Arvostelu: Kennerton Gjallarhorn GH40

Kirjoittaja: Roderick

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2021
• Hinta: 790 € (+alv), Suomeen toimitettuna noin 1020 €
• Rakenne: Suljettu
• Dynaaminen elementti: 40 mm, ripustettu bio-cellulose-kalvo
• Impedanssi: 30 ohm
• Herkkyys: 115 dB/mW
• Paino: 360 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: 2 metrinen kaapeli 6,35 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Laukku ja pussukka

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Torvikaiuttimet ovat hieman harvinaisempia, mutta ne jäävät mieleen erikoisen ulkonäkönsä vuoksi. Kuulokkeissa vastaava design on harvinainen, mutta venäläisen Kennertonin mallistosta löytyy kuitenkin kahdet kuulokkeet, joita valmistaja kutsuu nimityksellä Horn Headphones, torvikuulokkeet. Näistä malleista hintavampi,1080 euroa verottomana maksava Gjallarhorn GH50, on ollut myynnissä noin kaksi vuotta. Sille julkaistiin joulukuussa 2021 hieman edullisempana vaihtoehtona 790 euroa verottomana maksava Gjallarhorn GH40, jonka nyt arvostelen. GH50 ja GH40 eroavat ulkonäkönsä lisäksi myös sisäiseltä rakenteeltaan, sillä kalliimmassa mallissa käytetään 50 mm:n kokoista grafeenilla pinnoitettua elementtiä, kun taas GH40:ssä on pienempi 40 mm:n bioselluloosa-elementti.

Tuotepakkaus

Kuulokkeet toimitetaan samanlaisessa pahvisessa pakkauksessa kuin hiljattain arvostelmani Kennerton Rögnir Dynamic. Myös mukana tuleva laukku, pussukka ja kaapeli ovat samanlaiset. Kokonaisuus on tyylikäs, ja etenkin vetoketjulla varustettu laukku on käytännöllinen, vaikkei se suojaakaan kuulokkeita yhtä hyvin kuin joidenkin muiden valmistajien kovakuorinen kotelo.

Rakenne ja mukavuus

GH40 ei ole ulkonäöltään yhtä pramea kuin Rögnir Dynamic. Vaikka pidänkin hienoista ja koristeellisesti viimeistellyistä kuulokkeista, myös hillitymmässä ulkonäössä on puolensa. Moni ei esimerkiksi halua viedä työpaikallensa kuulokkeita, jotka vetävät liikaa huomiota puoleensa. GH40 ei kerää katseita samaan tapaan kuin esimerkiksi aiemmin arvostelemani Focal Celestee, mutta kuulokkeet ovat silti mielestäni hienot.

Kaapeli:

Valmistajan mukaan kuulokkeet on suunniteltu mobiilikäyttöä ajatellen. Mielestäni 2 metriä pitkä kaapeli 6,35 mm:n liittimellä on kuitenkin tähän käyttötarkoitukseen väärä valinta – mukana olisi pitänyt toimittaa myös toinen lyhyempi kaapeli. Ongelma on päinvastainen kuin Focal Celesteen kohdalla, sillä se olisi kaivannut toisen pidemmän kaapelin. Kennertonin kohdalla epäilen asian johtuvan ainakin osittain silkasta välinpitämättömyydestä.

Tuotepakettiin valittu kaapeli itsessään on melko asiallinen ja laadukkaan oloinen. Se on silti omaan makuuni hieman liian jäykkä, minkä lisäksi se myös voimistaa kahinaa, jota syntyy kaapelin osuessa vaatteisiin. Positiivisena puolena kaapelin liittimet ovat hienot ja laadukkaat.

Korvapehmusteet:

GH40:n nahkaiset korvapehmusteet ovat laadukkaan tuntuiset ja melko mukavat päässä. Pehmusteiden sisällä on muistivaahtoa, joka on hieman liian jäykkää täydellisen mukavuuden saavuttamiseksi. Pehmusteet sulkeutuvat korvien ympärille todella tiiviisti, mikä parantaa GH40:n äänieristystä. Luulen pehmusteiden kuitenkin hiostavan kesähelteillä. Isokorvaisille pehmusteiden aukko voi myös olla hieman liian kapea.

Pehmusteet kiinnittyvät kuppien ja etulevyn väliseen rakoon. Vaihtoehtoisia pehmusteita löytyy tämän ansiosta tarvittaessa helposti ja edullisesti.

Pääpanta:

Kuulokkeisiin valittu sanka on yksinkertainen, mutta toimiva. Sen haarukkaosat kiinnittyvät kuppeihin jämäkästi, joten kupit eivät lerpata vapaana heiluen. Sangassa on myös väljää, joten kupit kallistuvat hieman sivuttain mukautuen paremmin kuuntelijan pään muotoon. Pääpannan puristusvoima on sopivan napakka ja sen porrastettu korkeussäätö pitää hyvin asentonsa.

Kritisoin Rögnir Dynamic -mallin arvostelussa Kennertonia siitä, että se käyttää kuulokkeissaan samaa pääpantaa, joka löytyy monista halvoista pelikuulokkeista. Vaikka GH40:n panta onkin erilainen, sekin vaikuttaisi olevan peräisin jostakin muualta kuin pietarilaisen käsityöläisen pöydältä. Osan muoto, metallin harjaustapa, pannan pehmusteen materiaali ja muoviosien kumimainen pinnoite muistuttavat todella paljon Kingston HyperX -kuulokkeita.

En osaa sanoa, missä pelikuulokemallissa olisi täysin samanlainen sanka kuin GH40:ssä, mutta minusta vaikuttaisi siltä, että Kennerton hankkii osan joltakin aasialaiselta valmistajalta. Valmisosien käyttö on erittäin kyseenalainen ratkaisu kuulokkeissa, joita markkinoidaan Venäjällä käsityönä tehtyinä.

Vaikka kuulokkeet ovatkin hienot ja niiden rakenne on toimiva, typerä sankavalinta pilaa laatuvaikutelman. GH40 näyttää mielestäni liikaa halvoilta pelikuulokkeilta, joihin on asennettu puiset kupit.

Äänenlaatu

Basso:

Kuulokkeiden basso on voimakkaasti korostunutta ja siinä piisaa iskevyyttä. Bassoa on itseasiassa mielestäni enemmänkin kuin mittaamastani taajuusvasteesta voisi päätellä. Basson voimakkuus pienenee kuitenkin alimpia taajuuksia kohti. Yleensä pieni heikentyminen ei minua haittaa, mutta GH40:n basso jää sen vuoksi kokonaisuutena hieman onton kuuloiseksi.

Basso ei säröydy tai kuulosta veltolta, mutta se ei ole laadultaan täysin hintaluokan vaatimalla tasolla tai parhaimmistoa bassoltaan korostuneiden kuulokkeiden joukossa. Esimerkiksi erittäin voimakkaalla bassolla varustettu Campfire Audio Cascade on mielestäni alimmilta taajuuksiltaan vakuuttavampi.

Koen GH40:n suurimmaksi ongelmaksi bassontoiston kumisevuuden, joka johtuu pitkälti basson suuresta määrästä. Kuulokkeiden tukevat puukupit ovat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin heikosti toteutettu muovikotelo esimerkiksi samaan hintaluokkaan asettuvissa Bowers & Wilkins P9 -kuulokkeissa. Korostunutta bassoa on silti hankalaa hallita suljetussa kotelossa, olipa kotelon materiaali mikä tahansa. Muutamat hintavat kuulokkeet siinä onnistuvat, mutta on eri asia, voiko GH40:ltä edellyttää basson resonanssien kontrolloinnissa vastaavaa suorituskykyä kuin esimerkiksi aiemmin arvostelemaltani 3000 euroa maksavalta Focal Stellialta.

Läheskään kaikella musiikilla GH40:n kumina ei onneksi nouse häiritseväksi. Kuminaan myös jossakin määrin tottuu, jolloin kuulokkeet kuulostavat hieman samalta kuin live-musiikki huonosti akustoidussa tilassa – toisinaan tämä on jopa melko viihdyttävää. Voimakkaassa bassossa on myös hyvät puolensa kuunnellessa sellaista musiikkia, jossa basson kuuluukin olla dominoivassa roolissa. Aidon tuntuista klubifiilistä voi olla hankalaa saavuttaa esimerkiksi Sennheiser HD800:n hentoa basson tussahtelua kuuntelemalla.

Keskiäänet:

Keskiäänet ovat erilaiset kuin useimmissa bassoltaan korostuneissa kuulokkeissa, sillä niiden erinomainen tasapainoisuus muistuttaa melko paljon esimerkiksi Sennheiser HD600-sarjan kuulokkeita. GH40 ei kuitenkaan kykene toistamaan laulusuorituksia yhtä hyvin. Etenkin naisvokalistit kuulostavat toisinaan hieman etäisiltä, eikä tulkinnan voima välity aivan sillä tavalla kuin toivoisin. Tämä onkin oikeastaan kuulokkeiden keskiäänien ainoa heikko puoli.

Vaikka kuulokkeiden basso onkin todella voimakasta, se vuotaa harvemmin keskiäänien päälle. Mikäli basson korostuma alkaisi jo alempien keskitaajuuksien puolelta, keskiäänet saisivat hieman tukevuutta ja lämpöä. Tämä olisi saattanut olla miellyttävän kuuloista, mutta koska GH40:n keskiäänet eivät ole rungottoman kuuloiset tällaisinakaan, en usko, että tilanne olisi erilaisella tuunauksella parempi. Tasapainoinen keskiäänien toisto on miellyttävää kaikenlaisella musiikilla, eikä se käy koskaan ärsyttämään millään tavalla.

GH40:n positiiviset puolet eivät jää pelkkään onnistuneeseen sointitasapainoon, sillä keskiäänien parasta antia on kyky toistaa tarvittaessa yhtä instrumenttia kevyen ilmavasti ja toista soitinta brutaalin voimakkaasti. Koska kaikki instrumentit kuulostavat omalla tavallaan erilaisilta, olisi helppoa kuvitella, että kaikki kuulokkeet pystyvät samaan – tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole totta.

Jokaisella kuulokkeella on oma ominaissointinsa. Taajuusvasteella on tässä tietenkin suuri merkitys, mutta kuulokkeiden eri elementtityypeillä (esim. dynaaminen, planaari, elektrostaatti) on omat tekniset vahvuutensa. Parhaat dynaamisella elementillä varustetut kuulokkeet, kuten Focal Utopia, ovat suorituskyvyltään sillä tasolla, että ne lähentelevät ajoittain planaareita ja elektrostaatteja soinnin ilmavuudessa ja nopeudessa. Utopia pystyy toistamaan keveitä soittimia, kuten harppua, elektrostaattimaisella eteerisyydellä, ja samaan aikaan sello soi voimalla, joka on ominaista dynaamisille kuulokkeille. Parhaissa kuulokkeissa erilaisten elementtien rajat alkavatkin hämärtyä, jolloin toistossa on piirteitä jossakin määrin kaikista elementtityypeistä.

GH40 kuuluu niiden harvalukuisten kuulokkeiden joukkoon, jotka pystyvät irtautumaan keskiäänien osalta omista rajoitteistaan mukautuen toistettavaan musiikkiin hämmästyttävällä tavalla. Koska kuulokkeiden basso on huomattavan ylikorostunutta, keskiäänien erinomaisuus tulee parhaiten esiin musiikilla, jossa basso ei pääse dominoimaan toistoa liikaa. Olenkin kuunnellut viime viikkoina hämmästyttävän paljon kamarimusiikkia.

Diskantti:

Koska MiniDSP EARS mittaa todella epäluotettavasti ylempiä taajuuksia, mittauksiani ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti diskantin osalta. Mittaustuloksestani voidaan päätellä varmaksi vain se, että diskanttia selvästi löytyy, ja myös korkeimmat niin sanotut ilmataajuudet tulevat mukavasti esiin.

Oman kuunteluarvioni mukaan GH40:n diskantti on erittäin tasapainoista – en muuttaisi sen määrässä mitään. Diskantti ei kihise, sihahtele, viillä, kuulosta ontolta tai aiheuta keskiääniin sibilanssia. Tasapainoisuudestaan huolimatta diskantti ei kuitenkaan soi erityisen ilmavasti tai yksityiskohtia erottelevasti. Koska soinnista puuttuu monille high-end-kuulokkeille tyypillinen “pirskahtelevuus”, GH40 ei kuulosta aivan optimaalisella tavalla yksityiskohtaiselta. Se tarjoaa kuitenkin vastineeksi luonnollisuutta ja rasittamattomuutta.

Äänikuva:

Kuulokkeiden äänikuva on varsin keskikokoinen – se ei tunnu mielestäni liian ahtaalta mihinkään suuntaan, mutta suuresta äänikuvasta pitävät voivat siihen pettyä. Instrumenttien sijoittelu äänikentässä sen sijaan on erinomaista. GH40:n hinnalla on mahdollista ostaa avoimet kuulokkeet, jotka pystyvät sijoittamaan äänilähteet vielä hivenen tarkemmin, mutta mieleeni ei tule ainoatakaan 1000 euron suljettua kuuloketta, joka olisi yhtä hyvä.

Äänien sijoittelu ei ole ainoastaan tarkkaa, vaan se on myös todella luonnollisen tuntuista. Tässä auttaa merkittävästi kuulokkeiden äänikuvan sopusuhtainen muoto. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että GH40 on toiston taustaltaan todella tumma. Silloin kun liiallinen basson määrä ei häiritse, äänien väliin jäävä tila todella tuntuu tyhjältä. Kuulokkeet pystyvät loihtimaan melko uskottavan läsnäolon tunteen varsinkin hyvin äänitetyillä live-levyillä.

Dynamiikka:

Kennertonin mukaan torvirakenteella toteutettujen GH50- ja GH40-mallien yksi suurimmista vahvuuksista on voimakas makrodynamiikka. Vaikka olenkin jo menettänyt uskoni valmistajan mainospuheisiin, on todettava, että ainakin GH40-mallin kohdalla lupaus pitää paikkansa. Kuulokkeet ovat makrodynamiikaltaan uskomattoman hyvät. Soinnin voima ja räjähtävyys on huikeaa ollen lähellä parasta, mitä olen kuullut missään hintaluokassa.

Tästä puhuessa en tarkoita vain sitä, että ylikorostunut basso iskee kovaa (vaikka se niin tekeekin). GH40 pystyy lisäksi toistamaan voiman, joka syntyy, kun kitaran kieli jännitetään ennen kuin sen energia purkautuu. Vastaavasti kuulokkeet toistavat voiman, jonka viulisti välittää jousella kieleen, sekä kaikki voimankäytön muutokset soiton aikana.

GH40 toistaa musiikin energiaa, eikä pelkästään ääntä. Kun musiikissa on suvantovaihe, hetken rauha ja mahdollisesti jopa hiljaisuus ovat vahvasti aistittavissa. Vastaavasti temmon kiihtyessä ja äänenpaineen kasvaessa toisto on sellaista tykitystä, ettei tukka meinaa pysyä päässä.

En ole myöskään ennen kuullut kuulokkeita, jotka paljastaisivat yhtä armottomasti, mikäli äänite on puristettu dynamiikaltaan kasaan. Tasapainoisen keskialueen ja diskantin vuoksi GH40:n äänenvoimakkuutta olisi varmaankin mahdollista nostaa ylöspäin kuulovaurioon saakka ilman, että yksikään taajuus lyö yli. Silti lattea äänite ei herää kuulokkeilla koskaan henkiin, vaan se soi ainoastaan tasapaksusti lujempaa. Tämä on toki mahdollista havaita melkeinpä kaikilla kuulokkeilla, mutta GH40:llä se on poikkeuksellisen ilmeistä. Itselleni oli melkoinen yllätys, että selvästi voimakkaan basson ystäville suunnitellut kuulokkeet ovatkin parhaimmillaan hyvin äänitetyllä akustisella musiikilla.

Erottelukyky ja soinnin “läpinäkyvyys”:

Kuulokkeiden erottelukyky on valitettavasti vain kohtuullisen hyvä. Huomaan kiinnittäväni kuunnellessa vain harvoin huomiota siihen, että yksittäiset äänet soisivat tarkkaan rajatusti. Pienemmät yksityiskohdatkin jäävät usein huomaamatta. Tämä ei kuitenkaan koskaan muodostu minua sen kummemmin häiritseväksi asiaksi. GH40:n toisto on muutenkin enemmän dynamiikkaan ja musikaalisuuteen painottuvaa. Erottelevampi toisto nostaisi kuulokkeiden hinta-laatusuhdetta, mutta se saattaisi toisaalta rikkoa GH40:n poikkeuksellisen sulavaa sointia.

Vaikken kaipaakaan kuulokkeilta äärimmäistä resoluutiota, GH40:n soinnin lievää verhoutuneisuutta minun on hankalampi hyväksyä. Verhoutuneisuuden huomaa parhaiten vaihtaessa joistakin muista kuulokkeista GH40:een. Toiston tyyliin tottuu kyllä muutamassa minuutissa, mutta verhoutuneisuuteen kiinnittää silti välillä huomiota ennestään tutuissa kappaleissa.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Kennerton Gjallarhorn GH40 vs. Focal Celestee

Hinnat: 1020 € vs. 1000 €

Rakenne ja mukavuus

Focal Celestee on mielestäni hintaluokkansa upein kuulokemalli erinomaisen viimeistelynsä ja laadukkaan tuntuisten osiensa ansiosta. Kuulokkeiden ainoat miinukset ovat liian lyhyt kaapeli ja varaosien oletettu korkea hinta. Vaikka GH40 onkin rakenteeltaan mainio, se jää vertailussa väkisinkin kakkoseksi Celesteelle – tähän johtaa erityisesti halvan näköinen pääpanta. GH40 ei ole parempi edes kaapelin osalta, koska sen kaapeli on liian pitkä muuhun kuin pöydän ääressä kuunteluun.

Mukavuuden osalta kallistun myös Celesteen puoleen. Focalin korvapehmusteet ovat pehmeämmät, ja pääpannan sisäpuolen kangasmateriaali on miellyttävämmän tuntuista kuin GH40:n halvan tuntuinen keinonahka. Kumpikaan kuulokkeista ei liene paras mahdollinen isokorvaisille kuuntelijoille, sillä GH40:n pehmusteiden reikä on kapea, ja Celesteen pehmusteiden sisällä ei ole kovin paljoa tilaa pystysuunnassa. Kennertonin pehmusteet voidaan kuitenkin vaihtaa helposti toisenlaisiin toisin kuin Focalin kuulokkeissa, joihin ei juurikaan ole saatavilla sopivia vaihtopehmusteita.

Ääni

Koska Celesteen taajuusvasteen mittaaminen ei jostakin syystä onnistunut MiniDSP EARS -laitteellani, eikä mikään muukaan sivusto ole mitannut sekä Celesteetä että GH40:tä, valitsin vertailuni tueksi kalliimman Stellia-mallin taajuusvasteen. Celestee on tuunaukseltaan hyvin samankaltainen, mutta siinä on Stelliaan verrattuna hieman vähemmän bassoa.

Basso:

GH40:ssä on roimasti enemmän bassoa kuin Celesteessä. Basso iskee kovempaa, enkä usko sen johtuvan ainoastaan basson suuremmasta määrästä. GH40 häviää kuitenkin Celesteelle basson kontrolloinnissa varsinkin nopeita bassokuvioita toistaessa. GH40 ei harmillisesti aivan täytäkään omia odotuksiani basson laatua kohtaan. Celestee sen sijaan on bassontoistoltaan tarkka, mutta mitäänsanomaton.

Keskiäänet:

GH40:stä Celesteen vaihtaessa minun tekisi välittömästi mieli ottaa kuulokkeet pois päästäni tai ainakin laskea niiden äänenvoimakkuutta. Celesteen metallinen ja hieman huutava sointi kuulostaa GH40:n tasapainoiseen ja luonnollisen toistoon verrattuna suoraan sanottuna hirveältä. Hetken totuttelun jälkeen alan arvostaa enemmän myös Celesteen toistoa. Etenkin sähkökitarat toistuvat sillä mukavan raikkaasti verrattuna GH40:n hieman verhoutuneeseen esitystapaan.

Laulusuoritusten toistaminen ei ole kummankaan kuulokkeen vahvin osa-alue. GH40:llä laulu ei kuitenkaan koskaan särähdä ikävästi korvaan, mitä tapahtuu toisinaan Celesteetä kuunnellessa. Celestee ei pärjää GH40:lle akustisten soittimien toistossa. Kokonaisuutena GH40 on keskiääniltään tasapainoisempi ja luonnollisemman kuuloinen, eikä Celestee pysty juurikaan haastamaan sitä.

Diskantti:

GH40 on diskantiltaan tasapainoisempi, vaikka Celestee vetääkin mielestäni hiuksen hienosti pidemmän korren ylempien taajuuksien erottelukyvyssä. Omaan makuuni GH40 on ylemmiltä taajuuksiltaan miellyttävämpää kuunneltavaa.

Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:

GH40:n äänikuva on selvästi suurempi, vaikkei sitäkään voi kutsua valtavaksi. Kuulokkeet ovat pykälän verran edellä Celesteetä myös instrumenttien sijoittelussa.

Makrodynamiikassa ero on vieläkin suurempi Kennerton-mallin eduksi, sillä Celestee on dynamiikaltaan muita Focalin kuulokkeita vaisumpi. GH40 on makrodynamiikaltaan niin hyvä, että se pystyy haastamaan myös kalliimmat Focalit tai minkä tahansa muunkin valmistajan dynaamisesti vahvat kuulokkeet.

Soinnin erottelevuus on ainoita asioita, joissa Celestee pääsee selkeästi niskan päälle. Kuulokkeita kuunnellessa musiikista tulee esiin pieniä asioita, joihin ei GH40:llä kiinnitä huomiota. Toki samat yksityiskohdat ovat jälkikäteen kuultavissa myös sillä, mutta ne eivät tule yhtä pinnalle kuin Celesteellä. Focal Celestee on soinniltaan myös vähemmän verhoutunut, mikä johtuu ainakin osittain sen korostuneesta yläkeskialueesta ja maltillisemmasta bassontoistosta. Tämä ero ei kuitenkaan selity kokonaan eroilla taajuusvasteissa.

Loppuhuomiot

Mikäli hyvän kuulokkeen määrittelee kyky toistaa musiikista kaikki mahdolliset mikroskooppisen pienet yksityiskohdat, Celestee on kaksikosta selkeästi parempi valinta. Tämä onkin pitkälti hienon ulkonäön lisäksi ainoa asia, jossa Celestee on selvästi parempi kuin GH40. Kennerton-mallin taajuusvaste miellyttää itseäni enemmän, ja sen sointi on luonnollisempaa, dynamiikka parempaa ja äänikuva suurempi. Ennen kaikkea GH40:ssä heikkoudet eivät ole yhtä pahoja kuin Celesteessä. GH40 onkin monelta osin ääneltään sitä, mitä olisin toivonut Celesteen olevan.

Kennerton Gjallarhorn GH40 vs. Fostex TH900

Hinnat: 1020 € vs. 1500 €

Rakenne ja mukavuus

TH900 on yksi hienoimmista näkemistäni kuulokkeista – sen Urushi-lakatut puukupit ovat upeat! Valitettavasti kuulokkeiden rakenne ei muutoin ole 1500 euron hintaan nähden järin vakuuttava. Sanka tuntuu hintelältä ja kupit heiluvat vapaasti kolisten sankarakenteeseen. Vanhemmissa TH900 mk1-kuulokkeissa ei edes ole irrotettavaa kaapelia. Tämän lisäksi keinonahkainen pääpanta ja korvapehmusteet kuluvat pilalle muutamassa vuodessa. Sama saattaa toki tapahtua ajan saatossa myös GH40:n pääpannalle, mutta sen nahkaiset korvapehmusteet kestänevät useampia vuosia kovemmassakin käytössä. GH40:n tukeva rakenne herättää kokonaisuutena enemmän luottamusta.

Molemmat kuulokkeet ovat mukavat päässä. TH900 on hieman mukavampi, koska se puristaa vähemmän. Liikkuvammassa käytössä ja pienessä päässä sen puristusvoima saattaa tosin olla liiankin kevyt.

Ääni

Basso:

TH900:n basso tuntuu voimakkaammalta kuin mitatusta taajuusvasteesta voisi päätellä. Basso ulottuu erinomaisesti alimmille taajuuksille saakka. Kuulokkeet hallitsevat kaikki hyvän basson ominaisuudet: basso on iskevää, kontrolloitua ja juuri sopivan nopeaa, minkä lisäksi resonanssit pysyvät hallinnassa. TH900:n bassontoisto on syystäkin legendaarista. GH40 ei ole huono, mutta TH900 on bassontoistoltaan kaikilta osin kuulokemaailman parhaimmistoa.

Keskiäänet:

Vaikka GH40:n ja TH900:n keskiäänet näyttävätkin taajuusvastemittauksissani melko samankaltaisilta, kuulokkeet eivät todellisuudessa kuulosta juurikaan toisiltaan. TH900 on toistoltaan hieman ohut, ja vaikka GH40 ei olekaan kovin tukevan kuuloinen, sen soinnissa on enemmän runkoa ja voimaa. TH900:n etuna on vähemmän verhoutunut sointi, mutta sitä piinaa valitettavasti ajoittainen sibilanssi. GH40 on keskiääniltään tasapainoisempi ja siten myös miellyttävämpää kuunneltavaa.

Diskantti:

Mainitsin aiemmin, että GH40:n diskantti on mielestäni likipitäen täydellisessä tasapainossa. TH900:n kohdalla tilanne on sen sijaan päinvastainen: diskantti on riipivän kirkasta ja paikoin todella epämiellyttävän kuuloista. Omistan nyt TH900:n toista kertaa, ja se oli aiemmin yhdessä vaiheessa jopa ykköskuulokkeeni. Silti en osaa vieläkään sanoa kuulokkeiden diskantin laadukkuudesta yhtään mitään, koska pyrin aktiivisesti välttelemään ylikirkkaiden ylätaajuuksien kuuntelemista.

Äänikuva, Dynamiikka ja muut teknisyydet:

TH900 on äänikuvaltaan hieman erikoinen, koska osa äänistä tulee jopa luonnottoman lähelle, kun taas toiset äänet piirtyvät kauemmaksi kuin missä niiden olettaisi sijaitsevan. Toisinaan pienet taustatehosteet kuulostavan tulevan todella kaukaa. GH40 on äänikuvaltaan pienempi ja sopusuhtaisempi, mutta TH900:n esitystapa on kieltämättä hauskempi. Äänten sijoittelussa kuulokkeet ovat melko tasaväkiset. GH40 seuraa kuitenkin paremmin liikkuvia äänilähteitä todennäköisesti sopusuhtaisemman äänikuvansa ansiosta.

Vain harvat kuulokkeet pystyvät päihittämään TH900:n makrodynamiikassa, mutta GH40 kuuluu leikiten tähän joukkoon. Kuulokkeet eivät pysty haastamaan TH900:aa kaikkein alimpien taajuuksien iskevyydessä, mutta GH40:n soinnissa on kokonaisuutena niin paljon enemmän voimaa ja dynaamista vaihtelua, että TH900 kuulostaa lähes tasapaksulta, mikäli kuunneltu musiikki on sellaista, jossa TH900 ei saa ylivertaisen bassontoistonsa tuomaa etua.

Yksityiskohtien toiston ja soinnin yleisen erottelukyvyn osalta TH900 on harppauksen verran GH40:tä edellä. TH900:n basso kumisee puukupeissa vähemmän tehden soinnista puhtaampaa. GH40:n verhoutunut sointi ja hintaan nähden keskinkertainen erottelukyky eivät tee vaikutusta TH900:n kaltaisten kalliimpien kuulokkeiden rinnalla.

Loppuhuomiot

Noin 500 euroa edullisemmasta hinnastaan huolimatta GH40 tarjoaa mielestäni varteenotettavan vaihtoehdon TH900:lle. GH40 on poikkeuksellinen kuulokemalli siinä mielessä, että voimakkaaseen bassoon yhdistyy myös tasapainoinen keskialue ja diskantti. TH900 sen sijaan edustaa bassoltaan voimakkaiden kuulokkeiden tavanomaisempaa linjaa, jossa keskialue on hento ja diskantti ylikorostunutta.

Harmillisesti GH40 ei kuitenkaan yllä bassontoiston laadussa ja erottelukyvyssä TH900:n tasolle. Mikäli ollaan valmiita tinkimään GH40:n makrodynamiikasta, taajuuskorjattu TH900 lienee useimmille kuuntelijoille parempi valinta.

Kennerton Gjallarhorn GH40 vs. Kennerton Rögnir Dynamic

Hinnat: 1020 € vs. 1760 €

Rakenne ja mukavuus

Aiemmin arvostelemani Rögnir Dynamic -mallin korkeampi hinta näkyy kuulokkeiden ulkonäössä – lakatut puukupit Baltic Sea -värityksellä ovat upeat. Tavanomaisemman näköinen GH40 on toki myös kaunis, mutta arkisemmalla tavalla.

Käytettävyyden osalta pidän enemmän GH40:stä, koska se asettuu päähän tukevasti puristamatta liikaa. Painavahko Rögnir Dynamic on sen sijaan kevyen puristusvoimansa takia päässä hieman kiikkerän tuntuinen. GH40:n kupit liikkuvat hieman myös sivuttaissuunnassa, jolloin ne mukautuvat pään muotoon paremmin kuin Rögnir, jonka sanka ei mahdollista sivuttaisliikettä.

Pakkaus ja varusteet ovat molemmissa kuulokkeissa samanlaiset. Myös kaapeli on samanlainen, mutta GH40:ssä se kiinnittyy kuppeihin 3,5 mm:n liittimillä Rögnirin mini-XLR-liittimien sijaan.

Ääni

Basso:

Taajuusvasteita vertaillessa oleellisin ero kuulokkeiden väliltä löytyy basson määrästä. GH40 on todella bassovoittoinen Rögniriin verrattuna. Basson laadukkuuden osalta olen hieman kahden vaiheilla. GH40:n bassontoistossa on napakkuutta, koska elementti kuulostaisi pysyvän melko hyvin kontrollissa korostuneesta bassontoistosta huolimatta. Kuulokkeet reagoivat eri voimakkuuksilla soiviin bassonuotteihin hyvin. Kaipaisin kuitenkin vieläkin tarkempaa sointia ja parempaa resonanssien hallintaa.

Rögnir Dynamicin toisto on rungottomampaa ja monotonisempaa. Bassontoistosta on helpompaa havaita pieniä yksityiskohtia, jotka tuppaavat GH40:llä hautautumaan basson määrän alle. Pelkästään basson laadukkuuden perusteella en harkitsisi hankkivani kumpaakaan Kennerton-mallia, vaan tyytyisin esimerkiksi halvempaan Fostex TR-X00 -malliin, mikäli sellainen löytyy jostakin käytettynä.

Keskiäänet:

Kuulokkeet eivät ole mielestäni keskiääniltään vertailukelpoiset. Vaikka Rögnir Dynamicin voisi olettaa suoriutuvan keskialueella mittaustulosten perusteella mainiosti, omiin korviini se ei välity. Sointi on kovaa, hieman honottavaa ja paikoitellen jopa riipivää. Pienillä taajuusvasteen muutoksilla tilanne tasaantuu, mutta sekään ei poista Rögnirin keskitaajuuksien tunkkaisuutta.

Keskitaajuuksien tasapainon kohdalla lieneekin jälleen kysymys jokaisen kuuntelijan omista mieltymyksistä. Esimerkiksi ZMF Verite C:n taajuusvaste on hyvin lähellä Rögnir Dynamicia, eikä minulla ollut minkäänlaisia ongelmia Veriten keskialueen kanssa. Uskonkin, että Rögnir yrittää tasapainoilla sillä rajalla, jonka yli astumalla soinnin tasapaino (omiin korviini) järkkyy huomattavasti enemmän kuin taajuusvasteesta voitaisiin päätellä.

Ymmärrän silti, jos joku toinen pitää Rögnirin keskiäänistä enemmän kuin GH40:n esitystavasta. Rögnir Dynamicin sointi on täyteläisempää ja vokalisti kuulostaa suuremmalta. Mieltymyksistä riippuen GH40 saattaa kuulostaa jopa ohuelta, sillä etenkin naislaulajat toistuvat Rögniriin verrattuna turhankin hennosti. Mielenkiintoisesti juuri naislaulajat tuntuvat toistuvan Rögnirillä yksityiskohtaisemmin, vaikka kaikilla muilla instrumenteilla ja taajuusalueilla kuvailisin GH40:n sointia yksityiskohtaisemmaksi.

GH40:n keskiäänet ovat kokonaisuutena huomattavasti tasapainoisemmat. Niiden värittymätön sointi ei lyö koskaan negatiivisessa mielessä yli, kun taas parhaimmillaan keskiäänien toisto on upeaa kuunneltavaa.

Diskantti:

Diskantista puhuttaessa GH40 putsaa pöydän. Sen ylempien taajuuksien tasapaino on mielestäni lähes täydellinen. Rögnir Dynamic on aivan ylimmillä taajuuksilla hieman irtonaisemman ja erottelevamman kuuloinen, mutta kokonaisuuden kannalta se ei pelasta paljoakaan.

Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:

Rögnir-malli on äänikuvaltaan upea. Kuulokkeita kuunnellessa esimerkiksi Mark Knopflerin “Theme From The Local Hero”-kappaleen alussa äänikuva tuntuu jatkuvan lähes loputtomiin. GH40 on äänikuvaltaan selvästi pienempi, ja voimakkaasta basson jyrinästä resonoivat kupit vievät huomiota pois musiikista. Kuulokkeista ei myöskään löydy vastaavaa planaarimaista suuruuden tuntua, jota on Rögnirin soinnissa. GH40 on instrumenttien sijoittelussa hieman tarkempi kuin Rögnir, mutta siitä ei ole kokonaisuutena vastusta hintavammalle verrokilleen.

Dynamiikkaa arvioidessani tilanne kääntyy toisinpäin. Rögnir Dynamic ei ole dynamiikaltaan heikko, mutta GH40:n makrodynamiikka on aivan käsittämätöntä. Rögnir ei pysty haastamaan sitä sen enempää iskuäänien räväkkyydessä kuin pienempien dynaamisten vaihteluiden seurannassakaan.

Erottelukyvyn osalta vertailu on haastavampaa. Vaikka GH40 onkin bassoltaan selvästi korostuneempi, se on taajuusvasteeltaan huomattavasti tasapainoisempi kuin Rögnir Dynamic. Tämä kuuluu erityisesti selkeämpinä keskiääninä ja yksityiskohtaisempana diskanttina. Iso ero syntyy myös siitä, että Rögnirin soinnin tausta on poikkeuksellisen ”likainen”. Kyse ei ole mistään varsinaisesta taustamelusta, mutta sen voisi silti sellaiseksi mieltää. Jos kuulokkeista kuuluisi koko ajan tasainen suhina, lopputulos olisi hyvin samankaltainen. En osaa edelleenkään sanoa, mistä tämä Rögnirin kohdalla johtuu, vaikka esittelinkin muutamia epäilyksiäni sitä tarkemmin arvostellessani.

Olipa syy mikä tahansa, Rögnirin sointia verhoaa epämääräinen suttuisuus, jonka vuoksi äänet eivät koskaan tunnu kumpuavan tyhjästä. Tämän vuoksi pienimmät yksityiskohdat eivät nouse esiin toivotulla tavalla. Tällä on vaikutusta suoraan myös kuulokkeiden dynamiikkaan ja kykyyn sijoitella äänilähteitä tarkasti. Vaikka GH40 on myös hieman verhoutunut, tilanne ei sen kohdalla ole läheskään yhtä paha.

Loppuhuomiot

Ennen kuin olin kuullut kumpaakaan Kennertonin kuulokemallia, oletin pitäväni enemmän kalliimmasta Rögnir Dynamicista. Malli kuitenkin epäonnistuu juuri niillä osa-alueilla, jotka ovat itselleni tärkeimpiä. Samaan aikaan GH40 suoriutuu samoilla osa-alueilla yli odotusteni. Mikäli joku toinen ei koe Rögnirin keskiääniä tai kuppien sisäisiä kaikuja ongelmallisiksi, eikä räjähtävä dynamiikka ole kuulokkeissa kovin tärkeää, Rögniristä on varmasti mahdollista pitää enemmän kuin GH40:stä, joka tosin maksaa 700 euroa vähemmän.

Kennerton Gjallarhorn GH40 vs. ZMF Atticus

Hinnat: 1020 € vs. 1250 €

Rakenne ja mukavuus

ZMF Atticuksesta on kirjoitettu Kuulokenurkassa tähän mennessä ehkä enemmän kuin mistään muusta kuulokkeesta, sillä se on ollut sopiva verrokki monille muille malleille. Tämän vuoksi en kirjoita tällä kertaa tarkemmin kuulokkeiden fyysisestä rakenteesta. Omaan päähäni GH40 istuu mukavammin, koska se on kooltaan selvästi “normaalimpi” kuin valtava Atticus.

Ääni

Basso:

Molempien kuulokkeiden bassontoisto on korostunutta. Atticuksen bassokorostuma ulottuu alimpien keskitaajuuksien puolelle luoden sointiin tukevuutta. Kumpikaan malli ei loista basson laadukkuudessa, mutta GH40:n basso pysyy paremmin kontrollissa ja “kasassa” ennen kuin toisto lähtee puuroutumaan. Basson iskevyydessä molemmat ovat erinomaisia, enkä pysty julistamaan kumpaakaan siltä osin paremmaksi.

Keskiäänet:

Atticuksen tavassa toistaa vokalisti on jotakin viehättävää, ja se tuntuu tavallaan siltä kuin joku olisi kääntänyt saturaationappulan kaakkoon. Sointi on värittynyttä ja samaan aikaan kummallisella tavalla luonnollista. GH40 kuulostaa normaalimmalta, joten on pitkälti valitsemastani musiikista ja fiiliksestäni kiinni, kumman kuulokkeen tyyli miellyttää itseäni enemmän. GH40 ei pysty synnyttämään samanlaista tunnelatausta kuin Atticus, mutta toisaalta se ei myöskään lyö laulusuorituksia yli pahimpienkaan kailottajien kohdalla. Atticus saattaa kuulostaa tällaisia laulajia kuunnellessa hetkittäin melko ikävältäkin.

Olen aina ollut vaikuttunut Atticuksen kyvystä toistaa akustisia instrumentteja – olen ylistänyt useaan otteeseen etenkin sen jousisoittimien toistoa. GH40 on kuitenkin nyt ottanut paikkansa kuulokkeena, jonka jousisoittimien toistotapa miellyttää minua eniten, kun puhutaan noin 1000 euroa maksavista suljetuista kuulokkeista. Vaikka kuulokkeiden soinnissa onkin verhoutumaa, keskiäänet toistuvat niillä puhtaammin kuin Atticuksella. Soittimet toistuvat Kennerton-mallilla mielestäni luonnollisemmin itsensä kuuloisina ilman, että kuulokkeet värittävät niiden äänenväriä itsensä kuuloiseksi.

Diskantti:

Ylemmiltä taajuuksiltaan GH40 on miellyttävämpi, koska Atticuksen diskantti koostuu liikaa 8–9 kHz:n välisestä korostumasta. Kumpikaan kuulokkeista ei vakuuttane heleimmän diskantin metsästäjää, mutta tasapainoisemman soinnin ystävälle GH40 on selkeästi parempi valinta.

Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:

Atticus on äänikuvaltaan selvästi isompi. GH40:n äänikuva on kuitenkin syvempi, ja äänilähteiden sijoittuminen luonnollisempaa. Myös instrumenttien välillä on paremmin tilaa. Atticus kuulostaa laajalta, mutta hieman keinotekoiselta, koska kaikkea käytettävissä olevaa tilaa ei pystytä hyödyntämään.

Kaikille lienee jo tullut selväksi, mitä mieltä olen GH40:n makrodynamiikasta. Vaikka myös Atticus on tällä osa-alueella mainio, GH40 asettaa mielestäni omassa hintaluokassaan uuden standardin kuulokkeiden makrodynamiikalle.

Olen moittinut jonkin verran GH40:n erottelukykyä, mutta se on kuitenkin korkeammalla tasolla kuin Atticuksella. Atticus onkin varsin tunnettu siitä, ettei se ole teknisesti järin kyvykäs hintaansa nähden. Tässä tapauksessa jopa GH40:n suhteellisen keskinkertainen erottelukyky riittää päihittämään sen.

Loppuhuomiot

GH40:ssä ja Atticuksessa on lopulta paljon samaa. Molemmissa on voimakas basso, ja kuulokkeet on suunniteltu enemmän musiikista nauttimiseen kuin äänen analysointiin. GH40 suoriutuu monella osa-alueella paremmin tai on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Atticus. Näkisin kuulokkeet eräänlaisena teknisesti kyvykkäämpänä Atticuksena kuuntelijoille, joiden mielestä oikea Atticus on soinniltaan liian värittynyt.

Yhteenveto

Voitaneen sanoa, että Kennerton Gjallarhorn GH40 yllätti minut positiivisesti. Se on bassovoittoinen kuuloke, joka kuulostaa kokonaisuutena luonnollisemmalta kuin useimmat muut voimakasbassoiset kuulokkeet, kuten Fostex TH900, Campfire Audio Cascade tai Bowers & Wilkins P9. Vastaavasti GH40 on myös keskitaajuuksien tasapainoltaan sellainen kuin toivoin Focalin suljettujen kuulokkeiden olevan. Kuulokkeet tarjoavat ZMF Atticuksen tyylistä orgaanista ääntä paremmalla teknisellä suorituskyvyllä.

Lähestymistavasta riippuen GH40 on joko high-end-kuuloke, jossa on liikaa bassoa tai basson ystäville suunniteltu kuuloke, joka sattuu kuulostamaan erinomaiselta kaikenlaisella musiikilla. Kuulokkeiden dynamiikka on parasta, mitä olen koskaan kuullut 1000 euron hintaluokassa.

Kaikki ei silti ole pelkkää juhlaakaan, sillä GH40:n erottelukyky ja hieman verhoutunut sointi eivät vastaa täysin kuulokkeiden hintalappua. Myös bassoa on turhankin paljon, eikä se ole laadultaan huippuluokkaa. Lisäksi naurettava pelikuulokkeista repäisty pääpanta pilaa omissa silmissäni ulkonäöltään laadukkaan kokonaisuuden, vaikka käytettävyydeltään panta onkin ihan toimiva ratkaisu.

En lopulta osaa sanoa, onko GH40 lintu vai kala. Varmaa on kuitenkin se, että minulla on ollut vain harvoja kuulokkeita kuunnellessa yhtä hauskaa kuin GH40:n parissa. Puutteistaan huolimatta kuulokkeet ovat mielestäni hintaluokkansa parhaimmistoa. Ne kannattaa ehdottomasti testata avoimin mielin, mikäli tilaisuus tulee eteen. Kuulokkeiden toistosta ei ole mahdollista päästä jyvälle vielä viidessä minuutissa, mutta ne saattavat yllättää positiivisesti kärsivällisemmän kuuntelijan.

Plussat ja miinukset:

+ Huikaiseva makrodynamiikka
+ Tasapainoiset keskitaajuudet ja diskantti
+ Sopusuhtainen äänikuva
+ Erinomainen instrumenttien sijoittelu äänikuvassa
+ Mukautumiskyky: sointi voi olla samaan aikaan kevyttä ja herkkää sekä dynaamista ja voimakasta
+ Kuulokkeet eivät tuputa omaa väriään musiikkiin, vaan “väistyvät” tieltä
+ Tukeva rakenne ja hienot puiset kupit
+ Käyttömukavuus
+ Kantolaukku on käytännöllinen
+ Helppo toistaa millä tahansa vahvistimella
+ Pehmusteiden yksinkertaisen kiinnitysmekanismin ansiosta sopivia pehmusteita löytyy lähes rajattomasti
+ Kuulokkeet vuotavat vain vähän ääntä ulos, eivätkä päästä paljoa melua sisäänsä

+/- Korostunut basso jakaa varmasti mielipiteitä
+/- Keskitaajuudet ovat rasittamattomat, mutta laulusuoritukset jäävät liian turvallisen tuunauksen vuoksi hieman valjuiksi
+/- Kuulokkeiden makrodynaaminen kyvykkyys paljastaa armotta dynamiikaltaan heikot äänitteet. Tämä ei ole ainoastaan hyvä asia.

– Sointi on hieman verhoutunutta
– Hintaan nähden keskinkertainen erottelukyky
– Basson laadussa olisi parantamisen varaa
– Kiinassa valmistettu halvoissa pelikuulokkeissa käytetty pääpanta ei kuulu 1000 euron kuulokkeisiin etenkään, kun tuotetta markkinoidaan käsityönä Pietarissa valmistettuna
– 6,35 mm:n liittimellä varustettu pitkä kaapeli ei anna valinnanvaraa äänilähteen suhteen