Arvostelu: Sennheiser Momentum 4 Wireless

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Suunniteltu Saksassa ja valmistettu Kiinassa
• Värivaihtoehdot: Musta, valkoinen, sininen, musta/kupari
• Hinta: 349 € (nykyhinta 250–300 €)
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 42 millimetrin elementit
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.2, USB-C ja 2,5 mm
• Bluetooth-koodekit: AptX Adaptive, AptX, AAC ja SBC
• Impedanssi: 60 ohm
• Herkkyys: 106 dB/mW
• Akun koko: 700 mAh
• Akunkesto: vastamelu päällä 60h
• Latausliitin: USB-C
• Latausaika: 2h (5 minuutin pikalataamisella 4h käyttöaikaa)
• Adaptiivinen vastamelutoiminto ja läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Korvatunnistus (wear detection), hipaisupainikkeet, Voice Assistant, Multipoint ja puhelinsovellus taajuuskorjaimella
• Paino: 293 g
• Varusteet: Kuljetuskotelo, pitkä USB-latauskaapeli, kuulokekaapeli (2,5 mm — 3,5 mm) ja lentokoneadapteri

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

Sennheiser julkaisi 350 euron hintaiset Momentum 4 Wireless -vastamelukuulokkeensa (linkki valmistajan tuotesivulle) jo vuonna 2022, mutta ne ovat vielä toistaiseksi jääneet itseltäni testaamatta ja arvioimatta. Nyt on kuitenkin vihdoin sen aika, koska Momentum 4 on edelleen yksi tärkeimmistä kilpailijoista vastaavan hintaisille Sonyn WH-1000X-sarjan ja Bosen QuietComfort-sarjan vastamelukuulokkeille. Nykyään Sennheiserin kuulokkeita myydään vieläpä hieman julkaisuhetkeään edullisemmin, sillä ne saa hankittua itselleen 250–300 eurolla. Otetaanpa selvää, mitä tähän hintaan on tarjolla, ja miten Momentum 4 vertautuu muutamiin muihin 200–400 euron vastamelukuulokkeisiin.

Tuotepakkaus

Momentum 4 toimitetaan siistissä pahvipakkauksessa ja tukevassa kuljetuskotelossa, joka ei onneksi ole aivan yhtä suuri kuin Sonyn WH-1000XM5:ssä, vaikka molemmat kuulokkeet asetellaankin koteloonsa kupit vaakatasoon käännettyinä. Pidän siitä, että kaapelit saa kiinnitettyä Sennheiserin kotelossa kätevästi omiin muovilenksuihinsa. Kuulokkeiden mukana toimitetaan kuulokekaapelin ja USB-kaapelin lisäksi myös lentokoneadapteri, mikäli joku vielä sellaista tarvitsee. Käyttöopas on myös selkeähkö, joten siitä on helppoa opiskella kuulokkeiden toimintaa.

Rakenne ja käyttömukavuus

Vuosi 2022 oli selvästi jonkinlaista uudistumisen aikaa, sillä sekä Sonyn WH-1000XM5 että Sennheiserin Momentum 4 Wireless olivat rakenteellisesti täydellisiä muodonmuutoksia edeltäjiinsä nähden. Siinä missä Momentum 3 oli mielestäni retro-henkisyydessään tyylikkään ja mielenkiintoisen näköinen, Momentum 4 on harmillisen geneerinen ja tylsä etenkin mustan värisenä. Sennheiser vaikuttaa tiedostaneen tämän itsekin julkaistuaan kuulokkeistaan jälkikäteen sekä sinisen että kuparisia yksityiskohtia sisältävän version. Ennestään tarjolla oli myös skandinaaviseen makuun sopiva valkoinen malli.

Omat kokomustat kuulokkeeni keräävät herkästi sormenjälkiä ja rasvatahroja, joten niistä tulee nopeasti suttuisen näköiset. Onneksi kuulokkeita ei kuitenkaan tarvitse yleensä katsella päässä pitäessä ja niitä voi myös pyyhkiä puhtaammaksi. Pienen piristyksen ulkonäköön tuovat pääpannan kangaspäällyste ja valmistajan logot sangan reunoissa.

Muutoin rakennetta voitaisiin kutsua käytännölliseksi ja paksujen osien ansiosta kestäväksi. Yleinen laatuvaikutelmakin vastaa mielestäni nykyistä hinnoittelua jo puhtaasti näppituntuman perusteella. Sekä metalli- että muoviosat on viimeistelty hyvin ja osien liikeradat ovat todella sulavat. Kuulokkeiden venyttämisestä ei myöskään aiheudu sivuääniä, joten kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa.

Momentum 4:n kuulokekupit voidaan kääntää vaakatasoon molempiin suuntiin, kun taas Momentum 3:n kupit taittuivat saranoiden avulla sisäänpäin. Saranoiden puuttuminen parantanee uutuusmallin kestävyyttä, eikä itselläni ole säätömahdollisuuksissa muutoinkaan moittimista, sillä kuulokkeet istuvat päässäni poikkeuksellisen tasaisesti ja niiden käyttäminen on mukavaa pidempiäkin aikoja. Sangan puristusvoima on lähes täydellisen lineaarinen ja korvani sopivat vaivatta pehmusteiden sisälle.

Sennheiserin korvapehmusteissa käyttämä keinonahka on melko muovista ja hiostavaa, mutta vaahdon pehmeys tuntuu suorastaan ylelliseltä. Pääpannan alareuna sen sijaan on päällystetty silikonityyppisellä materiaalilla, joka ei kulu käytössä rikki samaan tapaan kuin keinonahka. Pannan keskikohdassa on järkevästi hieman vähemmän pehmustetta estämässä paineentunteen muodostumista päälaelle. Joillekin kuulokkeiden 290 gramman paino (noin 60 grammaa enemmän kuin kevyimmät vastamelukuulokkeet) voisi olla negatiivinen asia, mutta itse en ole kokenut sitä millään tapaa liialliseksi. Käyttömukavuuden osalta Momentum 4 ansaitseekin kiitettävän arvosanan. Se on selvästi suunniteltu kovaan käyttöön, eikä vain asusteen tapaiseksi koristeeksi.

Hipaisutoiminnot ja korvatunnistin:

Momentum 3:n ohjaaminen tapahtui tavallisilla painikkeilla, kun taas Momentum 4:n kohdalla Sennheiser on lähtenyt kilpailemaan Sonyn kanssa moderneissa ominaisuuksissa. Tähän sisältyy painikkeiden korvaaminen oikeanpuolimmaisen kupin kylkeen lisätyillä hipaisutoiminnoilla. Tarkalleen ottaen jäljelle on jäänyt ainoastaan virtapainike (aktivoi myös ääniavustajan), jolle ei välttämättä tule edes tarvetta, sillä kuulokkeet sammuttavat automaattisesti itsensä koteloon asettaessa ja vastaavasti käynnistyvät kotelosta ulos ottaessa (kotelossa on jonkinlainen NFC-tunnistin). Pidän tätä hyödyllisenä ominaisuutena, mutta se vaatii kotelon pitämistä lähettyvillä. Virtapainikkeeseen turvautumisessakaan ei toisaalta ole mitään ongelmaa, ja kuulokkeet voidaan myös asettaa sammumaan itsestään 15 minuutin käyttämättömyyden jälkeen.

Kuulokkeita päässä pitäessä hipaisutoimintojen käyttäminen on pääsääntöisesti luontevaa ja sulavaa, mutta tietyissä tilanteissa niihin palaa kuitenkin hermot. Momentum 4:n kupit ovat muodoltaan sellaiset, että niiden reunoille asti ulottuvaa “hipaisulevyä” on vaikeaa olla koskettamatta vahingossa kuulokkeet päähän laittaessa ja ne päästä pois ottaessa. Etenkin jälkimmäinen on aiheuttanut koomisia tilanteita, koska kuulokkeet menevät yhdellä vahinkohipaisulla takaisin play-tilaan. Momentum 4:stä löytyvä korvatunnistin kyllä normaalisti tauottaa toiston oikeaoppisesti kuulokkeet päästä ottaessa, mutta sopivasti ajoitettuna toisto jatkuukin, eikä sitä saa enää pysäytettyä muutoin kuin kuulokkeet takaisin päähän laittamalla tai äänilähteestä, kuten matkapuhelimesta, pause-nappia painamalla. Vaikka tämä onkin melko harvinaista, satunnaiset turhauttavat tilanteet saavat kaipaamaan perinteisiä painikkeita. Toisaalta sekä korvatunnistin että hipaisutoiminnot voitaisiin kytkeä pois päältä, joten jokainen voi valita itse, miten kuulokkeitaan käyttää.

Momentum 4:n toimintoihin sisältyy myös positiivisia yllätyksiä, kuten vastamelun tehokkuuden säätäminen kosketuslevyä kahdella sormella eri suuntiin zoomaamalla/nipistämällä. Vaimennusta vähentäessä siirrytään kätevästi asteittain kohti läpikuuluvuustilaa. Kappaleiden vaihtaminen toimii niin ikään sivuille päin hipaisemalla hyvin, mutta äänenvoimakkuuden säätäminen on mielestäni liian karkeaa, koska yksi pyyhkäisy vastaa useampaa volume-pykälää sekä Android- että Windows-käyttöjärjestelmissä. Äänenvoimakkuus hyppää täten liikaa ylös- ja alaspäin, joten olen unohtanut säätämisen kuulokkeista käsin ja siirtynyt käyttämään vain äänilähteiden omia säätimiä. Etenkin Android-puhelimella säätäminen on ilahduttavasti tavallista tasaisempaa, joten Sennheiser on saanut optimoitua sitä monia muita valmistajia paremmin. Myös korvatunnistin toimii aiemmin mainitsemaani pientä sekoiluaan lukuun ottamatta varmasti ja ennen kaikkea salamannopeasti.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Momentum 4 tukee Bluetooth-versiota 5.2. Koodekkien osalta tuki löytyy AptX Adaptiven lisäksi perinteiselle AptX:lle sekä AAC:lle ja SBC:lle. En toistele tällä kertaa itseäni enempää koodekkien välisistä eroista, vaan totean, että AptX Adaptive on ihan riittävä ja sillä on tietyissä olosuhteissa omat etunsa parempana pidettyyn LDAC:iin verrattuna niin äänisignaalin laadussa kuin tasaisuudessakin. Kalliimmista vastamelukuulokkeista esimerkiksi Focal Bathys tukee niin ikään AptX Adaptivea. Momentum 4:ssä tämä koodekki täytyy aktivoida erikseen käyttöön puhelinsovelluksen kautta, mutta ilman tätä toimenpidettäkin se on toiminut puhelimellani AptX HD -tilassa. En ole havainnut Bluetooth-yhteyden kantavuudessa tai toimintavarmuudessa mitään poikkeuksellista. Kuulokkeet myös yhdistyvät laitteisiini nopeasti. Ainoana pienenä miinuksena ääni jää toisinaan Google Pixel 6 -puhelimeeni yhdistämisen jälkeen jonkinlaiseen pysyvään pätkimistilaan, joka ratkeaa kuitenkin pikaisella Bluetooth-yhteyden uudelleenkäynnistämisellä. Asia vaikuttaa bugilta, koska se ei riipu käytössä olevasta koodekista.

Yksi Momentum 4:n parhaista puolista on markkinoiden paras akunkesto Bluetooth-kuuntelussa vastamelutoiminto päällä. Tällöin käyttöaika voi yltää jopa 60 tuntiin, joten kuulokkeita tarvitsee ladata todella harvoin. Eipä lataaminen toisaalta vie kahta tuntia pidempään ja 5 minuutin pikalataamisella saadaan valmistajan mukaan jo 4 tuntia lisää käyttöaikaa. Alla on listattuna muutamien kilpailijoiden akunkesto vastamelutoiminto päällä:

• Valco VMK25: 50h
• Soundcore Space Q45: 50h
• JBL Tune 770NC: 44h
• Edifier WH950NB: 34h
• Focal Bathys: 30h
• Sony WH-1000XM5: 30h
• Sony WH-1000XM4: 30h
• Bowers & Wilkins PX7 S2e: 30h
• Bose QuietComfort Ultra: 24h
• Bose QuietComfort SE: 24h

Puhelinsovellus, ominaisuudet ja taajuuskorjain

Sennheiser tarjoaa kuulokkeilleen Smart Connect -nimisen mobiilisovelluksen, josta löytyy perussäätöjen lisäksi muutamia massasta poikkeavia ominaisuuksia, kuten äänen räätälöinti jopa 20 eri kuunteluympäristöön (maantieteelliseen sijaintiin) sekä ohjattu taajuuskorjausprosessi. Valmistaja tosin haluaa kerätä näistä kahdesta ominaisuudesta käyttödataa, joten niiden hyödyntäminen vaatii harmillisesti käyttäjätilin rekisteröimisen.

Momentum 4:n julkaisuhetkellä sen taajuuskorjausmahdollisuudet olivat melko yksinkertaistetut, sillä valmistajan sovelluksessa oli tarjolla vain karkeat liukusäätimet bassolle, keskitaajuuksille ja diskantille. Sittemmin Sennheiser on kuitenkin päivittänyt taajuuskorjaimen 5-kanavaiseksi, ja kutakin ennalta määritettyä taajuusaluetta voidaan säätää enintään 6 desibeliä ylös- ja alaspäin. Sovelluksesta tehdyt valinnat tallentuvat kuulokkeisiin, jolloin ne ovat käytettävissä, kun Momentum 4:ää kuunnellaan esimerkiksi tietokoneella.

Luulin ensin taajuuskorjaimen olevan rikki, mutta se toimiikin vain hieman poikkeuksellisella tavalla moniin muihin vastamelukuulokkeisiin verrattuna. Sen sijaan, että yksittäisen kanavan säätäminen ylöspäin voimistaisi kyseistä taajuusaluetta, se vaimentaakin kaikkia muita taajuuksia ympäriltään. Tämän vuoksi esimerkiksi diskantin voimistaminen tekeekin äänestä sillä hetkellä vaisumpaa, koska kuulokkeiden yleinen äänenvoimakkuus laskee. Todellinen vaikutus selviää vasta kuulokkeiden äänenvoimakkuutta kasvattaessa, jolloin diskantti lopulta soi aiempaa voimakkaammin. En pidä ratkaisua kovinkaan helppokäyttöisenä, mutta teknisessä mielessä Sennheiserin tapa toteuttaa taajuuskorjaus on nähdäkseni kaikkein optimaalisin säröarvojen näkökulmasta.

Sovelluksessa olisi tarjolla myös muutamia valmiita ääniasetuksia ja erilliset “Bass Boost” ja “Podcast” -tilat, joista ensimmäinen lisää nimensä mukaisesti bassoa, ja jälkimmäinen vähentää sitä lisäten samalla hieman 1 kHz:n alueen kuuluvuutta. Podcast-tilassa ihmisen puhe kuulostaa selkeämmältä, mutta musiikki hieman kailottavalta. Mielenkiintoisesti Bass Boost -asetusta voidaan käyttää yhdessä taajuuskorjaimen kanssa, kun taas Podcast-tilassa taajuuskorjain ei ole aktiivisena.

Jos Sennheiserin taajuuskorjain vaikuttaa liian hankalakäyttöiseltä, ääntä voidaan säätää vaihtoehtoisesti myös ohjatulla taajuuskorjausprosessilla, jossa kuulokkeiden käyttäjälle annetaan mahdollisuus kuunnella erilaisia demoääniä ja säätää niitä tiettyyn suuntaan mieltymystensä pohjalta. Yhdellä välilehdelle pystytään esimerkiksi säätämään balanssia basson ja jousisoittimien voimakkuuden välillä. Joku saattaa suosia voimakkaampaa bassoa, kun taas toinen haluaa viulun kuulostavan mahdollisimman raikkaalta ja ilmavalta. Kaikkien eri välilehtien läpikäymisen jälkeen on vielä mahdollisuus hienosäätää taajuustasapainoa vetämällä ruudulla näkyvää palloa eri kohtaan jokseenkin epämääräisen näköisen nelikenttäkuvion sisällä. Prosessi vaikutti toimivan omalla kohdallani ihan hyvin, koska sain kuulokkeista aavistuksen paremmat lähtötilanteeseen verrattuna. Osaaville käyttäjille manuaalinen taajuuskorjaaminen tuottaa silti halutun lopputuloksen kaikkein varmimmin.

Vastamelutoiminto (ANC)

Sennheiser on suunnitellut Momentum 4:ään adaptiivisen vastamelutoiminnon, joka säätää Sonyn kuulokkeiden tapaan vaimennuksen tehokkuutta automaattisesti käyttöympäristön äänimaailman mukaan. Vaihtoehtoisesti Sennheiserin kuulokkeissa adaptiivisuus voidaan myös kytkeä pois päältä, jolloin vastamelun tehokkuutta on mahdollista säätää itse mainitsemani hipaisutoiminnon sekä puhelinsovelluksen avulla. Ympäristöääniä läpi päästävä läpikuuluvuustilakin on siinä mielessä adaptiviinen, että se vaimentaa äkilliset voimakkaat äänet pois. Puheluiden aikana oma ääni voidaan asettaa kuulumaan mikrofonien kautta kuulokkeisiin, jotta puhuminen tuntuu luonnollisemmalta. Vastamelutoimintoa tai läpikuuluvuustilaa ei kuitenkaan saa sammutettua kokonaan, vaan jomman kumman on oltava aina aktiivisena, ellei kuulokkeita käytetä passiivisesti kuulokekaapelilla.

Momentum 4 on vastamelultaan yllättävänkin tehokas, joten antaisin sille arvosanaksi jotakin hyvän ja kiitettävän väliltä. Melunvaimennuksessa ei pärjätä vieläkään aivan Sonyn ja Bosen parhaille kuulokkeille, mutta niistä ei enää jäädä kauas. Momentum 4 päihittää käytännössä kaikki kokeilemani edullisemmat kuulokemallit valmistajilta, jotka eivät kehitä omaa vastameluteknologiaansa, vaan ostavat toteutuksen yhteistyössä joltakin toiselta yritykseltä. Sennheiserin kuulokkeissa ei myöskään ole juurikaan taustakohinaa, joten niiden käyttäminen on miellyttävää. Toisaalta pehmeiden korvapehmusteiden vuoksi vastamelun toimivuudessa voi olla jonkin verran vaihtelua etenkin silmälaseja käyttävillä.

Olen huomannut, että toisinaan pehmusteet eivät sulkeudu kunnolla korvieni ympärille, vaan vastamelu alkaa tuottaa pumppaavaa paineen tunnetta. Tämän perusteella pelkään pahoin, etteivät kuulokkeet toimi kaikilla oikein, vaan olisivat vaatineet joko hieman tiukemman puristusvoiman tai tiiviimpää vaahtoa pehmusteiden sisään. En ole ylipäätään vielä löytänyt vastamelukuulokkeita, jotka toimisivat täysin optimaalisesti silmälasien kanssa. Vaikka vaimennuksen tehokkuus voikin olla lasien kanssa hyvä, se paranee yleensä entisestään silmälasit päästä pois ottaessa. Tämän vuoksi suurempia laseja käyttäville in-ear-vastamelukuulokkeet olisivat todennäköisesti järkevämpi hankinta.

Vertailin Momentum 4:n vastamelutoiminnon tehokkuutta Bosen QuietComfort SE:hen, Bowers & Wilkinsin PX7 S2e:hen sekä Valcon VMK25:een kuuntelemalla olohuoneen kaiuttimilla lentokonematkustamista sekä hälyisässä kahvilassa istuskelua imitoivaa ääntä. Äänenvoimakkuus kuuntelupisteelläni oli desibelimittarilla mitattuna reilu 80 desibeliä, joka tuo hyvin esiin kuulokkeiden välisiä eroja. Bosen kuulokkeet vaimensivat ääntä molempien testien aikana tehokkaammin kuin Momentum 4, mutta taustakohina oli selvästi voimakkaampaa. B&W:n kuulokkeet pärjäsivät nekin ihan hyvin, mutta jäivät lopulta hieman jälkeen Sennheiser-mallista. Ero PX7 S2e:n ja Momentum 4:n välillä on kuitenkin pienehkö ja voi vaihdella suuntaan tai toiseen kuulokkeiden istuvuuden mukaan.

Valcon VMK25 jäi melko selkeästi jälkeen muusta kolmikosta, mutta suoriutui silti varsin mallikkaasti 200 euron kuulokkeeksi. Parhaiten menestynyt QuietComfort SE maksaa kuitenkin saman verran, joten sitä on vaikeaa päihittää 200 euron hintaluokassa. Myös tavallisesti 250 euroa maksava Sonyn WH-1000XM4 olisi niin ikään hyvä valinta vastamelutoimintonsa osalta. Sen tukevampi istuvuus tekee siitä todennäköisesti hieman varmatoimisemman melunvaimentajan Momentum 4:ään verrattuna. Kaiken kaikkiaan Sennheiser on kuitenkin ottanut mallikkaan hypyn eteenpäin Momentum 3 -mallistaan ja kilpailee nyt entistä tasaväkisemmin markkinoiden parhaita vastamelukuulokkeita vastaan.

Läpikuuluvuustila Sennheiserin kuulokkeissa suhisee melkoisesti, joten sen käyttäminen ei ole selkeästä äänestä huolimatta yhtä miellyttävää kuin Bosen QuietComfort SE:llä tai B&W:n PX7 S2e:llä. Valcon VMK25 sen sijaan kuulostaa epäluonnollisemmalta kuin Momentum 4.

Mikrofonin toimivuus ja äänenlaatu

Vaikken yleensä arvioikaan vastamelukuulokkeissa tarkemmin mikrofonin äänenlaatua, tiedän monien kysyvän sitä, mikäli jätän asiasta mainitsematta. Siispä kuittaan mahdolliset kysymykset toteamalla, että omassa käytössäni mikrofoni on ollut riittävän laadukas. Selvitysteni perusteella valtaosa muistakin vaikuttaisi olevan samaa mieltä, vaikkei taustamelun vaimennus hälyisämmässä ympäristössä välttämättä olekaan markkinoiden kärkeä. Esimerkiksi Sonyn WH-1000XM4:n ja Bosen QuietComfort -sarjan Momentum 4:n mikrofoni tuntuisi päihittävän sekä äänenlaadussa että taustamelun vaimentamisessa, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Momentum 4:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Kuulokkeita voidaan käyttää kolmella eri tavalla. Bluetooth-yhteydellä ja USB-kaapelilla kuunnellessa käytössä on vastamelutoiminnon lisäksi DSP-korjaus eli valmistaja on säätänyt taajuusvastetta digitaalisesti. USB-kaapelilla kuulokkeisiin saadaan syötettyä hieman laadukkaampaa äänisignaalia Bluetooth-yhteyteen verrattuna, mutta taajuusvaste ei eroa näiden kahden käyttötavan välillä muutoin kuin 18–20 kHz:n osalta (Bluetooth-yhteys leikkaa taajuudet pois).

Sen sijaan mukana tulevaa kuulokekaapelia käyttäessä kuulokkeiden virta ja sitä myötä myös DSP-korjaus ovat poissa päältä, joten ääni on hyvin erilaista. Näin taajuusvasteessa ei ole kehumista, vaan se on todella epätasainen. Kuulokkeita ei mielestäni kannatakaan kuunnella passiivisesti kuin hätätapauksissa. Onneksi akunkesto on kuitenkin hyvä, joten tälle tuskin tulee säännöllistä tarvetta. Asia muuttuu olennaiseksi lähinnä siinä vaiheessa, kun kuulokkeiden akku tai elektroniikka hajoaa, jolloin kuulokekaapeli olisi ainoa jäljelle jäävä käyttövaihtoehto.

Taajuusvaste kuulokekaapelilla:

Koska kyseessä on Bluetooth-vastamelukuuloke, käsittelen tuttuun tapaan äänenlaatua pääasiassa vain tämä käyttötarkoitus huomioiden. Voit kuitenkin lukea hieman tuonnempana erikseen kokemuksiani myös USB-käytöstä ja sen äänenlaadullisista eduista.

Taajuusvaste Bluetooth-yhteydellä vastamelutoiminto päällä:

Voin ilokseni kertoa, että Momentum 4 kuulostaa DSP-korjauksensa myötä selvästi keskimääräistä paremmalta vastamelukuulokkeelta. Kun vertailupohjaksi otetaan Harmanin tavoitekäyrän mukainen eli useimpien mielestä tasapainoinen ja kohtalaisen neutraali ääni, Momentum 4 eroaa siitä eniten alabasson voimakkuuden sekä yläkeskitaajuuksien energiatason osalta. Kuulokkeissa on korostuneen tukeva basso, kun taas ylemmät taajuudet toistuvat tyyliltään hieman pehmennetysti ja jättäytyvät osittain kauemmas äänikuvassa.

Rauhallisesti toistuva 1–3 kHz:n taajuusalue tekee toistosta rentoa, muttei vielä kuitenkaan liian vaisua, koska samaan aikaan diskantissa on mukavan sähäkästi energiaa. Lopputulosta voitaisiin kutsua omanlaisekseen versioksi V-tyylisestä tuunauksesta, mutta kuulokkeet ovat moniin kilpailijoihinsa verrattuna parannus ennen kaikkea äänten erottelun selkeydessä ja äänikuvan laajuudessa (keskitaajuuksien tuunauksella on tähän oma osuutensa). Näkisinkin Sennheiserin onnistuneen kosiskelemaan melko tasapainoisesti sekä hauskuutta painottavaa kuluttajaryhmää että hifi-tyylisempää esitystapaa etsiviä. Momentum 4:n rasittamatonta ja selkeää ääntä on mukavaa kuunnella pidempiäkin aikoja ilman, että ärsyyntyisin mistään. Tämä lieneekin lopulta kuulokkeiden käyttötarkoitus huomioiden kaikkein tärkeintä.

Basso:

Sennheiser ei ole monien muiden vastamelukuulokevalmistajien tapaan pihistellyt basson määrässä, mutta onneksi valtava, enimmillään lähes 10 desibeliä Harmanin tavoitekäyrästä yli ampuva, korostus ei ulotu juurikaan alabasson ulkopuolelle. Toistossa on lujaa jytkettä ja murinaa, mutta basso ei kuulosta Sonyn kuulokkeiden tapaan mutaiselta tai epärealistisen paksulta, vaan pysyy vastamelukuulokkeiden mittapuulla suhteellisen selkeänä. Reippaan yläbassokorostuksen fanit saattaisivatkin pettyä, sillä Momentum 4 ei muuta kevyen musiikin klassikoita yökerhoversioiksi. Itse en tällaista kuitenkaan halua, joten olen tyytyväinen, ettei keskitaajuuksien selkeyttä ole uhrattu liikaa. Jos taas voimakkaasti jytäävälle bassolle on tarvetta elektronista musiikkia kuunnellessa, Sennheiserin kuulokkeet tarjoavat sitä yllin kyllin nostaen hymyn huulille. En näkisikään pakollista tarvetta taajuuskorjaamiselle, ja silloinkin parin desibelin pudotus yleiseen basson tasoon riittäisi tekemään äänestä hieman tasapainoisempaa tilanteissa, joissa alataajuudet kiinnittävät liikaa huomiota kokonaisuudessa.

Keskitaajuudet:

Momentum 4:n keskitaajuuksille on ominaista avara tunnelma sekä lievä pehmeys ja tummuus. Kuulokkeet toistavat 1–3 kHz:n välin melko rauhallisesti, jolloin vokalisti tai ääni yleisemminkään ei puske täysin iholle, vaan kuuntelijalla on tavallaan enemmän tilaa ja aikaa havainnoida musiikkia. Tämän ansiosta pidempiaikainen kuuntelu on rasittamatonta, ja kuulokkeet sopivat myös hieman aggressiivisemmin tuotetulle musiikille. Toisaalta samalla laulajien äänestä jää puuttumaan särmikkyyttä, eikä keskitaajuuksien tuunaus ole kaikkein raikkain myöskään soittimien yksityiskohtaisuuden osalta. Harman-tyylisemmät kuulokkeet, kuten hiljattain arvioimani JBL Tune 770NC innostavat kuuntelijaa enemmän räväkkyydellään ja läsnäolevuudellaan, kun taas Momentum 4 tähtää avarampaan äänikuvaan ja rennompaan kuuntelukokemukseen, joka olisi varmasti monien makuun. Lopputulos on mielestäni kaiken kaikkiaan melko onnistunut, koska keskitaajuuksia ei ole jätetty liian taka-alalle bassoon ja diskanttiin nähden.

Rennon puoleiset yläkeskitaajuudet sopivat myös hyvin yhteen itseään energisemmän diskantin kanssa. Joku saattaisi jopa löytää Momentum 4:stä yhtäläisyyksiä valmistajan HD 800 -sarjaan, jossa niin ikään etäämmällä toistuvia yläkeskitaajuuksia elävöittää kirkas diskantti. Momentum 4 tosin ei ole läheskään yhtä kirkkaan kuuloinen, vaikka siinäkin on omanlaistaan sähäkkyyttä. Tällainen tuunaus kuulostaa omiin korviini selkeältä, vaikka äänessä onkin samaan aikaan pehmeyttä. Kriittisesti ajateltuna pienestä taajuuskorjaamisesta tuskin olisi haittaa, mutta itselleni kuulokkeet ovat sellaisenaan riittävän tasapainoista kuunneltavaa. Oikein toteutettuna 2 kHz:n ympäristö saakin mielestäni toistua suljetuissa kuulokkeissa hieman tavallista maltillisemmin, jotta äänikuva ja kuuntelija eivät kuormitu liikaa. Tämä on validi vaihtoehto Harman-tyylisille keskitaajuuksille.

Diskantti:

Kuulokkeiden diskantista itselläni ei ole paljoa sanottavaa, sillä se kuulostaa sekä omiin mieltymyksiini että keskitaajuuksiin nähden sopivalta. Alempi diskantti niin sanotulla preesensalueella toistuu varsin sähäkästi, koska se kiinnittää rauhallisten yläkeskitaajuuksien myötä tavallista enemmän huomiota. Esimerkiksi rumpujen lautaset voivat toistua paikoin voimistetun kirkkaina, mutta esitystapa on kuitenkin luonnollinen siinä mielessä, etten koe yksittäisten taajuuksien korostuvan merkittävästi toisia enemmän. En myöskään ole huomannut korostunutta sibilanssia, josta muutamat ihmiset ovat maininneet. Ylätaajuudet ovat silti aina herkkä taajuusalue, jolla ihmisten kuulossa voi olla suuriakin eroja. Itselleni Momentum 4 on energinen, muttei uuvuttava. Sen diskantti ei myöskään kuulosta erityisen kireältä tai pakatulta, mikä on edelleen vastamelukuulokkeissa harvinaista.

Muita huomioita:

Muina huomioina mainittakoon, että kuulokkeiden äänikuva on suljettujen kuulokkeiden mittapuulla keskimääräistä parempi eli se ei jää yhteen kasaan pään sisään, vaan ääni hajautuu hieman kuuntelijan ympärille. Keskitaajuuksien tuunausvalinnat tukevat omalta osaltaan kohtalaisen avaraa tilavaikutelmaa. Myös äänten erottelu ja sijoittelu äänikentässä toimii oikein mallikkaasti ja päihittää mielestäni helposti Bosen ja Sonyn kuulokkeet menneiltä vuosilta. Bosen uutta QuietComfort Ultra -mallia en tosin vielä ole kuullut, minkä lisäksi Sennheiserin oma Momentum 3 oli jo samoilla mittareilla hyvä kuuloke. Nykyisessä 200–300 euron hintaluokassaan Momentum-sarja lienee edelleen yksi parhaista vaihtoehdoista, kun tavoitteena on löytää hifi-mittareilla laadukkaat vastamelukuulokkeet.

Näen silti esimerkiksi Focal Bathys:in (hinta tällä hetkellä 700 €) ja noin 430 euroa maksavan Bowers & Wilkins PX7 S2e:n parannuksina Momentum 4:ään nähden. Nämä kaksi kuuloketta erottelevat ääniä vielä hieman tarkkarajaisemmin ja niiden toisto tuntuu myös dynaamisemmalta. Eräänlainen kaikille taajuusalueille ulottuva pehmeys erottaakin lopulta Momentum 4:n hieman hintavammista kuulokkeista. Sen omassa hintaluokassa pehmeys ei kuitenkaan itseäni häiritse, koska siinä on myös oma miellyttävyytensä.

Pieni taajuuskorjaus

Vaikka Momentum 4:n esitystapa toimiikin hyvin myös sellaisenaan, olen lopulta päätynyt taajuuskorjaamaan siitä vielä hieman luonnollisemman kuuloisen basson määrää pienentämällä. Tämä ei itseasiassa ollut yhtä suoraviivainen toimenpide kuin alkuun oletin. Kun kuulokkeiden bassoa taajuuskorjataan alaspäin, 800–1000 hertsin taajuusalue nousee etualalle kokonaisuudessa tehden erityisesti laulusta jokseenkin kailottavaa. Päädyinkin vähentämään samalla hieman 1 kHz:n kuuluvuutta ja lisäämään energiaa maltillisesti 4 kHz:n kohdalle. Harmillisesti vaimeammin toistuvalle 1–3 kHz:n taajuusvälille ei ole tehtävissä mitään Sennheiserin sovelluksen kautta.

Seuraavat asetukset eivät välttämättä ole vielä kaikkein optimaalisimmat ja lopputulos vaihtelee jonkin verran kuunteluvoimakkuudesta riippuen. 1 kHz:n ja 4 kHz:n säätimiä voikin olla tarvetta säätää lisää suuntaan tai toiseen. Taajuuskorjatessa kannattaa myös huomioida kuulokeyksilöiden välinen vaihtelu, jonka vuoksi omat asetukseni eivät välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla muiden kuulokkeissa.

Taajuusvaste omilla korjauksillani:

Raikkaampaa ja läpinäkyvämpää ääntä USB-kaapelilla

Osa vastamelukuulokkeista sisältää USB-DAC:in, jonka ansiosta niitä voidaan kuunnella USB-kaapelilla. Tällöin näytteenottotaajuus ja sitä myötä äänisignaalin laatu on yleensä korkeampi Bluetooth-yhteyteen verrattuna. Eroja voi syntyä myös DAC-toteutusten välillä. Bluetooth-piirit ovat useimmissa kuulokkeissa melko identtiset, kun taas USB-puoleen valmistajat voivat vaikuttaa itse enemmän. Esimerkiksi Focal Bathys:in DAC vaikuttaisi olevan erittäin laadukas, koska kuulokkeiden äänenlaatu paranee selvästi USB-kaapelilla. Havaintoni ovat vastaavia myös Momentum 4:n kohdalla, sillä siitä löytyy edeltäjämallinsa, Momentum 3:n, tapaan melko laadukasta elektroniikkaa.

Momentum 4:n äänestä tulee USB-kaapelilla hieman raikkaampaa, avarampaa ja erottelevampaa. Osa tästä selittyy bassontoiston tiukentumisella, mutta ääni ei ole muutoinkaan enää yhtä pehmeää kuin Bluetooth-yhteydellä. Hyvästä sisäänrakennetusta DAC:ista tuntuisikin olevan vastamelukuulokkeissa aidosti hyötyä, kun niistä halutaan ulos vielä astetta parempaa äänenlaatua. USB-kaapelilla kuunneltuna näkisin Momentum 4:n miellyttävän hieman kriittisempääkin hifistiä, vaikkei kuulokkeiden käyttäminen olekaan yhtä vaivatonta kuin langattomana. Esimerkiksi tietokoneella työskennellessä en kuitenkaan kokisi kaapelin kiinnittämistä liian suurena vaivana, ja bonuksena vastamelutoimintokin olisi edelleen käytettävissä samoin kuin taajuuskorjain.

Vertailua muihin kuulokkeisiin

Sennheiser Momentum 4 Wireless vs. Bowers & Wilkins PX7 S2e

Hinnat: 250–300 € vs. 430 € (myyty alennuksessa 350 eurolla)

Vertaan ensin keskenään kahta vastamelukuulokemallia, joiden suunnittelutavoitteena on nähdäkseni ollut hyvä äänenlaatu. Kaksikosta Bowers & Wilkins PX7 S2e maksaa alennuksista riippuen 50–180 euroa enemmän, mutta se on ulkoisesti selvästi mielenkiintoisempi ja tyylikkäämpi kuin Momentum 4. Tämä on kuitenkin pitkälti makuasia, joten monia saattaa kiinnostaa enemmän se, että molemmat ovat suunnilleen saman painoisia ja itselleni käytössä yhtä mukavia. Momentum 4 vie selvän voiton sekä akunkestossa että sovelluksensa tarjoamissa ominaisuuksissa, kun taas äänenlaadun osalta PX7 S2e:llä on omat etunsa.

Taajuusvasteet vastemelutoiminto päällä mitattuna:

Vertailemani kaksikko on yleisääneltään varsin samankaltainen, sillä molemmissa on korostetusti bassoa, ja myös diskantti toistuu paikoin voimakkaammin kuin 2 Khz:n molemmin puolin kuopalla olevat keskitaajuudet. Oletuksena PX7 S2e on kuitenkin V-tyylisempi, koska sen basso iskee lujempaa erityisesti 100–300 hertsin välillä ja ylätaajuuksien tyyli on räiskähtelevämpi. Sennheiser-malli puolestaan kuulostaa rauhallisemmalta ja hieman tasapainoisemmalta eli tavallaan aikuismaisemmalta. PX7 S2e pyrkii luomaan suuremman vaikutuksen dynamiikallaan ja energisyydellään, missä se toki onnistuukin.

Kaksikkoa kuunnellessa käy lisäksi melko nopeasti ilmi, että PX7 S2e:n ääni on läpinäkyvämpää ja yksittäisillä äänillä on äänikuvassa enemmän tyhjää tilaa ympärillään. Momentum 4 ei kuulosta yhtä selkeältä, vaan pikemminkin hieman pehmeältä. Sen äänikuva ei myöskään ole yhtä syvä. Nämä erot säilyvät myös taajuuskorjaamisen jälkeen. Sennheiser-mallin eduksi jää lopulta toiston rasittamattomuus, kun taas PX7 S2e on kaksikosta erottelevampi ja yksityiskohtaisempi sillä kustannuksella, että sen diskanttia on hieman uuvuttavampaa kuunnella.

Äänenlaadun ja hieman laadukkaamman rakenteen perusteella B&W:n kuulokkeiden korkeampi hinta on melko perusteltu, mutta toisaalta Momentum 4 olisi silti hieman parempi vastamelutoimintonsa ja ominaisuuksiensa osalta. Edullisempana vaihtoehtona se saattaisikin edelleen olla useimmille houkuttelevampi hankinta. “Äänenlaatu ensin” -periaatteella Bowers & Wilkinsin PX7 S2e miellyttää kuitenkin itseäni lopulta hieman enemmän.

Sennheiser Momentum 4 Wireless vs. Bose QuietComfort SE

Hinnat: 250–300 € vs. 200 €

Bosen QuietComfort-mallit voitaisiin nähdä Sonyn WH-1000X-sarjan ohella yhtenä Momentum 4:n tärkeimmistä kilpailijoista. Sonyn kuulokkeita itselläni ei tällä hetkellä harmillisesti ole käytettävissäni, mutta Bosen 200 euron hintainen QuietComfort SE minulta kuitenkin löytyy. Totesinkin jo tämän Bose-mallin vastamelutoiminnon Momentum 4:ää tehokkaammaksi, minkä lisäksi kuulokkeet ovat myös kevyemmät ja vielä hieman mukavammat. Saranoiden ansiosta ne taipuvat kaiken lisäksi todella pieneen säilytyspussukkaan, kun taas Sennheiser-malli vaatii paksumman kotelon. QuietComfort SE olisikin mielestäni selkeä valinta paljon matkustavalle ihmiselle. Momentum 4 on kuitenkin selvä hyppy ylöspäin rakenteen laadussa. Totta puhuen Bosen kuulokkeet ovat muutoinkin melko vanhentuneet, koska tuettuina ovat vain huonolaatuisimmat Bluetooth-koodekit, taustakohina on selvästi kuultavaa, akunkesto on vain reilu kolmasosa Momentum 4:stä, eikä valmistajan sovellus tarjoa minkäänlaisia hyödyllisiä lisäominaisuuksia. Myös äänenlaadussa on oletuksena suuria ongelmia.

Taajuusvasteet vastemelutoiminto päällä mitattuna:

QuietComfort SE on oletuksena riipivän kirkkaan ja rosoisen kuuloinen sekä yläkeskitaajuuksiltaan että diskantiltaan. Esimerkiksi laulusuoritusten sibilanssi on ärsyttävän terävää. Selitys ongelmille on helppo löytää taajuusvasteesta, sillä sen oikeaoppisesta muodosta huolimatta energiaa on ylemmillä taajuuksilla aivan liikaa. Ääni on kyllä Momentum 4:ää selkeämpää ja sopivaa musiikkia kuunnellessa myös neutraalimpaa, mutta 90 prosenttia ajasta Sennheiser-malli on selvästi tasapainoisemman ja miellyttävämmän kuuloinen.

Bosen kuulokkeista saadaan kuitenkin taajuuskorjaamalla melko kunnolliset, jolloin tilanne tasoittuu. Jos useimpien oletetaan suosivan Harmanin tavoitekäyrän tapaista toistoa, moni voisi jopa pitää QuietComfort SE:n läsnäolevampia ja särmikkäämpiä keskitaajuuksia parempina Momentum 4:n pehmeämpään esitystapaan verrattuna. Bose-mallin toisto tuntuukin lineaarisemmalta ja siten äänitteille uskollisemmalta. Tässä auttaa normaalimpi energiataso 1,5–3 kHz:n välillä.

Taajuusvasteet taajuuskorjausten jälkeen:

Diskantti QuietComfort SE:ssä on sen sijaan taajuuskorjaamisenkin jälkeen jokseenkin epäluonnollista ja kihisevää, mikä johtunee suuresta vaimentumasta 6–9 kHz:n välillä. Äänen rakenne ei ole täysin eheä, eivätkä ääntä pakkaavat Bluetooth-koodekit myöskään auta asiaa. Vaikka diskantin ongelmiin onkin mahdollista olla kiinnittämättä suuremmin huomiota äänen ollessa muutoin yllättävänkin luonnollista, Momentum 4 kuulostaa lopulta selvästi laadukkaammalta ja hiotummalta. Sen ääni on selkeämpää, puhtaampaa ja tarkempaa. Yksittäisiä soittimia ja ääniä on helpompaa havainnoida toistensa seasta. Kirsikkana kakun päälle äänikuvakin on Momentum 4:ssä avarampi ja realistisempi kuin QuietComfort SE:ssä. Sennheiser-malli onkin mielestäni tässä tapauksessa äänenlaadultaan helposti 50-100 euron lisähintansa arvoinen, ellei hieman värittyneempi esitystapa haittaa.

Jälleen kerran eri vahvuudet ja erilainen hinnoittelu johtaa kuitenkin siihen, että myös Bosen kuulokkeet saavat edelleen suositukseni järkevänä hankintana 200 euron hintaluokassa. Kuulokkeet ovat tehokkaan vastamelutoimintonsa ja pienen kokonsa ansiosta kuin näppärä työkalu, eikä äänenlaadussakaan lopulta ole taajuuskorjattuna suurempaa valitettavaa myyntihintaan nähden. Momentum 4 olisi kuitenkin kuulokkeena parempi niille, jotka asettavat itseni tavoin hyvän äänenlaadun aina kaiken muun edelle. Ovat Sennheiserin kuulokkeet toki muutenkin useimmilla mittareilla Bose-mallia paremmat, mitä korkeampaan myyntihintaan on lupa odottaakin.

Sennheiser Momentum 4 Wireless vs. Valco VMK25

Hinnat: 250–300 € vs. 200 €

Otetaanpa vielä vertailuun kotimaisen Valcon 200 euroa maksava VMK25, joka ei vielä liene maailman mittapuulla kovinkaan hyvin tunnettu kuulokemalli, mutta pyrkii kääntämään kuluttajia puolelleen omassa hintaluokassaan. VMK25:n rakenne on mielestäni tukeva, eikä käyttömukavuudessakaan ole valitettavaa. Kuulokkeiden käyttäminen on lisäksi suoraviivaista, koska niiden kanssa ei tarvitse välittää lisäominaisuuksista tai sovelluksista – virta päälle ja kuuntelemaan. Valcon kuulokkeiden kohderyhmällä suurin osa Momentum 4:n ominaisuuksista saattaisi jäädä hyödyntämättä, mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö Sennheiser-malli tarjoaisi lisähinnallaan paljon kaikkea uutta ollen myös vastamelun tehokkuudeltaan selvästi parempi. Myös ulkoinen rakenne on laatuvaikutelmaltaan askeleen verran VMK25:tä edellä. Tuunaukseltaan kaksikko eroaa sen sijaan kuin yö ja päivä, vaikka keskitaajuudet muistuttavatkin tyylillisesti toisiaan.

Taajuusvasteet vastemelutoiminto päällä mitattuna:

VMK25 on melko kirkkaan kuuloinen vastemelukuuloke, joka painottaa toiston selkeyttä. “Ohut ääni” kuulostaa ilmaisuna herkästi negatiiviselta, mutta VMK25:n tapauksessa sen voisi laskea eduksi. Erilainen lähestymistapa tuntuu raikkaalta tuulahdukselta kaikkien bassokorostettujen mallien joukossa, sillä tavallista kevyemmät alataajuudet ohjaavat huomiota automaattisesti kohti ylätaajuuksia ja musiikin pieniä nyansseja. Toisaalta Valcon näkemys neutraalista äänestä on todellisuudessa omalla tavallaan värittynyt, joten kuulokkeet vaativat totuttelua ennen kuin ne alkavat kuulostaa hyvältä.

Itselleni etenkin säihkyvän ja paikoin piikikkään diskantin omaksuminen on alkuun hankalaa pehmennettyjen yläkeskitaajuuksien rinnalla. Jonkin ajan kuluttua huomaan kuitenkin VMK25:n poimivan musiikista esiin yksityiskohtia paremmin kuin monet edullisemmat kilpailijansa. Positiivisena puolena kontrolloitu bassontoisto ei pääse sotkemaan toiston selkeyttä, mutta useimpien mielestä Momentum 4 olisi luultavasti kaksikosta hauskempi vaihtoehto musiikin kuunteluun. VMK25:stä tulee eräänlainen studiovaikutelma, mitä Valco on vahvistanut jakamalla kuulokkeitaan useille suomalaisille artisteille.

VMK25:n tuunaus on siis tavallista selkeämpi, mutta sekään ei ole aivan yksiselitteistä. Koen nimittäin sen keskitaajuudet aavistuksen verhoutuneiksi, eikä kirkkaampi diskanttikaan tee kuulokkeista erottelukykyisempää kuin Momentum 4. Jonkinlainen suorituskyvyllinen raja tuleekin selvästi vastaan. Sennheiser-malli kuulostaa mielestäni tarkemmalta ja tasapainoisemmalta, kunhan sen basson määrää tiputetaan hieman taajuuskorjaamalla. VMK25:n tuunauksessa on mielestäni ideaa, mutta kuulokkeita olisi voitu hienosäätää vielä tarkemminkin ylätaajuuksien osalta. Tämä olisi saattanut auttaa kilpailussa Momentum 4:n ja Bowers & Wilkins PX7 S2e:n tapaisia kuulokkeita vastaan.

Edullisuus on kuitenkin VMK25:n puolella, sillä niitä saa PX7 S2e:n hinnalla kahdet ja Momentum 4:n hinnalla noin 1,5 eli mahdollinen kolmaskaan korva ei jää ilman. Näen ylipäätään Valcon kuulokkeet eräänlaisena mielenkiintoisena kummajaisena. Jos niiden studio-mielleyhtymiä luova ääni sattuu sopimaan omiin mieltymyksiin, suorat kilpailijat ovat vähissä. VMK25:n ostamalla tulee myös tukeneeksi suomalaista yritystä Valcon sanoin: “Miksi antaisit kansainvälisten suuryritysten viedä rahasi? Anna meidän viedä ne.” On lopulta hyvä, että kuluttajille tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja. On niin ikään loogista, että toisinaan enemmän maksamalla saa hieman paremmat vastamelukuulokkeet, kuten Momentum 4:n tapauksessa.

Yhteenveto

Tässä vaiheessa huomaan arvosteluni venyneen jälleen melkoisiin mittoihin, mikä lienee jo itsessään osoitus siitä, että Momentum 4 oli testaamisen arvoinen tuote. Vastamelukuulokkeet ovat perinteisesti jakautuneet kahteen leiriin, koska joissakin on tehokas vastamelutoiminto, kun taas toisissa selvästi parempi äänenlaatu. Momentum 4:n suurin vahvuus on mielestäni asettuminen näiden ääripäiden keskelle: sekä vastamelutoiminto että äänenlaatu on hyvällä tasolla. Samaa voin sanoa oikeastaan kaikista muistakin osa-alueista, joten kuulokkeet suoriutuvat erittäin tasaisesti. Unohtaa ei sovi myöskään markkinoiden parasta akunkestoa. Jos jokseenkin tylsä ulkonäkö ei häiritse, näenkin Momentum 4:n kokonaisuutena yhtenä parhaista hankinnoista alle 300 euron hintaluokassa. Kuulokkeet eivät välttämättä tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta tällaisista tasapainoisista tuotteista syntyy aina positiivinen mielikuva.

Jos joku ei ole käyttänyt aiemmin Bosen tai Sonyn kuulokkeita, Momentum 4:n hieman heikompi vastamelutoiminto tuskin harmittaisi suuremmin. Sen sijaan etenkin Sonyn kuulokkeita käyttäneet saattaisivat yllättyä, miten paljon paremmalta Sennheiser-malli kuulostaa. Sennheiserilla onkin käsissään kilpailukykyinen tuote, jonka suurin haaste lienee suosion saavuttaminen tiukasti kilpailluilla vastamelukuulokemarkkinoilla.

Plussat ja miinukset:

+ Rento, mutta riittävän selkeä tuunaus
+ Voimakas ja suhteellisen kontrolloitu bassontoisto
+ Tavallista parempi erottelukyky ja avarahko äänikuva
+ Äänenlaatu paranee entisestään USB-kaapelilla
+ Tehokas vastamelutoiminto
+ Kestävän oloinen rakenne
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Markkinoiden paras akunkesto
+ Sovellus sisältää hyödyllisiä ominaisuuksia ja asetuksia
+ Kilpailukykyinen hinnoittelu

+/- Tylsä ulkonäkö

– Keskitaajuudet voivat kuulostaa turhan pehmeiltä
– Pienempikin määrä bassoa olisi riittänyt vastaavaan lopputulokseen
– Hipaisutoiminnot aiheuttavat välillä turhautumista
– Taajuuskorjain voi vaikuttaa hankalakäyttöiseltä
– Vastamelun toimivuus voi vaihdella pehmeiden korvapehmusteiden vuoksi
– Kuljetuskotelo ei ole pienimmästä päästä