Testissä FiiO FT1 Pro: Erinomainen mutta viallinen

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2024
• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: ~200 € (EU-alueelta ostettuna 220 €)
• Rakenne: Avoin, over-ear
• Planaarielementit 95×86 mm (Sapphire + Aluminum dual-coating, kalvon paksuus 1 μm)
• Impedanssi: 20 Ohm
• Herkkyys: 95 dB/mW
• Paino: 374 g (ilman kaapelia)
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• 2 kaapelia: Molempien pituus 1,5 m / plugit 4,4 mm ja 3,5 mm
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, 6,35 millimetrin adapteri

Arvostelukappaleen hankintapa: Itse ostettu tuote

FiiO lukeutuu kiinalaisen audion eli ”CHIFI:n” moniosaajiin kattavalla tuotevalikoimallaan, josta löytyy erilaisten kuulokkeiden lisäksi monenlaisia hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia laitteita. Over-ear-kuulokkeita se on kuitenkin valmistanut vasta parin vuoden ajan, mutta senhän monet Kuulokenurkan lukijat ovatkin saattaneet jo huomata FT3– ja FT5-malleista kirjoittamiemme arvostelujen myötä.

FiiO aikoo julkaista lähitulevaisuudessa hintavamman FT7-planaarikuulokemallin, mutta sitä ennen se ehti tuoda markkinoille FT1-sarjan, johon sisältyy kaksi hyvin erilaista kuuloketta: puukupeilla suljettu dynaaminen kuuloke FT1 sekä avoin planaarikuuloke FT1 Pro. Ensin mainittu maksaa noin 150 euroa, kun taas Pro-mallista täytyy pulittaa 50 euroa enemmän eli noin 200 euroa. Molemmat on ehditty ottaa vastaan eräänlaisina markkinahäirikköinä hyvän äänenlaadun ja edullisen hinnan ansiosta.

Arviointipöydälleni päätynyt FT1 Pro (linkki esittelysivulle) on kuitenkin valitettavasti todettu myös jokseenkin vialliseksi, sillä se ei kykene toistamaan puhtaasti alabassoa, vaan joko elementeistä tai kuppirakenteesta alkaa kuulua resonansseja ja sivuääniä. Myönnänkin jo suoraan, etten voi toistaiseksi suositella FT1 Pro:n hankkimista, ellei FiiO saa korjattua ongelmaa tulevaisuudessa. Toisaalta jos kuulokkeilla ei ole tarkoitus kuunnella ”bassomusiikkia”, tarjoilevat ne suorastaan erinomaista ääntä. Tämän vuoksi FT1 Pro ansaitsee mielestäni edelleen tulla arvostelluksi. Katsotaanpa siis, mitä kuluttajat voisivat saada, jos kaikki toimisi niin kuin olisi tarkoitus.

Tuotepakkaus ja varustelu

FiiO on tullut tunnetuksi tavallista kattavammasta varustelutasosta, joka toteutuu ilahduttavasti myös FT1 Pro:n kohdalla. Ostaja saa käyttökelpoisen kuljetuskotelon sekä kaksi perushyvää kaapelia, joista ensimmäinen on balansoimaton (liitin 3,5 mm / adapterilla 6,35 mm) ja toinen balansoitu (liitin 4,4 mm). Kuulokekuppeihin nämä kiinnittyvät nykyaikaisesti kahdella 3,5 millimetrin liittimellä, joten markkinoiden vaihtokaapelitarjontakin olisi laaja.

FT1 Pro:n kaapeleiden kangassukitus on karkea, joten ne saattavat olla hieman mikrofoniset vaatteisiin hankautuessaan. 1,5 metrin pituus on kuitenkin omiin tarpeisiini juuri sopiva, joten minun ei tarvitse olla selvittelemässä solmuja etenkään, kun hieman tavallista jäykempi materiaali pitää kaapelin suorana. En näkisikään varsinaista tarvetta kaapeleiden vaihtamiseen, joten kuljetuskotelo huomioituna FT1 Pro:n ostaja saa käytännössä kaiken tarvitsemansa.

Rakenne ja käyttömukavuus

FT1-perusmallista sellaisenaan lainattu ja osin Hifimanin iäkkäämmistä kuulokkeista matkittu rakenne tuntuu FT1 Pro:n hintaan nähden riittävän hyvältä, mutta jättää myös osin toivomisen varaa. Hyvistä puolista aloittaen yleinen muotoilu ja säätömahdollisuudet ovat onnistuneet, eivätkä kuulokkeet myöskään näytä hullummalta siitäkään huolimatta, ettei sangan metalliosia ole maalattu. FT1 Pro puristaa myös päätäni juuri sopivasti eli pikemminkin hieman lempeästi kuin lujaa. Kuppeihin asennetut jouset varmistavat lisäksi tiiviin istuvuuden korvien alapuolella. Muhkeat hybridi-tyyliset korvapehmusteetkin tuntuvat laadukkaan muistivaahtonsa ansiosta hyvältä ja korvani mahtuvat niiden sisään helposti (aukon koko 60 x 45 x 25–30 mm).

Pääpannan pehmustamisessa FiiO on sen sijaan epäonnistunut, sillä pienet ja litteät pehmustenystyt eivät riitä jakamaan kuulokkeiden 374 gramman painoa päälaelle erityisen mukavasti. Tunnen koko ajan pientä paineentunnetta etenkin, kun panta halaa päätä tiukasti. Monet kuulokkeiden omistajista ovatkin joutuneet askartalemaan siihen lisäpehmustusta, eikä tilanne ole kaukana itsellänikään. Toisena pantaan liittyvänä erikoisuutena korkeudensäädön jatkeosien terävähköt metallireunat pureutuvat keinonahkamateriaaliin niin lujaa, etten ihmettelisi, jos se kuluu nopeasti rikki. Kuulokkeita ei ainakaan kannata säätää päässä pitäessä, koska tällöin metalliosat työntyvät käytännössä suoraan keinonahkaa vasten.

Onpa valmistajalle sattunut kuulokkeiden pienen viimeistelemättömyyden lisäksi myös yksi suurempi suunnittelukukkanen, joka vaivaa niin ikään suljettua FT1-mallia. Rakenteen heikoin kohta ovat pienet ruuvit, jotka pitävät kuppien haarukkaosat ja pääpannan yhdessä. Koska ruuveihin kohdistuu käytön aikana jatkuvaa rasitusta, niiden on todettu katkeavan herkästi. Osa kuulokkeista on jopa saapunut valmiiksi hajonneina kuljetuksen jäljiltä. Vaikka rakenne kestäisikin ehjänä, ruuvit pääsevät joka tapauksessa pikkuhiljaa avautumaan, jolloin niitä täytyisi kiristää. Toimenpide vaatii erikoisruuvimeisselin tähtimäisellä päällä, minkä lisäksi kupit voi olla tarvetta irrottaa ensin haarukoistaan. Onneksi FiiO kuitenkin reagoi ongelmaan vaihtamalla ruuvit tuoreimmissa valmistuserissä kestävämpiin ja tiukemmin kiinni pysyviin pultteihin. Omat kuulokkeeni ovat ajalta ennen korjausta, mutta FiiO:lta saisi ilmeisesti kysyttyä varaosat ongelman omatoimiseen korjaamiseen.

FiiO:n kuulokkeet eivät siis ole kovan pääpantansa vuoksi erityisen mukavat, eivätkä ensimmäiset tuotantoerät välttämättä kestä ehjänä ilman korjaustoimenpiteitä. Tilanne lisää hieman ymmärrystäni niitä kohtaan, jotka vierastavat edullisia kiinalaisia tuotteita tai tässä tapauksessa kuulokkeita. Vaikka tunnetut valmistajat, kuten FiiO, saavat yleensä homman toimimaan, sekaan mahtuu myös toisinaan pieniä virheitä. Ei FT1 Pro missään nimessä rakenteellisesti epäonnistunut tuote ole, mutta edulliseen hintaan sisältyy kompromisseja. Vakavampana heikkoutena pidän sen sijaan äänenlaadullisia oikkuja, joihin siirrymme seuraavaksi.

Äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. FT1 Pro:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Impedanssimittaukset ja vahvistustarve:

FT1 Pro:n impedanssikäyrä on useimpien planaarikuulokkeiden tapaan lineaarinen eli vahvistimen lähtöimpedanssilla ei ole minkäänlaista vaikutusta toteutuvaan taajuusvasteeseen. FiiO itse ilmoittaa kuulokkeidensa nimellisimpedanssiksi 20 ohmia, mutta omien mittausteni perusteella se on jopa aavistuksen matalampi 18,5 ohmia. Kuulokkeet tarvitsevat siis vahvistimelta hyvää virranantokykyä. Hieman tavallista pienempi herkkyys (95 dB/mW) huomioituna FT1 Pro:n vahvistaminen puhtaasti voikin osoittautua haasteelliseksi joillekin pienikokoisille mobiililaitteille ja muille dongle-tyyppisille vahvistimille. Mistään hankalasti vahvistettavasta tuotteesta ei silti ole kyse, kunhan vahvistin on suunniteltu toimimaan 10–20 ohmin kuormalla.

Pienikokoisena akkukäyttöisenä laitteena Qudelix 5K toistaa esimerkiksi FT1 Pro:ta helposti, mutta se ei ole itselleni suurempi yllätys, koska kuulokkeet toimivat hämmästyttävän hyvin myös suoraan Macbook Air:in (M1) kuulokeliittimeen tökättynä ainakin Tidal-suoratoistopalvelua käyttäessä. Ainoastaan äänenvoimakkuutta enemmän nostaessa lopputulos ei enää ole yhtä puhdas ja tasapainoinen kuin tehokkaammilla vahvistimilla.

Taajuusvaste:

Aloitetaan ongelmallisesta bassosta

Mittaamastani taajuusvasteesta voidaan nähdä, että FT1 Pro:n alabasso nousee hieman koholle 30–40 hertsin välillä ja tippuu sen jälkeen alaspäin 20 hertsiä kohti. FiiO on saavuttanut tämän lisäämällä elementin ja pehmusteiden väliin kontrolloidun ”vuodon”, joka voimistaa taajuuksia elementin resonanssitaajuuden lähettyvillä. Ratkaisu toimii erinomaisesti tuottaen innostavan potkivaa ja tukevaa ääntä verrattuna Hifimanin vastaaviin planarikuulokemalleihin. FT1 Pro on ylipäätään yksi harvoista edullisista avoimista planaarikuulokkeista, joilla soittimien runko toistuu tyydyttävän painavasti. Yleensä tämä toteutuu vain dynaamisissa kuulokemalleissa, joiden alabasso toistuu kuitenkin usein heikommin ja yläbasso FT1 Pro:ta turvonneemmin. FiiO:n kuulokkeiden basso pysyy lineaarisuutensa ansiosta selkeänä, mutta totuuden nimissä rotevuus menee hieman laadun edelle. Tästä en kuitenkaan pahastu, vaan tilanne on omaan makuuni avoimien kuulokkeiden mittapuulla erinomainen, paitsi että…

Kun kuulokkeilla kuunnellaan pääasiassa alabassoa sisältävää musiikkia tai vaikkapa elokuva-soundtrackeja, kuten Hans Zimmerin ”Why So Serious” -biisin tiettyä kohtaa, elementit tai jotkin rakenteen materiaalit alkavat resonoida enemmän tai vähemmän basson voimasta. Sivuäänet kuuluvat myös kuulokkeiden ulkopuolelle ja tämä tapahtuu jo varsin maltillisella äänenvoimakkuudella tilanteissa, joissa elementit toistavat pelkästään alabassoa, eikä seassa kuulu laisinkaan ylempiä taajuuksia – joissakin biiseissä on tällaisia kohtia vähintään hetkellisesti. Useimmiten kuunneltu musiikki jakautuu kuitenkin laajemmalle taajuusalueelle, jolloin FT1 Pro:n basso kuulostaa normaalilta, ja ongelma jäänee huomaamatta.

Sivuäänet vaikuttaisivat painottuvan 20–60 hertsin välille, mutta jo 80 hertsin testiäänellä kuulen elementeistä pientä rahinaa. Huvittavinta on kuitenkin se, miten FT1 Pro muistuttaa 20–40 hertsin testiäänellä lentävää helikopteria. Elementtien säröarvot eivät kuitenkaan ongelmaa selitä, eivätkä sivuäänet poistu basson tasoa alaspäin taajuuskorjaamalla. Toisaalta äänenvoimakkuuden nostaminen ei puolestaan juurikaan voimista sivuääniä musiikin kuuntelun aikana. Ongelman havaitusta laajuudesta huolimatta joidenkin kuulokkeet vaikuttaisivat myös toimivan normaalisti, joten suunnitteluvirheen sijaan valmistusprosessissa tai laadunvalvonnassa saattaisi olla jotakin pielessä.

Olipa kyse lopulta mistä tahansa, FiiO:n tulisi korjata asia, jotta uskaltaisin suositella FT1 Pro:n ostamista. Periaatteellisista syistä 200 eurolla tulisi jo saada täysin kunnolliset kuulokkeet, jotka eivät mene rikki pelkkää alabassoa toistaessaan. Toisaalta omalla musiikkimaullani basson sivuäänet jäävät valtaosan ajasta huomaamattomiksi, joten en myöskään haluaisi paisutella ongelman vakavuutta. Jokainen osaa varmasti tehdä omat päätöksensä tarjolla olevan tiedon pohjalta.

Kunnossa oleva osa äänestä todellakin toimii

Muilta osin FT1 Pro kuulostaa todella hyvältä ollen ikään kuin Hifiman Sundara hieman rauhallisemmalla diskantilla ja täyteläisemmällä äänensävyllä. Toisaalta yläkeskitaajuuksien tuunaus 1–3 kilohertsin välillä muistuttaa pikemminkin Hifimanin Edition XS -mallia, joten FT1 Pro kuulostaa hieman suuremmalta ja avarammalta kuin Sundara. Yleisesti ottaen puhutaan neutraalista ja selkeästä toistosta, jossa vokalisti asettuu myöhässä koholle nousevan ear-gainin vuoksi hieman tavallista etäämmälle kokonaisuudessa. Myös muut instrumentit toistuvat rennon 1,5–2 kilohertsin välin myötä hieman pehmeämmin Sennheiser HD 600:n tapaisiin kuulokkeisiin verrattuna, mutta energinen 3 kilohertsin ympäristö säilyttää äänen selkeyden. Esitystapa kuulostaa avaralta ja se sallii kuuntelijan keskittyä kokonaisuuteen melko tasapuolisesti ilman, että mikään yksittäinen instrumentti puskisi intiimisti etualalle.

FT1 Pro ei siis toisin sanottuna ole ääneltään kaikkein särmikkäin tai läsnäolevin, mikä voitaisiin laskea mausta riippuen pieneksi miinukseksi Harman-tyylisiin kuulokkeisiin nähden. Tukeva basso ja korostumaton ylädiskantti (10 kHz +) kuitenkin estävät esitystapaa olemasta liian ohut tai kirkas, joten pidän lopputulosta miellyttävänä ja jopa varsin epätyypillisenä planaarikuulokkeille. Lähin tyylillinen vastine FT1 Pro:lle omassa kuulokekokoelmassani olisi itseasiassa niin ikään tasapainoinen, mutta alakeskitaajuuksiltaan hieman lämpöisempi Aune Audio AR5000, joka ei kuitenkaan toista yhtä tukevasti alabassoa tai yhtä raikkaasti diskanttia. FiiO:n kuulokkeet ovat siis oikeastaan paremmat taajuuskaistan ääripäissä ja ne kilpailisivat ilman basso-ongelmaansa tasaväkisesti muidenkin testaamieni 200–400 euroa maksavien kuulokemallien kanssa.

FiiO on saanut säädettyä FT1 Pro:n diskantista luonnollista ja omaan makuuni sopivaa, sillä 10 kilohertsin yläpuoliset taajuudet eivät nouse Hifimanien tapaan voimakkaasti koholle, vaan pysyttelevät lähellä Harmanin tavoitekäyrän mukaista tasoa. Toisto ei välttämättä ole kirkkaudestaan huolimatta kaikkein ilmavinta tai raikkainta, mutta siitä ei myöskään pomppaa esiin epäluonnollisia sihinöitä tai kihinöitä. Alemmassa diskantissa 6 kilohertsin tuntumassa tosin on havaittavissa pientä räiskyvyyttä, mutta siitä ei onneksi aiheudu sibilanssia tai muitakaan suurempia säikähdyksiä. Kannattaa toki huomioida, että ihmiset aistivat ylätaajuudet aina varsin eri tavalla, joten joillekin FT1 Pro ei välttämättä ole aivan yhtä rasittamatonta kuunneltavaa kuin itselleni.

Yhtenä mainitsemisen arvoisena erikoisuutena elementeissä tapahtuu jotakin outoa 3,8–4,1 kilohertsin välillä, koska vasen puoli toistaa kapean taajuusalueen vaimennetusti ja oikea puoli normaalimmin kanavaepätasapainon ollessa suurimmillaan peräti 7 desibeliä. Vastaava ero näkyy muutamien muidenkin taajuusvastemittauksissa. Vaikken yleensä huomaakaan tätä kuuntelun aikana, se on lisätodiste siitä, että FT1 Pro ei ole aivan priimaa. Äänenlaadullisesti suurimmat haasteet vaikuttaisivat siis liittyvän elementtien laatuun ja/tai niiden rakenteelliseen suunnitteluun, koska tuunaus muutoin olisi kohdallaan. Kirkkaampi diskantti tai energisemmät keskitaajuudet lisäisivät varmasti toiston tarkkarajaisuutta, mutta kuulokkeet ovat ääneltään 200 euron hintaansa nähden niin hyvät, etten lähtisi muuttamaan tasapainoa suuremmin suuntaan tai toiseen. Jospa FiiO saisi vielä suurimmat ongelmat korjattua, koska ilman niitä FT1 Pro:lla olisi potentiaalia olla oikein kilpailukykyinen.

Vahvistimilla saavutettavat muutokset äänessä

FT1 Pro:n tuunaus on siinä mielessä turvallinen, ettei esimerkiksi diskantissa ole suurempaa epätasaisuutta tai ylikirkkautta, jota olisi tarvetta lähteä hienosäätämään laitevalinnoilla. Edulliset laitteet, kuten Qudelix 5K tai Topping DX1 riittävätkin äänenlaadullisesti hyvin siinä mielessä, etten koe minkään osa-alueen heikentyvän valtavasti kalliimpaan laitteistooni verrattuna. Totuuden nimissä FT1 Pro:n ääni jää kuitenkin molemmilla äänikuvaltaan hieman ahtaan tuntuiseksi tehokkaampiin laitteisiini verrattuna.

Eräänlaisena ykköslaitteistona käyttämäni Topping Centaurus & Ferrum Audio OOR -yhdistelmä on luonnollisesti 200 euron kuulokkeille täysin ylimitoitettu, mutta kuuntelukokemus ainakin tuntuu kuulokkeiden hintatasoa paremmalta. Äänensävy on kokeilemistani laitteistoista kaikkein luonnollisin ja äänikuva tilavin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi vokalisti kuulostaa kaikkein läsnäolevimmalta.

Kokeilin FT1 Pro:ta myös Cayin iHA-6 vahvistimella balansoidun liitännän kautta todeten äänen hieman ohuemmaksi ja energialtaan menevämmäksi Ferrum Audio OOR:iin verrattuna. Tämä johtuu pitkälti siitä, että OOR sulavoittaa jonkin verran useimpien kuulokkeiden ylätaajuuksia, kun taas iHA-6:ssa on juuri balansoidun liittimen kautta tietynlaista raa’alta tuntuvaa energisyyttä, vaikkei vahvistimen ääni missään nimessä aggressiiviselta kuulostakaan. Tällaisen esitystavan ystäville FT1 Pro kuulostaisikin mahdollisesti iHA-6:lla hauskemmalta kuin hienostuneempaa ääntä tarjoavalla OOR:illa. Tykkään omistaa molemmat vahvistimet juuri siitä syystä, että ne tarjoavat melko erilaista ääntä toisiinsa nähden.

Vertailu: Fiio FT1 Pro vs. FT5

Hinnat: 200 € vs. 500 €

Vaikka FT1 Pro:lle löytyisi omasta hintaluokastaan useampiakin verrokkeja, en oikeastaan keksisi siitä enää enempää sanottavaa. Ilman ongelmiaan kuulokkeet olisivat äänenlaadultaan vähintään yhtä hyvät 200–400 euron kilpailijoihinsa nähden. Siispä tarkempaan vertailuun valikoitui tällä kertaa vain FT1 Pro:n isoveli FT5, joka maksaa 500 euroa. FiiO on tehnyt kaksikosta hyvin erilaisen niin rakenteen kuin tuunauksenkin osalta.

FT5:n ostaja saa 300 euron lisähintaan laadukkaamman kaapelin vaihdettavalla liittimellä (4,4 mm / 3,5 mm), hienomman (makuasia) kuljetuskotelon, 4-pin-XLR-adapterin sekä toiset korvapehmusteet. Kuulokkeiden rakenne on myös selvästi laadukkaampi ja käyttömukavuuden näkökulmasta onnistuneempi FT1 Pro:hon verrattuna. Budjettimalli painaa 80 grammaa vähemmän (374 vs. 456 g), mutta sillä ei oikestaan ole epämukavan pääpannan vuoksi merkitystä. Yksi FT1 Pro:n eduista on kuitenkin yksinkertaisempi korvapehmusteiden kiinnitystapa, jonka ansiosta pehmusteet voitaisiin vaihtaa helpommin toisenlaisiin. FT5:n vaihtopehmustevalikoima on muoviklipsuilla tapahtuvan kiinnityksen vuoksi rajallisempi, joten onkin hyvä, että mukana tulee jo valmiiksi toiset pehmusteet.

Vahvistuksen osalta FT5:n herkkyys (96 dB/mW) ja impedanssi (36 ohm) ovat hieman suuremmat, joten se sopii potentiaalisesti kaksikosta paremmin joillakin pienitehoisilla laitteilla kuunneltavaksi. Tämä johtuu siitä, että mobiililaitteet on monesti optimoitu noin 30 ohmin kuormalle, kun taas 18,5 ohminen FT1 Pro alkaa jo asettaa enemmän odotuksia vahvistinosion virransyöttökyvylle. Jos käytössä oleva laite on kuitenkin moderni ja sen nimessä mainitaan kuulokevahvistin, molempien kuulokkeiden tulisi soida helposti lujaa, ja itseasiassa lähestulkoon vastaavalla äänenvoimakkuudella.

Taajuusvasteet:

FiiO:n kuulokemallisto on hämmentävä, sillä FT1 Pro:n ääni on tuunattu selvästi FT5:tä tasapainoisemmaksi. Jos joku etsii itselleen yhtä yleispätevää kuuloketta, FT5:n voitaisiin olettaa olevan korkeamman hintansa myötä FiiO-kaksikosta parempi. Se sopii kuitenkin mielestäni päinvastoin niille, jotka tietävät haluavansa värittynyttä ääntä. FT1 Pro:n esitystavan valtaosa kokisi sen sijaan suurella todennäköisyydellä normaalimmaksi ja oikeaoppisemmaksi. Toisaalta FT5:n kaltaisesta tuunauksesta on täytynyt maksaa menneinä vuosina esimerkiksi 3000 euroa Meze Audio Empyreanin muodossa, joten 500 euron hinta voidaan tulkita niin ikään kilpailukykyiseksi.

FT5 kuulostaa alataajuuksiltaan mehevän rotevalta ja yläkeskitaajuuksiltaan 0,8–3 kilohertsin välillä melko pehmeältä ja etäiseltä. Diskantti pomppaa lisäksi viivasuoraan 5 desibeliä ylöspäin 6 kilohertsin kohdalla, mikä lisää ääneen räiskyvän vivahteen, vaikka ylätaajuudet muutoin toistuvatkin tyyliltään rauhallisesti FT1 Pro:n tapaan. Minun olisikin helppo lytätä FT5 värittyneen äänensä vuoksi, mutta se kuulostaa itseasiassa mielestäni varsin miellyttävältä vähemmän kriittisessä kuuntelussa, kun haluan vain rentoutua musiikin analysoimisen sijaan. Toiston energiataso jää kuitenkin lopulta paikoin niin vajaaksi, että FT1 Pro:hon vaihtaminen muistuttaa välittömästi sitä, kun joku olisi poistanut musiikin ja korvieni välistä verhon. Ero on merkittävä esimerkiksi laulusuoritusten selkeydessä, joskin FT1 Pro saattaa kuulostaa alkuun jopa hieman hyökkäävältä FT5:n rentouteen nähden.

Omien havaintojeni perusteella FT1 Pro:n basso potkii tiukemmin, instrumentit toistuvat selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin, ja diskantti on tasaisempaa. Lisäksi äänikuva avautuu ympärilleni avarampana ja kerrostuneempana. Jos kuulokkeiden alabassossa ei esiintyisi sivuääniä ja rakenne olisi laadukkaampi, FT1 Pro voisi aivan hyvin olla hinnoiteltu FT5:tä kalliimmaksi. Sen taajuusvaste on niin paljon tasapainoisempi ja luonnollisempi, että FT5:tä on melko vaikeaa puolustella äänenlaadullisesti muutoin kuin toteamalla, että se toimii ylipäätään oikein, ja että sen tuhdimpi ja rennompi ääni sopii hieman paremmin tilanteisiin, joissa musiikkia kuunnellaan pidempiä aikoja kerrallaan tai ikään kuin taustalla muihin asioihin keskittyessä. Toisaalta monet kuulokkeet ovat vieläkin värittyneempiä kuin FT5, joten sen esitystapaan on lopulta helppo tottua.

Lopuksi väitän, että Jos FiiO saisi istutettua halvemman mallinsa tuunauksen FT5:n rakenteeseen, sillä olisi valikoimassaan erittäin kilpailukykyinen tuote markkinoiden kärkinimiä vastaan. Tällä hetkellä molemmat mallit vaatisivat vielä parantelua eri osa-alueilla noustakseen omissa kirjoissani huippuluokkaan, vaikka molemmat ovatkin virkistävää vaihtelua esimerkiksi lukuisiin Hifiman-malleihin nähden.

Yhteenveto

FT1 Pro on nykymittapuulla edullinen ja käytön aikana jokseenkin epämukavalta tuntuva kuuloke, joka sattuu kuitenkin kuulostamaan erinomaiselta, ellenkö sanoisi, että selvästi hintaluokkaansa paremmalta. Kilpailu on kuitenkin tiukkaa, joten pelkääpä, että alabassossa esiintyvien sivuäänten vuoksi FiiO:n kuulokkeet saattavat jäädä tähdenlennoksi, kunnes valmistaja saa ne korjattua ja maineen palautettua. Niin mainio kuin FT1 Pro onkin, en voisi itse toistaiseksi suositella sen ostamista lastentautien vuoksi. Toisaalta rakenteeseen liittyvät hajoamisongelmat on jo ilmeisesti korjattu, joten jos bassokin saadaan vielä soimaan puhtaasti, lisäisin kuulokkeet välittömästi Kuulokenurkan kunniaseinälle.

Vaikkei FT1 Pro tarjoakaan varsinaisesti mitään uutta, rotevammmat alataajuudet ja maltillisempi diskantin määrä erottavat sen positiivisessa mielessä monista Hifimanin kuulokemalleista, jotka keikkuvat usein äänenlaadullisesti oman hintaluokkansa kärkisijoilla. FiiO:lle täytyy nostaa lopuksi hattua siitä, että se on pyrkinyt tekemään kilpailijoitaan paremmat ja edullisemmat kuulokkeet aikana, jona muut valmistajat hinnoittelevat tuotteensa aiempaa kalliimmiksi.

Plussat ja miinukset:

+ Tasapainoinen ja selkeä ääni
+ Luonnollinen määrä diskanttia
+ Tukeva ja potkiva bassontoisto
+ Hyvä istuvuus
+ Kattava varustelu
+ Maltillinen hinta

– Alabasso ei toistu puhtaasti, vaan kärsii sivuäänistä
– Kova pääpanta heikentää käyttömukavuutta
– Metalliosat hankaavat pääpannan keinonahkaa
– Sangan ruuvit saattavat löystyä tai jopa katketa (koskee lähinnä ensimmäisiä tuotantoeriä)