Arvostelu: Burson Audio Soloist 3X Performance

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Hinta: 1140 USD / 1440 €
• Tyyppi: Class A -transistorivahvistin
• Kuulokeliittimet: 4-pin-XLR, 6,35 mm ja 3,5 mm (headsetin mikrofonin reititysmahdollisuus laitteen taakse ja sitä kautta 3,5 mm:n liittimestä tietokoneeseen)
• Gain-asetukset: low/medium/high
• Mukana tulevat operaatiovahvistimet (opamp): 4 x Burson Audio V6 Vivid (vaihdettavissa)
• Lähtöimpedanssi: 0,5 ohmia
• THD: < 0,0015 %
• Ulkoiset mitat (P x L x K): 25 x 20 x 6 cm
• Paino: 1,75 kg
• Takuu: 2 + 1 vuotta

Ilmoitettu antoteho (balansoitu):

• 8 W @ 16 ohm
• 4 W @ 32 ohm
• 1 W @ 100 ohm
• 0,6 W @ 150 ohm
• 0,3 W @ 300 ohm

Ilmoitettu antoteho (balansoimaton):

• 4 W @ 16 ohm
• 2 W @ 32 ohm
• 0,5 W @ 100 ohm
• 0,3 W @ 150 ohm
• 0,15 W @ 300 ohm

AudioScienceReview:n testien mukainen maksimaalinen antoteho (balansoitu):

• 5,4 W @ 32 ohm
• 2,3 W @ 300 ohm

Mukana tulevat lisävarusteet:

• 4 edullista operaatiovahvistinta mahdollisten ongelmien selvittämiseen
• Vaihtosulake
• Kuusiokulma-avain
• Headset-adapteri

Burson Audio

Burson Audio on australialainen laitevalmistaja, jonka tuotevalikoima sisältää pääasiassa kuulokevahvistimia ja D/A-muuntimia. Yritys tunnetaan erityisesti erilliskomponenteista rakennetuista operaatiovahvistimistaan (opari, opamp), joita myydään myös erikseen muiden valmistajien laitteissa käytettäviksi. Burson Audio hyödyntää lisäksi kehittämäänsä Max Current Power Supply (MCPS) -virtalähdesuunnittelua, joten sen laitteet sisältävät paljon omaa tuotekehittelyä. Valmistaja ei juurikaan markkinoi tuotteitaan, vaan luottaa enemmän positiivisiin mielikuviin alan harrastajien keskuudessa. Laitteiden ostaminenkaan ei ole aivan mutkatonta, koska niitä myyviä kauppoja on melko vähän.

Itselläni on kokemusta Burson Audion laitteista toistaiseksi vain Soloist 3X Performance -nimisestä Class A -kuulokevahvistimesta (linkki tuotesivulle), jonka ostin vuoden 2021 lopussa käytettynä. Tarvitsin tuolloin tehokasta vahvistinta, jonka halusin riittävän arvostelukäytössä heittämällä kaikille markkinoilla oleville kuulokkeille. Soloist 3XP täytti muutoinkin kaikki tarpeeni, koska olin mieltynyt RebelAmp:in (linkki arvosteluun) myötä Class A -vahvistimien ääneen.

Burson Audion suositushinta Soloist 3XP:lle on tämän jutun kirjoittamishetkellä 1140 dollaria, mutta Euroopassa se on hinnoiteltu peräti 1440 euroon. Käytän itse vahvistimen kanssa lisäksi noin 280 euron arvoista Super Charger 3 -virtalähdettä, joten arvostelemani laitteen kokonaishinta uutena olisi reilu 1700 euroa. Lähdetään seuraavaksi ottamaan selvää, millaista rahallista vastinetta hintava laite tarjoaa.

Vahvistimen esittely ja ominaisuudet

Burson Audion laitteet näyttävät mielestäni siltä kuin ne olisi tehnyt joku DIY-harrastaja omassa autotallissaan. Tyyli on omaperäisellä tavallaan hieno, muttei kovinkaan hienostunut laitteiden korkea hintataso huomioiden. Soloist 3XP lämpenee Class A -vahvistimena todella kuumaksi, joten sen koko alumiinirunkoa hyödynnetään jäähdytyssiilinä. Laitteeseen on mahdollista ostaa jäähdytyksen tehostamiseksi jalat, jotka mahdollistavat sen kääntämisen kyljelleen pystyasentoon – tälle ei kuitenkaan nähdäkseni ole varsinaista tarvetta. Soloist 3XP on tehokkaaksi vahvistimeksi jopa varsin siron kokoinen, koska se ei ole kovinkaan leveä tai korkea. Painoa laitteella on noin 1,75 kiloa.

Vahvistimen etureunasta löytyy kuulokkeille sekä balansoitu (XLR) että balansoimaton (6,35 mm) liitin. Kolmantena vaihtoehtona on mielenkiintoisesti 4-pinninen kuuloke-mikrofoni-yhdistelmäliitin (3,5 mm), mikäli joku haluaa yhdistää laitteeseen headsetin. Tällöin mikrofoni voidaan reitittää laitteen läpi takapuolella sijaitsevaan 3,5 mm:n liittimeen ja siitä eteenpäin tietokoneeseen. En ole nähnyt vastaavaa ratkaisua missään muussa yli 1000 euron kuulokevahvistimessa, mutta kyseessä lienee mukava lisäominaisuus pelaajille. Etureunan 3,5 mm:n liittimestä voidaan kuunnella normaalisti myös tavallisia kuulokkeita, mikä tuo joustoa eri käyttötilanteisiin.

Olen käyttänyt jo useamman vuoden vahvistimia, joiden virtapainike sijaitsee kömpelösti laitteen takana. Tämän vuoksi Soloist 3XP:n etureunan virtapainike tuntuukin suorastaan luksukselta. Laitteessa on myös pieni OLED-näyttö, jota käytetään äänenvoimakkuuden ja perustietojen esittämisen lisäksi asetusvalikossa navigoimiseen. Valikko saadaan auki oikeassa reunassa olevan erillisen painikkeen avulla. Toisena painikkeena toimii valikon avaamisen jälkeen äänenvoimakkuuden säädin.

Vahvistimessa äänenvoimakkuutta ohjataan erinomaisena pidetyllä MUSES72320-piirillä, jota käytetään ilmeisesti maailman parhaissa vahvistimissa (mitä nämä sitten lienevätkään). Soloist 3XP:n äänenvoimakkuuden säätö on siis toteutettu digitaalisesti pykälittäin pyörivän säätimen avulla. Säätövaraa on 0–99, jossa 1 pykälä nostaa äänenvoimakkuutta 0,5 desibeliä (ainakin sen pitäisi). Digitaalisen säädön positiivisena puolena kanavatasapaino on täydellinen myös hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Säätimessä on kuitenkin muutamia heikkouksia, joista kerron kohta tarkemmin.

Vahvistimen takana on sekä balansoidut että balansoimattomat sisääntuloliittimet sekä XLR-liittimet esivahvistinkäyttöä varten. Vaikka suurin osa MCPS-virtalähteestä sijaitseekin laitteen sisällä, siihen täytyy silti kiinnittää ulkoinen 24 voltin muuntaja. Tämä on varsin harmillista, muttei varsinainen ongelma. Mukana tuleva muuntaja sen sijaan on oman kokemukseni perusteella aivan luokaton (tästäkin kohta lisää).

Sisuskalut:

Jos Soloist 3XP näyttää ulkoa varsin pelkistetyltä, näky sisäpuolella on aivan toisenlainen – jopa vaikuttava. Vahvistin on pakattu niin täyteen komponentteja, ettei ylimääräistä tilaa ole jäänyt jäljelle. Käytettyjen komponenttien määrä selittäneekin osan laitteen korkeasta hinnasta.

Vahvistimen takaosassa on neljä Burson Audion V6 Vivid -operaatiovahvistinta (oparia). Kaksi näistä ohjaavat äänisignaalin sisääntuloa ja toiset kaksi äänenvoimakkuuden säätöä. Bursonin valitsemat oparit vaikuttavat melko suoraan vahvistimen ääneen, joten ääntä olisi mahdollista muokata vaihtamalla ne erilaisiksi. Dual-malliset oparit ovat kuitenkin varsin kalliita, koska esimerkiksi yksi pari Burson Audion V6 Classic -malleja maksaa 140–160 euroa. Kaikkien neljän vaihtaminen maksaakin jo 300 euroa. Käyttäjäkokemusten mukaan suurin muutos äänessä saavutetaan vaihtamalla äänen sisääntulon oparit. Monet ovat kokeilleet myös muiden valmistajien, kuten Sparkos Labsin, opareita.

Valikosta löytyvät asetukset:

Soloist 3XP:ssä on simppeli sisäänrakennettu valikko, jonka kautta voidaan vaihtaa äänen tuloliitintä (XLR/RCA) sekä lähtöliitintä kuulokeliittimien ja XLR-out-liittimien välillä. Myös vahvistimen gain-asetusta täytyy vaihtaa valikon kautta, mikä on hieman kömpelöä, koska monissa muissa vahvistimissa on erillinen gain-painike tai -vipu. Soloist 3XP:n valikossa gain-vaihtoehdot on lisäksi järjestetty epäloogisesti High-Medium-Low, mikä tarkoittaa sitä, että medium-gainilta volume-säädintä vastapäivään eli taaksepäin pyörittämällä tuleekin valituksi high, eikä low, kuten olisi mielestäni loogisinta.

Koska vahvistin on todella tehokas ja high-gain on voimakas, asetuksen kanssa kannattaa olla erittäin tarkkana. Gainia on turvallisinta vaihtaa vain silloin, kun toistettu ääni on pysäytettynä äänilähteestä. Gain-valinta vaatii kyllä vahvistuksen volume-säädintä painamalla, mutta sama toiminto ohjaa myös mute-toimintoa valikossa olemisen aikana. Tähän liittyykin mahdollinen vaaratilanne.

Mikäli käyttäjä on kuunnellut musiikkia esimerkiksi medium-gainilla äänenvoimakkuudella 50, ja laittanut sitten vahvistimen volume-painiketta painamalla mute-tilaan vaihtaakseen gain-asetusta, uuden gain-asetuksen vahvistaminen poistaa samalla painalluksella myös mute-tilan. Tällöin äänentoisto jatkuu aiemmin määritetyllä äänenvoimakkuudella 50. Mikäli käyttäjä valitsi low-gainin, tämä ei haittaa. Jos taas valituksi tuli high-gain ja korvilla oli samalla herkästi toistuvat kuulokkeet, tilanne voi vähintäänkin säikäyttää. Medium-gain 50 vastaa nimittäin high-gainilla suunnilleen asetusta 10–15, joten asetus 50 soi ERITTÄIN lujaa. Tällaisen vaaratilanteen mahdollisuus on Burson Audiolta huonoa suunnittelua tai bugi, joka on toivottavasti korjattu uusissa valmistuserissä.

Kaukosäädin:

Vahvistimen mukana toimitetaan myös pieni metallinen infrapunakaukosäädin, jolla voidaan muuttaa äänen tuloliitintä ja äänenvoimakkuutta. Siinä on lisäksi mute-painike. Kaukosäädin olisi luultavasti kätevä, mikäli vahvistin sijaitsisi olohuoneessa ja sitä käytettäisiin myös esivahvistimena. Toisaalta sillä on mukavaa säätää äänenvoimakkuutta myös työpöydän ääressä istuessa.

Kaukosäätimen positiivisia puolia ovat sen tukeva ja laadukas rakenne (myös painikkeet ovat metallia), sillä vertailun vuoksi lähes kaikkien kiinalaisten laitteiden mukana tulee halpa muovinen säädin (vastaava nähtävissä Topping E30:n arvostelussa). Negatiivisena puolena Bursonin kaukosäätimellä tehtävät komennot menevät perille vain, kun sillä osoitetaan todella tarkasti vahvistimen etureunassa olevaan vastaanottimeen. Ongelma vaikuttaisi toisaalta olevan yleinen muissakin infrapunakaukosäätimissä. Ensimmäinen vahvistimen mukana saamani kaukosäädin oli rikki, mutta valmistaja lähetti minulle pienellä odottelulla ilmaiseksi uuden.

Päätevahvistintila:

Vaikka Soloist 3XP:n digitaalista äänenvoimakkuuden säätöä onkin kuvailtu laadukkaaksi ja sen yhteydessä on kaksi hyvää operaatiovahvistinta, tämä osa piiristä voidaan myös ohittaa kokonaan asettamalla vahvistin päätevahvistintilaan. Tällöin valittavissa on enää gain-asetus, mutta muutoin laite vahvistaa signaalia jatkuvasti täydellä teholla. Äänenvoimakkuuden säätö täytyy hoitaa esimerkiksi D/A-muuntimen tai tietokoneen kautta – en kuitenkaan suosittele esimerkiksi Windowsin äänenvoimakkuuteen turvautumista, koska yksikin väärä liike voi aiheuttaa kuulovaurion tai kuulokkeiden hajoamisen. Päätevahvistintilaan ei onneksi päästä aivan vahingossa, sillä sinne ja sieltä pois päästäkseen täytyy painaa valikkonäppäintä pohjassa 12 sekunnin ajan. Asetuksella on kuulokkeista riippuen sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ääneen, joten käsittelen sen äänenlaatua erikseen tuonnempana.

Virtalähdepäivitys

Vakiomuuntajan ongelmat:

Burson Audio kehuu tuotteidensa Max Current Power Supply (MCPS) -virtalähdettä erityisen hiljaiseksi, koska sen toimintataajuus on perinteisten virtalähteiden 50–60 Hz:n sijaan 170 kHz, jota ihmiskorva ei pysty kuulemaan (ihmisen kuulon yläraja 20 kHz). Tämän ansiosta Burson Audion laitteiden pitäisi tuoda tavallista paremmin esiin äänen pieniä yksityiskohtia, jotka muutoin saattaisivat hautautua virtalähteen aiheuttaman melun alle. Jos en olisi kuullut Soloist 3XP:tä tai toistelisin sokeasti markkinointilauseita, MCPS-tekniikka vaikuttaisi erinomaiselta. Todellisuudessa se menee kuitenkin valitettavasti Soloist 3XP:ssä oletuksena täysin hukkaan.

Vahvistimen mukana toimitetaan geneerinen kiinalainen 24 voltin muuntaja, joka sattuu olemaan omalla kohdallani uskomattoman äänekäs. On yhdentekevää, miten hiljainen laitteen sisäinen virtalähteen toteutus on, jos ulkoisen muuntajan kelat vinkuvat pöydän alla niin lujaa, että ääni kuuluu toisella puolella kerrostaloasuntoa. Epätasainen vinkuminen kantautuu myös kuulokeliittimen kautta kuulokkeisiin saakka. Avoimia kuulokkeita käyttäessä pöydän alla vinkuu joka tapauksessa niin lujaa, että se häiritsee kuuntelua. Ääni vastaa pahinta kuulemaani tietokoneen näytönohjaimen kelojen vinkumista, kun ruudunpäivitysnopeus huitelee useissa tuhansissa.

Mukana tulevalla muuntajalla musiikkia kuunnellessa myös diskantti kuulostaa kummallisen räikeältä ja riipivän terävältä, joten Soloist 3XP:n kuuntelusta tulee itselleni jonkin verran kuunteluväsymystä. Sain selville, etten ole kokemusteni kanssa täysin yksin, vaikkei kukaan muu olekaan valittanut muuntajan kelojen vinkumista. Sekä laitteesta tehdyt mittaukset että kuunteluhavainnot kuitenkin tukevat muuntajan surkeutta ja äänekkyyttä, vaikkei se yhtä pahasti kaikilla vinkuisikaan.

Super Charger 3:

Burson Audio myy MCPS-tekniikalla toteutettuihin laitteisiinsa erikseen noin 280 euron hintaista Super Charger 3 -muuntajaa, jonka luvataan, yllätys yllätys, olevan entistäkin hiljaisempi ja mikrotason yksityiskohtia erottelevampi. Vakiomuuntajan ollessa surkea asiasta jää suoraan sanottuna huono maku suuhun. Koska satuin kuitenkin hankkimaan vahvistimen Black Fridayn tienoilla, Super Charger oli sopivasti 50 prosentin alennuksessa. Koin vahvistimessa itsessään olevan tarpeeksi potentiaalia, joten olin valmis sijoittamaan siihen vielä 140 euroa lisää.

Tämä olikin lopulta kannattavaa, koska Super Charger on käytössä täysin hiljainen, minkä lisäksi se myös tekee diskantista ”normaalin” ja rasittamattoman kuuloista. Paremman muuntajan tulisi mielestäni kuulua myyntipakkaukseen, koska oletuksena Soloist 3XP on ainakin omalla kohdallani korkeaan hintaansa nähden hyvin viallinen laite.

Muita käyttöön liittyviä huomioita

Valtavasti tehoa:

Erikseen ostamani muuntaja tekee vahvistimesta ylipäätään käyttökelpoisen, mutta käyttöön liittyy silti muutamia erikoisuuksia. Positiivisena puolena tehoa on tarjolla balansoidun liittimen kautta lähestulkoon loputtomasti, joten Soloist 3XP soveltuu erinomaisesti vaikeasti toistettaville kuulokkeille, kuten Hifimanin HE-6-malleille ja Susvaralle sekä Abyss 1266:lle. Tällaiseen käyttöön vahvistin on nähdäkseni ensisijaisesti suunniteltukin. Toisaalta maltillisemmilla kuunteluvoimakkuuksilla pienemmätkin teholukemat riittäisivät. Valmistaja ilmoittaa balansoidun ulostulon maksimitehoksi esimerkiksi 4 wattia 32 ohmin kuulokkeille, kun taas 300 ohmin kuulokkeille luvataan 0,3 wattia. AudioScienceReview:n testissä todelliset teholukemat olivat kuitenkin 5,4 wattia 32 ohmille ja hurjat 2,3 wattia 300 ohmille (linkki testiin).

Taustakohina eri gain-asetuksilla:

Samasta testistä käy ilmi, että Soloist 3XP mittautuu keskinkertaisesti, ellei jopa huonosti. Erityisesti laitteen taustakohina on korkeahko. Tämän tiesin itseasiassa jo mittaustuloksia näkemättäkin, koska olen todennut kohinan selvästi kuuluvaksi, mikäli laitteeseen yhdistetään herkät kuulokkeet. Low-gainilla pahimmasta kohinasta päästään yleensä eroon, mutta vahvistin ei silti sovellu mielestäni laisinkaan in-ear-kuulokkeille. Suurempia kuulokkeita on pääsääntöisesti mahdollista kuunnella medium-gainilla, mikäli niiden herkkyys on alle 100 dB/mW. High-gain puolestaan on voimakkaan suhinan vuoksi pitkälti käyttökelvoton muilla kuin vaikeammin toistettavilla planaarikuulokkeilla. Esimerkiksi Hifiman HE6se V2 (linkki arvosteluun) hyötyi korkeimmasta gainista.

Asetusten välillä on melko suuri ero, sillä low-gainilla äänenvoimakkuus täytyy säätää kuunnellessa monesti lähes maksimiin (85–99). Samaan äänenvoimakkuuteen riittää medium-gainilla asetus 35–55, kun taas high-gainilla jäädään useimmiten 5–15 välille. HE6se V2:ta pystyin kuuntelemaan high-gainilla lujalla voimakkuudella 40:n tuolla puolen, joten sillekin jää runsaasti pelivaraa.

Äänenvoimakkuuden säätimen ongelmat:

Vaikka laitteen äänenvoimakkuuden säädin onkin erinomainen kanavatasapainon näkökulmasta, sen käyttäminen on varsin ärsyttävää. Äänenvoimakkuus muuttuu todella hitaasti, sillä digitaalista säädintä täytyy pyörittää noin 25 kertaa päästäkseen asetukselta 0 asetukselle 99. Kaukosäätimellä samaan kuluu aikaa nappi pohjassa noin 11 sekuntia, joten suuremmat säädöt ovat erittäin hitaita esimerkiksi gain-asetusta tai kuulokkeita vaihtaessa. Äänenvoimakkuuden säädin ei lisäksi ole tarkkuudeltaan täysin virheetön, sillä osa yksittäisistä pyöräytyksistä muuttaa voimakkuutta pykälän verran päinvastaiseen suuntaan.

Ärsyttävintä koko toteutuksessa on kuitenkin se, ettei äänenvoimakkuus muutu lineaarisesti, vaan säätö jakautuu useisiin osioihin, joiden välillä on hyppyjä. Kun osio vaihtuu esimerkiksi 20:stä eteenpäin, äänenvoimakkuus on asetuksilla 21–24 pienempi kuin asetuksella 20. Hyppy 51:stä 52:een puolestaan lisää äänenvoimakkuutta 0,5 desibelin sijaan usealla desibelillä.

Jälkimmäinen on ongelmallista, koska etenkin balansoimattomien liittimien kautta kuunnellessa itselleni optimaalinen äänenvoimakkuus olisi juuri asetusten 51 ja 52 välissä. Täten joudun kuuntelemaan kuulokkeita joko hieman liian hiljaisella tai lujalla äänenvoimakkuudella. Kuuntelun aikana usean desibelin hyppy on myös ikävän kuuloinen ja se muistuttaa joka kerta vahvistimessa olevasta viasta. Burson Audio on ilmeisesti korjannut säätimeen liittyvät bugit uudemmissa valmistuserissä, mutta asia kannattaa ottaa huomioon käytettyä laitetta ostaessa.

Korkea DC offset ennen laitteen lämpenemistä:

Soloist 3XP:ssä on mitattu olevan myös huomattavasti tavallista suurempi DC offset ensimmäisten 10–15 minuutin aikana laitteen käynnistämisestä (tasavirtaa vuotaa hieman äänisignaalin sekaan). Tämän vuoksi laitteen kannattaisi olla päällä vähintään 10 minuuttia ennen kuin siihen kiinnitetään kuulokkeet. Muutoin kuulokkeista voi kuulua kiinnitysvaiheessa pieni pamaus. Ongelman vaikutuksesta äänenlaatuun en ole täysin varma, mutta korkeahkon DC offsetin ei pitäisi kuitenkaan Burson Audion mukaan rikkoa kuulokkeita. Oli miten oli, Soloist 3XP:n suunnittelussa olisi runsaasti parannettavaa.

Äänenlaatu

Huomioita äänenlaadun arvioinnista

• Käytetyt kuulokkeet: kaikki tähän mennessä arvostellut
• Käytössä Super Charger 3 -muuntaja
• Kuunteluketju: Tidal/FLAC-tiedostot -> Schiit Audio Bifrost 2 -> Burson Audio Soloist 3X Performance

Arvioin laitetta vain paremmalla muuntajalla, koska en halua enää ikinä kuulla mukana tulevaa vaihtoehtoa. Soloist 3XP saattaa olla joillekin käyttökelpoinen sellaisenaan, mutta suosittelen silti laitteen hankkimista harkitseville Super Chargerin sisällyttämistä budjettiin. Tähän mennessä vahvistimesta on luultavasti syntynyt arvostelun perusteella suurimmalle osalle negatiivinen mielikuva, joten onneksi minulla on äänenlaadusta mukavampaa kerrottavaa.

Ajatuksia äänenlaadusta

Monet käyttävät niin sanottuna referenssivahvistimena jotakin hyvin mittautuvaa ja subjektiivisesti arvioituna mahdollisimman värittymätöntä ja tietyllä tapaa sielutonta laitetta. Tämä on mielestäni kriittisesti arvioituna oikea ratkaisu, mutten jaksaisi itse kuunnella kuulokkeitani kaikki päivät sellaisella laitteella tai kuunteluketjulla. Tämän vuoksi Soloist 3XP onkin ollut itselleni sopiva laite sekä arkipäiväiseen kuunteluun että kuulokkeiden tarkempaan arviointiin.

Vahvistimen ääni ei eroa paljoa niin sanotusta neutraalista eli laite ei varsinaisesti muuta kuulokkeita eri kuuloiseksi kuin ne ovat. Myös vahvistimen lähtöimpedanssi on matala, joten sillä ei ole vaikutusta kuulokkeiden taajuusvasteeseen. Useimmat transistorivahvistimet kuulostavat mielestäni selkeiltä, kontrolloiduilta ja jokseenkin teräviltä. Tarkkuutta ja erottelua löytyy myös Soloist 3XP:n äänestä, mutta se kuitenkin pyöristää ja rentouttaa toistoa omaan makuuni juuri sopivasti, jotta huomaan uppoutuvani kuunteluun tavallista paremmin, ja laitteen olemassaolo pääsee unohtumaan jopa lievästä taustakohinasta huolimatta.

Musiikki soljuu eteenpäin todella luonnollisesti ja äänestä puuttuu transistorivahvistimille tyypillinen kireys. Kuuntelu vahvistimella on suorastaan selittämättömällä tavalla houkuttelevaa, koska lopputulos on erittäin uskottava etenkin Schiit Bifrost 2 DAC:in kanssa. Erityisesti laulajat kuulostavat todella aidoilta ja äänikuva on miellyttävän tilava ja jäsentynyt. Esitystavan orgaanisuus muistuttaa putkivahvistimia, mikä johtuu luultavasti ainakin osittain Soloist 3XP:n korkeahkoista säröarvoista. Vaikken pystykään säröä kuulemaan, se todennäköisesti pehmentää toistoa. Tämä ei onneksi silti tunnu syövän paljoa pois äänten erottelusta.

Monet ovat kuvailleet Burson Audion V6 Vivid -opareita hieman V-tyylisiksi eli bassoa ja diskanttia korostaviksi. Bassoon muodostuu kieltämättä mukavasti runkoa ja äänenpainetta, ja diskantti jää mieleen ilmavuutensa ansiosta – säihkettä saattaa itseasiassa olla huonommin äänitetyssä musiikissa joidenkin makuun paikoin liikaakin. Musiikki kuulostaa aina menevältä ja helposti kuunneltavalta. Kokonaisuus pysyy myös selkeänä, koska keskitaajuudet eivät toistu erityisen tuhteina, vaan pikemminkin avarina. Pidän siitä, että esitystapa on voimakkaasti tunteita herättävä.

Jos joku jää kaipaamaan Soloist 3XP:ltä lämpimämpää ja värittyneempää ääntä, valmistajan erikseen myymät V6 Classic -oparit kuulostavat ilmeisesti tuhdimmalta. Ne saattaisivat olla hauskaa vaihtelua laitteen mukana tuleville V6 Vivid:eille. Pidän kuitenkin esitystavasta sellaisenaan, joten itselläni ei ole tarvetta muuttaa Soloist 3XP:tä erilaiseksi etenkään, kun opareiden vaihtaminen maksaisi vähintään 150 euroa lisää.

Kuuloke- ja laiteparitus

Vahvistimen tarpeeksi tasapainoisesta äänestä kertoo mielestäni parhaiten se, että se on sopinut tähän mennessä kaikille testaamilleni kuulokkeille. Mitkään kuulokkeet eivät ole kuulostaneet oudoilta tai huonoilta vahvistimen vuoksi, joten olen voinut keskittyä siihen, mitä ikinä olenkaan ollut kuuntelemassa. Täten en oikeastaan osaa suositella vahvistinta millekään tietyille kuulokkeille, vaan se on todella monipuolinen. Erityisesti vaikeasti toistettavat planaarikuulokkeet ovat hyötyneet Soloist 3XP:stä eniten muihin vahvistimiini verrattuna.

Laite tuo myös hyvin esiin eri D/A-muuntimien välisiä eroja, eikä se ole erityisen nirso paritusten suhteen, koska vahvistimen oma ääni ei ole liikaa kallellaan mihinkään suuntaan. Esimerkiksi sekä kirkkaampi Soncoz SGD1 (linkki arvosteluun) että lämpimämpi Schiit Audio Bifrost 2 (linkki arvosteluun) ovat sopineet Soloist 3XP:lle hyvin. Vahvistin mukautuukin hyvin erilaisiin käyttötilanteisiin, joten sen olemassaolo on siinäkin mielessä helppo unohtaa.

Päätevahvistintilan muutokset

Soloist 3XP:n käyttäminen päätevahvistintilassa tarjoaa sekä objektiivisia että subjektiivisia muutoksia ääneen. Ensinnäkin vahvistimen säröarvojen ja taustakohinan on mitattu laskevan, joten tilan käyttäminen olisi perusteltua, mikäli äänenvoimakkuutta on mahdollista säätää D/A-muuntimen tai esivahvistimen kautta. Vahvistin on kuulokkeiden päätevahvistimena niin tehokas, että medium-gainilla esimerkiksi Windowsin äänenvoimakkuus täytyy pitää tavallisesti asetuksella 5–20. Säätövaraa jää siis vähän, eikä käyttö ole muutoinkaan tällä tavalla turvallista, mikäli jokin ääntä toistava sovellus päättääkin yhtäkkiä käyttää 100 prosentin äänenvoimakkuutta.

En ole varma, johtuuko asia pienemmistä säröarvoista, volume-piirin ohittamisesta vai vahvistimen 100 prosentin vahvistustehosta, mutta päätevahvistintilaa käyttämällä päästään eroon toiston rentoudesta, mikäli se joitakin häiritsee. Äänestä tulee entistä täsmällisempää ja kontrolloidumpaa. Esitystapa muistuttaa terävyydeltään enemmän perinteistä modernia transistorivahvistinta. Tästä on joillakin pehmeä-äänisillä kuulokkeilla hyötyä, kun taas hieman kirkkaammat kuulokemallit, kuten Sennheiser HD800 (linkki arvosteluun), kuulostavat mielestäni paremmalta vahvistinta normaalisti käyttäessä. Lopputulosta on hieman vaikeaa arvata etukäteen, joten kuulokkeita kannattaa ehdottomasti kokeilla molemmilla tavoilla.

Selkein muutos päätevahvistintilan eduksi syntyy bassontoiston kontrollissa. Esimerkiksi suljettujen ZMF-mallien korostunut keskibasso pysyy tiukasti kurissa, mikä selkeyttää keskitaajuuksien toistoa. Erityisesti pehmeillä ja resonoivilla puukupeilla varustettu Verite Closed (linkki arvosteluun) kuulostaa hieman paremmalta päätevahvistintilassa. Sama pätee myös voimakasbassoiseen Modhouse Argoniin (linkki arvosteluun). Vastaavasti selkeämpiääninen Verite Open (linkki arvosteluun) on mielestäni liian ohuen kuuloinen, joten pidän siitä enemmän vahvistimen oman volume-piirin kautta kuunneltuna.

Vertailuja

Burson Audio Soloist 3X Performance vs. RebelAmp

Hinnat: 1700 € vs. 700 € (hinta noussut ja dollarin kurssi vahvistunut)

Aiemmin kirjoittamani vertailu löytyy RebelAmp:in arvostelusta.

Burson Audio Soloist 3X Performance vs. Cayin IHA-6

Hinnat: 1700 € vs. 850 €

Ostin hiljattain heräteostoksena Cayin IHA-6 -vahvistimen, joka tunnetaan Soloist 3XP:n tapaan suurista teholukemistaan (balansoituna 7 W / 32 ohm). IHA-6:ssa ei ole digitaalista äänenvoimakkuuden säädintä, kaukosäädintä tai opareiden vaihtomahdollisuutta, mutta se tarjoaa muutamia mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuten kolme erilaista lähtöimpedanssia (0,3 / 10 / 120 ohmia) ja high current -tilan (Class A).

High current -tilassa vahvistimesta irtoaa nimensä mukaisesti enemmän virtaa esimerkiksi matalaimpedanssisille planaarikuulokkeille. Tilan aktivoiminen alentaa kuitenkin samalla maksimaalista antotehoa (balansoituna 5 W / 32 ohm). Kirjoitan IHA-6:sta tarkemmin toisella kertaa, mutta teen tässä vaiheessa pintapuolisen äänenlaadullisen vertailun Soloist 3XP:n kanssa. Olen omistanut IHA-6:n vasta vähän aikaa, joten havaintoni kannattaa mieltää eräänlaisiksi ensikokemuksiksi.

Arvioin molempia vahvistimia vain balansoitujen liitäntöjen kautta, sillä IHA-6:n lähtöimpedanssi on siten vertailukelpoinen (0,3 ohm vs. 0,5 ohm). D/A-muuntimena käytin Schiit Bifrost 2:ta, ja tasasin laitteiden äänenvoimakkuudet vastaamaan toisiaan MiniDSP EARS:in avulla.

Erot äänessä

Molemmat vahvistimet kuulostavat mielestäni erinomaisilta ja niillä on omat etunsa. Soloist 3XP on kaksikosta huomattavasti realistisempi, mikä käy välittömästi ilmi esimerkiksi vokalistia kuunnellessa. Keskitaajuudet jäävät IHA-6:lla etäisemmiksi, eivätkä ne herätä itsessäni yhtä suuria tunteita. Soloist 3XP on yleisesti varsin rennon kuuloinen, kun taas IHA-6:n yläkeskitaajuudet ja alempi diskantti toistuvat hyökkäävämmin.

IHA-6 ohjaa kuuntelun aikana huomiota enemmän yksityiskohtien havainnointiin, kun taas Soloist 3XP antaa kuuntelijalle enemmän tilaa uppoutua kokonaisuuteen. Tämä lisätila auttaa äänten erottelussa, koska IHA-6:n hyökkäävämpi esitystyyli tekee sen äänikuvasta ahtaamman, vaikka esimerkiksi vokalisti sijoittuukin äänikentässä kauemmas kuin Soloist 3XP:llä.

IHA-6:n etuna on kontrolloidumpi ja tiukemmin iskevä bassontoisto. Kun se yhdistetään energisempään yläkeskitaajuuksien toistoon, musiikki kuulostaa Soloist 3XP:hen verrattuna nopeammalta ja dynaamisemmalta. Etenkin menevässä musiikissa on mukavasti meininkiä, kun taas Soloist 3XP kuulostaa pehmeämmältä, vaikkakin tuhdimmalta. Keskitaajuuksien toisto on mielestäni aina Bursonissa uskottavampaa etenkin ”oikeita” soittimia kuunnellessa.

Diskantin osalta tilanne on mielenkiintoinen, koska IHA-6:ssa on kirkkaampi aladiskantti ja Soloist 3XP:ssä säihkyvämpi ylädiskantti. Molemmissa vahvistimissa on siis omanlaistaan kirkkautta, mutta pääsääntöisesti IHA-6 on terävämmän kuuloinen ja Soloist 3XP ilmavampi. Tämä selittänee pitkälti sitä, miksi Bursonin äänikuva tuntuu avarammalta, vaikka sen keskitaajuuksien toisto onkin intiimimpää. Vaikka IHA-6:n toiston tausta onkin olemattoman taustakohinan ansiosta tummempi, Soloist 3XP:llä yksittäisten äänten ja soittimien ympärillä on enemmän tyhjää tilaa. Vahvistin myös erottelee esimerkiksi rumpujen lautasten helinöitä kyvykkäämmin kuin IHA-6.

Pikaisen vertailun johtopäätökset

Soloist 3XP kuulostaa mielestäni balansoituja liittimiä vertaillessa paremmalta vahvistimelta, muttei sentään 100 prosenttia paremmalta, kuten kaksikon hintaero antaisi odottaa. Burson Audion vahvistin on ennen kaikkea realistisempi ja sitä myötä paremmin mukaansa tempaava, mutta IHA-6:ssa ei ole myöskään mitään moitittavaa huomattavasti edullisemmaksi laitteeksi. Sen hieman terävämpi ja kontrolloidumpi ääni saattaa jopa miellyttää monia enemmän kuin Soloist 3XP:n pyöristyneempi ja rennompi esitystyyli.

Lopputulosta voidaan myös muuttaa molemmissa laitteissa vastaamaan enemmän toisiaan. Soloist 3XP:stä saadaan särmikkäämpi käyttämällä sitä päätevahvistintilassa, kun taas IHA-6:sta saadaan ulos rennompaa ja pyöristyneempää ääntä balansoimattomien liittimien kautta. Lisäksi vahvistimen Class A -tilaan siirtävä high current -tila vaikuttaisi hieman lämmittävän ääntä, joten minulla riittää vielä IHA-6:ssa runsaasti testailtavaa. Vahvistin on joka tapauksessa hieman ”normaalimman” kuuloinen kuin Soloist 3XP, joten käytän sitä luultavasti jatkossa yhtenä vahvistimena kuulokearvosteluissani.

Yhteenveto

Soloist 3X Performance on mielestäni erityisesti käytettynä noin 1000 eurolla hyvä ostos niille, jotka haluavat miellyttävän ja realistisen kuuloisen transistorivahvistimen suurilla teholukemilla. Vahvistin on myös monipuolinen ja mukaansa tempaavasta esitystyylistään huolimatta tarpeeksi normaalin kuuloinen, jottei se väritä lopputulosta liikaa. Hyvään lopputulokseen pääseminen vaati kuitenkin ainakin omalla kohdallani paremman muuntajan ostamisen.

Soloist 3XP sopii parhaiten planaarikuulokkeille, koska ne tuntuvat olevan keskimääräistä alhaisemman herkkyytensä vuoksi varsin immuuneja taustakohinalle. Mikäli kuulokekokoelma sisältää vain herkkiä dynaamisia kuulokkeita, laitteen taustakohina voi muodostua ongelmaksi.

Vaikka olenkin vahvistimen äänenlaatuun erittäin tyytyväinen, en välttämättä ostaisi laitetta useiden pienten vikojen vuoksi uudestaan, sillä se tuntuu tuotteena raakileelta. Vaikka mukana tuleva muuntaja ei todennäköisesti olekaan kaikilla yhtä surkea kuin itselläni, ja valmistaja on lukemani perusteella hienosäätänyt äänenvoimakkuuden säädön toimintaa, parannettavaa jää silti edelleen runsaasti. Useimpien vikojen kanssa oppii kyllä elämään varsin kivuttomasti, mutta kalliin tuotteen käytön tulisi mielestäni olla huomattavasti sulavampaa. Tuotekehitys tuntuu tietyllä tapaa jääneen kesken, mikä on varsin kummallista.

Soloist 3XP:llä musiikkia kuunnellessa en kuitenkaan voi olla sille koskaan vihainen, mikä tekee tilanteesta lopulta varsin ristiriitaisen. Mikäli mahdollinen ostajaehdokas arvostaa eniten äänenlaatua ja suuria teholukemia, voin suositella vahvistinta. Mikäli taas laitteen käytettävyydellä ja mittaustuloksilla on yhtä lailla merkitystä, Soloist 3XP:n suosittelu on erittäin vaikeaa. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei kenenkään ole pakko laitetta ostaa, sillä markkinoilta löytyy nykyään runsaasti erilaisia vahvistinvaihtoehtoja useista eri hintaluokista. Burson Audio on mielestäni joka tapauksessa mielenkiintoinen valmistaja, koska se tekee monet asiat eri tavalla kuin kilpailijansa.

Plussat ja miinukset:

+ Valtavasti tehoa
+ Äänen esitystapa on yhtä aikaa menevä ja rento
+ Miellyttävän tuhti bassontoisto
+ Erotteleva ja ilmava ylädiskantti
+ Selkeät ja tunteita herättävät keskitaajuudet
+ Täydellinen kanavatasapaino kaikilla kuunteluvoimakkuuksilla
+ Mukana tulee kaukosäädin
+ Tukeva rakenne
+ Operaatiovahvistimien vaihtomahdollisuus
+ Mielenkiintoinen päätevahvistintila

+/- Basso toistuu oletuksena aavistuksen hitaasti, eikä niinkään tiukasti iskevästi. Tämä ei välttämättä sovi kaikille kuulokkeille, mutta onneksi bassontoisto on päätevahvistintilassa kontrolloidumpaa

– Ylempi diskantti voi olla toisinaan joidenkin makuun turhan säihkyvää
– Melko voimakas taustakohina
– Useat käyttöä häiritsevät pienet ongelmat
– Huonosti toimiva äänenvoimakkuuden säätö
– Mukana tulee huono ja äänekäs muuntaja
– Korkeahko DC offset
– XLR-liittimet on jätetty nimeämättä
– Lämpenee kuumaksi ja kuluttaa paljon sähköä
– Laitteen hinta on Euroopassa typerän korkea