Arvostelu: Mod House Audio Tungsten (Single Sided Magnets)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Yhdysvallat (elementit valmistetaan Britanniassa)
• Hinta: 1499 USD / ~1800 € (+ mahdolliset ulkonäön kustomoinnit)
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Planaarielementit kullasta tehdyillä johtimilla ja yksipuolisilla magneeteilla
• Impedanssi: 135 Ohm
• Herkkyys: 76 dB/mW (ERITTÄIN matala)
• Paino: 520 g (ilman kaapelia) | omat kuulokkeeni 501 g
• Liitintyyppi: 2x 3,5 mm
• Viking Weave -kaapeli: Pituus 1,8 m / plugi valinnan mukaan 4-pin-XLR, 4,4 mm tai 6,35 mm
• Lisävarusteet: Kuljetussalkku, kaapelipussukka ja tarroja

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Yhdysvaltalainen Mod House Audio tunnetaan Fostex-planaarikuulokkeiden muokkaajana. Siinä missä samanlaisella taustalla liiketoimintansa aloittaneet ZMF Headphones ja Dan Clark Audio ovat jo siirtyneet valmistamaan omia kuulokemallejaan, Mod House Audion tuotevalikoima on koostunut puhtaasti Fostex-malleihin pohjautuvista Argon-kuulokkeista, joista arvostelimme aikanaan Argon mk3:n. Vuoden 2023 lopulla yritystä pyörittävä Ryan sai kuitenkin 3 vuoden kehitystyön jälkeen valmiiksi ensimmäiset täysin omaan suunnitteluunsa pohjautuvat Tungsten-planaarikuulokkeet (linkki tuotesivulle). Näitä myydään kahdella erilaisella magneettirakenteella 500 dollarin hintaerolla. Itselläni on edullisempi, noin 1800 euroa maksava, versio yksipuoleisilla magneeteilla – tästä lisänimi ”Single Sided” tai ”Single Sided Magnets”. Hintaa voidaan pitää korkeana, mutta vertailun vuoksi esimerkiksi ZMF Caldera -planaarikuulokkeet maksavat noin tuplasti.

Tungsten on uniikki kuuloke monestakin eri syystä. Sen elementtien herkkyys on ensinnäkin markkinoiden matalin ja impedanssi planaarielementeille tavallista korkeampi 135 ohmia (Double Sided -versiossa 155 ohmia). Tämä tekee kuulokkeiden vahvistamisesta jopa Hifiman HE-6:ta ja Susvaraa hankalampaa, jos niitä halutaan kuunnella lujalla äänenvoimakkuudella. Edulliset laitteet eivät yleensä ole riittävän tehokkaita 130–150 ohmin kuormalla, vaan ne on optimoitu 16–32 ohmin impedanssille. Eriskummallinen vahvistustarve johtuu Tungstenissa pääasiassa 24 karaatin kullasta tehdyistä johtimista. Elementit valmistaa Ryanin yhteistyökumppani Britanniassa. Kuulokkeiden kaapeli tulee niin ikään Britanniasta Viking Weave Cables -pajan valmistamana. Rakenne puolestaan 3D-tulostetaan Yhdysvalloissa, kun taas korvapehmusteet ovat ZMF:n käsialaa.

Jos vahvistimen valinta aiheuttaa pientä päänvaivaa, saman tekee myös Tungstenin saatavuus. Ryan kasaa kuulokkeet tietääkseni edelleen yksin, joten hän ottaa uusia tilauksia vastaan vain pienissä erissä noin kerran kuukaudessa. Valmistumisajaksi lupailtiin vuoden 2024 puolella noin 6 kuukautta, mutta todellisuudessa jotkut joutuivat odottamaan kuulokkeitaan jopa vuoden. Tilaus täytyi vieläpä maksaa etukäteen, joten harrastajien turhautuminen on helppo ymmärtää etenkin, kun valmistaja ei tarjonnut juuri minkäänlaisia väliaikatietoja toiminnastaan. Pahimmat viivästykset johtuivat ilmeisesti erilaisista tuotannollisista yli- ja aliarvioinneista, Ryanin lähipiirin terveysongelmista ja Tungstenille tarjotuista kustomointimahdollisuuksista, jotka valmistaja sittemmin poisti valikoimastaan. Tilauksia otetaan myös nykyään vastaan vähemmän kuin aiemmin, mikä toivon mukaan vauhdittaa kuulokkeiden valmistumista vuonna 2025.

Itse onnistuin saamaan Tungstenin käsiini ostamalla sen toiselta harrastajalta jo 8 kuukautta sitten. Suomenkielisen arvostelun kirjoittaminen kuulokkeista on kuitenkin tuntunut jokseenkin hölmöltä tuotteen pienen kohdeyleisön vuoksi, joten pyydän anteeksi lykkäyksestä niiltä, jotka Tungstenista olisivat kiinnostuneita. Koska kyseessä on erittäin voimakkaasti hypetetty tuote, lienee lopulta hyödyllistä ottaa selvää, miten yhden miehen modauspaja pystyy kilpailemaan suurempien yritysten tuotteita vastaan 1500–2000 euron hintaluokassa.

Tuotepakkaus ja varustelu

Tungsten luo välittömästi mielleyhtymiä ZMF:n tuotteisiin, koska molemmat saapuvat tukevassa muovisalkussa. Molempien kaapeli on niin ikään sujautettu erilliseen kangaspussiin ja sisältääpä Tungstenin pakkaus myös ZMF-tyylisen omistajakortin sekä tarroja. Suurimman huomion vie kuitenkin Viking Weave Cables:in valmistama upea kuparikaapeli. Tällaisesta joutuisi hyvinkin maksamaan erikseen ostettuna useita satoja euroja.

Jos kuitenkin olen ihan rehellinen, kaapeli on hienosta ulkonäöstään huolimatta hieman kankea paksujen johtimiensa vuoksi. Se pysyy erinomaisesti suorana, muttei rullaudu kelalle ilman pientä vaivannäköä. Viking Weave Cables:ilta aikanaan tilaamani toinen kuparikaapeli on selvästi taipuisampi, joten Mod House Audion kanssa tehdyn yhteistyön tuloksena on selvästi haettu tietynlaista lopputulosta ulkonäköä painottaen. Enpä osaa tästä kuitenkaan pahastua.

Kaapeli kiinnittyy Tungstenin kuppien takaosaan, jonne liittimet on upotettu melko syvän kourun pohjalle. Ratkaisu lienee myös ulkonäköperusteinen, sillä kaapelin liitin tahtoo painua upotuksessa kupin ja naarasliittimen rungon väliin, ellei sitä työnnetä kiinni juuri oikeassa kulmassa. Tämä kulma ei puolestaan ole mielestäni kaikkein luonnollisin, joten homma menee herkästi nysväämiseksi. Muutkin ovat aiheellisesti huomauttaneet samasta asiasta, mutta eipä kiinnitystoimenpide kuitenkaan lopulta pienen harjoittelun jälkeen rakettitiedettä ole.

Rakenne ja käyttömukavuus

Tungsten muistuttaa ulkonäöllisesti sekä Audezen vanhempaa LCD-kuulokesarjaa (kupit ja panta) että ZMF:n kuulokkeita (sanka ja korkeudensäätö), tuoden kuitenkin oman mausteensa soppaan materiaalien osalta. Kuulokkeet on nimittäin 3D-tulostettu lujasta, mutta pinnaltaan rosoisesta muovimateriaalista. Osien paksuuden perusteella kestävyys on kunnossa, mutta kuulokkeet eivät tunnu erityisen mukavilta käsissä karheutensa vuoksi. Etenkin kuppien reunat ovat terävät ja viimeistelemättömän oloiset. Valmistajalle täytyy kuitenkin nostaa hattua onnistuneesta mekaanisesta suunnittelusta, joka vastaa pikemminkin hiottua kaupallista tuotetta kuin yhden henkilön suunnittelemaa DIY-viritelmää.

Kuulokkeiden paino asettuu 500 grammaan, joten ne eivät ole suuresta koostaan huolimatta yhtä painavat kuin vanhemmat Audezet tai erikoispuusta valmistetut ZMF:t. Toisaalta Tungsten painaa noin 80 grammaa enemmän kuin Hifimanin HE1000-kuulokesarja tai 50 grammaa enemmän kuin Meze Audio Empyrean. Tottumattomalle korkea paino voikin muodostua häiriötekijäksi pidemmässä käytössä, vaikken itse olekaan kokenut sitä ongelmaksi.

Istuvuuden osalta kuvailisin Tungstenia tiukaksi, koska se asettuu erittäin virtaviivaisesti päälaelle ja puristuu myös tukevasti korville. Täten kuulokkeet eivät näytä yhtä massiivisilta kuin monet kilpailijansa, mutta omaa päälakeani kapea panta ”halaa” turhankin tiukasti, koska sen kovat reunaosat hipaisevat pääni sivua. Ratkaisin tämän kuitenkin taivuttamalla teräskaarta hieman suoremmaksi, mikä vähensi samalla hieman korvien ympärille muodostuvaa puristusta. Tämän jälkeen käyttömukavuus on ollut ihan ok. Päälaella kuulokkeet tuntuvat hyvältä leveän remminsä ansiosta.

Korvapehmusteet valmistaa ZMF, joten niiden laatu on enemmän kuin kohdallaan. Mod House Audio on keksinyt kiinnittää pehmusteet metallikiekolla planaarielementtien magneetteihin. Vastaavaa kiinnitysmenetelmää hyödynnetään esimerkiksi Meze Audion Empyrean-kuulokesarjassa, ja se päihittää helppoudessaan kaikki kilpailijat. Toisaalta kiinni liimattujen metallikiekkojen vuoksi Tungstenissa ei voida kokeilla erilaisia pehmusteita yhtä helposti kuin ZMF:n kuulokkeissa. Olisinkin pitänyt vielä parempana ratkaisuna kiekon sujauttamista pehmusteen reunuksen sisälle esimerkiksi Verum Audion kuulokkeiden tai Moondrop Paran/Cosmon tapaisesti. Nykytilanteessa vaihtopehmusteita saa ostettua vain Mod House Audiolta. Tungstenin Single Sided -versiossa vakiopehmusteet ovat hybridi-tyyliset, kun taas kaksipuoleisilla magnaateilla toteutetussa kuulokeversiossa käytetään nahkapehmusteita. Molemmat näistä vastaavat muotoilultaan ZMF Calderan pehmusteita.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata kuulokkeideni näyttävän hyvin erilaisilta moniin muihin Tungsteneihin ja tuotesivun valokuviin verrattuna. Oma kuulokeparini on ajalta, jolloin Mod House Audio vielä otti vastaan vapaamuotoisia ulkonäöllisiä toiveita sekä ritilöiden että rungon osalta. Kuulokkeiden alkuperäinen omistaja oli halunnut hiilikuidusta tehdyt ritilät sekä kuparinväriset tangot ja pultit. Nykyään tämä ei ole enää mahdollista, vaan kuulokkeet ovat tummanharmaat ja vain niiden ritilöiden väri on valittavissa muutamien vaihtoehtojen väliltä. Näkemieni kustomointien myötä en ihmettele, jos valmistusprosessi on ollut yhtä kaaosta yhden henkilön pyörittämänä. Yksittäisten uniikkien kuulokeversioiden toteuttaminen pitkän tilausjonon keskellä ei ole missään nimessä järkevää, vaikka siitä valmistajalle lisää maksettaisiinkin. Asia olisi saattanut ratketa lisätyövoimaa palkkaamalla, mutta sitä Mod House Audio ei syystä tai toisesta ole tehnyt.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Tungstenin taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Ylimääräisen ilmanpaineen vähentäminen elementtien etupuolella:

Yksipuoleisilla magneeteilla toteutettu kuulokeversio toimii tavalla, johon en ole törmännyt aiemmin. Ilmanpaineen vaihtelu pehmusteiden sisällä saa käytännössä elementit hetkellisesti sekoamaan. Esimerkiksi suun avaaminen tai kuulokkeiden liikuttelu päässä kuuntelun aikana aiheuttavat lyhytkestoista äänenvoimakkuuden pumppaamista ylös-alas. Täten kuuntelun aikana ei kannattaisi puhua, syödä tai juurikaan liikkua.

Jos asia tuntuu merkitykselliseltä, suosittelisin hankkimaan kaksipuoleisilla magneeteilla toteutetun Tungstenin, jonka ei ole raportoitu kärsivän samasta ilmiöstä. Toisaalta pienten korokkeiden asettaminen korvapehmusteiden alle vaikuttaisi tasaavan painetta ja lieventävän äänenvoimakkuuden muutoksia. Mod House Audiolta saa kysyttyä tätä varten tilaukseen mukaan metalliset korokelevyt, joihin on leikattu sopivia ilma-aukkoja. Itse askartelin pehmusteiden ja kuppien väliin pienet pahvikorokkeet, jotka estävät pehmustetta kiinnittymästä täysin tiiviisti. Tämä ei näy ulospäin, mutta sillä oli lopulta yllättävän suuri vaikutus kokemaani äänenlaatuun.

Ilman pahvinpaloja tunnen pehmusteiden sisällä eräänlaisen tyhjiön. Toisto on myös tyyliltään kireää aivan kuin elementit eivät hengittäisi kunnolla. Korokkeiden lisääminen avartaa äänikuvaa ja saa myös diskantin kuulostamaan luonnollisemmalta. Taajuusvasteessa muutos ei oikeastaan näy, mutta suuremmilla korokkeilla bassontoistoa olisi mahdollista voimistaa samaan tapaan kuin muissa matalan resonanssitaajuuden omaavissa planaarikuulokkeissa. Omat korokkeeni eivät muuta basson määrää, mutta sekin kuulostaa hieman paremmalta, kun elementtejä paineistetaan vähemmän. Pidänkin kuulokkeita kauttaaltaan parempina näin ja uskallan jopa väittää, etteivät ne toimi ilman korokkeita optimaalisesti. Tämän vuoksi arvioinkin Tungstenia tällä tavoin muokattuna.

Impedanssimittaukset ja vahvistustarve:

Tungsten vaatii korkean 135 ohmin nimellisimpedanssinsa (mittasin itse 142 ohmia) ja matalan herkkyytensä (76 dB/mW) vuoksi tehokkaan vahvistimen ja runsaasti gain-kerrointa. Vahvistimen tulisi vieläpä kyetä tarjoamaan kuulokkeille paljon sekä virtaa että jännitettä eli kaikki pienelle impedanssikuormalle (esim. 32 ohmia) optimoidut laitteet eivät välttämättä riitä.

Esimerkiksi ääntä lujaa ulos puskevaa Tidal-suoratoistopalvelua käyttäessä sopiva kuunteluvoimakkuus saavutetaan vielä kohtuullisen helposti maltillisemmillakin vahvistimilla, mutta vaikkapa hieman ”hiljaisempaa” Youtube-sisältöä katsoessa minun on mahdollista kääntää tehokkaan Ferrum Audio OOR -vahvistimen potentiometri maksimiasetukselle High gain -tilassa (Tidal vertailun vuoksi kello 11–12). Joissakin tilanteissa Hifiman Susvaralle suunniteltu OOR riittää siis Tungstenille vain juuri ja juuri. Suosittelenkin suhtautumaan varauksella niihin, jotka kertovat kuulokkeiden toimivan laitteella kuin laitteella kaikissa käyttötilanteissa. Kuunneltu sisältö ja tavoiteltu äänenvoimakkuus aiheuttavat joka tapauksessa hajontaa arvioihin.

Olen kuunnellut Tungstenia eniten juuri Ferrum Audio OOR:illa, joka sopii kuulokkeiden pariksi hyvin myös ominaisääneltään. Niin ikään Cayin iHA-6 toimii balansoituna ihan hyvin, ja onnistuupa Tidal-kuuntelu hätätapauksessa myös SMSL DL200:n tapaisilla laitteilla, jos lujalle äänenvoimakkuudelle ei ole tarvetta. Toisaalta Tungsten lukeutuu niihin kuulokkeisiin, joita olisi todella hauskaa kuunnella lujaa, joten vahvistimesta kannattaa löytyä reserviä.

Omistamistani laitteista OOR:in kanssa DAC:ina toimii parhaiten Topping Centaurus (OS-tilassa), jota ennen en ollut täysin tyytyväinen Tungstenin diskanttiin Schiit Audio Bifrost 2:lla tai SMSL VMV D1SE:llä. Topping Centaurus & OOR -yhdistelmä sen sijaan tekee ylätaajuuksista omaan makuuni juuri sopivat, joten synergia lienee ilmeinen. Väittäisinkin Tungstenia haastavaksi kuulokkeeksi nimenomaan ylätaajuuksiensa osalta, sillä ne osaavat olla pahimmillaan melko raskasta kuunneltavaa.

Taajuusvaste:

Yksipuoleisella magneettirakenteella toteutettu Tungsten kuulostaa yhtä aikaa rennon lämpöiseltä ja sähäkän kirkkaalta. Alataajuuksien rotevuus muistuttaa jonkin verran Audezen vanhempia LCD-sarjan planaarikuulokkeita, kun taas toiston ilmava kirkkaus ja yksityiskohtaisuus tuovat mieleeni Hifimanin planaarikuulokkeet. Hillitty 1–2 kilohertsin väli ja kirkas diskantti tekevät Tungstenista ylipäätään varsin tyypillisen avoimen planaarikuulokkeen, koska samat piirteet ovat tuttuja monien muidenkin kilpailijoiden tuotteissa. Tältä osin ei siis ole tiedossa suurempia yllätyksiä, vaan hieman erilainen variaatio tutusta tuunauksesta.

Jos Tungstenia verrataan esimerkiksi Hifiman Aryaan tai Anandaan, Mod House Audio on saanut viritettyä äänestä hieman täyteläisempää ja rennompaa säilyttäen samalla avaralta ja ilmavalta tuntuvan äänikuvan. Tungsten kuulostaa etenkin 3–8 kilohertsin väliltä omaan makuuni sopivasti rauhallisemmalta ja pehmeämmältä kuin monet Hifimanit. Toiston maksimaalisesta selkeydestä ja energisyydestä otetaan hieman takapakkia myös Harmanin tavoitekäyrää mukaileviin kuulokemalleihin verrattuna etenkin 1–2 kilohertsin välillä. Vokalistikin asettuu hieman etäämmälle äänikuvassa, jolloin avara tilavaikutelma kiinnittää huomiota enemmän kuin toiston läsnäolevuus. Edelleen puhutaan silti niin neutraalista toistosta, etteivät aivoni havaitse siinä mitään ilmeisen epäluonnollista.

Basso kuulokkeissa toistuu lineaarisesti asettuen tasoltaan lähemmäs ZMF Calderan, SASH Tres:in (45 ohm) ja vanhempien Audeze-mallien tapaisia kuulokkeita kuin Hifimaneja. Äänessä on siis tyydyttävän tukeva runko, mutta muutoin basson määrän sijaan huomiota herättävät enemmän sen tiukkuus ja selkeys. Niin ikään kultaiset johtimet sisältävä Hifiman HE-6 potkii edelleen fyysisemmin, mutta myös Tungstenin alataajuudet tuntuvat erinomaisen dynaamisilta ja siten määräänsä voimakkaammilta. Enemmän koholle nouseva alabasso saattaisikin kuulostaa jo liioitellulta muihin taajuusalueisiin nähden, elleivät nekin muuttuisi samassa suhteessa.

Kaksi Tungsten-versiota eroavat eniten diskantiltaan. Siinä missä hintavamman double sided -mallin ylätaajuuksia on kuvailtu tasapainoisiksi ja rasittamattomiksi, oma single sided -versioni kuulostaa 10 kilohertsin yläpuolelta melkoisen kirpsakalta ja säihkyvältä. Ajoittaisen ylikirkkauden kesyttäminen vaatiikin mielestäni sopivan oheislaitteiston tai jonkin verran totuttelua. Myös kuunneltu musiikki vaikuttaa toki lopputulokseen.

En havaitse diskantissa mainittavasti sibilanssia, mutta ilmava sihinä ja säihke dominoivat toistoa, jos esimerkiksi rumpulautaset on miksattu voimakkaasti heliseviksi. Tästä ei varsinaisesti aiheudu itselleni kuunteluväsymystä, mutta lopputulos voisi olla hiotumpikin. Toisaalta muutoin rentoon ääneen yhdistettynä korostunut ilmavuus kuulostaa useimmiten yllättävän sulavalta etenkin sopivalla laitteistolla. Pystyn halutessani nostamaan Topping Centaurus & Ferrum Audio OOR -yhdistelmällä äänenvoimakkuutta lähes rajattomasti ilman, että diskantista tulisi liian terävää tai räikeää. Tungstenia on itseasiassa äärimmäisen hauskaa kuunnella näin, mikä voi jopa olla hieman vaarallista kuuloaistin kannalta.

Kuuntelukokemukseni oli jo Tungstenin ensimmäisellä käyttökerralla jonkinasteisesta hiomattomuudestaan huolimatta mieleenpainuva. Kuulokkeiden äänikuva on ensinnäkin todella läpinäkyvä ja eroteltu, joten yksittäisten äänten seuraaminen on äärimmäisen helppoa ja musiikin sisään pystyy lähestulkoon kurkistamaan. Koska yläkeskitaajuudetkaan eivät tule päin näköä, minulla on sopivasti tilaa havainnoida eri osa-alueita. Kuvailisinkin lopputulosta pikkutarkaksi, koska kirkkaan diskantin ansiosta myös yksityiskohtaisuus on ensiluokkaista. Kaikenlaiset ylimmille taajuuksille nojaavat nyanssit ja tehosteäänet toistuvat vaivattoman energisesti. Yksityiskohtien sijainti tosin ei määrity aivan yhtä pistemäisen tarkaksi kuin parhaissa kuulemissani kuulokkeissa, vaan äänet ikään kuin leijuvat hieman ilmassa. Piirre johtunee ainakin osittain 1–2 kilohertsin välillä pehmennetyistä keskitaajuuksista.

Äänten selkeän erottelun lisäksi pidän esitystavan tietynlaisesta raa’asta aitoudesta, joka saa helposti ihokarvani pystyyn. Hifiman HE-6:n kohdalla saman aiheuttaa toiston ”napsahtava” räväkkyys ja intensiivinen läsnäolevuus, kun taas Tungstenin äänen täyteläisempi runko muodostaa innostavan yhdistelmän äänikuvasta energisesti esiin pomppaavien nyanssien kanssa. Toistossa on voimaa sekä makro- että mikrotasolla, joten tunnelma on elävä. Tällaiset havainnot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti täysin subjektiivisia, joten asian voisi myös tiivistää yksinkertaisesti siten, että satun pitämään Tungstenin äänestä – ainakin kun sain oheislaitteiston kohdalleen. Muutoin kuvailisin diskanttia rasittavammaksi, enkä kokisi kuulokkeiden kilpailevan aivan yhtä tasaväkisesti ääneltään hiotumpien huippumallien kanssa. Kaksipuoleisilla magneeteilla varustettu kuulokeversio voikin olla hieman turvallisempi hankinta, kun taas omani tarjoaa käyttäjälleen enemmän haastetta.

Otetaanpa seuraavaksi tarkempaan vertailuun muutama muu planaarikuuloke.

Vertailu: Tungsten vs. Hifiman HE-6 (6 screw)

Hinnat: 1800 € vs. käytettynä 1000–2000 € (alkuperäinen hinta 1200 USD)

Alkuperäinen Hifiman HE-6 ansaitsee edelleen tulla silloin tällöin mainituksi, koska mikään sen jälkeen julkaistu planaarikuuloke ei ole pystynyt tarjoamaan vastaavan tyylistä intensiivistä ääntä. Monet arvelevat tämän johtuvan siitä, että uudemmissa planaarikuulokkeissa kalvo on ohuempi, eikä johtimia ole tehty HE-6:n tapaan kullasta. Osittain asia menee myös tuunauksen piikkiin, sillä niin ikään kultaisilla johtimilla toteutettu Susvara (alkuperäinen malli) kuulostaa jo lähtökohtaisesti varsin erilaiselta. Koska nyt myös Mod House Audio Tungstenissa on kultaiset johtimet, sen olisikin mahdollista täyttää HE-6:n jättämä aukko markkinoilla.

Rakenteellisesti Mod House Audion kuulokkeet tuntuvat 3D-tulostetusta rungostaan huolimatta viimeistellymmältä, koska HE-6 on ajalta, jolloin Hifimanit olivat vielä laatuvaikutelmaltaan melko karuja ja rakenteeltaan hajoamisherkkiä. Tungstenin käyttäminen on niin ikään selvästi mukavampaa, koska HE-6:n pääpanta on kova ja epämukava, ellei siihen lisätä erillistä pehmustetta. Painon osalta kaksikko ei sen sijaan eroa juurikaan toisistaan.

Kulta johtaa sähköä monia muita metalleja huonommin, joten ei olekaan suurempi yllätys, että sitä johdinmateriaalinaan käyttävät Tungsten ja HE-6 ovat tavallista epäherkempiä ja hankalammin vahvistettavia kuulokkeita. HE-6:n matalampi impedanssi (50 ohm) ja korkeampi herkkyys (83,5 dB/mW) eivät tosin enää vaikutakaan täysin poikkeuksellisilta lukemilta Tungstenin (135 ohm & 76 dB/mW) rinnalla. Tällaisten kuulokkeiden olettaisi joka tapauksessa olevan nykypäivänä jo historiaa, mutta Mod House Audio varmistaa, että tehokkaille vahvistimille on edelleen tarvetta. Onko Tungstenilla ja HE-6:lla kuitenkaan samankaltaisuuksistaan huolimatta äänenlaadullisesti mitään yhteistä?

Taajuusvasteet:

Molemmilla kuulokkeilla on omat vahvuutensa. Koska HE-6 tarjoaa hieman kliinisemmän ja ohuemman äänimaailman, Tungstenin lämpöisemmät alataajuudet ja rauhallisempi preesensalue tekevät kuuntelusta rennompaa ja siten pidemmän päälle hieman miellyttävämpää. Toisaalta HE-6:n keskitaajuudet toistuvat hauskalla tavalla energisemmin ja läsnäolevammin, mikä korostuu erityisesti vokalistin kohdalla. Toisto on ylipäätään ärhäkämpää ja särmikkäämpää 1–1,5 ja 3–6 kilohertsin välillä, joten Mod House Audion kuulokkeet tuntuvat suorastaan hillityltä. Ne eivät siis täysin korvaa HE-6:ta, mikäli joku etsii nimenomaan intensiivisen energistä ja ”napsahtavaa” ääntä ja suorastaan ihon alle puskevaa yksityiskohtaisuutta. Väitän HE-6:n esitystapaa kaksikosta hieman realistisemmaksi lisäterävyyden ansiosta. Se myös innostaa minua lopulta enemmän.

Kaiken tämän keskellä Hifiman-mallin äänikuva ei kuitenkaan avaudu yhtä avaraksi kuin Tungstenissa, eikä aikaa jää yhtä paljoa vaimeammin toistuvien yksityiskohtien havainnointiin. Mod House Audion kuulokkeet loistavatkin HE-6:een verrattuna juuri tällä osa-alueella. Äänen intensiteetti on pienempi, mutta tilallinen erottelu on tarkempaa ja ylin diskanttikin laadukkaampaa. HE-6 kuulostaa hieman rakeiselta ja sen ylätaajuudet ovat pehmeämmät. Kuulokkeet tavallaan sihisevät itsensä hieman tukkoon, jolloin ne eivät enää saa pidettyä kaikkia yksityiskohtia täysin erillään toisistaan. Pehmeys toki auttaa tekemään HE-6:n diskantista sulavaa, vaikka senkin ylimmät taajuudet ovat usein korostuneesti esillä Tungstenin tapaan.

Tungsten toistaa bassoa täyteläisemmin, mutta HE-6:n alataajuudet kuulostavat silti räjähtävämmiltä ja fyysisemmiltä. Basson määrällä asia ei selity, joten kyseessä lienee ainakin osittain energisen preesensalueen positiivinen sivuvaikutus. Samasta syystä myös kaikenlaisten rumpujen iskut toistuvat HE-6:lla voimakkaammin ja se tuntuu muutoinkin lisäenergisyytensä ansiosta vielä hieman dynaamisemmalta kuin Tungsten. Hifiman-malli ei tavallaan pidättele yhtään, kun taas Tungsten on usein aavistuksen hillitty.

Mod House Audion kuulokkeet tuntuvatkin lopulta yhtälailla paikoittaiselta edistysaskeleelta, mutta myös pieneltä heikennykseltä, jos haluaisin niiden olevan uusi HE-6. Sitä niiden ei toki tarvitse ollakaan, vaan hieman rennompi esitystapa ja vaikuttavampi äänikuva ovat jo riittäviä vahvuuksia ottaen huomioon, että toisto on kuitenkin HE-6:n tapaan erinomaisen läpinäkyvää ja dynaamista. Hifiman-vanhus tarjoaa yhä ikimuistoisemman kuuntelukokemuksen, kun taas Tungsten voisi aivan hyvin olla siitä eräänlainen aikuismaisempi versio. Tällaista kuulokemallia Hifimanilla ei nykyään ole valikoimassaan, joten siltä osin Tungsten iskee mielestäni järkevään markkinarakoon.

Vertailu: Tungsten vs. ZMF Caldera

Hinnat: 1800 € vs. 3500 €

Tungstenin tapaan ZMF Caldera on niin ikään pitkään kehitteillä ollut ja dynaamiseen ääneen tähtäävä planaarikuuloke. ZMF-malli tehdään laadukkaamman tuntuisista materiaaleista ja siinä on hieno puukupit, mutta myyntihinta nousee Tungsteniin nähden kaksinkertaiseksi. Mod House Audion kuulokkeet kilpailevatkin ennen kaikkea hinnallaan. Jää nähtäväksi, tuoko ZMF jossakin vaiheessa markkinoille edullisemman planaarimallin, johon useammilla olisi varaa. Toisaalta Caldera jää vielä kauas 9000 euroa maksavasta Hifiman Susvara Unveiled:ista, joten kaikki on lopulta suhteellista. ZMF:n kuulokkeiden kohdalla maksetaan monesti käsityöstä ja ulkonäöstä, eikä vain äänenlaadusta.

Omistamani Caldera-versio painaa stabiloidusta puusta tehtyjen kuppiensa ja valkokullattujen metalliritilöidensä vuoksi 100 grammaa enemmän kuin Tungsten, mutta paremman pääpannan ansiosta sen käyttäminen on silti hieman mukavampaa. Korvapehmusteet molemmissa kuulokkeissa ovat samanlaiset, joten siltä osin eroja ei ole havaittavissa. Sangan puristusvoimakin riippuu oikeastaan kummankin kuulokemallin kohdalla siitä, kuinka tiukaksi käyttäjä teräskaaren taivuttaa, ellei se tunnu jo valmiiksi sopivalta. Mukavuutta voidaan siis parantaa omatoimisesti, jos siihen riittää rohkeutta.

Calderan vahvistaminen on Tungsteniin verrattuna suorastaan lastenleikkiä, koska kuulokkeet toimivat järkevän impedanssinsa (60 ohm) ja korkeahkon herkkyytensä (95 dB/mW) myötä lähes laitteella kuin laitteella. ZMF ei Mod House Audion tapaan ole valinnut elementtien johtimien materiaaliksi puhdasta kultaa, vaan ne ovat kullattua kuparia. Kalvo on lisäksi päällystetty hopealla. Kuulostaako Caldera kuitenkaan korkeamman hintansa myötä paremmalta?

Taajuusvasteet:

Tungsten on tuunattu Calderaa lineaarisemmaksi ja neutraalimmaksi etenkin keskitaajuuksien osalta. ZMF-malli kuulostaa alataajuuksiltaan lämpöisemmältä ja parin 1–5 kilohertsin välitä löytyvän erityispiirteensä myötä värittyneemmältä. Huomioni kiinnittyy kuitenkin mielenkiintoisesti 1–2 ja 3–5 kilohertsin ”vaimentumien” sijaan pikemminkin energisesti esiin työntyvälle 2–3 kilohertsin välille. Sen myötä Calderan äänessä on tietynlaista elävyyttä, jota Tungstenin rennommasta esitystavasta jää hieman puuttumaan. Caldera toistaa parhaimmillaan vokalistin upeasti eli yhtä aikaa rennosti, mutta äänen pieniä nyansseja läsnäolevasti esiin tuoden. Soittimissa on lisäksi hauskasti sekä rotevuutta että särmikkyyttä.

Tungsten ei luo laulajaan yhtä vahvaa yhteyttä, vaan hajauttaa kokonaisuuden tasapuolisemmin tarkasteltavaksi. Sen ääni on tyyliltään rauhallisempaa ja ilmavampaa. Huomioni kiinnittyy äänikuvassa tapahtuviin asioihin ja ylätaajuukien yksityiskohtaisuuteen enemmän kuin Calderaa kuunnellessa. Aistin kokonaisuuden läpinäkyvämmäksi ja eräällä tapaa vaivattomammaksi, kun taas Calderan ääni on fokusoituneempaa ja se tulee terävämmin päin näköä. Osittain tämä johtuu ZMF-mallin hitusen räiskyvistä ja epätasaisista ylätaajuuksista, joissa on ripaus ylimääräistä energiaa 9 kilohertsin paikkeilla (ei näy taajuusvastemittauksissani). Tungstenin diskantti kuulostaa omiin korviini sulavammalta, joskin korostuneen ilmavuutensa vuoksi sihahtelevalta. Molempiin tottuu, mutta mielenkiintoisesti pystyn kuuntelemaan Tungstenia lujemmalla äänenvoimakkuudella. Se on perinteisessä mielessä kaksikosta kirkkaampi kuuloke, muttei tasaisuutensa ansiosta täysin tunnu siltä.

Bassontoiston osalta kaksikon eron voisi kiteyttää oikeastaan siten, että Caldera on suurin piirtein saman verran tukevampi ja tuhdimpi kuin mitä Tungsten on Hifiman HE-6:een verrattuna. Mod House Audion kuulokkeet toistavat siis tällä kertaa bassoa tiukemmin ja kontrolloidummin, kun taas Caldera lisää siihen dynaamisten kuulokkeiden tapaista muhkeutta kuulostaen samalla hieman pehmeämmältä kuin Tungsten. Eipä näistä kahdesta esitystavasta voi oikein voittajaa valita, koska molemmissa on omat hyvät puolensa. Harmanin tavoitekäyrän mukaisesti koholle nouseva alabasso toisi toki ääneen vielä lisää voimaa, mutta sen toteuttaminen avoimella kuppirakenteella on yhä vaikeaa lisäämättä signaalitiehen elektronisia filttereitä.

Minun on lopulta hyvin vaikeaa sanoa, kumpaa kuuloketta suosisin enemmän, koska samoja biisejä kuunnellessa saan tavallaan kaksi yhtä lailla erinomaista versiota niistä. Nautinkin oikeastaan yhtäläisesti Calderan täyteläisestä ja eloisasta läsnäolevuudesta sekä Tungstenin avarasta tilavaikutelmasta ja ylätaajuuksien pikkutarkkuudesta. Mod House Audion tuunaus painottaa enemmän äänten erottelun tarkkuutta värittämättä äänenväriä suuremmin, kun taas ZMF on hakenut omaperäisempää lopputulosta esittämällä eri taajuudet vaihtelevammalla voimakkuudella. Kaksikon suuresta hintaerosta huolimatta Tungsten painii mielestäni äänenlaadullisesti samassa sarjassa Calderan kanssa.

Vertailu: Tungsten vs. Meze Empyrean 2

Hinta: 1800 € vs. 3000 €

Kolmantena planaarikuulokkeena valitsin verrokiksi Meze Audio Empyrean 2:n, joka maksaa noin 1200 euroa Tungstenia enemmän, mutta on myös rakenteeltaan vähintään sen verran laadukkaampi. Tungsten tuntuu itseasiassa huvittavasti hieman kuin prototyypiltä, jonka Meze Audion kaltainen firma voisi tehdä ja viimeistellä sitten aikanaan valmiiksi tuotteeksi paremmilla materiaaleilla toteutettuna. Käytön kannalta tällä ei toki ole merkitystä.

Tungsten painaa noin 50 grammaa enemmän ja se puristuu päähän tiukemmin. Tukeva istuvuus on tavallaan hyväkin asia, mutta pidempään käytettynä suosin käyttömukavuuden osalta hienoisesti Empyrean 2:ta. Se toisaalta näyttää ja tuntuu päässä leveän pantansa vuoksi suuremmalta, joten uskoisin Tungstenin olevan monille normaalimman oloinen kuuloke etenkin, jos sitä tulee käytettyä muiden nähden.

Tämänkään kaksikon kohdalla ei tule unohtaa vahvistustarvetta, koska myös Empyrean 2:n toistaminen on selvästi Tungstenia helpompaa. Meze Audion kuulokkeiden kanssa ei tarvitse juurikaan miettiä vahvistimen riittävyyttä, kun taas Tungsten imee tietyissä tilanteissa tehokkaistakin vahvistimista kaikki mehut irti. Jo yksinään tämä voisi olla joillekin niin selvä etu, ettei Tungstenin ostamista tulisi edes harkittua.

Taajuusvasteet:

Jonkin aikaa Tungstenin kanssa yhtä aikaa omistamani Empyrean 2 kuulosti mielenkiintoisesti ylätaajuuksiltaan rauhallisemmalta kuin arvostelua varten lainaamani kuulokepari. En ole varma, kumpi Empyrean 2 edustaa Meze Audion tavoitteita paremmin, mutta vertailutilanne osoitti omat kuulokkeeni taajuusvasteeltaan yllättävänkin samankaltaisiksi Mod House Audio Tungstenin kanssa. Toisaalta pieniä eroja löytyi silti lähes jokaiselta taajuusalueelta, joten kaksikko kuulosti lopulta varsin erilaiselta.

Riippumatta siitä, millainen Empyrean 2 kohdalle sattuu, sen basso ja alakeskitaajuudet toistuvat 60–350 hertsin välillä Tungstenia tuhdimmin. Samalla Empyrean 2:n keskitaajuudet jäävät rauhallisemmiksi, joten se kuulostaa pehmeämmältä ja harmillisesti myös epäselvemmältä. Ääni tuntuu energiatasoltaan etäisemmältä ja vaisummalta, vaikka samalla muhkeus onkin ihan hauska piirre Tungsteniin verrattuna. Empyrean 2:n ylätaajuudet puolestaan toistuvat hieman tasapainoisemmin, koska Tungsten säihkyy ja räiskyy enemmän. Tämän myötä Mod House Audion kuulokkeiden kanssa saatetaan joutua panostamaan enemmän laitevalintoihin.

Tungstenin energisempi ja neutraalimpi ääni erottaa sen lopulta kaikkein selkeimmin Empyrean 2:sta. Meze Audion kuulokkeet soveltuvat parhaiten rentoon fiilistelyyn, kun taas Tungsten tarjoaa selvästi vaikuttavamman kuuntelukokemuksen ollen dynaamisempi, yksityiskohtaisempi ja erottelukykyisempi. Se on myös tilavaikutelmaltaan läpinäkyvämpi ja ilmavampi, kun taas Empyrean 2 jää keskitaajuuksiensa tuunauksen vuoksi hieman tukkoiseksi, vaikka sen suuret planaarielementit loihtivatkin äänikuvaan mielenkiintoista korkeutta.

Tungstenin vahvuuksiin peilaten Empyrean 2 tuntuu siis harmillisesti varsin kesyltä huippukuulokkeelta, vaikka se onkin omaan makuuni selvä parannus ensimmäiseen Empyrean-malliin nähden. Toisaalta kannattaa muistaa, että toinen testaamani Empyrean 2 tarjosi energisemmän kuuntelukokemuksen, joten loppuhuomioni jäävät tällä kertaa tavallista epävarmemmiksi. Vertailustani kannattaakin lähinnä painaa mieleen, että Tungsten on ääneltään energisempi, neutraalimpi ja sähäkämpi, kun taas Empyrean 2 tarjoaa tuhdimpaa ja keskitaajuuksiltaan rauhallisempaa ääntä.

Aiemmat vertailut: Tungsten vs. Austrian Audio Composer ja HEDDphone Two

Tungsten toimi puolestaan aiemmin verrokkina Austrian Audio Composerille ja HEDDphone Two:lle, joten suosittelen vilkaisemaan myös näitä juttuja. Samalla haluan kuitenkin huomauttaa, että vielä tuolloin käytössäni ei ollut Tungstenille yhtä sopivaa oheislaitteistoa kuin nykyään, joten koin sen diskantin hieman ongelmallisemmaksi.

The Composerin arvostelu.

Vertailuosio HEDDphone Two:n arvostelussa.

Yhteenveto

Kaikkien Mod House Audio Tungstenille antamieni kehujen jälkeen täytyy vakavoitua hetkeksi. Realistisesti ajateltuna Tungsten on erinomainen kuuloke, mutta surkea tuote. Olemattoman saatavuutensa vuoksi sitä ei tavallaan ole laisinkaan olemassa, vaan kyseessä on lähinnä pienen harrastajaporukan juttu, josta ei oikein ole markkinahäiriköksikään. Jääkin Mod House Audion päätettäväksi, aikooko se joskus valmistaa Tungstenia siten, että siitä tulee aito vaihtoehto muille tuotteille sillä hetkellä, kun joku harkitsee ostavansa itselleen uudet kuulokkeet odottaen saavansa ne käyttöönsä kohtuullisessa ajassa.

Kuka oikeasti jaksaa odotella niinkin yksinkertaista tuotetta kuin kuulokkeita 12 kuukautta tai edes puolta vuotta ja haluaa antaa yhden miehen pikkufirmalle siksi aikaa 2000 euroa? Samalla summalla saa kuitenkin muitakin hyviä kuulokkeita ja olisipa Tungstenin odottelun aikana mahdollista säästää lisää rahaa vielä hintavampiin ja mahdollisesti parempiin kuulokkeisiin. Vuodessa moni valmistaja ehtii myös julkaisemaan uusia kiinnostavia tuotteita, jotka voivat jäädä haaveeksi, kun rahat ovat kiinni toiveessa siitä, että Tungsten joskus valmistuu. Ettei Mod House Audio vaan ahnehtisi ja myisi kuulokkeitaan liikaa? Joku toinen valmistaja saattaisi nostaa myyntihintaa, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat paremmin.

Tilanne on erittäin harmillinen, koska heikkoa saatavuuttaan ja hankalaa vahvistettavuuttaan lukuun ottamatta Tungsten on aidosti kuuloke, joka ei juurikaan kalpene itseään selvästi kalliimpien kilpailijoiden rinnalla, vaan moni saattaisi pitää sitä oikeutetusti eräänlaisena ”end-game” valintana, josta on vaikeaa parantaa montaa prosenttia suuntaan tai toiseen. Tungsten tarjoaa ennen kaikkea vaikuttavan kuuntelukokemuksen, joka houkuttelee tarttumaan kuulokkeisiin uudestaan kerta toisensa jälkeen, vaikka ne ulkoisesti hieman rosoiset ovatkin. Jos joku hurja päättää tämän jälkeen kuulokkeet tilata, suosittelisin valitsemaan niistä kalliimman Double Sided -version, jonka elementit eivät häiriinny pehmusteiden sisäisestä ilmanpaineen vaihtelusta. Voisin lisätä Tungstenin kunniaseinälleni, mutta Kuulokenurkassa ei jaeta palkintoja kuulokkeille, joiden saatavuus on lähestulkoon nolla.

Plussat ja miinukset:

+ Neutraalihko tuunaus hieman rentoutettuna
+ Toiston pikkutarkkuus ja äänikuvan läpinäkyvyys
+ Innostava dynamiikka
+ Ulkonäön kustomointimahdollisuudet
+ Poikkeuksellisen hieno ja laadukas kaapeli
+ Kilpailukykyinen hinta muihin huippukuulokkeisiin nähden

+/- Korvapehmusteiden magneettinen kiinnitys on kätevä, mutta se estää erilaisten pehmusteiden kokeilemisen
-/+ Vaatii erittäin tehokkaan vahvistimen, mutta toisaalta sellaisen omistaminen palkitsee

– Ylin diskantti kuulostaa melko rasittavalta, ellei oheislaitteisto osu kohdalleen
– Paineenvaihtelu pehmusteiden sisällä aiheuttaa äänenvoimakkuuden pumppaamista
– 3D-tulostetun materiaalin karkea pinta ja terävät reunat tuntuvat epämiellyttävältä
– Pannan kovat reunaosat saattavat osua epämukavasti päätä vasten
– Todella pitkä odotusaika tilaamisen jälkeen