Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2019
- Valmistusmaa: Italia
- Hinta: 2100–2400 € (riippuu maalipinnasta ja pannan viimeistelystä). Arvostelemani Titanium-mallin hinta on 2250 € (+235 € Portento Audion valmistamasta balansoidusta päivityskaapelista)
- Rakenne: Suljettu, over-ear
- Dynaaminen elementti: 46 mm (tieto varmistamaton) + passiivinen elementti
- Impedanssi: 32 ohm
- Herkkyys: Ei ilmoitettu. Kuulokkeet eivät tarvitse tehokasta vahvistinta, joten olettaisin herkkyydeksi noin 100 dB/mW
- Paino: 370 grammaa ilman kaapelia
- Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
- Kaapeli: 1,3 m–2,2 m (liitintyyppi ja kaapelin pituus valittavissa kuulokkeiden tilauksen yhteydessä)
- Lisävarusteet: ei ole
- Takuu: 24 kk
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Spirit Torino
Tiedätkö, mitkä ovat kalleimpia nykyään valmistettavia kuulokkeita, jotka eivät ole erikoispainoksia, yksittäisiä keräilykappaleita tai timanteilla koristeltuja erikoisuuksia? Osaat mahdollisesti nimetä 62 000 euroa maksavan Sennheiser HE1-kuulokejärjestelmän, johon kuuluu kuulokkeiden lisäksi vahvistin ja D/A-muunnin. Muistit myös ehkä, että Hifimanilla on Shangri-La-järjestelmä, joka maksaa 50 000 euroa, ja josta kuulokkeiden osuus on noin 18 000 euroa. Ehkäpä olet kuullut lisäksi Warwick Acoustics Aperiosta, jonka saa hankittua itselleen kuuntelulaitteen kanssa 32 000 eurolla.
Kalleimpien kuulokkeiden listalla neljänneksi yltävää mallia et kuitenkaan välttämättä osaisi arvata. Kyseessä on 12 000 euroa maksava Spirit Torino Valkyria, joka on muista kalliista kuulokkeista poiketen hyvin tavanomainen (vaikka kuulokkeissa ei mitään tavanomaista olekaan) dynaamisella elementillä toteutettu kuuloke. Miten suhteellisen tuntematon pienvalmistaja on tällaisen kuulokkeen päätynyt tekemään ja millainen yritys Spirit Torino oikeastaan onkaan?
Kuten monet muutkin pienvalmistajat, Spirit Torinon perustaja Andrea Ricci aloitti liiketoimintansa modifioimalla muiden valmistamia kuulokkeita. Spirit Torinon kotisivujen mukaan tällaiset kokeilut alkoivat vuonna 2007. Spirit-brändi itsessään oli ollut olemassa jo vuodesta 1995 eteenpäin. Sen alla on valmistettu laitetasoja hifilaitteille ja äänitetty konsertteja – perustettiinpa lisäksi myös Spirit-niminen levy-yhtiö. Täysin ilman audio-taustaa Andrea ei siis alkanut kuulokkeita valmistaa.
Muistan seuranneeni Spirit Torinon (Tuolloin Spirit Labs) aikaansaannoksia Facebookissa noin 10 vuotta sitten. Olin tuolloin itsekin innostunut kuulokkeiden modifioimisesta, joten Spirit Labsin avoimesti jakamat vinkit ja ohjeet antoivat uusia ideoita kuulokkeiden äänen muokkaamiseen. Vuonna 2016 Spirit Labs julkaisi ensimmäiset omat kuulokkeensa, joiden varsin erikoinen nimi oli MMXVI. Kuulokkeissa oli Grado SR80e:n elementti, joten kyseessä oli pohjimmiltaan äärimmäisyyksiin asti viety Grado-modifikaatio. Grado-tyylinen design näkyy yhä selvästi Spirit Torinon uudemmissakin kuulokkeissa.
Kaikki valmistajan kuulokkeet ovat mielestäni todella hienoja ja persoonallisia. Kuulokkeet valmistetaan täysin käsityönä Italiassa, eivätkä valmistusprosessit ole aivan yksinkertaisia. Valmistajan Youtube-kanavalta löytyy paljon videoita, joissa kuvataan tarkasti kuulokkeiden valmistusta, ja kerrotaan niiden teknisistä ominaisuuksista. Vähemmän yllättäen Spirit Torinon kuulokkeet ovatkin varsin hintavia, mutta videoita katsottuani ymmärrän kuitenkin paremmin, mistä hinta koostuu. Ehkäpä voitaisiin sanoa, että Spirit Torino on hieman kuin italialainen ZMF.
Valmistajan kuulokkeet eivät ole enää nykyään pelkästään hienoja ja kalliita Grado-kopioita, koska vuonna 2017 julkaistuissa Twin Pulse -malleissa on varsin uniikki elementtiratkaisu. Twin Pulse Isobaric System koostuu kahdesta elementistä, jotka on koteloitu päällekkäin. Molemmat elementit ovat aktiivisia täyskaistaelementtejä, ja viritelmän olisi tarkoitus tehostaa ilmavirran liikettä. Tämä parantaa valmistajan mukaan elementin kiihtyvyyttä ja kuulokkeita kuunnellessa koettua dynamiikkaa.
Testaamastani, uutena yli 2000 euroa maksavasta, Radiante-mallista kyseistä teknologiaa ei löydy, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin se käytännössä toimii – ainakin Spirit Torino tekee jotakin aidosti erilaista. Valmistaja ei yleensä muutenkaan tyydy tavanomaisiin ratkaisuihin, sillä kuulokkeiden pehmusteissa on säädettäviä onteloita, elementtien magneettirakenteet ovat erikoisia, ja muutamissa malleissa on elementin edessä “linssi”, jota säätämällä voidaan muokata ääntä. On mielestäni hienoa, että kuulokevalmistajien joukosta löytyy Spirit Torinon kaltaisia oman tiensä kulkijoita.
Spirit Torino Radiante: rakenne ja mukavuus
Radiante-mallin pahvinen tuotepakkaus on varsin hieno, mutta se ei materiaaliltaan vastaa ollenkaan kuulokkeiden korkeaa hintaa. Ainoastaan puinen koriste viestii siitä, että kyseessä ei ole aivan tavanomaisin tuote. Kuulokkeiden mukana ei myöskään tule kuljetuslaukkua, vaihtopehmusteita tai ylimääräistä kaapelia.
Radiante on muiden Spirit Torinon kuulokkeiden tapaan rakennettu kokonaan metallista. Kuulokkeet ovat todella jykevät ja ne tuntuvat mielestäni sekä päässä että käsissä painavammilta kuin 370 grammaa, joka on valmistajan ilmoittama paino. Radianten erikoisuus on kuppien ulkoreunasta löytyvä varsin nätti passiivielementti. Olen hieman huolissani sen kestävyydestä, joten suojana olisi ollut mukavaa nähdä esimerkiksi jonkinlainen verkko.
Kuulokkeiden rakenne ja yleinen käytettävyys lienevät jokaiselle Gradon kuulokkeita käsitelleelle tuttu juttu. Korkeutta säädetään vapaasti liikkuvalla tappimekanismilla, jossa on Gradoista poiketen myös ruuvi, jolla tappi on mahdollista lukita paikoilleen. Tämä on varsin tervetullut ominaisuus, koska kupit tuppaavat vapaasti pyöriessään kolisemaan toisiaan vasten. Lukittuna korkeutta ei kuitenkaan voida säätää kuulokkeiden ollessa päässä. Ongelmaa tai tappien lukitsemistarvetta ei olisi, mikäli kuppien pyörimisliikkeeseen olisi saatu oletuksena enemmän vastusta. Tältä osin sankarakenteessa olisi vielä hiomista.
Pehmusteet ja äänen säätäminen:
Vaikka kuulokkeet eivät olekaan kovin isot, on korvapehmusteista onnistuttu tekemään varsin tilavat. Pehmusteet ovat muutenkin todella laadukkaan tuntuiset ja mukavat. Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska ne on valmistettu yhteistyössä Dekoni Audion kanssa. Pehmusteiden reunat ovat nahkaa ja päätä vasten tuleva osa alcantaraa. Ainoana huonona puolena pehmusteet pyörivät helposti, joten ne täytyy aina pyöräyttää takaisin kohdalleen jokaisen käyttökerran jälkeen.
Poikkeuksellisen korkean laadun lisäksi pehmusteista tekee erikoiset niissä käytetty VPS-järjestelmä (Ventilation Pad System). Tämä tarkoittaa pehmusteiden sivuseinässä olevaa reikää, joka voidaan myös sulkea joko osittain tai kokonaan mukana toimitettavilla tapeilla ja filttereillä. Joissakin valmistajan kuulokemalleissa reikiä on useampiakin.
VPS-pehmusteet eivät ole ainoa keino, jolla käyttäjä voi muokata kuulokkeiden ääntä, koska elementin edessä on muotoon leikattu huovan pala, jonka asennon muuttaminen vaikuttaa ääneen. Omista käytettynä ostamistani kuulokkeistani puuttui valitettavasti pehmusteissa olevien reikien tukkimiseen tarkoitettujen tappien lisäksi myös nämä huovat. Valmistajan mukaan kuulokkeiden ääni on kuitenkin kaikkein neutraaleinta ilman huopia, joten suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.
Kaapeli:
Radianten kaapeli kiinnittyy paikoilleen kahdella 3,5 mm:n liittimellä ja sen pituus on 1,3 tai 2,2 metriä riippuen valitusta liitintyypistä. Saatavilla on 3,5 mm:n, 4,4 mm:n ja 2,5 mm:n liittimet sekä 4-pin-XLR. Kaapelit valmistaa Spirit Torinon tilauksesta italialainen kaapelivalmistaja Portento Audio, joten ammattilaisen tekemiksi niiden voisi olettaa olevan ensiluokkaisia. Valitettavasti ainakin omani on kuitenkin melko jäykkä, aavistuksen mikrofoninen ja liian arkisen näköinen muutoin poikkeuksellisen näyttäviin kuulokkeisiin. Vaikka Radiante onkin laadukkaasti rakennettu ja poikkeuksellisen kustomoitava kuuloke, sen kaapelissa ja yleisessä käytettävyydessä olisi vielä hieman parantamisen varaa.
Äänenlaatu
Käytetty laitteisto:
- DAP: Shanling M6 Pro / Astell & Kern SR15
- DAC: Schiit Audio Yggdrasill A1
- Kuulokevahvistin: SPL Phonitor 2
- Kuulokekaapelit: Vakiokaapeli ja valmistajan oma 235 euron hintainen 4,4 mm:n liittimellä varustettu päivityskaapeli
Radianten taajuusvaste:
Basso:
Kuulokkeiden bassontoisto on erittäin korostunutta. Basson voimakkuutta lisää vielä entisestään lähes 10 desibeliä tavanomaista vaimeammin toistuva alempi keskialue. Ratkaisu on sentään siinä mielessä onnistunut, että basso ei vuoda keskitaajuuksien puolelle.
Radianten basso iskee todella lujaa ja fyysisen tuntuisesti. En muista kuunnelleeni pitkään aikaan kuulokkeita, jotka innostaisivat samalla tavalla fiilistelemään silkkaa basson jytkettä. Suuresta basson määrästä huolimatta alataajuuksien tarkkuus pysyy mainiona toistetusta materiaalista riippumatta. Mittauksissani on kaikkein alimmilla bassotaajuuksilla hienoista vajausta, mutta kuunnellessa sillä ei ole juurikaan merkitystä. Radiante ansaitsee erityismaininnan siitä, että sen bassontoisto säilyttää iskevyytensä myös todella alhaisella äänenvoimakkuudella – ehkäpä kuulokkeiden passiivielementti ei olekaan pelkkä koriste. Radiante on basson osalta huikea kokemus.
Keskiäänet:
Taajuusvasteita ymmärtävät lukijat varmasti jo arvaavatkin, ettei Radianten keskiäänissä ole juurikaan kehumista. Pahasti kuopalla oleva alempi keskialue tekee toistosta juuretonta ja ohutta. Loppujen lopuksi asia häiritsee kuitenkin yllättävän vähän, koska kuulokkeita kuunnellessa suurin huomio tuppaa kiinnittymään erinomaiseen bassontoistoon. Lisäksi rauhallinen 2–4 kHz:n toisto pehmittää ääntä miellyttävästi (mittauksissani tämä taajuusalue sisältää myös virheitä, mutta pieni vajoama on todellisuudessakin havaittavissa).
Radianten tapaista taajuusvastetta voitaisiin mielestäni pitää melko hyväksyttävänä edullisissa kuulokkeissa, jotka pyrkivät pääasiassa hauskaan ja persoonalliseen toistoon. Näin hintavissa kuulokkeissa tuunaus on kuitenkin varsin kyseenalainen. Pystyisin elämään vajavaisen alakeskialueen kanssa, jos käyttäisin kuulokkeita vain toisinaan ja ainoastaan bassovetoisen musiikin kuunteluun. Yleensä en voi kuitenkaan sietää 5 kHz:n tuntumassa sijaitsevaa voimakasta korostumaa, joka lisää laulajan ääneen reilusti sibilanssia. Joillakin levytyksillä ongelma ei ole kovin vakava, mutta toisinaan se tekee kuulokkeista lähes kuuntelukelvottomat. Sihinä on niin hullunkurisen voimakasta, että vokalisti kuulostaa toisinaan enemmän käärmeeltä kuin ihmiseltä.
Diskantti:
Radianten diskantintoisto riippuu vahvasti kuunnellusta musiikista. Toisinaan diskantti kuulostaa melko tasapainoiselta, ilmavalta ja erottelevalta. Joskus diskantti on puolestaan räikeää. Taajuusvastemittauksistani asia ei käy täysin ilmi, mutta mielestäni Radiante on ääneltään aavistuksen kirkas. Tämän vuoksi kirkkaammat levytykset kuulostavat epämiellyttäviltä, mikä on sääli, koska laadun osalta kuulokkeiden ylemmissä taajuuksissa ei ole itselläni mitään moitittavaa.
Äänikuva, Dynamiikka ja erottelukyky:
Radiante on suljetuksi kuulokkeeksi poikkeuksellisen avoimen kuuloinen. Mielestäni kuulokkeet tulisikin mieltää puoliavoimiksi vastaavasti kuin esimerkiksi Fostexin “suljetut” kuulokkeet. Radiante tai Fostexit eivät juurikaan tarjoa eristystä ulkopuolisilta ääniltä, ja ne vuotavat itse ääntä voimakkaasti ulospäin.
Äänikuva Radiantessa on kohtuullisen kokoinen, muttei erityisen suuri. Äänet sijoittuvat äänikenttään tarkasti, mutta äänikuvan omituinen muoto aiheuttaa ongelmia. Minusta tuntuu usein siltä, että äänikuvan reunoilla olisi tyhjä alue, johon mikään ääni ei tunnu heijastuvan. Kuulokkeiden ääni soi täten joko edessä tai suoraan sivulla, koska etuviistossa sijaitseva alue jää liian tyhjäksi.
Kuulokkeiden makrodynamiikka sen sijaan on erittäin vakuuttavaa – soinnissa on voimaa ja räjähtävyyttä. Tämä on tervetullutta, koska todella vetäytynyt alakeskialue tekisi todennäköisesti soinnista elotonta ja hentoa, mikäli tilannetta ei kompensoitaisi hyvällä dynamiikalla ja suhteellisen rennolla 2–4 kHz:n toistolla. Radiante kuulostaa mielestäni muutenkin kokonaisuutena paremmalta kuin erikoinen taajuusvaste antaisi olettaa.
Toiston läpinäkyvyys ja yksittäisten äänten erottelukyky ovat varsin hyvällä tolalla. Soinnissa on kyllä hienoista verhoutumaa, mutta laadukas (mutta ajoittain ylikorostunut) diskantti tasapainottaa kokonaisuutta mukavasti. Radianten suoriutuminen on kaikin puolin jopa yllättävänkin hyvää ottaen huomioon, että kuulokkeet ovat oikeastaan erittäin kallis “basshead-malli”, joka vertautuu taajuusvasteensa osalta lähinnä edullisiin bluetooth-kuulokkeisiin.
Vahvistimen tarve
Radiante soi 32 ohmisena kuulokkeena hyvin lähes mistä tahansa äänilähteestä. Kuuntelin kuulokkeita pääasiassa Astell & Kern SR15- ja Shanling M6 Pro -mobiilisoittimilla. Molemmat soittimet olivat riittävän tehokkaita myös balansoimattomista lähdöistä. Spirit Torino ei ilmoita kuulokkeille herkkyyslukemaa, mutta olettaisin sen olevan vähintään 100 dB/mW.
Koska kuulokkeiden impedanssi on matala, niitä ei kannata parittaa korkean lähtöimpedanssin omaavien vahvistimien kanssa. Tällaisia ovat useat putkivahvistimet (etenkin OTL-periaatteella toteutetut laitteet) sekä useat iäkkäämmät kaiuttimille tarkoitetut vahvistimet, joiden etupaneelista löytyy heikkolaatuinen kuulokeulostulo. Matalaimpedanssisten dynaamisten kuulokkeiden käyttäminen korkean lähtöimpedanssin vahvistimen kanssa johtaa yleensä ylikorostuneeseen bassontoistoon. Joissakin tapauksissa lopputulos voi toki kuulostaa miellyttävältäkin. Yleissäännön mukaan vahvistimen lähtöimpedanssin tulisi kuitenkin olla korkeintaan 1/8 kuulokkeiden impedanssista, jottei taajuusvasteeseen tule muutoksia.
Vertailua muihin kuulokemalleihin
Spirit Torino Radiante vs. Fostex TH900
Hinnat: 2100 € vs. 1500 €
Fostexin TH900-mallia voitaneen pitää eräänlaisena voimakkaan, mutta laadukkaan basson standardina. Tarkempi arvio kuulokkeista löytyy täältä.
Taajuusvasteet: Radiante (musta) ja TH900 (punainen)
Basso:
Radianten basso on voimakkaampaa kuin TH900:ssa. Tämä on nähtävissä myös taajuusvasteita vertailemalla, kun otetaan huomioon, miten paljon vajaampaa Radianten alakeskitaajuuksien toisto on. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että kuulokkeita kovempaa kuunnellessa koettu basson voimakkuus kasvaa huomattavasti Fostexilla, muttei laisinkaan Radiantella. Maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa Radianten basso on iskevämpää ja fyysisemmän tuntuista, mutta kuulokkeet eivät pysty tarjoamaan samankaltaista äärimmäistä jyrinää kuin TH900 lujaa kuunnellessa. Basson laadukkuuden (nopeus, kontrollin säilyminen, kuminan puute) osalta molemmat kuulokkeet ovat erinomaisia, vaikka kallistunkin aavistuksen Radianten suuntaan. Erot jäävät kuitenkin laadun osalta varsin pieniksi.
Keskiäänet:
Vaikka Radianten ja TH900:n keskitaajuuksissa onkin paljon samaa, kuulokkeet poikkeavat lopulta toisistaan melko paljon. TH900 on yläkeskitaajuuksiltaan selvästi kuulaampi, kun taas Radianten toistossa on aavistus pehmeyttä, joka tekee valitettavasti kokonaisuudesta hieman sumeamman. Molemmilla kuulokkeilla esiintyy aggressiivista sibilanssia. Keskitaajuuksien toisto ei kuulu kummankaan kuulokemallin vahvuuksiin, joten kunkin kuuntelijan mieltymykset vaikuttavat vahvasti siihen, kumpaa voi sanoa paremmaksi.
Diskantti:
Diskantin osalta molemmat kuulokkeet ovat ongelmallisia. Fostex-malli on yleissoinniltaan liian kirkas ja piikikäs, ja myös Radiante onnistuu toisinaan olemaan aivan yhtä karmean kuuloinen. Räikeä diskantti vaikuttaa huomattavasti kuulokkeiden sointitasapainoon ja äänenvoimakkuuteen, jolla kuuntelu on ylipäätään mahdollista. Mikäli molemmissa malleissa olisi tasapainoisempi diskantti, niitä olisi mahdollista kuunnella lujempaa nautiskellen samalla vieläkin hervottomammasta basson jytinästä.
Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:
TH900:ssa on suurempi äänikuva, kun taas Radianten äänikuva on aiemmin kuvailemallani tavalla oudon muotoinen. Keskikohdan syvyys on kuitenkin Radiantessa hieman parempi. Koska kuulokkeisiin jää kuitenkin tyhjää tilaa etuoikealle ja -vasemmalle, voisin kuvailla äänikuvaa ylösalaisin käännetyn V-kirjaimen muotoiseksi sen sijaan, että se olisi luonnollisemman kuuloinen puoliympyrä.
Dynamiikan osalta Radiante tekee suuremman vaikutuksen kuin TH900. Tämä on paljon sanottu, koska TH900 on makrodynamiikaltaan varsin erinomainen. Radiante on silti iskevämmän kuuloinen.
Myös Radianten erottelukyky on pykälän verran parempaa, mikä on vaikuttavaa siihen nähden, että sen yläkeskitaajuudet ovat hillitymmät kuin TH900:ssa. Radianten lämpimämmästä soinnista huolimatta musiikki pysyy paremmin kasassa, jolloin tarjolla olevaa informaatiota hukkuu vähemmän etenkin kappaleiden hektisimmissä kohdissa.
Loppuhuomiot:
Radiante on hyvä vaihtoehto bassonystävälle, joka kaipaa hieman TH900:aa pehmeämpää toistoa. Mieltymyksistä riippuen mainitsemani pehmeys saattaa tosin tehdä kuulokkeista hieman verhoutuneen kuuloiset kuulaaseen Fostex-malliin verrattuna. Radianten erottelukyky on pykälän verran parempaa, kun taas kummallinen äänikuva laskee sen pisteitä TH900:aan verrattuna.
Mikäli kuunteluni tapahtuisi yksinomaan matalalla äänenvoimakkuudella, valitsisin Radianten. Normaalimmalla äänenvoimakkuudella valinta muuttuu kuitenkin vaikeammaksi. Lujalla voimakkuudella kumpaakaan ei ole mahdollista kuunnella epäonnistuneen diskantin vuoksi. Tämän osalta TH900 on vieläkin pahempi kuin Radiante.
Lopullinen paremmuus kaksikon välillä riippuu pitkälti siitä, mitä asioita äänentoistossa priorisoidaan. Jos valintaan vaikuttavat myös muut tekijät, TH900:n käyttömukavuus on parempi. Koska kuulokkeiden välillä on myös noin 600 euron hintaero, TH900 tarjoaa parempaa vastinetta rahalle.
Spirit Torino Radiante vs. Focal Stellia
Hinnat: 2100 € vs. 3000 €
Focal Stellia on yksi parhaista kuulemistani suljetuista kuulokkeista, vaikken olekaan täysin tyytyväinen sen taajuusvasteeseen. Stellian kattavamman arvostelun löydät täältä.
Taajuusvasteet: Radiante (musta) ja Stellia (vihreä):
Basso:
Vaikka Stellian bassontoistossa onkin runsautta ja voimaa, Radianten basson voimakkuus painii aivan eri sarjassa. Stellian basso jää lievästä korostuneisuudestaan huolimatta tyyliltään melko tavanomaiseksi, eikä se varmasti karkota myöskään niukempibassoisiin kuulokkeisiin tottuneita.
Basson laatua kaksikon välillä on vaikeaa arvioida, koska yleensä vähäisempi basso kuulostaa automaattisesti laadukkaammalta. Radianten voimakkaampi esitys onkin tämä huomioiden vakuuttavampi. Sen basso ei kuulosta puuroutuneemmalta, hitaammalta tai kumisevammalta, vaikka basson voimakkuus tuntuukin lähestulkoon tykillä ampumiselta Stellian kohteliaaseen koputukseen verrattuna.
Keskiäänet:
Yksi Stellian suurimmista heikkouksista on keskiäänten liiallinen aggressiivisuus ja lievä ohuus, mutta kuulokkeet kuulostavat silti varsin voimalliselta Radianteen verrattuna. Vaikka Radianten dynamiikka kompensoikin alakeskitaajuuksien puutetta, keskitaajuuksien voimakkuus on silti valjua Stellian rinnalla. Toisto ei ole myöskään järin rytmikästä Focalin rullaavaan menoon verrattuna. Kun huomioon otetaan lisäksi Radianten taipumus voimakkaaseen sibilanssiin, kaksikkoa ei voida mielestäni verrata kunnolla toisiinsa. Kaikki keskiäänten oikeaoppista toistoa edellyttävä musiikki kuulostaa Stellialla sen omista heikkouksista huolimatta paljon Radiantea paremmalta.
Diskantti:
Tästä päästäänkin diskanttiin, jossa Stellia vetää odotusten mukaisesti pidemmän korren. Vaikka Radianten diskantti onkin laadultaan erinomaista (toisinaan jopa parempaa kuin Stelliassa), on sointitasapainossa pahoja ongelmia. Kuulokkeet soivat välillä liian piikikkäästi, eikä 5 kHz:n korostuman rasittavuus rajoitu ainoastaan sibilanssiin. Stelliassa ei ole tällaisia ongelmia.
Äänikuva, dynamiikka ja erottelukyky:
Focalin kuulokkeiden helmasynti on aina ollut suppea äänikuva. Sen vuoksi jopa normaalin kokoisella äänikuvalla varustettu Radiante on selvästi vaikuttavampi. Se kuulostaa muutenkin avoimemmalta kuin Stellia, mikä on huikea suoritus siihen nähden, miten hyvin Stelliassa on onnistuttu vaimentamaan kaikki kuppien sisäiset resonanssit. Stellia on kuitenkin äänilähteiden sijoittelussa tarkempi kuin Radiante, joka tuskailee omituisen muotoisen äänikuvansa kanssa. Mikäli Radianten elementtejä olisi kallistettu enemmän korvia kohti, luulen, että se saattaisi pystyä haastamaan Stelliaa paremmin myös tällä osa-alueella.
Molempien kuulokkeiden dynamiikka on lähestulkoon parasta kuulemaani. Stellia on parempi toistamaan äänen vaimentumat ja pienet muutokset. Radianten vahvuus on puolestaan suurempien vaihteluiden voimallisessa toistamisessa.
Erottelukyvyn ja soinnin läpinäkyvyyden osalta kaksikkoa on lähes mahdotonta vertailla. Diskanttia lukuun ottamatta Stellia kuulostaa puhtaammalta, yksityiskohtaisemmalta ja läpinäkyvämmältä. Tämä johtunee pitkälti Stellian taajuusvasteesta, joka on kuin luotu korostamaan näitä piirteitä. Radianten taajuusvaste sen sijaan on luotu korostamaan… no eipä juuri muuta kuin bassoa. Uskon kuitenkin, ettei Radiante yltäisi täysin uusiksi taajuuskorjattunakaan aivan Stellian tasolle. Tähän suuntaan vihjaa ainakin se, että Stellia pystyy huomattavasti paremmin poimimaan äänistä pieniä vihjeitä, joiden avulla voidaan päätellä, ovatko ne esimerkiksi puhalluksia, kopsahduksia tai sipaisuja. Radiante sen sijaan tylpistää asiat enemmän toistensa kuuloisiksi. En usko, että tällainen ero olisi korjattavissa pelkällä taajuusvasteen muutoksella.
Loppuhuomiot:
Stellia on mielestäni kaksikosta melko selvästi parempi kuuloke. Kuulokkeilla on toki hintaeroakin, mutta tässä kohtaa se tuntuu lähestulkoon perustellulta. Jos kriteeriksi asetetaan vain erittäin voimakas ja laadukas bassontoisto, Radiante voisi olla parempi valinta. Nähdäkseni melko harvat kohdistavat kuitenkaan tällaisessa tilanteessa katseensa kalliisiin kuulokkeisiin.
Yhteenveto
Spirit Torino Radiante pääsi yllättämään minut. Osasin odottaa, että kuulokkeissa olisi paljon bassoa, mutten arvannut sitä, miten laadukkaasta basson toistajasta lopulta olikaan kyse. En myöskään varautunut siihen, että Radianten erottelukyky ja yleinen tekninen suoriutuminen olisi kutakuinkin hintansa edellyttämällä tasolla. Oletin sen sijaan, että kuulokkeet olisivat lähinnä koriste-esine, joka vastaisi ääneltään sadan euron kuulokemalleja. Koristeellisuus sentään piti paikkansa, sillä ulkonäkö ja rakenteen laatu ovat mielestäni erinomaiset – persoonallista ja laadukasta käsityötä täytyy arvostaa.
Valitettavasti Radiantessa on myös liian paljon vikoja korkeaan hintaan nähden. Erikoisen taajuusvasteensa vuoksi kuulokkeet soveltuvat kunnolla ainoastaan sellaiselle musiikille, jossa basso on dominoivassa roolissa. Voimakas sibilanssi tekee ajoittain Radiantesta lähes kuuntelukelvottoman. Voi olla, että pehmusteiden ja huopafiltterin avulla äänestä saataisiin vähemmän kirkasta, mutta valmistajan tietojen perusteella testasin kuulokkeet niiden neutraaleimmassa muodossa.
Äänenlaadullisten ongelmien lisäksi kuulokkeiden mukavuudessa olisi parantamisen varaa. Radiante istuu päässäni turhan löysästi, korkeuden säätömekanismi ei toimi täysin jouhevasti, eikä pääpanta onnistu häivyttämään kuulokkeiden painoa riittävän hyvin.
Jos etsinnässä on voimakkaalla ja laadukkaalla bassolla varustetut kuulokkeet, voisin silti suositella Radiantea edellä mainituin varauksin. Jos korkea hinta on ostajalle enintään hidaste, Radiante saattaa jopa olla maailman laadukkain “basshead-kuuloke”. Normaalimmasta äänestä pitävien kannattaa kuitenkin katsella aivan muita kuulokemalleja.
Plussat ja miinukset:
+ Laadukas bassontoisto (ehkäpä maailman parhaat “Audiophile Basshead” -kuulokkeet)
+ Sointi on erottelevaa runsaasta basson määrästä huolimatta
+ Toimiva makrodynamiikka
+ Laadukas rakenne, ulkonäkö ja viimeistely
+ Ääntä on mahdollista muokata VPS-pehmusteilla ja elementin päällä olevalla huovalla
+ Soi hyvin mistä tahansa äänilähteestä
+/- Kuulokkeet ovat kalliit, mutta käsityön määrä huomioiden hinta on lähes perusteltavissa
– Epämääräinen taajuusvaste
– Keskialueen voimakas sibilanssi
– Epäsuhtainen äänikuva
– Kuulokkeet tuntuvat sangan löysän puristusvoiman vuoksi todellista painoaan raskaammilta
– Hintaan nähden huono kaapeli
– Ei laisinkaan lisävarusteita
– Pakkaus ei vastaa tuotteen hintaa
– 2 vuoden takuu on tavanomainen, mutta riittämätön näin kalliille tuotteelle
