilkins PX7 S2
Löysin Hifimessuilta myös Bowers & Wilkinsin uudet PX7 S2 -vastamelukuulokkeet, joista en kuitenkaan saanut ääntä ulos. Oma puhelimeni kieltäytyi muodostamasta kuulokkeiden kanssa laiteparia, eikä kuulokkeiden esittelyyn käytetystä laitteesta/telineestäkään kuulunut minkäänlaista pihausta. Kuulokkeet olivat kuitenkin ulkoisesti laadukkaan oloiset, eikä niiden vastamelutoiminto ollut huonoimmasta päästä. Ehkä pääsen arvioimaan äänenlaatua joskus toiste.
Hifimessuilla olisi ilmeisesti ollut esillä myös Mark Levinsonin no 5909 -vastamelukuulokkeet (hinta noin 1000 euroa), joita en kuitenkaan huomannut kyseisen huoneen ovelta sisään kurkistaessa. Kuulemani mukaan kyseisiä kuulokkeita ei kuitenkaan ollut lupa kuunnella, mikä on varsin erikoinen ratkaisu.
Yhteenveto
Hifimessuilla oli mahdollista kuunnella juuri niitä kuulokkeita kuin oletinkin, joten suuremmat yllätykset jäivät periaatteessa kokematta. Esillä oli kuitenkin monia mielenkiintoisia kuulokkeita tavanomaisten mallien sijaan, joten tapahtumassa kannatti mielestäni käydä. Sain lopulta hyvin vastinetta 10 euron pääsylipulle, vaikka keskityinkin pääasiassa kuulokkeisiin. Harkitsen Hifimessuilla käymistä myös ensi vuonna, mikäli ne järjestetään normaalisti.
Jatkossa toivon näkeväni kuulokkeille rauhallisempia kuuntelutiloja tai jonkinlaisia äänieristettyjä koppeja, sillä avoimia kuulokemalleja on mahdotonta kuunnella samassa huoneessa kaiuttimien kanssa. Ymmärrän kuitenkin, ettei yksittäinen näytteilleasettaja voi varata kovin montaa huonetta. Mikään ei myöskään muuttaisi sitä, että kuulokkeista on vaikeaa muodostaa kattavaa mielipidettä pikaisella kuuntelulla. Uusia malleja on joka tapauksessa kiinnostavaa päästä kokeilemaan.
Messuilta jäivät kuulokkeiden lisäksi mieleeni myös antoisat keskustelut eri ihmisten kanssa riippumatta siitä, oliko vastapuoli kaupallinen toimija tai alan harrastaja. Juttua syntyi matalalla kynnyksellä eri aiheista ja ilmapiiri tapahtumassa oli mielestäni mukava ja piristävän avoin. Ihmisten kanssa on paljon mukavampaa keskustella kasvotusten kuin sähköpostin välityksellä. Sain muutamia uusia kontakteja, joihin tulen varmasti olemaan yhteydessä jatkossakin. Tekemäni kuulokereissu toi itselleni uutta energiaa syksyn arvosteluja varten, vaikka puuduttava junamatka Pieksämäen kautta takaisin Joensuuhun uhkasikin syödä siitä osan pois.
PS Hifimessuilla oli huvittavaa huomata, kuinka moni asetti kuulokkeet päähänsä väärin päin. Kuulokevalmistajilla olisi vielä opittavaa R- ja L-merkintöjen kanssa.