Kirjoittaja: Sword of Damocles
Ukrainalainen Rebel Audio on yhden miehen taistelu kalliita audio-tuotteita vastaan. Yritys valmistaa ainoastaan yhtä tuotetta: RebelAmp-nimistä, transistoripohjaista, Class A -kuulokevahvistinta, jonka suunnittelutavoitteena on ollut edullinen hinta ja laadukkaat komponentit. Vahvistin ei itseasiassa ole täysin Rebel Audion omaa suunnittelua, sillä se pohjautuu AMB Laboratories:n ja Ti Kan -nimisen henkilön julkaisemaan teknologiaan, joka on ilmeisesti syntynyt DIY-rakentelun lopputuloksena.
RebelAmpin saa ostettua nykyään joko vihreän tai mustan värisenä, mutta useimmille se on jäänyt mieleen juuri vihreän värinsä vuoksi. Vahvistimen pystyy tilaamaan vain suoraan valmistajalta Ukrainasta ja se maksaa 500 dollaria. Postikulujen ja arvonlisäveron jälkeen loppuhinnaksi muodostuu Suomeen tilatessa noin 600 euroa. Monet vahvistimen omistajat ovat kehuneet sitä vuolaasti, joten päätin hankkia laitteen itsekin ottaakseni selvää, miltä 600 euron vahvistin kuulostaa aiemmin kuulemiini 100–350 euron vahvistimiin verrattuna – oma vahvistimeni maksoi tosin vain 500 euroa, koska ostin B-stock-mallin.
Ukrainasta on viime vuosina tullut useita mielenkiintoisia audio-tuotteita, sillä Rebel Audion lisäksi Class A -kuulokevahvistimia valmistaa Flux Lab Acoustics, ja putkivahvistimia Tor Audio. Monet kuulokemaailmaa enemmän seuraavat ovat myös varmasti kuulleet Verum Audio One -planaarikuulokkeista. Vastaavasti hieman vähemmän tunnettu planaarikuulokkeiden valmistaja Sash (Studio Audio Sound Handmade) sijaitsee myös Ukrainassa.
Tietoja:
- Hinta: 500 USD / 600 €
- Tyyppi: Class A
- Virrankulutus: 35 W
- Gain-asetukset: 1x / 5,2x / 11x
- Maksimi antoteho: 1 W / 32 ohm
- Lähtöresistanssi: 0,1 ohmia
- Crosstalk: -95 dB
- THD: < 0,001 %
- IMD: < 0,006 %
- SNR: > 110 dB
- Ulkoiset mitat (P x L x K): 23,3 x 34 x 6,2 cm
- Paino: 3 kg
- Takuu: 2 vuotta
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Rakenne ja liitännät
RebelAmp on kooltaan massiivinen, joten sitä on vaikeaa pinota siististi päällekkäin minkään muun laitteen kanssa. Koska laite lämpenee pidemmässäkin käytössä vain maltillisesti, olen monesti pitänyt sen päällä toisessa reunassa pienempää laitetta, kuten DAC:ia. RebelAmpin ulkokuori on anidisoitua alumiinia, ja rakenne on lähes identtinen kopio yhdysvaltalaisen Schiit Audion laitteista. Vihreä väritys jakaa varmasti mielipiteitä, mutta se näyttää onneksi todellisuudessa hienommalta kuin kuvissa. Laitteen nimestä ei jää epäselvyyttä, koska se on kirjoitettu vasempaan etureunaan kissan kokoisin kirjaimin. Rebel Audion logo muistuttaa joko sattumalta tai tarkoituksella ylösalaisin käännettyä HeadAmp:in logoa.
RebelAmp on single ended -vahvistin, eikä siitä löydy balansoituja liitäntöjä. Kuulokkeet kiinnittyvät vahvistimen oikeaan reunaan 6,35 mm:n liittimellä. Etureunassa on myös tukevan tuntuiset kytkimet gain-valinnalle ja pre out -esivahvistinominaisuuden aktivoimiselle. Matalin gain-asetus sijaitsee mielenkiintoisesti keskimmäisenä. Kytkimien ja kuulokeliittimen välissä on vihreä virtaledi.
Monista vahvistimista poiketen RebelAmpin tekijä on merkinnyt äänenvoimakkuuden säätimen asennon tarpeeksi näkyvästi mustalla pisteellä – valmistaja muistaa jopa mainita tästä yksityiskohdasta yhtenä tärkeistä suunnitteluperiaatteista. Äänenvoimakkuuden säätö on toteutettu laadukkaalla Alps-potentiometrillä, ja säädin onkin mielestäni tuntumaltaan täydellinen. Nuppi pyörii todella tasaisesti ja siinä on juuri sopivasti vastusta, eikä ollenkaan väljää siitä kiinni tarttuessa.
RebelAmpin käytettävyyden osalta ainoa harmillinen asia on virtakytkimen sijaitseminen vahvistimen takana. Kytkintä joutuu aina kurkottamaan ylettyäkseen siihen, eikä vahvistinta viitsi jättää korkean virrankulutuksen vuoksi pysyvästi päälle ilman käyttöä. Vahvistimen mukana ei toimiteta ollenkaan kaapeleita, joten ostaja joutuu ensimmäisenä ostamaan tai etsimään jostakin sopivan virtakaapelin – vahvistimeen sopii kuitenkin sama yleinen virtakaapeli kuin esimerkiksi tietokoneisiin ja näyttöihin.
Vahvistimen takapuolella vasemmassa reunassa on RCA-sisääntuloliittimet ja toiset RCA-liittimet vahvistimen käyttämiseksi esivahvistimena. Huvittavana yksityiskohtana valmistaja kertoo vahvistimen olevan tehty Euroopassa. Tämä on tavallaan täysin totta, mutta hyvin harva muu Euroopassa sijaitseva valtio piiloutuisi Eurooppa-termin taakse ilmoittamatta tuotteen oikeaa valmistusmaata. Ukraina ei myöskään kuulu EU:n veroalueeseen, joten vahvistimesta joutuu maksamaan arvonlisäveron – tästä ei tule ainakaan itselleni kovinkaan eurooppalaista fiilistä, mutta esimerkiksi amerikkalaisille Eurooppa herättänee enemmän luottamusta kuin Ukraina.
Ominaisuudet
Rebel Audio kertoo pitäneensä tarkoituksella vahvistimen ominaisuuslistan lyhyenä, jotta kaikki paukut voitiin käyttää äänenlaadun maksimointiin. Vahvistimesta löytyy kolme gain-asetusta ja sitä voidaan käyttää myös esivahvistimena. Mitäpä muutakaan tällainen vahvistin lopulta tarvitsee? Balansoitu rakenne olisi nostanut vahvistimen hintaa, eikä siitä olisi varsinaisesti lisähyötyä monellekaan tavalliselle kuulokekuuntelijalle.
Käyttöön liittyviä huomioita
RebelAmpin maksimaaliseksi antotehoksi ilmoitetaan 32 ohmin kuormalla tasan 1 watti, joka on melko pieni lukema verrattuna esimerkiksi moniin halvempiin kiinalaisiin Class D -vahvistimiin, joista irtoaa samalla kuormalla useita watteja. Tämä luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä useimmat kuulokkeet eivät tarvitse vahvistimelta useita watteja saatikka edes useita satoja milliwatteja. Vaikeammin toistettavilla kuulokkeillakin tehoa aletaan tarvita enemmän vasta kun äänenvoimakkuus nousee kuunnellessa yli 100 desibelin. Useimmissa tilanteissa ja useimmilla kuulokkeilla RebelAmpin tehot riittävät kuunteluun enemmän kuin hyvin. Vaikeammin toistettaville planaarikuulokkeille en kuitenkaan sitä ostaisi.
Omalla normaalihkolla tai hieman lujemmalla kuunteluvoimakkuudellani kaikki kuulokkeeni soivat vahvistimen medium-gain-asetuksella tarpeeksi lujaa äänenvoimakkuuden säätimen ollessa kello 9–12 välillä (säätövaraa olisi tarjolla kello 7–17 välillä). Matalalla impedanssilla ja herkkyydellä oleva Dan Clark Audion Aeon 2 Closed hyötyi high-gainista, mutta muutoin keskimmäinen gain-asetus on hyvä esimerkiksi ZMF:lle ja Audezeille, sillä äänenvoimakkuuden säätimessä on mukavasti pelivaraa, eikä sitä tarvitse pyörittää hipaisuliikkein. Herkemmät kuulokkeet, kuten Audio Technican ATH-WP900 ja in-ear:it toimivat parhaiten low-gainilla.
Vahvistimesta alkaa kuulua ääntä äänenvoimakkuuden säätimen ollessa noin kello 7.30 kohdalla – tällöin kanavabalanssi on välittömästi kohdallaan, joten musiikkia on mahdollista kuunnella myös todella hiljaisella. Tämän mahdollistaa myös se, että RebelAmp on todella hiljainen taustakohinan osalta. Normaaleilla kuulokkeilla edes medium- tai high-gainilla ei kuulu minkäänlaista taustakohinaa, mutta herkemmillä in-ear-kuulokkeilla kohinaa on havaittavissa melko kuuluvasti medium-gainilla ja luonnollisesti myös high-gainilla. Vahvistimen low-gain asetus on kuitenkin fiksusti 1x, joten sillä kohinasta pääsee kokonaan tai vähintäänkin lähes kokonaan eroon.
En havaitse vahvistimen äänessä eroa vahvistimen lämmettyä eli sitä voi mielestäni kuunnella hyvin mielin suoraan kylmiltään, vaikka monet ovatkin sitä mieltä, että Class A -vahvistimien ääni paranee käynnissä olemisen ja lämpenemisen aikana. Olen tästä sikäli samaa mieltä, että kalliimpi Class A -vahvistimeni, Burson Audio Soloist 3X Performance vaatii alkuun 10–15min lämmittelyn toimiakseen optimaalisesti virransyötön osalta.
Äänenlaatu
Muutama sana testailustani:
Keskityn vahvistimen äänenlaadun arvioinnissa suurimpiin ja selkeimpiin havaitsemiini eroihin, sillä pienemmät erot voivat olla herkästi omaa kuvitelmaani tai ne voivat tulla ilmi vain yksittäisillä kuulokkeilla. Olen kuunnellut RebelAmpia yhtä aikaa erityisesti kalliimman Burson Audio Soloist 3XP:n kanssa, sillä molemmat ovat transistoripohjaisia (solid state) Class A -vahvistimia, ja minua on kiinnostanut selvittää perinpohjaisesti, miten RebelAmp vertautuu huomattavasti kalliimpaan Bursonin vahvistimeen (Euroopassa 1400 €).
Käytin vertailuun yksityiskohtaisimpia omistamiani kuulokkeita, ZMF Verite Closedia (Audeze LCD-R ei valitettavasti toimi normaaleilla vahvistimilla), mutta olen varmistanut havaintojeni paikkansa pitävyyden myös edullisemmilla ZMF:n kuulokkeilla ja Audeze LCD-2F:llä.
Kuuntelin vahvistimia pääasiassa 700 USD maksavalla Schiit Audion Bifrost 2 R2R-DAC:lla. RebelAmp oli kiinni Bifrostin RCA-liittimissä ja Burson Soloist XLR-liittimissä, jotta pystyin kuuntelemaan molempia vahvistimia yhtä aikaa vaihtaen kuulokkeita lennosta niiden välillä. Äänenvoimakkuuden vahvistimille tasasin korvakuulolla niin lähelle toisiaan kuin mahdollista, mutta säätelin myös välillä toista kovemmalle ottaakseni selvää, kumoaako äänenvoimakkuuden nosto toisesta vahvistimesta löytämäni erot. Tiedostan, että DAC:in eri liittimet voisivat mahdollisesti tuoda eroja ääneen, mutta koska en ole havainnut aiemmin äänenlaadullista eroa Bifrostin RCA- ja XLR-liittimien välillä, lasken lopullisen vaikutuksen olevan hyvin pieni.
Omistan myös delta-sigma DAC:eja, kuten 150 euroa maksavan Topping E30:n ja noin 500 euroa maksavan Soncoz SGD1:n, joten päätin vielä lopuksi testata ja varmistaa, missä määrin RebelAmpin ominaispiirteet tulevat ilmi niillä. Kaikki eivät usko DAC:ien vaikuttavan millään tavalla lopulliseen vahvistimen kautta kuulokkeisiin siirtyvään ääneen, mutta olen itse havainnut joidenkin parempien laitteiden tuovan selkeämmin esiin eroja sekä vahvistimien että kuulokkeiden välillä. DAC voi myös omalta osaltaan korostaa tiettyjä äänen osa-alueita ja sitä myötä vahvistimen omia ominaispiirteitä. Raportoin DAC:ien eroista arvostelun loppupuolella.
Miltä RebelAmp kuulostaa?
RebelAmpia voisi kuvailla musikaaliseksi vahvistimeksi, koska sillä musiikkia kuunnellessa keskittyy enemmän kokonaisuuteen kuin yksityiskohtien havainnointiin. Vahvistimet, kuten Topping L30 ja SMSL SP200 jättivät minut kuunnellessa täysin kylmäksi, vaikka niillä yksityiskohdat tavallaan vetivätkin kuunnellessa enemmän huomiota puoleensa. Nämä vahvistimet toistavat objektiivisesti arvioituna ääntä oikein, mutta niillä musiikki ei solju yhtä luonnollisesti kuin RebelAmpilla, jolla on mielestäni miellyttävä tapa esittää musiikki yhtenäisenä kokonaisuutena olematta liian värittynyt tai yksityiskohdiltaan vajaa.
En osaa vielä oman kokemukseni pohjalta sanoa, mistä äänen luonnollisuus tai epäluonnollisuus vahvistimissa syntyy – kyseessä on luultavasti hyvinkin subjektiivinen tuntemus, mutta huomaan yleensä nopeasti, vetääkö ääni kokonaisuutena minua puoleensa vai kuulostaako se pelkästään ”hyvältä”. Tätä ei olisi millään mahdollista mitata etukäteen puolestani. Kuulokkeilla on aina suurin vaikutus lopputulokseen, mutta niille sopiva vahvistin voi olla viimeinen silaus tietynlaista toistoa tavoitellessa.
Class A -vahvistimien oletetaan monesti olevan ääneltään lämpimiä ja pehmeitä. Myös RebelAmpissa on hieman näitä piirteitä erityisesti pehmennetysti toistuvien ylimpien diskanttitaajuuksien osalta. Vahvistin on todella yksityiskohtainen, mutta se ottaa siinä juuri sopivasti takapakkia sekoittamalla eri ääniä ja soittimia hieman (korostan: vain hieman) keskenään. Pehmeys tai lämpö eivät kuitenkaan ole sellaisia asioita, jotka tulevat vahvistimesta ensimmäisenä mieleen – kokonaisuutena RebelAmp ei ole mielestäni ääneltään lämmin, vaan pikemminkin hieman kirkas. Sen tunnistaa edelleen helposti solid state -vahvistimeksi.
Vahvistin on ääneltään todella dynaaminen, ja se herättää musiikin eloon toistamalla lujat äänet lujaa ja hiljaisemmat äänet ihailtavan herkästi. Lisäksi toiston tausta on todella tumma ja rauhallinen. Hämmästelin heti vahvistimen saatuani myös sen avaraa ja hyvin jäsentynyttä äänikuvaa. Näiden ominaisuuksien ansiosta RebelAmpia on yhtä aikaa sekä hauskaa että helppoa kuunnella. Vastakohta tällaiselle toistolle voisi olla esimerkiksi SMSL SP200 THX-vahvistin, joka kuulostaa dynamiikaltaan pakatulta ja tasapaksulta. Mielestäni jo halpa Topping L30 on parannus kyseiseen vahvistimeen verrattuna.
Muita esiin nousevia piirteitä
Olen havainnut RebelAmpin eroavan muista vahvistimista eniten kahdella taajuusalueella: keskibassoissa ja ylemmän keskialueen/alemman diskantin tuntumassa. Vahvistin luo bassokitaroihin ja rumpuihin tavallista paksumman rungon ja tekstuurin – tämän ansiosta näihin soittimiin ja erityisesti rumpujen iskuihin huomaa keskittyvänsä enemmän. Alataajuudet kuulostavat todella dynaamisilta verrattuna esimerkiksi SMSL SP200:aan, jolla bassojen iskut ovat todella tiukkoja, ja niistä jää puuttumaan runko lähes kokonaan. RebelAmpin pienen bassokorostuksen haittapuolena on ainoastaan se, että yksittäiset bassoiltaan paksummat kappaleet voivat puuroutua etenkin kuulokkeilla, joissa on valmiiksi reilummin keskibassokorostumaa. Bassot ovat silti yksi vahvistimen parhaista puolista ja ne nostavat aina kuunnellessa hymyn huulille.
Terävämmät äänet, kuten laulusuoritusten energisin osa, sähkökitara, viulu ja lautasten iskuäänet kuulostavat RebelAmpilla hieman tavallista aggressiivisemmilta – niissä on tavallaan hieman lisättyä särmää. Vahvistin onkin todella hauska rock- ja pop-musiikissa, sillä se pitää kuuntelijan koko ajan hereillä ja hieman varpaillaan. Aika ajoin osa äänistä voi toistua hieman korvaan särähtävästi, sillä jos kuunnellussa kappaleessa on ärsyttäviä ääniä ja myös kuulokkeet toistavat ne äänitteelle uskollisesti, RebelAmp voi korostaa niitä vielä hieman lisää. Mainitsen kuitenkin jo tässä yhteydessä, että näin tapahtui useammin Bifrost 2 DAC:illa verrattuna muihin testaamiini DAC:eihin. Useimmiten korostuma jääkin kuunnellessa huomaamatta, ellei vahvistinta vertaile peräkkäin muihin vahvistimiin.
Miten RebelAmp pärjää Burson Soloist 3XP:lle?
Hinnat: RebelAmp 600 € / Burson 1400 € (+ parempi virtalähde 280 €)
RebelAmpia peräkkäin Bursoniin vertaillessa käy välittömästi ilmi, että kalliimpi Burson toistaa kuuluvammin sekä alimmat bassotaajuudet että ylimmän diskantin. Burson kuulostaa kontrolloidummalta, ja se myös erottelee ja kerrostaa yksityiskohdat järjestelmällisesti selkeämmin erilleen toisistaan. Erityisesti korkeilla taajuuksilla toistuvat yksityiskohdat erottuvat RebelAmpilla huonommin. Ero yksityiskohtaisuudessa unohtuu kuitenkin helposti pidemmässä kuuntelussa, joten RebelAmpin kanssa ei varsinaisesti tunne jäävänsä mistään paitsi.
Bursonin keskibassot toistuvat pehmeämmin, joten sitä kuunnellessa tulee hieman ikävä RebelAmpin lujempaa iskeviä rumpuja ja tiukempaa bassokitaraa. Burson luo kuitenkin enemmän äänenpainetta alimmilla bassotaajuuksilla, joten bassot kuulostavat sillä kokonaisuutena hieman RebelAmpia suuremmilta ja täyteläisemmiltä.
Bursoniin vertaillessa olen havainnut, että jotkin musiikin osa-alueet kuulostavat RebelAmpilla hieman venytetyiltä sivuille päin. Yksi tällainen osa-alue ovat laulusuoritukset, jotka kuulostavat RebelAmpilla suurilta, mutta samaan aikaan hieman holografisilta/haamumaisilta. Laulaja ei rajaudu kuunnellessa kovinkaan selkeästi erilleen muusta kokonaisuudesta. Tämä ei ole erityisen epäluonnollista tai häiritsevää, mutta laulajaa on tavallaan hieman hankalaa tunnistaa oikeaksi ihmiseksi. Burson sen sijaan rajaa laulajan selkeästi ihmisen kokoiseksi, joten laulupainotteinen musiikki herättää itsessäni enemmän tunteita. Tällaiset havainnot ovat kuitenkin hyvin subjektiivisia, joten minun on vaikeaa arvioida, tunnistaisiko joku muu vastaavia eroja.
Sekä RebelAmpissa että Bursonissa on mielestäni suuri ja melko vastaava äänikuva. Tämä on joko jokin Class A -vahvistimien ominaisuus tai puhdasta sattumaa vahvistinhankinnoissani. En ole myöskään kuullut kovin montaa erilaista vahvistinta, joten mielipiteeni todennäköisesti elää tämän osalta tulevaisuudessa.
RebelAmp kuulostaa soinnin taustaltaan eräällä tapaa enemmän kuoletetulta – musiikki soi vahvistimella ikään kuin tyhjyydessä. Äänikuvan tausta ja seinät ikään kuin imevät Bursonia enemmän soittimien energiaa itseensä. Tausta kuulostaa miellyttävän tummalta ja rauhalliselta, mutta se syö mielestäni hieman toiston luonnollista ilmavuutta. Esimerkiksi pianoa kuunnellessa käy nopeasti ilmi, että Bursonin suurin etu RebelAmpiin verrattuna on toiston ilmavuus. Bursonilla jokaisen äänen ympärillä on enemmän ilmaa, minkä ansiosta musiikki ikään kuin soi paremmin ja vaivattomammin.
Käsittääkseni tässä yhteydessä voitaisiin puhua myös toiston kerrostuneisuudesta, sillä Bursonilla äänet soivat jäsentyneemmin useammassa eri kerroksessa. Koska korkeammilla taajuuksilla toistuvat äänet erottuvat samaan aikaan Bursonilla enemmän toisistaan, vahvistin kuulostaa suoraan sanottuna RebelAmpia kalliimmalta – sitä se onkin, joten tällaisia eroja on syytäkin löytyä. Olen RebelAmpin suhteen melko ankara verratessani sitä huomattavasti kalliimpaan vahvistimeen, mutta toisaalta RebelAmp ei jää Bursonista paljoakaan jälkeen huomioiden laitteiden suuri hintaero.
Onko DAC-valinnalla merkitystä?
Topping E30:
Kokeilin ensimmäisenä halvempaa AKM-piiriin pohjautuvaa Topping E30:tä, jota pidän mainiona perus-DAC:ina. Pidän erityisesti sen ominaisuudesta sammuttaa ja käynnistää itsensä automaattisesti vastaanotetun äänisignaalin perusteella.
RebelAmpia ja Bursonia Topping E30:llä kuunnellessa huomasin välittömästi, että vahvistimet kuulostivat enemmän toisiltaan. Pystyin edelleen aistimaan RebelAmpin olevan joiltakin taajuuksiltaan hieman terävämpi ja rumpujen iskuiltaan tukevampi – ero Bursoniin oli kuitenkin tällä kertaa pienempi. Havaitsin suurimman eron siinä, että RebelAmp kuulosti tummemmalta ja vähemmän ilmavalta.
Burson ei myöskään enää kuulostanut RebelAmpiin verrattuna yhtä selkeästi kerrostuneemmalta tai yksityiskohtaisemmalta, sillä Topping E30 toi molempien toiston yksiulotteisemmin keskemmälle äänikenttää. Topping E30 ei täten tuo kaikilta osin esiin parempien vahvistimien potentiaalia, ja osa Bursonin äänellisistä parannuksista menee DAC:lla hukkaan. Tämä tarkoittaa samalla RebelAmpin osalta sitä, että edullisella (vaikka hinta ei aina kerrokaan kaikkea) DAC:lla, kuten Topping E30:llä, osa vahvistimen ominaispiirteistä jää pienempään rooliin, eikä vahvistin välttämättä erotu yhtä selkeästi itseään halvemmista laitteista.
Soncoz SGD1:
Toisena kuuntelin ESS Sabren piiriin pohjautuvaa Soncoz SGD1:stä, joka on minulla normaalisti olohuonekäytössä. Noin 500 euroa maksavana Soncoz on hinnaltaan lähempänä Schiit Bifrost 2:sta, joten odotin sen tuovan esiin vahvistimien välisiä eroja hieman Topping E30:tä selkeämmin.
Tämä pitikin ainakin osittain paikkansa, sillä kontrolloidun kuuloisella SGD1:llä RebelAmp toi Bursoniin verrattuna enemmän energiaa muun muassa rumpujen iskuihin ja sähkökitaroihin. Koska SGD1 kuulostaa Bifrost 2:een verrattuna hieman tasapainoisemmalta ja vähemmän dynaamiselta, se teki RebelAmpin korostumista lievempiä. En kokenut aiemmin mainitsemiani terävämpiä ääniä yhtä teräviksi SGD1:llä kuin Bifrost 2:lla, joka selvästikin korostaa niitä lisää RebelAmpia kuunnellessa. Tältä osin SGD1 on RebelAmpin kanssa paritettuna hieman anteeksiantavampi vaihtoehto, eikä se väritä vahvistimen toistoa entisestään.
Äänikuvaltaan ilmava Soncoz SGD1 toi hyvin esille Bursonin paremman erottelukyvyn ja ilmavuuden erityisesti ylemmissä diskanttitaajuuksissa, jotka sekoittuvat RebelAmpilla enemmän toisiinsa. Koska RebelAmp korostaa vähemmän musiikin “levottomampia” ilmataajuuksia, sitä on kuitenkin monesti Bursonia rauhallisempaa kuunnella.
Tiivistettynä voisin todeta, että DAC-valinnalla voidaan joko voimistaa tai hillitä osaa RebelAmpin ominaispiirteistä. Käyttämäni Schiit Bifrost 2 tuo sekä bassokorostusta että ylempien keskitaajuuksien ja alemman diskantin tuntumassa olevaa korostumaa selkeämmin esiin, kun taas Soncoz SGD1 jättää ne pienempään rooliin kokonaisuudessa. Bifrost 2 on hieman lämpimänä ja dynaamisena DAC:ina hauskempi esimerkiksi rock- tai pop-musiikkia kuunnellessa, mutta SGD1:n kaltainen tasapainoisempi DAC varmistaa sen, ettei RebelAmp ole bassoiltaan liian tuhti tai teräviltä ääniltään korviin särähtävä.
Millaiset kuulokkeet RebelAmpille sopivat?
RebelAmp on ominaispiirteistään huolimatta ääneltään siinä määrin ”normaalin” kuuloinen solid state -vahvistin, ettei sen kannata ajatella olevan sopimaton millekään kuulokkeille. Mitkään kuulokkeistani eivät olekaan kuulostaneet vahvistimella huonoilta, sillä vahvistin muuttaa ääntä lähinnä hieman hauskemmaksi ja vähemmän analyyttiseksi. Lisäksi RebelAmpin matala 0,1 ohmin lähtöresistanssi takaa sen, ettei kuulokkeisiin ole odotettavissa suoria taajuusvastemuutoksia.
Valmiiksi ylemmistä keskitaajuuksista ja alemman diskantin alueelta kirkkaat kuulokkeet eivät kuitenkaan välttämättä sovi vahvistimelle optimaalisesti, vaan voivat korostaa paikoin liikaa musiikin eräänlaisia virheitä. Keskitaajuuksien osalta tilanne oli tämän suuntainen Focal Stellian kanssa. En silti kiinnittänyt vahvistimen korostukseen enempää huomiota, vaan laitoin yleensä ärsyttävämmät äänet kuuntelemieni kappaleiden ja kuulokkeiden piikkiin. Vahvistimen vaikutus asiaan onkin pienehkö, eikä se taio tyhjästä ärsyttävän teräviä ääniä.
RebelAmpin keskibassokorostus voi hieman puurouttaa valmiiksi runsasbassoisia kuulokkeita, mutta yleensä korostus on pelkästään hauska ja positiivinen asia. Esimerkiksi bassojen osalta neutraalimmin tuunatut Audezen kuulokkeet ja ZMF Auteur muuttuvat RebelAmpilla toiston rungoltaan sopivasti tuhdimmiksi – erityisesti rumpujen lyönteihin tulee enemmän voimaa. Melko neutraali, tasapainoinen ja rauhallinen ZMF Auteur sopiikin mielestäni vahvistimen pariksi erinomaisesti. Pääsääntöisesti kaikki neutraalimmat kuulokkeet kuulostavat vahvistimen erinomaisen dynamiikan ansiosta tavallista hauskemmilta ja menevämmiltä.
RebelAmpin kanssa voi olla syytä vältellä lähinnä voimakkaasti v-tyylisiä, eli sekä bassoa että diskanttia korostavia, kuulokkeita. Toisaalta kokonaisuuteen on mahdollista vaikuttaa myös DAC-valinnalla, joten asiaan on mahdotonta sanoa mitään yksiselitteistä.
Yhteenveto
RebelAmp on mielestäni ääneltään todella hyvä vahvistin ja sen saamat kehut ovat oikeutettuja. Näkisin vahvistimen olevan suunnattu niille, jotka haluavat nauttia musiikin kuuntelusta siten, ettei toisto ole liian kliinistä ja yksityiskohtia korostavaa, vaan pikemminkin hauskempaa ja kokonaisuutta luonnollisemmin esiin tuovaa. Havaintojeni perusteella vahvistin pyrkii tekemään musiikista hieman ”paremman” kuuloista sen sijaan, että se toistaisi musiikin täysin objektiivisesti äänitteelle uskollisesti. Lopputulos on kuitenkin onnistunut siksi, ettei valittua ääniprofiilia viedä liian värittyneeseen suuntaan.
Uskoisin, etteivät monet välttämättä edes huomaisi RebelAmpin kuulostavan mitenkään poikkeukselliselta, ellei sitä vertaile peräkkäin muihin vahvistimiin. Kuulokevahvistimen vaikutus kuuntelukokemukseen on loppujen lopuksi pieni verrattuna siihen, että kuulokkeet vaihdettaisiin erilaisiin. Kaikki eivät myöskään pidä kuulokkeiden tai laitteiden dynaamiikkaa olemassa olevana tai tärkeänä ilmiönä, joten dynamiikan ollessa yksi RebelAmpin vahvuuksista se ei välttämättä merkitse mitään. Tällöin vahvistimen voi tiivistää olevan hieman vähemmän yksityiskohtia korostava ja ylimmiltä taajuuksiltaan helposti kuunneltava solid state -vahvistin.
Valitsemani Burson Audio Soloist 3X Performance, oli jokseenkin epäreilu, mutta silti hyödyllinen verrokki selvittäessäni RebelAmpin ominaispiirteitä. Tämän arvostelun jälkeen itselleni selkeimmin mieleen jäävät erot vahvistimien välillä ovat RebelAmpin paksummat keskibassot ja Bursonin ilmavampi ja kerrostuneempi toisto. Muut erot jäävät musiikkia kuunnellessa pienempään rooliin, mutta ovat kuitenkin olemassa ainakin omien havaintojeni perusteella.
RebelAmp voisi olla mielestäni varteenotettava seuraava askel monille kuulokeharrastuksen alkutaipaleella oleville. Yleensä alussa on kannattanut hankkia hyväksi todetut kuulokkeet, kuten vaikkapa Sennheiser HD600-sarjalaiset tai Hifiman Sundara, ja vahvistimeksi on riittänyt jokin edullinen hyvin mittautuva laite, kuten Topping tai SMSL. RebelAmp sijoittuu mielestäni noin 600 euron hinnallaan järkevään hintaluokkaan mahdollista vahvistinpäivitystä miettiessä etenkin hieman hauskempaa ja dynaamisempaa toistoa tavoitellessa. Vertailun vuoksi aiemmin arvostelemani Project Polaris -vahvistin olisi ääneltään huomattavasti pehmeämpi ja lämpimämpi.
En ota vielä omalla suppeahkolla kokemuksellani kantaa siihen, onko Class A -tekniikasta jotakin suoraa hyötyä esimerkiksi halvempiin kiinalaisiin Class D -vahvistimiin verrattuna. Itse nautin musiikin kuuntelusta huomattavasti enemmän RebelAmpilla, mutten edes osaa sitä kaikilta osin perustella. Vahvistimen noin 600 euron hinta vastaa mielestäni hyvin sen äänenlaatua, eikä yli 1000 euroa maksaviin laitteisiin hyppäämisestä ei ole monille enää läheskään yhtä suurta lisähyötyä. RebelAmpia kalliimmista vahvistimista ei myöskään välttämättä saada irti kaikkea ilman paremman DAC:in hankkimista.
RebelAmpissa ei ole käytettävyyden tai sen toiminnan osalta mitään muuta huomautettavaa kuin takana sijaitseva virtakytkin ja varauksin myös laitteen suuri fyysinen koko. 600 euroa maksavalta vahvistimelta voisi odottaa nykypäivänä hieman enemmän antotehoa sekä balansoitua rakennetta, mutta luulisin, ettei valmiina lainattu tekniikka olisi siihen sellaisenaan taipunut. Arvelisin, ettei Rebel Audion omistajan tavoitteena ole ollut lisätä omaa suunnittelutyötä tai nostaa laitteen hintaa. Class A -rakenne vaatii huomattavasti enemmän komponentteja Class D -laitteisiin verrattuna, joten RebelAmpin myyntihintaa voidaan mielestäni pitää nykyisellään kohtuullisena, ellei jopa pieni tuotantomäärä ja laitteen äänenlaatu huomioiden tietyllä tapaa liian halpanakin.
Plussat ja miinukset:
+ Erinomainen dynamiikka
+ Hauska ja iskuiltaan tuhti bassontoisto
+ Ohjaa kuuntelijaa keskittymään enemmän kokonaisuuteen kuin yksittäisiin ääniin
+ Ei silti piilota yksityiskohtia tai tee yksityiskohtaisista kuulokkeista huonompia
+ Esittää musiikin suurena ja avarana
+ Ei havaittavaa taustakohinaa normaaleissa käyttötilanteissa
+ Toiston tausta on miellyttävän tumma ja rauhallinen
+ Laadukas metallirakenne ja tuntumaltaan erinomainen äänenvoimakkuuden säädin
+/- Vihreä väri jakaa mielipiteitä, mutta vahvistimen voi ostaa myös mustana
+/- Hinta: ei varsinaisesti kallis, muttei halpakaan etenkään pieneen antotehoonsa nähden
– Vokalisti toistuu hieman kevyesti ja fyysiseltä kooltaan venytettynä
– Jotkin yläkeskitaajuuksien ja alemman diskantin alueelle asettuvat äänet korostuvat toisinaan enemmän kuin muilla vahvistimillani
– Toisto voisi olla hieman ilmavampaa ylemmillä diskanttitaajuuksilla
– Ei balansoituja liitäntöjä
– Matala antoteho (toisaalta ongelma korkeintaan joidenkin planaareiden kanssa)
– Vahvistin on kooltaan suuri
– Mukana ei tule virtapiuhaa tai RCA-piuhoja
– Virtakytkin sijaitsee laitteen takareunassa
– Suuri virrankulutus