Testissä JBL Tune 770NC: voivatko markettikuulokkeet olla hyvät?

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2023
• Valmistusmaa: Kiina
• Värivaihtoehdot: Musta, violetti, sininen, valkoinen
• Hinta: 129 € (todellinen markkinahinta 70–80 €)
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 40 millimetrin elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.3 ja 2,5 mm
• Bluetooth-koodekit: AAC ja SBC
• Impedanssi: 32 ohm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Akunkesto: vastamelu päällä 44h ja vastamelu pois päältä 70h
• Latausliitin: USB-C
• Latausaika: 2 h (5 min pikalataamisella 3h lisää käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto/läpikuuluvuustila/TalkThru
• Ominaisuuksia: Google fast pair, Voice Assistant, Multipoint ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 232 g
• Varusteet: USB-latauskaapeli (pituus 25 cm) ja kuulokekaapeli (2,5 mm — 3,5 mm)

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ”ostettu” tuote

Taustaa JBL:stä

Perustajansa, James Bullough Lansingin, mukaan nimetty JBL (linkki yrityksen verkkokauppaan) saattaa olla monille tuttu tuotemerkki ja kaiutinvalmistaja. Itse tunnen yrityksen parhaiten sen Bluetooth-kuulokkeista ja -kaiuttimista, joita näkee julkisilla paikoilla liikkuessa todella usein. Sanoisin arviolta, että kotikaupungissani Joensuussa lähes joka toisella kuulokkeet päässä vastaan tulevalla ihmisellä on JBL:t ja niin ikään useimmilla ärsyttävää räppiä kaupungilla luukuttavista valmistajan Bluetooth-kaiutin. JBL on selvästi panostanut nuorisoon, koska sen tuotteet ovat suosittuja juuri tämän kohderyhmän keskuudessa.

Pääsyitä valmistajan tuotteiden suosiolle lienevät niiden erinomainen saatavuus ja edullinen hintataso. Esimerkiksi valmistajan edullisimpia 30–50 euron hintaisia sankakuulokkeita myydään laajalti kaikenlaisissa kaupoissa, joten niitä voitaisiin pilkallisesti kutsua markettikuulokkeiksi. Vaikka ”Pure bass sound” -tekstillä varustettu myyntipakkaus ei koskaan tarttuisikaan matkaan ruokaostosten yhteydessä, JBL:n kuulokkeet on myös välillä mahdollista saada täysin ilmaiseksi esimerkiksi puhelinliittymän mukana. Juuri näin sain hankittua omat Tune 770NC -vastamelukuulokkeeni, joista tällä kertaa kirjoitan. Koska olen huomannut suhtautuvani valmistajan tuotteisiin jokseenkin nihkeästi, koen velvollisuudekseni ottaa niistä vihdoin tarkemmin selvää.

Loppuvuonna 2023 julkaistulle 770NC:lle annettiin suositushinnaksi 130 euroa, mutta todellinen markkinahinta putosi edeltävien mallien tapaan välittömästi 70-80 euron välille. Edellisen Black Fridayn aikaan kuulokkeet maksoivat edullisimmillaan 50 euroa ja Telia jakoi niitä myös ilmaiseksi puhelinliittymiensä mukana. Jos joku kaipaa edullisia vastamelukuulokkeita, Tune 770NC olisikin edullinen ja helposti hankittava vaihtoehto. Valmistaja myy myös hyvin vastaavaa Tune 760NC-mallia 10 euroa halvemmalla. Siitä vaikuttaisi puuttuvan läpikuuluvuustila ja akunkestokin on hieman heikompi Tune 770NC:hen verrattuna. JBL:n tuotevalikoimaan sisältyy niin ikään hyvin vastaavia Live-sarjan kuulokkeita hienommalla ulkonäöllä.

JBL:stä on hyvä tietää, että sen on omistanut jo useita vuosikymmeniä Harman International (alunperin Harman/Kardon) eli sama yhtiö, joka on kuulokkeiden taajuusvastemittauksiin liittyvän Harmanin tavoitekäyrän taustalla. Omistuskuviosta tekee entistä mielenkiintoisemman se, että Harman Internationalin omistaa nykyään Samsung. Samaan kokonaisuuteen kuuluu useita muitakin yrityksiä, kuten AKG ja Mark Levinson.

Yhtiön toimintamalliin kuuluu, että Harman International huolehtii kuulokkeiden tuunaamisesta käyttäen pohjana Harmanin tavoitekäyrää. Koska eri tuotemerkit on kuitenkin kohdistettu eri ihmisryhmille ja tietynlaiseen käyttötarkoitukseen, kuulokkeiden välillä on jonkin verran eroja. Esimerkiksi JBL on eräänlainen nuorisomerkki, joten sen kuulokkeisiin lisätään tavallista enemmän bassoa. Nuorison oletetaan tykkäävän korostuneesta bassosta ja toisaalta tällaisesta tuunauksesta on hyötyä myös meluisassa ympäristössä, kuten kadulla liikkuessa. Mielenkiintoisena havaintona Harman ei täten itsekään noudata täysin kirjaimellisesti omaa tutkimustaan ja optimaalisena pitämäänsä taajuusvastetta, vaan poikkeaa niistä harkiten.

Tuotepakkaus

Tune 770NC toimitetaan selkeän näköisessä ja jopa melko houkuttelevassa tuotepakkauksessa. Ostaja näkee hyvin, mitä on ostamassa. Pakkaukseen on saatu lisättyä houkutuksena myös maininta kuulokkeiden saamasta reddot-design-palkinnosta, mikä voi tuntua yllättävältä, koska JBL:n tuotteessa jokainen ratkaisu huokuu edullisuutta. Reddot:in taustalla oleva yritys tienaa kuitenkin kilpailullaan rahaa, joten sen kannattaa jakaa palkinto mahdollisimman monelle tuotteelle, kunhan valmistajat muistavat ilmoittautua kisaan. Osallistuminen on maksullista, ja myös mainintaa voitosta logoineen on lupa käyttää vain maksamalla useiden tuhansien eurojen suuruinen lisäsumma kilpailunjärjestäjälle – ymmärrätte varmasti kuvion. Reddot-palkinto on silti jostakin syystä todella arvostettu, joten siitä on hyötyä tuotteiden markkinoinnissa. Siksi myös JBL lienee palkinnon hankkinut tuomaan kuluttajille lisävarmuutta siitä, että sen Tune 770NC on hyvä ostos.

Koska JBL:n kuulokkeita myydään määrällisesti paljon, pakkausmateriaalin määrä on järkevästi pienehkö, ja kaikki on tehty pahvista. Käyttöoppaan lisäksi varusteluun sisältyy oranssi USB-latauskaapeli (pituus noin 25 cm) sekä musta kuulokekaapeli. Tune 770NC:ssä on 2,5 millimetrin kuulokeliitin, joten sopivan kaapelin hankkiminen erikseen olisikin jokseenkin hankalaa. Edulliseen hintaan nähden varustelu on riittävä. Kuulokkeet taittuvat kasaan niin pieneen tilaan, joten niiden mukana kuljettaminen on huoletonta ilman koteloakin.

Rakenne ja käyttömukavuus

Tune 770NC on muiden JBL:n tuotteiden tapaan geneerisen näköinen muovikuuloke, jossa ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoista. Tässä on kuitenkin myös omat etunsa, koska kuulokkeet eivät herätä juurikaan huomiota kadulla liikkuessa tai esimerkiksi bussissa istuessa, ellei niistä osteta mustan mallin sijaan jotakin värikkäämpää vaihtoehtoa. Tune 770NC tuntuu käsissä äärimmäisen halvalta, mutta osat ovat kuitenkin niin paksua muovia, ettei pidempiaikainen kestävyys todennäköisesti osoittaudu ongelmaksi. JBL on ylipäätään valmistanut vastaavia kuulokkeita niin kauan, että mahdolliset heikot kohdat on varmasti saatu hiottua vuosien varrella kuntoon. Sanoisin laatuvaikutelman olevan jopa hieman parempi samassa hintaluokassa pyörivään Edifier W820NB:hen ja Soundcore Life Q30:een verrattuna (molempia malleja vertailtu aiemmin Kuulokenurkassa).

Myös Tune 770NC:n käytettävyys on kohdallaan, koska säätömahdollisuudet ovat laajat ja kuppien pohjassa sijaitsevat painikkeet suuria ja helppokäyttöisiä. Kupit kääntyvät vaakatasoon siten, että pehmusteet asettuvat rintakehää vasten. Lisäksi kupit voidaan taittaa myös sisäänpäin pääpantaa vasten, jolloin Tune 770NC vie vain vähän tilaa esimerkiksi laukussa. Koska keinonahasta tehdyt korvapehmusteetkin ovat paksut ja miellyttävän tuntuiset, kokonaisuus vaikuttaa hintaan nähden lupaavan hyvältä.

Kuulokkeiden päähän asettaminen paljastaa kuitenkin, ettei niitä ole suunniteltu ensisijaisesti aikuisille. Pääpannan leveys ja puristusvoima lienee optimoitu nuorisolle, koska omassa päässäni Tune 770NC puristaa ärsyttävän lujaa. Korvani eivät myöskään mahdu kunnolla pehmusteiden sisälle, ellen ensin taita korvanlehteäni ruttuun ja sujauta sitten pehmustetta sen ympärille. Korvani kipeytyvät näin 15 minuutissa, joten on-ear-käyttö on itseasiassa siedettävämpää. Sangan voimakkaan puristuksen vuoksi pääpanta ei sen sijaan osu päälaelleni lähes laisinkaan, kunhan korkeus on säädetty sopivaksi. Käyttömukavuus itseni kaltaiselle aikuiselle on kaiken kaikkiaan heikko, mutta olen huomannut tilanteen hieman parantuneen muovisangan venyttyä käytön myötä. Vaimolleni kuulokkeet istuvat paremmin, joten Tune 770NC saattaakin olla monille käyttökelpoisempi kuin itselleni. Positiivisena puolena kuulokkeet painavat vain 230 grammaa.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Tune 770NC tukee Bluetooth-versiota 5,3, mutta valmistaja on halunnut pitää tarjolla olevat Bluetooth-koodekit tuotetiedoissa salaisuutena. Pikainen googlettaminen kuitenkin vahvistaa oletukseni siitä, että tuettuina ovat vain AAC ja SBC eli kaksi heikkolaatuisinta Bluetooth-koodekkia. Tämä ei kuitenkaan ole suurempi murhe Tune 770NC:n hintaluokka huomioiden. AptX-koodekkia tukevan elektroniikan sisällyttäminen kuulokkeisiin tuskin maksaa maltaita, mutta edulliset mallit pyritään erottamaan hintavammista vaihtoehdoista tällaisilla suunnitteluratkaisuilla.

Akunkesto JBL:n kuulokkeissa on vastamelutoiminto päällä erinomainen 44 tuntia. Vastamelu pois päältä ottamalla päästään peräti 70 tuntiin, ja jos akku sattuisikin loppumaan, 5 minuutin pikalataus tuo 3 tuntia lisää kuunteluaikaa. Olen iloinen nähdessäni USB-C-latausliittimen, joka tosin on sijoitettu hieman poikkeuksellisesti kupin yläreunaan.

Puhelinsovellus, ominaisuudet ja taajuuskorjain

Kuulokkeisiin sisältyy edullisesta hinnasta huolimatta monia moderneja ominaisuuksia, kuten Google Fast Pair ja multipoint-tuki. Täten Tune 770NC:n käyttöönotto Android-laitteilla on sujuvaa ja se voidaan liittää samanaikaisesti kahteen eri äänilähteeseen. JBL on lisäksi tehnyt kuulokkeilleen hyvin toimivan puhelinsovelluksen ja taajuuskorjaimen. Sovelluksesta voidaan säätää muun muassa oman äänen läpikuuluvuutta puheluiden aikana sekä oikean ja vasemman kanavan balanssia. Tarjolla on myös erillinen viivettä vähentävä tila videoiden katselua varten sekä mahdollisuus asettaa äänenvoimakkuuden yläraja 85 desibeliin, joka on edelleen esimerkiksi lapsille varsin korkea lukema.

JBL:n taajuuskorjain mahdollistaa äänen säätämisen enintään 6 desibeliä ylös- tai alaspäin. Myös säädettävät taajuusalueet ovat vapaasti valittavissa graafisessa säätöikkunassa, mutta todellisuudessa jyrkkien muutosten tekeminen lähellä toisiaan oleville taajuuksille on lähes mahdotonta, koska lopputulos pyöristyy tallennusvaiheessa asetettua laveammaksi. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska JBL on jo valmiiksi tuunannut kuulokkeensa hyvin. Taajuuskorjain onkin oikein riittävä esimerkiksi basson tai diskantin määrän muuttamiseen. Useimmat myös varmasti kokisivat säätöjen tekemisen ja profiilien tallentamisen helpoksi. Sovelluksen kautta olisi valittavissa myös muutamia valmistajan ennakkoon määrittämiä ääniprofiileita, kuten Vocal ja Extreme Bass. Näistä Studio-asetus on melko toimiva sellaisenaan, mutta muut enemmän tai vähemmän yliampuvia. Harmillisesti valittu asetus ei vaikuttaisi aktivoituvan automaattisesti kuulokkeet käynnistäessä, vaan joudun aina käymään sovelluksessa käynnistämässä taajuuskorjaimen uudelleen.

Vastamelutoiminto (ANC)

Koska Tune 770NC puristuu korville tiukasti, sen passiivinen äänenvaimennus on huippuluokkaa. Toisaalta kuulokkeet saattavat asettua vähintään osittain korvanlehtien päälle, mikä ei ole laisinkaan optimaalista aktiivisen vastamelutoiminnon toimivuuden kannalta. Pienikin rako pehmusteen ja korvanlehden välissä saa melunvaimennuksen sekoilemaan. Oikein toimiessaan se ajaa kuitenkin asiansa alle 100 euron hintaluokassa, sillä testeissäni sekä lentokone- että kahvilatyyppinen melu vaimeni hieman tehokkaammin kuin Soundcore Life Q30:llä. Valcon VMK25 sen sijaan vaimentaa melua enemmän kuin Tune 770NC. JBL:n kuulokkeissa vaimennus painottuu matalille taajuuksille, kun taas korkeammat taajuudet vaimenevat vain vähän. JBL:n kuulokkeissa on myös selvästi kuuluvaa taustakohinaa, vaikka sen sävy onkin vähemmän terävä kuin Life Q30:ssä ja VMK25:ssä. Tune 770NC:n vastamelutoiminto ei ole hintaansa parempi tai lähelläkään Sonyn ja Bosen kuulokkeita, mutten sitä totuuden nimissä odottanutkaan. Olenkin suoriutumiseen arkipäiväisessä käytössä varsin tyytyväinen.

Kuulokkeista löytyy lisäksi perinteinen läpikuuluvuustila (nimenä Ambient Aware) sekä TalkThru-tila, jossa oma ääni kuulostaa suhteellisen normaalilta kuulokkeet korvilla. TalkThru täytyy kuitenkin aktivoida erikseen sovelluksesta, joten en ole varma, missä tilanteissa siitä olisi hyötyä. Sitä käyttäessä äänentoisto on lisäksi lähestulkoon mykistettynä, joten asetus lienee tarkoitettu vain ihmisten kanssa kuulokkeet päässä jutusteluun, jolloin olisi kohteliaampaa ottaa kuulokkeet kokonaan pois päästä. Puheluiden puhumista varten JBL:n sovelluksesta voidaan aktivoida erikseen melko vastaava Voice Aware -tila, joka laskee omaa ääntä läpi kuulokkeisiin. Tämä asetus on käyttäjän säädettävissä toisin kuin vastamelutoiminto, läpikuuluvuustila tai TalkThru. Kuulokkeiden vastamelutoiminto/muut tilat voidaan kytkeä myös kokonaan pois päältä, mutta tämäkin onnistuu vain sovelluksen kautta.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisen kuuloisten kaiuttimien kuuntelua hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Tune 770NC:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Tune 770NC:tä voidaan kuunnella sekä Bluetooth-yhteydellä että passiivisesti kuulokekaapelilla. JBL on säätänyt äänenlaadun kohdalleen mekaanisesti, koska kuulokkeet kuulostavat oikein mainiolta ja tasapainoiselta langallisina virta pois päältä. Tämä on melko harvinaista alle 100 euron vastamelukuulokkeissa, joiden ääni perustuu yleensä pitkälti voimakkaaseen DSP-korjaukseen (digitaaliseen taajuuskorjaukseen), jolla on kompensoitu olematonta akustiikkaa. JBL ansaitseekin itseltäni suuren peukun. Koska langallisessa kuuntelussa myöskään heikkolaatuiset Bluetooth-koodekit eivät ole rasitteena, väittäisin äänenlaatua näin kaikkein parhaimmaksi.

Bluetooth-yhteyteen vaihtamalla saadaan kuitenkin käyttöön vastamelutoiminnon lisäksi JBL:n digitaaliset hienosäädöt, joilla valmistaja on selvästi pyrkinyt tekemään kuulokkeistaan hauskemman ja menevämmän kuuloiset voimistamalla sekä bassoa että ylätaajuuksia. Toisaalta samalla 6 kHz:n ylimääräinen korostuma on eliminoitu, joten ylätaajuudet ovat hieman tasaisemmat kuin passiivisessa kuuntelussa kaapelilla. Harman International osaakin selvästi kuulokkeiden tuunaamisen tavoitteidensa mukaisesti. Oma tehtäväni on arvioida, miltä Tune 770NC lopulta kuulostaa. Sen osalta keskityn vastamelutoiminnon sisältävään Bluetooth-yhteyteen, koska useimmat käyttänevät kuulokkeitaan siten.

Taajuusvaste kaapelilla virta pois päältä:

Taajuusvaste Bluetooth-yhteydellä vastamelutoiminto päällä:

Harmanin tavoitekäyrän vaikutus näkyy selvästi JBL Tune 770NC:n taajuusvasteessa. Kuulokkeet mukailevat läheisesti tätä tavoitetta, eikä tuunauksessa oikeastaan ole suurempia virheitä. Ottaen huomioon, kuinka vaikeaa kuulokkeiden mittaaminen pienten korvapehmusteiden vuoksi on, taajuusvaste myös antaa Tune 770NC:n äänestä hyvän yleiskuvan.

Bassontoisto on voimakkaan murisevaa, keskitaajuudet energiset ja selkeät, ja diskanttikin yllättävän tasapainoista. Kaikenlainen musiikki kuulostaa hyvältä, joskaan ei kriittisemmin ajateltuna kovinkaan tajunnanräjäyttävältä, koska ääni soi yhdessä kasassa pään sisällä ja yleissävy on omaan makuuni hieman aggressiivinen. Lievä terävyys ja puutteellinen äänikuva eivät kuitenkaan haittaa suuremmin alle 100 euron hintaluokassa, koska yleensä vastaavan hintaisissa vastamelukuulokkeissa on huomattavasti suurempiakin ongelmia. Tune 770NC meneekin kokonaisuutena parhaiden kuulemieni edullisten kuulokkeiden joukkoon, eikä useimpien välttämättä tarvitsisi taajuuskorjata sitä laisinkaan. Suurimpia ja jopa harvinaisia vahvuuksia ovat basson pysyminen erillään keskitaajuuksista sekä yläkeskitaajuuksien riittävä energiataso. JBL on tavoitellut melko V-tyylistä ja räväkän hauskaa esitystapaa, joka lienee nuorison mieleen.

Basso:

Kun kuulokkeissa tavoitellaan aidosti voimakasta bassontoistoa, alataajuudet kannattaa säätää juuri siten kuin se on tehty Tune 770NC:ssä. JBL:n kuulokkeiden basso on melkoisen korostunutta, mutta jytke ja murina muodostuu 100 hertsin alapuolisista taajuuksista, eikä esimerkiksi Sonyn vastamelukuulokkeiden tapaan 100–300 hertsin väliltä. Ylempien bassotaajuuksien reipas korostaminen (Sony) tekee bassosta paksua, löysää ja kumahtelevaa, kun taas alabasson korostaminen (JBL) tuo ääneen voimaa ja syvyyttä. Tune 770NC:ssä 150 hertsin ympäristö soi itseasiassa hieman tavallista vaimeammin, mikä pitää alabasson onnistuneesti omalla reviirillään. Tämän ansiosta ala- ja keskitaajuudet eivät sekoitu laisinkaan keskenään, vaan esitystapa on ihailtavan selkeä. On itseasiassa viihdyttävää ajatella, että monet teinit kuuntelevat JBL-kuulokkeillaan laadukkaampaa bassoa kuin me aikuiset Sonyn kuulokkeilla.

JBL:n tapauksessa harmillista on ainoastaan se, etteivät sen kuulokkeet kykene toistamaan suurta määrää alabassoa erityisen puhtaasti, vaan basso tömähtelee usein melko turvonneen ja hitaan oloisesti. Monesti bassokorostus kuulostaa myös epärealistiselta kappaleissa, joissa ei tulisi olla yhtä paljoa bassoa. Tune 770NC:n alataajuudet tuottavatkin itselleni jonkin verran kuunteluväsymystä, joten olen taajuuskorjannut niitä hieman maltillisemmiksi. Toisaalta kaikenlainen basso- ja pop-musiikki kuulostaa sellaisenaan hauskan voimakkaalta ja saa jalat vipattamaan. JBL:n tavoittelema kohdeyleisö huomioiden basso onkin mahdollisesti Tune 770NC:n paras puoli ja suurin myyntivaltti. Kaapelilla kuunnellessa bassontoisto on kriittisempään makuun kaikkein tasapainoisinta.

Keskitaajuudet:

Tune 770NC:n keskitaajuudet ovat alle 100 euron hintaluokassa suorastaan harvinaisen onnistuneet. Kuulokkeet tosin painottavat toiston selkeyttä ja energisyyttä, joten esitystapa on aavistuksen ohut sen sijaan, että äänessä olisi lämpöä ja tunnetta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska niin laulusuoritukset kuin kaikki keskitaajuuksille painottuvat soittimetkin toistuvat hieman ohuesta tyylistään huolimatta helposti omaksuttavasti. Basso puolestaan lisää samalla toistoon voimaa. Kokonaisuutta täytyy kutsua esimerkillisen oikeaoppiseksi, kun tavoitteena on Harmanin tavoitekäyrän tapainen toisto.

Jos kuitenkin haluan antaa henkilökohtaisesti myös kritiikkiä, oman kuuloni herkkyydelle riittäisi hieman maltillisempikin ear-gain-alueen (3–4 kHz) energiataso. Tune 770NC kuulostaa itselleni paikoin melko hyökkäävältä ja rosoiselta, vaikka menevä musiikki kuulostaakin aidosti räväkältä ja sitä myötä innostavalta. Kyseessä lienee tarkoituksellinen tyylivalinta ja ylipäätään piirre, joka jakaa Harmanin tavoitekäyrässä jonkin verran mielipiteitä. Kaikki eivät välttämättä halua, että kuulokkeet tuuttaavat äänen yhtä energisesti kuuntelijan tietoisuuteen. Ääntä etualalle puskeva tuunaus pienentää myös Sennheiser HD 600-sarjan tapaan entisestään JBL:n kuulokkeiden ahdasta äänikuvaa, joten 2–4 kHz:n taajuusaluetta kannattaa ainakin kokeilumielessä taajuuskorjata Tune 770NC:ssä pari desibeliä alaspäin. Tämä tekee äänestä entistä luonnollisempaa ja vähentää etenkin laulajien äänen terävyyttä.

Diskantti:

Diskantti sen sijaan on suhteellisen sopivaa juuri sellaisenaan. Ylätaajuudet toistuvat tasapainoisesti, eivätkä useimmiten kiinnitä suuremmin huomiota kokonaisuudessa. Pidän ilmavasti toistuvista 10 kHz:n yläpuolisista taajuuksista, koska ne keventävät mukavasti ääntä ja tasapainottavat tuhtia alabassoa. Taajuuskaistan kuuluvuus ulottuu erinomaisesti ihmisen kuulon ääripäihin saakka, mikä ei ole laisinkaan tavallista, sillä esimerkiksi monet Sonyn kuulokkeet leikkaavat diskantin lähes nollaan 15 kHz:n kohdalla.

Olen taajuuskorjannut Tune 770NC:n diskanttia 10 kHz:n yläpuolelta ainoastaan muita muutoksia tehdessäni, jottei enemmän esiin tuleva ilmavuus aiheuta ääneen turhaa kihinää ja sihinää. Ilman taajuuskorjaamista nämä piirteet jäävät useimmiten etualalla kuuluvien yläkeskitaajuuksien varjoon. Kuulokkeiden esitystapa on aavistuksen terävöitetty, muttei kuitenkaan liiaksi etenkään maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa. Lievä sibilanssi ei ole laisinkaan pahimmasta päästä, eikä huonolaatuisempi musiikki myöskään särähdä tavallista enempää korviin. Esitystavassa kokemani aggressiivisuus syntyykin pitkälti 3–4 kHz:n väliltä, eikä niinkään diskantista.

Muut havainnot:

JBL:n kuulokkeiden harmillisin piirre on ahdas äänikuva, josta tosin saadaan pienellä taajuuskorjauksella jonkin verran avaramman tuntuinen. Myös kuulokekaapelilla kuunneltuna Tune 770NC on selvästi tilavampi erilaisen taajuusvasteensa ansiosta. Bluetooth-yhteydellä ja valmistajan DSP-korjauksella musiikki soi lähelle puskevien yläkeskitaajuuksien vuoksi pitkälti pään sisällä, mikä voi olla melko ahdistava kokemus etenkin lujemmalla äänenvoimakkuudella. Pienillä suljetuilla kupeilla varustetut kuulokkeet ovat kuitenkin herkästi juuri tällaisia. Ajan kanssa asiaan kyllä tottuu, mutta parempiin kuulokkeisiin verratessa toiston olematon tilallinen erottelu tuottaa pienen pettymyksen. Tune 770NC kuulostaakin oikeaoppisesta tuunauksestaan huolimatta Bluetooth-yhteydellä käytettynä edulliselta tuotteelta. Minkäänlaista valtavaa ylisuoriutumista tai yksityiskohtaisuutta ei siis ole tiedossa, mutta JBL on kuitenkin hinnoitellut kuulokkeensa oikein ja ne pärjäävät kilpailussa erinomaisesti omassa hintaluokassaan. Mahdollisimman laadukasta toistoa tavoittelevien kannattaa kokeilla kuuntelua kaapelilla, koska siten Tune 770NC olisi mielestäni melko vertailukelpoinen esimerkiksi AKG:n K361:n ja K371:n kanssa, jotka ovat niin ikään Harman Internationalin kehittämiä.

Maltillinen taajuuskorjaukseni:

Äänenlaatua voidaan hienosäätää vaihtoehtoisesti myös taajuuskorjaamalla. Tällöin ehdotan kokeilemaan seuraavia maltillisia muutoksia, jotka selkeyttävät bassontoistoa sekä rauhoittavat ja avartavat keskitaajuuksia. Taajuuskorjaaminen on helpointa, kun pohjaksi otetaan JBL:n valmiiksi määrittämä Studio-asetus, ja pudotetaan siitä vielä yläkeskitaajuuksien energiatasoa oman maun mukaisesti. Itse olen vähentänyt maltillisesti 2 kHz:n, 4 kHz:n sekä 16 kHz:n kuuluvuutta. Lisäksi bassoa olen vähentänyt vain kahdella alimmalla säätimellä, koska kuulokkeissa ei ole monien kilpailijoidensa tapaan keskibassokorostusta 125–300 Hz:n välillä. Näiden muutosten jälkeen Tune 770NC kuulostaa omaan makuuni tasapainoisemmalta eli periaatteessa hieman enemmän siltä kuin kuulokekaapelilla ilman DSP-korjaustaan. Voi toki olla, että nuorisoon JBL:n oletustuunaus puree hieman paremmin, joten näkisinkin taajuuskorjaamisen olevan Tune 770NC:n kohdalla melko vapaaehtoista sen sijaan, että sille olisi pakottavaa tarvetta.

Pikaisia vertailuja

Vertaan vielä Tune 770NC:tä pikaisesti melko vastaavan hintaiseen Soundcore Life Q30:een sekä Valcon 200 euroa maksavaan VMK25:een. Koska JBL:n kuulokkeiden käyttäminen on itselleni varsin epämukavaa pienten korvapehmusteiden vuoksi, julistan jo tässä vaiheessa molemmat verrokeista mukavammiksi. Rakenteen osalta VMK25 on tukevampi ja laadukkaampi, mutta Soundcore Life Q30 tuntuu käsissä lelumaisemmalta ja rutisevammalta kuin Tune 770NC. Ominaisuuksiltaan JBL on kolmikosta modernein, vaikkei se tuekaan VMK25:n tapaan AptX-koodekkia. Kuulokkeille on kuitenkin tehty Q30:n tapaan puhelinsovellus ja taajuuskorjain. VMK25:n äänen säätäminen onnistuisi sen sijaan vain jollakin kolmannen osapuolen sovelluksella. Vastamelutoiminto VMK25:ssä on selvästi paras, kun taas Tune 770NC ja Q30 jäävät melko keskinkertaisiksi. Akunkesto on niin ikään paras Valcon kuulokkeissa (50h vastamelu päällä). Tune 770NC:n akku kestää puolestaan muutaman tunnin pidempään (44h vs 40h) kuin Soundcore Life Q30:ssä. Seuraavissa osioissa keskityn äänenlaadun vertailemiseen.

JBL Tune 770NC vs. Soundcore Life Q30

Soundcore Life Q30:tä ei tunneta hyvästä äänenlaadustaan, vaan se on sellaisenaan lähes umpisurkea bassoon hukkuva kuuloke. Taajuuskorjaamalla siitä saadaan kuitenkin 60 euron hintaansa nähden oikein hyvä. Taajuuskorjatun kuulokemallin vertaaminen valmiiksi hyvältä kuulostavaan Tune 770NC:hen ei tietenkään tunnu kaikkein järkevimmältä, mutta on silti alle 100 euron hintaluokassa perusteltua, koska edulliset tuotteet sisältävät aina väkisin kompromisseja joillakin osa-alueilla. Q30:n tapauksessa tosin ainoastaan parempi käyttömukavuus on selkeä etu JBL:n kuulokkeisiin verrattuna.

Koska olen vaihtanut Q30:een kertaalleen hieman erilaiset korvapehmusteet, en pysty enää vertailemaan sitä taajuuskorjaamattomana JBL:n kuulokkeisiin. Aiemmin mittaamani taajuusvaste kuitenkin kertonee, että toisto on todella bassovoittoista. Kumiseva ja kaiken alleen peittävä basso ei muuttunut myöskään pehmusteita vaihtamalla, vaan se vaatii taajuuskorjaamista. Erilaisten korjausten jälkeen ääneen jää edelleen muutamia epätasaisuuksia, kuten erikoinen 500 hertsin korostuma, mutta omiin korviini kokonaisuus toimii hyvin ja on selvä parannus lähtötilanteeseen nähden.

Life Q30:n vahvuudet JBL:n kuulokkeisiin nähden ovat tilavammassa äänikuvassa, joka lienee suurempien korvapehmusteiden ansiota. Rennosti toistuva 4 kHz:n ympäristö tekee myös äänestä miellyttävän rauhallista Tune 770NC:n aggressiivisempiin yläkeskitaajuuksiin verrattuna. Pienellä taajuuskorjauksella JBL-mallista saataisiin kuitenkin melko vastaava, jolloin kaksikko on toisiinsa nähden yllättävänkin vertailukelpoinen. Molempia kuulokkeita kuuntelee mielellään, eikä kumpikaan ole missään valtavasti parempi kuin toinen. Tärkeimpänä huomiona näkisin sen, että hyvään lopputulokseen päästään JBL:n kuulokkeilla huomattavasti pienemmällä vaivalla. Hieman tehokkaamman vastamelutoiminnon ja paremman saatavuuden vuoksi suosittelisinkin nykyään ostamaan mieluummin Tune 770NC:n kuin Soundcore Q30:n. JBL:llä on toki valikoimassaan muitakin vastaavan hintaisia vaihtoehtoja, jotka lienevät tuunaukseltaan lähellä testaamaani kuulokemallia.

JBL Tune 770NC vs. Valco VMK25

Valcon VMK25 on hyvin eri tyylinen vastamelukuuloke kuin Tune 770NC, koska sen basso ei ole läheskään yhtä voimakasta, vaan kuulokkeiden tuunaus painottaa toiston raikkautta ja yksityiskohtaisuutta hifikuulokkeiden tapaisesti. VMK25:n äänikuva on JBL:n kuulokkeisiin verrattuna tilavampi ja diskantti kirkkaampaa 5–8 kHz:n välillä – Tune 770NC on puolestaan ilmavampi ja säihkyvämpi ylimmän diskanttinsa osalta.

Molempia kuulokkeita peräjälkeen kuunnellessani en voi olla huomaamatta, että VMK25:n keskitaajuudet kuulostavat JBL-malliin verrattuna jokseenkin verhoutuneilta ja pehmeiltä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Valcon kuulokkeet toistavat yläkeskitaajuudet 2–4 kHz:n välillä rauhoitetusti. Esitystapa on avarampi ja rennompi, mutta Tune 770NC kuulostaa lineaarisemmalta ja normaalimmalta. Sen diskantti on myös tyyliltään hieman luonnollisempaa, koska VMK25:n ylätaajuuksissa on muutamien korostumien vuoksi ylimääräistä kahinaa ja säihkettä. Kutsuisinkin VMK25:tä jokseenkin epäluonnollisen kuuloiseksi, mutta sen huomattavin etu Tune 770NC:hen verrattuna on äänten selkeämpi erottelu. Kuulokkeet rajaavat toistoa onnistuneemmin eri osiin, jolloin yksittäisiä soittimia ja ääniä on helpompaa seurata toistensa seasta. JBL:n kuulokkeet eivät pysty aivan samaan.

Kaksikon kohdeyleisö on niin erilainen, etten oikeastaan näkisi kuulokkeita suorina vaihtoehtoina toisilleen. JBL on hauskempi niin sanottuun peruspopitteluun, muttei juurikaan nosta VMK25:n tapaan musiikista esiin pieniä nyansseja tai saa arvostamaan artistien ja studiohenkilöstön työnnäytettä. Toisaalta pienellä taajuuskorjauksella Tune 770NC taipuu hyvin myös kriittisempään kuunteluun, mutta arvostelijan päätehtävä on ottaa selvää, miten kumpikin valmistaja on työssään onnistunut. Sellaisenaan molemmilla kuulokkeilla on mielestäni paikkansa markkinoilla. Jos VMK25:n omistaja kaipaa vaihtelun vuoksi voimakkaampaa bassontoistoa, edullinen Tune 770NC voisi jopa olla hyvä hankinta toiseksi vastamelukuulokemalliksi. VMK25 ja Tune 770NC ovat itseasiassa edustavia esimerkkejä kahdesta eri tyylisuunnasta. Ne molemmat kuultuaan moni osaisi varmasti sanoa, kummanlaisesta äänestä pitää enemmän tai onko Harmanin tavoitekäyrää mukaileva toisto omien mieltymysten mukaista.

Yhteenveto

JBL:lle täytyy mielestäni antaa kunnia siitä, että sen ansiosta lähimarketista voi saada hyviä kuulokkeita, joiden äänenlaatu sopii tieteellisesti todistetusti useimpien makuun. Tuotteena Tune 770NC on äärimmäisen tylsä ja tavallinen, mutta se on myös edullinen. Hintavammat vaihtoehdot tarjoavat muun muassa laadukkaamman rakenteen, parempaa käyttömukavuutta sekä tehokkaamman vastamelutoiminnon, mutta äänenlaadun näkökulmasta esimerkiksi Sonyn WH-1000XM4 tai WH-1000XM5 eivät ole edes taajuuskorjattuna juurikaan parempia kuin JBL:n halpismalli ehdottamillani pienillä korjauksilla. Tämä on jälleen osoitus siitä, että myyntihinta kertoo vastamelukuulokkeiden kohdalla melko vähän niiden äänenlaadusta, koska osaavissa käsissä tuotteet taipuvat DSP-korjaamalla lähes mihin tahansa ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Vaikka toiston erottelukyky tai äänikuva eivät usein ylläkään vastamelukuulokkeissa huipputasolle, vähintään taajuusvaste olisi säädettävissä helposti kuntoon. JBL ja Harman International vaikuttavat hallitsevan tämän tämän paremmin kuin useimmat muut valmistajat.

Jos Tune 770NC:n käyttömukavuus olisi itselleni hieman parempi, saattaisin käyttää sitä varsin säännöllisesti, kun kaipaan muistutusta siitä, miltä Harmanin tavoitekäyrän mukainen toisto kuulostaa. Nykyisellään kuulokkeet jäävät kuitenkin pääasiassa nuorempien käyttäjäryhmien tai itseäni pienempikorvaisten iloksi, missä ei sinällään ole mitään väärää. Hieman parempaa käyttömukavuutta tavoittelevien kannattaa todennäköisesti suunnata katseensa JBL:n Live-sarjan suuntaan, joka vaikuttaa hieman suurempikokoiselta. Ehkä testaan vielä jokin päivä niitäkin, koska ensimmäinen kokemus valmistajan tuotteista oli oikein positiivinen.

Plussat ja miinukset:

+ Harman-tyylinen räväkkä tuunaus
+ Voimakas ja oikeaoppisesti tuunattu bassontoisto
+ Selkeät keskitaajuudet ja tasapainoinen diskantti
+ Kuulostaa erinomaiselta myös langallisena
+ Säädöiltään ja kestävyydeltään OK rakenne
+ Toimiva puhelinsovellus ja taajuuskorjain
+ Hyvä akunkesto
+ Edullinen hinta ja erinomainen saatavuus

+/- Tylsä ulkonäkö
+/- Vastamelutoiminnon tehokkuus ajaa asiansa, mutta jättää kuitenkin toivomisen varaa

– Alabassoa on hieman liikaa, jotta se pysyisi puhtaana
– Yläkeskitaajuudet voivat kuulostaa aggressiivisilta
– Ahdas äänikuva
– Melko heikko käyttömukavuus
– Lievä taustakohina