Testattavana 1400 euron vastamelukuulokkeet: T+A Solitaire T

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2022
• Suunniteltu Saksassa ja valmistettu Kiinassa
• Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen
• Hinta: 1399 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset 42 millimetrin selluloosaelementit
• Impedanssi (passiivitila): 64 ohm
• Ääniliitännät: Bluetooth 5.1, USB-C ja 2,5 mm
• Bluetooth-koodekit: AptX HD, AptX, AAC ja SBC
• USB-liitännän suurin näytteenottotaajuus: 24 bit / 96 kHz
• Latausliitin: USB-C
• Akun koko: 1200 mAh
• Akunkesto: 70h vastamelu pois päältä / 35h HQ-tilassa
• Latausaika: 2h (pikalataaminen: 3 minuutissa 1,5h käyttöaikaa)
• Vastamelutoiminto: Päällä (3 voimakkuustasoa) / Pois päältä / Läpikuuluvuustila
• Ominaisuuksia: Multipoint-tuki, ääniavustaja, hipaisutoiminnot, HQ-äänitila, puhelinsovellus vastamelutoiminnon säätämiseen ja EQ-profiilin vaihtamiseen
• Paino: 325 g
• Liitintyyppi: 2,5 mm (balansoitu)
• 1. kaapeli: Pituus 3 m / liitin 4,4 mm
• 2. kaapeli: Pituus 1,4 m / liitin 3,5 mm + 6,35 mm:n adapteri
• Lisävarusteet: Kuljetuskotelo, USB-C-kaapeli (pituus 1,4 m) ja lentokoneadapteri
• Takuu: 3 vuotta

Arvostelukappaleen hankintapa: Saatu lainaan jälleenmyyjältä

Saksalaisen T+A:n Solitaire T (valmistajan tuotesivu) ehti olla parin vuoden ajan 1400 euron hinnallaan maailman kallein vastamelukuuloke, mutta hiljattain Bang & Olufsenin Beoplay H100 meni siitä ohi maksaessaan 1500 euroa. Täten pääsen tällä kertaa arvioimaan maailman toiseksi kalleinta vastamelukuuloketta, joka jo on sekin tietyllä tapaa pelottava tehtävä. Voiko T+A:n ensimmäinen langaton kuuloke kuulostaa millään tapaa korkean hintansa arvoiselta, kun jo monella kokeneemmallakin valmistajalla on suuria haasteita tehdä kelvollisia tuotteita? Solitaire T:n tapauksessa toivoa herättävät kuitenkin T+A:n hifi-tausta ja aiemmat positiiviset kokemukseni Solitaire P -planaarikuulokkeista.

Solitaire T on suunniteltu mielenkiintoisen monipuoliseksi, koska kuulokkeita voidaan käyttää täysin vertailukelpoisesti monin eri tavoin: passiivitilassa kuulokekaapelilla sekä aktiivitilassa joko Bluetooth-yhteydellä, USB-kaapelilla tai kuulokekaapelilla. Äänisignaalin siirtotavasta riippumatta hyödynnettävissä on myös vastamelutoiminto, kunhan kuulokkeiden virta kytketään päälle. Vaihtoehtoisena toimintamuotona tarjotaan High Quality (HQ)-äänitila, joka aktivoi kuulokkeiden parempilaatuisen DAC-osion (ES9218-piiri) käyttäen samalla enemmän virtaa dynaamisten selluloosaelementtien vahvistamiseen. Tuotteessa riittää siis runsaasti testattavaa.

Solitaire T:n lainasi arvostelua varten T+A:n tuotteiden suomalaisena jälleenmyyjänä toimiva Mareksound. Kiittäkäämme heitä yhdessä tämänkertaisesta kuulokesisällöstä!

Tuotepakkaus ja varustelu

Aiemmin testaamieni Solitaire P:n ja Solitaire P-SE:n tuotepakkaukset olivat suorastaan jättimäisiä, joten pelkäsin jotakin vastaavaa myös Solitaire T:n kohdalla. Onneksi sen pakkaus paljastui kuitenkin järkevämmän kokoiseksi, vaikka ulompi pahvilaatikko paksuine pehmusteineen onkin edelleen suunniteltu suojaamaan kuulokkeita lähestulkoon maailmanlopulta.

Monikerroksisesta tuotepakkauksesta paljastuvat ensin tarjottimella itse kuulokkeet, joiden alapuolelta löytyy käyttöoppaan sisältävä pahvikuori ja neliskanttinen kuljetuskotelo, joka painaa lähes puoli kiloa. Yksi mukana tulevista kolmesta kaapelista on pakattu erikseen, kun taas kaksi muuta on sijoitettu kotelon sisälle magneeteilla sulkeutuvaan lokeroon. Sieltä löytyy myös lentokoneadapteri sellaista tarvitseville. Vaikka kuulokkeet suoraan koteloonsa pakkaamalla valmistaja olisikin voinut puolittaa pakkauskokonsa, kallis tuote on mukavaa saada arvokkaasti esitettynä.

Solitaire T on ainoa tietämäni Bluetooth-vastamelukuuloke, jota voidaan kuunnella passiivitilassa balansoituna. T+A tarjoaa tätä varten 4,4 millimetrin liittimellä varustetun balansoidun kaapelin, jolla on pituutta peräti 3 metriä. Tämän lisäksi mukana tulee 1,4 metrinen kaapeli 3,5 millimetrin liittimellä (sisältää 6,35 millin adapterin) sekä saman pituinen USB-C-kaapeli, jota voidaan käyttää sekä kuulokkeiden lataamiseen että kuuntelemiseen. Kaapelit ovat ohuita ja melko jäykkiä lukuun ottamatta lyhyempää kuulokekaapelia, joka erottuu taipuisuudeltaan ja käytettävyydeltään edukseen. Muidenkin kaapeleiden kanssa tulee toimeen, mutta ne jättävät pientä toivomisen varaa kuulokkeiden hintaluokka huomioiden. Analogiset kaapelit kiinnittyvät Solitaire T:hen yksittäisellä 2,5 millimetrin liittimellä, joten sopivia vaihtokaapeleita voi joutua etsimään hetken aikaa.

Rakenne ja käyttömukavuus

Solitaire T:n muotoilussa näkyy vaikutteita muista Solitaire-sarjan kuulokkeista. T+A kutsuu tyyliään ajattomaksi, mutta itse pidän sitä melko riisuttuna ja kuppien sivulla kulkevien urien myötä jopa retrona. Solitaire T sopisi mielestäni esimerkiksi vanhoihin James Bond -leffoihin, enkä välttämättä arvaisi, että se on valmistettu tällä vuosituhannella. Samalla kuulokkeet ovat myös siinä määrin huomaamattomat, ettei kukaan kadulla vastaan tuleva varmasti arvaisi niitä kalliiksi tuotteeksi. Tämä lienee tietyllä tapaa hyväkin asia, mutta pitäisikö 1400 euron kuulokkeiden kuitenkin näyttää hieman mielenkiintoisemmilta? Mustan kuulokeversion lisäksi tarjolla olisi toki myös valkoinen värivaihtoehto.

Laadullisesti pidän lopputulosta onnistuneena, sillä rakenteesta löytyy enemmän metallia kuin muovia. Kaikki hopeiset osat painikkeita myöten on tehty alumiinista, kun taas mustat osat eli tarkemmin ottaen kuppien kyljet ja korkeussäädön jatkeosat (tai ainakin niiden kuoret) ovat muovia. Jälkimmäinen ratkaisu herättää pientä huolta, joten en vääntelisi kapeaa pääpantaa voimalla etenkään, jos kuulokkeet on säädetty maksimiasentoonsa. Yleistuntuma on kuitenkin jämäkkä ja osat liikkuvat toisiaan vasten sulavasti. Kupit voidaan kääntää sekä vaakatasoon että saranoiden avulla sisäänpäin, jotta Solitaire T mahtuu kuljetuskoteloonsa samaan tapaan aseteltuna kuin esimerkiksi hiljattain testaamani Sony ULT Wear.

T+A on valinnut pehmusteosien pintamateriaaliksi pehmeän keinonahan. Pääpanta on varsin kapea, mutta sen pehmustus riittää hyvin kuulokkeiden 325 gramman painolle. Korvapehmusteetkin ovat paksuutensa ja materiaalinsa osalta mukavat, mutta niiden aukko (3,3 x 5,8 cm) on harmillisesti suunniteltu pienikorvaisille. Omille korvilleni pehmusteet tuntuvat melko ahtailta. Joudun lisäksi käyttämään kuulokkeita Focal Bathysin tapaan korkeus lähes maksimiasentoon säädettynä, joten pelkäänpä, ettei Solitaire T sopisi ihmisille, joilla on suuri pää tai suuret korvat.

Jos kuulokkeet kuitenkin sopivat päähän, käyttömukavuudessa ei pitäisi olla suurempaa huomautettavaa sen perusteella, että istuvuus on tasainen, eikä rakenne purista päätäni liikaa mistään suunnasta. Reilun 300 gramman painokaan ei tunnu liialliselta, vaan monet premium-tason vastamelukuulokkeet painavat saman verran tai hieman enemmän. Solitaire T:ssä kuppien pystysuuntaiseen liikerataan on lisätty jouset painamaan pehmusteen alareunaa tiukemmin päätä vasten. En ole varma ratkaisun hyödyllisyydestä, mutta ei se ainakaan häiritse käyttöä.

Kuulokkeiden päähän asettaminen sen sijaan on hieman erikoinen kokemus, koska pääpantaa venyttäessä kupit jäykistyvät samalla saranakohdastaan lähes paikoilleen, eivätkä enää juurikaan käänny korvan etu-taka-suuntaisesti. Täten kuppeja täytyy pidellä käsin toivotussa käyttöasennossa ennen kuin kuulokkeet asetetaan korville. Välillä joudun tekemään pari sovitusta, mutta systeemin hyvänä kuulokkeet istuvat lopulta päässä mukavan tukevasti. Monet muut kapean pääpannan omaavat kuulokkeet liukuvat helpommin pois päästä.

Solitaire T:n ohjaamiseen käytetään sekä fyysisiä painikkeita että oikean kupin reunaan sijoitettuja hipaisutoimintoja. Kuulokkeista löytyy erilliset liukukytkimet virran ja Bluetooth-yhteyden käynnistämiseen, joten langattomat toiminnot voidaan pitää pois päältä akkua kuluttamasta, kun kuulokkeita kuunnellaan kaapelilla. Samalla vältytään myös siltä, että kuulokkeet yhdistyisivät vahingossa johonkin Bluetooth-yhteys aktiivisena olevaan laitepariin.

Liukukytkimien lisäksi Solitaire T:n oikeaan kuppiin on sijoitettu kaksi pyöreää painiketta, joista alempi käynnistää ääniavustajan ja ylempi ohjaa vastamelutoimintoa mahdollistaen sen pois päältä ottamisen sekä vaihtoehtoisesti HQ-äänitilan aktivoimisen. Läpikuuluvuustila saadaan puolestaan päälle hetkellisesti pitämällä sormea kupin kyljessä olevan karkean ympyrän päällä tai pysyvämmin hipaisemalla sitä kahdesti. Mediatoiminnot, puheluihin vastaaminen ja äänenvoimakkuuden säätäminen hoituvat niin ikään kupin kylkeä eri tavoin hipaisemalla.

Bluetooth-tekniikka ja akunkesto

Vaikkei noin 5 vuotta vanha Bluetooth-versio 5.1 rajoitakaan merkittävästi Solitaire T:n toiminnallisuuksia, odottaisin näkeväni 1400 euron tuotteessa markkinoiden parhaat herkut. T+A voinee kuitenkin puolustautua sanomalla, ettei Solitaire T:tä ole suunniteltu pelkästään langattomaksi kuulokkeeksi. Sama näkyy itseasiassa myös koodekkilistalla, sillä kuulokkeet tukevat parhaimmillaankin vain AptX HD -koodekkia (julkaistu vuonna 2016). Sen tulisi toisaalta toimia nykyään melko laajasti eri mobiililaitteissa toisin kuin LDAC:in tai AptX Lossless-vaihtoehdon, erikoisemmista koodekeista puhumattakaan. Bluetooth-yhteys toimii myös Solitaire T:ssä vakaasti, eikä sen kantamassa ole mitään poikkeuksellista.

Vertailun vuoksi 1500 euroa maksava B&O H100 toimii tällä hetkellä äänenlaadun näkökulmasta surkeimmilla AAC- ja SBC-koodekeilla, koska LDAC-tuki saapuu kuulokkeisiin jostakin syystä ohjelmistopäivityksenä vasta vuoden 2025 aikana – jos saapuu. Heikko koodekkituki vaikuttaisi siis olevan jonkinlainen kalliiden vastamelukuulokkeiden ominaispiirre. On toki muistettava, että hyvään äänenlaatuun vaikuttaa lopulta moni muukin asia.

Akunkeston osalta Solitaire T tekee suuremman vaikutuksen tarjotessaan suurehkon akkunsa turvin 35 tunnin käyttöajan HQ-äänitilassa (vastamelutoiminto tällöin pois päältä). Toisena tietona akunkestolle ilmoitetaan 70 tuntia, jonka oletan toteutuvan vastamelutoiminto ja HQ-tila pois päältä. Valmistaja peittelee siis jostakin syystä akunkestoa vastamelutoiminnon kanssa, mutta sekin yltänee joka tapauksessa hyvälle tasolle (arvaukseni mukaan 30–50 tuntiin). Latausajaksi ilmoitetaan 2 tuntia ja 3 minuutin pikalataamisen kerrotaan tuovan 1,5 tuntia lisää käyttöaikaa. Akun varaustaso käy ilmi virtakytkimen viereen sijoitetusta neljän ledin rivistöstä. Toisesta kupista löytyvä ledi kertoo puolestaan mielenkiintoisesti aktiivisena olevan Bluetooth-koodekin.

Puhelinsovellus ja lisäominaisuudet

T+A on kehittänyt kuulokkeilleen yksinkertaisen puhelinsovelluksen, josta voidaan muuttaa vastamelutoiminnon tehokkuutta kolmen asetuksen välillä sekä vaikuttaa äänenlaatuun erilaisten valmiiksi määritettyjen EQ-profiilien kautta. Muutoin sovellus sisältää lähinnä käyttöön liittyviä ohjeita ja firmwaren päivittämismahdollisuuden.

EQ-profiileita tarjolla on kuusi kappaletta: Flat, Bass boost, Treble boost, Speech, Vitalize ja Relax. Niitä voidaan hyödyntää sekä vastamelutoiminto päällä tapahtuvassa kuuntelussa että HQ-äänitilassa. Koska taajuusvaste muuttuu jo näiden kahden käyttötapauksen välillä, EQ-profiilien avulla saavutetaan 12 erilaista lopputulosta. Bass Boost ja Treble Boost ovat kuitenkin mielestäni melko yliampuvia, Speech kuulostaa työpaikkani halvoilta on-ear-Jabroilta, ja Vitalize tuottaa turhankin V-tyylisen lopputuloksen. Oletusasetus Flat tarjoaakin omaan makuuni tasapainoisimman kuuntelukokemuksen, minkä lisäksi listan pohjalta löytyvä Relax toimii tietyllä äänenvoimakkuudella ihan hyvin tuodessaan keskitaajuuksia eteenpäin kokonaisuudessa. Äänenvoimakkuutta nostaessa se alkaa kuitenkin kuulostaa epätasapainoiselta Flat-vaihtoehtoon verrattuna. Olisinkin toivonut näkeväni EQ-profiilien sijaan vapaamuotoisen parametrisen taajuuskorjaimen, koska monet kalliita kuulokkeita ostavat osaisivat luultavasti sellaista käyttää. Voitaisiin Solitaire T:tä toki säätää muillakin sovelluksilla, jos sille on tarvetta.

Vastamelutoiminto

T+A hyödyntää Solitaire T:n vastamelutoteutuksessa Sonylta hankittua ANC-piiriä ja neljää mikrofonia. Koska tuotekategoria on valmistajalle täysin uusi, suhtauduin luonnollisesti vastamelun toimivuuteen etukäteen hieman epäilevästi. Onneksi kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan kunnossa, koska en ole havainnut bugeja tai muitakaan erikoisuuksia samaan tapaan kuin vaikkapa Cambridge Audion Melomania P100:ssa. Solitaire T:ssä vastamelu ei aiheuta myöskään juuri laisinkaan kohinaa tai suhinaa, mikä onkin hyvään äänenlaatuun tähtäävissä kuulokkeissa tärkeää.

Melun vaimentamiseen löytyy puhelinsovelluksen kautta kolme vaihtoehtoa, joista on oletuksena valittu käyttöön maksimiasetus. Sen lisäksi tarjolla olisi Outdoor-asetus, jonka kerrotaan vähentävän tuulen aiheuttamia häiriöääniä, sekä Office-asetus, jonka tulisi keskittyä ihmisten puheen ja askeleiden vaimentamiseen. Itse olen todennut näistä maksimiasetuksen tehokkaimmaksi kaikenlaisen melun vaimentamisessa, mutta hieman yllättäen Office-asetus poistaa tuulen aiheuttaman huminan ja rutinan lähes kokonaan. Outdoor-asetuksella tuuli aiheuttaa nurinkurisesti kaikkein eniten häiriöääniä, joten onkohan asetukset nimetty vahingossa väärin päin?

Muut vastamelutestini suoritin maksimiasetuksella kuuntelemalla olohuoneeni kaiuttimista tuttuun tapaan lentokoneessa matkustamista ja hälyisässä kahvilassa istumista jäljittelevää melua. Lentokonemelua Solitaire T vaimensi harmillisen keskinkertaisesti häviten niin 200 euron hintaiselle Valco VMK25:lle kuin 280 euroa maksavalle Cambridge Audio Melomania P100:lle. Kahvilatyyppinen ympäristö sopi kuitenkin T+A:n kuulokkeille hieman paremmin, koska se onnistui luomaan rauhallisemman kokemuksen kuin VMK25. Silti kuulokkeet, kuten Melomania P100 ja Bose QuietComfort SE, vaimensivat hälyä enemmän.

Odotin totuuden nimissä Solitaire T:ltä hieman parempaa vastamelua, mutta kilpailee se silti tasaväkisesti esimerkiksi Focal Bathysin kanssa. Kummankaan kuulokkeen kohdalla korkea hinta ei tarkoita kilpailijoita tehokkaampaa vastamelutoimintoa, mutta aktiivisesta melunvaimennuksesta on joka tapauksessa suuri apu verrattuna siihen, ettei ominaisuutta olisi käytettävissä laisinkaan. Musiikkia samalla kuunnellessa Solitaire T:n vastamelutoimintoon voi mielestäni olla ihan tyytyväinen, vaikka markkinakärki paineleekin kaukana edellä.

Positiivisena yllätyksenä läpikuuluvuustila toimii sen sijaan mainiosti ja kuulostaa ennen kaikkea luonnolliselta. Solitaire T ei terävöitä ympäristön ääniä, vaan toistaa esimerkiksi oman puheeni hyvin pitkälti siten kuin sen normaalisti kuulen. Tältä osin kuulokkeet lukeutuvatkin parhaisiin testaamiini malleihin. Itse en tosin harmillisesti keksi läpikuuluvuustilalle juurikaan käyttöä, joten sen merkitys jää lopulta melko pieneksi. Pisteet silti T+A:lle!

Käyttöön liittyviä havaintoja

Solitaire T on toiminut valmistajan ensimmäiseksi vastamelukuulokkeeksi yllättävänkin sulavasti ja ongelmattomasti, mutta muutamat asiat aiheuttavat myös harmistusta. HQ-äänitilassa kuuluu ensinnäkin kappaleiden vaihtumisen välissä toisinaan pientä rutinaa ja napsahtelua, mikä johtunee DAC-osion virransyötön tai toimintamuodon muutoksista. T+A on ilmoittanut, ettei se osaa korjata ongelmaa, mutta onneksi kuuntelun aikana ei kuitenkaan esiinny sivuääniä.

Toisekseen kuulokkeiden hitaasti puhutut ääni-ilmoitukset ja niiden aikana tapahtuva äänenvoimakkuuden vaimentuminen alkavat ärsyttää nopeasti. Minulle riittäisi lyhyt piippaus tai muu merkki siitä, että olen kytkenyt vastamelutoiminnon pois päältä tai siirtynyt HQ-äänitilaan. Läpikuuluvuustilan aktivoitumisesta seuraava puhuttu ilmoitus on kaikkein turhin, koska se estää käytännössä kuulemasta, mitä toinen ihminen yrittää minulle sillä hetkellä sanoa. T+A kuitenkin aikoo korjata asian tulevaisuudessa firmware-päivityksellä.

Solitaire T vahvistaa myös inhoani hipaisutoimintoja kohtaan, sillä niiden toimintavarmuus jää matalaksi, ellei puhuta toiston tauottamisesta tai läpikuuluvuustilan vahingossa päälle kytkemistä, jotka onnistuvat liiankin helposti samalla, kun yritän esimerkiksi siirtää kuulokkeita hieman päässäni. Pienikin hipaisu kupin kylkeen tauottaa toiston ja saattaa aktivoida samalla sekunnin murto-osaksi läpikuuluvuustilan eli toisin sanoen aiheuttaa turhaan kaksi peräkkäistä ääni-ilmoitusta ”Transparent on & Transparent off”. Välillä kuulokkeet saattavat myös kytkeä läpikuuluvuustilan päälle pysyvästi tai jankuttaa ääni-ilmoituksia monta kertaa putkeen, vaikkei käteni olisi enää lähelläkään kuulokekuppia.

Tähän peilaten onkin suorastaan koomista, miten vaikeaa läpikuuluvuustila on kytkeä päälle tarkoituksella. Toimenpide vaatii kaksi lyhyttä pyyhkäisyä tai jonkinlaista näpäytystä pienen ympyrän sisällä. T+A on kuitenkin unohtanut, ettei kuulokkeiden käyttäjä pysty näkemään, mihin kohtaan kuppia sormi tulisi asettaa. Useimmiten joudunkin yrittämään toimenpidettä jopa 3-4 kertaa ja tulen samalla osuneeksi muihin hipaisutoimintoihin ympyrän ulkopuolella. Läpikuuluvuustila olisi ansainnut tällaisen pelleilyn sijaan fyysisen painikkeen.

Mikrofonin äänenlaatu

Ehdin kokeilla kuulokkeiden mikrofonin äänenlaatua vain pikaisesti rauhallisessa ympäristössä todeten sen varovaisesti ilmaistuna ihan hyväksi. Oma ääneni kuulostaa suhteellisen normaalilta ja selkeältä, mutta vasta meluisampi käyttöympäristö paljastaisi, pystyvätkö kuulokkeet vaimentamaan pois ylimääräistä hälyä. Jos mikrofonin äänenlaatu tuntuu tärkeältä ominaisuudelta, suosittelen vilkuilemaan myös muiden arvioita Solitaire T:stä.

Kuulokkeiden äänenlaatu

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Solitaire T:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.

Solitaire T:n arvioiminen oli tavallista työläämpi prosessi, koska sitä voidaan kuunnella vertailukelpoisesti monin eri tavoin. Kun kuulokkeiden virta pidetään päällä, taajuusvaste on omien havaintojeni perusteella vastaava riippumatta siitä, siirretäänkö äänisignaalia Bluetooth-yhteydellä, USB-kaapelilla vai kuulokekaapelilla. HQ-äänitila puolestaan vaikuttaisi olevan taajuusvasteeltaan likipitäen identtinen verrattuna vastamelutoiminto pois päältä tapahtuvaan kuunteluun. Vastamelutoiminnon päälle kytkeminen puolestaan muuttaa taajuusvastetta hieman näihin kahteen käyttötapaan verrattuna. Niin ikään virta pois päältä käytettynä Solitaire T kuulostaa omalla tavallaan erilaiselta, koska taajuusvaste pohjautuu täysin mekaaniseen tuunaukseen.

Taajuusvasteen lisäksi lopulliseen äänenlaatuun voivat vaikuttaa erilainen DAC-toteutus HQ-äänitilaa käyttäessä sekä tiedonsiirtotapa. Langallinen tiedonsiirto päihittää laadussa Bluetooth-yhteyden, joten esimerkiksi mobiililaitteesta voidaan syöttää kuulokkeisiin laadukkaampaa signaalia USB-kaapelilla. Passiivitilassa valitulla oheislaitteistolla voi puolestaan olla vaikutusta äänenlaatuun. Tiivis testijaksoni ei millään riittänytkään kaikkien toimintamuotojen syvälliseen testaamiseen, vaan pyrin keskittymään niiden päällimmäisiin eroihin. Paremmuusjärjestys äänenlaadun osalta menee mielestäni seuraavasti:

1. Passiivitilassa kuuntelu
2. HQ-äänitila langallisessa kuuntelussa (USB-kaapeli tai kuulokekaapeli)
3. HQ-äänitila ja Bluetooth-yhteys Aptx HD -koodekilla
4. Vastamelutoiminto päällä langallisessa kuuntelussa
5. Vastamelutoiminto päällä ja Bluetooth-yhteys

Ensisijaisesti langallinen kuuloke

Vastamelutoiminnostaan ja muista hienouksistaan huolimatta Solitaire T on suunniteltu ensisijaisesti langalliseen kuunteluun passiivitilassa, sillä se on tuunattu mekaanisesti elementtejä sopivasti vaimentamalla ja kuppien akustiikkaa hienosäätämällä. T+A kertoo myös hyödyntäneensä bassontoiston säätämiseen jonkinlaista mekaanista systeemiä sen sijaan, että taajuusvastetta olisi ollut tarvetta manipuloida suuremmin DSP-korjauksilla. Täten ääni ei oikeastaan muutu epätasaisemmaksi, kun kuulokkeiden digitaaliset toiminnot kytketään pois päältä.

Passiivitilassa äänenlaatuun voidaan vaikuttaa jonkin verran laitevalinnoilla. Solitaire T ei tarvitse erityisen tehokasta vahvistinta, mutta sen 60–70 ohmin impedanssi tuo käyttöön joustoa. Kuulokkeita voidaan kuunnella vaikkapa putkivahvistimella etenkin, kun suhteellisen tasainen impedanssikäyrä varmistaa sen, ettei taajuusvasteeseen synny suurempia muutoksia, vaikka vahvistimen lähtöimpedanssi olisikin korkea.

Impedanssikäyrä:

Oma laitteistoni mittaa Solitaire T:n impedanssin lähemmäs 68 ohmia, mutta se on silti lähellä valmistajan ilmoittamaa 64 ohmia. Ainoana epätasaisuutena impedanssi laskee jonkin verran ylintä diskanttia kohti, mutta alle 10 ohmin pudotuksella ei pitäisi olla käytännön vaikutusta sopiviin laitevalintoihin. Todella korkean lähtöimpedanssin omaavalla vahvistimella diskantin määrä saattaisi tippua aavistuksen verran, mutta samalla elementtien vaimennuskerroin laskisi joka tapauksessa siinä määrin, että se saattaisi lopulta vaikuttaa äänenlaatuun enemmän.

Taajuusvaste passiivitilassa:

Solitaire T:n tuunaus on likipitäen täydellinen toiston selkeyden näkökulmasta. Musiikki toistuu lineaaristen keskitaajuuksien ja hieman koholle nousevan 3 kHz:n ympäristön ansiosta läpinäkyvän energisesti, muttei kuitenkaan ylitä rajaa, jonka jälkeen alkaisin pitää esitystapaa liian aggressiivisena tai naamalle puskevana. Eräänlaisen kuuntelurauhan varmistanevat aavistuksen rauhoitettu 500–1500 hertsin taajuusalue sekä diskantista puuttuvat ”palat”. Silti ääni on yleisesti ottaen tyyliltään pikemminkin hieman ohutta ja kirkasta kuin täysin neutraalia.

Kuvailisin esitystapaa hyvin hifi-tyyliseksi, koska laadukkaat äänitteet kuulostavat erinomaisen nyanssirikkailta, kun taas heikkolaatuisempi ja kirkkaammaksi äänitetty materiaali voi tuntua hieman rosoiselta. Tämä on tosin seurausta muutamista diskanttikorostumista, jotka voimistavat musiikissa esiintyvää sibilanssia. Jos kuunnellun musiikin informaatio painottuu 5,5 kHz:n ja 10–12 kHz:n tuntumaan, toisto voi olla pahimmillaan melko terävääkin. Lasken tämän kuitenkin Solitaire T:n ainoaksi suuremmaksi heikkoudeksi, joka häiritsee sekin vain ajoittain.

Muutoin hämmästelen kuulokkeita kuunnellessani usein sitä, miten realistisen tuntuisen ja kerrostuneen tilavaikutelman ne onnistuvat loihtimaan suljetulla kuppirakenteella ja minimaalisen pienillä korvapehmusteilla. Solitaire T:llä vokalisti pomppaa esiin kokonaisuudesta tavallista aidomman tuntuisesti, ja soittimien ja niiden yksityiskohtien erottelu on ihailtavan terävää. Saan kaikesta selvää vaivattomasti ilman minkäänlaista ponnistelua. Äänikuva ei missään nimessä avaudu erityisen laajaksi, mutta tulen tavallaan kurkistaneeksi musiikin sisälle. Läsnäolevuus nappaa mukaansa, mitä olen nykyään oppinut arvostamaan entistä enemmän sen sijaan, että tietyt kohdat taajuusvasteessa jäisivät etäisen ja sitä myötä epäluonnollisen kuuloisiksi.

Kuulokkeet eivät väritäkään musiikkia merkittävästi mihinkään suuntaan, mutta onnistuvat olemaan innostavat samaan tapaan kuin esimerkiksi Dan Clark Audion E3. Solitaire T:n äänessä on mielestäni hauskaa dynaamista kontrastia hennosti ja voimakkaasti toistuvien äänten välillä. Esimerkiksi hiemankin tunnelmallisemmat hetket kappaleiden sisällä aiheuttavat itselleni helposti kylmiä väristyksiä. Kuulokkeet toistavat myös erinomaisesti bassoa. Alataajuudet pysyvät ensinnäkin tiukasti omalla tontillaan turvottamatta ääntä tai aiheuttamatta kumisevaa ja suljettua fiilistä. Toistossa on myös kunnolla voimaa ja potkua ilman, että kokisin basson koskaan vetävän liikaa huomiota itseensä.

En muuttaisikaan kuulokkeiden bassontoistossa tai keskitaajuuksissa mitään, vaan voisin aivan hyvin käyttää Solitaire T:tä täysiverisenä analogisena hifikuulokkeena unohtaen muut käyttötavat kokonaan. Pidän siitä esimerkiksi enemmän kuin Focal Azurys:ista ja ZMF Bokeh:ista. Passiivitilassa kuunteluun suosittelisin kuitenkin vahvistinta, joka toistaa diskanttia sulavasti ja mielellään jopa hieman rauhoitetusti. Esimerkiksi Ferrum Audio OOR vaikuttaisi lieventävän Solitaire T:n sibilanssitaipumusta neutraalimpiin vahvistimiin verrattuna. Myös Cayin HA-3A-putkivahvistin toimii erinomaisesti pehmentäen diskantin terävimpiä kohtia ja lisäten keskitaajuuksiin hieman lämpöä. Käyttäessäni 4,4 millimetrin liitäntää en myöskään kuule Solitaire T:n kautta minkäänlaista taustakohinaa. Enpä olisi uskonut koskaan ehdottavani vastamelukuulokkeille (vaikka tässä yhteydessä puhutaankin passiivitilasta) putkivahvistinta, mutta nyt on sekin päivä nähty.

Solitaire T:n muut käyttömahdollisuudet eivät tarjoa itselleni aivan yhtä vaikuttavaa äänenlaatua, mutta niilläkin on tiettyjä etuja passiiviseen kuunteluun nähden. Tutustutaan seuraavaksi HQ-äänitilaan, joka rauhoittaa kuulokkeiden diskanttia ja voi siten kuulostaa joistakin jopa paremmalta.

Hyvää ääntä myös HQ-äänitilassa

Solitaire T saadaan asetettua HQ-äänitilaan virta päälle kytkemällä riippumatta siitä, käytetäänkö äänisignaalin siirtämiseen kaapelia vai Bluetooth-yhteyttä. Paras lopputulos saavutetaan joko kuulokekaapelilla tai USB-kaapelilla (max 24bit/96 kHz), mutta myös Bluetooth-yhteys AptX HD -koodekilla tuottaa yllättävänkin laadukasta ääntä.

HQ-äänitila aktivoi Solitaire T:n paremman D/A-muuntimen ja ohittaa samalla Sonyn ANC-piirin, jonka kautta äänisignaali kulkisi tavallisesti vastamelutoimintoa hyödyntäessä. Täten äänisignaali siirtyy HQ-tilassa kaapelin kautta tai Qualcomm:in Bluetooth-piiriltä suoraan ESS Sabren DAC-piirille. Vahvistinosion sallitaan lisäksi käyttää enemmän virtaa, ja jos kuuntelu tapahtuu muutoin kuin Bluetooth:in välityksellä, kuulokkeiden äänenvoimakkuudensäätö toimii analogisesti irrallaan äänilähteestä – tällöin lopulliseen kuunteluvoimakkuuteen vaikuttavat omalta osaltaan säädöt sekä äänilähteestä että kuulokkeista.

HQ-äänitila itsessään nostaa hieman äänenvoimakkuutta ANC ON ja ANC OFF -tiloihin verrattuna, mikä kannattaa huomioida vertailutilanteessa. Kun musiikki voimistuu, se kuulostaa meistä automaattisesti erilaiselta, ja koemme suuremman äänenvoimakkuuden herkästi äänenlaadullisena parannuksena. HQ-äänitilan A-B-tyyppinen vertaileminen muiden toimintamuotojen kanssa onkin hankalaa etenkin, kun Solitaire T toistaa välissä ääni-ilmoituksia ärsyttävän hitaalla tahdilla. Etenkin ANC OFF -tila kuulostaa pohjimmiltaan hyvin samanlaiselta, koska sen taajuusvaste on omien havaintojeni perusteella identtinen HQ-äänitilan kanssa. Vastamelutoiminnon päälle kytkeminen sen sijaan muuttaa tilannetta enemmän, mutta tutustutaan siihen tämän osion jälkeen.

Taajuusvaste HQ-äänitilassa:

Taajuusvaste HQ-äänitilassa mukailee tarkasti kuulokkeiden mekaanista tuunausta, mutta passiivitilaan verrattuna diskanttia on DSP-korjattu alaspäin 5,5–8 kHz:n välillä. Yksittäinen korostuma 5,5 kHz:n tuntumassa ei enää ilmoita juurikaan itsestään, mutta toisaalta taajuusvasteeseen muodostuu jo melkoinen kuoppa 7 kHz:n kohdalle. Ylätaajuudet ovatkin nyt tyyliltään rauhallisemmat ja vähemmän läsnäolevat passiivitilaan verrattuna. Myös yläkeskitaajuuksia on hienosäädetty parista kohtaa, mutta tämä muutos jäisi helposti huomaamatta. Keskitaajuudet toistuvat edelleen ihailtavan selkeästi ja erotellusti, ja bassokin pysyy tarkkana ja kontrolloituna jopa Bluetooth-yhteydellä kuunnellessa.

Mahdollisuuksien mukaan suosittelen silti esimerkiksi USB-kaapelin hyödyntämistä, jolloin esitystavasta tulee Bluetooth-yhteyteen verrattuna hieman kerrostuneempi, ja pienemmät äänet rajautuvat selkeämmin erilleen toisistaan. Toiston selkeys tavallaan kasvaa, kun taas Bluetooth-yhteys on hieman pehmeämpi, ja se pakkaa äänet lähemmäs äänikuvassa. Kuunteluun vähemmän keskittyessä Bluetooth-yhteydessä ei kuitenkaan ole suurempia heikkouksia.

Jos joku pitää kuulokkeiden ääntä passiivitilassa turhan kirkkaana, HQ-äänitila tasapainottaa tilannetta vähentäen samalla sibilanssia. Diskantti on edelleen paikoin epätasaista, mutta enää harvemmin huomiota herättävästi. Itse suosin passiivitilaa, koska sen lisäkirkkaus (ja mahdollisesti myös käyttämäni laitteisto) tekee esitystavasta hieman läsnäolevamman ja energiatasoltaan realistisemman HQ-äänitilaan verrattuna. Passiivitila ei kuitenkaan taivu langattomaan kuunteluun, joten kuulokkeiden monipuolisuuden näkökulmasta HQ-äänitila on itseasiassa erittäin tarpeellinen. Väittäisin jopa, etten ole kuullut hifi-termein mitattuna parempaa langatonta kuuloketoistoa kuin mitä Solitaire T tarjoaa HQ-äänitilassaan. Toki esimerkiksi avoimen rakenteen omaava Hifiman Ananda-BT R2R saattaisi päihittää sen, enkä ole myöskään vielä kuullut Bang & Olufsenin H100:aa tai DALI:n IO-12:ta.

Solitaire T vastamelukuulokkeena

Lopulta päästään siihen, miltä Solitaire T kuulostaa vastamelutoiminto päällä. Vastamelua voidaan hyödyntää oikeastaan kaikissa tilanteissa, koska siihen riittää HQ-äänitilan tavoin kuulokkeiden virran käynnistäminen. Kaapelilla kuuntelu tuottaa jälleen hieman laadukkaampaa ääntä, mutta useimmat varmasti käyttävät vastamelutoimintoa pääasiassa Bluetooth-yhteyden kanssa kodin ulkopuolella liikkuessaan.

Taajuusvaste vastamelutoiminto aktivoituna:

Vastamelutoiminnon aktivoiminen muuttaa jonkin verran Solitaire T:n taajuusvastetta, mutta voimakkaammin toistuvia alakeskitaajuuksia lukuun ottamatta en pysty täysin selittämään kuuntelukokemustani mittaustulosten pohjalta. Vastamelu päällä toistosta tulee hieman rotevampaa ja vähemmän selkeää HQ-äänitilaan verrattuna. Basso toistuu muhkeammin ja pehmeämmin, vaikka taajuusvasteen perusteella sitä pitäisi olla vähemmän kuin HQ-äänitilassa. Myös keskitaajuudet ovat sävyltään lämpimämmät ja vähemmän läpinäkyvät. Diskanttikin sulautuu enemmän yhteen, mikä heikentää omalta osaltaan äänen selkeyttä.

Lisätäyteläisyydessä on omat etunsa esimerkiksi sibilanssin torjunnassa ja kuunteluväsymyksen vähentämisessä, mutta passiivitilaan tai HQ-äänitilaan verrattuna Solitaire T ei enää varsinaisesti kuulosta kalliilta huippukuulokkeelta, vaan muistuttaa edullisempia vastamelukuulokkeita. HQ-äänitila pitää toiston paremmin kontrollissa ja kerrostaa musiikin eri osa-alueet avarammaksi kokonaisuudeksi. Vastamelun lisääminen kokonaisuuteen vaikuttaa puolestaan romahduttavan äänikuvan niin lähelle, että ehdin jo pelästyä ensimmäisellä käyttökerralla, ettei Solitaire T:ssä ole äänikuvaa laisinkaan. Pientä helpotusta tähän toisi kuitenkin jo Bluetooth-yhteyden vaihtaminen USB-kaapeliin.

Solitaire T kuulostaa edelleen vastamelutoiminto päällä hyvältä, mutten koe sitä suureksi parannukseksi edullisempiin kilpailijoihinsa nähden. Toisaalta tuhdista bassosta pitävät todennäköisesti suosisivat voimakkaammin murisevaa lopputulosta HQ-äänitilan ohuemman ja selkeämmän äänen sijaan. Itse lasken kuitenkin vastamelutoiminnon lähinnä elämää helpottavaksi asiaksi tilanteisiin, joissa paras mahdollinen äänenlaatu ei ole ykkösasia kuulokkeiden käytön aikana. Koska tällaisia hetkiä tulee nykyään vastaan yllättävänkin usein, on hienoa, että Solitaire T pystyy hoitamaan äänenlaatu edellä tehdystä suunnittelustaan huolimatta auttavasti myös vastamelukuulokkeen roolin.

Vaihtoehtoinen kuuntelutapa: Qudelix 5K (tai vastaava Bluetooth-DAC)

Koska huomasin testijakson aikana suosivani kuulokkeiden taajuusvastetta ja ääntä passiivitilassa todeten kuitenkin Bluetooth-kuuntelun monesti käytännöllisemmäksi, keksin lopulta tavan yhdistää nämä kaksi käyttötapaa. Kun käytän Solitaire T:tä Qudelix 5K:lla, pystyn kuuntelemaan kuulokkeita passiivitilassa ja hyödyntämään samalla laitteen LDAC-Bluetooth-koodekkia, joka päihittää laadussa AptX HD:n. Kuulokkeiden mukana toimitettava 1,4 metrinen kaapelikin on tällaiseen käyttöön juuri sopiva, sillä laitteen saisi sujautettua helposti vaikkapa taskuun. Kaiken lisäksi pystyisin myös taajuuskorjaamaan kuulokkeita täysin vapaasti Qudelix 5K:n parametrisella korjaimella, jolla olenkin itseasiassa alentanut 5,5 kHz:n korostumaa parilla desibelillä.

Vastaava järjestely onnistuisi toki minkä tahansa muunkin langallisen kuulokemallin kanssa, mutta mikään Solitaire T:n tasoinen suljettu kuuloke ei nähdäkseni kulkisi mukana yhtä kompaktissa paketissa. Esimerkiksi Focal Azurys olisi tällaiseen käyttöön hyvä vaihtoehto halvemmalla, mutta Solitaire T kuulostaa mielestäni paremmalta. Jos joku kaipaakin erinomaisia kuulokkeita Qudelix 5K:n tai jonkin vastaavan Bluetooth-laitteen kaveriksi, annan Solitaire T:lle vahvan suositukseni.

Yhteenveto

Solitaire T:stä jää päällimmäisenä mieleen sen monipuolisuus. T+A on nähdäkseni pyrkinyt luomaan uuden tuotekategorian niille hifiharrastajille, jotka eivät perinteisesti ole kokeneet langattomia kuulokkeita riittävän hyviksi, mutta saattaisivat kuitenkin haluta sellaiset. Samalla Solitaire T toimisi myös erinomaisena langallisena kuulokkeena perustellen parhaiten korkean hintansa. Tällöin äänenlaatu yltää mielestäni nelinumeroisen summan edellyttämälle tasolle, minkä lisäksi Solitaire T on myös tähän mennessä paras kokeilemani langaton kuuloke HQ-äänitilassa kuunneltuna. Vastamelutoiminto sen sijaan on mukava lisäominaisuus, mutta se päällä kuulokkeet eivät tarjoa juurikaan äänenlaadullista parannusta alle 1000 euroa maksaviin kilpailijoihinsa nähden. Jos tämä olisi pääasiallinen käyttötarpeeni, valitsisin mieluummin esimerkiksi puolet edullisemman Focal Bathysin tai jonkin tehokkaasta vastamelustaan tunnetun kuulokemallin.

Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta itseäni jää mietityttämään jonkin verran Solitaire T:n ulkonäkö suhteessa sen korkeaan 1400 euron hintaan. Kuulokkeet on tehty laadukkaasti, mutta ne eivät varsinaisesti näytä luksustuotteelta esimerkiksi hiljattain julkaistuun B&O H100:aan tai Bowers & Wilkinsin PX-sarjaan verrattuna. Ylemmissä hintaluokissa tällä alkaa mielestäni olla merkitystä, jos valmistaja aikoo tulla huomatuksi kilpailijoidensa joukosta. Toisaalta Solitaire T miellyttäisi varmasti niitä, jotka haluavat jotakin hillitympää ja vähemmän huomiota herättävää.

Lopullinen arvioni kuulokkeista on kaksijakoinen. Solitaire T:tä ei mielestäni kannata hankkia ensisijaisesti vastamelukuulokkeeksi, sillä sellaiseksi se on aivan liian kallis, eikä se myöskään toimi kaikilta osin optimaalisesti. Sen sijaan hyvään äänenlaatuun tähtäävänä Bluetooth-kuulokkeena (HQ-äänitila) ja yhtenä hintaluokkansa parhaimpana langallisena kuulokkeena (suljetut mallit alle 1500€) haluan jatkossa mainita tuotteen Kuulokenurkan kunniaseinällä, kunhan ensin ratkaisen, mihin kategoriaan sen sijoitan. Tämä dilemma kertokoon siitä, että T+A on onnistunut kehittämään jotakin uutta ja erilaista. Ehkä jonakin päivänä yhtä monipuolisiin kuulokkeisiin saadaan myös tehokas vastamelutoiminto.

Plussat ja miinukset:

+ Tarjoaa monia käyttömahdollisuuksia, joilla kaikilla omat etunsa
+ Selkeä, tarkka ja innostava ääni passiivitilassa sekä HQ-äänitilassa
+ Realistiselta tuntuva tilavaikutelma passiivitilassa
+ Hauska bassontoisto, joka pysyy myös hyvin kontrollissa
+ HQ-äänitila säilyttää äänenlaadun hyvänä Bluetooth-kuuntelussa
+ Rakenteessa paljon metallia
+ Luonnolliselta kuulostava läpikuuluvuustila
+ Kattava varustelu

+/- Käyttömukavuus on kunnossa, mutta kuulokkeet eivät välttämättä sovi ihmisille, joilla on suuri pää tai suuret korvat
+/- Huomaamattomuus voi olla etu julkisilla paikoilla liikkuessa, mutta pelkistetty ulkonäkö kalpenee monien muiden hintavien kuulokkeiden rinnalla

– Diskantissa on ajoittaista terävyyttä ja korostunutta sibilanssia
– Paras äänenlaatu vaatii vastamelutoiminnon pois päältä kytkemisen
– Hipaisutoiminnot ja ääni-ilmoitukset aiheuttavat turhautumista
– Tehokkuudeltaan keskinkertainen vastamelutoiminto
– Jokseenkin vanhentunut Bluetooth-tekniikka
– Korkea hinta vastamelukuulokkeeksi