Kirjoittaja: Roderick
Tietoja:
- Hinta: ~550 € + ALV
- Rakenne: Avoin, over-ear
- Planaarielementti
- Impedanssi: 60 ohm
- Herkkyys: 99 dB / mW
- Paino: 530 g
- Kaapeli: 2 m pitkä kaapeli 4,4 mm:n pentacon-liittimellä. Kaapeli kiinnittyy kuulokkeisiin 3,5 mm:n liittimillä
- Lisävarusteet: Suuri kovasta muovista valmistettu salkku, vaihtopehmusteet, pussukka
Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote
Kiinalaisen GoldPlanarin GL2000-kuulokemalli julkaistiin alkuvuonna 2021. Ensimmäiset arvostelut kuulokkeista olivat erittäin positiivisia, joten GL2000:n ympärille syntyi nopeasti valtava hype. Alkuinnostuksen jälkeen kuulokkeista alkoi kuitenkin ilmestyä myös negatiivisempia arvioita, mikä johti siihen, että GL2000 on saanut maineen erittäin polarisoivana kuulokemallina.
Kuulokkeista on olemassa kaksi versiota, joista toisessa on yksipuolinen magneettirakenne, ja toisesta magneetit löytyvät elementin molemmilta puolilta. Kaksipuolisilla magneeteilla oleva versio on ollut suositumpi, ja myös arvostelukappaleeni on kyseistä mallia. Kuuntelin arvosteluani varten kuulokkeita vain nahkaisilla korvapehmusteilla, koska ne kuulostivat mielestäni paremmilta, eikä minulla ollut riittävästi aikaa tehdä vertailua molempia pehmusteita käyttäen.
Arvostelussa käytetty laitteisto: PC > Tidal > Schiit Yggdrasil A1 gen5 usb > Monolith Liquid Platinum / SPL Phonitor 2 / Shortest Way SW51+
Rakenne ja mukavuus
Kuulokkeet toimitetaan hienossa muovisessa laukussa, joka muistuttaa Audezen Pelican-salkkua ja ZMF:n Seahorse-salkkua. Kuulokkeiden mukana tulee myös kahdet erilaiset pehmusteet: toiset ovat nahkaa ja toiset kangasmateriaalia. Kuulokkeiden mukana tulevassa kaapelissa on erikoisesti balansoitu 4,4 mm:n liitin. Vaikka liitin ei olekaan enää nykyään kovin harvinainen, sen valinta ainoaan mukana tulevaan kaapeliin on käsittämätöntä. Kyseinen 4,4 mm:n liitin on yleisempi kannettavissa vahvistimissa ja DAP:eissa, mutta GL2000 ei ole millään tapaa mobiilikuuloke. Koska ostin omat kuulokkeeni käytettynä, eikä niiden mukana tullut kyseistä kaapelia, en pysty kommentoimaan ollenkaan sen laatua tai muita ominaisuuksia.
Yli 600 euroa maksaviksi kuulokkeiksi GL2000 on rakenteeltaan kelvollinen. Hyvänä ratkaisuna sangan säätö on porrastettu, mikä mahdollistaa portaattomaan systeemiin verrattuna tasaisemman ja helpomman kuppien korkeuden säädön. Kuulokkeiden sangassa on säätövaraa todella reilusti, joten ne saa sopimaan miten isoon päähän tahansa.
GL2000:n sanka ja kuppeja kiinni pitävät haarukat ovat metallia. Kuulokkeiden kuppien materiaalista on sen sijaan pientä epäselvyyttä: ne voivat olla muovia tai alumiinia. Kupit eivät tunnu niin viileältä kuin metallilta voisi odottaa – toisaalta materiaalin valinnalla ei ole sinänsä väliä. Kun viimeistely on jäänyt sille tasolle, ettei muovia erota metallista, materiaalin selvittäminen ei muuta kuulokkeiden keskinkertaista laatuvaikutelmaa. Hienointa GL2000:n ulkoisessa olemuksessa ovat koristeelliset ritilät sekä laadukkaan tuntuiset korvapehmusteet.
Kuulokkeiden haarukka kiinnittyy sankaan pultilla, jonka varassa kupit liikkuvat miellyttävän tuntuisesti. Liikkeessä on hieman vastusta, mikä luo vaikutelman laadukkuudesta ja kestävyydestä. Valitettavasti tässä pultissa piilee myös GL2000:n suurin rakenteellinen suunnitteluvirhe: kiinnitysmekanismi löystyy itsestään. Omissa kuulokkeissani toinen puoli heiluu jo hieman, muttei kuitenkaan niin paljoa, että olisin katsonut sen kiristämisen tarpeelliseksi.
Haarukoiden kiinnitys kuppeihin vaikuttaa sen sijaan vähemmän vaurioherkältä, mutta kiinnitysmekanismi on liian löysä. Tämä johtaa siihen, että kuulokkeiden kupit heiluvat täysin vapaasti omalla painollaan. GoldPlanarille on kuitenkin annettava pisteet siitä, että GL2000 on rakenteeltaan huomattavasti vakaampi kuin Monopricelle tilaustyönä valmistettu Monolith M1060. Kyseiset kuulokkeet venkoilevat käytössä kuin Slinky-lelu puhumattakaan siitä, että ne myös hajoavat mitä moninaisimmilla tavoilla.
Käyttömukavuudeltaan GL2000 on korkeintaan kohtalainen. Kuulokkeet ovat kooltaan isot (suurin piirtein Hifiman Anandan kokoiset, mutta paksummat). GL2000 painaa 530 grammaa, mikä on jo melko paljon kuulokkeille, joissa ei ole painoa jakavaa ”suspension strap”-mekanismia. Kaipaisin kuulokkeisiin hieman lujempaa puristusvoimaa, jotta niiden paino jakautuisi paremmin, eikä lepäisi lähinnä päälaen varassa. Onneksi kuulokkeiden panta on kuitenkin hyvin pehmustettu.
Kuulokkeet istuvat päässäni löysästi ja heiluvat liikkuessa melko paljon (ehkä kuulokkeet on suunniteltu niille, joilla on minua isompi pää). Isotkin kuulokkeet olisi mahdollista tehdä siten, että ne istuvat mukavasti. Tästä ovat mielestäni hyviä esimerkkejä Sennheiser HD800 ja Hifiman Arya. Melko huonon pantaratkaisun vuoksi GL2000 ei pärjää mukavuudessa edes painavammille kuulokkeille, kuten 635 grammaiselle Audeze LCD-X:lle.
Äänenlaatu
GL2000:n selkeimmin erottuva ominaispiirre on toiston suuruus, kuten isokokoiselta planaarikuulokkeelta on lupa odottaakin. Kuulokkeilla äänet eivät tunnu pieniltä pisteiltä, vaan ne ovat kookkaita ja elävän kuuloisia – äänikuva on todella iso varsinkin sivuttaissuunnassa. Kookkaan äänikuvan ansiosta jokaiselle instrumentille on äänikentässä oma paikkansa.
Kuulokkeiden keskiäänet soivat kuulaasti ja bassoa on mukavan runsaasti. Tavanomaisesta poikkeavan taajuusvasteen vuoksi musiikista erottuu yksityiskohtia, jotka saattavat jäädä monilla muilla kuulokkeilla huomaamatta. Näiden hyvien ominaisuuksien vuoksi en ollenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät GL2000:sta. Tarkemmin kuunneltuna käy kuitenkin myös ilmi, miksi toiset eivät voi kuulokkeita sietää. Kuulun itsekin jälkimmäiseen joukkoon, joten GL2000:a suosikkikuulokkeinaan pitävien voisi olla järkevää lopettaa arvosteluni lukeminen tähän ja mennä nauttimaan musiikin kuuntelusta.
GL2000 ei jostakin syystä suostunut mittautumaan oikein MiniDSP Ears -laitteellani, joten en poikkeuksellisesti julkaise kuulokkeista omia mittauksiani. Oletan, että laitteisto reagoi väärin kuppien sisäisiin heijastumiin, minkä seurauksena taajuusvasteeseen ei piirtynyt juuri ollenkaan korkeampia taajuuksia. Paremmilla ammattilaistason laitteilla tehdyt taajuusvastemittaukset kuulokkeista löytyvät seuraavan linkin takaa: https://crinacle.com/graphs/headphones/gold-planar-gl2000/
Basso:
Basson määrä on yksi kuulokkeiden positiivisista ominaisuuksista. Mittauksissa on havaittavissa pientä vajausta alimpien bassotaajuuksien osalta, mutten huomaa sitä kuunnellessa. GL2000:n keskibasso on korostumatonta, kuten planaareissa yleensäkin. Valitettavasti kuulokkeiden bassontoistoa vaivaa kuitenkin kokonaisuutena sama ongelma kuin esimerkiksi Hifiman Anandaa: basso kuuluu kyllä tarpeeksi lujaa, mutta se ei tunnu juuri miltään. GL2000:n toisto on jopa ponnettomampaa kuin Anandalla. Basso soi myös hieman pyöristyneen ja löysän oloisesti, joten bassontoiston laatu ei yllä mielestäni sille tasolle, jota tämän hintaisilta kuulokkeilta odottaisi.
Keskiäänet:
Kuulaat ja verhoutumattomat keskiäänet kuuluvat myös GL2000:n vahvuuksiin. Verhoutumattomuus selittyy pitkälti useamman desibelin korostumalla, joka on korkeimmillaan 800–1200 Hz:n alueella. Tämän korostuman vuoksi sointi on kuitenkin samaan aikaan rungotonta, kovaa, ja paikoitellen myös hyökkäävää. Toisto on tyyliltään huutavaa ja sitä vaivaa sibilanssi. Useat soittimet kuulostavat todella metallisilta ja yleinen äänenväri on muutenkin pielessä.
Diskantti:
Kuulokkeiden diskantti on todella omituinen ja ainoa äänen osa-alue, josta en keksi mitään positiivista sanottavaa. Diskantin korostuma 10 kHz:n jälkeisellä alueella voi tuoda sointiin mukavaa ilmavuutta, mutta jostakin syystä GoldPlanarin tapauksessa sointiin syntyy enimmäkseen epämiellyttävää metallista kihinää. Lisäksi alemman diskantin korostumat lisäävät keskiääniin sibilanssia, ja voimakas korostuma 5–6 kHz:n välillä on liikaa jopa minulle, vaikken olekaan erityisen herkkä kyseisen taajuusalueen korostumille.
Ajoittaisten ylilyöntien lisäksi osa diskantista soi aivan liian vaimeasti. GL2000-kuulokkeita on moitittu siitä, että ne saavat erityisesti rummut kuulostamaan kompressoiduilta – tämä tuntuu pitävän täysin paikkansa kuulokkeita kuunnellessa. GL2000 on niitä harvoja kuulokkeita, jotka onnistuvat soimaan diskantiltaan yhtä aikaa sekä liian kirkkaasti että ontosti.
Äänikuva, dynamiikka ja muut teknisyydet:
Kuulokkeiden äänikuva on kooltaan vaikuttava. Tilaa on sivuttaissuunnassa todella paljon, joskin syystä tai toisesta osa äänistä tuntuu tulevan todella häiritsevästi aivan korvan vierestä – mieleeni tulee hieman AKG:n K701-kuulokkeet, mutta siitä on jo vuosia, kun kuulin ne edellisen kerran. GL2000:n äänikuvan syvyys ei ole valitettavasti riittävä näin leveälle esitykselle, joten äänikuva muistuttaa muodoltaan kapeaa suorakulmiota. Vaikka äänikuvasta puuttuukin syvyyttä, instrumentit ovat silti hyvin paikoillaan, ja soinnissa on isoille planaarikuulokkeille tyypillistä laajuutta. Soinnissa on jopa kolmiulotteisuutta, mutta se ei ylety kovin syvälle. GL2000:n äänikuva muistuttaakin hieman HEDDphonen presentaatiota.
Dynamiikaltaan GL2000 on lattea. Olen useaan otteeseen haukkunut Hifiman Anandan ponnettomuutta, mutta GL2000 on vieläkin heikompi suoriutuja. Saattaa jopa olla, että kuulokkeet ovat elottomamman kuuloiset kuin dynamiikaltaan parjatut Dan Clark Audion (aiemmin MrSpeakers) kuulokkeet – ainakin tällainen muistikuva minulle jäi sekä avoimesta että suljetusta Aeon Flow -mallista. GL2000 on joka tapauksessa makrodynamiikaltaan yksi heikoimmista kuulemistani hintavammista kuulokkeista.
Kuulokkeet ovat keränneet paljon kehuja yksityiskohtien erottelukyvystään, mistä olen jossakin määrin samaa mieltä. Muutamat arvostelijat ovat pohtineet, että kuulokkeiden dynaaminen kompressio toisi joitakin ääniä korostetusti esiin. Tämä voi toki olla mahdollista, mutta uskon itse asian johtuvan enemmän taajuusvasteesta. Ihmisen kuulo on herkimmillään 1 kHz:n paikkeilla, ja GL2000 korostaa keinotekoisesti juuri kyseistä taajuusaluetta. Tämä voidaan aistia lisääntyneenä äänen selkeytenä, mutta GL2000:n tapaan korostus johtaa valitettavasti yleensä eräänlaiseen toiston huutavuuteen.
Kuulokkeiden diskantti on todellinen sekasotku, jossa korostumat työntävät joillakin taajuusalueilla ääniä esiin, ja vaimentumat poistavat muiden taajuusalueiden tieltä ”esteitä”. Tästä johtuen kuunnellessa tulee kiinnitettyä huomiota ääniin, jotka tasapainoisemmin soivilla kuulokkeilla eivät yhtälailla korostu muiden äänien joukosta. Olipa syy tiettyjä yksityiskohtia korostavaan toistoon mikä tahansa, koen sen melko viihdyttäväksi. Tämän ominaispiirteen ansiosta GL2000:a on ajoittain mielenkiintoista kuunnella.
GL2000 pähkinänkuoressa:
Oikeanlaisella musiikilla ja sopivalla äänenvoimakkuudella kuulokkeet kuulostavat oikein mainioilta. Valitettavasti tällainen mainio hetki saattaa kestää kappaleessa vain ensimmäiset puoli minuuttia, ja seuraavat viisi minuuttia ovat melkoista kidutusta. Pahimmillaan GL2000 kuulostaa siltä kuin rumpali hakkaisi onttoa kantoa, ja taustaa säestettäisiin valtavalla rytmimunalla, joka soi kovempaa kuin muut instrumentit. Samalla vokalisti karjuu laulun sanoja metalliseen megafoniin. Basso puolestaan toistuu pyöristettynä ja määrältään minua miellyttävästi, mutta se ei kuitenkaan aikaansaa mitään tuntemuksia (basson kuulee, mutta sitä ei tunne fyysisesti ollenkaan).
Kokonaisuutena kuulokkeiden sointi on omituista ja velttoa. Tasapaksuuden rikkovat ainoastaan vokalistin korvia ärsyttävät konahtelut. Huutavuuden lisäksi vokalisti kuulostaa välillä myös nasaalilta ja sibilantilta. Aina kun GL2000 saa toistettua jonkin asian oikein, se onnistuu vain sillä kustannuksella, että kaksi muuta asiaa menee todella pahasti pieleen. Voi olla, että kuulokkeista saisi modifioimalla ja taajuuskorjaamalla melko kelvolliset, jolloin niiden ongelmaksi jäisi kuitenkin edelleen heikko dynamiikka. En kuitenkaan näe mitään järkeä kuulokkeisiin kohdistuvassa lisäenergian tuhlaamisessa, koska GL2000:n hinnalla saa useita tasapainoisemman kuuloisia ja teknisesti vähintään yhtä hyviä kuulokkeita. Seuraavaksi vertailenkin kuulokkeita muutamiin niiden kilpailijoihin.
Vertailua muihin kuulokkeisiin
GL2000 vs. Hifiman HE6se V2
Hinnat: 550 € vs. 1800 USD (Todellinen hinta on noin 600 € kuulokkeiden ollessa jatkuvasti alennuksessa)
Hifimanin HE6se V2 on ääneltään alle tuhat euroa maksavien kuulokkeiden parhaimmistoa. Kuulokkeiden toisto on puhdasta, dynaamista ja pientä diskantin ylilyöntiä lukuun ottamatta tasapainoista. Kuulokkeiden suurimpia heikkouksia ovat tarve tehokkaalle vahvistimelle, huono kaapeli sekä halvan tuntuinen rakenne, joka on kopioitu suoraan 200 euroa maksavasta HE400se-mallista.
Hankin HE6se:n vasta hiljattain, joten kuulokkeet eivät ole minulle vielä kovin tutut. Olen toistaiseksi kuunnellut niitä Liquid Platinum -vahvistimella. Vaikka vahvistimessa onkin rutkasti tehoa (4,2 W / 56 ohm), se tuntuu silti tuskailevan 50 ohmisen ja naurettavan alhaisen herkkyyden (83,5 dB / mW) omaavan HE6se:n kanssa. Vahvistin meni jopa kertaalleen suojaustilaan kesken kuuntelun – kuulokkeiden tulevaa arvostelua varten yritänkin hankkia niille riittävän tehokkaan vahvistimen.
Rakenne ja mukavuus:
Ulkoisesti GoldPlanar GL2000 tarjoaa Hifimania enemmän vastinetta rahalle. GL2000:n pehmusteet tuntuvat laadukkaammilta ja kuppien koristeellisissa ritilöissä on pientä luksuksen tuntua. HE6se sen sijaan on halvan näköinen ja tylsä. Rakenteeltaan se tuntuu kuitenkin GL2000:a tukevammalta, joten uskoisin sen olevan kestävämpi pidemmässä käytössä olettaen, että korvapehmusteet eivät hajoa omia aikojaan, kuten monissa Hifimanin kuulokkeissa on ollut tapana.
HE6se:n kaapeli on Ananda-mallista tuttu surkea lonkero. GL2000:n alkuperäistä kaapelia en ole valitettavasti itse nähnyt. Oleellisin ero kaapeleiden välillä on se, että GL2000:n kaapeli käy vain 4,4 mm:n liitäntään, kun taas HE6se:n kaapeli on yleisempi 4pin XLR, johon toimitetaan myös 6,35 mm:n adapteri.
Omassa päässäni HE6se on mukavampi kuin GL2000, sillä Hifiman on hieman kevyempi (470 g vs. 530 g) ja se istuu päässä tukevammin. GL2000:n molemmat pehmusteet tuntuvat aluksi todella mukavilta, mutta kuulokkeiden löysyys alkaa ärsyttämään jo parin minuutin jälkeen – puolessa tunnissa myös kuulokkeiden painon alkaa tuntea.
Ääni:
Kuulokkeiden taajuusvasteita voit vertailla täällä.
GL2000:n ja HE6se V2:n soinnissa on melko paljon samaa, koska molemmat ovat isoja planaarikuulokkeita. Sopivalla musiikilla GL2000 kuulostaa jopa kilpailukykyiseltä Hifimanin rinnalla, mutta tällaisten kappaleiden löytäminen on harmillisen vaikeaa, sillä musiikin toimivuus ei riipu GL2000:lla niinkään musiikkityylistä, vaan tavasta, jolla äänite on tehty.
Vaikka HE6se kuulostaa toisinaan liian kirkkaalta ja jopa hieman rakeiselta, soinnin tasapaino on huomattavasti parempi kuin GL2000:ssa. Mikäli GoldPlanareiden taajuusvaste olisi edes suurin piirtein kunnossa, ne voisivat haastaa Hifimanin äänen sulavuudessa. GL2000 on pohjimmiltaan hienostuneen kuuloinen, jos vaan kehno taajuusvaste, heijastumat ja soinnin yleinen metallisuus antaisivat ominaisuudelle mahdollisuuden tulla paremmin esiin.
Makrodynamiikaltaan HE6se V2 ja GL2000 eroavat kuin yö ja päivä. HE6se on todella iskevän kuuloinen, mutta se onnistuu toistamaan onnistuneesti myös hienostuneemmat dynaamiset vaihtelut. GL2000:n ehdinkin jo mainita olevan dynaamisesti äärimmäisen valjun kuuloinen.
GL2000 on kuitenkin mielestäni hitusen vakuuttavampi instrumenttien erottelukyvyssä. HE6se:llä on taipumus sumputtaa äänenlähteitä, ja instrumentit soivat ohuen kuuloisina taustaansa naulittuina. GL2000 soi suuremmin antaen eri äänilähteille paremmin omaa tilaa. Kuulokkeet myös pystyvät irrottamaan äänet “soivasta seinästä” omiksi elävän kuuloisiksi yksiköikseen.
Tältä osin GL2000 muistuttaa enemmän Hifiman Anandaa ja Aryaa, mutta sen äänikuva ei kuitenkaan valitettavasti ole yhtä luonnollinen kuin näissä kahdessa Hifimanissa. GL2000:n omituinen suorakaiteen muotoinen äänikuva ei esimerkiksi toimi ollenkaan efekteillä, joissa ääni lähestyy kuuntelijaa. Kuulokkeilla tällaiset efektit aistii pääasiassa äänenvoimakkuuden lisääntymisenä tilaan liittyvän informaation kadotessa matkalla. Tässä Hifiman HE6se suoriutuu paremmin.
HE6se V2 on minulle vielä sen verran tuore tuttavuus, etten ole ehtinyt muodostaa mielipidettä siitä, kuinka se vertautuu muihin samaan hintaluokkaan asettuviin kuulokkeisiin. Tässä vaiheessa tiedän kuitenkin sen, ettei GoldPlanar GL2000:sta ole Hifimaneille haastajaa. GL2000 kuulostaa tilavammalta kuin HE6se, mutta monet muutkin kuulokkeet pystyvät samaan.
Esimerkiksi Hifiman Ananda on äänikuvaan liittyviltä ominaisuuksiltaan parempi kuin HE6se. Anandan äänikuva on myös parempi kuin GL2000:ssa. Lisäksi Ananda on mielestäni muutoinkin kokonaisuutena paremman kuuloinen ja niitä on mukavampaa käyttää. Koska Ananda maksaa nykyään suurin piirtein saman verran kuin GL2000, en keksi mitään perustetta GL2000:n valinnalle Anandan sijaan.
GL2000 vs. Grado Hemp
Hinnat: 550 € vs. 499 €
Vuonna 2020 julkaistu Grado Hemp sai osakseen melkoista suitsutusta. Hemp-malli on erityisesti ylä-äänien toistoltaan tasapainoisempi kuin Gradot yleensä, joten se voitti puolelleen monia, jotka eivät ole aiemmin välittäneet Gradon kuulokkeista. Itseäni kiinnosti tietää, millaisena vaihtoehtona pienikokoiset dynaamisella elementillä varustetut kuulokkeet toimivat isoille planaarikuulokkeille.
Rakenne ja mukavuus:
Hemp-mallin vaahtomuovipehmusteet ovat vielä pienemmät kuin Gradoissa yleensä. Pehmusteilla on paksuutta vain noin 5 mm, ja kuulokkeiden keskikohta on elementin kohdalta pehmustamaton. Kuulokkeet ovat kuitenkin päässä siedettävän tuntuiset, koska niillä on painoa vain noin 200 grammaa, eivätkä ne purista liikaa korvia. Pidemmässä käytössä kuulokkeiden asentoa joutuu kuitenkin usein säätämään, koska kupit lähtevät “avautumaan” itsestään pois päin korvilta, eivätkä on-ear-kuulokkeet ole pidemmän päälle muutenkaan mukavia silmälaseja käyttävälle.
Grado Hemp ansaitsee ison miinuksen järkyttävästä, painavasta ja jäykästä kaapelistaan, joka ei ole irrotettavissa. En ymmärrä, miksi Grado haluaa vuosi toisensa jälkeen ampua itseään jalkaan typerällä kaapelillaan. Painavan kaapelin on levättävä tasaisesti pöydällä tai sylissä, koska roikkuessaan se kiskoo kevyitä kuulokkeita pois päästä. Melko epämukava GL2000 onnistuu olemaan Gradoja mukavampi, vaikka se painaakin lähes kolminkertaisesti.
Rakenteeltaan Hemp on muutoin tuttua Gradoa. Puiset kupit ovat kivan näköiset, ja kuulokkeissa on laadultaan heikon oloinen sankamekanismi ja kevyesti pehmustettu panta. Kuulokkeiden retrosta ulkonäöstä joko pitää tai on pitämättä. Itse tykkään Gradon designista, mutta sangat kaipaisivat mielestäni hieman hienompaa ulkonäköä ja kestävämpiä metalliosia. Useita satoja euroja maksaviksi kuulokkeiksi en ole vakuuttunut sen enempää Grado Hempin kuin GoldPlanar GL2000-mallinkaan laadusta.
Ääni:
Kuulokkeiden taajuusvasteita voit vertailla täällä.
Wow – Grado Hemp on niitä kuulokkeita, joista tietää viiden sekunnin jälkeen, että musiikki soi todella hyvin! Olen aiemmin omistanut Gradon halvempien mallien lisäksi muutamat kalliimmatkin mallit (RS2e ja RS1i), enkä ollut kauhean vakuuttunut. Uudempi Hemp eroaa kuitenkin vanhempien Gradojen soinnista melko merkittävästi.
Vaikka valmistajan kuulokkeille ominainen 2 kHz:n korostuma onkin edelleen läsnä, Hemp kuulostaa muilta osin aiempaa tasapainoisemmalta. Bassoa on tullut hieman lisää ja diskantti on merkittävästi tasapainoisempi ja lähes pehmeä. Sointi on täynnä energiaa, dynamiikkaa ja ennen kaikkea musikaalisuutta. Hemp on yksi hauskimmista koskaan kuuntelemistani kuulokkeista! Tämän vuoksi kuulokkeet ovatkin lähes täydellinen vastakohta GL2000:lle.
Grado Hempiin verratessa GL2000 onnistuu vakuuttamaan tanakammalla alabasson toistollaan, sillä siihen vaihtaessa huomaa selkeästi, miten vajavaisesti Hemp toistaa alimpia taajuuksia. GL2000 vakuutti minut Hifiman HE6se-malliin verratessa tilavalla soinnillaan, mutta Grado Hempiin verratessa tilanne ei ole enää yhtä ruusuinen. Vaikka GL2000 onkin äänikuvaltaan leveämpi, on Grado Hempin äänikuva kolmiulotteisempi ja vähintään yhtä syvä. Gradot ovat jo rakenteensa puolesta todella avoimia ja niiden sointi on hyvällä tavalla irtonaisen kuuloista. Hemp-mallin paremmin jäsentyneen ja tarkemman äänikuvan rinnalla GL2000 kuulostaa lähes suljetulta kuulokkeelta.
Räväkästä yläkeskialueen tuunauksestaan huolimatta Hemp kuulostaa luonnollisemmalta kuin metallisen kuuloinen GL2000. Oletin GL2000:n päihittävän Hempin erottelukyvyssä, mutta kuulokkeet soivat itseasiassa Hempiä pyöristetymmin ja suttuisemmin. GL2000 tuntuu myös hukkaavaan pieniä nyansseja, jotka toistuvat selkeästi Gradolla.
GL2000:n ainoaksi vahvuudeksi Grado Hempiin verrattuna muodostuu paremmin toistuva alabasso. Toisaalta lähes kaikki planaarikuulokkeet toistavat alimmat bassot Gradoja paremmin, joten en keksi taaskaan syytä suositella GL2000-kuulokkeita. Grado Hempistä minulla sen sijaan on paljonkin positiivista sanottavaa, joten siitä julkaistaan ehdottomasti tulevaisuudessa oma arvostelu Kuulokenurkassa.
GL2000 vs. iBasso SR2
Hinnat: 550 € vs. 499 €
Kiinalainen iBasso on tunnettu parhaiten kannettavista musiikkisoittimistaan ja in-ear-kuulokkeistaan. Vuonna 2020 julkaistu SR2 onkin vasta valmistajan toinen täysikokoinen kuulokejulkaisu. Aiempaa vuonna 2018 julkaistua SR1-mallia valmistettiin vain rajattu 500 kappaleen tuotantoerä, mutta SR2-mallia pitäisi olla saatavilla pysyvämmin.
Rakenne ja mukavuus:
SR2 on rakenteeltaan yksinkertainen, mutta toimiva. Valmistaja ei ole katsonut tarpeelliseksi lisätä kuulokkeisiin mitään koristeellisia krumeluureja. Pelkistetty tyyli miellyttää omaa silmääni, koska kuulokkeet eivät tunnu muutoinkaan halvoilta.
SR2:n pääpanta on erittäin laadukkaan tuntuista nahkaa, jonka rinnalla vastaavat osat vaikuttavat halvoilta jopa hintavissa Audezen tai ZMF:n kuulokkeissa. SR2:n korvapehmusteet ovat erittäin mukavat ja niitä tulee mukana kahdet erilaiset. Kuulokkeiden kaapeli puolestaan on käytettävyydeltään parhaita testaamiani. Myös käyttömukavuudeltaan SR2 kuuluu testaamieni kuulokkeiden parhaimmistoon hintaluokasta riippumatta. Rakenteen ja mukavuuden osalta GL2000 ei siis tarjoa vastusta iBasson kuulokkeille.
Ääni:
Kuulokkeiden taajuusvasteita voit vertailla täällä. Kyseisiä mittauksia tulkitessa on hyvä tietää, että SR2 on pehmusteiden asennon suhteen herkempi kuin yksikään toinen kuuloke, jota olen testannut. Omat taajuusvastemittaukseni muistuttavat Crinaclen tuloksia, mutta taajuusvaste muuttuu todella paljon kuulokkeiden ja pehmusteiden asennosta riippuen. Täältä voit katsoa, miten GL2000 vertautuu vanhempaan iBasso SR1-malliin. Uskon, että SR2 kuulostaa niiden mukana toimitettavilla vaihtoehtoisilla pehmusteilla lähes samalta kuin SR1.
Hifiman HE6se:n tapaan myös SR2 on minulle uusi hankinta, joten en ole vielä ehtinyt kuunnella niitä kovinkaan perusteellisesti. Alkutahdeista lähtien on kuitenkin selvää, että SR2 ei ole GL2000:n tapaan epäonnistunut tuote. SR2 päihittää GoldPlanarin tekeleen helposti dynamiikassa. GL2000:n äänikuva on leveämpi kuin SR2:ssa, mutta koen kuitenkin SR2:n presentaation miellyttävämmäksi, koska äänikuva on luonnollisemmin jäsentynyt.
SR2:n bassontoisto on laadultaan hintaluokkansa parhaimmistoa. Hienoista keskialueen kovuutta, alempien keskiäänien ohuutta ja melko keskinkertaista erottelukykyä lukuun ottamatta SR2:n soinnissa ei juuri ole moitittavaa. GL2000 kykenee kuitenkin kaivamaan musiikista esiin enemmän yksityiskohtia. Vaikka tämä olisikin kuuntelijalle kuulokkeiden tärkein osa-alue, en voi silti suositella GL2000:ta, sillä vastaavaa suorituskykyä on saatavilla myös halvemmissa kuulokkeissa.
GL2000:n mukana tulevilla vaihtopehmusteilla ei ole radikaalia vaikutusta kuulokkeiden ääneen, vaikka ero onkin selkeästi havaittavissa. SR2:n erilaiset pehmusteet sen sijaan muuttavat kuulokkeiden ääntä niin merkittävästi, etten ole koskaan aiemmin törmännyt yhtä suureen eroon vakiopehmusteiden välillä. Kuulokkeisiin oletuksena asennetuilla pehmusteilla ääni on melko neutraali. Toiset pehmusteet puolestaan muuttavat toiston todella lämpimäksi. Toistosta ei tule aivan yhtä tummaa kuin esimerkiksi Audioquest Nighthawk-kuulokkeilla, mutta selvä yhtäläisyys on havaittavissa. Sointitasapainon osalta hyvä vertailukohta olisi mielestäni ZMF Aeolus.
Vaikka SR2 kaipaisikin pientä hienosäätöä molemmilla pehmusteilla kuunneltuna, se onnistuu silti kuulostamaan melko miellyttävältä kahdella eri tavalla. Myös GL2000:sta on löydettävissä pehmusteita vaihtamalla kaksi erilaista tyyliä – molemmat ovat huonoja. Esityksen tyylistä pitäminen riippuu toki aina kuuntelijan omista mieltymyksistä.
Dynamiikaltaan iskevä ja äänikuvaltaan hieman intiimi SR2 vedonnee kuuntelijoihin, jotka pitävät esimerkiksi ranskalaisen Focalin kuulokkeista tai japanilaisen Fostexin TH-sarjasta. Vaihtoehtoisilla pehmusteilla SR2 saattaa myös tehdä vaikutuksen ZMF:n tai Audezen kuulokkeista pitäviin. GoldPlanar GL2000 sopinee paremmin niille, joita miellyttää AKG K700-sarjan tyyliset kuulokkeet.
GL2000 vs. Hifiman Sundara
Hinnat: 550 € vs. 350 €
Hifiman Sundara on suosikkini alle 500 euroa maksavien kuulokkeiden joukosta. En kuvaile kuulokkeita tässä yhteydessä tarkemmin, koska olen jo kirjoittanut niistä melko kattavan arvostelun aiemmin (linkki arvosteluun).
Rakenne ja mukavuus:
GL2000:een verrattuna Sundara on rakenteeltaan yksinkertaisempi. Designiin liittyvissä eroissa näkyy osaltaan kuulokkeiden hintaero, mutta myös se, ettei Hifiman juurikaan koristele kuulokkeitaan. Sundara on kuitenkin kaksikosta jämäkämmän tuntuinen, joten se kestää todennäköisesti kaltoinkohtelua GL2000:ta paremmin.
Omassa päässäni Sundara on selvästi mukavampi kuin GL2000. Sundaraa voisi jopa kuvailla käytössä melko huomaamattomaksi, mihin verrattuna 160 grammaa painavampi GL2000 tuntuu kiikkerältä ja pidemmän päälle epämiellyttävältä. Sundaran korvapehmusteet ovat kuitenkin melko ohuet, eikä niiden korva-aukko ole kovin iso. Isokorvaiselle GL2000 saattaakin olla hieman mukavampi.
Ääni:
Kuulokkeiden taajuusvasteita voit vertailla täällä.
Sundaran paras ominaisuus on sen tasapainoinen taajuusvaste. Asettamalla taajuusvaste ainoaksi kriteeriksi kuulokkeiden hyvyyttä arvioidessa harva hintavakaan kuulokemalli pärjäisi Sundaralle. Myöskään GL2000:n taajuusvasteesta ei ole mitään vastusta. Linkittämieni taajuusvastemittausten perusteella voi äkkiseltään näyttää siltä, että kaksikon erot ovat eri taajuusalueilla vain muutamien desibelien luokkaa, ja että kuulokkeet saattaisivat kuulostaa melko samanlaisilta – toiston tasapainoisuudessa on kuitenkin merkittävä ero. Pienemmätkin virheet GL2000:n taajuusvasteessa ikään kuin kertautuvat, jolloin kuulokkeiden soinnista tulee lopulta epäyhtenäistä ja sekavaa.
Sundaran soinnin yhtenäisyyttä arvostanevat jopa ne, jotka eivät kuulokkeista muutoin juuri pitäisikään. Vastaavasti mielestäni esimerkiksi Audezen LCD2 Classic on soinniltaan yhtenäinen, vaikken kuulokkeiden tuunauksesta itse niin välitäkään. GL2000 sointia sen sijaan voin kuvailla nimenomaan epäyhtenäiseksi. Musiikkia kuunnellessa ääneltä odottaa ennustettavuutta, mutta GL2000 onnistuu yllättämään kuuntelijan yleensä varsin negatiivisesti: rauhallinen keskiäänien toisto muuttuu huutavaksi, hienostunut diskantti kihiseväksi, ja juuri kun on alkanut nauttia äänikuvan ilmavuudesta, ylikorostunut stereo-erottelu pilaa kokonaisuuden.
Teknisissä osa-alueissa GL2000:n vahvuus Sundaraan verrattuna on sama kuin verratessa kuulokkeita HE6se-malliin: instrumenttien erottelukyky. Sundara ja HE6se toistavat äänilähteet ohuen kuuloisina osana “soivaa seinää”, kun taas GL2000 erottelee äänilähteet kolmiulotteisemmaksi toistoksi. GL2000 soi lisäksi suuremman kuuloisesti – en tarkoita tällä pelkkää äänikuvan kokoa, vaan tunnetta soinnin yleisestä suuruudesta (vertaa pieni kaiutin vs. iso kaiutin).
Vertaillessani GL2000-mallia Hifiman HE6se:hen en suuremmin yllättynyt siitä, että HE6se on parempi lähes kautta linjan. Yllättävää on sen sijaan se, ettei GL2000 pysty haastamaan kunnolla edes huomattavasti halvempaa Sundaraa, jonka sointi on tasapainoisempaa ja dynaamisempaa, ja bassontoistokin kiinteämpää. GL2000:n ja Sundaran erottelukyky on suurin piirtein samaa tasoa, mutta Sundara kuulostaa yleensä erottelevammalta jo pelkästään paremman taajuusvasteensa ansiosta.
Kun GL2000:n diskantti ei kihise, eivätkä keskiäänet ole kailottavimmillaan, kuulokkeet kuulostavat hetkittäin puhtaammalta ja paremmalta kuin Sundara. Kuitenkin jälleen kerran ovat liian harvassa hetket, joina GL2000 ei raivostuta minua jonkin ominaisuutensa vuoksi. Haluaisin vertailla kuulokkeiden teknisiä ominaisuuksia tarkemmin, mutten pysty kuuntelemaan GoldPlanareja enää yhtään enempää. Ne jotka eivät havaitse GL2000:ssa taajuusvasteeseen liittyviä ongelmia tai puutteellista dynamiikkaa saattaisivat silti mahdollisesti pitää sitä kyvykkäämpänä kuulokkeena Sundaraan verrattuna.
Yhteenveto
Hiljattain arvostelemani GoldPlanar GL400 oli minulle pettymys, mutta kuulokkeiden alhainen hinta huomioon ottaen asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Sen sijaan 600 euroa maksava GL2000 on mielestäni varsin tökerö tekele. Kuulokkeiden veltto ja sekava sointi ajaa minut pahimmillaan raivon partaalle, eikä heikko käyttömukavuuskaan paranna tilannetta. Kuulokkeista muodostuva negatiivisten ominaisuuksien lista on todella pitkä.
GoldPlanarista alkaa muodostua itselleni valmistajana amatöörimäinen kuva. Muutamien arvostelujen mukaan valmistajan hintavammat AMT- ja Ribbon-kuulokkeet ovat myös huonoja, elleivät jopa huonompia kuin GL2000. Tämä on sääli, sillä olen toivonut, että GoldPlanarista voisi tulla eräänlainen kirittäjä toiselle kiinalaiselle kuulokevalmistajalle, Hifimanille, jolloin sekin kokisi vihdoin painetta parantaa tuotteidensa laatua. Valitettavasti GoldPlanarin tuotteet eivät ole yhtään laadukkaampia, eivätkä myöskään pysty kilpailemaan äänenlaadullaan Hifimanin kanssa. Jos GL2000-malli maksaisi esimerkiksi 250 euroa, voisin pitkin hampain nähdä sen vaihtoehtona Hifimanin HE400se-mallille. Nykyisellä hinnallaan GL2000 jättää minut sanattomaksi (vaikka muutama sana kuulokkeista tulikin kirjoitettua).
Plussat ja miinukset:
+ Verhoutumaton sointi
+ Ajoittain erinomainen yksityiskohtien erottelukyky
+ Leveä ja ilmava äänikuva
+ Basson määrä on kohdallaan
+ Hieno salkku
+ Mukana tulee kahdet erilaiset pehmusteet, jotka ovat molemmat laadukkaan tuntuiset
+ Ei vaadi tehokasta vahvistinta
+/- Rakenteeltaan kuulokkeet ovat melko hienot, mutta eivät hintaluokkansa parhaimmistoa
– Taajuusvasteen epätasaisuudesta johtuen kuulokkeet soivat aina “väärin”
– Toisto on latteaa ja epädynaamista
– Keskinkertainen käyttömukavuus kuulokkeiden painolle soveltumattoman sankarakenteen vuoksi
– Sankarakennetta kasassa pitävä pultti löystyy itsestään
– Keskinkertainen resoluutio: vaikka kuulokkeet kykenevätkin ajoittain tuomaan esiin epätavallisia yksityiskohtia, paljon asioita jää myös kuulematta
– Äänikuva on liian leveä suhteessa syvyyteen
– Kuulokkeiden mukana toimitetaan ainoastaan 4,4 mm:n liittimellä varustettu kaapeli
– Surkea hinta-laatusuhde