Hifiman Edition XV: Lämpöistä ääntä päivitetyllä rakenteella

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2025
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 409 €
• Rakenne: Avoin, over-ear
• 80 x 50 mm:n planaarielementit (kalvon paksuus 60 % Edition XS-malliin nähden, Stealth-magneetit)
• Impedanssi: 12 Ohm
• Herkkyys: 92 dB/mW
• Paino: 452 g
• Liitintyyppi: 2x 3,5 mm
• Kaapeli: Pituus 1,5 m / liitin 3,5 mm
• Lisävarusteet: ”Kuuloketeline” ja 3,5–6,35 mm adapteri

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Hifiman tykkää päivittää kuulokevalikoimaansa säännöllisesti, joten uusien malliversioiden tulva ei enää tässä kohtaa yllätä, eikä valmistajan peruskonseptikaan ole loppujen lopuksi muuttunut suuresti vuosien varrella. Jokainen uusi malli on aina hitusen edeltäjäänsä parempi tai ainakin ylätaajuuksiltaan erilainen. Viimeisimpänä lanseerattujen Unveiled-tuotteiden perusteella korostuneesta kirkkaudesta ollaan tällä hetkellä siirtymässä kohti tasapainoisempaa kuuloketoistoa. Sen sijaan rakenteellisesti valmistajan kuulokkeita näkee edelleen moitittavan, sillä laatuvaikutelma ja käyttömukavuus voisivat yltää paremmallekin tasolle. Nyt kolmen (Audivina LE huomioituna neljän) tuoreimman kuulokejulkaisun myötä tilanne saattaa kuitenkin vihdoin olla muuttumassa myös tältä osin.

Hifiman lisäsi hiljattain valikoimaansa Ananda Unveiled- (589 €), HE600- (829 €) ja Edition XV (409 €) -nimiset kuulokemallit, joiden sankarakenne on päivitetty uudenlaiseksi. Julkaistuista kuulokkeista uusi Ananda laajentaa Unveiled-teeman alle 1000 euron hintaluokkaan, kun taas HE600 pyrkii olemaan seuraaja legendaariselle HE-6:lle, joka minultakin löytyy hyllystä. Itse hankin tuoreeltaan testiin kolmikosta edullisimman Edition XV:n (valmistajan tuotesivu).

Kuulokemalli on tarkoitettu eräänlaiseksi seuraajaksi suositulle Edition XS:lle, vaikka ääneltään sen kerrotaankin muistuttavan enemmän alkuperäistä Edition X:ää vuodelta 2015. Vaikkei Hifiman asiaa mainitsekaan, kyseessä voisi olla 10v-juhlajulkaisu. Valmistajaa ei joka tapauksessa enää nykyään tunneta lämminäänisistä ja ylätaajuuksiltaan rauhallisista planaarikuulokkeista, joten Edition XV:n olisi mahdollista tarjota pitkästä aikaa jotakin aidosti uutta – tai pikemminkin vanhaa. Otetaan tilanteesta selvää.

Tuotepakkaus ja varustelu

Hifiman on varustellut Edition XV -mallinsa niukasti, mutta eipä pakkauksesta mitään olennaista puutukaan. Kuulokkeet saapuvat ruskeassa pahvilaatikossa, jonka sisäosaa voidaan hyödyntää alkeellisena kuuloketelineenä. 1,5 metrinen kumikaapeli puolestaan on mielestäni Hifimanin eri vaihtoehdoista käytettävyydeltään paras ja se voittaa mennen tullen esimerkiksi Focalin vakiokaapelit.

Erikoista kyllä vahvistimeen kiinnittyvä 3,5 millimetrin liitin on asetettu 90 asteen kulmaan aivan kuin avoinrakenteinen Edition XV tulisi mieltää jonkinlaiseksi mobiilikuulokkeeksi. Tältä osin Hifimanin logiikkaa onkin vaikea ymmärtää. Mukana tulevalla adapterilla kuulokkeita voidaan kuitenkin kuunnella myös 6,35 millimetrin liitännästä, joten useimmat pärjäävät valmistajan vakiokaapelilla hyvin, ellei sitten pidemmälle tai balansoidulle vaihtoehdolle tule myöhemmin tarvetta.

Rakenne ja käyttömukavuus

Vaikka Hifimanin kuulokkeissa äänenlaatu onkin useimmiten ollut kohdallaan, rakenteellisesti ne ovat jääneet jossakin määrin jälkeen kilpailijoistaan. Arya-, HE1000– ja Susvara-sarjojen rakenne on vielä hupsun korkeasta muotoilustaan huolimatta varsin kelvollinen, kun taas Sundara– ja Ananda-mallien kupeista on aina puuttunut vaakasuuntainen kääntöliike. Edition XS:stä ja HE6se V2:sta tuttu pantaratkaisu puolestaan on tuntunut halvalta ja ollut monien mielestä ärsyttävän kova päälakea vasten.

Onneksi Hifiman on kuitenkin palannut uutuusmalliensa kanssa suunnittelupöydälle ja tekaissut siellä uudenlaisen pääpannan, jota kutsutaan nimellä ”composite headband”. Nyt metalliseen kaariosaan yhdistyy Sundara/Ananda-mallien tapaan erillinen pehmustekaistale, joka olisi ilahduttavasti aiempaa helpommin vaihdettavissa. Kupit kääntyvät lisäksi Edition XS:n tapaan hieman vaakasuuntaisesti istuvuutta parantaakseen, joskin kääntöliike on edelleen hyvin rajallinen 10–15 astetta ja se tuntuu jokseenkin hiomattomalta. Siitä huolimatta pidän uudistunutta rakennetta selvänä parannuksena valmistajan aiempiin viritelmiin nähden. Sekä käyttömukavuus että laatuvaikutelma on kohentunut hyvälle tasolle.

Edition XV tuntuu käsissä selvästi Edition XS:ää tukevammalta. Lisäksi Hifimanin perinteinen suojasäleikkö kuppien kyljessä olikin jo käymässä hieman vanhanaikaiseksi, joten pidän uusista hexagon-kuvioiduista ritilöistä. Niiden hopeinen väritys sopii myös yhteen kuulokkeiden rungon kanssa, joten teema näyttää yhtenäisemmältä kuin vaikkapa Sundara Silverissä. Edition XV onkin mielestäni tyylikäs kuuloke, ja mikä parasta, myös sen käyttäminen on itselleni 450 gramman painosta huolimatta oikein mukavaa.

Erikoisimmaksi piirteeksi kuulokkeissa muodostuu oikeastaan pääpannan pehmustekaistaleen lyhyt pituus, joka rajoittaa rakenteen maksimaalista leveyttä. Koska kuppeja ei ole mahdollista venyttää kovinkaan kauas toisistaan, joudun ikään kuin pujottamaan pääni niiden väliin. Tällöin korvani osuvat pehmusteiden reunoihin, joten kokemus on hassu. Päähän saatuani kuulokkeet puristavat kuitenkin melko maltillisesti, joten käyttömukavuus on suurten ja kallistettujen korvapehmusteiden kanssa hyvä. Koska pääpantakin tukeutuu päälaelleni leveälti, olen kokenut Edition XV:n varsin huomaamattomaksi esimerkiksi useiden tuntien pelisessioiden aikana.

Vertailun vuoksi uuden HE600-mallin kohdalla jotkut ovat raportoineet ongelmallisesta istuvuudesta, koska pyöreisiin kuulokekuppeihin yhdistettynä uusi rakenne toimii mittasuhteiltaan huonommin. Hifimessujen perusteella joudun itsekin säätämään HE600:n lähestulkoon maksimikorkeuteen, jotta se mahtuu päähäni. Edition XV:n kanssa säätövaraa jää sen sijaan vielä puolet jäljelle.

Suuret korvapehmusteet näyttävät päältä päin samalta kuin aiemminkin, mutta niiden kiinnitystapa on uudistunut muovihakasten osalta. Täten kuulokkeisiin ei vielä myydä vaihtopehmusteita, eivätkä esimerkiksi Edition XS:lle suunnitellut pehmusteet tietääkseni sovi niihin. Muutos on varaosien saatavuuden näkökulmasta harmillinen, mutta hakaset vaikuttaisivat aiempaa kestävämmiltä. Pehmusteet pysyvät myös kiinni niin tiukasti, etten ole saanut niitä irti pelkäämättä rikkovani jotakin. Täten irrottaminen kannattanee jättää hetkeen, jolloin pehmusteet on tarkoitus vaihtaa samalla uusiin.

Äänenlaatu

Elementtien pienet uudistukset

Hifiman mainitsee Edition XV:n planaarikalvojen olevan 60 prosenttia Edition XS:n kalvojen paksuudesta eli toisin ilmaistuna kalvoja on ohennettu 40 prosenttia. Tarkkaa kalvon paksuutta valmistaja ei kuitenkaan kerro, mutta NEO Supernano -ilmaisu viittaisi siihen, että sitä mitattaisiin nanometreissä mikroneiden sijaan. Puhutaan joka tapauksessa erittäin ohuesta kalvosta.

Yhtenä muutoksena kuulokkeissa käytetään harvinaisista maametalleista vapaita kestomagneetteja (markkinointitermi ”enhanced magnets”), joiden tulisi kuitenkin olla yhtä tehokkaita valmistajan aiemmin käyttämien magneettien kanssa. Ideana on säästää harvinaisempia luonnonvaroja tuotteessa, jota ei käytetä ääriolosuhteissa tai joka ei vaadi maailman parhaita magneetteja toimiakseen oikein. Tuttuun tapaan magneettien reunoja on pyöristetty (Stealth magnets), jotta ääniaallot läpäisevät magneettirivistön mahdollisimman vapaasti ja vaivattomasti. Valtaosa muistakin planaarikuulokkeista sisältää nykyään tällaiset magneetit tai jonkinlaiset ylimääräiset ”ilmaohjaimet” Audezen Fazor-teknologian tapaan.

Edition XV:n korvapehmusteiden pohjalla ei ole enää ohutta kangaskerrosta, vaan elementtien suojaksi on asennettu melko tiheä metalliverkko. En usko tämän vaikuttavan suuremmin äänenlaatuun, mutta ainakin teoriassa se voisi toimia jonkinlaisena ylätaajuuksien vaimentajana. Konkreettisemmin metalliverkot ilmoittavat olemassa olostaan rapsahtelemalla kuulokkeita päässä liikutellessa. Ehkäpä reunat oltaisiin siis voitu pingottaa hieman tiukemmalle.

Impedanssimittaukset ja vahvistustarve

Edition XV ei ole kaikkein helpoiten toistettava kuuloke, koska sen herkkyys on suhteellisen matala (92 dB/mW), ja 12 ohmin impedanssikin voi aiheuttaa haasteita joidenkin laitteiden virranantokyvylle. Realistisesti ajateltuna useimmat viime vuosina julkaistut transistorivahvistimet kuitenkin riittävät helposti, kunhan niiden spekseissä luvataan 16 ohmin kuormalle muutaman sadan milliwatin verran antotehoa.

Impedanssimittaukseni vahvistavat kuulokkeiden impedanssikäyrän tasaiseksi, mikä on planaarikuulokkeissa odotettua, ellei niiden taajuusvastetta ole säädetty vastusten avulla. Hifimanin ilmoittama 12 ohmia pitää myös paikkansa. Tasaisen impedanssin ansiosta kuulokkeiden taajuusvaste pysyy muuttumattomana, vaikka kuunteluun käytetyn kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi olisikin suurehko.

Taajuusvastemittaukset

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Edition XV:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Taajuusvaste:

Edition XV:n taajuusvaste näyttää vielä lineaaristen alataajuuksien ja rauhallisesti toistuvan 1,5–2 kilohertsin seudun myötä tutulta Hifimanilta, mutta 4–8 kilohertsin välillä poiketaan selvästi valmistajan muista nykykuulokkeista. Poissa ovat vuorottaiset korostumat ja vaimentumat, joten vaste on hämmästyttävän tasainen. Toisaalta tämä taajuusalue asettuu energiatasoltaan muutaman desibelin verran Harmanin tavoitekäyrän alapuolelle. Kyseisen piirteen ja hieman koholla olevien alakeskitaajuuksien myötä Edition XV:tä voikin olla vaikeaa tunnistaa Hifimanin kuulokemalliksi, koska täyteläinen, rento ja aavistuksen tumma ääni on jotakin, mihin emme ole valmistajan tuotteissa tottuneet. Nyt on siis tarjolla ihmisten mahdollisesti kaipaamaa vaihtelua.

Planaarielementtien modaalivaiheet:

Planaarielementtien taajuusvaste näyttää monesti pyöristämättömänä paikallisen epätasaisuuden vuoksi melko karulta, kuten myös Edition XV:ssä. Keskitaajuuksilla ja osin myös 2–6 kilohertsin välillä näkyvä sahanterämäinen värinä johtuu elementtien modaalivaiheista ja se voi vaihdella eri testiolosuhteissa. Ilmiössä on pohjimmiltaan kyse siitä, että suuri tasokalvo alkaa ikään kuin elää omaa elämäänsä rakenteellisten resonanssien vuoksi, jolloin se värähtelee eri taajuuksilla epäyhtenäisesti. Kalvon eri osat voivat jopa liikkua eri vaiheissa toisiinsa nähden.

Kuulokevalmistajat pystyvät lieventää asiaa esimerkiksi elementtejä etu- ja takavaimentamalla (erilaiset vaahto- ja huopamateriaalit), jolloin kalvojen toimintaan vaikuttavia resonansseja syntyy vähemmän. Myös muut akustiset suunnitteluratkaisut vaikuttavat tällaisten värähtelykuvioiden jyrkkyyteen ja laajuuteen. Hifiman lukeutuu kuitenkin niihin valmistajiin, joiden elementit ovat usein molemmin puolin lähes paljaana, jolloin modaalivaiheista johtuva värähtely on mittaustuloksissa ilmeistä. Toisaalta elementtien vaimentamattomuudesta voi olla samaan aikaan äänenlaadullista hyötyä.

Ihmiskorva osaa onneksi tasata ja pyöristää kuulemaansa ääntä, joten tällainen taajuusvasteen epätasaisuus jää pitkälti huomaamatta kuulokkeita kuunnellessa. En näkisikään asiaa Edition XV:ssä kovinkaan huolestuttavana, vaikka esimerkiksi Audio Science Review -foorumilla modaalivaiheista johtuvaa värähtelyä kovasti paheksutaankin.

Havaintoja äänestä

Edition XV on siis kuuloke, joka ei kuulosta täysin perinteiseltä Hifimanilta, vaan jonkin verran tuhdimmalta ja rennommalta. Vuonna 2021 julkaistussa Edition XS:ssä on havaittavissa samoja piirteitä alataajuuksilla, mutta sen terävämpi diskantti ja äänikuvan ilmavuus vetävät enemmän huomiota puoleensa. Edition XV puolestaan esittää musiikkia rauhallisemmin ja sulavammin eli tavallaan turvallisemmin. Täten mahdollisimman yksityiskohtaiseen ääneen ja ilmavalta tuntuvaan äänikuvaan mieltyneet saattaisivat kokea esitystavan hieman vaisuksi ja suosia siten vaikkapa juuri Edition XS:ää. Eri tyylisuunnissa on aina omat vahvuutensa ja kompromissinsa. Edition XV ei välttämättä innosta energisyydellään tai kuulaudellaan, vaan sen kuuntelu on tarkoituksellisesti todella rasittamatonta ja miellyttävää ilman, että tuunaus poikkeaisi liikaa niin sanotusta neutraalista äänestä.

Hifimanin kuulokkeet aiemmin kevytäänisiksi kokeneet varmasti arvostaisivat tukevampaa ja lämpöisempää otetta XV-mallin alataajuuksilla. Basso potkii muhkeammin kuin vaikkapa menneiden vuosien Sundara- ja Ananda-malleissa, muttei kuitenkaan kuulosta korostuneen turvonneelta esimerkiksi Meze Audio Empyreanin/Eliten tapaan. Päinvastoin rotevuus pysyy erinomaisesti omalla tontillaan, joten en aisti minkäänlaista puuroutuneisuutta. Esikuviksi kelpaisivat siis vaikkapa Audezen perinteinen LCD-sarja ja ukrainalainen SASH Tres. Alabasso Edition XV:ssä toistuu avoimille planaarikuulokkeille tyypillisesti täysin lineaarisesti, joten Harman-tyyliseen fyysisyyteen mieltyneet joutuisivat kohdistamaan katseensa taajuuskorjaimen tai jonkinlaisen bassosäätimen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole moite Hifimanin suuntaan, vaan arkipäivää monien avoinrakenteisten kuulokkeiden kohdalla.

Edition XV lisää soittimiin ja laulusuorituksiin voimaa, koska niin sanottu perustaajuus (fundamental) tulee hieman voimistetuksi, kun taas ylävärähtelyitä (harmonics) pehmennetään. Täten kuunnellessa suurin huomio kiinnittyy instrumenttien perusrunkoon ja alkupuoliskoon, kun taas pienemmät nyanssit jäävät hieman piiloon tai eivät ainakaan pomppaa esiin yhtä tarkkarajaisesti ja erotellusti kuin kirkasäänisemmillä kuulokkeilla. Tämä tekee esitystavasta yleisesti ottaen rennon, joskin samalla negatiivisessa mielessä lievästi pyöristyneen. Tavallisesti pienempiä yksityiskohtia ei miksattaisi aivan yhtä taka-alalle, joten Edition XV monesti ikään kuin kesyttää musiikkia. Toisaalta tällainen hieman rotevampi ja rauhallisempi esitystapa toimii mielestäni tällaisenaan hyvin, kunhan kuulokkeilta ei odoteta Harmanin käyrän mukaista energisyyttä.

Vertailun vuoksi niin ikään lämpöinen Sennheiser HD650 toistaa 1,5–2,5 kilohertsin välin läsnäolevammin, joten siihen nähden Edition XV voi toisinaan kuulostaa jopa hieman etäiseltä. Myös ilmavin osa ihmisen äänestä jää hitusen piippuun eli esimerkiksi naisvokalistit eivät kuulosta kaikkein heleimmiltä. Vastaavasti monien matalaäänisten laulajien ääni paksuuntuu entisestään. Nämä ovat kuitenkin tällaisia pieniä vivahteita, sillä usein laulusuoritukset nostavat silti ihokarvani pystyyn ääneen latautuvat voiman ja lämmön ansiosta. Jokaisen kannattaisikin päästä arvioimaan tällaista tuunausta ja esitystapaa omin korvin.

Itse koen Edition XV:n äänikuvan jossakin määrin omalaatuiseksi, sillä monien muiden Hifiman-mallien ilmavuus jää osin puuttumaan, mutta kuulokkeet kuulostavat silti edelleen suurelta ja korkealta aivan kuin ääni syntyisi vieressäni sijaitsevista seinistä. Parhaimmillaan esitystapa tuntuu upean voimakkaalta. Äänessä on myös mukavasti syvyyttä, koska yläkeskitaajuuksien ”rauhoitus” painaa etenkin vokalistia hieman kauemmas kokonaisuudessa. Juuri tämä vaati kuitenkin itseltäni hetken totuttelun, koska jostakin syystä laulusuoritukset tuntuvat ajoittain omituisella tavalla intiimeiltä ja etäisiltä samanaikaisesti. Voi kuitenkin olla, ettei moni muu aistisi asiaa samalla tavalla. Vaikken koekaan Edition XV:n äänikuvaa erityisen avaraksi sivuttaissuunnassa, mielenkiintoisuutta kuunteluun tulee toiston korkeudesta. Kuulokkeet pitävätkin minut rennosta äänestään huolimatta hyvin otteessaan.

Ylätaajuuksien tasaisuus on selkeä etu moniin kilpailijoihin nähden. En ole huomannut diskantista pomppaavan esiin mitään ärsyttävää, vaikka käyttäisinkin hieman kirkassävyisempää oheislaitteistoa tai kuuntelisin laadultaan rosoisempaa musiikkia. Tilanne on siis erittäin turvallinen esimerkiksi sibilanssin suhteen. Niin ikään kuulokkeitaan taajuuskorjaaville Edition XV olisi helppo tapaus, sillä kolmella tai jopa kahdella laajan Q-arvon omaavalla filtterillä päästäisiin tarvittaessa neutraalimpaan lopputulokseen. Itse saattaisin lisätä energiaa etenkin 2 kilohertsin paikkeille, koska sen puute satuttaa Edition XV:tä enemmän kuin monia muita Hifiman-malleja, jotka kompensoivat pehmeyttä kirkkaammalla diskantillaan.

Kaiken kaikkiaan Edition XV on mielestäni erittäin tervetullutta vaihtelua valmistajan kuulokevalikoimaan, koska useimmat muut mallit ovat noudattaneet samaa perusideaa pienin nyanssieroin. Täten eräänlainen uutuudenviehätys onkin jo viime vuosina hiipunut, mihin tällainen suurempi irtiotto toimii hyvänä lääkkeenä. Jos Hifimanin kuulokkeet ovat kuulostaneet jonkun mielestä turhan kirkkailta tai jos suuri määrä diskanttia ei ylipäätään kuulu omiin mieltymyksiin, Edition XV olisi harkitsemisen arvoinen kuuloke. Toisaalta jos joku kaipaisi esimerkiksi Edition XS:ään tai kahteen edelliseen Ananda-malliin nähden vain pientä hienosäätöä, uusi XV-malli voi olla turhankin suuri tyylillinen muutos. Se kannattaa mieltää ennen kaikkea erilaiseksi kuulokkeeksi, sillä paremmuus on edelleen melko pitkälti makuasia.

Oheislaitteistohuomiot

Tasaisen ja suhteellisen rauhallisen diskantinsa myötä Edition XV sopii melkeinpä paremmin kirkassävyiseen kuunteluketjuun kuin ääntä lisää pehmentävien laitteiden kaveriksi. Toisaalta kaikenlaiset neutraalit paritukset tuntuvat myös tarkoituksenmukaisilta, joten kuulokkeet eivät ole laitevalintojen suhteen erityisen ronkelit. Transistorivahvistimet ovat harvemmin esitystavaltaan niin lämpöisiä, että näkisin niiden kanssa tulevan ongelmia Edition XV:n kanssa.

Kuuntelin Edition XV:tä muun muassa Luxsin X9 -yhdistelmälaitteella, jonka hitusen kirkas äänensävy balansoitujen liitäntöjen kautta kompensoi hyvin kuulokkeiden rentoutta – jos siis tavoitteena olisi tehdä esitystavasta lähtötilannetta neutraalimpi ja pirteämpi. Balansoitua kuuntelua varten tarvitsin harmillisesti erillisen kaapelin, koska Hifiman ei toimita sellaista kuulokkeidensa mukana. Huomasin joka tapauksessa innostuvani Edition XV:stä Luxsin X9:llä välillä jopa hieman enemmän kuin tämänhetkisellä ykkössetilläni, johon kuuluu Topping Centaurus DAC ja Gold Note HP-10 -vahvistin.

Hintavampi laitteistoni saa kuulokkeet kuulostamaan erittäin hienostuneelta, mutta ehkä jopa liiaksikin. Arvelen, että myös Aune Audio S17 Pro ja Ferrum Audio OOR saattaisivat saada minut kertomaan samaa tarinaa. Luxsin X9 sen sijaan lisäsi ylätaajuuksille energiaa ja sai siten äänikuvankin tuntumaan hieman avoimemmalta. Centaurus-DAC:in kanssa Cayin iHA-6-vahvistin tuotti niin ikään Gold Note HP-10:tä särmikkäämmän lopputuloksen, mutta ero jäi lopulta hyvin pieneksi. Kuulokkeilla ei mielestäni ollut ylipäätään kovinkaan helppoa huomata eroja laitteiden välillä, vaikka pieniä sävyeroja olikin saavutettavissa. Luxsin X9:n tai Gold Note HP-10:n tapaisilla äänisäädöillä saataisiin toki aikaan suurempiakin muutoksia.

Noin 400 euroa maksavan Edition XV:n ostaja omistaa/hankkii kuitenkin todennäköisesti jonkinlaisen edullisemman vahvistimen, joten kokeilin kuulokkeita myös SMSL DL200:lla, Topping DX1:llä, Qudelix 5K:lla ja suoraan Macbook Air:in (M1) kuulokeliittimestä. Millään näistä basso ei puuroutunut tai diskantti muuttunut rasittavaksi, mutta äänikuvasta muodostui hieman erilainen. DX1:stä en suoraan sanottuna erityisemmin pitänyt, koska tasapainoisesta äänestä huolimatta äänikuva puuttui lähes kokonaan. Ääni soi siis ikään kuin yhtenä pisteenä pääni sisällä. DL200 puolestaan laajensi tilavaikutelmaa ja lisäsi toistoon siten automaattisesti erottelua ja elävyyttä. DX1:een verrattuna diskanttikin kuulosti sopivasti terävämmältä, joten pidin lopputulosta oikein hyvänä.

Akkukäyttöinen Qudelix 5K kuulosti 3,5 millimetrin kuulokeliittimensä kautta hieman kevyemmältä ja pehmeämmältä, mutta balansoituna se pärjäsi hyvin vertailukelpoisesti DL200:lle. Tarvittaessa vahvistimeksi riittäisi selvästi myös Macbook, koska Edition XV soi sen kuulokeliittimen kautta lujaa ja kuulostikin oikein hyvältä. Äänestä ei uupunut voimaa, eikä diskanttikaan säröytynyt tai osoittanut merkkejä antotehon loppumisesta. Eipä mobiililaitteilla yleisesti ottaen tulisikaan olla suurempia haasteita 20 ohmisten kuulokkeiden kanssa, jos niitä ei yritetä saada soimaan yli 100 desibelin äänenvoimakkuudella.

Vertailu: Hifiman Edition XV vs. Fiio FT7

Hinnat: 410 € vs. 750 €

Aloitetaan parivertailut hiljattain Kuulokenurkassa esillä olleesta Fiio FT7:stä, joka maksaa 340 euroa enemmän kuin Edition XV. Hintaero selittynee ainakin osittain FT7:n eksoottisemmilla materiaaleilla, kuten hiilikuidulla ja puulla. Ovat sen planaarielementitkin hieman monimutkaisempaa designia kultaa ja hopeaa yhdistelevältä johdinmateriaaliltaan. Käytännössä FT7 tuntuu kuitenkin rakenteeltaan löysemmältä ja päässä kiikkerämmältä, eikä se paina heppoisemmista materiaaleistaan huolimatta kuin vaatimattomat 25 grammaa vähemmän. Tässä kohtaa Edition XV:n yksinkertaisuudesta onkin hyötyä. Se istuu päässäni tukevammin ja säilyttää valitsemani korkeusasetuksen toisin kuin FT7:n ensimmäinen myyntierä, jossa pehmuste luistaa ylöspäin.

Vahvistustarpeeltaan molemmat kuulokkeet vaikuttaisivat melko identtisiltä, joskin vahvistimesta riippuen FT7 voi soida samalla äänenvoimakkuusasetuksella hieman lujempaa korkeamman herkkyytensä ansiosta. Varustelultaan (kotelo, toiset korvapehmusteet, kallis kaapeli, useat adapterit) Fiion kuulokkeet ovat myös reippaasti edellä Hifimania, joskin pidän Edition XV:n lyhyempää ja kevyempää kaapelia selvästi käytännöllisempänä.

Taajuusvasteet:

Fiion kuulokkeet toistavat ääntä energisemmin ja kirkkaammin, koska Edition XV:stä tutut piirteet toteutuvat maltillisemmin: alakeskitaajuudet eivät ole FT7:ssä yhtä tuhdit tai ylätaajuudet yhtä rauhalliset, ja eipä 1,5–2,5 kilohertsin ”kuoppakaan” muodostu yhtä syväksi. Täten ääni on neutraalimpaa ja se muistuttaa enemmän Hifimanin vanhempia kuulokemalleja, kuten Edition XS:ää ja Anandaa. Samalla FT7 kärsii myös vastaavista diskanttikorostumista, joista Edition XV:n kohdalla on päästy kokonaan eroon.

FT7:n selkeimmät edut ovat läpinäkyvältä ja ilmavalta tuntuva äänikuva sekä toiston tarkkuus. Äänten erottelu on selvästi terävämpää ja musiikin sisältämät yksityiskohdat tarjoillaan enemmän huomiota herättävästi. Toisaalta ilmavampi ja raikkaampi esitystapa ei kuitenkaan tee FT7:n äänikuvasta juurikaan suurempaa, mikä on lopulta jonkinasteinen pettymys. Vaikka Edition XV:n toisto onkin vertailutilanteessa varsin pehmeää ja tummaa, se tuntuu suuremmalta ja voimakkaammalta. Musiikki rullaa eteenpäin sulavammin ja vähemmän konemaisesti, kun taas FT7 kuulostaa aavistuksen kuivalta ja paikoin räiskyvän diskanttinsa vuoksi vähemmän miellyttävältä. Itse en tosin koe Fiion kuulokkeita sopivalla laitteistolla kuunneltuna ärsyttävän kirkkaiksi, vaan ne ovat mielestäni rennommat kuin vaikkapa Edition XS.

Laadukasta musiikkia kuunnellessa FT7 tekee pikkutarkkuudellaan itseeni suuremman vaikutuksen tuodessaan tarkemmin esiin pieniä tuotannollisia nyansseja ja vokalistin artikulaation. Tästä syntyy voimakkaampi muistijälki pyöristyneemmältä kuulostavaan Edition XV:hen verrattuna. Jos taas kuuntelen esimerkiksi rotevampaa nykyrockkia, Hifiman-malli luo toistoon enemmän äänenpainetta ja innostaa minua enemmän. Vaikkei Edition XV olekaan yhtä yksityiskohtainen kuin FT7, sen kyky tasoittaa musiikin terävyyttä tekee siitä erinomaisen valinnan rennompaan kuunteluun. Fiio-malli kuulostaa väkisin analyyttisemmalta, mitä sen luultavasti on tarkoitus ollakin. Kaksi esitystapaa eroavat lopulta melko paljon toisistaan, vaikkei ero taajuusvasteiden perusteella olekaan valtava.

Yhteenvetona kumpikin kuuloke on siis omalla tavallaan hyvä. Läpinäkyvä ja eroteltu hifitoisto toteutuu paremmin FT7:n kohdalla, kun taas rennompi ja tietyllä tapaa analogisempi esitystapa löytyy Edition XV:n suunnalta. Hifiman-malli hurmaa nopeasti lämpöisellä charmillaan ja se lisää ääneen myös enemmän voimaa samalla kun Fiion kuulokkeet suoriutuvat ketterämmin äkillisistä suunnanmuutoksista. FT7 tarjoaa oikeastaan juuri niitä etuja, joita myös Hifimanin kirkkaammat kuulokemallit tarjoaisivat Edition XV:hen nähden. Koska tämä on kuultu ennenkin, Edition XV omaa mielestäni enemmän uutuusarvoa.

Vertailu: Hifiman Edition XV vs. Hifiman Sundara Silver

Hinnat: 410 € vs. 259 € (nykyinen vakiintunut markkinahinta)

Toiseksi verrokiksi valitsin Hifimanin oman Sundara Silverin, jonka markkinahinta on pudonnut reilusta 400 eurosta noin 260 euroon. Täten sen ostamalla saisi hieman sirommat planaarikuulokkeet 150 euroa halvemmalla. Materiaaleiltaan Sundara on jopa hieman laadukkaampi, koska sen kupit ovat alumiinia. Toisaalta sangasta puuttuu vaakasuuntainen kääntöliike, joten Edition XV saattaa istua päähän kevyemmän puristuksen lisäksi aavistuksen tasaisemmin. Lopulta käyttömukavuus menee kuitenkin melkolailla tasan, koska Sundara Silver painaa 100 grammaa vähemmän.

Pienemmistä planaarielementeistään huolimatta Sundara-malli vaatii enemmän vahvistustehoa saavuttaakseen saman äänenvoimakkuuden kuin Edition XV, jos vahvistimen oletetaan olevan tehokkaampi 12 ohmin kuin 32 ohmin kuormalla. Herkkyydeksi molemmille kuulokkeille mainitaan sama 92 dB/mW. Sundaran mukana toimitetaan mielenkiintoisesti kuljetuskotelo ja pidempi kaapeli, joten Edition XV:n varustelu tuntuu tässäkin yhteydessä niukalta.

Taajuusvasteet:

Hifiman Sundara Silver ja Edition XV edustavat hyvin erilaisia lähestymistapoja äänentoistoon, vaikka molemmat kuulokkeet valmistaakin Hifiman. Sundara Silver tarjoaa elävämmän ja analyyttisemman ääniprofiilin, kun taas Edition XV keskittyy täyteläisempään ja rennompaan kuuntelukokemukseen. Ensin mainittu painottaa siis ylätaajuuksia ja jälkimmäinen alataajuuksia.

Sundara Silver kuulostaa energiseltä ja raikkaalta, ja se esittää musiikin selkeästi ja ikään kuin vauhdikkaan dynaamisesti. Soittimissa on enemmän purevuutta ja esimerkiksi rumpukalvojen iskuäänet toistuvat voimakkaammin. Laulusuorituksetkin kuulostavat läsnäolevammilta ja siten mielestäni hieman realistisemmilta. Toisaalta esitystapa on kauttaaltaan Edition XV:tä ohuempi ja kevyempi, ja diskanttikin paikoin jopa hieman räiskyvää. Äänensävy jääkin mielestäni aavistuksen kylmäksi ja korostuneen hifi-henkiseksi, jos sitä verrataan Edition XV:n kaltaisiin kuulokkeisiin.

Edition XV:n tukevampi ja rauhallisempi toisto tekee siitä helpompaa kuunneltavaa. Toisaalta se ei kuulosta Sundara Silverin rinnalla myöskään tylsältä, koska nautin sen eräänlaisesta suuruuden tunteesta. Äänessä on ihan eri tavalla alataajuuksilta kumpuavaa voimaa ja äänikuva tuntuu selvästi korkeammalta. Edition XV tuntuukin tavallaan kookkaalta muskeliautolta samalla kun pieni Sundara Silver joutuu hyrräämään kovilla kierroksilla. En tiedä onko vertauksessa mitään järkeä, mutta ainakin näin on hauska ajatella.

Vaikkei Edition XV kuulostakaan yhtä yksityiskohtaiselta tai energiseltä, se onnistuu mielestäni luomaan lämpöisellä äänellään ja suuremman tuntuisella äänikuvallaan miellyttävämmän ja helpommin samaistuttavan tunnelman. Sundaran edut tulinkin jo kerranneeksi samassa lauseessa: se on perinteisempi Hifiman.

Vertailu: Hifiman Edition XV vs. Fiio FT1 Pro

Hinnat: 410 € vs. 250 € (Kiinasta tilaamalla alle 200 €)

Kiinalaisen Fiion tuotevalikoimaan sisältyy myös edullisempi FT1 Pro -planaarikuuloke, jonka pystyy ostamaan itselleen halvimmillaan alle 200 eurolla tai Suomesta 250 eurolla. Fiion laadunvalvonta petti FT1 Pro:n julkaisuhetkellä, mutta nykyään pahimmat ongelmat on jo tietääkseni korjattu. Vaikka oma kuulokeparini ei toistakaan alabassoa täysin puhtaasti ja se saattaa tulevaisuudessa hajota pannan ja haarukoiden liitoskohdasta, vertailu kuitenkin onnistuu.

FT1 Pro painaa noin 75 grammaa vähemmän kuin Edition XV ja se istuu myös päähäni varsin lempeästi. Suurimmaksi heikkoudeksi käyttömukavuuden näkökulmasta muodostuu kuitenkin huonosti pehmustettu pääpanta, joten pidemmän päälle Hifiman-malli on itselleni korkeammasta painostaan huolimatta mukavampi. Rakenteen laadultaan ja tukevuudeltaan Edition XV tuntuu myös melko selvästi laadukkaammalta tuotteelta, kun taas FT1 Pro vastaa omaa matalampaa hintaluokkaansa. Toisaalta mukavana bonuksena Fiio tarjoaa kuulokkeilleen selvästi kattavamman varustelun, johon sisältyy tukeva kotelo ja kaksi kaapelia. Näistä toinen on vieläpä balansoitu.

Vahvistuksen näkökulmasta FT1 Pro on hieman helpompi kuuloke, koska sen herkkyys on korkeampi (95 vs. 92 dB/mW) ja impedanssi useimmille laitteille lempeämpi 20 ohmia. Suurta eroa äänenvoimakkuuteen ei silti synny kaksikon välille.

Taajuusvasteet:

FT1 Pro asemoi itsensä ikään kuin Sundara Silverin ja Edition XV:n välimaastoon. Kuulokkeiden ääni on Sundaraan verrattuna jonkin verran tukevampaa ja tummempaa, mutta kuitenkin Edition XV:tä energisempää ja neutraalimpaa etenkin alemman diskantin osalta. Jos joku ei osaisi valita suosikkiaan kahden Hifiman-mallin väliltä, Fiion kuulokkeet olisivat hyvä kompromissi molemmista. Vertailun vuoksi FT7 on äänikuvaltaan ilmavampi ja toistoltaan erotellumpi kuin nämä kolme edullisempaa planaarikuuloketta.

FT1 Pro toistaa ylätaajuudet Edition XV:tä läsnäolevammin, joskin paikoin hieman karkeasti, mikä käy ilmi taajuusvasteen parista pompusta. Tasaisuus ja sulavuus ovat siis Hifimanin vahvuuksia, vaikka toisto jääkin lopulta rennommaksi niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat kuulokkeet muistuttavat toisiaan alataajuuksiensa rotevuudessa. Siinä missä FT1 Pro:n alabasso potkii hieman fyysisemmin ja irtonaisemmin, Edition XV kuulostaa rauhallisempien ylätaajuuksiensa myötä vielä hieman muhkeammalta. Fiio-mallin lisäterävyys auttaa toiston selkeydessä, mutta samalla koen sitä kuunnellessa 1,5–2 kilohertsin seudun verhoutuneemmaksi kuin Edition XV:ssä. Tämä johtuu luultavasti siitä, että kuopan pohja sijaitsee syvemmällä 3 kilohertsin energiatasoon nähden, jolloin musiikista puuttuu selkeämmin jotakin. Edition XV on samaan tapaan pehmeähkö, muttei ilmoita vajauksistaan yhtä ilmiselvästi.

Vaikka FT1 Pro yhdistääkin onnistuneesti energisyyden ja rentouden, se ei ole lopulta itselleni yhtä mielenkiintoista kuunneltavaa kuin Edition XV. Osittain tämä johtuu Hifiman-mallin suuremmasta ja syvemmästä äänikuvasta, mutta siitä löytyy ylipäätään oma selkeä juttunsa moniin muihin avoimiin planaarikuulokkeisiin verrattuna. FT1 Pro ei kuulosta yhtä kuulaalta tai yksityiskohtaiselta kuin itseään kirkkaammat kuulokkeet, kun taas Edition XV miellyttää nähdäkseni enemmän rotevaan ääneen mieltyneitä. Itseäni FT1 Pro:n tapainen välimuoto ei aivan sytytäkään, vaan Fiion kuulokkeissa olisi ollut mukavaa kuulla esimerkiksi hieman energisemmät keskitaajuudet. Toisaalta FT1 Pro maksaa selvästi vähemmän kuin Edition XV, joten tavallaan moitin sitä ihan suotta. 200–250 eurolla se tarjoaa Edition XV:n kanssa samoja etuja niille, jotka kokevat monet muut planaarikuulokkeet ääneltään turhan kirkkaiksi ja kevyiksi.

Vertailu: Hifiman Edition XV vs. Aune AR5000

Hinnat: 410 € vs. 330 €

Planaarikuulokkeiden lisäksi halusin verrata Edition XV:tä myös dynaamisiin kuulokemalleihin, joista ensimmäiseksi malliksi hyllystäni valikoitui 330 euron hintainen Aune Audio AR5000. Sekin sattuu tulemaan Kiinasta, joten maa on tässä jutussa laajasti edustettuna.

AR5000:n rakenne sisältää enemmän muovia, joten se ei tunnu yhtä laadukkaalta kuin Hifimanin tekele. Tällä ei kuitenkaan ole itselleni suurempaa merkitystä, koska 100 grammaa kevyemmän painon ja lempeämmän istuvuuden myötä käytän kaksikosta hieman mieluummin juuri AR5000:ta. Edition XV paljastuu monissa vertailutilanteissa yllättävän painavaksi, koska sen suuret elementit vaativat kookkaan rungon ja paljon magneetteja molemmille puolille kalvoa.

Jos kuulokkeita on tarkoitus kuunnella mobiililaitteilla, herkkä AR5000 olisi siihen oiva valinta. Se soi todella lujaa lähes laitteella kuin laitteella. Toisaalta esimerkiksi Gold Note HP-10 -vahvistimellani en voi kuulokkeita käyttää melko voimakkaan taustakohinan vuoksi. Tämän vuoksi Edition XV:n kaltaiset, hieman epäherkemmät, kuulokkeet ovat monesti käytännöllisempiä. Aune Audio toimittaa kuulokkeensa hienommin pakattuna, mutta varustelu ei poikkea juurikaan Hifimanista.

Taajuusvasteet:

AR5000:ssa ja Edition XV:ssä on havaittavissa samoja piirteitä, mutta ne eroavat eniten preesensalueella (4–6 kHz), joka yleensä ratkaisee sen, miten läsnäolevalta ääni kuulostaa. Siinä missä AR5000 on läsnäolevampi ja energiatasoltaan neutraalimpi, Edition XV tarjoaa fyysisempää ja rasittamattomampaa toistoa. Vaikka AR5000 onkin samaan tapaan hieman lämpöinen, se tuntuu Hifiman-mallin rinnalla yllättävänkin kevyeltä ja ylätaajuuspainotteiselta. Etuja ovat aiempien verrokkien tapaan äänen selkeys ja esimerkiksi naisvokalistien luonnollisuus, kun taas Edition XV onnistuu kuulostamaan usein täyteläisen äänensä myötä miellyttävämmältä.

AR5000 toistaa ylätaajuudet eloisammin, joten se tuo voimakkaammin esiin sellaisia yksityiskohtia ja tehosteääniä, jotka Edition XV:llä saattavat jäädä hieman taka-alalle. Toisaalta koen tarkkuuden heikentyvän musiikin muuttuessa nopeatempoisemmaksi, joten joissakin tilanteissa Edition XV onnistuu kuulostamaan rennommasta äänestään huolimatta yksityiskohtaisemmalta.

Äänikuva AR5000:ssa on kallistettujen elementtien myötä melko uniikki, koska aistin äänen ilmestyvän etupuoleltani samalla kun sitä ei juurikaan kuulu takaviistossa. Edition XV puolestaan onnistuu kuulostamaan selvästi suuremmalta ja hieman leveämmältä. Se myös synnyttää enemmän äänenpainetta alataajuuksille, kun taas AR5000 tuntuu tässä yhteydessä aavistuksen ponnettomalta. Sen basso alkaa hyytyä alimpia taajuuksia kohti, joten huomio pysyttelee 200 hertsin tuntumassa. Edition XV puolestaan toistaa alataajuudet kauttaaltaan hieman koholla, joten rotevuutta piisaa.

Koska AR5000 muistuttaa lopulta melko paljon Fiio FT1 Pro:ta, samat loppuhavainnot Edition XV:hen nähden pätevät sillä erotuksella, että ääni on tällä kertaa kevyempää ja siten vähemmän dynaamista. Edition XV tarjoaa itselleni ikimuistoisemman kuuntelukokemuksen, kun taas AR5000 tuntuu ”vain” hyvältä ja yleispätevältä kuulokkeelta. Neutraalia ääntä suosiessa se yltää lähemmäs tavoitetta, kun taas Edition XV:n tukevuus ja lämpöisyys viehättävät minua lopulta enemmän.

Vertailu: Edition XV vs. Focal Hadenys

Hinnat: 410 € vs. 700 €

Täytyyhän mukaan myös yksi eurooppalainen verrokki saada, mutta totuuden nimissä 700 euron hintainen Focal Hadenys valikoitui sellaiseksi pikemminkin erilaisen äänensä vuoksi. Muut verrokit kun ovat olleet tyyliltään enemmän tai vähemmän samanlaisia.

Hadenys on alle 300 grammaa painavana kuulokkeena peräti 160 grammaa kevyempi kuin Edition XV, minkä huomaa käytön aikana positiivisessa mielessä välittömästi. Focal-mallin pehmusteet tuntuvat myös miellyttävän pehmeiltä ja kuulokkeet ovat muutoinkin päässä varsin pienet ja huomaamattomat. Koska sanka on lisäksi valmistettu magnesiumista, rakenteellisesti Hadenys on mielestäni noin 300 euron lisähintansa arvoinen. Sen mukana toimitetaan myös laadukas kuljetuskotelo. Toisaalta kaapelin osalta Hifiman vetää pidemmän korren, koska Focal tarjoaa yhä nykyään käytettävyydeltään markkinoiden huonoimmat kaapelit. Hifimanilla itselläänkin kaapelit jäykistyvät kuulokkeiden hintatason noustessa.

Hadenys lukeutuu Aune Audio AR5000:n tapaan hieman liian helposti vahvistettaviin kuulokkeisiin, joten ymmärrän, miksei Focal ole mahdollistanut sen kuuntelua balansoituna. Tehokkaista vahvistimista meinaa tulla taustakohina esiin jo nyt, ellei niiden gain-tasoa saada madallettua riittävästi. Edition XV:n kanssa ei tarvitse murehtia tällaisesta. Koska molemmat soivat helposti mobiililaitteilla, Hadenysin hyödyt jäävät puolittaisiksi.

Taajuusvasteet:

Focal Hadenys on usein mielenkiintoinen verrokki, koska se eroaa ääneltään melko paljon kilpailijoistaan ilman, että toisto olisi erityisen värittynyttä mihinkään suuntaan. Edition XV:hen verrattuna Hadenys kuulostaa selvästi energisemmältä ja menevämmältä, koska se toistaa alabassoa tukevammin ja ylätaajuudet räväkämmin juuri niillä taajuusalueilla, jotka jäävät Hifiman-mallissa rauhallisiksi. Toisaalta Edition XV:n keskitaajuudet ovat huomattavasti täyteläisemmät ja rotevammat 300–1000 hertsin välillä, joten toisto on rungoltaan painavampaa. Samasta syystä myös miesvokalistit kuulostavat Hifimanin kuulokkeilla hieman paremmalta.

Suurimpana erona Edition XV:n kuuntelu on rennompaa ja vähemmän innostavaa, mutta sen lämpöisyys jaksaa viehättää. Hadenys puolestaan tarjoilee dynaamisempaa toistoa iskevämmän bassonsa ja lisäenergiansa turvin. Soittimissa toteutuu realistinen määrä energiaa 1–2 kilohertsin välillä ja vokalistikin sijoittuu äänikuvaan hieman aidommin. Hadenys onkin mielestäni erinomainen yleiskuuloke, mitä roolia Edition XV ei välttämättä aivan yhtä hyvin hoitaisi, ellei sitten tasainen diskantti ole kaiken A ja O. Hadenys on ylimmältä diskantiltaan hieman tummempi, kun taas alempi diskantti toistuu aavistuksen epätasaisesti. Edition XV kuulostaa tässäkin yhteydessä suuremmalta, koska Focalin kuulokkeiden äänikuva on usein varsin pienelle alueelle fokusoitunut, kuten myös Hadenysin tapauksessa.

Yhteenvetona Focal Hadenys sopii erinomaisesti musiikin dynaamisuudesta ja potkivasta bassosta nauttivalle kuuntelijalle. Sen sijaan Hifiman Edition XV on parempi valinta niille, jotka arvostavat tuhdimpaa ja rauhallisempaa äänimaisemaa sekä suurempaa tilavaikutelmaa. Kaksikon välillä vaihdellessa on vaikeaa olla pitämättä molemmista.

Yhteenveto

Edition XV laajentaa tukevalla ja rauhallisella äänellään Hifimanin kuulokevalikoimaa uuteen suuntaan, joskin samalla tämä voidaan nähdä myös osittaisena paluuna alkuperäisen Edition X:n aikakauteen. Miellän siis kuulokkeet ennen kaikkea erilaiseksi vaihtoehdoksi kirkasäänisemmille planaarikuulokkeille. Toiston yksityiskohtaisuus ja äänikuvan ilmavuus ottavat ymmärrettävästi hieman takapakkia, mutta Edition XV:llä vältetään täysin ylätaajuuksien räikeys ja epätasaisuus, josta monet muut Hifimanit hieman kärsivät. Uusi tyylisuunta sopii nähdäkseni erinomaisesti rennompaa kuuntelukokemusta toivoville. Kun lämpöinen ja suurelta tuntuva ääni toimii, se TODELLAKIN toimii.

Lisäksi kuulokkeiden päivitetty sankarakenne on sekä käyttömukavuudeltaan että laatuvaikutelmaltaan onnistunut, ja hopeinen värityskin tyylikkään yhtenäinen. Tähän peilaten tuotteen 400 euron hintaa voidaan pitää jopa pienenä yllätyksenä, sillä Edition XS maksoi julkaisuhetkellään 150 euroa enemmän, eikä sen rakenne ollut laadukas. Edition XV:n kanssa Hifiman lähteekin heti kilpailukykyisesti liikkeelle ilman, että vanhempi malli tuntuisi alennusmyyntien myötä automaattisesti paremmalta hankinnalta. Pidän Edition XV:tä aidosti houkuttelevana pakettina nyt kun äänenlaatu erottuu massasta, eikä rakenne tunnu enää halvalta. Saapa nähdä, lähtevätkö muutkin valmistajat kehittämään tällaisia kuulokkeita vai tavoitellaanko jatkossakin mahdollisimman tarkkaa ja yksityiskohtaista ääntä.

Odotan vielä vajaa 200 euroa enemmän maksavan Ananda Unveiled -mallin testaamista, mutta jos Edition XV pitää sitä vastaan pintansa, se nousee suurella todennäköisyydellä Kuulokenurkan kunniaseinälle. Samassa hintaluokassa kannattaa edelleen huomioida muutkin vaihtoehdot, mutta Edition XV:n kaltaisia kuulokkeita on tarjolla vain vähän tai ei ainakaan mielestäni yhtä onnistuneesti toteutettuna.

Plussat ja miinukset:

+ Tukeva ja rento ääni tuo vaihtelua Hifimanin kuulokevalikoimaan
+ Tasainen ja rasittamaton diskantti
+ Korkealta tuntuva äänikuva
+ Kohentunut käyttömukavuus
+ Parantunut laatuvaikutelma
+ Yhtenäinen ulkonäkö
+ Ei vaadi tehokasta vahvistinta
+ Maltillinen hinta

– Ei kuulosta yhtä yksityiskohtaiselta tai ilmavalta kuin kirkkaammat planaarikuulokkeet
– Rakenteen rajallinen leveys hankaloittaa kuulokkeiden päähän asettamista
– Kaikki eivät välttämättä halua näin isoja tai painavia kuulokkeita
– Niukka varustelu