Arvostelu: Grado Hemp

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2020
• Hinta: 499 €
• Rakenne: Avoin
• Dynaaminen elementti: 40 mm
• Impedanssi: 38 ohm
• Herkkyys: 98 dB/mW
• Paino: ~250 g + kaapeli
• Kaapeli: kiinteästi kuppeihin kiinnitetty kaapeli 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Ei

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Yhdysvalloissa vuonna 1991 kuulokkeiden valmistamisen aloittanut Grado ei suurempaa esittelyä kaipaa, sillä valmistaja lienee monille kuulokeharrastajille tuttu niin hyvässä kuin pahassakin. Sen kuulokkeet jakavat vahvasti mielipiteitä, enkä ole itse suuremmin välittänyt yhdestäkään aiemmin testaamastani Grado-mallista. Kuulokkeet ovat mielestäni yleensä ohuen ja kirkkaan kuuloisia. Ne ovat myös rakenteensa, mukavuutensa ja teknisen suorituskykynsä osalta reilusti ylihinnoiteltuja varsinkin Euroopassa. Lisäksi Grado on jämähtänyt menneisyyteen, eikä valmistaja ole mielestäni kyennyt uudistumaan kehittyvän alan mukana. Vuonna 2020 julkaistu 500 euron hintainen Hemp-erikoismalli on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että se on voittanut puolelleen myös monia, jotka aiemmin eivät ole Gradon kuulokkeista välittäneet.

Arvostelussa käytetty laitteisto:

• DAP: Astell & Kern SR15
• DAC: Schiit Yggdrasil A1 gen5 usb
• Kuulokevahvistin: SPL Phonitor 2

Rakenne ja mukavuus

Kuulokkeiden tuotepakkaus on yleensä asioista merkityksettömin, mutta 500 euron kuulokkeilta odottaisi jo tiettyä laatuvaikutelman minimitasoa. Gradon pakkaus on kirkkaasti surkein koskaan näkemäni hintavissa kuulokkeissa. Pahvilaatikko on lähes paperimaisen ohut, eikä sitä ole edes vaivauduttu suunnittelemaan siten, että se avautuisi vaivattomasti – kuulokkeet olisi voitu toimittaa yhtä hyvin muropaketissa. Kaipa pakkaustyyli olisi perusteltavissa ekologisuudella, mutta itselleni on tärkeää, että hintavien kuulokkeiden mukana tulee pakkaus, joka on riittävän tukeva suojelemaan niitä sekä kuljetuksen että varastoinnin aikana.

Rakenteeltaan Hemp on tavanomainen Grado – kuulokkeet ovat sirot ja kevyet. Niiden nahkainen pääpanta on vain kevyesti pehmustettu, mutta näin kevyet kuulokkeet eivät mielestäni paksumpaa pehmustetta tarvitsekaan. Kuulokkeiden kupit pyörivät vapaasti 360 astetta ja pääpannan korkeussäätö on portaaton. Tämä säätömekanismi on yksinkertainen ja toimiva, mutta se tuppaa yleensä löystymään ajan kanssa itsestään. Sekä sangat että korkeuden säätämiseen käytetyt metallitangot pääpantaan kiinnittävä osa on valmistettu halvan oloisesta muovista. Mielestäni tämän hintaisessa tuotteessa tulisi käyttää laadukkaampia materiaaleja.

Kuulokkeiden kuppien ulospäin näkyvät osat ovat puristettua hamppukuitua ja elementtiä ympäröivä piiloon jäävä osa vaahteraa. Hamppukupit ovat mielestäni todella hienon näköiset, mutta kaipaisivat suojaavan lakkapinnoitteen. Tällaisinaan kupit ovat hieman rosoisen tuntuiset, ja pelkään hieman sitä, että niistä alkaa irtoilla pieniä muruja ajan saatossa. Halkaisijaltaan 40 mm:n elementit on liimattu tiukasti kuppien sisään.

Hemp-mallin merkittävin ja oikeastaan ainoa rakenteellinen uudistus ovat F-cushion-nimiset korvapehmusteet, jotka ovat vain noin puoli senttiä paksut vaahtomuovirenkaat, joiden keskelle on leikattu reikä. Omille korvilleni nämä toimivat yllättävän hyvin, mutta kovin pitkiä aikoja en voi kuulokkeita pitää päässäni ilman, että niitä on aina välillä hieman liikuteltava – mukavista pehmusteista ei siis todellakaan voida puhua. Sanoisinkin, että kyseiset pehmusteet ovat hyvin todennäköisesti valmistajan epämukavimmat pehmusteet. Samoja pehmusteita käytetään myös vuoden 2021 loppupuolella julkaistuissa SR255x- ja SR325x-malleissa.

Huonoja pehmusteita enemmän käytettävyyttä haittaa painava kaapeli, joka ei Gradon tapaan tietenkään ole irrotettavissa tai helposti vaihdettavissa. Koska kuulokkeiden päähän kohdistuva puristusvoima on todella kevyt, ne kaipaisivat kaverikseen kevyen kaapelin. Grado on sen sijaan valinnut painavan kaapelin, joka kiskoo kuulokkeita pois kuuntelijan päästä, mikäli sen jättää roikkumaan vapaasti. Tästä syystä kuulokkeiden mobiilikäyttö on lähes mahdotonta. Tämä on harmi, koska muiden ominaisuuksiensa ansiosta Gradot olisivat mainiot mukana kuljeteltavat kuulokkeet tilanteisiin, joissa ei tarvita äänieristystä.

Kuulokkeiden vapaasti 360 astetta pyörivät kupit ovat ongelma, sillä ne saavat myös kaapelin kiertymään mukanaan. Mikäli kaapeli pääsee kiertymään pahasti korkkiruuville, sen irrottamismahdollisuus palauttaisi sen parhaiten oikeaan muotoonsa lisäten samalla kaapelin käyttöikää. Kaapelin ja kupin liitoskohdassa ei myöskään ole mitään tukirakennetta, joka estäisi taittumien syntymisen kaapelin kiertyessä. Täten kaapelin ulkokuori pääsee kiertymään sisäosiensa päällä menettäen ennen pitkää muotonsa. Huolettomammassa käytössä tällainen kohta painuu ajan saatossa kasaan altistaen ohuet kuparilangat taittumiselle ja kosketushäiriöille.

Kiinteän kaapelin käyttäminen Gradon kuulokkeissa on minulle täydellinen mysteeri. Jos liittimet aiheuttavat ongelmia kooltaan pienten kuppien akustiikalle, ne on mahdollista sijoittaa myös kuppien ulkopuolelle. Tähän on olemassa jopa valmis modi, mikäli Grado itse on kykenemätön muutosta suunnittelemaan. En myöskään ymmärrä, miksi kaapelin täytyy olla mahdollisimman paksulla kumilla päällystetty letku – tätä surkeampaa kaapelivalintaa on vaikeaa kuvitella.

Hemp-malli ei siis tarjoa rakenteen tai mukavuuden osalta parannusta aiempiin Grado-malleihin verrattuna, vaan se on molemmilla mittareilla surkea. Tilanteen voi tässä vaiheessa pelastaa enää erinomaiseksi kehuttu äänenlaatu, kunhan vaan huhut siitä pitävät paikkansa.

Äänenlaatu

Koska Hemp-malli ei istu ollenkaan MiniDSP EARS -mittauslaitteeni tekokorville, käytän havaintojeni tukena muutamien aiempien arvostelujen tapaan Crinaclen mittauksia.

Hemp-mallin taajuusvaste muistuttaa ensisilmäyksellä läheisesti monia muita Grado-malleja. Kuulokkeiden bassontoisto ei edelleenkään ulotu kovin alas, mutta keskibasson korostuma on melko hillitty tehden bassontoistosta tasapainoisemman esimerkiksi PS500- ja GS1000-malliin verrattuna. Gradoille tyypillinen 2 kHz:n korostuma on edelleen vahvasti läsnä, kun taas diskantti on huomattavasti maltillisempaa kuin mihin Gradon kuulokkeissa on totuttu.

Basso:

Vaikka kuulokkeiden bassontoisto onkin alimmilta taajuuksiltaan vajavaista, se häiritsee minua yllättävän vähän. Sen voikin nähdä ongelmana lähinnä verratessa Gradoja muihin bassontoistoltaan parempiin kuulokkeisiin. Lievästä alabassojen puutteestaan huolimatta Hemp-malli toimii jotenkuten myös bassovetoisella musiikilla. Basso ei onneksi säröydy liiaksi, vaan sen toisto on varsin napakkaa, vaikkei Hemp pärjääkään laadullisesti esimerkiksi erinomaisen bassontoiston omaavalle iBasso SR2:lle tai edes edullisemmille planaarikuulokkeille.

Maltillinen keskibasson määrä saa Hemp:in alabasson vaikuttamaan hieman ulottuvammalta kuin Gradoissa yleensä, mutta myönnän silti kaipaavani SR325i-mallin bassontoistoa, joka on muistikuvieni mukaan keskibassokorostumansa vuoksi hieman iskevämpää.

Hemp pysyy hyvin vauhdissa mukana monimutkaisilla bassokuvioilla, mikä on kuitenkin kehumisen aiheen sijaan enemmänkin suorituskyvyllinen odotus 500 euron kuulokkeissa. Kokonaisuutena kuulokkeiden bassontoistoa voisi kuvailla lähinnä kelvolliseksi. Hiemankin huonompi suoriutuminen alempien taajuuksien osalta alkaisi jo heikentää kuulokkeiden soinnin kokonaisuutta liiaksi.

Keskiäänet:

Keskiäänien toisto on yleensä Gradojen parasta antia, mutta keskiäänet eivät silti valitettavan usein pääse kunnolla oikeuksiinsa ylikorostuvan diskantin vetäessä liikaa huomiota itseensä. Hemp onnistuu kuitenkin väistämään tämän ongelman taidokkaasti.

Gradomaiseen tyyliin Hemp vaikuttaa aluksi hieman ohuen ja hyökkäävän kuuloiselta – paremman termin puuttuessa kuvailisin Hemp:in keskiääniä “hönkäisevän” kuuloisiksi. Vaikka toistossa onkin aggressiivinen ote, se ei ole kuitenkaan häiritsevällä tavalla huutavaa, eikä liian ohutta ollakseen luonnottoman kuuloista. Totuinkin keskitaajuuksien tyyliin todella nopeasti, eikä siihen sen jälkeen kiinnittänyt huomiota muutoin kuin kuuntelun alkuvaiheessa.

Hemp:in keskiäänissä on addiktoivaa musikaalisuutta, jota on vaikeaa selittää objektiivisesti. Uskon, että kaikki kuulemamme on selitettävissä mittauksilla, jos vain tietäisimme, mitä ja miten meidän tulee ääntä mitata. Esimerkiksi pelkkää taajuusvastetta tuijottamalla Hemp:in musikaalisuus ei selviä. Jotakin kuulokkeiden salaisuuksista voisi selvitä impulssivasteita tutkimalla, tai ehkäpä Hemp toistaa nuotit hieman vääristetysti ja korostetun terävästi luoden keinotekoisen Staccato-efektin, joka aistitaan tavanomaista rytmikkäämpänä toistona.

Olipa selitys musikaaliselle toistolle mikä tahansa, Hemp on subjektiivisesti arvioituna äärimmäisen miellyttävää kuunneltavaa. Jos osaisin soittaa jotakin instrumenttia ja haluaisin opetella jonkin uuden kappaleen melodian korvakuulolla, valitsisin todennäköisesti avukseni juuri nämä kuulokkeet, sillä niillä on kyky kiinnittää kuuntelijan huomio musiikin olennaisimpiin osiin. Hemp saa minut innostumaan kuuntelusta ja mieleni tekisi ruveta, jos ei nyt aivan laulamaan, niin ainakin hyräilemään musiikin tahdissa.

Pidän itseäni melko analyyttisena kuuntelijana, joten minun on usein vaikeaa nauttia musikaalisesti onnistuneista ja luonnollisen kuuloisista kuulokkeista, mikäli niiden tekninen suorituskyky on vajavainen. Tekniseltä tasoltaan Gradon keskiääneet eivät olekaan järin vakuuttavat. Vokalisti piirtyy hieman yksiulotteisena, eikä illuusiota aidon ihmisen läsnäolosta pääse syntymään. Erottelukyvyltään Hemp on korkeintaan keskitasoa. Yleensä tämän kaltaiset ongelmat tappavat innostukseni nopeasti – Näin kävi esimerkiksi ZMF Aeoluksen kohdalla. Jostakin syystä Hemp kompuroi kuitenkin teknisten ongelmiensa ylitse paremmin kuin monet muut samoista ongelmista kärsivät kilpailijansa.

Diskantti:

Hemp:in diskantti on melko tasapainoinen ollen jo melkeinpä liiankin hillitty. Tämä voi olla pettymys etenkin perinteisempään Grado-tyyliseen toistoon tottuneille. Minun on vaikeaa arvioida diskantin erottelukykyä tai mahdollista rakeisuutta, koska diskantti ei vedä huomiota itseensä ollenkaan.

Mielestäni keskiäänet integroituvat diskanttiin hieman huonosti, koska ylempien keskiäänien ja diskantin välistä puuttuu toistoa yhtenäistävää informaatiota. Tämän vuoksi kuulokkeita kuunnellessa huomio kiinnittyy toisinaan siihen, että ylemmät taajuudet ovat ikään kuin hiipineet mukaan toistoon huomaamatta. Uskon tämän johtuvan siitä, ettei Gradoille tyypillistä 2 kHz:n korostumaa ole Hemp mallissa kompensoitu ylikorostuneella diskantilla, joka tekisi toistosta yhtenäisempää. Itse valitsen silti mieluummin Hemp:in epäyhtenäisemmän toiston, koska se antaa loisteliaille keskitaajuuksille enemmän tilaa nousta esiin.

Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:

Jättäisin kuulokkeiden teknisen suorituskyvyn arvioimisen mieluusti kokonaan väliin, sillä Hemp onnistuu kuulostamaan erinomaiselta riippumatta teknisistä ominaisuuksistaan. Koska aihepiirin täydellinen sivuuttaminen olisi kuitenkin huonoa arvostelutyötä, käsitelen asiaa lyhyesti.

Äänikuvan osalta Hemp suorituu kohtuullisesti. Äänikuva ei ole järin suuri, mutta avoimen rakenteen ansiosta kuulokkeet kuulostavat ilmavilta. Lisäksi on-ear-rakenne lisää luonnollisen soinnin vaikutelmaa, sillä se ei sulje korvia tai peitä pään sivuosaa. Kuulokkeiden rakennetta tuleekin ajatella eräänlaisena yhteytenä kuuntelijan ja kuuloke-elementin välillä – mitä pienempi tämän vaikutus on, sitä luonnollisemmalta kuulokkeet yleensä mielestäni kuulostavat.

Äänien sijoittelussa Hemp ei valitettavasti ole kovin hyvä. Vaikka äänikuvassa onkin syvyyttä ja jopa kolmiulotteisuutta, sointia vaivaa hieman tyypillinen “kolmen kuplan syndrooma”, jossa äänet toistuvat lähinnä molemmilla sivuilla ja edessä. Näiden kuplien välistä puuttuu tarkasti määritelty tila, johon äänet voisivat sijoittua. Tämän osalta Hemp ottaa takapakkia ainakin verrattuna RS2e-malliin, joka oli viimeisin omistamani Grado-malli ennen Hemp:in hankkimista.

Makrodynamiikaltaan Hemp on kuitenkin varsin vakuuttava. Dynaamiset vaihtelut tulevat esiin riittävästi, mutta eivät silti korostuneen erinomaisesti, kuten vaikkapa iBasso SR2:lla tai Focal Elex:illä. Toistossa voisi olla potkua vielä hieman lisääkin, mutten usko, että kukaan moittisi Hemp:iä potkun puutteesta.

Mikrodynamiikan osalta kuulokkeet eivät sen sijaan vakuuta. Jos asiaan ei kiinnitä huomiota, se ei juuri häiritsekään. Analyyttisemmin kuunneltuna erottelukyky ei kuitenkaan ole hintansa arvoista. Tämä on jopa hieman erikoista, sillä kuulokkeet kuulostavat ajoittain todella nopeilta. Tällainen reaktiivisuus kuulokkeissa johtaa yleensä parempaan yksityiskohtaisuuteen hitaamman kuuloisiin kuulokkeisiin verrattuna. Voikin olla, ettei Hemp ole säröarvojensa puolesta kaksinen, mikä voisi kuulua hieman suttuisena sointina.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Grado Hemp vs. Hifiman Sundara

Hinnat: 500 € vs. 350 €

Aiemmin arvostelemani Hifiman Sundara (linkki arvosteluun) on kokonaisuutena yksi parhaista, ellei jopa paras, kuuloke alle 500 euron hintaluokassa, joten se toimii verrokkina tässäkin arvostelussa.

Grado Hemp:in ongelmat käyttömukavuudessa ja rakenteessa lienevät jo tulleet selväksi. Vaikka Sundara ei olekaan yleisesti rakenteensa puolesta mikään mestariteos, se on huomattavasti lähempänä sitä Hemp:in rinnalla. Siirrytäänpä siis suoraan äänenlaadullisten erojen vertailuun.

Ääni:

Taajuusvasteen osalta Hemp:in ja Sundaran väliset erot ovat ilmeisiä: Sundara on bassontoistoltaan ulottuvampi, keskiääniltään tasapainoisempi ja ylätaajuuksiltaan kirkkaampi.

Kuulokkeita kuuntelemalla selviää myös välittömästi eroja, joita ei voida päätellä taajuusvasteita vertaamalla. Hemp on musikaalisempi ja Sundaran toisto on huomattavasti analyyttisempaa. Hemp toistaa musiikin iskevämmin ja dynaamisemman kuuloisena, kun taas Sundara kuulostaa hieman kireältä Gradon irtonaisempaan toistoon verrattuna.

Hemp kiinnittää kuuntelijan huomion äänten voimaan ja rooliin musiikissa. Sundara sen sijaan “purkaa” musiikkia pienempiin osiin jättäen näiden palasten yhdistämisen musikaaliseksi kokonaisuudeksi pitkälti kuuntelijan vastuulle. Kumpikaan tyyli ei sinänsä ole toista parempi. Parhaat kuulokkeet ovat aina sekä musikaalisia että kykeneviä purkamaan musiikin pieniin osiin siltä varalta, että kuuntelija haluaakin keskittyä nautiskelun sijaan äänten analysointiin.

Sundara ei valitettavasti muutu koskaan viihdyttävän musikaaliseksi, eikä Hemp puolestaan kykene vajavaisten teknisten ominaisuuksiensa vuoksi muuntautumaan analyyttista kuuntelijaa miellyttäväksi korkea resoluution high-end-kuulokkeeksi. Taajuuskorjaimesta ei ole tällä kertaa apua, koska Gradoon on mahdotonta “equttaa” parempaa erottelukykyä tai tarkempaa äänikuvaa. Vastaavasti Sundara ei taajuuskorjaamalla saavuta Hemp:in dynamiikkaa, tai sitä, mikä ikinä lieneekään Gradon musikaalisen keskialueen salaisuus.

Teknisesti kyvykkäämpänä Sundarassa on kuitenkin Hemp:iä enemmän muokkaamisen varaa, mikäli kuuntelija haluaa taajuuskorjainta käyttää. Sundaran erottelukyky on niin paljon parempi, että voisin kuvitella sen maksavan tuplasti Hemp:iin verrattuna. Äänikuvaltaan kuulokkeet ovat suurin piirtein toisiaan vastaavat, mutta Sundara sijoittelee äänet äänikenttään hieman tarkemmin. Koska Sundara on myös käytettävyydeltään selvästi parempi kuin Hemp, on jälkimmäisen 150 euroa korkeampaa hintaa hankala perustella. Täysin mahdotonta Hemp:in puolustaminen ei kuitenkaan ole.

Sitä on minusta viihdyttävämpää kuunnella kuin teknisesti onnistunutta, mutta persoonattoman kuuloista Sundaraa. Sundara olisi myös helppo korvata teknisesti vieläkin kyvykkäämmällä kuulokkeella. Jos en tarvitsisi Sundaraa vertailupohjana muille kuulokearvosteluilleni, olisin jo myynyt ne pois kauan sitten. Esimerkiksi Focal Cleariin päivittämisen jälkeen Sundaralle ei olisi enää yksinkertaisesti mitään käyttöä. Hemp sen sijaan on vaikeammin korvattavissa, koska se on musikaalisuudessaan ainutlaatuinen. On toki olemassa muitakin hauskoja ja musikaalisia kuulokkeita, mutta Grado Hemp:in musikaalisuus on hyvin erilaista kuin vaikkapa viihdyttävän ZMF Atticuksen. Niin Hemp kuin Atticuskin tarjoavat kuuntelijalle omalla tavallaan ainutlaatuisen kokemuksen, vaikka kumpikaan ei objektiivisesti tarkasteltuna ole täysin hintansa arvoinen.

Grado Hemp vs. Sennheiser HD6XX

Hinnat: 500 € vs. 240 € (pohjautuu HD650-malliin, joka maksaa 350 €)

Mielestäni myöskään Sennheiser HD6XX:n kohdalla ei ole suurempaa tarvetta lähteä puimaan vertailtavan kaksikon välisiä rakenteellisia eroja. HD6XX ei ole rakenteeltaan erityisen hieno, mutta se on erittäin toimiva ja kestävä, minkä lisäksi kuulokkeet ovat erinomaisen mukavat. Ainoana miinuksena voisin mainita uusien kuulokkeiden puristavan melko lujaa, vaikkei se olekaan koskaan ollut itselleni ongelma.

Ääni:

Sennheiser HD6XX (HD650) -mallin ääni lienee monille lukijoille entuudestaan tuttu. Pientä keskibassokorostumaa lukuun ottamatta kuulokkeiden sointia voisi luonnehtia neutraaliksi, mutta kokonaisuus on kallellaan enemmän musikaalisuuteen kuin analyyttisyyteen. Yllä näkyvä Crinaclen taajuusvastemittaus ei vastaa täysin sitä, mitä itse kuulen. Mielestäni korostuma keskibassoissa on suurempi, eikä kuulokkeiden bassontoisto ulotu alimmille taajuuksille yhtä hyvin kuin kuvasta voisi päätellä. Kuulen bassontoiston alkavan heiketä jo 100 hZ:n tuntumasta, enkä vasta 50 hZ:n kohdalta, kuten Crinacle on mitannut tapahtuvan. Todennäköisin selitys erolle lienee se, että Crinaclen käyttämä tavoitevaste/-käyrä on erittäin niukkabassoinen, jolloin neutraaliin tasoon päästään vähäisemmälläkin alabasson määrällä.

Taajuusvasteen osalta Hemp:in ja HD6XX:n suurimmat erot ovat Gradon selvästi korostuneemmat yläkeskitaajuudet ja Sennheiserin voimakkaampi bassontoisto. Hemp soi hyökkäävämmän ja intensiivisemmän kuuloisesti, kun taas HD6XX:n maalaileva ja pehmeämpi luonne korostuu entisestään verratessa sitä Gradon tapaisiin kuulokkeisiin. HD6XX on siitä erikoinen kuuloke, että sen soinnissa on voimakkaasti lämpöä, vaikkei se mitatun taajuusvasteensa puolesta sellaiselta oikeastaan vaikutakaan.

Basso:

Bassontoisto ei kuulu kummankaan kuulokkeen vahvuuksiin, vaan se on pyöristetyn kuuloista. Hemp:in toistossa on enemmän napakkuutta kuin HD6XX:n varsin löysän kuuloisessa esityksessä. Alempien bassojen osalta HD6XX on parempi, mutta silti edelleen vajavainen. Vuonna 2003 alun perin julkaistu HD650-malli on oman aikansa lapsi: tuolloin oli tavanomaista, etteivät kuulokkeet toistaneet alabassoa järin vakuuttavasti, eikä sitä toisaalta ehkä myöskään tavoiteltu samaan tapaan kuin nykyään. Sitä en sen sijaan osaa sanoa, miten Grado on kehdannut julkaista vuonna 2020 kuulokkeet, joiden alabassojen toisto on näin heikkoa.

Keskiäänet:

Kaksikon keskiäänien esitystavan paremmuus on täysin kiinni kunkin kuuntelijan mieltymyksistä. Hemp soi varsin aggressiivisesti, energisesti ja rytmikkäästi, kun taas HD6XX sopii paremmin rennompaan kuunteluun. Esitystavat ovat hyvin erilaiset, mutta omalla tavallaan molempien keskitaajuuksien tasapaino hipoo täydellisyyttä. Tämä tasapaino lienee merkittävin syy sille, miksi HD650 on yhä ajankohtainen kuulokemalli, ja miksi sitä ylipäätään vielä myydään 19 vuotta julkaisunsa jälkeen. Hemp taas edustaa keskiääniltään sitä tyyliä, jota Grado on jalostanut jo 31 vuotta.

Diskantti:

Ylemmillä taajuuksilla molempien kuulokkeiden esitystapa on melko tasapainoinen HD6XX:n ollessa yläkeskiäänien ja diskantin väliseltä siirtymältään luonnollisemman kuuloinen kuin Hemp. Molempien diskantti saattaa kuulostaa kirkassointisempiin kuulokkeisiin verrattuna verhoutuneelta, mutta HD6XX:n diskantti on “utuisuudestaan” huolimatta poikkeuksellisen luonnollisen ja puhtaan kuuloinen, ja yllättävän erottelevakin. Tältä osin HD6XX päihittää leikiten monet kalliimmat ja uudenaikaisemmat kuulokkeet Hemp:in jäädessä tässäkin tapauksessa selvästi iäkkään Sennheiserin jalkoihin.

Teknisyydet:

Kumpikaan kuulokemalli ei suoriudu äänikuvan luomisessa erityisen mallikkaasti. Hemp kuulostaa avoimemmalta ja ilmavammalta, mutta sen äänikuva ei ole oikeastaan sen suurempi kuin HD6XX:ssä. Hemp:in esitys on taustaltaan hieman puhtaamman kuuloinen, ja instrumentit jäsentyvät paikoilleen paremmin kuin HD6XX:llä. Kumpaakaan mallia ei kuitenkaan kannata hankkia erinomaista äänikuvaa odottaen.

Yksi 6XX:n suurimmista heikkouksista on sen keskinkertainen dynamiikka. Tavallaan hillitty dynamiikka sopii kuitenkin 6XX:n rentoon toistotyyliin oikein mainiosti, enkä koe kuulokkeita dynamiikaltaan yhtä puutteellisiksi kuin vaikkapa Hifiman Anandaa tai Gold Planar GL2000-mallia. Vaikka Grado Hemp ei olekaan mikään makrodynamiikan huipentuma, se on selkeästi parempi kuin edellä mainitut kuulokemallit.

Yleistä erottelukykyä arvioidessa on hieman vaikeaa sanoa, missä määrin Grado-kuulokkeiden 2 kHz:n korostuma hautaa muita taajuuksia allensa. HD6XX on kuitenkin hieman erottelevampi kuin Hemp. Koska HD6XX ei edes ole erottelukyvyltään mitenkään erinomainen, Hemp:in suorituksessa ei juuri ole kehumista.

Vertailu HD6XX:n kanssa vahvisti entisestään kokemustani siitä, ettei Hemp ole tekniseltä suorituskyvyltään kovinkaan hyvä. Vaikka se onkin muutamalla osa-alueella HD6XX:ää parempi, sen pitäisi mielestäni suoriutua vieläkin paremmin maksaessaan tuplasti (tai vaihtoehtoisesti 150 euroa enemmän kuin HD650).

Yhteenveto

Grado Hemp on tähän mennessä arvostelemistani kuulokemalleista ristiriitaisin, sillä siihen liittyy paljon ongelmia, mutta se on silti yksi hauskimmista kuulemistani kuulokkeista. Ongelmista mainittakoon silti heiveröinen rakenne, heikko käyttömukavuus, epäkäytännöllisyys, alabassojen toiston puutteellisuus ja hintaan nähden kehno tekninen suorituskyky.

Teknistä suorituskykyä tai tasapainoista taajuusvastetta arvostavalle kuulokkeita ei voikaan missään nimessä suositella. Harmanin tavoitekäyrää ainoana oikeana tuunaustyylinä pitävien mielestä Grado Hemp lienee vahvasti epäonnistunut tuote. Suosin yleensä itsekin taajuusvasteita, joissa ei ole äkkinäisiä korostumia, kuten Gradojen tyypillinen piikki 2 kHz:n kohdalla – Hemp-mallin kohdalla lopputulos on kuitenkin erittäin toimiva!

Kuulokkeet olisivat jääneet minulta kokonaan testaamatta, jos olisin tuijottanut pelkkiä netistä löytyviä mittaustuloksia. Tämä toimii itselleni arvokkaana muistutuksena siitä, etten pysty yli 300 eri kuulokemallia testanneena ja taajuusvasteita tarkkaan syynänneenä vieläkään ennustamaan pelkkien mittaustulosten perusteella varmuudella sitä, pidänkö jonkin kuulokkeen äänestä.

Objektiivisesti arvioituna Gradoja ei voi suositella, eikä Hemp-malli nouse vikojensa vuoksi hintaluokkansa parhaimmistoon. Hemp soveltuukin mielestäni parhaiten täydentäväksi kuulokkeeksi muiden teknisesti kyvykkäämpien kuulokkeiden rinnalle – sellaiseen käyttöön voisin harkita sitä itsekin. Hemp:in ääni on niin viihdyttävä, että olisin valmis antamaan anteeksi lähes kaikki sen viat. Puutarhaletkua muistuttavan kaapelin kanssa en kuitenkaan pysty elämään, koska haluan käyttää kuulokkeita myös mobiilisti.

Plussat ja miinukset:

+ Todella musikaalinen ja eläväinen sointi, joka saa innostumaan musiikista
+ Hampusta valmistetut kupit ovat hienon näköiset
+ Makrodynamiikka on melko hyvä

+/- Monia muita Grado-malleja pehmeämpi diskantti saattaa karkottaa osan Grado-faneista
+/- Yläkeskitaajuuksissa on Gradoille tyypillinen vahva korostuma, joka jakaa varmasti mielipiteitä

– Kuulokkeet eivät ole äänikuvan ja erottelukyvyn osalta hintansa arvoiset
– Alempien taajuuksien toisto on puutteellista
– Jäykkä ja painava kaapeli ei ole irrotettavissa
– Kaapeli nykii kuulokkeita pois päästä ja tekee mobiilikäytöstä mahdotonta
– Epämukavat korvapehmusteet
– Kuulokkeiden rakenteessa on käytetty paljon heiveröisen tuntuista muovia
– Surkea pakkaus
– Ei lisävarusteita