Vertailussa edulliset suljetut kuulokkeet – mitä saa 100-200 eurolla?

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Taustaa vertailulle

Kuulokenurkkaan on tulvinut vuonna 2023 tasaiseen tahtiin ehdotuksia tuotteista, joita meidän kannattaisi, tai suorastaan tulisi, arvostella. Monet ovat toivoneet erityisesti hyviä perustuotteita, joista ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Yhdeksi toivotuksi tuotekategoriaksi on muodostunut edulliset langalliset kuulokkeet, joissa on suljettu rakenne. Tällaisia kuulokkeita ei ole juurikaan käsitelty Kuulokenurkassa, koska valtaosa eri verkkokauppojen myydyimmistä tuotteista on jo melko iäkkäitä ja puhki käsiteltyjä. Internetistä löytyy jo yllin kyllin tietoa esimerkiksi Beyerdynamicin DT 770 Pro:sta ja Audio-Technican ATH-M50X:stä, joten meillä ei olisi ollut niiden osalta juurikaan mitään lisättävää. Toisaalta viime vuosina tätä kaksikkoa on tullut haastamaan muutama uusi kuulokemalli, joten päätimme lopulta tehdä kattavan vertailun, jossa otetaan kerralla selvää nykyisestä markkinatilanteesta.

Suurin osa kuluttajista vaikuttaa siirtyneen langattomiin kuulokkeisiin, koska musiikkia kuunnellaan yhä enemmän liikkeellä ollessa ja myös kodin ulkopuolella. Tällöin langalliset kuulokkeet eivät ole kaikkein kätevimmät, eikä useimmissa moderneissa matkapuhelimissakaan ole enää kuulokeliitintä, jolloin USB-ääniadapterin käyttäminen voi tuntua vaivalloiselta. Aikanaan studiokäyttöön suunnitellut langalliset kuulokkeet eivät suoraan sanottuna ole myöskään kaikkein tyylikkäimpiä julkisilla paikoilla käytettäviksi. Kaikista näistä syistä alle 200 euron hintaluokkaan asettuvia langallisia kuulokkeita ei välttämättä osteta enää riittävästi, jotta valmistajien kannattaisi panostaa valtavasti uusien kuulokemallien kehittämiseen ja julkaisemiseen. Tämä lienee yksi pääsyistä sille, miksi iäkkäät Beyerdynamicit ja Audio-Technicat roikkuvat edelleen markkinoilla.

Vaikka elektroniikkaa sisältävistä Bluetooth-kuulokkeista voidaankin tehdä digitaalisesti DSP-korjaamalla hyvän kuuloiset helpommin kuin mekaanisesti tuunatuista langallisista kuulokkeista, useimmat alle 200 euron langattomat kuulokkeet eivät kuitenkaan vielä kuulosta paremmalta kuin vastaavan hintaiset hyvät langalliset kuulokkeet. Tämän vuoksi edullisilla langallisilla kuulokkeilla onkin vielä paikkansa äänenlaatua arvostavien kuluttajien keskuudessa etenkin kotikuuntelussa. Tällaiset kuulokkeet soveltuvat myös hyvin studiokäyttöön tai vaikkapa pelikuulokkeiksi, kunhan niille hankitaan tarvittaessa kaveriksi erillinen mikrofoni. Täten tuotekategoria ei varmasti olekaan katoamassa vielä mihinkään, vaikkei se kuluttajien keskuudessa kaikkein suurinta huutoa olekaan.

Vertailussa mukana olevat kuulokemallit

Nyt kun olen pyrkinyt osoittamaan tuotekategorian edelleen elossa olevaksi, on aika esitellä tämän kertaiset dynaamisella elementillä varustetut kilpailijat. Niin sanottuja vanhoja studiosotaratsuja edustavat alun perin vuonna 1985 julkaistu Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohmin versio) ja Audio-Technican suosittu ATH-M50X vuodelta 2007. Näitä molempia kuulokkeita näkee käytettävän yleisesti esimerkiksi studioissa ja radio-ohjelmissa, minkä pohjalta ne ovat tulleet suosituiksi myös kotikäytössä. Moni on jopa saattanut hankkia näistä jommat kummat ensimmäisinä hieman parempina kuulokkeinaan. DT 770 Pro (80 ohm) maksaa nykyään noin 150 euroa ja ATH-M50X 10–20 euroa vähemmän.

Uudempaa tuotantoa vertailussa ovat mikrofoneistaan tunnetun australialaisen Roden NTH100-ammattilaiskuulokkeet (hinta ostopaikasta riippuen 140–170 euroa) vuodelta 2022, sekä nykyään Samsungin omistaman AKG:n studiokäyttöön markkinoima K361 (hinta 110 euroa) vuodelta 2019. Nämä ovat saaneet pienin varauksin melko hyvän vastaanoton ja luultavasti myyneet myös ihan hyvin. Harman-laboratorion (suora yhteys Harmanin tavoitekäyrään) tuunaama K361 edustaa jutussa modernia näkemystä oikeaoppisesta äänentoistosta. Olisin voinut valita K361-mallin tilalle myös hieman hintavamman K371-mallin, mutta rakennetta lukuun ottamatta edullisempi malli ei kuulosta millään tapaa huonommalta, vaan jopa hieman tasapainoisemmalta.

Viidentenä, eräänlaisena mustana hevosena, valitsin vertailuun mukaan Hifimanin eriskummalliset HE-R9-kuulokkeet, joita valmistaja myy omassa verkkokaupassaan 109 dollarin hintaan. Suomeen Puolasta postitettuna loppuhinta on noin 135 euroa. Kuulokkeet eivät suinkaan ole olleet aina näin edulliset, sillä julkaisuhetkellään vuonna 2022 ne oli hinnoiteltu peräti 600 dollariin. Muistan nähneeni kuulokkeet Suomessa hetken aikaa 750 euron hintaisina. Kuulokemalli ei kuitenkaan oletettavasti herättänyt kuluttajien kiinnostusta, koska valmistaja on polkenut sen hinnasta pois vuodessa yli 80 prosenttia. Suomessa HE-R9:ää näkee yhä myytävän yli 400 eurolla, joten Hifiman on käytännössä tuhonnut kuulokkeiden jälleenmyyntimahdollisuudet omilla alennuksillaan. Alun perin hintavan HE-R9:n olettaisi joka tapauksessa päihittävän edullisemmat verrokkinsa, mutta katsotaanpa, miten lopulta käy. Nykyinen alennushinta ei nimittäin välttämättä olisi ollut pahitteeksi julkaisuhetkelläkään.

Viittä kuulokemallia on vaikeaa käsitellä vähäsanaisesti, joten suosittelen varaamaan käteen kupposen kuumaa. Karkkipussi tai kaljakin käy vallan hyvin. Mainitsen vielä läpinäkyvyyden nimissä ostaneeni DT 770 Pro:ta lukuun ottamatta kaikki muut kuulokkeet omilla rahoillani. Lievästi modattu Beyerdynamic-malli on ollut lainassa ystävälliseltä kanssaharrastajalta, jolle lausun tässä yhteydessä suuret kiitokseni. Eteenpäin sanoi mummo lumessa…

Perustietoja tuotteista

Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohm)

• Valmistusmaa: Saksa
• Hinta: 150 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset elementit (halkaisija 45 mm)
• Impedanssi: 80 ohm (myydään myös 32 ja 250 ohmin versiona)
• Herkkyys: 96 dB/mW
• Paino: 284 g (kaapelin kanssa 346 g)
• Kaapeli: 3 metrinen kiinteä kaapeli 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Säilytyspussukka ja 6,35 mm:n adapteri

Audio-Technica ATH-M50X

• Valmistusmaa: Taiwan
• Hinta: 130–140 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset elementit (halkaisija 45 mm)
• Impedanssi: 38 ohm
• Herkkyys: 99 dB/mW
• Paino: 284 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: Lukittuva 2,5 mm
• Kaapeli: 3 erilaista kaapelia (pituudet 1,2 m, 3 m ja 1,2–3 m) 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Säilytyspussukka ja 6,35 mm:n adapteri

AKG K361

• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: 110 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset elementit (halkaisija 50 mm)
• Impedanssi: 32 ohm
• Herkkyys: 99 dB/mW
• Paino: 215 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: Lukittuva 2,5 mm
• Kaapeli: 2 erilaista kaapelia (pituudet 1,2 m ja 3 m) 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Säilytyspussukka ja 6,35 mm:n adapteri

Rode NTH100

• Valmistusmaa: Australia
• Hinta: 140–170 €
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset elementit (halkaisija 40 mm)
• Impedanssi: 32 ohm
• Herkkyys: 99 dB/mW
• Paino: 344 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: Lukittuva 3,5 mm
• Kaapeli: 2,4 metrinen kaapeli 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Säilytyspussukka, värikkäitä muoviosia kaapelin värikoodaamiseen ja 6,35 mm:n adapteri

Hifiman HE-R9

• Valmistusmaa: Kiina
• Hinta: Valmistajan kaupassa 109 USD (Suomeen toimitettuna noin 135 €)
• Rakenne: Suljettu, over-ear
• Dynaamiset elementit (halkaisija 50 mm)
• Impedanssi: 60 ohm
• Herkkyys: 100 dB/mW
• Paino: 328 g ilman kaapelia
• Liitintyyppi: 2 x 3,5 mm
• Kaapeli: 1,5 metrinen kaapeli 90 asteen kulmassa olevalla 3,5 mm:n liittimellä
• Lisävarusteet: Kuuloketeline ja 6,35 mm:n adapteri

Tuotepakkaukset ja lisävarusteet

Käydäänpä seuraavaksi läpi, mitä ostaja saa kunkin kuulokemallin mukana. Lainassa olevalle DT 770 Pro:lle minulla ei ole tuotepakkausta tai lisävarusteita, mutta sen mukana tulisi säilytyspussukka, 6,35 millimetrin adapteri ja käyttöohjeet. Kaapeli kuulokkeissa on kiinteä, joten sitä ei ole mahdollista vaihtaa modaamatta. Irrotettavalla kaapelilla varustetun ATH-M50X:n mukana tulee sen sijaan peräti kolme erilaista kaapelia. Kaksi näistä ovat suoria ja niiden pituudet ovat 1,2 metriä ja 3 metriä. Kolmas kaapeli puolestaan on lankapuhelintyylinen kierrekaapeli (pituus 1,2–3 m), mikäli joku tykkää käyttää sellaista. Muutoin tuotepakkaukseen sisältyy DT 770 Pro:n tapaan säilytyspussukka, kiinni ruuvattava 6,35 millimetrin adapteri sekä käyttöohjeet. Pahvipakkaus itsessään on perinteinen, mutta valkoista ja mustaa yhdistelevä ulkoasu on ihan tyylikäs.

AKG toimittaa K361-kuulokkeensa hyvin samanhenkisessä pahvilaatikossa kuin Audio-Technica. K361:n mukana tulee niin ikään sekä 1,2 metrinen että 3 metrinen suora kaapeli, joten varustelu on hyvällä tasolla. Tuotepakkaukseen sisältyy lisäksi tässä vaiheessa jo hyvin tutuksi tulleet säilytyspussukka, 6,35 millimetrin adapteri ja käyttöohjeet.

Myös Roden pahvilaatikko on valkoinen. ATH-M50X:stä ja K361:stä poiketen NTH100:n mukana toimitetaan vain yksi kaapeli, vaikka kuulokkeet onkin suunnattu muiden mallien tapaan ammattilaisille. Pitkähkö 2,4 metrinen kaapeli on kuitenkin varmasti enemmän kuin riittävä useimpiin käyttötilanteisiin. Rode on myös varautunut siihen, että sen kuulokkeita saatetaan hankkia suurempi määrä, jolloin kaapelit voisivat mennä sekaisin esimerkiksi studiolaitteistoon kiinnitettynä. NTH100:n mukana toimitetaan kaapelin liittimien juureen vaihdettavia väriosia, joilla eri kuulokkeiden kaapelit olisi mahdollista värikoodata helposti tunnistettaviksi. Tämän jälkeen Mikko löytäisi helposti esimerkiksi oranssit kuulokkeensa ja Maija vihreät kuulokkeensa. ”Odotetusti” NTH100:n mukana tulee myös säilytyspussukka ja 6,35 millimetrin adapteri. Käyttöohjeisiin puolestaan päästään käsiksi QR-koodin avulla.

Hifimanin HE-R9:ää ei ole suunnattu studioon, joten sen lisävarustelukin on erilainen. Kuulokkeet toimitetaan korkeasta alkuperäishinnastaan huolimatta tavallisessa ruskeassa pahvilaatikossa, ja varusteluun kuuluu vain 1,5 metrinen kaapeli ja 6,35 millimetrin adapteri. Laatikon sisäosaa voidaan toisaalta käyttää huterana kuuloketelineenä, jos joku niin haluaa tehdä. Paremmin varusteltujen studiomallien rinnalla HE-R9:stä syntyy jokseenkin ankea ensifiilis.

Rakenteelliset ratkaisut ja käyttömukavuus

Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohm)

Olen aina pitänyt saksalaisen Beyerdynamicin DT-sarjan kuulokkeista, koska ne on tehty kestämään pitkäaikaista käyttöä. DT 770 Pro:n metallinen sanka on tukeva, eikä liikkuvista osista löydy heikkoja kohtia. Kupitkin on tehty niin paksusta muovista, etteivät ne säikähdä kovempaakaan kohtelua. Kuulokkeita voidaan tämän ansiosta käyttää ja käsitellä melko huolettomasti esimerkiksi studioissa. Jonkinlaisena heikkona kohtana voidaan kuitenkin pitää kiinteää kaapelia, koska vaurioitumisen jälkeen sitä on vaikeaa vaihtaa. Itselläni lainassa oleviin kuulokkeisiin on modattu 3,5 millimetrin kuulokeliitin, jolloin niissä voidaan käyttää irrotettavaa kaapelia. On harmi, ettei Beyerdynamic ole päätynyt vastaavaan ratkaisuun, vaikka DT 770 Pro -mallia on myyty jo useiden vuosikymmenten ajan.

Vaikka irrotettava kaapeli tekeekin kuulokkeista välittömästi modernimman oloiset, DT 770 Pro:n ulkonäköä täytyy edelleen kutsua jokseenkin vanhanaikaiseksi. Se on kuitenkin Sennheiser HD 600-sarjan ohella ikoninen esimerkki siitä, miltä kuulokkeet yleisesti ottaen perusrakenteeltaan näyttävät. Lainakuulokkeistani on tehty hieman tavallista tyylikkäämmät hiomalla hopeiset tekstit mustiksi ja vaihtamalla tavallisesti harmaat korvapehmusteet valmistajan mustiin pehmusteisiin. Äänenlaatuun tällä ei ole vaikutusta.

Pehmusteista puheen ollen korvapehmusteet ovat pyöreät ja ne on tehty 80-ohmin mallissa miellyttävästä veluurimateriaalista. Pääpannan pehmuste on sen sijaan laadultaan tavanomaista keinonahkaa. Sekä korvapehmusteet että pääpannan pehmuste ovat helposti vaihdettavissa, kunhan kuppien välillä kulkeva kaapeli asetellaan siististi takaisin pannan sisälle.

Itselläni ei ole noin 285 grammaa painavan DT 770 Pro:n käyttömukavuudesta mitään huomauttamista, vaan se on vertailujoukon mukavin kuuloke. Istuvuus päässä on hyvä ja tasainen, koska korkeuden säätövaraa on riittävästi, eikä sanka purista päätä liikaa mistään kohtaa. Korvani mahtuvat lisäksi hyvin pyöreiden pehmusteiden sisälle. Käytettävyyden näkökulmasta kuulokkeiden 80 ohmisen version 3 metrinen kiinteä kaapeli on toki jokseenkin ärsyttävä, joten sen kanssa täytyy opetella elämään. Kaapeli on kuitenkin suora, joten ylimääräinen osa olisi melko helppoa sitoa esimerkiksi kelalle.

DT 770 Pro on tiivistettynä iästään huolimatta edelleen erinomaisen kestävä ja mukava kuuloke uudempien kilpailijoidensa rinnalla. Sen rakenne eristää myös melko hyvin ympäristömelua. Suurempia heikkouksia sen sijaan ovat pitkä kiinteä kaapeli ja se, ettei rakenne taitu pienemmäksi, jos kuulokkeita olisi tarkoitus kuljettaa mukana.

Audio-Technica ATH-M50X

Japanilaisen Audio-Technican ATH-M50X on DT 770 Pro:hon verrattuna ennen kaikkea helpommin mukana kuljetettava, koska kuulokkeet taittuvat näppärästi kasaan. Kupit voidaan lisäksi kääntää vaakatasoon molempiin suuntiin, joten kuulokkeiden kaulalle tai pöydälle asettaminen on helppoa. Rakenne on muutoinkin muovisuudestaan huolimatta tukeva ja laadukas, mikä on ATH-M50X:n yksi suurimmista vahvuuksista. Ulkonäkö on myös helposti tunnistettava, koska kuulokkeita on myyty yli 15 vuotta. ATH-M50X painaa ilman kaapelia 284 grammaa eli saman verran kuin Beyerdynamicin DT 770 Pro.

Hyvin suunnitellusta rakenteesta huolimatta kuulokkeiden käyttäminen on itselleni harmillisesti äärimmäisen epämukavaa litteiden korvapehmusteiden ja tiukan puristusvoiman vuoksi. Kuulokkeet ovat pikemminkin on-ear- kuin over-ear-mallia. Jo 15 minuutin käyttö aiheuttaa korvien särkyä ja kuumotusta sekä herkästi myös pään jomotusta, mutta tiukan istuvuuden ansiosta äänieristys on sentään erinomainen. Kuulokkeet myös hädin tuskin osuvat päälaelleni, koska kaikki puristusvoima asettuu korvanlehdilleni. Pehmusteet olisikin pakko vaihtaa paksumpiin, jotta pystyisin käyttämään ATH-M50X:ää normaalisti. Tämä olisi onneksi mahdollista, koska pehmusteet ovat irrotettavissa. Audio-Technica on valinnut pehmusteosien materiaaliksi keinonahan. Koska pääpannan pehmuste ei ole vaihdettavissa, kannattaa varautua siihen, että se kuluu ajan saatossa ruman näköiseksi.

ATH-M50X:n kaapeli kiinnittyy kuulokkeiden vasempaan kuppiin 2,5 millimetrin liittimellä, jossa on kiinni kierrettävä lukitussysteemi. Kiinnitysmenetelmä vaikuttaa ihan toimivalta ja varmistaa sen, ettei kaapeli irtoa vahingossa esimerkiksi studiotyöskentelyn aikana. Kolme mukana toimitettavaa kaapelia riittävät myös varmasti pitkäksi aikaa, vaikka ne ovatkin geneerisen kumisia. Kuulokkeiden myyntihinta huomioiden minulla ei kuitenkaan ole kaapeleissa mitään valitettavaa, koska ne eivät ole erityisen mikrofonisiakaan.

Kuulokkeet ovat lopulta ristiriitainen tapaus, koska rakenne on toimiva ja käytännöllinen, mutta lähtökohtaisesti epämukava. ATH-M50X-malli on ollut kuluttajien keskuudessa suosittu, joten joko käyttömukavuus on valtaosalle itseäni parempi tai ihmisten vaatimustaso on todella matala. Voin kuitenkin puhua vain omasta puolestani, joten totean ATH-M50X:n käyttämisen olevan suorastaan vastenmielisen epämukavaa.

AKG K361

Tämä osio jatkuu valitettavasti mollivoittoisesti myös AKG:n K361:n kohdalla. Positiivisina puolina kuulokkeet painavat vain 215 grammaa ja kupit voidaan pyöräyttää kasaan, jolloin K361:n mukana kuljettamisesta tulee helppoa. Kehunarvoiset asiat jäävät kuitenkin tähän, sillä rakenne on muutoin niin ala-arvoinen, että sillä on suuri vaikutus jopa äänenlaatuun.

K361 on tehty kokonaan halvan tuntuisesta muovista pääpannan kaari mukaan luettuna. Sanka on myös suunnittelultaan huono, koska korkeussäätö ei pidä kunnolla asentoaan, eivätkä korvapehmusteet puristu riittävän tiukasti tai tasaisesti korvien ympärille. Samaan aikaan kuulokkeiden alataajuuksien toisto pohjautuu täysin pehmusteiden tiukkaan istuvuuteen ja sulkevuuteen. Itselläni pehmusteet jäävät ilmaan korvieni alapuolelta, jolloin kuulokkeet eivät toista lähes laisinkaan bassoa tai edes alakeskitaajuuksia. Myös silmälasien käyttäminen on pitkälti poissuljettua, koska K361:n puristusvoima ei riitä sulkemaan niiden muodostamaa aukkoa pehmusteiden etureunassa. Pehmusteiden tulisi olla paksummat ja tukevammat, eikä nykyisenlaiset pehmeät keinonahkalötköt. Pehmusteet olisivat sentään vaihdettavissa, joten tilanne saattaisi olla korjattavissa jollakin toisella pehmustemallilla.

Koska ääni korjaantuu kuppeja tiukemmin päätä vasten painamalla, arvelisin, että rakenne toimii sellaisenaan optimaalisesti vain niillä, joilla on tavallista leveämpi pää. Itse saan kuulokkeista ulos bassoa vain, jos käännän pääpannan takaraivolleni, jolloin pehmusteet puristuvat hieman tiukemmin korvieni taakse. Voin silti vain haaveilla taajuusvastemittauksissa näkyvästä muhkeasta bassontoistosta. Vaikka hintavampi K371-malli istuukin päässä hieman tukevammin, se kärsii pitkälti samoista rakenteen heikkouksista. Molemmat AKG-mallit saattavat kuulostaa hyvin erilaisilta käyttäjästä riippuen. Koska AKG tunnetaan nykyään lähinnä Samsungin yhtenä tuotemerkkinä ja kuulokkeiden suunnittelu tehdään yhteistyössä Harman Internationalin kanssa, en yllättyisi, jos K361:tä olisi testattu vain mittauslaitteen korvilla optimaalisia mittaustuloksia silmällä pitäen. Tavallisen ihmisen päähän sitä ei ainakaan ole suunniteltu.

Kuulokkeiden kevyestä painosta ja puristusvoimasta huolimatta käyttömukavuuskaan ei ole erityisen hyvä, koska päälaelleni muodostuu paineentunnetta. Pääpannan keskiosassa on vain ohut silikonimainen pehmustus ja muoviset reunat pääsevät painautumaan päätä vasten. Mainitsen vielä lopuksi, että K361:n kaapeli kiinnittyy vasempaan kuppiin ATH-M50X:n tapaisella lukittuvalla 2,5 millimetrin liittimellä. Näissä on kuitenkin pieni ero, joten kummankaan valmistajan kaapeli ei lukitu toisen kuulokemalliin. Kaksi K361:n mukana tulevaa kaapelia ovat Audio-Technican toimittamiin verrattuna hieman ohuemmat ja laadukkaammat, joten siltä osin varustelu ja käytettävyys on kunnossa.

Rode NTH100

Pääsen palaamaan hieman iloisempiin tunnelmiin kertoessani Australiassa valmistetusta Rode NTH100:sta, joka on valmistajan ensimmäinen kuulokemalli. NTH100 on materiaaleiltaan vertailujoukon laadukkain, sillä sen sanka on tehty paikoin todella paksusta metallista ja pehmusteet ovat ylellistä alcantaraa. Kupit ovat muiden vertailumallien tapaan muovia, mutta melko laadukasta sellaista. Kuulokkeiden 344 gramman paino on harmillisesti vertailujoukon suurin, mutta edelleen ihan siedettävä pidemmässäkin käytössä. NTH100:n rakenne muistuttaa perustoiminnoiltaan DT 770 Pro:ta, joten se ei taitu kasaan mukana kuljettamista varten. Tältä osin ATH-M50X ja K361 vetävät hieman pidemmän korren.

Kaikkien muiden vertailemieni kuulokemallien korkeus säätyy portaittain, kun taas NTH100:ssa on vapaa säätö, joka pysäytetään muovisilla lukituspaloilla. Nämä muoviosat ovat osoittautuneet kuulokkeiden rakenteen suurimmaksi heikkoudeksi, sillä ne murtuvat vahvasta olemuksestaan huolimatta yllättävänkin helposti. Nykyään Rode tarjoaa ilmeisesti hajonneen korkeudensäädön korjaamiseen tarvittavia varaosia elinikäisellä takuumenettelyllä, mutta mahdollisesta kunnostustoimenpiteestä aiheutuu silti omistajalle lisävaivaa. On harmi, että muutoin erinomaisen laadukkaan ja kestävän tuntuisissa kuulokkeissa on tällainen tyyppivika.

NTH100 on mielestäni mattamustana tyylikkään näköinen, vaikka Rode onkin puolivahingossa yrittänyt halventaa ulkonäköä käyttämällä kuppien kylkeen lisätyissä logoissaan kiiltävää muovia, johon tarttuu herkästi sormenjälkiä ja naarmuja. En ole varma kuppien kyljessä olevien metallinappien merkityksestä, mutta ne näyttävät hienoilta. Pidän myös siitä, että kuppien välillä kulkevan kaapelin juureen on lisätty oikealle puolelle punaista väriä, jolloin kuulokkeet on helppoa laittaa päähän oikein päin. Toisaalta myös pehmusteiden sisältä löytyy suuret L- ja R-kirjaimet. Vertailun vuoksi Beyerdynamicin DT 770 Pro:ta näkee käytettävän studioissa usein väärin päin, koska siinä oikea ja vasen puoli on merkitty epäselvästi.

Roden kuulokkeiden korvapehmusteet ovat uniikin muotoiset, koska niiden korva-aukko on tavallaan taaksepäin osoittava kolmio. Tämän olisi luultavasti tarkoitus vastata korvan muotoa, mutta ainakin itselleni aukon tulisi olla suurempi, jotta korvanlehteni eivät osuisi koko ajan pehmusteen reunoihin. Pehmusteet aiheuttavat myös melko voimakasta paineen tunnetta korvieni ympärille, joten NTH100:n käyttäminen on hieman häiritsevää, vaikkei kuitenkaan tältä osin epämukavaa.

Pääpanta sen sijaan painautuu yllättävänkin lujaa päälakea vasten, joten tunnen turhankin paljon paineentunnetta. Tämän vuoksi kuulokkeiden käyttömukavuus jää omalla kohdallani vain keskinkertaiseksi. Esimerkiksi AKG:n K361:tä on hieman mukavampaa käyttää Beyerdynamicin DT 770 Pro:sta puhumattakaan. NTH100:n korvapehmusteissa on kuitenkin vielä yksi uniikki piirre, joka tekee niistä muita paremmat kesäkuulokkeet. Vaahtomateriaali on kylmägeelimäistä, joten kuulokkeet tuntuvat alkuun viileiltä ja lämpenevät muita malleja hitaammin. Pehmusteet olisivat tarvittaessa vaihdettavissa, koska ne on kiinnitetty irti lähtevillä muovihakasilla. Alcantara-materiaalin kulutuskestävyyttä on vaikeaa ennakoida.

Kuulokkeiden kaapelin lukittuva 3,5 millimetrin liitin voidaan kiinnittää mielenkiintoisesti käyttötilanteen mukaan joko vasemman- tai oikeanpuoleiseen kuppiin. Tällöin tyhjäksi jäävä liitin täytyy kuitenkin tukkia mukana toimitettavalla kumitulpalla, joka olisi helppo kadottaa tai jättää epähuomiossa kiinnittämättä. Ilman tulppaa alataajuuksien kanavatasapaino on kuultavasti pielessä, sillä kuulokeliittimen kautta kuppien sisään vuotavan ilman määrää on käytetty ovelasti hyödyksi NTH100:n tuunauksessa. Kumitulppa ja siinä oleva pieni reikä on säädetty vastaamaan toisessa kupissa kiinni olevaa kuulokekaapelia. Usein kaapelin puolta vaihtavien kannattaakin olla tarkkana, ettei kumitulppa pääse katoamaan. Roden kannattaisi mielestäni toimittaa NTH100:n mukana näitä tulppia enemmän kuin yksi. Kuulokkeiden kuminen kaapeli on paksumpi, ontompi ja tahmeampi kuin ATH-M50X:ssä. Tämän vuoksi kaapeli on kaikkein mikrofonisin ja sen pienestäkin kopsahtamisesta esimerkiksi pöytää vasten aiheutuu ikävää kumahtelua suoraan korviin saakka.

NTH100 on lopulta ATH-M50X:n tapaan melko ristiriitainen kuuloke. Laadukkaassa ja hienossa rakenteessa on yksittäinen tyyppivika, eikä käyttömukavuus tai käytettävyys ole erityisen hyvä ainakaan itselleni. Kuulokemalli on toisaalta valmistajan ensimmäinen, joten siihen ja edulliseen hintaan nähden sitä voidaan pitää varsin onnistuneena. Parannettavaakin kuitenkin vielä jää seuraaviin kuulokemalleihin.

Hifiman HE-R9

Hifimanin kirkkaanpunainen luomus erottuu selvästi vertailun muista mustista kuulokemalleista. HE-R9 on ensinnäkin vertailujoukon kookkain valtavine muovikuppeineen. Leveä ja eriskummallinen muoto on kopioitu Sonyn legendaarisista MDR-R10-kuulokkeista, joissa oli kuitenkin tarkkaan suunniteltu akustointi. Hifimanin kuulokkeiden kupit ovat sisältä täysin ontot lukuun ottamatta pientä ulkoreunaan liimattua vaahtoneliötä. HE-R9:n voisi kuvitella painavan melkoisesti, mutta se on itseasiassa kokoonsa nähden lähes lelumaisen kevyt (328 grammaa). Tällä on positiivinen vaikutus käyttömukavuuteen, mutta pienikin rakenteen koputtelu tai jopa kaapelin kiinnittäminen paljastaa kuulokkeiden olevan tyhjää täynnä. Tämän kuulee jo selvästi kuulokkeet päässä, sillä tunne on sama kuin pitäessä simpukan kotiloa korvaa vasten – sisältä kuuluu huminaa. Yleisvaikutelma on halvan tuntuinen.

HE-R9:n kuppien metallinsävyinen ja kiiltävä maalipinta on kaikesta huolimatta varsin hieno sikäli, kun sen saa pidettyä puhtaana sormenjäljistä. Etenkin tuotekuvissa kuulokkeet näyttävät mielestäni houkuttelevilta ennen kuin ne likaantuvat täysin hypistellessä. Leveät punaiset kupit näyttävät päässä todella huvittavilta. Kauas päästä ulottuva muoto on myös epäkäytännöllinen, koska olen monesti tullut vahingossa lyöneeksi itseäni, kun käännän päätäni työtuolilla istuessa tai kurkottaudun raapimaan niskaani.

HE-R9:n käyttäminen on alkuun mukavaa, mutta pidempään käytettynä kova pääpanta ja melko ohuet pehmusteet alkavat muuttua aavistuksen epämukaviksi. Korvani osuvat hieman elementin päällä olevaan metalliverkkoon ja tunnen myös painetta korvieni alapuolella. Sangan puristusvoima on silti varsin kevyt, joten istuvuus ei ole alkuunkaan tukeva päätä heiluttaessa. HE-R9 on kuitenkin kaikesta huolimatta täysin käyttökelpoinen ja itselleni periaatteessa vertailujoukon toiseksi mukavin DT 770 Pro:n jälkeen. En todennäköisesti kritisoisikaan kuulokkeita yhtä voimakkaasti, ellei niitä olisi hinnoiteltu alun perin yhtä epärealistisesti.

Positiivisina puolina HE-R9:n korvapehmusteet ovat mukavan tuntuiset ja ne olisi myös vaihdettavissa. Kuulokkeiden mukana tulee myös käytettävyydeltään ja pituudeltaan vertailujoukon paras kaapeli, joka kiinnittyy tavallisilla 3,5 millimetrin liittimillä molempiin kuulokekuppeihin. Olenkin pystynyt käyttämään kuulokkeiden kanssa monia parempia kaapeleitani, mikä ei onnistu verrokkijoukon muilla kuulokemalleilla. HE-R9:ssä voitaisiin käyttää myös yksittäiseen kuppiin kiinnitettävää balansoitua TRRS-kaapelia tai Bluemini-Bluetooth-moduulia, jollainen tulee myös Hifiman Deva:n (Kuulokenurkan arvostelu Deva Pro:sta) mukana. Bluetooth-versio HE-R9:stä maksaa Hifimanin verkkokaupassa tällä hetkellä 300 dollaria. Toisaalta Bluetooth-versiota Deva-mallista myydään 200 dollarilla, joten langattomuutta tahtovien olisi järkevämpää ostaa noin 300 dollarin yhteishintaan sekä HE-R9 että Deva. Hifimanin hinnoittelussa ei ole usein mitään järkeä.

HE-R9 on yhteenvetona epäkäytännöllisen kokoinen, halvan tuntuinen ja päässä naurettavan näköinen, mutta siinä ei lopulta ole mitään suurempia rakenteellisia vikoja moniin muihin malleihin verrattuna. Mukana sitä ei kuitenkaan ole helppoa kuljettaa, eivätkä sen tyhjät ja ohuet kupit eristä kovinkaan hyvin kuunteluympäristön ääniä.

Äänenlaadun vertailua

Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja uusilla tarkemmilla silikonikorvilla (KB501X). Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisen kuuloisten kaiuttimien kuuntelua hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. Vertailussa mukana olevien kuulokkeiden taajuusvasteet ovat myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa vertailutyökalun avulla.

Jotta kuunteluhavaintoni vastaisivat mahdollisimman hyvin tosielämän käyttötilanteita, olen testannut kuulokkeita edullisilla vahvistimilla, kuten 100 euroa maksavalla Topping DX1:llä ja 130 euroa maksavalla Qudelix 5K:lla. Nähdäkseni vain harva alle 200 euron hintaiset kuulokkeet ostavista hankkii niille useita satoja euroja maksavaa kuuntelulaitteistoa. Vertailussa mukana olevat kuulokemallit eivät myöskään vaadi DT 770 Pro:ta lukuun ottamatta paljoa vahvistustehoa, joten halvat laitteet ja esimerkiksi kannettavan tietokoneen kuulokeliitinkin riittäisi niiden käyttämiseen. Uskoisin myös vertailussa mukana olevien tuotteiden kiinnostavan kuulokeharrastustaan aloittelevia, jolloin parempien D/A-muuntimien ja vahvistimien hankkiminen astuu kuvaan vasta tulevaisuudessa. Tällöin valitsemani testilaitteet olisivat hyviä vaihtoehtoja ensimmäiseksi hieman paremmaksi kuuntelulaitteistoksi. Muitakin mainioita vaihtoehtoja toki löytyy 100 euron molemmin puolin USB-ääniadapterit (donglet), kuten aiemmin arvostelemamme iFi Go Link, mukaan luettuna.

Kaikkien kuulokemallien taajuusvasteet suoraksi janaksi kompensoituna:

Audio-Technica ATH-M50X

Aloitan äänenlaadun käsittelyn Audio-Technican ATH-M50X-mallista, jotta saan sen niin sanotusti alta pois. Kuulokkeet ovat olleet suositut ja moni vaikuttaa pitävän niistä. Ellei itselläni olisi kokemusta yhtään paremmista kuulokkeista, voisin sanoa ATH-M50X:n olevan hintaansa nähden ihan kelvollinen peruskuuloke. Tällaisessa useamman kuulokemallin vertailussa käy kuitenkin harvinaisen selkeästi ilmi, miten epäluonnolliselta ATH-M50X kuulostaa.

Taajuusvaste Harmanin tavoitekäyrään nähden:

Kuulokkeet voivat vaikuttaa taajuusvasteeltaan päällisin puolin hyvinkin oikeaoppiselta, koska niiden yläkeskitaajuuksissa on sopiva määrä energiaa 1–3 kHz:n välillä, eikä diskanttikaan ole mistään kohtaa valtavasti koholla tasapainoiseksi todettuun Harmanin tavoitekäyrään verrattuna. Kokonaisuudessa on kuitenkin kaikesta huolimatta useita vakavia ongelmia, joiden vuoksi ATH-M50X ei ole äänenlaadultaan enää laisinkaan kilpailukykyinen, jos on koskaan oikeasti ollutkaan.

Ensinnäkin valtava korostuma 100–200 hertsin välillä tekee bassosta turvonnutta ja epäselvää. Kuulokkeissa voisi odottaa olevan voimakkaat alataajuudet, mutta ne ovat ainoastaan muhjuiset ja puuroutuneet. Erityisen paljoa muiden taajuusalueiden päälle turvonnut basso ei kuitenkaan pääse leviämään, koska kuulokkeiden alakeskitaajuudet ovat voimakkaasti kuopalla 300–600 hertsin välillä. Tämä tekee äänestä epäluonnollisen ohutta, onttoa ja voimatonta. Asiaa pahentaa yläkeskitaajuuksien aggressiivisuus 4 kHz:n ympäristössä. Toisto on kyllä selkeää, mutta ärsyttävän karkeaa ja hyökkäävää.

Diskantti on lisäksi suorastaan harvinaisen epätasaista ja epäselvää useiden yksittäisten korostumien seurauksena. Ylätaajuudet ovat yhtenäistä suhisevaa ja terävää massaa, josta on vaikeaa erottaa minkäänlaisia pienempiä nyansseja tai yksityiskohtia. Ääni on tyyliltään kolkon metallista ja laulajien lausumat s-kirjaimet kuulostavat pahimmillaan koomisen teräviltä ja sössöttäviltä aivan kuin äänen rakenne menisi täysin rikki – en ole törmännyt vastaavaan missään muussa kuulokemallissa. Lopputulos on todella epäluonnollinen ja vääristynyt minkäänlaiseen kriittisempään kuunteluun ja aivan liian riipivä kuuntelunautinnon saavuttamiseen.

En pystykään ymmärtämään kuulokkeiden saamaa suosiota, mutta ainakin voin onnitella Audio-Technicaa onnistuneesta markkinoinnista. ATH-M50X vaikuttaa kelvanneen sekä studioihin että tavallisille kuluttajille, joilla on keskimääräistä vähemmän kokemusta luonnollisen kuuloisista kuulokkeista. Itse en suosittele Audio-Technican kuulokkeita minkäänlaiseen käyttöön, vaan ne ovat äänenlaadultaan tämän vertailun selvästi huonoimmat. Murhaavan ärsyttävä ääni yhdistettynä heikkoon käyttömukavuuteen on ollut itselleni suorastaan brutaali kokemus. Jonkinlaisena lievennyksenä sanomaani voisin kuitenkin todeta, että ihmisen korvat (pikemminkin aivot) tottuvat ajan kanssa kaikkeen, joten ehkä ATH-M50X:stä tulisi aikanaan käyttökelpoinen, ellen kuuntelisi välillä muita parempia kuulokkeita. Matalalla äänenvoimakkuudella kuuntelu lieventää myös pahimpia ongelmia.

Hifiman HE-R9

Hifiman tunnetaan erinomaisista avoimista planaarikuulokkeistaan, joten sen olettaisi saaneen siirrettyä osaamistaan myös muihin tuotekategorioihin, kuten dynaamisella elementillä varustettuihin suljettuihin kuulokkeisiin. Harmillisesti HE-R9 on kuitenkin alkuperäisestä 600 dollarin hinnastaan huolimatta hyvin keskinkertainen kuuloke, joskaan ei yhtä ärsyttävä kuin ATH-M50X. Äänenlaadullisesti HE-R9 sijoittuukin omassa vertailussani toiseksi viimeiseksi, joten käsittelen sitä heti Audio-Technican perään.

Taajuusvaste Harmanin tavoitekäyrään nähden:

HE-R9:ää voitaisiin kutsua ääneltään vertailujoukon kaupallisimmaksi, koska se korostaa monien vastamelukuulokkeiden tapaan voimakkaasti keskibassoa ja jonkin verran myös diskanttia – keskitaajuudet ovat sivuseikka, koska kukapa nyt haluaisi esimerkiksi laulajan kuulostavan hyvältä. Jos antaisin kadulla vastaan tulevien ihmisten kokeilla kaikkia tässä vertailussa mukana olevia kuulokemalleja, moni saattaisi pitää Hifimanin kuulokkeita ääneltään hauskimpana ja parhaimpana juuri muhkean bassontoiston vuoksi. HE-R9 onkin kieltämättä hauska kuuloke bassomusiikin kuunteluun, koska se junttaa lujaa ja kuulostaa parhaimmillaan suorastaan massiivisen voimakkaalta. Alataajuudet toistuvat myös mielestäni hieman laadukkaammin kuin monissa vastamelukuulokkeissa, joten keskibassopainotteisesta toistosta pitävät saattaisivat tykästyä HE-R9:ään kotioloissa käytettynä.

Vaikka kuulokkeet toimivatkin toisinaan ihan hyvin myös raskaammalla hevimusiikilla esimerkiksi ZMF Atticuksen ja Modhouse Audio Argonin tapaan, valtaosan ajasta ääni on todella mitäänsanomatonta, ellei jopa puuduttavan tylsää ja epäselvää. Ensinnäkin turvonnut bassontoisto tekee äänestä kauttaaltaan paksua ja kumahtelevaa. Pahempi ongelma on kuitenkin taajuusvasteen massiivinen aukko 1–3 kHz:n välillä. Tämän vuoksi toistosta jää puuttumaan lähes kaikki energisyys ja selkeys, jolloin musiikki kuulostaa pehmeältä ja verhoutuneelta. Esimerkiksi soittimien pienemmistä yksityiskohdista ja paikoin myös laulajista on vaikeaa saada selvää, koska ääni kuulostaa tulevan paksun peiton läpi. Tämän vuoksi äänenvoimakkuutta tekee jatkuvasti mieli kasvattaa ilman, että siitä on kuitenkaan apua. Erityisesti vokalistit kuulostavat verhoutuneilta, sillä naislaulajien ääneen muodostuu poikkeuksellisesti bassoa ja mieslaulajat ovat tukkoisia ja nasaaleja aivan kuin ääni ei tulisi ulos heistä. Valjussa toistossa ei ole oikein mitään, mistä tarttua kiinni.

Hieman positiivisempana puolena HE-R9:n äänikuva tuntuu kuitenkin avaralta ja melko suureltakin, koska valtaosa äänestä jää etäiseksi ja suurten muovikuppien sisään syntyy selvästi jälkikaikua. Kuulokkeet ovat myös ajoittain melko ilmavan kuuloiset, koska terävä ja epätasainen diskantti tuo ääneen edes hieman raikkautta. Jotkut saattaisivat kokea ajoittaisen sibilanssin ja yksittäiset diskanttikorostumat melko ärsyttäviksikin, mutta useimmiten ylikorostunut basso tasapainottaa niitä riittävästi.

Koska useammassa testaamassani HE-R9:ssä oikean ja vasemman elementin taajuusvaste on ollut melko erilainen eli kanavatasapaino on ollut harvinaisen pielessä, en usko Hifimanin panostaneen kuulokkeiden suunnitteluun juuri laisinkaan tai vähintäänkin laaduntarkkailu on ollut puutteellista. Olen myös havainnut äänen särkevän tietynlaisella ylätaajuuksien yhdistelmällä, mikä viittaisi jonkinlaiseen resonaatioon, liialliseen säröön tai vikaan elementeissä. Tämä on anteeksiantamatonta HE-R9:n alkuperäiseen myyntihintaan nähden.

Jos lopputulosta lähestytään kuitenkin nykyisen noin 135 euron loppuhinnan näkökulmasta, kuulokkeita voisi edelleen sanoa ihan kelvollisiksi peruskuunteluun. Ne kuulostavat epäselvältä ja verhoutuneelta, mutta eivät sentään riipivän terävältä, kuten ATH-M50X. Jos tavoitteena on bassomusiikin kuuntelu mahdollisimman tuhdin kuuloisena, olisi HE-R9 siihen vertailujoukon hauskin kuuloke. Sopivalle ostajakunnalle kuulokkeiden nykyinen hinta saattaakin tuntua houkuttelevalta. Tasapainoista kuuntelukokemusta niillä ei kuitenkaan ole mahdollista sellaisenaan saavuttaa ainakaan ilman keskitaajuuksien taajuuskorjaamista.

Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohm)

Beyerdynamicin suosittu DT 770 Pro alkaa jo olla vanha kuuloke ja sen äänenlaatua näkee myös kritisoitavan. Vaikka Audio-Technican ATH-M50X:n vuoksi kuulokkeiden suosion ja hyvyyden välille onkin vaikeaa vetää automaattisesti yhtäsuuruusmerkkiä, ovat Beyerdynamicin kuulokkeet mielestäni edelleen aidosti yhdet hintaluokkansa parhaimmista. Tähän olen saanut entisestään vahvistusta vertailua tehdessäni.

Taajuusvaste Harmanin tavoitekäyrään nähden:

Jo taajuusvastetta katsomalla käy ilmi, että DT 770 Pro (80 ohm) on Audio-Technican ja Hifimanin tuotteisiin verrattuna tasapainoisemmin viritetty kuuloke. Sen ansiosta DT 770 Pro kuulostaakin välittömästi helposti omaksuttavalta ja suhteellisen normaalilta. Äänen toistotapa soveltuu mielestäni sekä musiikin tarkkailuun että myös sen kuuntelusta nauttimiseen. Kuulokkeista löytyy niin bassoa, selkeyttä kuin raikkautta ja ilmavuuttakin. Ääni on vertailujoukon yksityiskohtaisinta. DT 770 Pro:n äänikuva on myös hintaan nähden tarkka ja suljettu rakenne huomioiden avoin ja avara. Tämän vuoksi monet pelaajat ovatkin ottaneet kuulokkeet omakseen ennen kuin viime vuosina erilaiset mikrofonilla varustetut pelikuulokkeet ovatkin alkaneet syrjäyttää ne tässä käyttötarkoituksessa.

DT 770 Pro kuuluu Sennheiser HD 600:n kanssa niihin kuulokkeisiin, joissa oli yllättävän läheisesti Harmanin tavoitekäyrää mukaileva tuunaus aikana, jolloin Harmanin tavoitekäyrää ei vielä oltu tutkimuksen pohjalta keksitykään. DT 770 Pro:n kohdalla esimerkiksi bassontoisto on paria suljetun rakenteen sivuvaikutuksena muodostuvaa kuoppaa lukuun ottamatta useimpien makuun juuri sopivalla tasolla. Basso on sekä tukevaa että ihailtavan selkeää. Pidän erityisesti voimakkaasta ja tiukasta alabassosta bassomusiikkia kuunnellessa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että samaan aikaan kuulokkeissa ylätaajuudet vetävät itseensä huomiota siinä määrin, että lopputulos on pikemminkin kirkas kuin yksinomaan bassoa esille tuova. DT 770 Pro:n eräänlaisena heikkoutena voidaankin pitää korostuneen sähäkkää ja tietyllä tapaa kylmän metallista diskanttia. Ylätaajuudet eivät onneksi toistu moniin muihin Beyerdynamicin kuulokemalleihin (tai ATH-M50X:ään) verrattuna epätasaisesti tai korviin särähtävästi, mutta ne painottuvat selvästi kokonaisuudessa tehden äänestä jokseenkin sihahtelevaa. Tämä selittää myös toiston yksityiskohtaisuutta ja ilmavuutta.

Kirkas diskantti saa DT 770 Pro:n kuulostamaan aavistuksen ohuelta siitäkin huolimatta, että kuulokkeiden keskitaajuudet ovat luonnollisen selkeät ja energiatasoltaan oikeaoppiset. Koska esimerkiksi vokalisti jää hieman etäiseksi ylätaajuuksien varjoon, yleisääntä voitaisiin kutsua myös V-tyyliseksi eli bassoa ja diskanttia korostavaksi. Tästä ei kuitenkaan ole mielestäni juurikaan haittaa, eikä se ole koskaan häirinnyt itseäni. Tavallista kirkkaampaan diskanttiinkin tottuu melko nopeasti, minkä jälkeen DT 770 Pro sopii monipuolisesti eri käyttötarkoituksiin. Sen ääni ei ole välttämättä viileän sävynsä vuoksi kaikkein kutsuvinta, mutta siitä on vaikeaa löytää selkeitä virheitäkään. Suljetuksi kuulokkeeksi se kuulostaa myös tilavaikutelmaltaan hämmentävän avoimelta. Sijoitan DT 770 Pro:n lopulta äänenlaadun osalta vertailussani kakkossijalle. Sen edelle yltää vain AKG:n K361, eikä tilanne ole senkään osalta yksiselitteinen.

AKG K361

Koska K361:n rakenteessa ja istuvuudessa on vakavia äänenlaatuun vaikuttavia suunnitteluvirheitä, siitä voitaisiin varmasti olla montaa eri mieltä. Kuulokkeita näkee monesti listattuna asiakaspalautuksina esimerkiksi Verkkokauppa.com:in Outlet-osastolla. Jos pitäisi veikata, K361:n yleisin palautussyy voisi olla kokonaan puuttuvat alataajuudet. Omassa keskivertopäässäni saan kuulokkeet kuulostamaan suhteellisen normaalilta vain asettamalla niiden pääpannan epäluonnolliseen asentoon takaraivolleni. Myös silmälasit täytyy ottaa pois päästä, eikä kasvojen lihaksia saa liikuttaa kuuntelun aikana. Onneksi pehmusteiden huono sulkevuus vaikuttaa kuitenkin vain bassontoistoon, joten muu osa äänestä säilyy aina suhteellisen kunnollisena. Arvioin K361:n äänenlaatua itselleni epäluonnollisella istuvuudella, joten kannattaa huomioida, että käyttäjästä riippuen etenkin bassontoisto voi olla lähes mitä tahansa todella voimakkaan ja lähes olemattoman väliltä.

Taajuusvaste Harmanin tavoitekäyrään nähden:

Äänenlaadun tarkempi analysointi onkin pakko aloittaa juuri bassontoistosta. K361 istuu poikkeuksellisen hyvin mittauslaitteessani, joten se vaikuttaa bassontoistoltaan suorastaan liiankin korostuneelta, vaikka taajuusvasteen muoto mukaileekin Harmanin tavoitekäyrää eli basson määrä lisääntyy alabassoa kohti mentäessä. Hiemankin löysemmällä istuvuudella keskivertoihmisen päässä basson taso putoaa kuitenkin kuvaajassani näkyvän katkoviivan kohdalle tai sen alle. Jos pehmusteet jäävät jostakin kohtaa hiemankin löysälle tai irti päästä, bassosta katoaa pois vähintään 10 desibeliä lisää, jolloin siitä ei olisi itselläni mitään kerrottavaa. Tällöin esimerkiksi avoimet kuulokkeet, kuten Sennheiser HD 600 kuulostavat tukevammalta. Omalla epäluonnollisella päähän sovituksella K361:n basso on hieman muhkeampaa kuin DT 770 Pro:ssa, joten AKG:n kuulokkeet ovat periaatteessa bassoltaan vertailujoukon optimaalisimmat. Basso on myös hauskaa ja laadukasta, vaikkei missään nimessä erityisen dynaamista tai iskevää.

K361:een kannattaa mielestäni suhtautua istuvuudesta riippuen joko hauskan kuuloisena tai bassontoiston osittain puuttuessa melko neutraalin kuuloisena kuulokkeena. Itse arvioin äänenlaadun kokonaisuutena hieman DT 770 Pro:ta paremmaksi, koska K361:n diskantti ei ole yhtä kirkasta, jolloin keskitaajuudet tulevat paremmin ja läsnäolevammin esiin kokonaisuudessa. Alakeskitaajuuksissa ja laulusuorituksissa on miellyttävästi lämpöä sävyltään kylmempään DT 770 Pro:hon verrattuna. Tämän ansiosta AKG:n kuulokkeet ovat mielestäni vertailujoukon parhaat kuuntelusta nauttimiseen. Niissä on myös suljettu rakenne huomioiden selkeä ääni, perustoimiva äänikuva ja sopiva diskantti. Ääni on raikasta, mutta siinä ei ole sibilanssia tai minkäänlaista räikeyttä. Toisaalta jos bassontoisto jää tavoiteltua kevyemmäksi, ylätaajuudet voivat painottua kokonaisuudessa hieman liikaa. Tämän vuoksi hyvä istuvuus takaakin kaikkein tasapainoisimman lopputuloksen myös diskantin osalta.

Optimaalisessa tilanteessa K361:stä on lopulta vaikeaa keksiä mitään valitettavaa, vaan se on erinomaisen tasapainoinen ja luonnollinen. Kuulokkeet eivät tuo musiikin yksityiskohtia esiin yhtä selvästi kuin Beyerdynamicin DT 770 Pro tai kuulosta yhtä avaralta ja äänten sijoittelultaan tarkalta, mutta kuuntelu on hieman rennompaa ja miellyttävämpää. Onnekkaille K361 onkin pitkälti hintaluokkansa paras kuuloke, mutta minun olisi vaikeaa lähteä suosittelemaan sitä toisin kuin tasaisen varmasti suoriutuvaa DT 770 Pro:ta. Saattaisinkin ehdottaa harkitsemaan myös AKG:n K371-sisarmallia, koska se istuu oman kokemukseni mukaan päässä hieman tukevammin. Toisaalta kyseisen kuulokemallin ääni muuttuu entistä enemmän riippuen siitä, mihin kohtaan kuuntelijan korvat asettuvat pehmusteiden sisällä. Kaikissa 100–200 euron suljetuissa kuulokemalleissa onkin kyse enemmän tai vähemmän kompromisseista, eikä mitään yksittäistä tuotetta ole edelleenkään mahdollista kutsua täydelliseksi.

Rode NTH100

Säästin tarkoituksella viisikosta viimeiseksi Roden NTH100-mallin, koska se on ääneltään selvästi tasapainoisempi kuin ATH-M50X ja HE-R9, mutta ottaa lopulta melko selkeästi takapakkia verrattuna DT 770 Pro:hon ja K361:een. NTH100 onkin vertailussani eräänlainen väliinputoaja, joka voisi kuitenkin sopia joillekin ihmisille jopa paremmin kuin muut kuulokemallit.

Taajuusvaste Harmanin tavoitekäyrään nähden:

NTH100:n taajuusvaste on tietyllä tapaa parempi kuin kuulokkeiden todellinen äänenlaatu. Vaikka Roden toimistolle paistaakin varmasti Australiassa aurinko, valmistaja on silti päätynyt tekemään NTH100:n ylätaajuuksista synkät ja tietyllä tapaa ilottomat. En tiedä onko syynä ollut halu välttää DT 770 Pro:n kaltainen diskantin korostuneisuus vai mikä, mutta kuulokkeiden äänestä on vaimennettu mielestäni liian vaisua. Elementin päälle on liimattu todella paksu huopapala, joka irti repimällä toistoon tulisi lisää eloa niin ylätaajuuksien ilmavuuden, äänen yksityiskohtaisuuden kuin dynamiikankin muodossa. Sellaisenaan NTH100 kuulostaa melko tukkoiselta ja tasapaksulta, eikä sen ääntä voi sanoa kovinkaan yksityiskohtaiseksi musiikin pienten nyanssien osalta. Kuulokkeiden äänikuva on lisäksi ahtaan puoleinen, joten ääni soi pitkälti pään sisällä ilman tarkkarajaista erottelua.

Vertailujoukon rennoimmat ylätaajuudet ja rauhallisin ääni ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia, sillä NTH100 sopisi hyvin niille, jotka eivät pidä kirkkaasta toistosta tai etualalle puskevasta yksityiskohtaisuudesta. Kuulokkeissa on myös mukavan tuhti bassontoisto, vaikka alabasso jääkin hieman muita malleja heikommaksi. Diskanttia lukuun ottamatta muukin osa taajuusvasteesta on melko oikeaoppinen, joten ääni ei ole tummuudestaan huolimatta erityisen värittynyttä. Täyteläiset alakeskitaajuudet ovat toisaalta hieman kaksipiippuinen juttu. Lämpimän äänen ansiosta NTH100:lla on oikein miellyttävää kuunnella puhetta ja laulua, mutta alataajuuksien pörinä ja kumahtelu yhdistettynä rauhalliseen 1–3 kHz:n taajuusalueeseen tekee keskitaajuuksista entistä epäselvemmät. Edes energinen preesensalue ei onnistu tuomaan ääneen riittävästi läpinäkyvyyttä tai selkeyttä, vaan esitystapa on hyvin hillitty. Ongelmat eivät ole ATH-M50X:ään ja HE-R9:ään verrattuna suuria, mutta NTH100 ei mielestäni tarjoa kunnollista vastusta ääneltään selkeämmälle DT 770 Pro:lle ja K361:lle.

Voisin lopulta suositella NTH100:aa ammattimaiseen puheen monitorointiin, mutta kattavammassa studiotyöskentelyssä se jättäisi piiloon suuren osa ylätaajuuksilla toistuvasta informaatiosta. Rennossa musiikin kuuntelussa tämä voisi toisaalta olla pienin varauksin hyväkin asia etenkin niille, jotka ovat erityisen herkkiä 6–10 kHz:n taajuuksille tai pitävät esimerkiksi DT 770 Pro:ta liian kirkkaan kuuloisena. NTH100 on perusvarma yleiskuuloke, muttei varsinaisesti loista millään osa-alueella. Tämän myötä sen äänenlaatu yltää vertailussani kolmossijalle. Roden kannattaisi kehittää kuulokkeista uusi versio, jossa elementin etupuoli vaatii vähemmän vaimentamista.

Siitä puheen ollen…

Jos kuulokkeiden omistaja päättää poistaa elementin päältä paksun huopapalan (olisi mahdollista asetella helposti takaisin), äänenlaatu kohenee mielestäni huomattavasti. En oikeastaan keksi toiston rauhallisuutta lukuun ottamatta muita syitä sille, miksi Rode on päättänyt vaimentaa elementtiä rajulla kädellä. Ilman huopaa äänestä tulee ilmavampaa, energisempää ja yksityiskohtaisempaa. Äänikuvakin herää suorastaan eloon ja basso alkaa potkia todella miellyttävästi. Muutoksella menetetään osa äänen rentoudesta, mutten koe NTH100:aa vielä liian kirkkaaksikaan.

Liiallinen etuvaimennus poistettuna NTH100 kilpailisi erittäin tasaväkisesti DT 770 Pro:n ja K361:n kanssa verrokkijoukon parhaasta äänenlaadusta. Koska muitakin kuulokkeita olisi kuitenkin mahdollista muokata paremmiksi, minun on arvioitava myös Roden kuulokkeita sellaisina kuin valmistaja on niiden tarkoittanut olevan. Muutoin jutusta ei tulisi koskaan valmista etenkään, jos jokaista kuulokemallia lähdettäisiin vielä taajuuskorjaamaankin. Roden tapauksessa annan joka tapauksessa plussan siitä, että äänenlaadun parantaminen kuulokkeita muokkaamalla on tehty helpoksi.

Taajuusvaste huopapalat poistettuna (punainen):

Tarvitaanko kuulokkeille vahvistin?

Vertailujoukon kuulokkeet ovat pääsääntöisesti vahvistustarpeeltaan keskenään melko vastaavia, koska ATH-M50X:n, K361:n ja NTH100:n impedanssi (32–38 ohmia) ja herkkyys (99–100 dB/mW) asettuu lähelle toisiaan. Näitä kuulokkeita on helppoa toistaa ja ne soivat lujaa esimerkiksi matkapuhelimiin tarkoitetuilla 10 euron USB-C -> 3,5 mm -ääniadaptereilla. Hifimanin HE-R9:n impedanssi on hieman korkeampi 60 ohmia, joten sen kanssa äänenvoimakkuutta täytyy lisätä pari pykälää vastaavaan lopputulokseen. Kuulokkeet ovat kuitenkin herkät (100 dB/mW), joten ne soveltuvat hyvin mobiililaitteilla käytettäväksi.

Beyerdynamicin iäkkäämpi DT 770 Pro on lopulta ainoa kuuloke, joka voi tuottaa vahvistamisen osalta pieniä haasteita. 80 ohmin impedanssi ja muita kuulokemalleja matalampi herkkyys (96 dB/mW) laittaa kokeilemani USB-ääniadapterit melko tiukille, koska äänenvoimakkuuteen jää enää pari pykälää nostovaraa modernia musiikkia Tidalin kautta kuunnellessa. Esimerkiksi laajemmalla dynamiikalla varustetussa klassisessa musiikissa äänenvoimakkuus jäisi todennäköisesti liian alhaiseksi. Suosittelisinkin kuulokkeille vähintään tietokoneen kuulokeliitintä tai jonkinlaista hieman tehokkaampaa dongle-vahvistinta. DT 770 Pro kannattaa mieltää kotikäyttöön suunnatuksi. Eipä sitä toisaalta tekisi mieli 3 metrin kaapelin kanssa juuri muualla käyttääkään. Näiden seikkojen vuoksi käytettävyydestä täytyykin ottaa muutamia pisteitä pois vertailujoukon muihin malleihin nähden.

Loppupisteytys (1-10)

Pisteistä puheen ollen päätin tehdä tavoistani poiketen vertailussa mukana olleille kuulokkeille painotetun loppupisteytyksen kuvaamaan tarkemmin sitä, miten arvioisin niitä osa-alueittain. Yleisesti ottaen pisteyksissä on omat ongelmansa, mutta tällaisessa useamman tuotteen vertailussa sellainen on jokseenkin käyttökelpoinen, koska lukijan on nopeaa tarkistaa, mitä mieltä lopulta olin kustakin tuotteesta ja mitkä niistä erottautuivat joukosta niin hyvässä kuin pahassakin. Pohdin tuloksia tarkemmin jutun yhteenvedossa heti pisteytyksen jälkeen.

Käytin pisteytyksessä seuraavia painotuksia:

Kuulokkeiden rakenne 15 %
Yleinen käytettävyys 15 %
Käyttömukavuus 30 %
Äänenlaatu 40 %

5. ATH-M50X

Rakenne: 9
Käytettävyys: 9
(lisävarusteet, mukana kuljetettavuus, vahvistustehon tarve)
Käyttömukavuus: 3
Äänenlaatu: 3
Yhteisarvosana: 4,8

4. HE-R9

Rakenne: 5
Käytettävyys: 5
(lisävarusteet, mukana kuljetettavuus, vahvistustehon tarve)
Käyttömukavuus: 7
Äänenlaatu: 4,5
Yhteisarvosana: 5,4

3. NTH100

Rakenne: 7,5
Käytettävyys: 6
(lisävarusteet, mukana kuljetettavuus, vahvistustehon tarve)
Käyttömukavuus: 6
Äänenlaatu: 6,5
Yhteisarvosana: 6,4

2. K361

Rakenne: 2
Käytettävyys: 8
(lisävarusteet, mukana kuljetettavuus, vahvistustehon tarve)
Käyttömukavuus: 6,5
Äänenlaatu: 9
Yhteisarvosana: 7,1

1. DT 770 Pro

Rakenne: 8
Käytettävyys: 4,5
(lisävarusteet, mukana kuljetettavuus, vahvistustehon tarve)
Käyttömukavuus: 9
Äänenlaatu: 8
Yhteisarvosana: 7,8

Yhteenveto

Viiden edullisen suljetun kuulokkeen vertaileminen oli melkoinen urakka, mutta tunnen saaneeni melko tarkan käsityksen siitä, millainen markkinatilanne tuotekategoriassa vallitsee. Sain myös niin sanotusti iskettyä monta kärpästä yhdellä iskulla, koska olisin joka tapauksessa kirjoittanut erilliset arvostelut Roden NTH100:sta ja Hifimanin HE-R9:stä. 100–200 euron hintaluokka on siitä mielenkiintoinen, että eri valmistajien myymien kuulokkeiden määrään ei välttämättä vaikuta juurikaan äänenlaatu, vaan enemmän niiden markkinointi. Beyerdynamicin DT 770 Pro ja Audio-Technican ATH-M50X ovat olleet myynnissä jo pitkään, joten kuluttajat tuntevat ne hyvin. Uusien valmistajien ja uusien tuotteiden onkin hyvin vaikeaa saavuttaa samanlaista suosiota etenkään, kun iäkkäämmät tuotteet on saatu lyömään läpi myös studiokäytössä.

Vertailun suurin yllätys itselleni oli Audio-Technican ATH-M50X. Olin nähnyt kuulokkeista varoituksia, mutten olisi arvannut, miltä ne kuulostavat – kauniisti ilmaistuna eivät erityisen hyvältä. Minun ei myöskään tee mieli pitää ATH-M50X:ää päässä litteiden pehmusteiden vuoksi. Loppupisteytyksessäni kuulokkeet pärjäsivät kuitenkin odottamaani paremmin toimivan rakenteensa sekä hyvän käytettävyytensä ja varustelunsa ansiosta. Jos ATH-M50X sattuu olemaan joillekin mukavampi kuin itselleni, kuulokkeet voivatkin olla pitkäikäiset ja rauhallisella äänenvoimakkuudella kuunneltuna peruskäyttöön ihan kelvolliset. Samaan hintaan saa kuitenkin tasapainoisempaa ja laadukkaampaa ääntä.

Hifimanin erikoinen ja epäkäytännöllisen kokoinen HE-R9 pärjäsi hieman paremmin kuin ATH-M50X, mutta se ei toisaalta loista erityisemmin millään osa-alueella bassomusiikin kuuntelua ja varauksin käyttömukavuutta lukuun ottamatta. Kuulokkeet lienee suunnattu ääneltään suuremmille ja vähemmän kriittisille kuluttajaryhmille, jotka yritetään hurmata tuhdilla keskibassolla. Hifiman osasi kyllä hinnoitella kuulokkeet pilviin, muttei osannut tehdä niistä tasapainoisen kuuloisia. Toisaalta nykyinen alennushinta on melko houkutteleva, koska tulen ainakin itse miettineeksi, että ostin reilulla satasella 700 euron kuulokkeet. HE-R9:n verhoutuneet keskitaajuudet palauttavat minut kuitenkin nopeasti maan pinnalle. Kyseessä ovat mielenkiintoiset, mutta keskinkertaiset kuulokkeet.

Roden NTH100 on jo astetta järkevämmän ja tasapainoisemman kuuloinen, mutta sitä vaivaavat valmistajan ensimmäisenä kuulokemallina pienet lapsentaudit lähes kaikilla osa-alueilla. Rakenteessa on hajoamisherkkä kohta, eikä käyttömukavuuskaan huitele omalla kohdallani pilvissä. Elementit on lisäksi vaimennettu tukkoisen kuuloiseksi aivan kuin musiikki tulisi paksun kankaan läpi. Myöskään vaimea diskantti ei helpota tilannetta. Silti sanoisin kuulokkeita edelleen melko onnistuneiksi, sillä ne sopisivat rennomman toiston ja rauhallisempien ylätaajuuksien ystäville. Ellei markkinoilta löytyisi parempia vaihtoehtoja, NTH100 saattaisi jopa olla ihan suosittelemisen arvoinen. Jos elementtien etupuolelta poistetaan vielä paksut huopapalat, kuulokkeista tulee entistä paremmat. Tällöin asettaisin ne äänenlaadun osalta samalle viivalle AKG:n ja Beyerdynamicin kuulokkeiden kanssa.

AKG:n K361:tä (ja K371:tä) markkinoidaan studiokäyttöön, mutta Harman-taustansa vuoksi kuulokkeet on kuitenkin tuunattu pikemminkin suuremmille kuluttajamassoille erityisesti hauskan bassontoistonsa osalta. Oikein toimiessaan kuulokkeet ovat yleiseltä äänenlaadultaan verrokkijoukon parhaat. Kaikenlainen musiikki toistuu selkeästi ja tasapainoisesti, enkä keksi äänestä mitään valitettavaa etenkään, kun K361 on myyntihinnaltaan verrokkijoukon edullisin. Harmillisesti rahaa ei kuitenkaan ole käytetty riittävästi ulkoiseen rakenteeseen, joka on hyvin lähellä käyttökelvotonta. Kuulokkeet istuvat päässä niin löysästi, että bassontoistoa on vaikeaa saada toimimaan oikein. Vaikka annoinkin K361:n äänenlaadulle arvosanaksi 9, monien kohdalla se voisi aivan hyvin olla myös 5 tai jopa vähemmän. Surkea rakenne pilaa lopulta muutoin erinomaiset kuulokkeet, enkä voi aukottomasti suositella K361:n ostamista, ellei niiden istuvuutta ole mahdollista varmistaa etukäteen.

Tämä johtaakin tilanteeseen, jossa vanha Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohm) on mielestäni yhä hintaluokkansa kuningas. Se on tasaisen varma paketti niin rakenteen laadun, käyttömukavuuden kuin äänenlaadunkin osalta. Joidenkin makuun kuulokkeiden ylätaajuudet saattavat toistua liian kirkkaasti ja säihkyvästi, mutta ääni on toisaalta sen ansiosta verrokkijoukon yksityiskohtaisinta ja ilmavinta. Tarkan äänikuvan ansiosta DT 770 Pro olisi myös hyvä pelikuuloke. Ellei AKG ymmärrä parantaa tulevaisuudessa kuulokkeidensa rakennetta, saattaa DT 770 Pro olla suositeltava ostos vielä useita vuosia tästä eteenpäin. Tällöin Beyerdynamicin kannattaisi kuitenkin hankkiutua eroon ärsyttävästä kiinteästä kaapelistaan, jotta kuulokkeiden käyttäminen olisi helpompaa. Toisaalta ehkä valmistaja on tietyllä tapaa unohtanut tuotteensa ja haluaa ohjata kuluttajia hieman hintavamman ja uudemman DT 700 Pro X:n suuntaan. Langattomien kuulokkeiden yleistyttyä tuotekategoriassa on ylipäätään nähty vain vähän mitään mielenkiintoista. Toivottavasti vertailustani on kuitenkin hyötyä niille, jotka edelleen ostavat kohtuullisesti hinnoiteltuja langallisia kuulokkeita. Kiitos jos jaksoit lukea jutun loppuun saakka.

Plussat ja miinukset:

Beyerdynamic DT 770 Pro (80 ohm)

+ Tasapainoinen ja yksityiskohtainen ääni
+ Hyvä bassontoisto
+ Avara, ilmava ja tarkka äänikuva
+ Tukeva ja kestävä rakenne
+ Hyvä käyttömukavuus
+ Eristää hyvin ympäristömelua

– Diskantti voi olla joidenkin makuun turhan kirkasta ja korostunutta
– Kuulokkeissa on kiinteä pitkä kaapeli
– Vaatii muita malleja enemmän vahvistustehoa
– Sopii huonosti mobiilikäyttöön

AKG K361

+ Kauttaaltaan tasapainoinen ja laadukas ääni
+ Oikein toimiessaan erinomainen bassontoisto
+ Taittuu kuljettamista varten pieneen tilaan
+ Kevyt paino
+ Ei vaadi paljoa vahvistustehoa
+ Mukana tulee 2 kaapelia
+ Vertailujoukon edullisin hinta

– Huonolla istuvuudella bassontoisto jää puuttumaan kokonaan
– Luokattoman huono ja halpa rakenne
– Keskinkertainen käyttömukavuus

Rode NTH100

+ Kohtuullisen tasapainoinen ääni
+ Sopii niille, jotka eivät pidä kirkkaista ylätaajuuksista
+ Äänenlaatua olisi helppo parantaa elementtien edessä olevat huopapalat irrottamalla
+ Tehty laadukkaista materiaaleista
+ Kylmägeeliä sisältävät pehmusteet ovat hyödyllinen keksintö
+ Kaapelin kiinnityspuoli on valittavissa
+ Ei vaadi paljoa vahvistustehoa

– Elementti on vaimennettu tukkoon, joten ääni on elotonta
– Vaimea diskantti tekee äänestä yksityiskohtaisuudeltaan puutteellista
– Ahdas äänikuva
– Korkeudensäädön lukituspalat murtuvat helposti
– Keskinkertainen käyttömukavuus
– Kehno kaapeli

Hifiman HE-R9

+ Hauska bassontoisto
+ Melko avara äänikuva
+ Kohtuullisen hyvä käyttömukavuus
+ Perushyvä kaapeli
+ Ei vaadi paljoa vahvistustehoa
+ Myyntihinta vastaa nykyään tuotteen laatua

– Voimakkaasti värittynyt ja verhoutunut ääni
– Suuri kanavaepätasapaino
– Ääni särkee tietyillä taajuuksilla
– Halvan tuntuinen rakenne
– Epäkäytännöllinen koko
– Ei eristä paljoa ympäristömelua

Audio-Technica ATH-M50X

+ Laadukas ja käytännöllinen rakenne
+ Mukana toimitetaan 3 kaapelia
+ Eristää hyvin ympäristömelua
+ Ei vaadi paljoa vahvistustehoa

– Kauttaaltaan huono ja epäluonnollinen äänenlaatu
– Murhaava diskantti
– Erittäin huono käyttömukavuus
– Sopii mieluummin kidutusvälineeksi kuin kuulokkeeksi