Kirjoittaja: Sword of Damocles
Arvostelun osiot:
Tuotepakkaus ja varustelu
Rakenne ja käyttömukavuus
Äänenlaatu
Kokemuksia vahvistuksesta
Vertailut muihin kuulokemalleihin
Yhteenveto
Tietoja:
- Julkaisuvuosi: 2023
- Valmistusmaa: Yhdysvallat
- Hinta: 499 € (veroton hinta 400 USD)
- Rakenne: Avoin, over-ear
- 90 mm:n planaarielementit (Ultra-Thin Uniforce -kalvo, Fluxor Magnetic Array (N50) ja Fazor-aallonohjaimet)
- Impedanssi: 18 Ohm
- Herkkyys: 98 dB/mW
- Paino: 475 g (ilman kaapelia)
- Liitintyyppi: 3,5 mm (elementit yhdistetty välikaapelilla, joten kuulokekaapeli voidaan kiinnittää joko vasempaan tai oikeaan kuppiin)
- Kaapeli: pituus 2,5 m / liitin 6,35 mm (kiinnittyy kuulokkeisiin yhdellä 3,5 mm:n liittimellä)
- Lisävarusteet: Pehmeä suojapussi
Arvostelukappaleiden hankintapa: Itse ostettu tuote
Nykyään Sonyn omistama Audeze on Hifimanin ohella yksi tunnetuimmista planaarikuulokevalmistajista. Siinä missä Hifimanin tuotevalikoimaan sisältyy monia edullisia (100–300 €) hifi-kuulokemalleja, Audezen edullisimmat kuulokkeet muutamaa pelikuulokemallia lukuun ottamatta ovat pyörineet 1000 euron tuntumassa. Hetken aikaa markkinoilla piipahtanut LCD-1 oli 400 euron hinnallaan jo jonkinmoinen pyrkimys edullisempia hintaluokkia kohti, muttei lopulta noussut suuremmaksi menestykseksi. Nyt Audeze kuitenkin yrittää uudestaan “edullisen” kuulokkeen luomista MM-100-nimisen mallin avulla (linkki valmistajan tuotesivulle). Se on hinnoiteltu Suomessa 500 euroon eli todella kilpailtuun hintaluokkaan.
MM-100 on suunnattu 2000 euroa maksavan MM-500-mallin tapaan studiokäyttöön ollen selkeä irtiotto perinteiselle LCD-sarjalle ominaisesta tuunauksesta. Molempien tuotteiden nimessä hyödynnetään lisäksi musiikkituottaja Manny Marroquinin (voittanut 11 Grammy-palkintoa) nimeä, sillä herra on osallistunut jossakin määrin kuulokkeiden kehitystyöhön. MM-500:n kohdalla tämä näkyy kiinteästi markkinoinnissa ja tuotekuvissa, kun taas MM-100 sisältää vain Mannyn nimen ilman, että hän näkyisi yhdessäkään tuotekuvassa. Epäilisinkin, että yhteistyö edullisemman mallin kohdalla on jäänyt vähäisemmäksi. Tästä huolimatta MM-100 pyrkii kuitenkin tarjoamaan vastaavaa studioystävällistä ääntä selvästi edullisemmalla hintalapulla. Kuulokkeiden rakenne on lainattu langattomista Maxwell-pelikuulokkeista (hinta 400 €) sillä erotuksella, että kupit ovat avoimet, eikä niiden sisään ole lisätty elektroniikkaa.
Kuulokkeiden julkaisu ei hoitunut erityisen sujuvasti, sillä materiaalien saatavuusongelmien vuoksi valmistuksen aloitusta jouduttiin lykkäämään, jolloin pari kuukautta etuajassa ilmoitettua myyntiintulopäivääkin jouduttiin siirtämään useaan otteeseen. Audezen viestintä vaikutti olleen melko epämääräistä ja ensimmäiset valmiiksi saadut kuulokkeet oli kaiken lisäksi johdotettu vahingossa väärin, joten äänenlaatu oli pielessä. Näiden ongelmien vuoksi MM-100-mallin saapumista suomalaisten jälleenmyyjien varastoon saatiinkin odotella julkaisuhetken jälkeen lähes puoli vuotta, minkä vuoksi se on jäänyt meillä hyvin pienelle huomiolle siihen nähden, miten tunnettu yritys Audeze on. Otetaan kuitenkin nyt kuulokkeista pikaisesti selvää.
Tuotepakkaus ja varustelu
Kuulokkeet toimitetaan mustassa pahvilaatikossa ja niiden mukana tulee 2,5 metrisen kaapelin lisäksi vain suuri suojapussi – varustelu on erittäin niukka. Audeze on hieman poikkeuksellisesti lisännyt kaapeliinsa suoraan 6,35 millimetrin liittimen sen sijaan, että siinä olisi 3,5 millimetrin liitin ja 6,35 millimetrin adapteri. Olettaisin suuremman liittimen olevan yleisempi studioympäristössä, jolloin käyttäjän ei tarvitse turvautua adaptereihin. Järeämmän liittimen etuna on toki myös parempi kestävyys.
Ohut punottu kaapeli tuntuu kovan muovieristeensä vuoksi harmillisen geneeriseltä kuulokkeiden muutoin korkeaan laatuvaikutelmaan nähden. Materiaaleiltaan vastaavia kaapeleita saa monesti 20 euroa maksavien kiinalaisten in-ear-kuulokkeiden mukana, joten Audeze olisi varmasti voinut panostaa asiaan hieman enemmänkin. Onneksi kaapeli on kuitenkin käytön aikana suhteellisen huomaamaton, koska se on kevyt, eikä siitä aiheudu hankausääntä vaatteisiin osuessa.
Kaapeli voidaan kiinnittää yksittäisen 3,5 millimetrin liittimen ansiosta joko vasempaan tai oikeaan kuppiin, sillä kuulokkeiden pääpannan läpi kulkee välikaapeli toiselle puolelle. Vaihtoehtoisesti kuulokkeisiin sopisi myös kahdella 3,5 millimetrin liittimellä varustettu kaapeli, mutta sen täytyisi olla johdotettu varta vasten MM-100:lle. Täten esimerkiksi Hifimanin ja Focalin kuulokkeisiin suunnitellut kaapelit eivät toimi Audeze-mallissa oikein. Koska tuotepakkaukseen ei sisälly balansoitua kaapelia, sellaisen hankkiminen olisikin tavallista vaikeampaa.
Rakenne ja käyttömukavuus
Yksi MM-100:n suurimmista vahvuuksista on sen tyylikäs ja laadukas rakenne, joka kelpaisi materiaalivalinnoiltaan selvästi korkeampaankin hintaluokkaan. Tämän sivuvaikutuksena kuulokkeet ovat tosin Audezelle ominaiseen tapaan kilpailijoitaan painavammat. MM-100 ei ole kooltaan suurimmasta päästä, mutta paksuista metalliosista (magnesiumia ja alumiinia) ja planaarielementeistä magneetteineen kertyy yhteensä 475 grammaa, mikä on esimerkiksi noin 100 grammaa enemmän Hifiman Sundaraan verrattuna tai yli 200 grammaa enemmän Sennheiserin HD 600-sarjaan verrattuna. Toisaalta Audezen iäkkäämmät LCD-sarjan kuulokkeet (LCD-5 pois luettuna) painavat 100–200 grammaa enemmän kuin MM-100, joten siihen nähden muutos on erittäin tervetullut.
Kustannussäästöt näkyvät eniten kuulokkeiden pehmusteosissa tai pikemminkin niiden kiinnityksessä. Maxwell:issa on irrotettavat korvapehmusteet, mutta jostakin syystä MM-100:n pehmusteet on liimattu tiukasti kiinni. Koska materiaaliksi valittu muovinen keinonahka on poikkeuksellisen hiostavaa, monet saattaisivat haluta käyttää kuulokkeissa kesäaikaan esimerkiksi kankaasta tehtyjä pehmusteita – tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Itselleni vakiopehmusteet saisivat lisäksi olla paksummat, koska korvanlehteni painautuvat osittain elementtien etupuolelle asennettua Fazor-rakennetta vasten. Tämän myötä korviani alkaa jomottaa jo 15 minuutin kuuntelun jälkeen, mitä pahentaa entisestään sangan lujasta puristusvoimasta aiheutuva paineentunne pään sivulla. Istuvuus on kova, muttei silti erityisen tukeva, sillä kuulokkeet saisi ravisteltua melko helposti pois päästä. Vaikka MM-100 sopineekin monille itseäni paremmin, erikoisesti toteutettu korkeudensäätö voi edelleen tuottaa ongelmia.
MM-100:ssa ei nimittäin ole perinteistä korkeudensäätöä laisinkaan, vaan sitä varten pääpannan pehmusteena toimivan keinonahkaremmin reunoille on tehty muutamia reikiä, joiden avulla sitä voidaan liikuttaa eri kohtaan. Korkeuden säätämistä varten remmi irrotetaan ja painetaan uudestaan kiinni sangan sisäreunassa olevien ruuvien ympärille. Säätömahdollisuudet ovat erittäin rajalliset, koska tarjolla on vain kolme asetusta. Nämäkin varmasti riittävät suurimmalle osalle, mutta omalla kohdallani sopiva korkeus asettuisi säätöreikien väliin. Pystyn kuitenkin kiertämään ongelman asettamalla remmin toiselta puolelta epäsymmetrisesti eri kohtaan. Ratkaisu näyttää tökeröltä, mutta ajaa asiansa. Käytön myötä pääpehmuste vaikuttaisi venyvän, joten muutamassa viikossa pystyisin varmasti palaamaan symmetriseen kiinnitykseen. Kiltillä tuulella ollessani sanoisinkin Audezen suunnittelemaa korkeudensäätöä yksinkertaisuudestaan huolimatta kelvolliseksi. Kriittinen puoleni haluaa kuitenkin todeta ratkaisun lähes käsittämättömäksi 500 euron kuulokkeissa. Muut valmistajat ovat kyenneet hintaluokassa selvästi parempaan ratkaisuun, joten myös Audezelta olisi lupa odottaa samaa.
Kaikesta huolimatta MM-100 on edelleen rakenteensa laatuvaikutelman ja tukevuuden osalta kilpailukykyinen omassa hintaluokassaan. Olettaisin etenkin kestävyyden olevan yksi sen vahvuuksista. Toisaalta käyttömukavuutta painottaville kuluttajille markkinoilta löytyy monia kevyempiä vaihtoehtoja, joissa on myös helpommin vaihdettavat korvapehmusteet ja paremmat säätömahdollisuudet. Kannattaakin siis pohtia, mikä itselle on tärkeintä, sillä MM-100:n kohdalla kokonaisuuteen liittyy tavallista suurempia kompromisseja.
Äänenlaatu
Kuulokkeiden taajuusvastemittaukset on tehty IEC711-standardin mukaisella laitteistolla ja KB501X-mallisilla silikonikorvilla. Kuvaajissa käytetään vertailupohjana tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa Harmanin tavoitekäyrää (vuoden 2018 versio), joka on yleistys siitä, millaisen taajuusvasteen mukainen ääni kuulostaisi suurimman osan mielestä hyvältä ja vastaisi tasapainoisia kaiuttimia hyvin akustoidussa huoneessa. Lisätietoa mittauksista ja niiden tarkkuudesta löytyy Taajuusvastemittaukset-sivulta. MM-100:n taajuusvaste on myös vertailtavissa muiden mitattujen kuulokkeiden kanssa Squiglink-vertailutyökalun avulla.
Taajuusvaste:
Audeze on painottanut MM-100:n tuunauksessa voimakkaasti 3 kHz:n ympäristöä ja jossakin määrin myös 1 kHz:n lähialuetta. Koska alataajuudet ovat lineaariset ja diskantti odotettua vaimeampaa, lopputulos kuulostaa erittäin keskitaajuuspainotteiselta. MM-100:n vahvuudeksi voitaisiin nähdä soittimien yksityiskohtien särmikkyys ja laulusuoritusten selkeys. Näiden osa-alueiden tuomisesta helposti havaittavaksi voi olla hyötyä studiotyöskentelyssä, koska myös MM-500-malli on tuunattu vastaavalla tavalla. Niin ikään studioon suunnattu Neumann NDH 30 jakaa samoja piirteitä Audeze-mallien kanssa. Itse en kuitenkaan pysty arvioimaan mahdollisia studiohyötyjä, vaan keskityn valmiin musiikin kuunteluun. Siihen MM-100 ei sovellu valitettavasti kovinkaan hyvin.
Korostumat 1 kHz:n ja 3 kHz:n kohdalla tekevät toistosta monesti ohutta ja kailottavaa – kuuloaistista riippuen toisille enemmän ja toisille vähemmän. Vokalistin äänessä ja puheessa korostuvat terävimmät osat, kuten sibilanssi ja kaikenlaiset hengenvedot. Soittimissakin kuuluu voimistettuna energisin osa, kun taas runko jää kevyeksi. Toisaalta liian terävääkään ääni ei ole, koska vaimea diskantti imee siitä pois suuren osan ilosta ja vaivattomuudesta. Kuvailisin esitystapaa aggressiiviseksi ja tylsäksi. Pahempaan epäluonnollisuuteen ei silti diskanttia lukuun ottamatta sorruta, koska taajuusvasteen muoto on pääosin oikeaoppinen, eikä se poikkea valtavasti esimerkiksi Sennheiserin HD 600-sarjasta. Tämän myötä MM-100:n taajuusvasteelle sopiva musiikki kuulostaakin parhaimmillaan ihan hyvältä. Se jää kuitenkin laihaksi lohduksi, koska valtaosan ajasta kuuntelukokemus on varsin keskinkertainen.
Negatiivisia kokemuksiani vahvistaa entisestään MM-100:n poikkeuksellisen ahtaalta ja kapealta tuntuva, lähestulkoon klaustrofobinen, äänikuva. Kuulokkeet muistuttavat tältä osin pienuudestaan tunnettua Sennheiser HD 600:aa ollen kuitenkin hyökkäävämpien yläkeskitaajuuksiensa vuoksi vieläkin ahdistavammat. Ääni soi täysin pääni sisällä siten, että stereokuva muodostuu käytännössä kolmesta pisteestä: keskelle ja suoraan sivulle sijoittuvista äänistä. Siinä ei ole myöskään minkäänlaista kerroksellisuutta, vaan kokonaisuus tuntuu yksiulotteiselta ja dynaamisesti yhteen pakatulta. Tämä konkretisoituu siten, että vaimeasti taustalla kuuluviksi tarkoitetut äänet toistuvat samalla tasolla ja samalla äänenvoimakkuudella kuin kaikki muukin. Teoriassa tästä voisi olla hyötyä äänen monitoroinnissa, mutta samalla paljon jää myös puutteellisen diskantin vuoksi kuulematta. Vaikka toiston yleinen täsmällisyys ja kohtalaisen lineaarinen alabasso voidaankin nähdä parannuksina moniin dynaamisiin kuulokemalleihin nähden, MM-100:n 500 euron hinta tuntuu liian kalliilta. Jos kuulokkeet kuitenkin sopivat studiotyöskentelyyn, olkoon niin.
Basso:
MM-100:n bassontoisto on planaarikuulokkeille tyypillisesti lineaarista ja täsmällisen selkeää. Basson määrä ja laatu vastaa pitkälti Hifiman Sundaraa, mutta korostuneempien yläkeskitaajuuksiensa vuoksi Audeze malli kuulostaa kevyemmältä. Sen alabasso jää lisäksi melko voimattomaksi ollen parannus lähinnä Sennheiserin HD 600-sarjaan nähden. Eipä tässä ole neutraalia esitystapaa tavoitellessa mitään vikaakaan, mutta mieluummin kokisin toistossa jonkinlaista potkua ja fyysisyyttä. Tällaisenaan MM-100:n basso jää hyvin pitkälti sivurooliin, eikä tarjoa mitään muisteltavaa. Matalien säröarvojen ansiosta tilanteeseen voitaisiin kuitenkin saada parannusta taajuuskorjaamalla.
Keskitaajuudet:
Keskitaajuudet MM-100:ssa eivät ole totuuden nimissä yhtä epäluonnolliset kuin oletin, mutta liiallinen aggressiivisuus ja kailottavuus ovat läsnä valtaosan ajasta. Toisaalta jonkun toisen kuuloaistille Audezen säätämät yläkeskitaajuudet saattavat sopia paremmin, jolloin tämä taajuusalue ei puske yhtä voimakkaasti etualalle. Omalla kohdallani toisto on keinotekoisesti terävöitettyä ja melko hyökkäävää, jolloin tulen laskeneeksi äänenvoimakkuutta. Tällöin basso ja diskantti jäävät entistä vaimeammiksi, mutta keskitaajuuksien energisyys ja intiimisti toistuva vokalisti muuttuvat sentään jossakin määrin miellyttäviksi piirteiksi. Myös kuulokkeille optimaalisesti tuotettu musiikki kuulostaa edelleen hyvältä hieman lujempaakin kuunneltuna, joten lopputulos vaihtelee “vaarallisen” tuunauksen vuoksi poikkeuksellisen paljon. Osasyynä ongelmiin ovat myös epätasapainoiset ylätaajuudet, jotka ylipäätään sallivat MM-100:n vetää liikaa huomiota 3 kHz:n ympärille. Edullisemmat kuulokkeet, kuten Sennheiser HD 600, Hifiman Sundara Silver ja Aune Audio AR5000, ovat taajuustasapainoltaan onnistuneempia. Esimerkiksi FiiO FT5:een ja ja Quad ERA-1:een verrattuna MM-100 olisi sen sijaan neutraalimpi.
Diskantti:
Koska MM-100:n, MM-500:n ja LCD-5:n diskantti on tyyliltään melko vastaavaa, sen täytyy olla Audezelta tietoinen valinta. Itse en kuitenkaan ymmärrä, miten vaimeista ylätaajuuksista voi olla hyötyä studiokäytössä? Päinvastainen tyylisuunta vaikuttaakin olevan diskantin voimakas korostaminen Beyerdynamicin tapaan.
MM-100:n tapauksessa toiston energiataso putoaa voimakkaasti alaspäin 4 kHz:n kohdalla, mutta ääni on silti pikemminkin sähisevää kuin tummaa ja rauhallista. Syvä kuoppa 4–6 kHz:n välillä eli niin sanotulla preesensalueella tekee keskitaajuuksista niiden aggressiivisuudesta huolimatta kuivat ja ilottomat – joku voisi kuvailla ääntä positiivisemmin ilmaistuna sulavaksi ja sileäksi. Jokainen ääni alkaa räväkästi, muttei jatku luonnollisesti loppuun saakka. Ääni ei tavallaan lähde soimaan tilassa, vaan sitä pusketaan ainoastaan lisää ja lisää kuuntelijan naamalle. Tämä vaikuttanee osaltaan äänikuvan ahtauteen.
Diskantista puuttuva osa aiheuttaa myös sen, ettei esimerkiksi rumpujen lautasissa ole juurikaan runkoa ja “napsua”, vaan ne kuulostavat pikemminkin suhisevilta marakasseilta. Koska alempi osa diskantista on sävyltään voimatonta ja heiveröistä, 10 kHz:n yläpuoliset taajuudet pääsevätkin nousemaan liikaa esiin. MM-100 olisi voinut olla tumman diskanttinsa myötä vaihtelua kirkasäänisille kuulokkeille, kuten Hifimaneille, mutta korostuva suhina ja sähinä estävät sen.
Muut havainnot:
MM-100 kuulostaa harmillisen pakatulta, koska dynamiikka on keskinkertaista, eikä toistossa ole juurikaan kerroksellisuutta. Tämä on kuitenkin piirre, josta voisi aidosti olla hyötyä studiotyöskentelyssä, kun tavoitteena on havaita mahdollisia pieniä virheitä, jotka muutoin hukkuisivat toiston taustalle. Audezen kuulokkeilla kaikki äänet soivat samalla tasolla ja todella lähellä ikään kuin yhtenäisenä seinänä. Äänillä on täsmällinen alku, eikä erottelukaan ole pienestä äänikuvasta huolimatta hassumpaa, mutta kuuntelukokemus on silti ahdistava. Vokalisti tulee pääsääntöisesti omaan makuuni liian lähelle, eikä toisto avaudu mihinkään suuntaan hänen ympärillään. Lopputulos riippuu kuitenkin hieman kuunnellusta musiikista, koska jos se ei ole liian kailottavaa, äänikuva tuntuu välittömästi hieman avarammalta. MM-100:lle tulisi luultavasti kerätä sopiva soittolista, jolla sen vahvuudet tulisivat esiin. Markkinoilta löytyy kuitenkin jo monia kuulokkeita, joilla vastaava musiikki kuulostaisi niin ikään hyvältä. MM-100 on niin sanotusti ihan ok, muttei säväytä millään osa-alueella.
Vahvistukselle ei juurikaan tarvetta
Audezen planaarikuulokkeet ovat tavallisesti olleet helppoja vahvistuksen näkökulmasta esimerkiksi Hifimaneihin verrattuna, eikä MM-100 tee tältä osin poikkeusta. Sen impendassi on erittäin matala 18 ohmia ja herkkyyskin yltää lukemaan 98 dB/mW, mitä voidaan pitää melko korkeana. Kuulokkeet ovat moderneille ja tehokkaille transistorivahvistimille jopa liiankin helppo kuorma, sillä matalimmalle mahdolliselle gain-tasolle tulee tarvetta, jotta äänenvoimakkuuteen jää sopivasti säätövaraa. Mobiililaitteetkin toistaisivat todennäköisesti kuulokkeita ihan kelvollisesti, mutta ääni voi olla entistä aggressiivisempaa.
En harmillisesti pystynyt testaamaan MM-100:aa kovinkaan monella vahvistimella, koska olin sidottu vakiokaapelin 6,35 millimetrin liittimeen, enkä voinut Audezen typerän johdotuksen vuoksi käyttää muille kuulokemalleille suunniteltuja balansoituja kaapeleita. Mikään laite ei joka tapauksessa korjannut kuulokkeiden aggressiivisuutta, puutteellista diskanttia tai ahdasta äänikuvaa, joten voi olla, että paukut kannattaa käyttää laitevalintojen sijaan taajuuskorjaamiseen. Itselläni kuulokkeet olivat valtaosan ajasta kiinni SMSL DL200:ssa, jonka luulisi olevan noin 200 euron hinnallaan sopusuhtainen valinta MM-100:lle.
Ytimekkäitä vertailuja
Audeze MM-100 vs. Sennheiser HD 600
Audezen kuulokkeissa on parempi bassontoisto, kun taas HD 600 kuulostaa selvästi tasapainoisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisää terävyyttä keskitaajuuksiin haluava ja diskanttia inhoava saattaisi kuitenkin nauttia MM-100:n esitystavasta. Molemmissa kuulokkeissa on pieni ja tyyliltään melko vastaava äänikuva.
Audeze MM-100 vs. SASH Tres SE
SASH Tres SE on kaikessa parempi, ellei MM-100:n intiimille ja energiselle keskitaajuuksien toistolle ole tarvetta. TRES SE:n basso on tukevampaa, äänikuva selvästi avarampi ja kerrostuneempi, ja diskantti raikkaampaa ja yksityiskohtaisempaa.
Audeze MM-100 vs. Hifiman Sundara
Kuulokkeiden alataajuudet ovat melko vastaavat. Sundara kuulostaa avarammalta, kirkkaammalta ja pehmeämmältä. MM-100 puolestaan tuo keskitaajuuksiin terävyyttä, mutta liikaakin. Sundaran kirkkaus voi olla joillekin hieman liikaa, mutta se on silti selvästi tasapainoisempi ja oikeaoppisempi MM-100:n tukkoiseen ja epäluonnollisesti suhisevaan diskanttiin verrattuna.
Audeze MM-100 vs. FiiO FT5
FT5 on rotevan ja värittyneen äänensä myötä täysin erilainen kuin MM-100. Tässä tapauksessa Audezen kuulokkeet olisivatkin neutraalimmat ja sopivammat äänen tarkkailuun. FT5:n pikaisesti kuulleena uskoisin kuitenkin monien pitävän sitä kaksikosta hauskempana. Mahdollisimman tasapainoista toistoa arvostava tuskin ostaisi kumpaakaan.
Audeze MM-100 vs. Aune Audio AR5000
AR5000 kuulostaa MM-100:n rinnalla pikemminkin tuplasti kalliimmalta kuin 200 euroa edullisemmalta kuulokkeelta. On suorastaan hämmästyttävää, miten se pystyy korjaamaan kaikki MM-100:n heikkoudet ilman mainittavia kompromisseja. Täytyy myös huomioida, että AR5000 on Aunen ensimmäinen over-ear-kuulokemalli, kun taas Audeze on valmistanut planaarikuulokkeita noin 15 vuoden ajan. Vaikkei MM-100 varsinaisesti olekaan aivan huono, juuri AR5000 saa sen tuntumaan keskinkertaiselta.
Yhteenveto
Tulinpa testanneeksi pitkästä aikaa melko mitäänsanomattomat ja unohdettavat kuulokkeet, joissa ei oikeastaan ole laadukkaan rakenteen lisäksi muita vahvuuksia kilpailijoiden tuotteisiin nähden. Parhaimmillaan MM-100 kuulostaa toki selkeiden keskitaajuuksiensa myötä melko hyvältäkin, eikä se koskaan varsinaisesti kuulosta erityisen huonoltakaan. En missään nimessä inhoakaan kuulokkeita, mutta “ihan hyvä” ei mielestäni riitä 500 euron hintaluokassa. Ääni on valtaosan ajasta ohutta ja kailottavaa ahtaalla äänikuvalla ja tasapaksulla dynamiikalla höystettynä. Bassontoistossa ei ole juuri mitään mainittavaa ja diskanttikin jää vaimeaksi ollen silti suhisevaa. Jos Audezen valitsema tuunaus kuitenkin sopii täydellisesti studiokäyttöön, en voi sanoa, etteikö MM-100 voisi olla joillekin myös erinomainen hankinta. Kannattaa myös muistaa, että juttuni on vain yhden ihmisen mielipide, joten tietynlaiseen makuun kuulokkeilla voi olla oma paikkansa muuallakin kuin studiossa.
En ole kuullut hintavampaa MM-500-mallia, mutta se vaikuttaisi tasapainoisemmalta versiolta vastaavasta tuunauksesta. Siihen verrattuna MM-100:n voitaisiin varmasti nähdä olevan onnistunut 75 prosenttia edullisemman hintansa perusteella, mutta kuulokkeiden saamat kehut painottuvat pitkälti Amerikan mantereelle, missä “made in USA” takaa positiivisen vastaanoton. Itse toivoisin MM-100:n hinnan olevan lähempänä 350 euroa, jolloin se voisi olla varteenotettava vaihtoehto etenkin taajuuskorjattuna. Oletuksena kuulokkeiden ääni tuntuu siltä kuin Audeze olisi saanut säädettyä sen “sinne päin”, muttei olisi lähtenyt hiomaan heikkouksia enempää kuntoon. Tämä on harmi, sillä haluaisin nähdä Audezelta jossakin vaiheessa hyvät edulliset planaarikuulokkeet. Tällä hetkellä paras vaihtoehto tuntuisi olevan Maxwell, jonka ääni on saatu tasapainoiseksi DSP-korjauksen avulla.
Plussat ja miinukset:
+ Tuo selkeästi esiin vokalistin ja keskitaajuuksille painottuvien soittimien yksityiskohdat
+ Ongelmistaan huolimatta suhteellisen neutraali tuunaus
+ Kuulokkeille sopivaksi tuotettu musiikki kuulostaa hyvältä
+ Pienet säröarvot tukevat taajuuskorjaamista
+ Tyylikäs ulkonäkö
+ Erittäin tukeva ja laadukas rakenne
+ Kaapelin kiinnityspuoli valittavissa
+ Todella helppo kuorma vahvistimelle
– Turhan ohuet ja aggressiiviset keskitaajuudet
– Vaimea ja heiveröinen diskantti, jossa on kuitenkin epäluonnollinen suhiseva sävy
– Kuulostaa dynaamisesti pakatulta
– Todella ahdas ja kapea äänikuva
– Korkeuden säätömahdollisuudet ovat poikkeuksellisen rajalliset
– Heikko käyttömukavuus: hiostavat pehmusteet, luja puristusvoima, korkeahko paino ja korviin osuva fazor-rakenne
– Korvapehmusteet on kiinnitetty liimalla, vaikka Maxwell-mallissa ne ovat irrotettavissa
– Mukana tuleva kaapeli tuntuu halvalta
– Poikkeuksellisen johdotuksen vuoksi kuulokkeissa ei voida käyttää tavallisia 3,5 millimetrin liittimillä varustettuja kaapeleita
– Suppeat lisävarusteet
– Hinta tuntuu liian korkealta