Arvostelu: Soncoz SGD1 (DAC)

Kirjoittaja: Sword of Damocles

Tietoja:

• Julkaisuvuosi: 2019 (laajemmin tarjolla 2020)
• Hinta: 499 €
• Tyyppi: Delta-sigma
• DAC-piiri: 2 x ESS9038Q2M
• USB-toteutus: XMOS XU208
• SPDIF-toteutus: AKM 4481A
• Bluetooth: 5.0 (tuettuina koodekkeina APTX, APTX LL, SBC ja AAC)
• WIFI: firmware-päivityksiä varten
• Tuloliitännät: USB-B, USB-C, Optical, Coaxial, AES
• Lähtöliitännät (digitaalinen): Coaxial
• Lähtöliitännät (analoginen): XLR, RCA
• Näytteenottotaajuus (USB) PCM: 44,1–768 kHz (16–32 bit)
• Näytteenottotaajuus (USB) DSD: DSD64–512 (natiivi)
• Näytteenottotaajuus (AES, Optical ja COAX) PCM: 44,1–192 kHz (16–24 bit)
• Lähtöjännite: RCA 2 Vrms / XLR 4 Vrms
• Noise: 1,3 uVrms
• THD + N: < 0,0001 %
• SNR: 126 dB
• Dynamic Range: 126 dB
• Ulkoiset mitat (P x L x K): 22,5 x 25 x 5,5 cm
• Paino: 2 kg
• Virrankulutus: 9 W
• Mukana tulee: USB-B-kaapeli, virtakaapeli ja kaukosäädin
• Takuu: 1 vuosi + elinikäinen ilmainen huoltopalvelu (maksettava silti varaosat ja postikulut)

Arvostelukappaleen hankintatapa: Itse ostettu tuote

Soncoz on vuonna 2019 perustettu kiinalainen yritys, joka valmistaa D/A-muuntimia ja kuulokevahvistimia. Yrityksen perustaja, Ben Du, on suunnitellut myös suositun Khadas Tone Board -DAC:in. Soncozin omat laitteet pohjautuvat ainakin osittain samaan piirisuunnitteluun, mutta laitteista on tehty huomattavasti monipuolisempia. Ben Du:sta on mainittava myös, että hän ratkaisi ESS:n uudempia DAC-siruja vaivanneen ”IMD-hump” -nimellä tunnetun ongelman eli IMD-särömittauksissa näkyvän kohouman. Ben julkaisi korjauksensa avoimesti myös muiden valmistajien hyödynnettäväksi.

Khadas Tone Board mittautui edullisesta 100 euron hinnastaan huolimatta erinomaisesti, joten ei ole suurempi yllätys, että myös Soncoz:in laitteet on suunniteltu mittaustuloksia silmällä pitäen. Valmistajan toistaiseksi kallein DAC, SGD1, maksaa uutena noin 500 euroa ja se on rakennettu kahden ESS Sabre ESS9038Q2M -DAC-sirun ympärille. Laitteen toteutus on kyseiselle mobiilikäyttöön suunnatulle sirulle erittäin järeä, joten siitä on luultavasti otettu irti kaikki, mitä irti on otettavissa.

Ostin SGD1:n noin 8 kuukautta sitten löydettyäni sellaisen kohtuulliseen hintaan käytettynä. Laite korvasi tuolloin aiemmin arvostelemani Topping E30:n, koska halusin selvittää, miltä 500 euron DAC kuulostaa 150 euron DAC:iin verrattuna. Käsittelenkin arvostelussani kaksikon välisiä äänellisiä eroja, minkä lisäksi vertaan SGD1:tä myös Schiit Audion Bifrost 2:een.

Laitteen fyysinen esittely

SGD1 on varsin suurikokoinen ja tyylikäs laite, ja sillä on painoakin 2 kiloa. Oma laitteeni on musta, mutta värivaihtoehtoina on tarjolla myös kaksi erilaista metallinsävyä. Laitteen ulkokuori on metallia, ja sen pohjassa ja sivuilla on rei’itetyt alueet jäähdytystä varten.

Etupuoli on uniikin näköinen, sillä siihen on upotettu kulmistaan pyöristetty musta lasilevy, jonka takana on oransseja symboleita esittävä näyttö. Näytön ylempi rivi esittää valittuna olevan äänen tulo- ja lähtöliittimen. Alemmalla rivillä näkyy puolestaan käytössä oleva äänifiltteri – en tiedä toista DAC:ia, jossa kokonainen näytön rivi olisi pyhitetty pelkästään valitun filtterin ilmoittamiseen.

Oikeassa etureunassa on lisäksi pyöreä muovinen äänenvoimakkuuden säädin, joka toimii myös mute-painikkeena sekä tuloliittimen ja äänifiltterin valitsimena. Äänenvoimakkuuden asetus on ilmaistu tyylikkäästi säädintä ympäröivällä oranssilla valorenkaalla, joka suurenee ja pienenee säädintä pyörittäessä. Ilmaisimesta on kuitenkin hyvin vaikeaa päätellä muutaman desibelin eroja, joten desibeliarvo näytöllä olisi ollut mielestäni laitteen käytettävyyden kannalta parempi ratkaisu. Minun täytyy valittaa hieman myös säätimestä itsestään, sillä se tuntuu kiinni ottaessa löysältä ja heiluu eri suuntiin. Tuntuma on pitkälti sama kuin perinteisessä kumikalvonäppäimistössä.

SGD1:n takaa löytyy erittäin kattavat liitännät sekä virtakytkin. Pidän siitä, että laitteessa on kaksi USB-tuloliitintä (USB-B ja USB-C), joita voidaan käyttää toisistaan erillään. Laite vastaanottaa digitaalista signaalia myös optisen- ja koaksiaalisen SPDIF-liitännän kautta sekä ammattikäyttöön suunnatulla AES-liitännällä. SGD1 kykenee lähettämään digitaalista signaalia eteenpäin toiselle DAC:ille koaksiaalisella SPDIF-liitännällä. DAC:in rakenne on balansoitu, joten siitä löytyy RCA-lähtöliittimien lisäksi myös XLR-liittimet.

Itselläni ei ole suurempaa sähköteknistä ymmärrystä laitteiden komponenteista, mutta SGD1 näyttää omiin silmiini sisältä todella tarkkaan harkitulta ja vaikuttavalta kokonaisuudelta. Laitteen sisällä on muun muassa kaksi lineaarista virtalähdettä, mikä on melko ennenkuulumatonta 500 euron DAC:ille. Myös piirilevyn eri osiot on eristetty toisistaan. Koska SGD1 ei sisällä ulkoista antennia, sen ei välttämättä arvaisi sisältävän myös bluetooth-yhteyden sekä WIFI:n, jota käytetään tosin vain firmwaren päivittämiseen.

Ominaisuudet ja laitteen käyttö

SGD1:stä löytyy ominaisuuksien osalta pitkälti kaikki, mitä DAC:ilta kaipaan. Kattavien fyysisten liitäntöjen lisäksi laitteessa on myös bluetooth-yhteys. SGD1 ilmestyy automaattisesti näkyviin yhdistettävänä bluetooth-laitteena, kun siitä on valittuna äänen tulokanavaksi bluetooth. Tuettuina koodekkeina ovat APTX, APTX LL, APTX HD, SBC ja AAC. Joidenkin lähteiden mukaan laitteesta saattaisi löytyä firmware-päivityksen jälkeen myös LDAC-tuki, mutta ainakaan oma Google Pixel 6 -puhelimeni ei mahdollista sen käyttämistä.

Fyysisten liitäntöjen kautta laite tukee laajasti PCM- ja DSD-näytteenottotaajuuksia, joten kuuntelun ei pitäisi jäädä siitä kiinni. Tarkkaan ottaen DSD1024-vaihtoehdolle ei ole tukea, mutta sitä kaipaavat tähtäävät luultavasti laitehankinnoissaan SGD1:tä korkeammalle.

Laitteesta löytyy 7 ESS Sabren määrittämää äänifiltteriä, jotka ovat hyvin vastaavia kuin aiemmin arvostelemassani Topping E30:ssä. En pysty kuulemaan (tai en osaa) käytännön eroa AKM:n filttereissä, joten vähemmän yllättäen en havaitse eroa myöskään ESS Sabren filttereissä. Ominaisuus ei ole omasta mielestäni kovinkaan mielenkiintoinen, joten en todennäköisesti tule käsittelemään filttereitä tarkemmin jatkossakaan, elleivät ne tarjoa selkeää muutosta ääneen.

SGD1:llä voidaan säätää äänenvoimakkuutta digitaalisesti 0,5 desibelin välein. Laite tallentaa ja muistaa asetetun äänenvoimakkuuden sekä äänifiltterin erikseen jokaiselle tuloliittimelle virtojen sammuttamisesta huolimatta. Tämä on erittäin hyödyllinen ominaisuus sekä useita laitteita käyttäessä että esimerkiksi aktiivikaiuttimien kanssa, kun äänenvoimakkuuden halutaan olevan edellistä kuuntelukertaa vastaava myös seuraavalla kuuntelukerralla. Monissa muissa digitaalisesti äänenvoimakkuutta säätävissä laitteissa äänenvoimakkuus saattaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen palata tietylle tehdasasetukselle, jolloin se joudutaan säätämään uudestaan sopivaksi.

Laitteen etureunassa oleva äänenvoimakkuuden säädin ei ole paras mahdollinen, sillä sitä täytyy pyörittää todella vimmatusti. Yksi kiekon pyöräytys muuttaa äänenvoimakkuutta vain vähän, joten suuremmat säädöt tuntuvat hitailta ja työläiltä. Tämän vuoksi kaukosäätimen käyttäminen on mielestäni suositeltavaa, mikäli DAC:ia käytetään äänenvoimakkuuden säätimenä muille laitteille.

SGD1:n käyttöliittymää (jos muutamaa asetusta voidaan käyttöliittymäksi kutsua) voidaan ohjata äänenvoimakkuuden säädintä painelemalla. Painiketta kerran painaessa laite menee mute-tilaan, jolloin säädintä pyörittämällä voidaan vaihtaa äänen tuloliitintä. Painiketta pidempään painaessa laite väläyttää näytön alempaa riviä merkkinä siitä, että säätimen kiertäminen vaihtaa äänifiltteriä. Valinnat vahvistetaan aina painiketta uudestaan painamalla. Käyttöliittymä on yksinkertainen ja toimiva, ja se mahdollistaa Topping E30:stä poiketen kaikkien asetusten muuttamisen suoraan laitteesta ilman mukana tulevaa kaukosäädintä.

SGD1:n mute-ominaisuus on siitä mielenkiintoinen, että ilman vastaanotettua äänisignaalia laite menee mutella ollessaan hetken päästä eräänlaiseen virransäästötilaan sammuttaen näyttönsä ja digitaalisen osionsa. Virransäästötila ei kuitenkaan vähennä laitteen virrankulutusta kuin noin 2 wattia, sillä päälle jäävä analoginen osio kuluttaa edelleen 7 wattia, vaikka laitteen kuvittelisi olevan kokonaan pois päältä. Varsinainen sammutus täytyykin tehdä laitteen takana olevasta virtakytkimestä. Tällainen virransäästötila ei täytä minkäänlaisia EU-säädöksiä, eikä siitä ole juuri hyötyäkään, joten sen olemassaolo on itselleni pienoinen mysteeri.

Äänenlaatu

Äänenlaadun arviointiin käytetty laitteisto:

Arvioin Soncoz SGD1:tä kuuntelemalla sitä pääasiassa hyvin tuntemillani ja voimakkaasti laitemuutoksiin reagoivilla ZMF Verite Closed -kuulokkeilla ja parhaalla vahvistimellani, Burson Audio Soloist 3X Performancella. Koska SGD1 maksaa uutena 500 euroa, sitä ei mielestäni kannata hankkia alle 200 euroa maksavalle vahvistimelle – tämän vuoksi en käyttänyt kuuntelutesteissäni edullisempia vahvistimia. Kuulokkeiden osalta vahvistin havaintojeni paikkansapitävyyden myös Sennheiser HD800-, ZMF Auteur- ja Modhouse Argon mk3 -kuulokkeilla.

Kuuntelin SGD1:tä noin viikon ajan rinnakkain Schiit Audio Bifrost 2:n kanssa sekä muutamia päiviä myös Topping E30:n kanssa. Kaikki DAC:it olivat kiinnitettynä yhtää aikaa tietokoneeni USB-liittimiin, ja Windows-ääniasetukset olivat jokaiselle identtiset. SGD1:tä Bifrost 2:een vertaillessa molemmat DAC:it tulivat kiinni Burson Audio Soloist 3XP:hen balansoiduilla XLR-liittimillä. Topping E30:een vertaillessa käytin myös SGD1:ssä RCA-liittimiä. Minulla oli käytössä sekä XLR- että RCA-valitsin/jakaja, jotka mahdollistivat äänen tulolaitteen vaihtamisen lennosta vipua kääntämällä.

Kuuntelin musiikkia Tidal -striimauspalvelusta, koska pystyin vaihtamaan sitä käyttäessä nopeasti DAC:ia, jolle halusin ohjelmiston syöttävän ääntä. Kun halusin vaihtaa kuunnellessa DAC:ista toiseen, minun täytyi vain klikata Tidalista toista DAC:ia ja kääntää samanaikaisesti vipua XLR/RCA-valitsimesta.

Tasasin kaikkien DAC:ien äänenvoimakkuuden vertailutilanteessa samaksi MiniDSP EARS -laitteeni avulla. XLR-liittimien kautta musiikki toistuu SGD1:llä oletuksena tasan 1 desibelin verran lujempaa kuin Bifrost 2:lla, joten äänenvoimakkuus oli helppo tasata SGD1:n äänenvoimakkuutta pudottamalla. Vastaavasti RCA-liittimien kautta SGD1 soi Topping E30:een verrattuna 0,5 desibeliä lujempaa, joten äänenvoimakkuudet oli helppo tasata myös tässä tilanteessa.

Soncoz SGD1 kuulostaa erinomaiselta

SGD1 kuulostaa hyvin pitkälti siltä, miltä toivoisin ja odottaisin hyvän DAC:in kuulostavan. Musiikki toistuu vaivattomasti, jäsentyneesti ja erotellusti siten, ettei mikään tunnu pakotetulta tai liian terävältä. SGD1 on silti hieman kirkkaan kuuloinen DAC, koska sen diskantti vetää itseensä ylimääräistä huomiota. Lievä säihkyvyys ja terävyys esiintyy kuitenkin pääasiassa ylemmän diskantin alueella, eikä se leviä keskitaajuuksien puolelle. Tämän ansiosta SGD1 ei kuulosta kliiniseltä tai aggressiiviselta. Samalla ESS:n DAC-sirulla toteutettu Khadas Tone Board kuulostaa mielestäni huomattavasti aggressiivisemmalta myös keskitaajuuksissa.

Lievästi korostuvaa diskanttia lukuun ottamatta SGD1 kuulostaa taajuusalueita arvioiden niin sanotusti normaalilta – käyttäisin jälleen sanaa neutraali, vaikka se tarkoittaakin eri asioita eri ihmisille. Itse tarkoitan tällä sitä, ettei SGD1 vaikuta suoranaisesti eri taajuusalueiden tasapainoon. Tämä lienee useimmille tavoiteltu lopputulos DAC:ia hankkiessa, joten SGD1 onnistuu siinä erinomaisesti.

SGD1:n vahvuuksia ovat mielestäni toiston ilmavuus ja kerrostuneisuus sekä äänikuvan jäsentyneisyys. Äänikuva ei ole mitenkään poikkeavan suuri, vaan se jää mieleen erinomaisen syvyytensä ansiosta. Eri äänet soivat useassa eri kerroksessa ja eri etäisyyksillä. SGD1 piirtää vokalistin poikkeuksellisen selkeästi silmieni eteen ja muut instrumentit tarkkaan rajatusti hänen ympärilleen. Eri äänten väliin jää ihailtavasti ilmaa ja äänikuva on kaiken kaikkiaan tyyliltään todella uskottava siksi, että kuunnellun kappaleen pystyy kuulemisen lisäksi myös näkemään. Tämä erottaa mielestäni laitteen selkeimmin edullisemmista DAC:eista, joiden äänikuva jää syvyyssuunnassa tasaisemmaksi ollen enemmän kuuntelijan pään sisällä.

SGD1:n ääni on kokonaisuutena nopeaa ja eroteltua – yksittäisillä äänillä on selkeät ääriviivat. Pidän laitteen positiivisena puolena myös sen tiukkuutta ja reippautta iskuäänissä. Esimerkiksi rumpukapuloiden iskuissa ja virvelirummussa on miellyttävää energisyyttä. Näissä äänissä laitteen diskantin terävyydestä on hyötyä.

Laitteen ainoa suurempi heikkous on mielestäni toiston yleinen keveys erityisesti enemmän alataajuuksia sisältävässä musiikissa. SGD1:llä basso kuulostaa nopealta ja tekniseltä, mutta sen fyysinen vaikutus jää valitettavan kevyeksi – basso soi ikään kuin kauempana, jolloin sitä kuuntelee, mutta sitä ei niinkään tunne. Tätä ei huomaa välttämättä rauhallisemmassa musiikissa, jossa on elektronisesti tuotettua bassoa. Rock-musiikkia kuunnellessa kaipaisin kuitenkin enemmän potkua bassorumpuun ja bassokitaraan – SGD1:n toistotapa on tällaiseen musiikkiin omaan makuuni liian sivistynyt ja hillitty.

Bassontoistosta puuttuu tavallaan tekstuuria ja lihaa luiden ympäriltä, mikä kuuluu valitettavasti myös keskitaajuuksien puolella. Vaikka SGD1 toistaakin sekä alataajuudet että keskitaajuudet yksityiskohtaisesti ja luonnollisesti, toiston keveys ei saa minua täysin vakuuttuneeksi siitä, että olen kuuntelemassa oikeita soittimia ja oikeaa laulajaa. Tämä on mielestäni erittäin harmillista etenkin, kun musiikki toistuu samaan aikaan uskottavasti äänikuvan osalta.

Ehkei 500 eurolla kuitenkaan ole tarkoituskaan saada kaikkea. SGD1:n vahvuudet pitävät kokonaisuuden selkeästi plussan puolelle, ja laite kuulostaa lievästä digitaalisesta esitystyylistään ja toiston keveydestään huolimatta erinomaiselta. Haluan jälleen kerran muistuttaa siitä, että kyseessä on ”vain” DAC, joten lopulliseen toistoon vaikuttaa huomattavasti enemmän valitut kuulokkeet ja jossakin määrin myös kuulokevahvistin.

Vertailut

Soncoz SGD1 vs. Topping E30

Hinnat: 500 € vs. 150 €

Lähdin tähän vertailuun kiinnostuneena siitä, millaista parannusta SGD1 tarjoaa 350 euron lisähinnallaan aiemmin arvostelemaani suosittuun Topping E30:een verrattuna. Osa laitteiden välisestä hintaerosta selittyy SGD1:n huomattavasti monipuolisemmilla liitännöillä ja lisäominaisuuksilla. Laitteissa käytetyt delta-sigma-DAC-sirut eivät todellisuudessa eroa hinnaltaan juuri ollenkaan, vaan niitä saa muutamalla eurolla. Suurempi äänenlaadullinen vaikutus syntyykin laitteiden muusta rakenteesta ja käytetyistä komponenteista. Jos olet kiinnostunut tarkemmin Topping E30:stä, siitä kannattaa lukea lisää sen omasta arvostelusta. Keskityn tässä vertailussa vain äänenlaadullisten erojen tarkasteluun.

Suuren ja ”kalliin” laitteen vertaaminen pieneen ja ”edulliseen” on aina haastavaa, koska ensin mainitun odottaa olevan parempi. Koska DAC:in vaikutus äänenlaatuun on kuitenkin suhteellisen pieni, käytännön erot saattavat monesti jäädä kohtuullisen pieniksi, ellei laitteissa ole suurempaa tyylillistä eroa toisen ollessa ääneltään esimerkiksi todella kirkas ja toisen tumma. Pyrin olemaan ennakko-odotusteni kanssa mahdollisimman maltillinen, mutta asia kannattaa huomioida ajatuksiani lukiessa. Itsestäni olisi hienoa, jos edullinen DAC kuulostaisi yhtä hyvältä tai paremmalta kuin kalliimpi laite. Tämän vuoksi yritän olla kriittinen myös kalliimman laitteen tuomien parannusten suuruutta arvioidessani.

Merkittävimmät erot äänessä

Sekä SGD1:tä että E30:tä voisi kuvailla ääneltään neutraaliksi SGD1:n ollessa hieman kirkas näkemys neutraalista ja E30:n hieman lämpimään päin kallellaan. E30 on ääneltään rauhallisempi erityisesti hillitymmin toistuvan diskanttinsa vuoksi. SGD1 on siihen verrattuna parannus diskantin ilmavuudessa. Esimerkiksi rumpujen lautasten viimeiset helinät kuuluvat SGD1:llä erotellummin ja voimakkaammin.

Laitteiden bassontoistossa ei ole mieleen painuvaa eroa määrällisesti, mutta SGD1 kuulostaa nopeammalta ja se erottelee alataajuuksien yksityiskohdat paremmin. E30:llä basso kuulostaa nopeammissa kappaleissa jopa hieman tunkkaiselta ja puuroutuvalta, kun taas SGD1 kontrolloi bassontoistoa paremmin. Tekninen parannus E30:een verrattuna on varsin miellyttävä.

Keskitaajuudet toistuvat molemmilla laitteilla tyylillisesti hyvin vastaavalla tavalla, mutta SGD1 tekee kaiken paremmin. Suurin ero on mielestäni vokalistin sijainti äänikuvassa: E30:llä vokalisti on epämääräisesti rajautuva hahmo alempana kuuntelijan pään sisällä, kun taas SGD1 rajaa ja nostaa hänet kuuntelijan silmien eteen. Tämä muutos yksinään tekee SGD1:n keskitaajuuksista huomattavasti uskottavammat ja realistisemmat.

Laitteiden välille muodostuu muutoinkin selkeästi kuultava ero äänikuvan syvyydessä ja äänien kerrostuneisuudessa. E30 kuulostaa aina hieman tukkoiselta ja siltä kuin äänet taistelisivat keskenään tilasta. Äänikuva on SGD1:een verrattuna tasapaksu ja 2D-tyylinen, muttei silti huono 150 euron laitteeksi. SGD1:n kerrostuneempi esitystapa tekee kuitenkin kokonaisuudesta sekä elävämmän että selkeämmän kuuloisen – jokaisella äänellä on oma paikkansa. Laite myös toistaa yksityiskohtien reunat kaikilla taajuusalueilla selkeämpinä E30:n pehmeämpään tyyliin verrattuna.

Loppuhuomiot

Topping E30 ja monet muutkin edullisemmat DAC:it kuulostavat itsestäni aina siltä, etten saa niillä kuuntelemastani musiikista tai kuulokkeista kaikkea potentiaalia irti. Tämän vuoksi Soncoz SGD1 on omalla kohdallani melko huomattava parannus E30:een verrattuna erityisesti äänikuvan osalta. Laitteet uutena ostaessa tästä parannuksesta joutuu kuitenkin maksamaan 350 euroa, joten se ei välttämättä ole suositeltavaa kaikille etenkään, jos Topping E30:n kaltainen DAC kuulostaa ennestään hyvältä ja sen ominaisuudet riittävät omaan käyttöön.

E30 ei tee varsinaisesti hintaansa nähden mitään väärin, mutta se ei valitettavasti pysty kilpailemaan äänenlaadussa SGD1:n kaltaisten suuremmalla budjetilla toteutettujen DAC:ien kanssa. Tätä sen ei mielestäni tarvitse tehdäkään, vaikka jotkut vannovatkin hyvin mittautuvan edullisen DAC:in olevan kuolinisku kaikille muille laitteille. E30 on silti oiva osoitus siitä, miten hyviä edulliset laitteet nykyään ovat, ja miten lähelle parempia laitteita ne pääsevät.

SGD1:n tuoma äänenlaadullinen parannus 350 eurolla riippuu siitä, miten tosissaan kukin kuunteluharrastuksensa ottaa. Itselleni parannus on rahan arvoinen, mutta toiselle, vähemmän äänikuvaan liittyvän informaation tai yksityiskohtien kuunteluun keskittyvälle, DAC-päivitys voi tuntua siltä, ettei mikään muutu merkittävästi. Koska DAC:it vaikuttavat lopulliseen ääneen melko vähän, SGD1:n paremmuutta on osattava arvostaa, jotta laitetta voi ylipäätään kutsua paremmaksi kuin edullisempaa Topping E30:tä. SGD1:n eduksi on toki laskettava myös balansoitu rakenne, kattavammat liitännät ja bluetooth.

Soncoz SGD1 vs. Schiit Audio Bifrost 2

Hinnat: 500 € vs. 800 €

Bifrost 2 on toimintaperiaatteeltaan eräänlainen delta-sigma- ja R2R-DAC:ien välimuoto, josta yhdysvaltalainen Schiit Audio käyttää nimitystä Multibit. Laitteesta tulee Kuulokenurkkaan myöhemmin oma arvostelu, joten käsittelen tässä yhteydessä vain sen äänenlaatua SGD1:een verrattuna. Bifrost 2 maksaa uutena ostettuna Suomeen toimitettuna noin 300 euroa enemmän kuin SGD1, mutta laitteet asettuvat hyvin pitkälti samaan hintaluokkaan. Mielestäni 500–1000 euron hintaluokassa ei voida enää puhua paremmista ja huonommista laitteista, vaan pikemminkin erilaisista laitteista. Lähtöasetelma on se, että SGD1:ssä on kattavammat ominaisuudet ja liitännät, joten Bifrost 2:n täytyy pärjätä sille äänenlaadussa ollakseen hintansa arvoinen.

Merkittävimmät erot äänessä

SGD1 ja Bifrost 2 ovat tyylillisesti siinä määrin erilaisia laitteita, että valinta niiden välillä vaikuttaa merkittävästi siihen, miltä musiikki lopulta kuulostaa. Kun SGD1 on yleiseltä ääneltään hieman kirkas ja kevyt, Bifrost 2 on ääneltään lämmin ja paksu. Bifrost 2:n vahvuuksia ovat periaatteessa juuri ne toiston osa-alueet, jotka näen SGD1:n heikkouksina. Toisaalta se värittää samalla toistoa siinä määrin, että SGD1 on edelleen muutamissa asioissa parempi.

Bifrost 2 on tietyllä tapaa suuri hyppy eteenpäin perinteisistä delta-sigma-DAC:eista, koska sillä minulle tulee välittömästi vaikutelma siitä, että olen kuuntelemassa oikeaa ääntä ja oikeaa musiikkia sen sijaan, että lähteenä on digitaalinen äänite. Vaikkei SGD1 kuulosta millään tapaa epäluonnolliselta, se ei saa minua uppoutumaan kuunteluun vastaavalla tavalla. Tämä on yksi suurimmista ja ratkaisevimmista eroista näiden kahden laitteen välillä. Bifrost 2:n äänenväri on kauttaaltaan todella luonnollinen ja itselleni heittämällä 300 euron lisähinnan arvoinen ominaisuus.

Toinen selkeä ero löytyy bassontoistosta erityisesti rock-musiikkia kuunnellessa: Bifrost 2:lla basso on enemmän läsnä ja siinä on erittäin tyydyttävä määrä massaa ja potkua. Kun Bifrost 2 yhdistetään keskibassoa hyvin toistavien kuulokkeiden, kuten ZMF Verite C:n, kanssa, bassorumpu ja bassokitara tuntuvat muhkeudessaan suorastaan rinnassa. SGD1:llä toisto jää huomattavasti kevyemmäksi, mutta toisaalta se ei koskaan ole myöskään liian paksua – teknisesti monimutkaisemmat bassokuviot toistuvat sillä myös hieman kontrolloidummin.

Bifrost 2 on bassontoistoltaan törkeän hauska, mutta basso nousee toisinaan kokonaisuudessa turhankin dominoivaksi osa-alueeksi. Tästä on silti harvemmin suurempaa haittaa, koska basso ei varsinaisesti lisäänny määrällisesti, vaan se on tiheämpää ja sen äänenpaine on eräällä tapaa suurempi. Luulen tämän johtuvan ainakin osittain siitä, ettei Bifrost 2 tai muutkaan Schiit Audion DAC:it mittaudu kovin hyvin, vaan ne tuottavat jonkin verran sellaista säröä, jonka ihminen kokee yleensä miellyttävänä.

Bifrost 2:n tuottama lämpö ja luonnollisuus on kuultavissa kaikilla taajuusalueilla. Sillä myös diskantti kuulostaa luonnolliselta ja melko anteeksiantavalta. Laitteella kuuntelusta ei pääsekään syntymään ollenkaan kuunteluväsymystä. Tämä avaa kuitenkin samalla myös SGD1:lle mahdollisuuden loistaa, sillä sen diskantti kuulostaa Bifrost 2:een verrattuna ilmavammalta ja yksityiskohtaisemmalta. SGD1 on kaksikosta muutenkin hieman erottelevampi ja yksittäisten äänten reunoiltaan terävämpi. Ero ei ole mitenkään valtava, mutta Bifrost 2:lla kuunnellessa keskittyy enemmän äänten runkoon ja luonnolliseen tekstuuriin, kun taas SGD1:llä äänet erottuvat selkeämmin toisistaan, ja kuuntelijalla on enemmän aikaa tarkkailla, mitä musiikki pitää sisällään.

Molemmissa laitteissa on leveydeltään melko vastaava äänikuva, mutta SGD1:n äänikuvassa on enemmän syvyyttä. Kun SGD1 piirtää musiikin silmieni eteen, Bifrost 2:een lennosta vaihtamalla ääni siirtyy taaksepäin lähemmäs minua. Asettaisin SGD1:n äänikuvan osalta Bifrost 2:n edelle juuri paremman syvyyden ja ilmavuuden osalta, mutta toisaalta Bifrost 2:lla toiston tausta kuulostaa tummemmalta ja aidommalta. Esimerkiksi Sennheiserin HD800-kuulokkeilla kuunnellessa SGD1 korostaa entisestään kuulokkeiden suurta ja upeaa äänikuvaa ja ilmavaa diskanttia. Bifrost 2 sen sijaan rauhoittaa diskanttia tuoden samalla bassontoistoon ja keskitaajuuksiin kuulokkeiden kipeästi kaipaamaa lämpöä ja luonnollisuutta.

Loppuhuomiot

Molemmissa laitteissa on omat hyvät puolensa, mutta ne sopivat hieman eri tilanteisiin. Bifrost 2 on ehdoton valinta rock- ja hevi-tyylistä musiikkia kuuntelevalle ihmiselle, kuten pitkälti itselleni, sillä ääni on menevää ja hauskaa. Sama pätee myös pop-musiikkiin ja kaikkeen bassomusiikkiin, jossa basson halutaan olevan voimakasta. SGD1 sen sijaan loistaa toiston ilmavuudessa ja äänikuvan suuruudessa sellaisella musiikilla, jotka siitä hyötyvät. Näkisin, että SGD1 sopisi kaksikosta paremmin esimerkiksi klassisen musiikin kuuntelijalle, tai ylipäätään laadukkaammin tuotetun musiikin kuunteluun. Molemmat laitteet ovat silti todella monipuolisia ja erinomaisia, eikä mikään musiikki kuulosta niillä huonolta.

Laitteiden hintatasoa miettiessä molemmat on mielestäni hinnoiteltu kilpailukykyisesti omiin vahvuuksiinsa nähden. Koska SGD1 maksaa 300 euroa vähemmän, sitä on helppo suositella budjetin ollessa enintään 500 euroa. Myös laitteen mittaustulokset ovat erinomaiset, eikä se väritä toistoa toisin kuin Bifrost 2, jonka suosiminen on puhtaasti subjektiivinen mieltymys ilman, että siinä on mitään väärää. Tällä hetkellä en haluaisi vaihtaa pois Bifrost 2:n muhkeaa bassontoistoa tai luonnollista esitystapaa, mutta toivoisin siihen SGD1:n tapaista syvempää ja avarampaa äänikuvaa. Tulenkin todennäköisesti jossakin vaiheessa etsimään DAC:ia, joka yhdistäisi molempien laitteiden parhaat puolet.

Laiteparitus SGD1:n kanssa

SGD1 ei ole ongelmallisen kirkas laiteparituksen näkökulmasta, mutta sitä ei silti välttämättä kannata yhdistää kirkkaan kuuloisen vahvistimen tai kuulokkeiden kanssa. Neutraalin tasapainoinen tai hieman lämmin kuunteluketju sopii SGD1:lle paremmin. Itse en silti koe laitetta ärsyttävän kuuloiseksi myöskään todella kirkkaan Sennheiser HD800:n kanssa Burson Audio Soloist 3XP -vahvistimella toistettuna. Vahvistimella onkin tällaisessa tilanteessa melko suuri vaikutus DAC:in ja kuulokkeiden välissä.

SGD1 on itselläni paritettuna olohuoneessani Tor Audio Roger -putkivahvistimen kanssa, koska se tuo kaivattua ilmavuutta ja terävyyttä muutoin pehmeään putkivahvistimen ääneen – SGD1 myös vahvistaa entisestään putkien mielenkiintoista vaikutusta äänikuvaan.

Olen käyttänyt SGD1:tä myös Cambridge Audion CXA81 -vahvistimen ja Wharfedale EVO 4.2 -kaiuttimien kanssa havaiten DAC:issa pitkälti samoja ominaispiirteitä kuin kuulokkeillakin. SGD1 piristää hieman Wharfedalen kaiuttimien tummaa diskanttia, minkä lisäksi äänikuvasta muodostuu miellyttävän avara ja ilmava. Basso on tyyliltään kontrolloitua, mutta siitä puuttuu hieman aiemmin mainitsemaani potkua. Lopputulos on mielestäni huomattavasti parempi kuin esimerkiksi vahvistimen omalla ESS-pohjaisella DAC:illa tai Topping E30:llä, jolla äänikuva jää paljon ahtaammaksi kaiuttimien väliin.

Yhteenveto

Soncoz SGD1 on mielestäni erinomainen 500 euron D/A-muunnin. Laitteessa on kattavat liitännät ja kaikki tarpeelliset ominaisuudet vaativammallekin käyttäjälle. Äänenlaadun osalta pidän erityisesti SGD1:n avarasta ja jäsentyneestä äänikuvasta, ja laitteen kyvystä kerrostaa ääniä ilmavasti. Musiikki kuulostaa laitteella yksityiskohtaiselta ja selkeältä. Diskantti korostuu aina hieman kokonaisuudessa, mutta korostuma ei onneksi tee toistosta millään tapaa kliinistä tai ärsyttävää.

Heikkouksia etsiessä SGD1 ei valitettavasti kuulosta kaikkein luonnollisimmalta, ja sen bassontoisto jää omaan makuuni hieman liian kevyeksi. Nämä ovat kuitenkin sellaisia ominaisuuksia, joista joutuu maksamaan enemmän hankkimalla esimerkiksi Bifrost 2:n, joka toisaalta ottaa takapakkia SGD1:n erinomaisesta äänikuvasta.

En ole vielä kuullut kovinkaan monia erilaisia DAC:eja, joten SGD1:n tai Bifrost 2:n kaltaista ääntä saattaa olla tarjolla myös edullisemmissa laitteissa. SGD1:n tapauksessa samalla DAC-sirulla toteutetut 300–500 euroa maksavat kilpailijat voivat päästä äänellisesti melko lähelle – tätä en kuitenkaan voi vielä tässä vaiheessa vahvistaa.

Koska puhutaan edelleen ”vain” DAC:eista, verrokkieni välillä ei ollut eroa kuin yöllä ja päivällä. Paremmin muuhun laitteistoon tai omiin mieltymyksiin sopiva DAC tarjoaa äänelle viimeisen silauksen, muttei silti muuta kuulokkeita toisenlaisiksi. Mielestäni onkin haastavaa perustella, miksi monta kertaa kalliimpi laite olisi aukottomasti parempi hankinta. Kuulokkeisiin ja laitteisiin pätee kuitenkin sama periaate: halvemmat kelpaavat oikein mainiosti, kunnes on päässyt kuulemaan paremmat – sen jälkeen on vaikeampaa palata takaisin aiempaan.

Suorituskyvyn viimeisistä prosenteista joutuu maksamaan yleensä muidenkin tuotteiden kohdalla korkean hinnan. SGD1 on minusta selkeä hyppy eteenpäin edullisemmista laitteista, kuten Topping E30:stä, muttei välttämätön hankinta ennen kuin kuunteluharrastukseen ollaan valmiita investoimaan hieman enemmän. Kaikki eivät ylipäätään koe DAC:ien muuttavan ääntä, eikä siinäkään ole mitään väärää. DAC-hankinnasta säästyvä raha voidaan käyttää vaikkapa parempiin kuulokkeisiin, mikä onkin monesti huomattavasti suurempi äänenlaadullinen muutos.

SGD1:n yksi vahvuus on mielestäni se, että se on edelleen kohtuullisen ja järkevän hintainen siihen nähden, mitä se tarjoaa moniin edullisempiin laitteisiin verrattuna. Laitteen hyvyyttä ei tarvitse perustella pelkästään äänenlaadullisilla parannuksilla, vaan se on hintansa arvoinen muutenkin.

Plussat ja miinukset:

+ Upea silmien eteen muodostuva äänikuva
+ Toiston kerrostuneisuus ja ilmavuus
+ Yksityiskohtien terävä erottelukyky
+ Kattavat liitännät (mm. 2 USB-liitintä ja bluetooth) ja ominaisuudet
+ Tyylikäs ja uniikki ulkonäkö
+ Erittäin laadukas ja järeä virransyöttö
+ Äänenvoimakkuuden säätömahdollisuus ja kaukosäädin
+ Hyvät mittaustulokset

+/- Kohtuullinen hinta, joka riippuu kuitenkin siitä, miten paljon kukin arvottaa DAC:in äänenlaatua ja ominaisuuksia
+/- Lievä diskanttikorostuma kuulostaa itsestäni hyvältä, mutta se voi olla ongelmallinen joidenkin laiteparitusten ja herkempikorvaisten kuuntelijoiden näkökulmasta

– Bassontoisto ja toisto muutoinkin jää omaan makuuni tyyliltään hieman liian kevyeksi
– Vaikka äänikuva onkin uskottava, muu toisto ei ole tyyliltään erityisen luonnollista, vaan varsin digitaalista
– Äänenvoimakkuus säätyy aivan liian hitaasti laitteen omalla säätimellä, joka on myös melko heppoisen tuntuinen
– Outo virransäästötila, joka ei juurikaan pienennä virrankulutusta
– Virtakytkin sijaitsee laitteen takana